Tämä tarina on osin totta, osin väritettyä. Kirjoitettu yhdessä pötkössä ja oikolukematta. En siis ole ammattilainen.
Tarinassa kuvamatta jäänyt matka jäi myös tosielämässä toteutumatta. Mikäli sinä olet joskus unelmoinut pääseväsi tarinassa kuvatulle (siis kuvaamatta jääneelle) matkalle - ole hyvä ja jatka tarinaa. Koska tämä tarina on todellisuuteen sidottu, koetan varmasti lukea kaikki mahdolliset jatkotarinat sillä silmällä että tunnistaisin entisen kollegani kirjoituksen. Saatan itsekin kirjailla tälle joskus vaihtoehtoisen lopun.
====
Makaan sängyssä ja koetan nukahtaa. 23.15 kiiltää lukemat herätyskellon näytöllä. Enää viisi tuntia kellonsoittoon. Voi hitsi - aamulla väsyttää. Koetan työntää ajatuksen sivuun ja rauhoittua. Käännän kylkeäni ja vedän peiton tiukemmin ympärilleni.
Jännittää. Pakkasinhan kaiken. Mitenköhän matka sujuu. Mitä teen lentokentällä odotusaulassa kun hän saapuu? Hetken näen mielessäni hoikan, pitkän naisen kävelevän lentokentän aulassa minua kohti ja tervehtivän hymyillen. Yllään tiukka musta mekko, jaloissa läpikuultavat sukkahousut ja kengät joista pilkistää voimakkan väriset, musta, oranssi, punasävyiset villasukat. Mietin että onkohan hänellä sukkahousut vai stay-up sukat? Onkohan hänellä sukkanauhat? Hän tietää kuinka paljon sellainen asuste minua kiihottaa...
En tee hänen kanssaan mitään vakuuttelen itselleni. Tällä kertaa pystyn hillitsemään itseni. Olemme vain työkavereita yhteisellä työmatkalla. Eikä minun edes tarvitse tätä miettiä nyt. Hengitän syvään ja suljen päättäväisesto silmäni.
Säpsähdän tunnin päästä hereille varmana siitä että olen nukkunut pommiin ja myöhästyn koneesta. Kelloa katsottuani koetan rauhoittua. Käännyn kohti vieressäni nukkuvaa vaimoani. Ihana ja hyvä vaimo. Rakastava, ymmärtävä, hellä. Empaattinen, hauska. Täydellinen kumppani jonka kanssa haluan vanheta. Ihminen joka saa minut nauramaan ja tuntemaan oloni hyväksi. Jotain mitä en ikinä haluaisi menettää. Ja silti, samaan aikaan tuo toisen naisen aiheuttama kiihotus ja houkutus velloo sisälläni. Jännitys ja huuma, uutuudenviehätys, kiihko, himo, hurjuus ja nuoruus. Vastustamaton seksikkyys ja vetovoima.
Nyt vieressäni on tuttuus, turvallisuus, rakkaus ja hellyys. Kaikki tuo on läsnä vaimossani. Katson hänen hiuksiaan niiden valuessa tyynylle. Lämmin tunne täyttää rintani, haluaisin niin että hänellä olisi kaikki hyvin. Tahtoisin olla hänelle hyvä. Liikahdan vähän lähemmäksi ja kiedon toisen käteni hänen ympärilleen. Painaudun häntä vasten ja tunnen kuinka hän liikahtaa unessaan levottomasti. Täällä on kuuma mietin, ehkä lämpöni tuntuu tukalalta. Käännyn takaisin omalle puolelleni ja suljen taas silmäni ja vaivun lämpimään pehmeyteen.
Unen ja valveen rajamailla päässäni vyöryy tapahtumia menneiltä kuukausilta. Hetikä, väläyksiä päivistä, siitä kuinka kaikki oikein eteni. Työpaikalle, naapuritiimiin tuli uusia jäseniä, myös kaksi naista mikä oli meidän alallamme harvinaista. Toinen pitkä ja hoikka, vartaloltaan urheilullinen mutta varsin hiljaisen oloinen. Mielikuvia siitä miten moikkasin häntä käytävällä kohdattaessa, ei mitään ihmeellistä. Pikkuhiljaa huomasin pitäväni hänestä työkaverina. Emme juuri olleet tekemisissä mutta toisinaan satuimme samaan aikaan samaan paikkaan ja minusta tuntuu että yhä useammin hän katseli minua. Sitten töissä alkoi uusi projekti. Tiimini sai lisää töitä ja nämä molemmat naiset siirrettin minun tiimiini.Aloimme olla säännöllisesti samassa työhuoneessa ja katseemme kohtasivat yhä useammin. Eräänä päivänä olimme kollegani kanssa kahden huoneessa ja hän kosketti minua kädellään olkaani ja kertoi pitävänsä minusta. Säikähdin. Olin onnellisesti naimisissa. Myös hänellä oli perhe... Tämän jälkeen huomasin katselevani häntä useammin. Tunsin pientä jäännitystä - ja pakko myöntää, hänen vartalonsa oli mieleeni. Tiukat mekot nuolivat hänen hoikkia kurvejaan ja sopusuhtaiset rinnat näyttivät kivalle. Toisinaan mietin mille tuntuisi hyväillä häntä...
Katselin kollegaani omalta paikaltani. Taas musta tiukka mekko päällään, hopeista kirjailua rinnassa. Mustat sukkahousut. Hän katseli keskittyneesti näyttöään hieman kumartuneena. Mietin mille tuntuisi silittää tuota niskaa, mille tuntisi liu'uttaa käteni hänen mekkonsa kaula-aukosta sisään ja mille hänen rintansa tuntuisi. Housuissani koveni. Nousin ylös hakeakseni kahvia ja samalla istuva kollegani kääntyi hieman niin että näin mustat rintaliivit hänen kaula-aukostaan. Vatsaani kouraisi ja halusin häntä. Samalla kollegani käänsi päänsä minuun ja katsoi silmiini. Hänen kasvoilleen nousi hymy hänen iskiessään vaivihkaa silmäänsä. Hymyilin takaisin ja kiiruhdin sydän tykyttäen hakemaan kahvia. Kahviossa koetin rauhoittua. Syyllisyyden kupla pulpahti rinnassani. Täällä minä perheellinen mies jolla on maailman ihanin vaimo kuolaan työkaverini vartaloa. Päätin palata työpisteelleni jatkamaan.
Astuessani takaisin työhuoneeseeni vilkaisin kollegaani. Hänen pitkät mustat hiuksensa kiiltelivät ikkunasta tulvivassa valossa ja hänen suunsa oli mietteliäässä mutrussa. Noita huulia olisi varmaan kiva suudella mietin. Päätin kysellä tiimiläisiltäni heidän töidensä etenemisestä, olin kuitenkin tiimin tekninen johtaja ja halusin varmistaa ettei kukaan ollut jumissa. (Sekä varmasti myös kontrolloida sitä mihin suuntaan asioita kehitettiin vaikken tuota kontrolloinnintarvetta sillon tunnistanutkaan) Kiersin kunkin tiimiläiseni luona vuorotellen. Kyselin kuulumiset ja mahdolliset ongelmat sekä annoin neuvoja/mielipiteitä kysyttäessä. Viimeiseksi tulin tämän kysesien kollegani työpisteelle asettuen hänen taakseen seisomaan. Kysyin miten hänellä menee.
Hitaasti kollegani ojentautui tuolissaan venyttelemään. Katseeni nauliutui hänen vartaloonsa ja tunsin taas halun vihlaisun. "Hyvä kun tulit siihen! Voitko katsoa kanssani tätä?" kollegani vastasi osoittaen ruutuaan. Niinpä hain tyhjältä työpisteeltä tuolin ja hilasin sen hänen viereensä. Tunsin vienon mustikantuoksun nenässäni ja huomasin hänen pöydällään olevan huulirasvapurkin jossa oli mustikan kuva. "Sullahan on liukastepurkki pöydällä joten hommat varmaan sujuu kuin rasvattuna. Tuskinpa oikeasti tarvitset mua mihinkään" - sanoin kujeellisesti hymyillen. Kollegani värähti ja katsoi minua hiljaa silmiin. "Joo, aika liukasta on. Siks just tartten sua avuksi" kollegani vastasi hiljaa virnistäen. Rintaani puristi ja housuissani seisoi taas. Voi miten halusinkaan kietoa käteni hänen ympärilleen. "Miten tämä kannattaisi tehdä?" kollegani kysyi ruutua osoittaen. Kumarruin lähemmäs ruutua ja painoin samalla tahallani jalkani hänen jalkaansa vasten. Hän ei vetänyt jalkaansa pois, päin vastoin, painoi omaansa tiukemmin minun jalkaani vasten. Koetin keskittyä ruutuun. Mietin hetken ja kerroin miten itse ongelman ratkaisisin. Kollegani katsoi minua intensiivisesti kuunnellessan. Vastattuani muutamaan hänen kysymykseensä kollegani ymmärsi mitä tarkoitan, nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi että asia olikin nyt selkeämpi. Tunsin olevani hyvä. Hänen reitensä oli yhä reittäni vasten. Tunsin lämmön farkkujeni läpi ja näin halun myös hänen katseessaan. Nousin seisomaan samalla kädelläni hänen käsivarttaan hipaisten. Hänen kätensä liikkui ja siveli reiteni syrjää seistessäni hänen vieressään. Tunsin oloni kuumaksi. Nyt oli syytä poistua.
Kävelin paikalleni ja kollegani kääntyi hitaasti takaisin näyttöään kohti. Tunsin yhä hänen reitensä lämmön ja kätensä kosketuksen. Istun paikalleni ja avasin sähköpostini. Naputtelin kollegani osoitteen osoiteriville ja laitoin liitteeksi muutaman hänen tekemäänsä osa-aluetta koskevan dokumentin. Mietin mitä kirjoittaisin. Lopulta kirjoittelin rivin "Haluan sua. Mihin mennään? Haluan työntyä sisääsi ja tuntea sut ympärilläni". En tietenkään lähettäisi sellaista viestiä. En tietenkään tekisi mitään sellaista. Ajatuskin oli absurdi. Pyyhin tekstin ja huokasin. "Haluaisin sua niin. Jos maailma olisi toisenlainen..." Pienen hetken epäröin. Mitä oikein olin tekemässä? No, enhän tekisi mitään ja eihän asian myöntäminen muuttaisi tai haittaisi mitään. Olkiani kohauttaen painoin "Lähetä" - nappia.
piip piip piip piip.
Säpsähdän hereille ja hapuilen kännykkäni lattialta. Koetan sammuttaa herätyksen mahdollisimman nopeasti etten herättäisi nukkuvaa vaimoani. Hänen työnsä alkaisi vasta myöhemmin. Kerään vaatteeni ja nappaan illalla pakkaamani kassin makuuhuoneesta. Hiippailen hiljaa keittiöön pukemaan ja laitan kahvin tippumaan.
"Huomenta" vaimoni kuiskaa tullessaan unisena makuuhuoneesta. Voi miten suloiselta hän näyttääkään hiukset sekaisin ja silmät unisena. "Huomenta" kuiskaan hellästi ja halaan vaimoani. Tunnen kuinka hänen yöpaidan peittämät rintansa painuvat omaani vasten. Painan hellän suukon hänen poskelleen ja kuiskaan että pidän hänen rinnoistaan. "Hmph". Uskon §näkeväni vaimoni silmistä ettei hän pitänyt kommentistani. Vetäydyn pois ja tunnen lämmön tunteen vaihtuvan syyllisyyden kylmään kiveen. Olemme jo muutaman vuoden puhuneet vaimoni kanssa seksin määrästä ja halujemme eroista - minä haluaisin useammin, vaimoni kokee että painostan. Koetan äkkiä vaihtaa puheenaihetta etten painostaisi häntä. "Kahvi on valmiina, kaadanko sinulle?"
"Joo, kiitos. Otankin nyt kupillisen niin voin sitten mennä sänkyyn pidättelemään sen sijaan että nukkuisin vielä." vaimoni vastaa ja pistää jalkansa ristiin sekä irvistää ja tärisee ikään kuin suuressakin vessahädässä. En voi olla nauramatta näylle. "Rakastan sua ja sun pelleilyä" sanon vaimolleni. Kaadan vaimolleni kupillisen ja istun pöydän ääreen juomaan kahviani. Katselen kahvia juovaa vaimoani ja nään hänen nänniensä aiheuttamat kohoumat yöpaidassä. Haluaisin hyväillä niitä, ottaa nännit sormieni väliin ja suudella... "En voi sille mitään etten halua. Itse asiassa, haluaisin ehkä enemmän jos en kokisi että olet koko ajan saatavilla ja jopa seksiä vailla." Sanat kaikuvat mielessäni. En silti voi sille mitään että vaimoni kiihottaa minua ja haluaisin häntä. Haluaisin niin tuntea hänet itseäni vasten ja upota häneen... En malta olla kysymättä "Onko sulla kylmä?" katsoen samalla merkitsevästi hänen yöpaitansa etumusta.
"Hmph." kuuluu odotettu vastaus.
Ajatukseni kääntyy lähtöön. Kello on 5.20. Taksi tulisi ihan koska hyvänsä. Tarkistan vielä että lentoaikataulu löytyy taskustani. Rahapussi, puhelin, laturi, avaimet, passi, läppäri, kynä, vihko... Käyn vielä listaa läpi mielessäni. Heitän takin päälleni ja vilkaisen peiliin. Onkohan hän jo matkalla lentokentälle? Näytänköhän hänestä hyvältä? Tunnen pienen jännityksen ja kiihkon vihlaisun vatsassani. Ei, en tee tänään mitään sopimatonta. Olemme vain työkavereita. Kykenemme kyllä pidättymään mistään rajoja rikkovasta - perheellisiä kumpikin.
Taksi saapuu pihaan, käyn kurkkaamassa nukkuvaa poikaamme hänen huoneessaan. Pieni tuhisija. Kuiskaan hiljaa "hauskaa viikkoa" ja hipaisen poikamme hiuksia. "Kyyti tuli" sanon vaimolleni joka kävelee luokseni. Suutelen hänen otsaansa ja halaan. "Mukavaa viikkoa ja soitellaan, vaikka aikaero on iso. Minun työpäivän loppuessa täällä on jo myöhä." "Mukavaa reissua" vaimoni vastaa ja rutistaa minua.
Nostan kassini olalleni ja kävelen taksia kohti. Kuski, vanhempi herrasmies toivottaa huomenet ja nostaa reppuni takakonttiin. Hyppään kyytiin ja pyydän ajamaan lentokentälle. Matkalla tunnen jännityksen perhosten lisääntyvän vatsassani. Vaikken ole ensimmäistä kertaa reissussa niin jännitän aina lentokenttätapahtumia. Enemmän kuitenkin jännitän työkaverini tapaamista. Käteni hikoilevat ja kiihkeä odotus valtaa minut. Voi miten odotankaan näkeväni hänet. Viikko reissussa yhdessä. Koetan olla ajattelematta sitä mihin asiat johtavatkaan ja kuitenkin tiedän haluavani häntä. Kuski katkaisee ajatukseni ja kysyy mihin olen matkalla. Olen kuskille salaa kiitollinen, nyt minun ei tarvitse miettiä hänen kohtaamistaan vaan voin vain keskittyä tähän hetkeen, kuskin kanssa jutusteluun. Kerron olevani matkalla yhdysvaltoihin, New Jerseyhin. Työmatka.
Kuski vaikuttaa mukavalta. Juttelemme niitä näitä. Koetan rentoutua ja keskittyä kuuntelemaan kuskin tarinaa jostain aiemmasta asiakkaasta jonka hän oli kyydinnyt lentokentälle. Asiakas oli kuulema ollut samasta firmasta kuin minä. Ei mikään ihme, yritys jossa työskentelen lienee kaupungin suurin työllistäjä jolla on vielä enemmän toimintaa ulkomailla. Kyytejä lentokentältä firmaan ja firmasta lentokentälle on siis varmasti päivittäin. Keskittymiseni kuskin tarinaan herpaantuu ja ajatukseni palaavat parin viikon takaiseen työpäivään.
Kävin esimieheni kanssa keskustelua osastomme uuden yhdysvaltain tiimin edistymisestä. Kerroin esimiehelleni että mielestäni toinen koulutusmatka sinne olisi tarpeen. Olin jo yhden koulutuksen sinne järjestänyt mutta tekeminen tuntui edelleen takkuavan. Ei sinällään mikään ihme sillä tiimi oli uusi ja tekemisemme vaati kovaa osaamista. Kerroin myös näkemykseni siitä että Suomen ja USA:n tiimien jäsenten laajempikin henkilökohtainen tuttavuus varmasti edesauttaisi yhteistyötä. Siksi ehdotin että mukaani lähetettäisiin tiimistämme myös joku toinen, edellyttäen että halukkaita löytyisi.
En voi kieltää etteikö tämä kyseinen työkaverini joka nyt oli matkaan lähdössä olisi ollut mielessäni. Ajatus yhteisestä matkasta oli huumaava. Ja tavallaan en silti tekisi suoranaista päätöstä lähteä hänen kanssaan reissuun vaan jättäisin matkakumppanin tarpeen arvioinnin ja valinnan esimiehelleni. Enhän voisi sille mitään mikäli esimieheni lähettäisi minut matkaan tämän henkilön kanssa. Ja vaikka lähettäisikin niin eihän se tarkoita että mitään välttämättä tapahtuisi välillämme. Ja jos tapahtuisikin, niin vain tämän yhden matkan ajan... Vain yksi matka huumaa yhdessä, sitten ei enää koskaan... Sitäpaitsi, uskoin työtehtävien helpottuvan tiimien jäsenten tavatessa toisiaan.
Heti esimieheni kanssa puhuttuani kirjoitin sähköpostin tälle kuumalle naiskollegalleni jonka kanssa tunsimme tätä vastustamatonta vetoa toisiimme. Kerroin keskustelustani esimieheni kanssa ja ehdotin että eikö hän voisi pyytää päästä mukaani. Kirjoitin että "Nauttisimme toisistamme, eikun siis toistemme seurasta ja tekisimme ikimuistoisen työmatkan." Lähetin viestin ja suorastaan kuumeisen jännittyneenä jäin odottamaan vastausta. Muistan miten perhoset lentelivät vatsassa ja töihin keskittyminen oli mahdotonta. Kävinkin kävelemässä käytävillä ja kahviossa hakemassa kahvia.
Istuin kahviossa poikkeuksellisesti yksin. Isossa firmassa kahvihuone oli harvoin tyhjillään mutta tälläkertaa huone oli tyhjä. Istuin pöytään ja hörppäsin kahvia. "Tuskinpa hän edes pääsisi mukaani" mutisin puoliääneen. Tällä työkaverillani oli perhe, ja lastenhoito hänen kertomansa mukaan oli lähes täysin hänen harteillaan. Miehensä ei kuulema juuri asioihin osallistunut vaan oli ilmoittanut lasten olevan naisen vastuulla. Mieleeni tulvivat muistot tästä samasta kahvipöydästä muutaman päivän takaa. Olimme viettämässä kahvitaukoa koko tiimimme voimin ja istuimme tämän kollegani kanssa vastapäätä toisiamme. Juttelimme porukalla mutta kollegani kanssa meillä oli jokin oma yhteys. Katselimme toisiamme, hipaisimme välillä toistemme käsiä ja heitimme aina tilanteen salliessa pientä kaksimielistä läppää. Kollegallani oli ollut hieman polven yläpuolelle ulottuva mekko. Mietin mille pöydän alla mahtoikaan nyt näyttää. Juttelujemme intiimiys oli lisääntynyt laittamani viestin jälkeen ja yhdessä vaiheessa olin kysynyt häneltä minkä väriset alusvaatteet hänellä oli yllään. Hän oli vastannut vaatteiden värin ja kertonut pikkuhousuissaan olevan pienen rusetin. Hetken mielijohteesta olin pyytänyt häneltä kuvaa niistä. Vastausta ei ollut tullut.
Siinä istuessamme kaivoin kännykkäni taskustani ja huomasin uuden sähköpostin. Viesti oli kollegaltani. Otsikkona vain "tässä" ja liitteenä oli kuva. Ihmettelin hetken ja sitten muistin pyytämäni kuvan. Virnistin ja ajattelin mielessäni saavani kuvakaappauksen jostain alusvaatekatalogista. Varmuuden vuoksi suojasin puhelintani vieressäni olevien tiimiläisten katseilta ja avasin kuvan. Sydämeni pomppasi kurkkuun kun tajusin kuvassa olevan kollegani läpikuultavissa alusvaatteissa. Vastasin viestiin: "Voi miten haluaisin riisua nuo. Oot tajuttoman seksikäs. Kiitos kuvasta, ihana! Toki nälkä kasvaa syödessä ja tahtoisin nähdä mitä noiden alla on..." Kohotin hitaasti katseeni puhelimestani kollegaani ja hieman huohottaen sanoin että se hänen laittamansa edellinen viesti oli muuten täyttä rautaa. Suorastaan kankea. Kukaan muu ei tuntunut pitävän kommenttia outona mutta kollegani silmissä paloi kiihko ja hän vain vastasi pitävänsä kovista jutuista.
Olin silloin hetken mielijohteesta irroitanut sandaalini jalastani ja annoin jalkani laskeutua hellästi pöydän alla hänen jalkapöydälleen. Kollegani värähti silminnähden. En voinut vastustaa kiusausta vaan silitin jallallani pöydän alla hänen säärtään. Tunsin hänen säärensä lämmön. Hitaasti, nautiskellen nostin jalkaani hänen säärtään pitkin yhä ylemmäs, siirtäen jalkani hänen jalkojensa väliin ja antaen varpaideni nousta hänen säärensä sisäsyrjää aina polveensa asti. Kollegani sulki silmänsä. Vilkaisin ympärilleni, muut pöydässä jatkoivat jutteluaan pöydän kannen peittäessä tapahtumat pöydän alla. Liutin jalkaani hänen säärensä syrjää alas. Uudelleen ylös ja taas alas. Joka kerta annoin varpaideni matkata hieman pidemmällä pitkin hänen jalkansa sisäsyrjää, ohi polven aina reiden sisäsyrjälle asti. Yhtäkkiä tunsin sukkahousujen sijaan reiden paljaan ihon. Stay-upit tajusin värähtäen. Ymmärrys aiheutti valtavan hyvänolontunteen, kävin suorastaan orgasmin reunalla. Stay-upit ja sukkanauhat olivat minulle jonkinlainen fetissi. Kollegani hengitys kiihtyi ja silmät raottuivat. Vilkaisin jälleen ympärilleni. Tiimikaverini vieressäni kertoi juuri vallusreissustaan. Työnsin varpaani yhä pidemmälle kollegani hameen sisään kunnes jalkapohjani osui hänen tuolinsa reunaan. Jätin jalkani siihen ja liikuttelin varpaitani hänen paljaalla reidellään.
Vieressäni istuva kaverini oli saanut vaellustarinansa loppuun ja kysyi kollegaltani oliko hän saanut autoonsa jo uudet vanteet. Posket punaisena ja hieman huohottaen kollegani vastasi ettei ollut vielä saanut. Muiden vaihdettua jo aihetta naurahdin ja hymyillen heitin että hyvät kyydithän kollegani varmasti saa vaikka on vielä vanhatkin vanteet. Että istuu vaan penkin reunaan ja antaa mennä. Painaa vaan menemään niin että Yaris vinkuu poljettaessa. En ollut ihan varma mitä kollegani vastasi mutta olin kuulevinani lauseen "niin minäkin". Kollegani säpsähdys ja selkeä "kuuliko muut" vilkaisu ympärilleen paljasti minun kuulleen oikein. Hymyillen valuin penkilläni kohti eturunaa ylettyäkseni jalkoineni pöydän alla vielä pidemmälle ja annoin varpaideni liukua yhä syvemmälle hänen reisiensä väliin. Harmikseni en kuitenkaan aivan yltänyt hänen haarojensa herkkään yhtymäkohtaan. Laskin jalkani hänen säärtään pitkin alas ja ehdotin että hänenkin kannattaisi kokeilla penkissä tällaista ajoasentoa. Hieman ehkä yllättäen työkaverini liukuikin myös penkkinsä etureunaan tarjoten näin minun varpailleni tien perille asti. Hitaati nostin jälleen jalkaani ja annoin varpaideni edetä. Lopulta tunsin kuinka varpaani painautuivat hänen kosteita pikkupöksyjään vasten. Pieni vingahdus karkasi kollegani huulilta ja hän vetäytyi äkkiä takaisin normaaliin istuma-asentoon.
Tunsin melkein sekopäistä kiihkoa ja himoa. Olisin halunnut jatkaa hyväilyä ja...
Pikkuhiljaa toiset poistuivat pöydästä yksitellen. Minä en kyennyt liikkumaan, en halunnut lähteä. En voinut jättää pöytää ja kollegaani, halusin jatkaa. Lopulta istuimme kollegani kanssa pöydässä kahden. Kosketin varoen hänen kättään ja hän tarttui minun käteenk. Kollegani kävi selvästi samanlaista sisäistä kamppailua kuin minäkin. Lopulta vaimea "Mennäänkö?" karkasi hänen huuliltaan. Lähes tahdottomana nousin pöydästä seuratakseni häntä mihin hän sitten meidät johdattaisikaan. Himo ja jännitys polttivat sisälläni. Kollegani käveli edessäni lantio keinuen. Voi miten kauniita nuo hoikka vyötärö ja kiinteä peppu olivatkaan. Parilla ripeällä askeleella kävelin hänen rinnalleen ja laskin käteni hänen pepulleen silläkin uhalla että joku vastaantulija saattaisi yllättää meidät. Kollegani pysähtyi kuin seinään ja kääntyi minuun päin. Valtava kiihkon vallassa suutelimme keskellä työpaikkamme käytävää. Irtauduin hänestä juuri kun esimiehemme käveli meitä vastaan. "Hei, hyvä kun löysin sut! Meillä alkaa just palaveri Saksalaisten kanssa, voitko tulla mukaan niin köydään läpi sitä uutta tuotetta". "Kai mä voin, monelta se on?" kysyin. "Nyt heti". Katsoin kollegaani ja näin himon ja harmin hänen silmissään. Itse tunsin valtavaa himoa, pettymystä mutta myös helpotusta. Mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Toisaalta, vain vilkaisu hänen vartaloonsa sai kuuman leiskunnan vatsaani. "Nähdään" sanoin kollegalleni ja käännyin seuraamaan esimiestäni palaveriin.
Palaverissa olin levoton. Keskittyminen mihinkään oli vaikeaa ja halusin vain päästä pois. Turhautuminen kasvoi kasvamistaan. Sähköpostiini kilahti vastaus kollegaltani. Viesti jossa kuva liitteenä. Vilkaisin ympärilleni, muut olivat keskittyneet palaveriin joten kukaan ei näkisi puhelintani. Avasin viestin. Kuva oli otettu työpaikan vessassa, tunnistin lattian kaakelikuvioinnin. Kuvassa oli alasvedetyt pikkuhousut ja jalkoväli josta käsi peitti vain kaikkein pyhimmän. Kaunis trimmattu tumma karvatupsu näkyi käden yläpuolella ja hieman vaaleanpunaista pilkisti sormien välistä. "Oisit nähnyt tän livenä" oli viestissä.
Huh. "Voih, olisin niin halunnut nähdä. Ja nyt tuo käsi on vähän tiellä. Mielelläni näkisin kuvan ilman tuota kättä" - vastasin. Hetken päästä postiini kilahti uusi kuva jossa oli samainen kaunis jalkoväli. Kuvaan oli editoitu punaiset pusuhuulet peittämään varsinaiset paikkaan kuuluvat huulet. "Kiusaat mua :)" vastasin.
Palaverin jälkeen suuntasin takaisin paikalleni. Olimme jokin aika sitten muuttaneet isoon avokonttoriin ja istuimme koko tiimin kanssa samassa sermein erotetussa tilassa. Samassa huoneessa oli myös useita muita tiimejä. Kollegani "loossi" oli ulkoseinää vasten, ikkunan vieressä. Tiimimme toisen jäsenen paikka oli muutaman metrin päässä hänen vierellään, ja kolmannen jäsenen paikka oli hänen selkänsä takana siten että kollegani ja tiimimme kolmas jäsen istuivat selät vastakkain. Kollegani oli omassa loossissan ja kävelin hänen viereensä katsomaan ulos ikkunasta. "Ei paha keli" tuumasin ja kollegani rullasi tuolinsa viereeni. "Liukasta." kollegani vastasi. Vilkaisin ympärilleni. Muut vaikuttivat keskittyneen töihinsä. "Niin, ja märkää." vastasin laskien samalla käteni kollegani olalle. Annoin sormieni varovasti silittää kollegani solisluuta. Hänen silmänsä sulkeutuivat ja huulensa avautuivat raolleen. Vilkaisin uudelleen ympärilleni. Kukaan ei tuntunut katsovan meitä. Laskin hitaatsi kättäni alemmas kohti hänen kaula-aukkoaan. Annoin sormieni etsiytyä kaula-aukon sisään, rintaliivien yläreunalle. Rintaliivit tuntuivat tiukoille mutta varovasti ujutin sormeni rintaliivien sisään kunnes tunsin hänen turpean nänninsä etu ja keskisormieni välissä. Puristin nännin hellästi sormieni väliin ja kollegani vingahti varsin kuuluvasti. Vedin käteni pois ja katsoin taas ympärilleni. Eihän kukaan huomannut. Kollegani katsoi minua ikäänkuin syyttävästi. Hänen olemuksensa heijasteli suurta ristiriitaa, kehon sanoessa "jatka, haluan sinun kosketustasi" ja silmien pyöräytyksensä sanoessa "melkein jäätiin kiinni" ja tuomitessa tekoni.
Kollegani nousi ylös tuolistaan ja kuiskasi minulle "Tuu". Katsoin hänen peräänsä hänen kävellessään ulos avokonttorista. Valtava ristiriita repi minua. Halusin niin tuota naista. Halusin seurata häntä ja koskettaa, hyväillä, suudella, nauttia. Toisaalta, se olisi väärin. Väärin. Väärin. Väärin. Jotenkin minusta tuntui että tähän asti tekemäni jutut eivät vielä olleet niin lopulista pettämistä. Se jos seuraisin nyt tuota naista ja veisin tämän loppuun asti niin kaikki olisi toisin. Kiiruhdin hänen peräänsä ja pysäytin hänet. "Ei me voida" sanoin epätoivoisesti. Kollegani tuntui epäröivän. Joku tuli ulos huoneesta selkämme takaa. Jähmetyimme odottamaan. Ohikulkijan käännyttyä käytävän mutkasta vedin kollegani kiinni itseeni ja suutelimme. Kaikki ajatukseni katosivat, tunsin vain hänen kiihkeät huulensa, hänen lämpimän vartalonsa ja vaativat kätensä. Enempää puhmatta jatkoimme matkaamme käytää pitkin. Päämäärättömän oloisesti kävelimme kohti C-rakennuksessa sijaitsevaa ravintolaa. Hetken ennen ravintolaan saapumista kollegani pysähtyi, katsoi minua merkitsevästi ja meni edessä olevaan inva-vessaan. Katsoin ympärilleni. Takaani tuli joku porukka ja suntasi ravintolaan. Porukan mentyä kävelin invavessan ovelle. Ovi ei ollut lukossa.
Avasin oven ja livahdin sisään. Kollegani seisoi odottamassa. Käänsin oven takanani lukkoon. Vain tämän yhden kerran, sitten ei enää koskaan päätin mielessäni. Tämän kerran, sitten pyhitän loppuelämäni perheelleni, olen kunnollinen. Kollegani painautui kiihkeästi kiinni minuun. Suutelimme. Tunsin hänen kielensä ja vimmansa hänen vetäessään minut kiinni itseensä. Työnsin käteni hänen haaroihinsa ja löysin pikkuhousujen peittämän kosteuden. Liikutin sormeani ja kollegani kieli pysähtyi, polvet notkahtivat ja vinkaisu pakeni hänen huuliltaan. Siirsin käteni hänen takapuolelleen ja painoin liukkaan sormeni hänen silkkistä peppuaan vasten. Suutelimme, hyväilin toisellä kädellä hänen rintaansä toisen käteni vedettyä hänen mekkonsa helman ylös ja etsittyään reittinsä hänen pikkuhousujensä sisään takapuolelle. Painelin hellästi hänen peräaukkoaan, hyväilin rintaa ja suutelin. Pidän peppuseksistä valtavasti ja kollegani nautinnon huokaukset sormeni painellessa varovasti hänen takaoveaan kertoivat että hänkin saattaisi nauttia siitäkin. Enempää en ehtinyt asiaa ajatella. Kuin hallintansa menettäneenä kollegani kiskoi puseroani pois. Saatuaan sen pois hän riisui mekkonsa yläosan, minun kiskoessa farkut jalastani. Vyöni painava solki kolahti kaakelilattiaan. Kollegani ylösnoussut mekko paljasti stay-up sukkien kirjaillun yläosan. Kiskoin pikkuhousut hänen jalastaan ja tuumasin että stay-upit olivat todella seksikkäät. "Vain sukkanauhat ja sukkanauhavyö niin tuo asuste olisi ihan täydellinen mun makuun". "Pidetään mielessä" kollegani henkäisi ja lähes heittäytyi kaakelilattialle makaamaan kiskoen minut vaativasti päälleen. Hänen vimmansa ja kiihkeytensä oli minulle uutta. Yleensä minä olen ollut se osapuoli joka on ohjannut tapahtumien kulkua, naisen ollessa passiivisempi. Ohjasin elimeni hänen jalkoväliinsä, ajatuksenani hyväillä ja kiusoitella häntä sillä mutta kollegallani ei ollut sille malttia. Tuskin elimeni kärjen sen aseteltua hänen jalkoväliinsä kun tunsin hänen kätensä vetävän minua takapuolesta ja upottavan minut hänen sisäänsä.
Nautinnon aallot löivät ylitseni hänen märkyytensä puristaessa minua. Tajusin saman tien etten kestäisi yhtään - päivän jatkunut kiusoittelu ja kiihottaminen oli herkistänyt minut äärimmilleni. Sama oli ilmeisesti tapahtunut kollegalleni, sillä tuskin olin ehtinyt työntyä hänen sisäänsä kun hänen selkänsä taipui kaarelle. Kohottauduin hieman käsieni varaan ja koetin vastustella orastavaa orgasmia parhaani mukaan. Kollegani vagina imi elintäni ja muutaman pumppausliikkeen jälkeen tunsin kuinka orgasmi lähti likkeelle ja räjähdin hänen sisäänsä. Hieman nolona vetäydyin hänen sisältään ja näin kuinka spermanoro valahti hänen häpyhuultensa välistä kaakelilattialle.
Nousin seisomaan hieman hämilläni. Kollegani tuli kiinni minuun halaaman minua tiukasti ja suutelemaan minua. Syyllisyys velloi sisälläni mutta elimeni oli päättänyt että tänään se pysyy tanassa. Koetin järjestellä ajatuksiani kollegani vaativien suudelmien jatkuessa ja hänen terhakkaiden rintojen painuessa minua vasten. Hänen nänninsä olivat suuret ja turvonneet. Kosketin niitä varovasti kädelläni. Ne tuntuivat hyvältä. Tyhjensin pääni kaikista ajatuksista ja annoin käteni vaeltaa kollegani vartalolla. Kumarruin suutelemaan hänen nännejään kollegani upottaessa sormensa hiuksiini. Hyväilin hänen jalkojensa ulkosyrjää nännejä suudellen ja annoin käsieni vaeltaa taas hänen pakaroillen. Melkein kuin velvollisuudentunnosta kävin selälleni lattialle makaamaan ja vedin hänet hajareisin päälleni polvillen. Ohjasin yhä seisovan elimeni hänen jalkoväliinsä ja tunsin kuinka hän laskeutui alas sitä vasten. Hiljalleen elimeni upposi uudellen kollegani sisään ja katselin kuinka hänen tumma kiitoratansa kiilteli. Kollegani aloitti varovaisen ratsastuksen minun hyväillessä hänen rintojaan. Tälläkertaa en tuntenut samaa kiihkoa ja pelkäsin että elimeni veltostuisi ennen kun kollegani saisi tyydytyksensä. Nykyään enää harvoin pystyn jatkamaan saati tulemaan kahta kertaa peräkkäin. Keskityin katsomaan hänen ratsastustaan ja rintojaan koetten välillä nähdä miten elimeni upposi hänen sisäänsä. Tuo näky on niin kiihottava. Pikkuhiljaa pelkoni veltostumisesta väistyi ja aloin nauttimaan ratsastuksen tuomasta puristuksesta. Kollegani vartalo kaareutui ja tunsin hänen supistelevan elimeni ympärillä hänen saavuttaessa huippunsa. Orgasmin mentyä kollegani jatkoi yhä ratsastustaan tehden nyt vain ihan pieniä liikkeitä elimeni kärjen painuessa sisään ja taas ulos. Tämä tuntui uskomattoman hyvältä. Hetken päästä vaistosin kollegani väsyvän ratsastukseen ja kysyin voisinko tulla hänen sisäänsä takaapäin. Takaapäin asento on yleensä asento jossa laukean nopeasti. Kollegani kohottautui päältäni ja kävi lattialle kontilleen. Siirryin hänen taakseen ja katsoin kiihottavaa näkyä. Punaiset, kosteat huulet kurkistelivat reisien välissä. Pidin näistä selkeästi erottuvista ja ulkonevista huulista jotka eivät kuitenkaan olleet mitkään valtavat. Huulten välissä kiilteli jo avautunut vako. Hieman ylempänä näin aavistuksen muuta ihoa tummemman, kauniisti rypyttyneen peppureiän. Voi miten haluaisinkaan painaa elimeni tuonne peppuun. Peppuseksi ei kuitenkaan ole jotain mihin heittäydytään varoittamatta ja lupaa kysymättä - eikä sitä harrasteta ilman asianmukaisia liukasteita. Niinpä asetin elimeni noiden kauniiden huulien väliin ja työnsin varovasti. Elimeni liikkui helposti liukkaaseen vakoon ja tunsin miellyttävän puristuksen joka aina takaapäin sisään työntyessä tuntui jotenkin osuvan juuri oikeisiin kohtiin. Kumarruin hieman eteenpäin ja kurkotin käteni kollegani rinnalle puristellen varovasti rintaa ja nänniä samalla kun työntelin rytmikkäästi. Hienoiseksi yllätyksekseni kollegani alkoi jälleen voihkia, jopa niin kovaa että pelkäsin äänien kuuluvan inva-WC:n oven läpi käytävään. Vapautin käteni hänen rinnaltaan ja kohottauduin ylemmäs. Katsoin hänen kutsuvaa peppureikäänsä ja laskin eritteistä märän peukaloni hänen peppureikänsä päälle. Muistin hänen aiemman reaktion kevyeen peppureiän paineluun.
Painelin varovasti reiän seutua peukalollani pumpaten samalla rytmikkäästi. Lantioni vastasi hänen pakaroihinsa ja peukaloni leikki hänen pepullaan. Kollegani hengitys kiihtyi ja yhteenpuristettuje huulien välistä pakeni kiihkeä voihke. Tajusin kollegani olevan lähellä uutta orgasmia. Tämän huomaaminen sai omatkin kierrokseni nousemaan. Painoin nyt liukkaan peukaloni kärkeä varovasti kollegani peppureikää vasten ja tunsin miten peukalo milli milliltä upposi kollegani peppuun. Se oli valtavan kiihottavaa ja kollegani nautinnon äänet kertoivat hänenkin lisääntyneistä tuntemuksista. Upotin peukaloani vähän lisää ja tunsin taas kollegani värähtelevän ja supistelevan. Samalla kuumat orgasmin allot nousivat lantioni pohjasta ja löivät ylitseni. Peukaloni kollegani pepussa purkauduin hänen sisäänsä.
Huohottaen nousin ylös. Sekunnin päästä iski musertava syyllisyys. Orgasmin nautinto vaihtui jäätävään hämmennykseen ja syyllisyyteen. Tunsin itseni huonoksi. En tiennyt mitä ajatella tulevasta. Kollegani onnellinen ilme pahensi asiaa entisestään - minusta tuntui että hänellä oli suhteeni jotain muita odotuksia. Kiskoin vaatteet ylleni, halasin kollegaani ja mutisin että minun pitää mennä. Kollegani vastasi pesevänsä itseään vähän vessassa ja seuraavansa sitten paikalleen.
Taksi pysähtyi lentoaseman eteen. Huomasin housujeni kiristävän muistojen voimasta. Maksoin taksin, kiitin kyydistä ja otin laukkuni takakontista. Musta märkä asfaltti kiilteli lentoaseman pihalla. Muutamia ihmisiä käveli asemalla - kaikki luultavasti tulossa samaan koneeseen kanssani. Tähän aikaan aamusta ei muita lentoja vielä ollut. Kollegaani ei näkynyt. Tunsin oloni hermostuneeksi. Mitähän tästä matkasta tulisi. "Ei minun tarvitse nyt sitä tietää" mutisin itsekseni. Katostaan mitä tapahtuu. Menin lentoasemalle sisään ja tein check-in:n. Nostin matkalaukkuni hihnalle joka kuljettaisi sen koneen ruumaan. Palasin lippuineni portin läheisyyteen odottamaan. Istahdin penkille ja suljin silmäni. Yö ei ollut varsinaisesti pitkä tai rauhallinen. Minua jännitti ja hermostutti mutta silti väsymys sai minut sulkemaan silmäni hetkeksi. Kuva matkalaukustani hihnalla välähti silmissäni ja hymähdin levottomasti. Olin pitkän sisäisen taistelun jälkeen käynyt edellisenä päivänä ostoksilla ja ostokseni olivat nyt laukussani. Tietysti Suomalaista salmiakkia USA:n tiimille, mutta viimein sisäisten ristiriitojen repimänä poikkesin myös eräässä erikoisliikkeessä.
Muistoni kuljettivat minut tuon inva-WC kohtauksen jälkeisiin päiviin. En kertonut vaimolleni tapahtuneesta. Perustelin päätökseni sillä etten halunnut satuttaa vaimoani. Syyllisyys velloi silti sisälläni ja vaikka onnistuin kotona olemaan lähes normaali - ja hetkittäin jopa unohtamaan tapahtuneen - niin töissä en halunnut mitään kontaktia tähän kollegaani. Olimme kuitenkin samassa huoneessa töissä, kävimme tiimin kanssa kahvilla ja koetin myös hoitaa tiiminvetovastuuni. Pikkuhiljaa huomioni myös taas kiinnittyi hänen seksikkyyteensä ja kiusoittelevaan persoonaansa. Olin kuin riivattu. Eräänä aamuna töihin mennessäni huikkasin kaikille huomenet ja istahdin tuoliini selkä työpistettäni päin. Näin paikaltani kollegani loossiin jossa hän myös istui selkä työpisteseensä päin, kasvot minua kohti. Päätin rullailla tuolillani hänen luokseen juttelemaan. Olimme aiemmin lyhyesti keskustelleet tapahtuneesta, ja sopineet että se kerta jäisi ainoaksi. Kumpikin myös vakuutti että asiat rajoittuivat seksiin - tunteita ei pelissä olisi. Näin kollegallani jälleen mustan mekon ja mustat ohuet sukkahousut. Samassa mieleeni nousi kysymys että olikohan kyseessä taas ne stay-upit. Pieni kiihko heräsi sisälläni. Juttelimme niitä näitä ja tunsin hengitykseni kiihtyvän. Muistin mille hänen vartalonsa tuntui. Mojuin rentona penkissäni ja potkaisin sandaalini pois nostaen jalkani välissämme olevalle tyhjälle penkille. Kollegani katsoi minua arvoituksellisesti silmiin. Halusin taas koskettaa häntä. Myös kollegani nosti jalkansa samalle tuolille pitäen kuitenkin ne tiukasti yhdessä jottei mekon alle paljastunut näkymää. Mielessäni kuitenkin kuvittelin mitä siellä olisi ja tunsin elimeni kovettuvan. Nostin hiukan paitani helmaa paljastaen kaistaleen treenattua vatsaani ja totesin ääneen että huoneessa on jotakin kuumaa. Kollegani katsoi minua virnistäen ja sanoi että: "Niin on, huh huh."
Tässä sitä taas ollaan. En voinut mitään. Tunsin vastustamatonta vetoa kollegaani kohtaan. Katsoin kollegaani silmiin ja liikautin hieman jalkaani niin että se kosketti hänen samalla penkillä pitämäänsä säärtä. Liikutin varpaitani varoen, silittäen. Näin kollegani värähtävän ja vilkaisevan ympärilleen. Muut olivat keskittyneet töihinsä. Kollegani raotti hieman penkille nostettuja jalkojaan tarjoten näin minulle näkymän kaistaleen matkaa mekkonsa helman sisään. Hengähdin kuuluvasti. Samassa toinen tiimikaverimme kääntyi meitä päin ja liittyi keskusteluumme kysyen viikonlopun kuulumisia.
Lounasaikaan kollegani nousi ylös tuolistaan ja sanoi menevänsä syömään. Hän käveli ohitseni hipaisten käsivarttani lantiollaan. Katsoin hänen peräänsä koetten nähdä mahdollisimman ylös hänen mekkonsa takana olevasta halkiosta. Kyllä, olen melko varma siitä että näin stay-up sukkien yläosaan kuuluvan pitsikoristeen vilahtavan. Mutta mikä kohouma mekossa reiden ulkoreunalla näkyi... Olin melkein varma että kollegallani oli mekkonsa alla yllään sukkanauhat. Minua varten. Olin melkein varma siitä. Keskittymiseni oli mennyttä joten päätin itsekin suunnata lounaalle. Hieman sekopäisenä nousin tuolistani seisomaan ja mietin mitä söisin. Kävisinkö vaan työmaaravintolassa vai suuntaisinko ulos. Mieleni teki juosta koellegani perään ja ehdottaa yhteistä lounashetkeä mutta hieman pelkäsin sitä mihin tuo voisi johtaa. Päätin mennä työpaikan ruokalaan. Kävellessäni toivoin salaa että kollegani olisi myös työpaikan ruokalassa ja että voisin mennä hänen seuraansa. Ohitin matkalla tuon invavessan jossa olimme viettäneet yhteisen hetken. Mielikuva kollegastani kontillaan lattialla sormeni pyllyssään välähti silmissäni. Tunsin syyllisyyttä joka kuitenkin hautautui polttavan kuumotuksen ja jännistyksen alle.
Hetken mielijohteesta kävelin vessan ovelle. Ovi ei ollut lukossa joten menin sinne sisään. Kiihottavat muistot tulvahtivat mieleeni ja koetin mielessäni muistella mahdollisimman tarkkaan miten kaikki oikein tapahtuikaan. Riisuin housuni ja hyväilin itseäni tapahtumia muistellessani. Hetken mielijohteesta päätin maksaa kollegalleni hänen kuvansa takaisin. Otin kännykälläni kuvan itsestäni farkut auki, kuitenkin peittäen kädelläni elimeni. Varmistin vielä että WC:n kaakelikuviointi erottui kuvasta selkeästi. Liitin kuvan sähköpostiin jonka otsikkoon kirjotin "Arvaa missä olen - harmi että katson sua vaan muistoissani". Viestiin kirjoitin että "Tässä maksu sun kuumasta kuvastasi :)". Enempiä miettimättä lähetin viestin ja nostin housuni takaisin. Hitsi miten ihanaa olisi jos hän nyt tulisi tuosta ovesta sisään. Avasin oven lukosta ja päätin odottaa hetken. Minuutit tuntuivat pitkiltä ja jännitys kihelmöi koko vartaloani. Saikohan hän viestin, mitähän hän ajatteli. Mitä tekisin jos hän nyt kävelisi tuosta ovesta sisään... Ehkä vaan hiukan silittäisin häntä, tai vaikka vaan juteltaisiin. Seisokkini kyllä kertoi että mikäli kollegani tulisi tuosta ovesta muu kuin juttelu mielessään niin minusta ei olisi vastustamaan häntä.
Noin 10 minuutin kuluttua havahduin kuvitelmistani. Hänhän sanoi menevänsä syömään. Minä saan odottaa täällä ehkä tunnin ennen kun hän edes lukee viestiä, eikä hän siitä huolimatta ehkä edes halua tulla tänne. Ja ainakin hän luulee minun jo lähteneen. Housut pullottaen poistuin vessasta ja menin ruokalaan. Lastasin annosken lautaselle, maksoin ja hymyilin nätille kassatytölle. Etsin pöydistä tuttuja kasvoja. Kollegaani ei näkynyt. Näin muutaman muun tiimiläisen pöydässä ja menin heidän seuraansa. Kuuntelin tiimiläisten kuulumisia ja osallistuin keskusteluun harvakseltaan. Söin annokseni maistamatta sitä juurikaan ja nousin ylös. Tunsin vilunväreiden kulkevan vartaloani - kroppani kävi varmaan jotenkin ylikierroksilla. Palasin työpisteelleni istumaan ja osallistuin etäpalaveriin jonka olin melkein unohtanut. Palaverin puolivälissä kollegani palasi ohitseni takaisin paikalleen. Kyllä, näin kohoumat mekon sivuilla selkeästi. Ne olivat taatusti sukkanauhat. Takeltelin sanoissani puhuessani palaverissa ja minua lähinnä istua tiimiläiseni katsoi minua kummissan. Olin yleensä varsin taitave puhumaan, takeltelu tai sanattomaksi jääminen ei ollut minulle tyypillistä.
Palaverin loputtua päätin jatkaa tehtäviäni. Muistin lähettämäni kuvan - kollegani oli varmaan nyt jo nähnyt sen. Perhoset vatsassani kuplien avasin sähköpostini nähdäkseni oliko hän vastannut. Mielessäni oli ne monet naisten kertomat jutut joissa he pitivät miesten lähettämiä kuvia vastenmielisinä. Ehkä kollegani oli pahastunut kuvasta? Lähettämääni viestiin oli vastattu. Avasin viestin kollegaltani. Viestissä ei ollut tekstiä, vain kollegani seisomassa siinä samaisessa invavessassa josta olin oman kuvani lähettänyt. Kuvassa näkyi aika jolloin se oli otettu - vain muutamaa minuuttia sen jälkeen kun olin vessasta poistunut. Voi hitsi - kollegani oli siis tullut luokseni, hän olisi halunnut... Tunteiden ryöppy tulvahti lävitseni. On äärimmäisen kiihottavaa kokea olevansa haluttu, jos suhteestani vaimooni jokin osa-alue jäi vajaaksi, se oli juuri tämä. En kokenut olevani vaimolleni seksuaalisesti haluttava. Ehkä tässä on suuri syy sille miksi kollegallani oli niin voimakas vaikutus minuun. Vilkaisin kollegani suuntaan ja vastasin vain viestiin "ajoitukset meni ristiin - jos maailma olis toisenlainen niin veisin sut siitä nyt, mutta ei me voida..."
Keskityin tekemään töitäni. Jotenkin onnistuin saamaan ajatukseni kasaan ja valmistelin materiaaleja seuraavaan palaveriin. "Nyt kahville" takanani oleva tiimikaveri sanoi. Meillä oli tapana käydä kahvilla porukalla. Sanoin tulevani ihan hetken päästä ja kehotin muita menemään edeltä. Tein esitykseni sivun loppuun ja nousin lähteäkseni kahville - huomaten myös kollegani juuttuneen koneelleen. "Nyt kahville" huikkasin hänelle. Kävelimme kahvioon yhtämatkaa enkä taaskaan voinut vastustaa kiusausta laskea kättäni hänen takapuolelleen. Kollegani pysähyi ja hengitti syvään. Painoin sormellani hänen peppuaan mekon päältä ja liutin kättäni alaspäin. Kireä mekkokangas antoi myöden sormeni alla ja käteni lähestyi hänen jalkovöliään. Juuri kun olin suutelemassa kollegani kaulaa kuulin askeleet nurkan takaa. Vedin käteni pois ja jatkoin kävelyäni kun joukko ihmisiä tulvahti nurkan takaa käytävään. Olin räjähdyspisteessä kun kävelimme kollegani kanssa kahvioon, hänen ilmeestään päätellen hän oli myös samassa tilassa.
Kahviossa oli pieni sermeillä erotettu tila jossa kahvinkeitin sijaitsi, sen toisella puolen oli pöydät joissa kahvinjuojat istuivat ja juttelivat. Menin keittimen luo ja totesin keittimen olevan lähes tyhjä. Työpaikallamme oli tapana että ennen kello kahta pannun tyhjettyä laitetaan välittömästi uusi pannu tippumaan. Kahvijuojia on kuitenkin runsaasti. Niinpä päätin laittaa uuden annoksen tippumaan. "Mä voin auttaa, laita sinä vesi, minä pistän purut" sanoi kollegani. Kollegani siirtyi kaapille ja kurkottautui ottamaan puruja hyllyltä. Voi hitto miten hyvältä tuo vartalo näyttikään. Vesipiste oli kahvikaapin vieressä ja tarkoituksellisesti kurkotin ottamaan vettä hanasta niin että käsivarteni painui samalla hänen rintaansa vasten. Kuuluva huokaus. Kaadoin veden keittimeen kollegani tullessa aivan kylkeeni kiinni samalla kun latasi purut suodattimeen. "Hitsi miten haluaisin sua" kuiskasin hiljaa katsellen samalla varovasti ympärilleni. Ketään muita ei näkynyt sermien peittämässä kahvinkeittotilassa joten ujutin äkkiä käteni hänen rinnalleen puristaen hellästi samalla kun näykkäsin hänen niskaansa. Kiinnijäämisen jännitys oli kuumottava. Tunsin hänen rintansa pehmeyden ja kovettuneen nännin kämmentäni vasten. Irottauduin nopeasti enne kuin joku muu tulisi hakemaan kahvia. "Keitin on valmiina" kollegani henkäisi painaessaan keittimen nappia. "Mä voin jäädä tähän seuraksi odottelemaan että saat oman kuppisi täyteen" sanoin.
"Onkos täällä kahvia" kuului naisääni takaamme. Käännyin äänen suuntaan ja näin keski-ikäisen hieman tukevan toimistovirkailijan muki kädessään. Ilmeestä päätellen hän ei ollut huomannut mitään erikoista. "Just laitettiin tippumaan, menee muutama minuutti" vastasin. "Ok, minäpä odotan tuossa sermin takan pöydässä. Missasin kyllä edellisenkin pannullisen vaikka sen keitin kun noilla kavereilla oli niin hyvät jutut. Se ehti tyhjentyä ennen kun tulin katsomaan" virkailija huikkasi iloisesti mennessään takaisin pöytäänsä. Tuskin virkailija oli ehtinyt sermin taakse kun tunsin kollegani käden silittävän hartiaani. Käännyin ympäri ja laskin käteni hänen takamukselleen painaen sormellani hameen läpi kuten aiemmin käytävässäkin. "Sulla on sukkanauhat, eikö vaan? Teet mut hulluksi" kähisin. Hillitsin itseni vain vaivoin mutta pakottauduin irrottautumaan. "Saattaapa ollakin" kollegani vastasi ilkikurisesti hymyillen.
Kahvi tippui ja siirryimme pöytään muiden kanssa.
Säpsähdin mietteistäni äänekkään matkustajaporukan kulkiessa ohitseni. Olinkohan nukahtanut? Vilkaisin kelloani, vielä reilu puolituntia koneen lähtöön. Olikohan kollegalleni sattunut jotain? Ehkä hän oli joutunut viime tipassa perumeen matkansa? Harmi ja helpotus riitelivät mielessäni. En voinut käsittää itseäni. Ennen kollegani kanssa sattuneita edesottamuksia olin aina pitänyt itseäni hyvänä ihmisenä. Ihmisenä jolla on korkea moraali ja ylevät aatteet. Olin pitänyt itseäni pettureita parempana. Mitä minulle oli tapahtunut? Mikä voima minua ajoi? Oli melkein kuin jokin vastustamaton, tyydyttämättä jäänyt tarve olisi pakottanut minut nyt keski-iän kynnyksellä elämään "hurjaa nuoruutta". Huokasin. En ehkä tekisi tällä matkalla mitään.. Tai jos tekisinkin niin se olisi vaan tämä reissu. Sen jälkeen ei enää koskaan. Vähän niinkuin viimeisen kerran ennen loppuelämää. Tai ehkä kollegani oli tosiaan tullut katumapäälle. Ehkä hän oli jäänyt pois.
Suljin jälleen silmäni ja koetin tyhjentää pääni ajatuksista. Koetin mielessäni kerrata koulutusta jonka aioin pitää USA:n tiimille. Edellisen viikon ajan olin valmistellut esityksia. Tai siis silloin kun en viettänyt työpaikalla aikaa kollegani kanssa. Olin joka aamu töihin ajaessani päättänyt että tänään en ajattelisi tai ainakaan tekisi mitään kollegani kanssa. Joka päivä olin tuon päätöksen pyörtänyt. Toisinaan vain vitsailemalla, toisinaan hipaisemalla, ja torstaina sitten ujuttamalla käteni hänen hameensa alle.
Olimme vaihtaneet katseita heti aamulla torstaina. Keskustelu oli välittömästi siirtynyt "märkään ja liukkaaseen" säähän. Kahviossa jonotimme kahvia tarpeettoman lähellä toisiamme, itse asiassa, annoin pullottavan etumukseni painautua hänen takamustaan vasten ja tunsin kuinka hän hieroi etumustani hieman takaisin. Voi miten hyvältä paine ja hänen takapuolestaan säteilevä lämpö tuntuivatkaan elintäni vasten. Iltapäivällä kollegani pyysi sitten apuani ja siirryin tuoleineni hänen näyttönsä ääreen. Kävimme läpi hänen tekemisiään ja siinä samalla kumarruin eteenpäin laskien käteni hänen jalalleen. Istuin mahdollisimman lähellä häntä ja uskoin vartaloni peittävän takaa tulevat katseet niin ettei kukaan näkisi kättäni hänen sylissään. Tunsin silkkisen tunteen sormenpäissäni ujuttaessani toisen käteni etukautta hänen hameensa alle hyväilemään hänen reittään. Tunsin kiihko ja kuumotusta. Hän antoi minun silittää reittään ja nautti kosketuksestani - Hän ei kyennyt hillitsemään itseään. Ajatus siitä että voisin työntää käteni aina hänen haaroihinsa asti ja tuottaa nautintoa oli huumaava. Silitin ja selitin varmaan kymmenen minuuttia kollegan henityksen ollessa äärimmäisen pinnallista. Lopuksi kurkotin niin pitkälle että tapasin hänen pikkuhousujensa peittämän haarovälin. Pieni ynähdys karkasi kollegani huulilta. Äkkiä kollegani nousi ylös ja pyysi odottamaan hetken, hänen täytyisi käydä vessassa. Kiihkon vallassa katselin tuota loittonevaa takamusta, sormissani yhä hänen sisäreitensä ja haarovälinsä pehmeä lämpö.
Minuutin tai kahden päästä kollegani palasi. "Jatketaanko siitä mihin jäätiin" hän kysyi. "Joo, jatketaan" vastasin. Tunsin kollegani lämmon siirtyessäni jälleen tiiviisti hänen viereensä ikäänkuin nähdäkseni hänen näyttönsä paremmin. Annoin käteni jälleen vaeltaa hänen reittään pitkin kerraten samalla puolihuolimattomasti suunnitelmaani hänen tekemänsä työn edistämiseksi. Olin taas äärimmilleni virittynyt. Halusin vain päästä hänen sisäänsä. Ujutin kättäni jälleen pidemmälle, kohti hänen pikkuhousujen peittämää kumpuaan - päätin että tarjoan nautintoa koko rahan edestä. Nautin itsekin nautinnon tuottamisesta suunnattomasti. Yllätyksekseni sormeni eivät löytäneetkään pikkuhousujen kangasta vaan paljaan kostean pöheikön. Meinasin laueta itse siihen paikkaan. Silitin pehkoa ja etsin hellästi märkyyden keskeltä reittiä hänen sisäänsä. Kollegani oli erään viestittelymme aikana paljastanut olevansa siitä harvinainen että sai parhaat orgasmit yhdynnässä. Pelkkä klitoriksen stimulointi kuulema "jätti nälkäiseksi." Kiusasin ja silitin märkää jalkoväliä ja lopulta työnsin sormeani varoen kollegani sisään. En ehkä saanut työnnettyä kuin pari senttiä niin kollegani vavahti, ynähti ja kiskaisi käteni pois. "Mä en pysty olemaan hiljaa ja kastelen koko penkin" kollegani sanoi. "Mennään johonkin muualle"... Tuona torstaina en pystynyt vastustamaan häntä. Seurasin kuin koira hänen perässään kun suuntasimme lähimpään neukkariin. Kollegani veti oven kiinni takanamme ja totesi että nämä neukkarit saa lukkoon. Hän oli käynt tarkistamassa asian aiemmin.
Kollegani tuli seisomaan aivan kiinni minuun ja suuteli minua vaativasti. Ujutin käteni takakautta hänen hameensa alle ja kurkotin upottamaan sormeni takakautta hänen märkään luolaansa. Voihauksen saattelemana kollegani puri minua huuleen. "Oih, eihän sattunut? En tarkoittanut, tuntui vaan niin hyvältä." hän kysyi hieman säikähtäneen oloisena. "Ei" vastasin jatkaen samalla sormeni tekemää tutkimusta. Suljin kollegani rinnan toisen käteni sisään ja siirsin liukkaan sormeni hänen hameensa alla ylöspäin, peppureiälle. "Tuntuuko tämä hyvältä" kysäisin pyöritellessäni sormeani peppureiällä. "Juuh" kuului tukahtunut vastaus. Nostin rinntaa hyväilleellä kädelläni kollegani puseroa ylös, vedin rintaliivin kupin alas ja otin paljastumeen nännin suuhuni. Liikutin kieltäni nännin ympärillä ja painoin kokeeksi nänniä kielelläni sivusunnassa. "Aahh", tukahtunut voihkaisu oli reaktio jonka sain. Jatkoin kielen liikettä nännillä ja upotin varoen sormeni sisälle peppuun. Voihke koveni ja kollegani jalat tärisivät, selkä kaareutui ja silmät menivät kiinni. "En kestä, älä, haluan sut sisälle" hieman sekavat sanat karkasivat kollegani suusta. "Kestät sinä, ihan hyvin" sanoin ja jatkoin kieleni liikettä kurkottaen samalla rinnalla olleen käteni nostamaan hänen hamettaan. Annoin keskisormeni pyöritellä kevyesti klitorista toisen käteni yhä leikkiessä hänen pepussaan ja kieleni nuollessa nänniä. Tahdin ylläpitäminen oli minulle yllättävän vaikeaa - "en kyllä ole mikään rumpali" - hassu ajatus pyyhkäisi mielessäni.
"Haluaisin nuolla sua" kuiskasin kollegani korvaan suoristautuessani ylös. Kollegani oli kuitenkin selvästikin saanut leikistä tarpeekseen ja repi vyöni auki. Kovettunut elimeni ponnahti vapauteen ja tunsin sormet herkän elimeni ympärillä. Tajusin että koko päivän jatkunut kiusoittelu oli jälleen ajanut minut pisteeseen jossa leikki loppuisi lähes välittömästi mikäli upottautuisin tuohon kutsuvaan vakoon. "Ei vielä, mä en kestä kauaa" sain soperrettua sormien puristaessa miehuuttani. Painoin kollegani istumaan penkin reunalle ja kumarruin hänen eteensä. Upotin kaksi sormeani hänen sisäänsä ja laskin kieleni klitorikselle. Puristava kosteus ympöröi sormeni, reidet puristuivat hartioitani vasten ja kollegani sormet upposivat hiuksiini. Koukistin hieman sormiani ja hankasin kevyesti liikuttaessani sormiani sisään ja ulos. Vain pari liikettä ja kollegani nytkähti kouristuksen omaisesti ynähtäen samalla ja jotain märkää valahti käsilleni ja penkille. Katsoin hämmästyneenä - olin aina kuvitellut että naisten 'squirttaus' oli vain pornoleffojen näyteltyä pissaleikkiä. Näin ei tainnut asia ollakaan. "Kato mitä sä teit" kollegani huokasi hieman nolostuneen oloisena. "Ain minäkö?" naurahdin. "Älä huoli, kuivataan tuolia paperilla, ei ne niin puhtaita täällä varmaan muutenkaan ole" tuumasin katsoessani tummaksi kastunutta pehmustetta.
Nostin kollegani pöydän reunalle istumaan ja katsoin miten elimeni upposi hänen sisäänsä. Märkä vako imi elimeni helposti sisään ja katselin kuinka elimeni venytti huulia erilleen. Suljin silmäni ja nautin puristavasta tunteesta. Tunsin huumaa ja hurjuutta. Olin työkaverini sisällä, työpaikkani neuvotteluhuoneessa kiimaisen päivän päätteeksi. Siinä oli jotain vastustamatonta hulluutta ja kiihkoa. Pari työntöä edestakaisin ja tunsin orgasmin hyökkäävän. Painoin lantioni niin eteen kuin pystyin, upposin niin syvälle kuin pystyin ja valopallojen ja tulenhehkuisen nautinnon räjähtäessä tyhjensin lastini kollegani sisään. Huoahtaen kaaduin hänen päälleen pöydälle makaamaan.
Pari syvää hengenvetoa ja vetäydyin irti. Aivan kuten vessassakin, spermani pulpahti työkaverini vaosta ulos ja neuvotteluhuoneen pöydälle. Tuo kiihottava näky paloi varmaan lähtemättömästi mieleeni. Punaiset, sisemmät häpyhuulet pilkottamassa ulompien välistä ja puristaessa elimeni sisäänsä. Elimeni hidas vetäytyminen vaaleanharmaan spermanoron seuratessa avautuneesta vaosta. Monesti myöhemminkin työpaikkaa vaihdettuanikin olen hyväillyt itseäni muistellen tuota näkyä.
Kip, kop, kip, kop kengänkantojen kopse lentoaseman lattiaa vasten palautti minut tähän hetkeen. "Moi, täällähän sinä olet" kuului tuttu ääni. Avasin silmäni ja lentoaseman ikkunoista kajastavaa aamun valoa vasten näin työkaverini silhuetin. Tummissa hiuksissa oli melkein aavemainen kiilto ja vartalonmyötäinen mekko teki jälleen oikeutta tuolle kropalle. "Moi!" vastasin suoristautuessani penkillä. "Luulin jo että et tulekaan vaan joudun tekemään reissun yksin." "En ois jäänyt pois mistään hinnasta, aamulla oli vaan pientä säätöä kun vein nuorimmaisen mummulle hoitoon". Samalla lentokentän kaiuttimista kuului että meidän koneeseemme aikovien olisi nyt mentävä portille. Sinipukuinen virkailija avasi juuri lähtöportin naruja. "No, etpähän joutunut tylsistymään odotellessa" tuumasin kun keräsimme käsimatkatavarat mukaamme ja siirryimme jonottamaan portille. "En usko että oisin tylsistynyt" vastasit. "Oisin ehtiny käydä tutustumassa vessaankin...". Tunsin tutun jännityksen kuplan vatsassani miettiessäni mitä mahdoit sanoillasi tarkoittaa. "Hei, mikä penkki sulla on?" kysyin. Kollegani kaivoi boardin passinsa käsilaukustaan ja siirryin aivan hänen viereensä sitä tutimaan. "Hmm, parin penkkirivin päässä minun paikasta. Ois ehkä pitänyt tehdä check-in yhdessä niin olis saatu vierekkäiset paikat". Tunsin lämmön hohkavan kyljestäsi kun käännyit katsomaan minua. "Niin ois" sanoit antaen samalla kätesi hipaista jalkaani. "Ois ollu vaikeaa pitää sormet kurissa" totesin ja astuin eteenpäin ojentaen boarding passini virkailijalle. Kävelimme vaitonaisina koneeseen. En malttanut olla laskematta kättäni kollegani lantiolle jonottaessamme koneen portaisiin pääsyä. "Sovitaanko että se mitä tällä matkalla tapahtuu, jää tälle matkalle?"
