Tekniikan juttujen lisäksi neuvottelin jokaisen perjantain lehteen itselleni puoli sivua yhteiskunnallista palstaa otsikolla "Toimiiko hallinto?". Sen idea oli olla hyvin tasapuolinen, asiapitoinen ja useamman näkökulman avaava tapa katsoa asioita päättävän tason näkökulmasta. Esihenkilöt ja lopulta kaupunginhallituksenkin jäsenet halusivat sanoa palstalla jotakin. Kehitin koko jutun omasta päästäni, jotta pääsisin hallintopalatsien naisten luokse.
Kaksi ensimmäistä juttua tein kylläkin miesvaltaisella kadunrakennuspuolella ja kaupungin omistamien kiinteistöjen kunnossapidossa. Seuraava juttu tuli pyytämättä kuin faksit Annelille. Aikuiskoulutusopiston oppilas oli hakannut toisen oppilaan ja väliin tulleen naisopettajan. Jutusta jauhettiin keltaisessa lehdistössä ja netissä. Ajoin koululle ja pyysin haastattelua naisrehtorilta. Selitin heti alkuun asian ytimen:
"Me paikallislehtenä annamme teille vapaat kädet puhua tästä. Keltaisista lehdistä saa käsityksen, että tämä on suunnilleen Treblinka. Ehdotan, että kerrotte tilanteesta ja siitä, millaisia toimenpiteitä koulurauhan eteen on jo vuosien ajan tehty. Valotatte kentän vaikeuksia, arvaamattomuutta ja suunnitelmia. Se tulisi huomiseen lehteen 'Toimiiko hallinto?' -palstalleni. Haastattelen nyt ja kirjoitan kaiken pika pikaa valmiiksi. Voitte lähettää sen niille kyselijöille, kunhan olemme sen käyneet yhdessä läpi.
Rehtori, Mirja Taipalus, ymmärsi heti, mistä oli kyse. Laittoi kännykkänsä, joka soi lakkaamatta, äänettömälle. Puolessa tunnissa juttu oli koossa. Ottaessani kameraa hän alkoi naisellisesti selittää, että hänellä oli päällään vain arkityökolttu ja naamakin oli ehostamatta. Lisäksi hän haluaisi kuvaansa jonkin muun taustan kuin työhuoneensa.
"Onko kotonanne suurta kirjahyllyä tai arvotauluja? Kyllä se sopii. Kauanko vaatteiden vaihto ja ehostus kestää?"
"Puoli tuntia. Oletko autolla?"
Ajoimme joenranta-alueelle, varakkaampien kansoittamalla omakotialueelle. Mirja aloitti melko näyttävästi vaihtamaan vaatteitaan edessäni. Hän riisui kolttunsa, ja otin pari kuvaa hänestä rintaliiveissä ja pikkupöksyissä. Sanoin, etten laita näitä minnekään vaan otan vain muistoksi itselleni.
"Nämä kuvat kuitenkin antaisivat lukijoille oikean kuvan teistä. Olette naisellinen, kiihottava, miehen silmiin haluttava ja kaunis."
En uskonut, että neljäkymppinen nainen olisi pysähtynyt kuullessaan toteamukseni ja imarteluni. Mirja lehahti kuitenkin punaiseksi kasvoiltaan ja kaulaltaan, mikä oli merkki suuresta kiihotuksesta ja mielenliikkeestä. Mirja kysyi lähes tyttömäisesti, että olinko tosiaan sitä mieltä. Sanoin olevani ja nostin kameran silmieni eteen. Otin muutaman räpsyn lisää ja tulin aivan hänen viereensä. Otin kohteeksi rinnat ja kasvot.
Mirja oli selvästi kiihottunut. Ei laittanut vastaan, kun laskin kameran pöydälle ja halasin häntä. Avasin hänen rintaliivinsä etuhakasesta. Pian hänen nänninsä oli suussani ja käpäläni hyväili toista. Kiihotuin itsekin, kun sain esiin lisää hänen kuultavaa ihoaan, ja ylistin Mirjan kaulaa ja rintoja. Samalla oikea käteni liikkui hänen pakaroillaan ja painoi pikkupöksyjä alas. Polvistuin suutelemaan alavatsaa, reisiä ja painoin keskisormeni Mirjan pillulle. Hän levitti jalkojaan, jotta saisin koko kämmeneni hänen tussulleen ja keskisormen sisään.
Mirja alkoi kostua ja liikuttaa lantiotaan sormeani vasten. Pyysi minua riisuutumaan ja sänkyyn kanssaan. Halusi imeä kyrpää, kovaa kyrpää, pitkästä aikaa. Hän sai sitä ja minä vitunhuulia ja klitorista.
Sitten käännyimme nussimaan. Se oli alusta alkaen sellainen mielisairaalan hoidokkien yhteinen juttu. Ei mitään hellyyttä, toisesta välittämistä, vaan kaikki oli kahden ihmisen alkukantaista kiiman, himon ja hekuman räjähdystä. Siksi kesti vain muutaman minuutin, kun kyrpäni heitti harmaan valkuaisensa kohdunseinään. Toipumiseemme meni kolminkertainen aika.
Mirja oli valehtelematta nussitun näköinen, hieman sekaisin ja raukea. Sanoi, ettei ollut tiennytkään, että tällaista voisi olla muissa kuin pornovideoissa. Tuin häntä matkalla kylppäriin. Siellä hän ripusti itsensä kaulaani ja suuteli valtavalla himolla istuessaan pöntölle. Sitten Mirja purskahti itkuun. Lohduttelin häntä siinä polvillani, kun kusi lorisi raosta. Mirja pyyteli monta kertaa anteeksi käytöstään ja lapsellista mielenliikutustaan. Lohduttelin lisää ja kerroin, että hän oli hyvin inhimillinen nainen.
Lopulta saimme Mirjan ehostettua uudelleen. Hän katsoi kameraani irstaana ja nussitun näköisenä. Sitten ajoin hänet koululle. Kirjoitin jutun kahteen mennessä, lähetin sen Mirjalle sähköpostilla ja ajoin takaisin koululle. Ovivalo punaisella istuimme vierekkäin lukemaan. Mitään ei tarvinnut muuttaa. Valitsimme kuvista sen vähemmän riettaan ilmeen.
Mirja sanoi, että hänen pillunsa lähetti vieläkin kiitosviestejä muualle vartaloon. Kysyin, nussisimmeko hänen työpöydällään. Ei kuulemma, sillä vihjekin siitä, niin hän menettäisi paikkansa rehtorina. Sitten kysyin, nussisimmeko enää koskaan. Sain vastauksen, jota en ollut odottanut:
"Hyvä, kun kysyit itse. Minä olen naimisissa sairaalan osastolääkärin kanssa. Vanhin poikani on RUK:ssa armeijassa, nuori tytär USA:ssa opiskelemassa. Me olemme tämän kaupungin yläluokkaa. Pienikin lipsahdus etiketistä pudottaisi miehenikin alaspäin. Siksi minun ei pidä härnätä kohtaloa toista kertaa. Se kotona tapahtunut oli enemmän kuin koskaan ennen! Tulen kaipaamaan sitä! Se jäi ihoni alle loppuelämäksi! Älä luule, ettenkö nytkin ole sinuun kiimassa, mutta kiitos tästä kaikesta. Ollaan vain ystäviä!"
***
Oppilaitoksen asiassa kävi juuri niin kuin olin arvellutkin. Kun alempiarvoista, tässä tapauksessa rehtoria, oli haastateltu väkivallasta hyvällä ja edustavalla kuvalla varustettuna, niin tietysti ylempänä syttyi kateus. Opetustoimen johtaja, Kaisa Mäkeläinen, soitti päätoimittajalle. Laila ilmoitti, ettei voi vaikuttaa toimittajiin kuin hyväksymällä tai hylkäämällä sivuille menevän materiaalin. Hänestä rehtorin haastattelu oli hyvää journalismia. Pitäisi soittaa toimittajalle, jos olisi jotakin mielessä.
Sitten Laila pistäytyi luonani kertomassa, että opetustoimenjohtaja Mäkeläinen oli liikkeellä. Sitä halusinkin. Olin katsonut hänestä tiedot jo kaupungin nettisivuilta. Hän kuului sarjaan kolmekymmentä mutta ei vielä neljäkymmentä. Pitkä, solakka, tavallaan tyytymätön perusilme kasvoillaan.
Aamukokouksessa oli kolme naista, joita olin nussinut tai jotka olivat nussineet minua. Poikkeuksellisesti myös Virva oli paikalla. Hän moitti toimittajia kasvavista oman auton käyttökuluista ja antoi ymmärtää, ettei loma-ajot kuuluneet työhön. Sitten hän kertoi, että ensi kuussa toimitus teettäisi kenttätutkimuksen ilmoitusmyynnistä sekä lehden sisällöstä. Hallinto halusi tietää. Niiden perusteella tehtäisiin huomioita myös toimituksen työtasosta, laadusta ja yksittäisten toimittajien juttujen kiinnostavuudesta.
Onneksi minulla värisi puhelin. Soittaja oli opetustoimenjohtaja Mäkeläinen. Tarjouduin heti tulemaan hänen luoksensa. Tekisimme samanlaisen tiiviin, tietorikkaan läpileikkauksen kaupungin koko opetustoimen asioihin. Sovimme tapaamisen kello 15:ksi. Kävin vielä Virvalta tarkastamassa, mikä nainen Mäkeläinen on. Virvan tieto tiivistyneenä kuului:
"Hallintotieteiden lisensiaatti, tai jokin sellainen tutkimustyö häneltä on hyväksytty. Oli tullessaan tänne Hyvinkäältä naimisissa eri nimellä. Mäkeläinen lienee tyttönimi. Luultavasti radikaali vihreä tai kommunisti. Vasemmisto ja kepu hänet tänne halusi. On vaarallinen nainen sängyssä!"
"Miksi menisin sänkyyn hänen kanssaan?"
"Veithän sinä minutkin sänkyyn."
Kolmelta seisoin odottamassa punavalon takana käytävällä. Se paloi vielä viisi ylikin. Lopulta kolme äijää laahusti pois huoneesta. Mäkeläinen tuli hyvin hermostuneena pyytelemään anteeksi. Pahoitteli edellisen kokouksen jaarittelevaa etenemistä. Katsoin häntä, kun hän laittoi tuuletusikkunan auki. Sisällä oli tosiaan hengitettyä ilmaa. Opetustoimenjohtaja oli pitkä, ja pitkät jalat ja kaula vain korostivat hänen mittaansa. Sanoin sen hänelle suoraan asettuessani tuoliin ja nostaessani kameralaukkua pöydälle.
"Sinutellaan ja käydään tämä rauhassa läpi. Näen, että sinulla on edellisen kokouksen vimma ja hype vielä päällä. Silloin ei oikein uuteen asiaan keskittyminen ole täydellistä. Ymmärsin, että sinulla oli jotakin huomauttamista rehtorin haastatteluun."
"Voi kiitos! Isäntämiesten kanssa on toisinaan mahdotonta puhua asioista, joista he eivät ymmärrä mitään. Minä haen automaattikahvit. Sopiiko?"
Tilanne ja ilma vaihtui paremmaksi, kun istuimme hetken kuluttua huoneessa kertakäyttömukit käsissämme. Huoneessa oli vain tuoli, jossa juuri istuin ja iso sohva. Se taisi olla tässä kaupungissa tapana. Kävimme läpi tapahtunutta väkivallantekoa ja rehtorista kertovan jutun kohtaa, johon Kaisa olisi halunnut julkisuudessa oikaisun tai ainakin toisenlaisen painotuksen. Puutuin siihen vastoin lehtimiesmoraalia. Sanoin, että jos asia oikaistaisiin, se vaikuttaisi siltä, että rehtorilla ja opetustoimenjohtajalla olisi keskenään jotain kiistaa tai ainakin erilaiset näkemykset aikuisoppilaitoksen johdosta.
"Eikö ole parempi, että kertoisit oman näkökulmasi ilman, että puuttuisit sanallakaan rehtorin juttuun. Samalla säilyttäisit kasvosi ja auktoriteettisikin tavallaan puhtaana. Neuvon harvoin haastateltavia, mutta nyt olen sataprosenttisesti puolellasi."
"Loistava ajatus! Teemme juuri noin, jolloin rehtori ei saa selvää moitetta mutta saa lukea, etten hyväksyä kaikkia hänen näkemyksiään."
Puhuimme yleisesti kaupungin oloista, ihmisistä sekä ihmissuhteista. Tässä kohtaa valehtelin raskaasti sanomalla, että olen ollut helmikuusta saakka täällä ja tavannut kymmeniä ja kymmeniä erilaisia ihmisiä työssä ja muutenkin, mutta mitään läheisempää en ollut saanut kenenkään kanssa aikaiseksi.
"En ole puoleen vuoteen tutustunut täällä ainoaankaan naiseen seksuaalisesti, eroottisella latauksella. Katsoin sen verran opetustoimen taustaa täällä, että huomasin sinunkin tulleen muualta. Millainen sinun kokemuskenttäsi on?"
"Täällä on sulkeutunutta ja klaaneihin ryhmittyneitä sakkia. Ei ole tullut ulkopuolista tarpeeksi mukaan. Tullessani olin naimisissa. Mieheni ei tänne halunnut, joten purimme muutenkin rempallaan olleen liittomme. Minä tunnen täältä kaksi vanhempaa naista, joiden kanssa teen sauvakävelylenkkejä. Tunnen tietysti tätä opetustoimen väkeä, mutta en ketään sen paremmin. Mitä tulee seksuaalisuuteen, niin ei ole ollut tarvetta tai tarjontaa."
Kerroin, että on suurta luonnonvarojen tuhlausta, että hänen kaltaisensa aistillinen, kaunis, naisellinen, haluttava ja himottava nainen elää kuin kuplassa. Vuodet ja miehet kiitävät ohi. Ohi menee nautinto, kiihko, hekuma ja viettelys. Hän ei ensin näyttänyt oikein pitävän puheestani. Täydensin sitä valottamalla, että itse alle kolmenkymppisenä en viitsi kapakasta noutaa siellä tyrkyllä olevia naisia. Heillä oli suurempi vietti hylätä kokemuskumppani aamulla kuin pitää hänestä kiinni.
Pian Kaisa alkoi ikään kuin availla elämänsä intiimin puolen luukkuja minulle. Tuli vapautuneemmaksi. Puhui oman vapaa-aikansa suppeudesta. Oli hieman ahdistavaa elää yksin kerrostaloasunnossa. Tein rohkean avauksen, ettei menisi kokonaan hyvä aloitus hukkaan. Kerroin, että juttu oli jo tavallaan koossa. Se tulisi vasta perjantain lehteen, mutta voisimme käydä sen läpi kahdestaan ennen sitä. Siihen jatkoin aivan halua täynnä ja ilman näyttelemistä kiihottuneena:
"Haluaisin, Kaisa, kanssasi läheisyyttä, hellyyttä, lämpöä, intohimoa, kiimaa ja hekumaa. Onko se turha ja vaikea polku?"
"Ei ole. Ei täällä. Mennään meille! Tunnen sinuun samanlaista vetoa ja tarvetta. Olet niin erilainen, kuin kaikki muut täällä."
Kaisan kotona emme ihailleet maisemia ikkunasta, isoa kirjastoa, pientä antiikkiesineitä vaan toisiamme, kun pääsimme sänkyyn. Kieleni suorastaan kiisi kusisten vitunhuulien päällä. Kaivinkoneena tongin klitorista kielelläni. Käteni kulkivat kaikkialla, ja sormet nussivat yhä märemmäksi käyvää vakoa. Kaisa imi minua taidolla, jonka oppii vain muutamasta tuhannesta kyrvänimennästä. Sain selville, että lähetyssaarnaajaa parempi asento oli maaten päällä. Sen tekeminen sujui minulta halulla.
Lopuksi, kun makasin kyrpä syvällä Kaisan pakaroiden päällä, yritin miettiä, mitä on kuutiojuuri seitsemästäkymmenestäkolmesta. Se pidensi panoamme viitisen minuuttia. Yritin vielä pitkittää miettimällä, voiko laskuvarjon rakentaa niin, että sillä voi pudottaa tavaraa juuri haluttuun paikkaan.
Kaisa väitti saavansa niin paljon kyrpää, että kohdun seinäkin valittaisi tönimisestä seuraavat kaksi vuorokautta. Laukesin helvetillisellä paineella, vaikka vain pari minuuttia ennen olin pelännyt, ettei minulta tulisikaan. Kiveksiä aristi helvetisti. Jotakin panomme rajuudesta kertoi myös se, että Kaisan selässä oli hampaanjälkeni, rinnassa mustelma ja toinen pakarassa. Kaisa ei ollut valittanut vaan nauttinut pienestä kivusta nautinnon hetkellä.
Emme tehneet suunnitelmia uudesta tapaamisesta. Tarkastimme yhdessä jutun. Se oli lehdessä perjantaina ja sai aikaa nettipuolella rajua arvostelua. Kaisa soitti lauantai-iltana ja sanoi olevansa kovin yksinäinen. Lupasin tulla hieromaan hänen hartioitaan ja vittuaan pehmeäksi. Hyvä, että soitti, niin minun ei tarvinnut yrittää ketään toimituksen naisista. Tapailimme koko kesän viikoittain. Kaisa sanoi saavansa minulta niin paljon, ettei muut kyrvät enää kiinnostaneet. Kerta kerralta häntä alkoi kuitenkin askarruttaa ikäeromme, eikä hän suostunut näyttäytymään kanssani kaupungilla kahden.
***
Jossain vaiheessa tein jutun kotipalvelun 23-vuotiaasta naisesta ja nussin häntä läpi viikonlopun. Tutun kaavan mukaisesti hänen esihenkilönsä halusi oikoa joitakin asioita. Sain hänet uskomaan, että voisimme tehdä uuden jutun hänen näkökulmastaan. Samalla nussin häntä ensin työpaikan sohvalla ja myöhemmin vielä kotonani. Kolmannen kerran makasimme yhdessä, kun olimme tarkastaneet jutun.
Paljon mielenkiintoisempi, kertomisen arvoinen tapahtuma oli erikoisempi ja surullisempi, sillä siihen liittyi väkivaltainen kuolema. Reijo Kokko – paikallinen huumekauppias – oli kadonnut kolme kesää sitten. Poliisi oli alusta asti epäillyt, että Reijon katoaminen liittyi rikollisten myyntialueiden selvittelyyn. Reijon alue ei ollut paikkakunnalla. Hän oli siis joko paennut, tai sitten hänet oli tapettu ja hävitetty.
Reijon leski oli halunnut lehteen ison jutun omasta elämästään huumekauppiaan vaimona. Se ei Katri Katilalle sopinut, sillä aihe ei ollut paikallislehden kokoinen. Sitten leski soitti minulle, selitti asian ja kertoi hieman taustastaan. Kysyi, oliko juttu vielä liian iso paikallislehteen. Hän oli lukenut artikkeleitani ja tullut tulokseen, että vain minä voisin kirjoittaa jutun hänen miehestään. Varmistin päätoimittajalta, että kannattaisiko juttua kirjoittaa. Hän sanoi, että syksyllä vietettiin huumeista vapaata päivää, joka osui tänä vuonna perjantaille. Voisihan juttu sopiakin.
Löysin itseni Päivi Kokon asunnolta. Hänen miehensä pitkälle maatunut ruumis oli viimein löytynyt metsätöiden yhteydessä 8 kilometriä kaupungista. Päivi oli tuhkannut kalmon ja heittänyt jäänteet tuuleen. Pesänselvityskin oli vaikeuksien jälkeen saatu jotenkin kuntoon. Leski ei ollut iloinen mutta ei murheen murtamakaan.
"Reijo jätti aina tarpeeksi viikkorahaa. Olin silloin työtön, tai sitten halusin leikkiä kotirouvaa. Hän oli paljon poissa. Sellaista, että tuli aamulla vain vaihtamaan vaateita. Sanoi lähtevänsä ja tulevansa torstaina. Tuli lauantaina ja lähti taas. Ei se ollut avioliitto."
Tällaista sain tietää ja pikkuisen lisää kysymällä. Huumekauppiaan vaimon elämää vuosikaupalla.
"Tapasin Reijon kahdenkymmenenkahden vanhana. Naimisiin menimme heti siitä mitään tajuamatta Tampereella. Sieltä siirryimme tänne. Avioliitto kesti yhdeksän vuotta. Olen nyt 32 vuotta vanha leski, joka ei ole varma, mihin kymmenen vuotta katosi."
Tässä kohtaa menin asiaan. Kysyin, kuin vahvistaakseni lukijoiden haluamaa tietoa, miten nuori nainen hoiti seksielämänsä. Kuinka oli miehensä katoamisen aikana selvinnyt eroottisista haluistaan?
"Reijon eläessä ei ollut asiaa syrjähypyille. Se olisi mukiloinut minut huonoon kuntoon. Tämä katoamisen aika on ollut eräänlaista pelossa odottelua, että hän tuleekin ovesta sisään. Kiinnostaako tämä tosiaan lukijoita ja sinua?"
"Lukijoita varmasti ja minuakin siksi, että olet aistikas, kaunis, naisellinen, suorastaan himottavan seksikäs nuori... no... nainen."
Päivi alkoi tenttaamaan, että onko hän minunkin silmissäni kaikkea tuota? Koko tilanne tavallaan jämähti seksiin, erotiikkaan mutta ei edennyt eteenpäin. Siksi, kuin rikkoakseni haastattelun kuplan, sanoin suoraan:
"Olen helvetin kiimassa sinuun. Nuolisin pilluasi minuutin päästä, jos vain voisin."
"Mikset voisi? Minä olen melkein vartin tässä keimaillut ja odottanut sitä hetkeä. Olet kovin hidas. Riisu minut ja nuole pitkään! Kolmeen vuoteen pillussani ei ole ollut miehen kieltä, sormia tai kyrpää."
Maailman mittakaavassa minun asiani oli mitätön. Sängyssä alasti leski-Päivin kanssa maailmani täytti suuri halu. Päivi oli ehkä hieman ylipainoinen mutta ei runsas. Pillu suorastaan aukesi nuoltavaksi, kun olin lattialla polvillani Päivin jalkojen välissä. Nuolin naisen ulistessa ja vaatiessa lisää ja vapistessa nautinnosta. Sitten nousin imemään nännejä ja hyväilemään rintoja, kaulaa ja kasvoja.
Päivi oli hauraan ja luottavaisen näköinen. Kaunis. Työnnyin häneen käskyn jälkeen kyrvänjuurtani myöten, ja terskani törmäsi johonkin. Päivä käski minua liikkumaan nopeammin ja kovemmin ja huusi nautinnosta. Sain kysyttyä ehkäisystä. Hänellä oli kuulemma kierukka.
Sitten halusin maata päällä, joten käänsin Päivin vatsalleen. Painoin itseni taas sisään. Aloimme kutea rauhallisesti. Päivikin oli mielissään asennonvaihdosta. Itse onnistuin tällä tavoin säätelemään kiimani rajoja. Tiesin nussivani parasta naistani koskaan. Paljon oli ollut hyviä, toinen toistaan paremmalta tuntuvia, mutta nyt oli jokin seikka tai seikkoja, jotka jo ennen siemensyöksyä tekivät tästä naisesta kaikkein parhaimman.
Päivin vartalo oli juuri minun makuuni sen lievän pehmeyden vuoksi. Hänellä oli sopivat rinnat ja mukavan suuret ja kiinteät pakarat. Koko vartalo oli sopusuhtainen, kasvot kauniit. Suhde elämään, vaikeuksiin ja menetyksiin oli rakentunut kestäväksi.
Annoin sperman tulemisesta hetkeä aikaisemmin tiedon. Sitten sykäyksin annoin kierukalle spermaa. Päivin vartalo vapisi, hän äänteli ja pyrki kiemurtelemaan hekumansa huipulla. Paras näkemäni naisen orkku koskaan. Olimme kummatkin hiessä, uupuneita, kuin olisimme kantaneet henkilöauton viidenteen kerroksen.
Pesulta jälkeen kävimme ratkaisevan tunnin keskustelun kaikesta, mitä välillämme oli tai voisi olla tulevaisuudessa. Päivi halusi perua haastattelun lehteen, jos aloitamme seurustelun. Kerroin hänen orgasminsa olleen paras, jota olin naisella koskaan nähnyt. Päivin mielestä minulla oli kyrpä, joka ajatteli ja osasi vitun kaikki temput. Makasimme illan, mutta lopulta nussimme toisemme uneen. Aamu toi ajatuksen, että taas pitäisi nussia ja sitten keskustella lisää. Päivin kertoma koski taloutta ja käytännön asioita:
"Olen, tai tulen pian olemaan kunhan perintöverolautakunta päättää, pikkuvarakas nainen. Omistan tämän huoneiston. Roiston mieheni puolelta saan myös omistusoikeuden laajaan metsäomaisuuteen Savossa, jossa on järvenrantaakin. Rahaa on kertynyt hieman sijoitukseen. Olen osapäivätyössä Osuuspankissa sijoitusmyyjänä. Olemme melkein saman ikäisiä emmekä vallan mieleltämme pilalle menneitä.
Kerroin olevan itse palkkatuloni varassa. Kodin puolelta ei ollut tulossa koskaan perintöä. Mitään taikatemppua minulla ei ollut omaisuuksiin.
"Saat pitää sopimuksella omaisuutesi, jos kunnolla yhteen mennään. Minusta kaiken tämän nussimisen jälkeen kummallekin tekee hyvää miettiä vuorokausi ja olla erossa."
Ennen töihin lähtöä Päivi pyysi parin minuutin nuolemisen klitoriksen molemmin puolin. Sitten painelin toimituksen kokoukseen ja Päivi Osuuspankkiin myymään rikkaille ihmisille parempaa tuottoa rahoilleen. Olin luultavasti tavannut elämäni ensimmäisen naisen, joka teki vaikutuksen kaikilla alueillaan. Olin toki ollut ihastunut, ehkä hetken huumassa rakastunutkin naisiin, joissa oli ollut petosta, valetta ja pian esiin tulevaa ilkeyttä. Ajattelin Päiviä päivällä paljon. Kerroin päätoimittajalle, että artikkelia ei tule, koska siinä on vaarana, että Päivi paljastaa miehensä rikollisia yhteyksiä. Ne saattaisivat tuoda kertojalleen hankaluuksia, ja poliisihan tutki tapauksessa nyt murhaa.
Päivi Kokko toi muutoksen elämääni. Irtisanoin vuokrapaikkani. Siirsin tavarani Päivin luo. Työmatkani piteni kymmenellä minuutilla. Päivi vaihdatti kierukkansa tehokkaampaan. Ostimme 160x200 sängyn, lisäsimme keittiöön tavaraa, jota kaltaisemme pariskunta tarvitsi. Elimme sen talven 100-prosenttisesti toisillemme.
Seuraavana kesänä Päiville tarjottiin Tampereelta parempaa paikkaa, palkkaa ja tehtäväkenttää. Itse kyselin ensin suuresta lehdestä paikkaa mutta päädyin suurimpaan ilmaisjakelulehteen vanhemmaksi toimittajaksi. Oli taas opittava uusi tapa kirjoittaa ja olla mieliksi. Päivin mielestä hän näyttäisi vuoden ajan taitojaan pankissa, jonka jälkeen halusi minun nussivan hänet tiineeksi. Oli viimeiset vuodet tehdä kopioita maailmaan. Minä suostuin kuin se olisi ollut oma tahtoni. Päivi kiinteytyi hieman, ja hänen kasvoistaan tuli vielä enkelimäisemmät. Samalla hän muuttui hullun kiimaisesta tulisen hullun kiimaiseksi. Vanhat naiseni jäivät taakse, en kaivannut heidän seuraansa tai pillujansa. Onni ja tasapaino näytti pysähtyneen luoksemme.
