Lue ensin osa I.
Katri oli joutunut Espanjan-taudin vuoksi karanteeniin. Vastaavaksi päätoimittajaksi tuli lehden hallituksen puheenjohtajan päätöksellä kuukaudeksi Laila Nissinen. Sivumäärää ei haluttu pienentää. Tuollainen lehti päätettiin jo ennen ensimmäistä pistettä joko 12-, 16-, 20- tai 24-sivuiseksi. Se määrääsi myös ilmoitusten määrän ja koon. Kuinka paljon on paikkakunnalla oli tapahtumia, josta voitiin kirjoittaa, ja mitkä osat täytettäisiin pappilan hätävarajutuilla. Aina ei voinut venyttää jonkun 14-vuotiaan hiihtomatkan kuvausta viidelle palstalle ja 200 milliä korkeaksi. Siksi sain aamukokouksessa tehtävän kirjoittaa ainakin neljä uutta juttua kiireellä valmiiksi. Laila lupasi vielä kokouksen jälkeen tarkentaa asiaa.
Se tarkennus oli tavallaan muka salaisuus. Maahantuojat ostaisivat pitkäaikaisesti traktorien ja laitteiden ilmoitustilaa, jos puffaisimme ovelasti heidän konettaan sellaisessa täytejutussa. Olinhan jo kirjoittanut melkein kaikista traktorimerkeistä sellaisen. Myöhemmin Laila selitti:
”Tässä on neljä traktorimyyjää. Kaikki ovat olleet tyytymättömiä, etteivät näy tarpeeksi lehdessä. Tee kiireellä niistä. Tässä on niiden nettisivujen asiakaspuolelle salasanat. Toinen juttukin minulla on. Minä olen kerran lomilla ollut tässä päätoimittajana tuuraamassa. Silloin miehet heittäytyivät täysin laiskoiksi. Suoranaisesti yrittivät saada minut paniikkiin ja tekemään vain 12-sivuisia lehtiä. Hallituksen puheenjohtaja havaitsi asian. Antoi niille varoituksen. Nyt ne varmasti pyrkii kostamaan ja samaan tulokseen. Ole sinä puolellani! Näithän aamukokouksessa niiden happamat ilmeet?”
”Mitä minä voin tehdä?”
”Olet puolellani kaikessa, jos tulee kärhämää! Teet tavallista enemmän juttuja. Käyt kaupungintalolla omin päin haastattelemassa. Keräät onnettomuudet poliisilta ja pelastuslaitokselta, jos nuo ei niitä tee. Yhdessä me saadaan lehti aikaiseksi. Tuosta Anitasta en ole varma. Ei se viime kerrallakaan apuaan paljoa tarjonnut. Tätä kestää nyt kuukausi ainakin. Mikähän sillä Katrilla on?”
”Paha sukupuolitauti. Toi sen Espanjasta. Siksi on karanteenissa, kun ei ole antibioottia tai muutakaan oikein hyvää mysiiniä.”
”Mistä tiedät?”
”Olen toimittaja. Keksin aina tapoja onkia asioita ja osaan hieman hakkeroidakin.”
Laila meni mietteliääksi. Arvasin Lailan ajattelevan, ettei hänen pestinsä kestäisi vain kuukautta vaan paljon pidempään, jos potilas toipuisi pitkään ja pysyisi karanteenissa. Sainkin melkoiset yhteistyötarjouksen:
”Pyydän vielä enemmän apuasi. Voihan olla, että Katri ei tule koko keväänä töihin. Minä olen vs. kuukaudesta toiseen. Se olisi miehille liikaa. Ne nokkivat minut helvettiin ilkeyksillään ja kapuloillaan.
Kuule, kerron nyt täysin tosissani pelin hengen. Saat kaksi tarjousta. Jos me onnistumme kuukauden, minä olen sinun, kuten nainen vain voi olla sängyssä. Suljetaan pois avioliittoni ja ollaan hetki kahden toisillemme. Sinä olet komea ja miellyttävä mies. Miksi en tekisi sitä kanssasi? Avioliittoni ei ole kuitenkaan särötön. Jos me yhdessä onnistumme tässä, kunnes Katri tulee takaisin tai jopa lopettaa, niin minä maksan sinulle käteisenä 3000 euroa tästä ja niistä seuraavista kuukausista ja olen lisäksi naaraasi, kun se hetki on.
En oikein halunnut olla mukana jutussa, koska näin, että siitä tulisi vaikeuksia kaikille. Vastasin kuitenkin osaksi tosissani ja osaksi niin, että Laila miettisi lisää.
”Olen pettynyt naisten lupauksiin antaa pillua jälkikäteen palveluksista. En tee sinunkaan kohdalla poikkeusta. Etukäteen annettu palkkio asiasta parantaa yhteistyötä ja muutakin asioiden sujumista.”
”Onko se sinetöity, varmaa, kuukaudesta toiseen?”
”On.”
”Voidaanko heti mennä teille?”
Raastoimme vaatteet toistemme päältä sänkyni viereen. Sängyssä Laila levitti itsensä nuoltavaksi ja vaati kovaa panoa. En vastustanut ajatusta. Lailan vartalo tisseineen ja kaarineen sekä hänen kauniit kasvonsa kiihottivat minua melkoisesti. Samalla sain sellaisen tunteen heti ensimmäisillä työnnöillä, että kontrolloisin tätä varvia pitkään. Joskus se tulee ja onnistuu. Nyt sain sen itselleni. Jossakin välissä pyysin ratsastusta. Lailaa ei tarvinnut käskemällä käskeä. On ero, kun pikkutytöt ratsastaa ja kun Lailan tapainen, kypsä nainen heittää jalkansa ja reitensä ja istuu pakarat painuen päälle. Liikkui, riehui itselleen kivaa pari kertaa.
Otin koira-asennon ja hoidin siinäkin laukaisumekanismiani jäykemmäksi. Tässä asennossa pystyin möyhimään kaksin käsin Lailan D-kupin rintoja. Laila sanoin pitävänsä, kun kunnolla pusersin, nipistelin hänen nänniään. Sitten vedin jalka kerrallaan Lailan makaamaan pitäen kyrpäni kuitenkin sisällä. Kaivoin keskisormen klitorikselle ja vasemman käpäläni tisseille. Alkoi näytöksen loppusoitto. Laila taisi jo sanoa kertaalleen olevansa aivan poikki ja lopussa. Minä en ollut. Siksi piti antaa mennä ja puhaltaa tulilankaan lisää ilmaa. En pystynyt nopeampaan liikkeeseen enää. Se läheni. Hiki virtasi enemmän, ja hengitys oli kuin 30. kerrokseen juosseen satakiloisen. Tulin Lailan sisään räjähtämällä kerran, toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. Laila ulisi. Oli täysin veltto, mutta persereiän ja alavatsan lihakset supistelivat kyrpäni ympärillä.
Menihän siinä aikaa toipumisen. Laila moitti, että olin melkein nussinut hänet kuoliaaksi. Lopuksi hän kuitenkin sanoi:
”En minä siihen nussimiseen olisi kuollut, vaan siihen hyväntunteen jatkuviin aaltoihin. Kuin polttava rauta olisi ollut vitussani, selkärangassani ja huulissani saakka. Kukaan ei ole milloinkaan nussinut minua niin kuin sinä. Helevetti, kun on loppuun ajettu olo. Ei ole halua toiseen varviin tai pyyntöön saada kyrpä sisään uudelleen. Minä olen niin onnellinen, rento, tyydytetty, kuin makaroni kiehuvassa vedessä. En minä kuule saa käveltyä toimitukseen."
Kannoin hänet kylpyhuoneeseen istumaan pöntölle. Laila pieraisi ja pyyteli anteeksi. Sanoin sen olevan normaalia ihmissuolen luonnollista eritettä. Spermaani lorisi Lailan pillusta veteen. Annoin pesusuuttimen, jolla hän pitkään ja nauttivaisen oloisesti pesi rakoaan, persevakoaan ja karvoitustaan. Kuivasin hänet ja kävelytin vaatekasalle. Puin pikkupöksyt, sukkahousut, rintaliivit ja paidan Lailan päälle. Päälle talvivillat, ja lopuksi pujotin Lailan sievät jalat saappaisiin. Pesin hieman pallejani ja puin myös. Laila istui vieläkin sängyllä kuin olisi juuri herännyt.
”Oletko sinä nyt varma, että pystyt toimituksessa näyttelemään siveää pitäjän suurimman tilan emäntää?”
”En ole varma. Nussitko sinä aina naiset tähän kuntoon? Ei se ole huono asia, jos on päivä aikaa toipua. Jokainen sellaisen haluaa. Minun vain pitäisi olla katsomassa, mitä ne kaksi paskahousua tekee? Minä olen sinuun hyvin, hyvin tyytyväinen. Elämässä pitää tulla keski-ikään, että saa ensimmäisen kerran miestä ja kyrpää pyörtymiseen asti. Jos ei rahalla olisi merkitystä, pyytäisin sinut miehekseni ja nussisimme joka päivä näin. Nytkö sinä uskot, että minä pidän oman puoleni sopimuksestamme?”
”Uskon. Sinun miehenäsi ja nussijana ei olisi kovin ikävä olla, jos tarjous on edelleen voimassa. Olet kaunis, suurenmoinen ja hyväpilluinen naaras.”
”Kauniisti sanottu, tai kai se tottakin voi olla. Olisitpa nähnyt minut kymmenen vuotta sitten morsiamena! Monet sanoivat, ettei kauniimpaa ole silmiinsä tullut. Silti nyt nussin ja makaan toimittajan kanssa ja solmin yhteistyösopimusta. Petän miestäni, jolle muut asiat, ehkä jopa toinen nainen on tärkeämpi kuin minä! Sanoit minun olleen osaava ja kaunis, mitä helvettiä luulet mieheni näkevän naapurin akassa?”
”En osaa ajatella. Sen naisen täytyy olla enkeli tai silmänkääntäjä, joka sokaisee miehenne silmät ja nostaa kyrvän pystyyn.”
”Sitä kyrvän nostamista mieheni kyllä tarvitseekin. Ei se aina seiso, vaikka mies on alle neljäkymmentä!”
Palasimme toimitukseen niin, että Laila meni edeltä ja minä viisi minuuttia myöhemmin. Miehiä ei ollut paikalla. Ilmoituspäällikkö sanoi heidän lähteneen jo tunti sitten lounaalle.
”Tässä näet heti, mitä tämä on. Soitanko hallituksen puheenjohtajalle?”
”Odota lähelle neljää. Silloin he ovat olleet sen yli neljä tuntia lounaalla.”
Menin tavallaan piiloon kirjoittamaan Lailan kanssa sopimiani juttuja. Laila soitti puheenjohtajalle, joka tuli paikalle. Katsoi tilanteen ja lupasi olla kello yhdeksän aamulla toimituksen kokouksessa. Kuulisi miehiä ja harkitsisi, mitä heille voisi tehdä.
Miehet saivat toisen varoituksen, eikä lisää tulisi. Maanviljelijätoimittajat tajusivat, että joutuisivat istumaan lopputalven kotona ilman lehden maksaa kuukausipalkkaa, jos jatkaisivat entiseen malliin. Sellainen tekee nöyremmäksi, ja miehet pyysivät anteeksi Lailalta ja lupasivat tehdä jatkossa yhteistyötä.
Kuukausi meni jotenkin pienessä nälvimisessä ja painostuksessa. Lailan kanssa nussimme jopa siinä sohvalla kolmena iltana. Aina piti hoitaa se pillu nussituksi kotiin mennessä. Laila piti siitä, että pystyin viidessäkin minuutissa laskemaan siimahännät sisään.
Katri Katila ei palannut enää päätoimittajaksi. Kesällä hän sai työkyvyttömyyseläkkeen. Laila nimitettiin päätoimittajaksi. Hänen lisäkseen taloon tuli naistoimittaja maakunnan isosta lehdestä. Nainen asui tässä kaupungissa. Hänen työmatkansa lyheni 59 kilometriä. Lailan halu minuun väheni heti. Puhuimme siitä hieman. Hän selitti kotona tilanteen parantuneen, eikä me voitaisi olla pysyvä pari, vaikka nussinkin häneltä tajun kankaalle. Hän pyysi polvillaan anteeksi, että rikkoi tekemämme sopimuksen. Toisaalta hän oli täyttänyt toisen lupauksensa ja maksanut 3 000 euroa minulle joka kuukausi. Vapautin hänen yhteisestä sopimuksestamme.
***
Olin kellistänyt toimituksesta kaksi päätoimittajaa ja toimistosta yhden päällikön ennen kesää. Sitä ei voi pitää huonona saaliina, olinhan ehtinyt työskennellä vasta helmikuusta toukokuuhun. Toimistossa odotti keski-ikäinen ja nuori reservissä, että ottaisin heidät tähtäimeeni. Tunsin kuitenkin, että minun piti heti kokeilla jäätä uuden toimittajan kohdalla.
Eila Joensuu oli keski-ikäinen. Ei maajussin vaimo vaan yksinhuoltaja, joka oli eronnut menneenä talvena. Asui omakotitalossa ja pyrki kasvattamaan 15 vuotta täyttänyttä poikaansa. Kun hän esitteli itsensä, sain sellaisen vaikutelman, että hän ei ollut hupakko tai tyhjän höpisijä. Maailma oli koulinut Eilasta turhat illuusiot pois. Hän sai parissa viikossa käsityksen miestoimittajista, päätoimittajasta ja minusta. Hän tunsi muut ennestään, koska oli tehnyt artikkeleita lehteen aiemmin. Kirjapaino, joka teki meidän lehden, painoi myös ison maakuntalehden ja omisti lehtemme osakkeet kokonaan. Olin siis Eila Joensuulle ainut jotenkin outo ja poikkeava mies.
Naputtelin niitä siilojuttuja päätoimittajan pyynnöstä. Osasta sain ihan hyvää palautetta. Erityisesti traktoreista, puimureista ja muista koneista kertovia artikkeleita kehuttiin. Siksi jatkoin niistä kirjoittamista. Minulla oli kolme DVD:tä menneisyydestä. Niille oli poltettu vanhoja, maatalouskoneita koskevia artikkeleita silloisen työnantajani laskuun. Riitti, kun niitä kirjoitti uusiksi, jolloin ei tarvitsisi käydä plagiointioikeudenkäyntejä. Taustatiedot ja muun sain niistä sellaisenaan. Siksi minulla oli valmiita juttuja siilossa parikymmentä. Eila sitä ihmetteli, kuinka sain niin nopeasti hyvää tavaraa tehdyksi. Kerroin taustani, jolloin hän ymmärsi, että olin kirjoittanut vastaavaa jo vuosia aikaisemmin. Jotenkin tulin sanoneeksi Eilalle hieman ajattelematta:
”Jos sulla on ongelmia teknisen tavaran kanssa, niin autan. Sinä autat sitten, jos joudun politiikkaa tai muuta paskaa kaupungintalolta työstämään.”
”Hyvä juttu! Kyllä minulle tulee pian kaksikin sellaista aihetta. Ei niitä päätoimittaja antanut, vaan itse haluaisin ne lukijoille avata. Toinen on tämä, mitä tapahtuu vanhoille traktoreille, puimureille ja muille maatalouden koneille, kun ne ovat 30 vuotta maanneet ladon päädyssä. Mitään käyttöä tai vaihtoarvoa ei ole.”
”Minulla on kaksikin tuohon aiheeseen sopivaa juttua tallessa. Voin tulostaa ne. Sinä katsot niistä artikkeliisi, mikä on sopivaa.”
Eila Joensuu oli hyvin kiitollinen, luultavasti aivan koko sydämestään halusi minulle jotenkin hyvittää heti ne tulosteet, kun oli ne lukenut.
”Ne oli sellaisenaan aivan rautaista tietoa! Jouduin naisellisesti niitä muokkaamaan. Millä minä voin korvata tämän sinulle?”
”Sinä et pitäisi siitä, jos sanoisin rehellisesti. Alkaisit rähjätä.”
”Paskaa! Minä olen pitkälti yli kolmekymmentä ja kuullut jo kaiken ihmisten suusta.”
”Hyvä on. Haluaisin antaa ja saada läheisyyttä, lämpöä, hellyyttä, joita antaisin sinulle myös takaisin. Haluaisin imeä ja nuolla pilluasi, nussia pitkään päälläsi maaten.”
”Se on hyvä lista, ja minäkin haluan sitä. Eronnut nainen tässä kaupungissa on hylkiö tai huora. Sinun kanssasi ei olisi kumpaakaan vaihetta. Sopiiko tämä kaikki tänä iltana? Soitan pojalle, että menee vain kavereidensa luokse. Se ei viihdy kanssani muutenkaan kymmentä minuuttia pidempään.
Sänkyni vieressä oli taas kahden ihmisen vaatteet. Sängyssä Eila ja minä syleilimme, kopeloimme, hyväilimme ja lopulta aloimme nuolla ja imeä toistemme alapäitä. Sen saatua jonkinlaisen kohokohdan ja kestämisen loppuvireen käänsin Eilan vatsalleen. Sovitin terskani Eilan pakaroiden väliin. Se upposi liukkaiden vitunhuulien väliin. Laskeuduin Eilan päälle ja työnnyin sisään.
”Iiiihaaaanaaa!” Eila huusi. Käteni oli vitulla ja toinen tissillä. En liikkunut paljon, jotta saisin itselleni kontrollin. Olin oppinut säätelemään sitä, kunhan en vain pitäisi kiirettä. Se ei onnistunut täysin, mutta puolen tunnin sisäkkäin oleminen siitä tuli. Varmistin kahdesti, että Eila todella nautti ja piti kyydistä. Kyllä hän piti, nautti, vaati olemaan ja auttoi nautintoamme supistelemalla pakaroidensa ja persereikänsä lihaksia. Laskin pussini tyhjäksi ja hankasin klitoriksesta Eilalle kivan. Eila vaati melkein kivuliasta tissiensä puristelua päälle. Emme irronneet toisistamme. Eila nukahti painoni ja velton kyrpäni alle.
Meillä oli kahdeksan vuotta ikäeroa. Mietin siinä ollessani, että millaisen haluaisin suhteeni Eilaan olevan. Kolme muuta naista olivat olleet hetken hekumassa kanssani. Sitten kaikki oli jäähtynyt. Olisiko tässä jokin pikkuisen parempi syke kauemmin? Nousin hieman katsoakseni Eilan vartaloa. Se oli virheetön. Sellainen juuri kaiken keskiarvojen mukaan katsottuna. Rinnat C-kuppia, lantio hyvä, iho kaunis, ei tatuointeja, ryhdikäs, pitkäkaulainen, kasvoiltaan tavallisen kaunis sekä pillustaan lämmin, vastaanottavainen ja innokas. Nainen, jollaista kymmenettuhannet suomalaiset miehet etsivät ja halusivat.
Minun oli hyvä maata siinä. Hyväilin ja suutelin Eilan niskaa ja hartioita. Sain kyrvän taas kovaksi ja aloin painaa uudelleen kiimaliisterin ja sperman joukkoon. Eila heräsi. Ei kai tiennyt, kuka päällä on. Ei puhunut mitään. Paransi lantionsa asentoa saadakseen kyrpää vielä paremmin hankaukseen. Sitten kysyi:
”Oletko sinä aina näin kova sonni? Panet naisen väsyksiin. Ja sitten aloitat alusta. En minä valita, mutta en ole tottunut tämän sorttiseen nussimiseen, mutta nautin, kun kerrankin saa.”
”Mitä sinulla on ehkäisyyn?”
”Ei mitään.”
”Sitten lienee sama, ruiskutanko lisää vai en.”
”Viisitoista vuotta sitten synnytin pojan. Sen jälkeen sen isän kanssa nussittiin kolmetoista vuotta. Muutama muukin mies on sinne aineet laittanut. Et sinäkään siitä enää isäksi pääse.”
Uusintapano kesti kymmenen minuuttia, ja Eila sai lisää spermaa sisäänsä. Otin tyynystä päällisen pois ja sulloin sen vitun ja reisien väliin.
”Pääset vessaan reidet kuivana.”
Vaihdoimme kuivat lakanat ja nukuimme alasti vastakkain pitkälle aamuun. Oli lauantai. Lopulta Eila kertoi ajatuksistaan:
”Pilluni on hyvässä kunnossa. Tarkoittaa, että sitä juuri kivasti jomottaa. Haluatko sinä minusta jonkinlaisen panopuun itsellesi? Silloin minä en makaa muiden kanssa. Voisit poikaani jututtaa ja katsoa, onko se jo pilalla ja rikolliseksi tulossa. Se on paska pyyntö, mutta ei minulla ole ketään muutakaan. En sentään vaadi sinua varaisäksi. Se aika on jo mennyt siltä ohi. Haistattelee ja on ilkeä minulle. Minun on kuitenkin vielä lain mukaan katseltava sitä kolme vuotta.
Itse olen terve, puhdas nainen. Kuukautiset ovat säännölliset, hampaat hyvät, eikä vittukaan ole lopussa. En osaa pirullisimmillanikaan olla ilkeä. Avioeroon oli syynä miehen mustasukkaisuus ja väkivalta. Siihen mustasukkaisuuteen oli syynsä. Minä makasin kahden miehen kanssa kuin aviovaimo. Toinen oli mieheni esimies. En ole rikas, mutta avioerossa minulle jäi talo ja pikkuisen rahaa. Mieheni sai Säkylän Pyhäjärven huvilan. Sinä voit minut jättää, kun ei kiinnosta. Näillä sopimuksilla voidaan jatkaa.”
Muodostimme eräänlaisen löysän seurustelusuhteen. Kävimme toistemme sängyissä. Sen pojan kanssa olin kaksi kertaa puheissa äitinsä kuullen. Sain osakseni vittuilua ja ylimielistä nälvintää kummallakin kertaa. Poika uhkasi lähteä kotoa, jos minä tulen sinne asumaan. Nimitti äitiään huoraksi ja kaipasi isänsä luokse. Sanoin, että tietäähän hän, missä isänsä asuu. Miksei mene kysymään, pääseekö syliin. Ei sillä ollutkaan mitään asiaa isälleen. Äitinsä sanoi, että isä vetäisi sitä turpaan. Poika alkoi taas huutaa huoraa ja muuta. Minä heitin sen pihalle.
Elämä jatkui pikkukaupungissa. En vannonut tai luvannut uskollisuutta. Eila ymmärsi, että yhtä hyvin hänkin kiimassa voisi nussia jonkun muun kanssa. Sitä hän pian tekikin, mutta minä en ryhtynyt jakamaan häntä toisten kanssa.
Lue seuraavaksi osa III.
