Jatkoa aikaisemmin kirjoittamiini Lehtimyyjä ja Lehtimyyjä 2- novellieihin.
-------------------------
Sain saunan järjestetyksi vieraskuntoon ja kiukaan päälle. Puuhailtuani hetken näissä arkisemmissa touhuissa olin myös tavoittanut takaisin jonkinlaisen mielenrauhan ja saanut ajatukseni kasaan, päätin lähteä keittämään niitä lupaamiani jälkkärikahveja. Tullessani keittiöön huomasin yllätyksekseni, että Mari olikin jo lataamassa kahvinkeitintäni? Pysähdyin katselemaan hänen puuhailujaan, Mari oli selin minuun, eikä huomannut tuloani. Minulla oli siis hyvä tilaisuus katsella tätä mystistä neitoa hiukan tarkemmin.
Kerrassaan viehättävä olento, ja oli kuin kotonaan minun keittiössäni, pelottavan kotonan. Siirryin ääneti Marin taakse, laskin käteni hänen hartioilleen ja aloin varovasti hieroa peukaloillani hänen niskaansa. Marin touhut pysähtyivät, hän huokasi kevyesti ja nojautui hiukan taaksepäin kallistaen päänsä vatsaani vasten.
”Tuntuu ihanalta, älä lopeta!”
”Onko hartiasi jumissa”
”Kysy vaan”
”Enkö minä juuri sitä kysynyt”
”Hehheh, oletpa sinä hauskalla tuulella, olet varsinainen pikkuhumoristi... Tässä tuolissa istuminen ja kelaaminen käyvät hartioihin, ne ovat aina jumissa”.
”Ok, saamasi pitää! Tässähän on sopivaa luppoaikaa kahvia odotellessamme!”
Sen aikaa, kun kahvinkeitin porisi, annoin sormieni liukua Marin hartioilla ja niskassa. Marilta pääsi vaimeita naukaisuja ja murahduksia lähes kaikenaikaa sormieni puristella kipeitä lihaksia. Huomasin hieromisen yllättävänkin raskaaksi harrastukseksi tällaiselle taitamattomalle ja kokemattomalle hierojalle. Onnekseni keitin alkoi kahvinvalmistumiskurnutuksensa ja sain luontevan tilaisuuden lopettaa hieronnan.
Katoin pöydän, otin aiemmin ostamani viinenerit tarjolle ja pian olimmekin uppoutuneina kahveihimme. Istuin enimmäkseen hiljaisena poikana miettien ja kauhistellen tulevaa saunareissua, mitenhän tuosta...
”Sauna alkaisi hiljalleen olla lämmin” aloitin varovasti. ”Kuinkahan me oikein selvitään siitä, en ole ennen...”
”Emmeköhän me onnistu” Mari hymyili salaperäisesti. ”Älä näytä noin... pelokkaalta, kyllä me selviämme!”
Sen sanottuaan hän alkoi avata paitansa nappeja. ”Nooh... mitä odotatat, eikö sinulla ole tapana riisuutua saunaan?”
”Joo'oo, tottakai. Ajattelin vain... voinko auttaa jotenkin sinua.”
”Ehkäpä? Kenties jopa ihan todennäköisesti. Mutta ei kai sen tarvitse estää sinua riisumasta itseäsi.”
”Eee..ei tietenkään”, aloitin riisumaan itseltänikin paitaa pois. Riisuin vaatteitani tarkkaillen samalla, etten vain riennä Maria nopeammin. Riisuessani katselin Maria sivusilmällä... hänen yläruumiinsa oli alaston ja kiinnitin huomiotani hänen jumalaisen täyteläisiin rintoihinsa. Niin täyteläiset, niin... kauniit ja rintojen päissä kerrassaan maukkaan näköiset nännit!
”Voitko auttaa?”, havahduin ajatuksistani nykyhetkeen.
”Tottakai, sellaista mahdollisuuttahan jo kyselinkin. Miten voisin auttaa?”
”Ottaisin housuni pois, mutta...”
”Kuinka, onko ehdotuksia?”
”Jaksisitko hiukan nostaa minua? Jos ottaisin kaulastasi kiinni ja suoristaisit selkäsi... paitsi silloinhan käteni eivät olekaan vapaina?” Mari mietiskeli ääneen. Ehkä menen sängyllesi selälleen, ja otan ne siellä pois?” Sen sanottuaan Mari kelasi tuolinsa sänkyni viereen, kierähti sängylle ja alkoi taistella housujensa parissa.
Katselin hetken ja menin tarjoamaan apuani. ”Voisinko auttaa?”
”Mikä ettei, vedätkö housujani alas?”
Minä vedin ja housut luiskahtivat Marin jalasta. Samalla tulivat myös pienenpienet stringit polvien korkeudelle farkkujen mukana paljastaen kauniisti siistityn namun. En voinut olla ihailematta sitä.
”Etkö ennen ole nähnyt alastonta naista?” Mari nauroi ällistynyttä tuijotustani.
”Olen, olen toki, muutaman kerran”, hymyilin. ”Mutta... noin kaunista en kovinkaan usein, tuskin koskaan”, jatkoin hymyilyäni.
”Etkö sinä ota housujasi pois? Vai tarvitsetko sinäkin apua niiden riisumiseen?”
”En! Siis otan, mutten tarvitse siihen apua, en ole ainakaan ennen tarvinnut...”
”Tasapuolisuuden nimissä, haluan auttaa!” Samalla Mari tarttui housujeni nappiin avaten sen, veti vetoketjun alas ja nykäisi housujani alas... Minulla ei ollut alushousuja, joten puolikova pikkuveikka ponnahti pontevasti esille, sopivasti Marin kasvojen korkeudella.
”Hups”, totesi Mari, ”noin se hyppäsi iloisesti vapauteen! Hui kuinka ajattelematonta sinulta, olit sullonut poloisen pahaan asentoon tiukkoihin housuihisi!”
Samalla Mari tarttui hellästi pikkuveikkaan silittäen sitä. ”Saako Maritäti hiukan silittää sitä?”
Odottamatta vastausta Mari tarttui veitikkaan määrätietoisesti, hyväili sitä varmoin ja hellin käsin ja lopulta aloitti kielileikin terskan kanssa.
Tunsin jumalaista nautintoa, Mari todella tiesi, mitä teki, hallitsi leikin! Tiesin, etten kauaa tätä käsittelyä kestäisi, ellen pian keksisi jotakin... ”Pitikö meidän mennä sinne saunaan? Kohta se on niin kuuma, ettei sinne uskaltaudu enää kukaan?”
”Piti kai, mennään vaan”, myönsi Mari ja irrottautui veitikastani.
Olin helpottunut, olisi ollut noloa tulla näin pian Marin suuhun. Pian helpotukseni kuitenkin muuttui taas huolestumiseksi, kun muistin edessä olevat vaikeutemme!
”Miten ajattelit... pääseväsi saunaan?” aloitin varovasti.
”Onko sinulla jonkinlaista jakkaraa?”
”On, jonkinlainen”. Hain vaatehuoneesta puisen jakkaran ja näytn sitä Marille.
”Eiköhän tuo käy. Laitetaan se... tai mennäänkö sinne saunaan, kerron siellä”. Niinpä lähdimme kohti saunaa jakkara mukanamme...
Laitoimme jakkaran saunanpuolelle oviaukon eteen. Mari siirtyi tuolistaan siihen ja siitä edelleen alalauteelle niin nopeasti, etten ehtinyt tehdä mitään. Minun tehtäväkseni jäi tuolin siirtäminen pesuhuoneen nurkkaan pois tieltämme. Sen jälkeen kiipesin itsekin lauteille ja heitin varovasti löylyä...
------
Tuntia myöhemmin olimme jo poissa saunasta ja pesupuhtoisia. Kaikki sujui lopulta aika helposti, ennakkopelkoni osoittautui jälleen kerran turhanaikaiseksi, kuten ennakkopelkojen suhteen yleensäkin tapahtuu. Mari siirtyili saunan, suihkun ja pyörätuolinsa välillä todella näppärästi ja helpon näköisesti. Samalla tulimme pesseeksi toisemme varsin tarkasti ja perusteellisestikin.
”Voisinko auttaa sinua kuivaamisessa? Tai ehkä rasvata sinua? Tai rasvata ja hiukan hieroa hartioitasi”, ehdottelin jatko-ohjelmaa.
”Rasvausta tarvitaan aina ja huomasitkin jo äsken, että hartiani tosiaan kaipaavat hierontaa”
”Jos tuo tarkoitti myöntymistä... siirrytäänkö vaikka makkariin. Käy vatsallesi sängylle, minä haen rasvaa”.
Hain rasvapurkin ja saapuessani makkariin Mari oli jo vatsallaan sängyllä, alastomana ja niin viehättävänä. Tunsin välittömästi värähdyksen etumuksessani pyyhkeeni alla.
En tiennyt, kuinka olisin aloittanut, tämäkin tilanne oli minulle aivan uusi...
Puristin purkista rasvaa kämmenelleni, ajattelin sen hiukan lämpenevän kädessäni ennnenkuin alan levittää sitä. Kaikenvaralta aloitin rasvaamisen hyvin varovasti, en kuitenkaan tarpeeksi varovasti. ”IIK! Mistä löysit noin hiton kylmää rasvaa? Säilytätkö sitä jääkaapissasi?”
”Jääkaapista tietysti”, nauroin ja jatkoin rasvan levittämistä. En tiennyt, missä olisin itse ollut, mistä rasvaus olisi kätevintä suorittaa. Vaihtelin puolta muutaman kerran, sitten asetuin hajareisin Marin reisien päälle. Puolikova veitikkani osui Marin reiteen ja paukahti oitis kivikovaksi!
”Kovia kohtia tuntuu olevan sinullakin. Voin vastavuoroisesti hieroa sinua kunhan saat oman projektisi valmiiksi.”
”Katsotaan sitä sitten, kunhan nyt selviän ensin tästä.” Hieroin Marin hartioita niin hyvin kuin vain osasin. Hän vuoroin hymähteli vuoroin murahteli mielihyvästä, välillä jopa ulahti kivusta, kun käteni osui arkaan kohtaan. Jatkoin hierontaa kovan veitikkani hieroessa samalla Marin reisiä ja muodokasta takapuolta, en osannut edes kuvitella, että hieronta voisi olla näin mukavaa.
Siirryin hiukan alemmas siirtyen samalla hieromaan Mariakin hiukan alempaa... ensin alaselkää, sitten kylkiä, sieltä hiljalleen pakaroille...
”Hmmm”, hyrisi Mari hieronnan edetessä. Tämä oli minulle ikäänkuin merkki, uskalsin jatkaa etenemistäni reisille, sieltä pohkeille, takaisin reisille, pakaroille, reisille... Vaivihkaa peukaloni hipaisi häpyhuulta ja tunsin Marin värähtävän.
”Hieroisinko vielä etupuoleltakin”, ehdotin Marille. ”Voisitko kääntyä?”
Näppärästi Mari pyörähti selälleen ja minä jatkoin työtäni huuliani himosta nuollen. Hieroin käsivarsia, siitä siirryin rinnoille, jotka saivatkin suuren huomion osakseen.
Lopulta, vastahakoisesti, siirryin rinnoilta vatsalle, lantioille, sieltä etureisille... Rohkaisin itseni ja siirsin Marin jalkoja hiukan erilleen toisistaan ja hieroin myös reisien sisäpintoja... erityisen tunnollisesti hieroin reisien yhtymäkohtaa, peukaloni osuivat, ikäänkuin vahingossa, vähän väliä häpyhuuliin. Pian peukaloni sipaisivat jo klittaa ja tunsin Marin olevan todella märkä...
Tämä havainto villitsi minut, suutelin Marin vatsaa, reisiä, raotin jalkoja lisää, annoin kieleni etsiä pikkunipukkaa... joka löytyi ja Mari vavahti ja ynähti voimakkaasti.
Jatkoin kielileikkiäni klitalla ja häpyhuulilla. Marin hengitys kiihtyi kiihtymistään, sitten hän alkoi vavista ja uikuttaa huipun tullessa... rauhoitin liikkeitäni ja annoin Marille aikaa tasaantua.
”Missä olet suorittanut hierontaopintosi, oli nimittäin melkoinen hieronta”, soperteli Mari hengityksensä tasaannuttua.
”Itseopiskelua, lainasin kirjastosta yhden opuksen”
”Minkä? Kamasutran vai?”
”Oisko se ollut se, en muista”, hymyilin...
Yö oli mielenkiintoinen ja opettava. Sain huomata, että Marin ongelmat eivät todellakan olleet minkäänlainen este! Erotiikka on mielikuvitusleikkiä ja melkein kaikki on mahdollista, mikäli vain halua ja tahtoa riittää.
Eikä Mari unohtanut aikaisempaa lupaustaankaan, hän todellakin ”pehmitti minua vaivanneen kovan kohdan”. Ja teki senkin taitavasti ja nautinnollisesti...
----------------
Aamulla olisin heittänyt Marin kotiinsa, hän ei sitä kuitenkaan syystä tai toisesta halunnut, pyysi jättämään hänet keskustan taxiasemalle, pääsisi siitä kuulemma näppärästi taksilla kotiinsa. En alkanut väittämään vastaan, vaan suuntasin autoni kiltisti torin reunalle lähelle taksiasemaa. Nousin autosta ja otin pyörätuolin takakontista, avasin sen ja siirsin Marin avaaman oven viereen. Ennenkuin ehdin tehdä mitään, Mari istui jo tuolissaan.
Mari käänsi tuolin minuun päin, katsoi silmiini ja hymyili ”kiitos, oli oikein kiva tavata. Ja ateriakin oli ihan maukas…”
”Kiitos itsellesi, ilo oli minun puolellani! Olet upea ja salaperäinen nainen.”
”Höpöhöpö!” Seurasi hetken hiljaisuus, jonka Mari lopetti: ”Minä taidan tästä lähteä, mukavaa päivänjatkoa, ja kiitos vielä!” Sen sanottuaan Mari lähti rullaamaan kohti taksijonoa...
”Mari”, huikkasin vielä hänen peräänsä ja sain hänet pysähtymään. ”Olet rohkea nainen, miten uskalsit tulla luokseni kyselemättä sen tarkemmin... miten ja missä asun, olisin voinut asua vaikka hissittömässä kerrostalossa, miten silloin olisimme pärjänneet?”
”Ei tarvinnut kysyä, minähän tiesin, siskohan kävi etukäteen tarkastamassa tilanteen!”
Suuni loksahti auki, olin aivan äimänä, minua oli siis todellakin viety kuin metrin mittaa! En saanut sanaa suustani ja Mari kääntyi jatkaakseen matkaansa.
”Vielä Mari”, huikkasin uudelleen saatuani taas puhekykyni. ”Unohdimme kokonaan puhua siitä lehtitilauksesta”.
Mari pysähtyi uudelleen, kääntyi minuun päin ja hymyili ilkikurisesti: ”Emme unohtaneet, en puhunut lehtitilauksesta, koska minä en myy mitään lehtiä!”
”TÄH! Et myy? Siskosi väitti sinun…”
”En myy, pikkusiskoni Jenni myy”
”Häh, kuka...”
”Jenni! Pikkusiskoni Jenni”! Sen sanottuaan hän kääntyi ja kiirehti kohti ovi auki odottavaa taksia...
-----
Tuskin olin kotiin ehtinyt, kun puhelimeni ilmoitti olemassaolostaan, ”Da daa”...
Olin edelleen kaikesta tapahtuneesta johtuen päästäni pyörällä, en edelleenkään ymmärtänyt, mihin peliin olin joutunut. Kaivoin puhelimeni esiin ja murahdin ”Masa”.
”Jenni täällä hei! Soittelen, kun pyysit. Juttelimme muutama päivä sitten lehtitilauksesta ja...”
”Niin juttelimme” parkaisin alistuneena...
