Aamun valo paistaa verhojen välistä makuuhuoneeseen. Tunnen sun kynnet mun selällä ja siirryn vähän kauemmas. Sä kiedot kätesi mun ympärille ja painat suukon mun niskaan.

”Mun täytyy lähtee ihan just töihin… voiks lopettaa”, sanon hieman kiukkuisella äänellä.

”Sä et enää oo mun lähellä niin paljon ku ennen”, sanot hiljaa mutta vakaasti. ”Se loukkaa mua. Ja saa mun olon tuntumaan nöyryytetyltä.”

Sä oot tosissasi. Tätä on jatkunut jo jonkun aikaa. Liikaa töitä, liian vähän aikaa yhdessä. Kyllä mä tiedostan sen itsekin, mutta onko tätä pakko käydä läpi juuri nyt, ennen töitä? Nousen sängystä ja alan kiskoa vaatteita päälleni.

”Puhutaan tästä illalla, ku tuun töistä. En oikeesti jaksa nyt kuunnella syyttelyä. Mä en jaksa käydä tätä keskustelua joka kerta, ku mun pitää mennä johonkin.”

”Tiedäks sä mikä tässä nöyryyttää mua kaikkein eniten?” En ehdi edes vastata, kun jatkat: ”Se, että mä joudun anelemaan huomiota mun omalta mieheltä.”

Katson sua suoraan silmiin. ”Toi sun asenne ei ainakaan yhtään auta tätä meidän ongelmaa.”

Kävelen eteiseen ja kiskon kenkiä jalkaan. Sä tuut ovelle ylisuuressa t-paidassa, reidet sen alta näkyen. Katson sua nopeasti silmiin. En edes tiedä mitä tunnen — vihaa, ärtymystä, rakkautta… liikaa erilaisia tunteita samaan aikaan. Nappaan avaimet pöydältä ja astun kohti ulko-ovea.

”Mä en nyt oikeesti ehdi. Puhutaan tästä illalla rauhassa, ku tuun kotiin.”

”Tiedäks sä mikä on pahinta?” Sä jäät nojaamaan ovenkarmia vasten. Ääni on hiljainen nyt. ”En muista, koska olisit viimeks katsonut mua samalla tavalla ku silloin alussa.”

Hiljaisuus. Just äsken mä katoin sua niin, ajattelen päässäni. Lähden ovesta, mutta samalla sekunnilla katumus iskee. Mun olisi pitänyt sanoa toi sulle ääneen.

Lähden ajamaan kohti työmaata. Toi äskeinen painaa mun mieltä. Yleensä tässä kohtaa oot toivottanut mulle viestillä hyvää työpäivää tai kysynyt, mitä mun pitää tuoda kaupasta, ku tuun kotiin. Mietin ajellessani, mistä tää juttu johtuu. Miks me riidellään tästä. Aamulla ku katoin sua, kun sä näytit sun tunteita ja sun pahaa oloa mulle… se sai mut tajuamaan, miten paljon rakastan sua.

Saavun työmaalle. Heitän kypärän päähäni ja lähden tarkastamaan, mihin täällä ollaan jääty. Lyön jalkani maassa olevaan raudoitusrautaan. Päästän suustani koko kirosana-arsenaalin. En sen takia, että muhun sattui, vaan ku mua vituttaa. Miks mä en muka voinut jutella sun kanssa aamulla? Mulla on liukuva työaika. Ihan hyvin oltaisiin voitu jutella. Ehkä mua pelotti. Entä jos en osaa saada tunteita sanoiksi?

Työpäivä kuluu kiduttavan hitaasti. Haluan äkkiä kotiin selvittämään tämän asian. Kahvitauolla istun yksin parakissa. Mietin aamuista. Mietin sua siinä mun ylisuuressa t-paidassa. Hymähdän. Sä osaat kyllä ton. Mun kiusaamisen. Mun housuja alkaa pakottaa. Kaksi ja puoli tuntia vielä. Pakko saada ajatukset muualle. Avaan koneen ja alan tehdä aikataulusuunnitelmaa seuraavaan työprojektiin.

Vihdoin tää kiduttava työpäivä on ohi. Lähden ajamaan kohti kotia. Et oo koko päivänä laittanut yhtään viestiä. Oot kiduttanut mua. Pysähdyn kauppaan ja haen sulle kukkia ja sun lempisuklaata. Tiedän, kliseistä, mutta haluun äkkiä sun luokse. Mietin matkalla, miten saan asiat sanottua sulle niin, ettet käsitä niitä väärin.

Avaan oven ja tuun sisälle. Sun lenkkivaatteet on lattialla. Oot tainnut käydä vihajuoksemassa. Laitan suklaan pöydälle ja kukat vaasiin. Kuulen, että suihku on päällä. Lähden kävelemään kohti suihkua. Mun sydän hakkaa. Avaan oven. Näen sut suihkussa. Oot selin ovelle. Näen sun ihanat, märät hiukset. Riisun omat vaatteeni ja kysyn sulta, kaipaaks sä seuraa. Vastaat, että jos sä nyt haluut tulla, niin tuu sitten.

Tuun ihan sun taakse ja halaan sua takaapäin. Kiedon toisen käden sun rintojen päälle ja toisella käännän vettä lämpimämmälle. Kysyn, eikö sulle oo tullut kylmä täällä. Vastaat, että on, ku ei oo ollut ketään lämmittämässä.

Käännyt mua kohti ja katot mua suoraan silmiin. Sanon sulle: ”Anteeks se aamuinen ja kaikki se, mitä oon jättänyt tekemättä. Oot oikeesti mulle tosi tärkee, rakas…” En ehdi sanoa asiaani loppuun, ku alat suudella mua. Vastaan suudelmaan. Lasken kädet sun alaselälle. Silitän samalla suudellen sua. Sä kiedot kätesi mun niskan ympärille ja rapsutat mun niskaa. Mä lasken toisen käden sun pakaralle ja puristan sitä.

Sanot mulle: ”Säästetään vähän vesilaskussa ja mennään sänkyyn.” Meinaan räjähtää tästä. Sammutetaan vesi ja molemmat kuivaavat äkkiä itsensä. Otat mua kädestä kiinni ja lähdet viemään mua kohti makuuhuonetta. Mun katse ei irtoa susta hetkeksikään. Katson, miten muutama vesipisara valuu sun hiuksista sun selkää pitkin lantiolle. Toi sun tapa, millä kävelet. Miten keinutat sun lantiota.

Saavutaan makuuhuoneeseen. Käännyt mua kohti ja hymyilet: ”Mitäs aiot tehdä mulle?” Otan sun lantiosta kiinni ja vedän sut kiinni mua vasten. Tunnet mun peniksen sun reittä vasten. Tunnet, kuinka se jäykistyy. Vastaan sulle: ”Näytän sulle, miten paljon mä oon kaivannut sua.” Nostan sut mun syliin, painan mun huulet sun huulia vasten. Kaadan sut sängylle, laskeudun suutelemaan sun kaulaa. Siirrän mun toisen käteni sun sisäreidelle. Tunnen sen kosteuden… enkä oo enää varma, onko se mitä. Se saa mut sekoamaan.

Alan suudella sun rintoja. Näykkäisen sun nänniä. Alat hengittää raskaammin. Käsken sun rentoutua. Katson sua samalla tavalla kuin silloin ennen. Siirrän käteni sun ihanalle pillulle. Alat olla tosi märkänä. Hieron kädelläni sun märkää pillua. Miten ihanalta ja lämpimältä se tuntuukaan mun kättäni vasten. Rauhallisesti ja koko matkalta. ”Mä aion nyt nuolla sua”, kuiskaan sun korvaan samalla kun hieron sun märkää vakoa. Sä huohotat ja hymyilet. Annan sulle yhden pusun ja siirryn sun jalkoväliin.

Suutelen sun sisäreittä. Se kutittaa sua. Kierit vähän. Laitan käden sun alavatsalle ja painan sua sitä vasten. Haluan, että pysyt just siinä. Et karkaa mihinkään. Annan pusun sun ihanan kostealle pillulle. Sä maistut taivaalliselta. Laitat kädet mun hiuksille. Painat mun päätä sua vasten. Nuolen sua. Nuolen sun ihanaa ja märkää vakoa. Alat huohottaa. Sun mahla valuu mun suupieliä pitkin.

Sun sormet puristuvat lakanoihin samalla, kun hengityksesi muuttuu katkonaiseksi ja haukkovaksi. Puristat mua hiuksista ja samalla sun reidet puristavat mun päätä niiden välissä. Sun selkä kaareutuu ja alat…. Nouset huipun yli ja romahdat takaisin sängylle. Nousen sun viereen ja sanon: ”Mä haluun sun sisälle… nyt.” Sä hymyilet ja avaat sun reidet.

Mä tuun sun päälle, suutelen sun ihanan pehmeitä ja kosteita huulia. Voit maistaa itsesi mun huulista, ja se kiihottaa sua ihan helvetisti. Tunnet, kuinka työnnyn sun sisään. Työnnyn syvälle, haluan että tunnet mun varteni kokonaan sun sisällä. Aloitan naimaan sua rauhallisesti ja pitkillä työnnöillä. Käsken sua kattoo mua silmiin, ja sä teet työtä käskettyä. Kiihdytän tahtia. Sä tunnut ihanalta mun ympärillä. Märältä, lämpimältä, kiimaiselta… Sä saat mut sekoamaan. En kestä enää kauaa. Alan huohottaa sun korvaan: ”Mä tuun… Mä tuun.”

Hengitän raskaasti ja painan otsani sua vasten. Purkaudun sun sisälle. Sä tunnet sen lämmön sun sisällä. Jään makaamaan hetkeksi sun päälle. Miten hyvältä se tuntuukaan olla näin lähellä toisiamme.

Kierähdän sun viereen, otan sut mun kainaloon.
”Meidän olisi pitänyt tehdä tää heti aamulla.”
”Niin olisikin.”

Suutelen sun otsaa ja silitän sun hiuksia. Katson sua silmiin. Just sillä samalla tavalla kuin ennen