Syksy oli edennyt säätä mukaillen harmain tunnelmin. Se mitä oli tapahtunut mokissä Tarjan kanssa näkyi ja tuntui parisuhteen ympyröissä sekä tietoisesti, että tiedostamatta. Pettäminen tyttöystävän äidin kanssa oli alkanut tuntumaan pian tapahtuneen jälkeen minunkin asteikolla jonkin moraalisen rajan ylittämiseltä. Aiempiin tekoihini verrattuna nyt olin häärännyt Elinalle niin pyhän perheen keskuudessa. Moraaliongelman lisäksi koin paljastumisen olevan tässä tapauksessa huomattavasti todennäköisempää, kuin aiemmissa seikkailuissa. Kylmän otsahien lisäksi koin olleeni häiden jälkeen suhteessamme vaisu. Elina oli siitä pari kertaa suuttunutkin. Minusta oli alkanut tuntua, että ehkä hän aavisti jotain, kun en pystynyt enää esittämään joka hetki "kuin mitään ei olisi tapahtunut"-roolia.
Tarja oli "yllättäen" perunut käynnin Jyväskylään, jolloin minäkin olisin ollut paikalla. Tilannetta lukien minä vastaavasti luikertelin eroon ideasta, että olisimme lähteneet käymään Elinan kotona. Koko ajatusmaailmani Elinan ympärille syntyneeseen vyyhtiin oli sumeutunut. En ollut edes juuri kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Maisaakaan ollut näkynyt kämpillä.
Loska ja lumi lätisi autojen alla katsoessani alas kadulle. Oli lauantai-iltapäivä. Olin saapunut edellisenä iltana Jyväskylään. Pakottava tunne pussien tyhjennyksestäkin oli menettänyt hohtonsa, eikä perjantai-iltana ollut seksiä ollut lainkaan. Muutenkin homma oli hoidettu viime aikoina hyvin suoritusmaisesti yhdessä tai kahdessa asennossa. Kumma juttu oli sekin, että Elinan hankkimia pitsialusvaatteita ei ollut näkynyt hänen yllään vuosipäivän jälkeen.
Elina oli sopinut tekevänsä kouluprojektia ryhmätoverinsa Hannan kanssa. Elinan puheiden perusteella häntä pari vuotta vanhemmasta naisesta oli muodostunut jossain määrin Nooran korvannut ihminen Jyväskylässä. En ollut koskaan häntä tavannut, mutta kolmevuotiaan pikkulapsen yksihuoltaja-opiskelija-äidistä tuli mielikuva naisesta, jolla oli väsyneet kuivat hiukset, silmäpussit, sekä päälle puettu simppeli ja venynyt paituli.
- Surullista, että sen mies oli häipynyt, kun lapsi oli puolivuotias, miten joku voi tehdä noin? Elina pohti odottaessaan ystäväänsä kirjanipun kanssa.
- Kaikenlaisia miehiä on, vastasin lakonisesti katsoessani harmauteen.
- Onneks sen kummitäti asuu täällä, se pystyy välillä hoitamaan pienokaista, Elina käänsi asian positiiviseksi.
Minua pelotti, että puhe kääntyisi lapsihaaveisiin, joten siirryin Elinan huoneeseen ja jätin hänet levittämään kirjoja keittiön pöydälle. Pian ovikello soi ja Hanna astui sisään. Astuin varovasti huoneesta, tarkoituksena tervehtiä. Eteisessä toppatakkia riisui nainen, jolla oli pitkät ja lähes valkeiksi värjätyt suorat hiukset sekä tasaisiksi puuteroidut kasvot. Suurien silmien ympärillä oli tummaa ripsi- ja luomiväriä. Iloisesti hymyilevä Hanna oli pukeutunut vaaleansinisiin farkkuihin, jotka kireinä muodostivat varsin mukavan pyöreän farkkupepun. Normaalivartaloisen naisen valkoisen villapaidan alta erottui muuhun vartaloon suhteutettuna matalat rintakummut.
- Moi! Hanna hihkaisi minulle.
Vastasin samoin ja Elina esitteli meidät.
- Katoksä sitä telkkaria? Elina kysyi.
- Joo, en häiritse teitä, vastasin.
Toki olisin mieluusti tutustunut paremmin Hannaan. Siihen varmasti tulisi tilaisuus ennen pitkää, ajattelin. Naiset ahkeroivat projektin parissa pari tuntia minun katsellessa telkkaria. Sitten Elina huusi minua keittiöön. Hanna katsoi minua hymyillen heti saavuttuani.
- Hannalla ois tiedossa yks lipasto, joka pitäis hakea, voitaisko sun autolla hakea se? Elina tiedusteli.
- Tottakai, vastasin avuliaasti.
Elina ei halunnut ajaa "uudella" autollani kaupungissa, joten lähtisimme kolmestaan liikkeelle. Kysyin vielä Hannalta huonekalun mittoja ja totesin sen olevan sen verran suuri, että takapenkit pitäisi kaataa.
- No teidän on sit mentävä kahdestaan? Elina totesi.
- Onko se ok? Voitte tekin mennä kahdestaan, kyselin.
- Menkää te, en uskalla ajaa tuossa kelissä, Elina totesi ajotaitojaan aliarvioiden.
- Jos me tehdään tää vielä loppuun, Hanna totesi.
Tehtävän valmistuttua puimme ja lähdimme autolle. Suuntasimme kohti Killerin ravirataa, jonka läheisyydessä lipasto oli myytävänä. Hanna kertoi asuvansa Vaajakoskella, joten tiedossa oli ajelua kaupungin laidalta toiselle. Ja kyllähän mukavaa ja kaunista naista mielellään kuskasi. Juttelimme surkeasta säästä ja opiskeluista. Tunnuimme tulevan hyvin juttuun.
Päästyämme perille kerrostalon pihalle kävikin ilmi, että myyjä oli vasta tulossa kotiin. Niinpä odottelimme autossa. Rauhallisessa hetkessä hämärässä autossa juttelu kääntyi vakavampaan suuntaan, mm. yksinhuoltajan elämään. Hanna kertoi, että toki elämällä oli rajoitteensa, mutta onneksi kummitäti asui Jyväskylässä muiden tukiverkkojen puuttuessa. Asuntokin oli vuorkralla edullisesti sukulaiselta. Kysyin varovasti lapsen isästä. Hanna huokaisi ja kertoi, että isän ja lapsen suhde oli etäinen, vaikka isä joten kuten kuvioissa olikin.
- Surullista, totesin myötätuntoisesti.
- Niin.. en mä tajua sitä... se meni ihan lukkoon lapsen syntymästä, vaikka se oli haluttu ja sillei... Hanna selitti jo ääntään hieman kiihdyttäen.
- Aika outoa, ehkä se on sitten joillekin vaikea tilanne, selitin ympäripyöreästi.
- En mä käsitä, se muuttui ihan täysin, se ei edes halunnut mua tai... siis... Hanna katkasi selittämisensä vauhdista.
- Okei.. tosi ikävää, myötäilin jo hieman hämmentyneenä.
- Sori, selitin ehkä liikaa, Hanna totesi painaen päätään alas.
- Ei se mitään, sori kun kysyin, ei oikein ollut kohteliasta udella tuntemattomalta tuollaista, selitin.
- Ei se mitään, on sillei kiva joskus jutella ja avautua näistäkin asioista... Hanna totesi huiskuttavan naisihmisen keskeyttäessä lauseen.
Kannoimme lipaston kerroksesta auton viereen. Suunnittellessani parempaa otetta availin laatikoita. Yksi laatikoista irtosi ja hajosi kolmeen osaan.
- Ähh.. tää on rikki! Hanna parahti.
- Oisko tässä takuuta? kyselin vitsillä.
- Hemmetti, miksen katsonut tarkemmin... en mä kehtaa mennä takaisinkaan, ei ihme että olikin melkein ilmainen, Hanna harmitteli.
- No, kyllä tän korjattua saa, kaikki osat tallella, tein pikaisen arvion.
- Kukahan sen korjais? Hanna mietti.
- Taidat katsoa korjaajaa silmiin, vinkkasin saadessani Hannan hymyilemään.
Nostimme lipaston autoon.
- Tarviiko käydä muualla? Nyt ois auto ja kuljettaja käytettävissä, kysyin reippaana.
- Tietysti Prismassa vois käydä, jos ei se haittaa, Hanna vastasi hetken mietittyään.
- Sinne siis, kuittasin ja käynnistin auton.
Marketin käytävilä tuntui mukavan oudolta kävellä vieraan naisen seurassa. Vaikka eihän meillä mitään ollutkaan meneillään, tuntui siltä, kuin olisi luvan kanssa vieraissa. Huomasin myös, että vaikka olimme tunteneet vasta pari tuntia, kanssakäyminen välillämme tavaroiden etsimisineen ja kantamisineen oli hyvin luontevaa. Tottakai vertaus kävi Elinaan, joka olisi tuskaillut useampaan kertaan asioiden etsimistä. Ja eihän se minua haitannut, että kanssa-asiakkaat pitivät kuvankaunista naista tyttöystäväni. Minunkin oli varsin mukava kulkea käytävilä hänen perässään pinkeää farkkupeppua katsellen.
Kaupassa käynti selvästi rentoutti tunnelmaa. Matkalla Vaajakoskelle heitimme jo jotain typerää vitsiä. Seura oli paitsi hyvännäköistä, niin myös mukavaa. Ainakin minusta matka loppui liian aikaisin. Kannoimme lipaston Hannan kerrostalokaksioon, jossa Hanna taas aukoi laatikoita.
- Olitko tosissasi, että voisit korjata tämän? Hanna kysyi.
- Toki, nyt ei vaan ole liimaa ja poraa ja ruuveja mukana, vastasin reippaana.
- Se ois hienoa, en oikein tunne ketään muutakaan käsistään kätevää, Hanna iloitsi.
- Jos vaikka seuraavalla kerralla, kun tulen kaupunkiin, lupasin.
- Kiva! Mitäs mä tästä kyydistä olen velkaa? Hanna tiedusteli.
- Et mitään, oli kiva auttaa ja ajella... ja jutella, kuittasin.
- Oikeesti? Kiitos paljon, Hanna hymyili.
- Ja sun kanssa oli kyllä mukava jutella... oot hyvä kuuntelija, hän vielä lisäsi.
- Samoin.. olen kuullut tuon ennenkin, heitin vielä.
Tuli viiden sekunnin hiljaisuus. Hanna katsoi minua hymyillen. Aivan kuin sanoakseen jotankin, mutta tilanne jähmettyi. Vaikka olisin mielelläni seissyt Hannan eteisessä pidempäänkin, päätin kohteliaasti ratkaista tilanteen.
- Mut palataan asiaan... Elina varmaan jo odottaa, totesin.
- Niin... ja auto tais jäädä keskelle tietä, Hanna naurahti
Matkalla mietin Hannaa. Kauniilla ja iloisella naisella oli varmasti ollut vientiä. Edes lapsi ei varmasti ollut mikään markkina-arvon laskija hänen tapauksessaan. Kummastelin, ettei hän kuitenkaan tuntenut ketään nikkaritaitoista miestä.
Viikonloppu meni miten meni. Kohokohtana oli se, että Elinan tehdessä minulle kädellä ajattelin Hannan farkkupeppua ja minulta roiskahti jotenkin poikkeuksellisen voimakkaasti.
Kotiin pääästyäni mietin koko alkuviikon Hannaa. Hänessä oli jotain niin hienoa. Se ei ollut pelkkä hänen ulkonäkönsä, vaan jotain muutakin. Olimme selvästi samalla aaltopituudella. Ja vaikka toki mielessä poltteli unelma päästä hänenkin kanssaan sänkyyn, olisi Hannansta myös keskustelukumppaniksi. Hänen maailmankuvansa vaikutti realistiselta ja seikkailulliselta, tai ainakin loi kontrastin Elinan tylsään maailmaan.
Olin alunperin suunnitellut pysyväni pois Jyväskylästä seuraavana viikonloppuna, mutta en saanut Hannaa mielestäni. Kysyin Elinalta hänen numeronsa, jotta voisin sopia laatikon korjauksesta. Kerroin Hannalle, että olisin tulossa perjantai-iltana maisemiin ja tiedustelin, sopisiko korjaus silloin. Selvästi riemastunut Hanna kertoi pienen mietinnän jälkeen järjestelevänsä asiat niin, että se sopisi. En tiedä oliko se vain mielikuvitusta, mutta minulle jäi tunne, että hän todella halusi tavata minut.
Ajelin perjantaina alkuillasta työkalupakin kanssa Vaajakosken suuntaan. Olin rehellisesti kertonut Elinalle käyväni ensin korjaamassa laatikon ja tulevani sen jälkeen hänen luokseen. Illan pimeydessä parkkeerasin auton kerrostalon pihaan ja nousin portaat Hannan oven taakse. Hän tuli avaamaan ja iloisena pyysi sisälle. Katsoin heti, että Hanna oli jälleen laittautunut. Hänellä oli perusmeikki, ilmeisesti samat tiukat farkut kuin edelliskerrallakin ja valkoinen t-paita. Katselin ympärilleni, olimmeko kahden.
- Lapsi on kummitädillä hoidossa, ajattelin ettei ole häiritsemässä, Hanna selitti.
Levitin työkalut lipaston eteen ja aloin korjaamaan laatikkoa. Homma vaikuttikin helpolta ja tarvitsi kasauksen jälkeen vain muutaman ruuvin.
- Näin, nyt se toimii, esittelin nykiessäni laatikkoa edestakaisin.
- Joko se on valmis!? Hanna kysyi asettuen polvilleen tutkimaan tilannetta.
- Kerrankin näin päin, yleensä tulee aina luvattua liikoja eikä mikään onnistu, hymähdin.
- Wau! kiitos paljon, Hanna iloitsi.
- Ja mitäs tästä olen velkaa? hän jatkoi.
- Et mitään, oli ilo auttaa, totesin.
- Mut hei! Mä ostin pakastepitsaa, kun eikös aina muuttomiehille ja muille sellaisille tarjota pitsaa palkaksi, Hanna selitti.
- No se maistuu kyllä, vastasin ja samassa tuli päähäni likainen mielikuva siitä, mitä muuta muuttomiehille tarinoiden mukaan tarjottiin palkaksi.
Hannan läsnäolo lattialla metrin päässä tuntui jännittävältä. Katsoimme toisiamme mitään sanomatta.
- Mä laitan uunin päälle, Hanna totesi nousten ylös.
Keräsin tavarani ja asetin pakin eteiseen. Katselin siitä keittiössä pyörivää Hannaa ja erityisesti hänen upeaa pyllyään. Hanna pysähtyi ja katsoi hymyillen minua.
- Kinkku-ananas olis? hän kysyi.
- Joo, se on hyvä, vastasin lyhyesti.
Istuin kohteliaasti olohuoneen sohvalle odottamaan. Vaalanharmaan sohvan istuintyynyllä näkyi valkoiseen häivähtävä kuivahtanut tahra. Vieressä näkyi toinen. Likainen mielikuvitukseni mittaili sohvaa uteliaan huvittuneena. Jos Hanna olisi nojailllut käsillään käsinojaan, olisi hänen pystyssä oleva peppunsa juuri tahran kohdilla. Ehkä joku mies oli ampunut runsaan lastinsa Hannan pyhimpään ja ulosvetäessä tavara olisi valahtanut mukana ulos. Niin oli käynyt kerran Elinan kanssa suhteemme kiimaisimpana aikana. Kokeilin rapsuttaa sormenpäällä tahroja, olisiko toinen saman vai jopa eri miehen pyssystä...
- Onko siinä jotain? Hannan kysymys keskeytti älyttömän ajatusleikkini.
- En mä tiedä...tai kunhan kokelin, sönkkäsin jotain vastaukseksi.
- Ai en oo huomannutkaan, mut anna olla, Hanna totesi kumartuen katsomaan sohvaa.
Hannan tietämättömyys tai sen esittäminen villitsi vielä lisää lapsellista fantasiaani. Hanna istui sohvan toiseen nurkkaan ja juttelimme. Puhe kääntyi taas yksinhuoltajan arkeen ja vapaisiin iltoihin. Vapaa ilta oli melko harvinainen ja ymmärrettävästi nekin meni pitkälti opiskeluiden parissa. Hanna kertoi tekevänsä myös yksittäisiä työvuoroja. Hanna kävi laittamassa pitsan uuniin ja palasi takaisin.
- Mut tällainen ilta on tosi kiva, hän huokaisi.
- Voin kuvitella, totesin.
Elina ei ollut puhunut mitään Hannan mieskuvioista, joten johdattelin keskustelua varovasti siihen suuntaan.
- Mahtuuko sun elämään miesjuttuja? kysyin.
- No ei oikein mitään, Hanna vastasi lyhyesti ja minut yllättäen.
Vaihdoin puheenaihetta ja juteltiin muista asioista. Vartti vierähti nopeasti ja pitsa valmistui. Istuimme keittiön pöydän ääreen syömään. Pelkkä lieden valo loi mukavan hämärän tunnelman.
- Aika upea tunnelma, olisi vielä kynttilä, niin olisi kuin treffit, heitin.
- No joo, tosiaan, Hanna naurahti.
Pitsa oli äkkiä syöty vaikka koitin viipaloida sitä hitaasti suuhuni. Kiitin ateriasta. Hanna nojasi käsiinsä ja tuijotti minua pöydän yli.
- Onko muuten mitään muuta korjattavaa, kysyin pelatakseni aikaa.
- Eipä tule mieleen nyt, paitsi yks lapsen lelu, Hanna muisti.
Nousimme pöydästä ja siirryimme olohuoneen puolelle. Hanna otti puisen palikkalaatikon, jonka kansi repsotti. Se oli nopeasti korjattu isommalla naulalla. Pyörittelin palikoita Hannan istuessa puoliksi polvillaan sohvan vastanurkassa.
- Sä oot kyllä kiva tyyppi, sanoinko mä sen jo? Hanna sanoi.
- Kiitos, sitä mulle usein sanotaan, kuittasin sädekehän loistaessa kirkkaana pääni yllä.
- Ja sori jos oon selittänyt liikaa omasta elämästä, Hanna nolosteli.
- Et ole, ihan kiva on ollut jutella kaikesta, vastasin aivan totuudenmukaisesti.
Hanna hymyili lyhyesti ja sitten selvästi vakavoitui. Hiljaisuudessa pudottelin palikoita laatikkoon.
- On vaan välillä aika yksinäistä, hän lopulta totesi katsoen sivulle.
- Ai, onko sulla kavereita? tiedustelin.
- On, siis koulukavereita ja muuten, mutta ei siis ketään sillein elämässä... siis kumppania.
- Aa.. tajusin asian.
- Sillein niin kuin teillä Elinan kanssa, että ois kiva herätä jonkun vierestä ja istua vaikka näin sohvalla kahdestaan... Hanna selitti.
En oikein osannut kommentoida mitään. Ajattelin lähinnä sitä, ettei minun ja Elinan suhteessa todellisuudessa ollut juuri kadehdittavaa ainakaan minun näkökulmasta.
- Ootko ollut pitkään sinkkuna? lopulta kysyin.
- No siis tuleeko siitä kohta kolme vuotta, Hanna summasi.
- Okei.. totesin peittäessä hämmästystäni.
- Onks sulla ollu mitään... siis miesjuttua? yritin vielä tarkentaa.
- Ei eron jälkeen... Hanna vastasi haikeana.
- Okei, ymmärrän sitten jos on yksinäistä, lohdutin.
- Jaakko, siis tää lapsen isä, se oli tosi vaikea... Se meni ihan sekaisin... Ei halunnut edes koskea mua kun olin raskaana, eikä sen jälkeen... Tunsin itteni ihan paskaksi... Mulla meni pari vuotta käsitellessä sitä juttua ja nyt ehkä tuntuu siltä, että voisin jotain yrittää, Hanna tilitti kyynel silmäkulmassa.
- Tota siis... tipahdin vähän kärryiltä.. millainen mies oikein on tuollainen? ihmettelin avautumista.
- Se oli ihan ihme! Sanoi, että rakastaa ja halusi lapsen ja kaiken ja sitten kaikki olikin vaikeaa... En kelvannut sille edes seksiin vaikka kuinka olisin halunnut... Hanna tihrusti.
- Vittu mikä jätkä, totesin spontaanisti.
- Siis miksei se halunnut sua, kysyin vielä hämmästyneenä katsoessani kuvankaunista naista.
- En mä tiedä, sen pää oli kai niin sekaisin ja mulla oli iso maha ja kaikki muut muutokset... Meillä oli viimeksi seksiä joskus silloin, kun tulin raskaaksi, Hanna selitti pyyhkien kyyneleitä silmäkulmistaan.
- Uskomatonta... mä oon pahoillani, totesin reaktiomaisesti.
- Anteeksi tästä, tää on vaan mun tilanne, Hanna totesi.
- Ei se mitään, hyvä jos tää edes jotain auttoi, että sait kertoa, selitin.
Vein käteni Hannan polvelle ja taputin sitä varovasti. Vaikka se olikin hieman kyseenalaista, koin minulla olevan siihen jonkinlainen lupa Hannan kerrottua intiimeistä asioistaan. Jätin käden lepäämään polvelle Hannan rauhoittuessa.
- Kiitti... kiitti paljon kaikesta, Hanna lausahti.
- Voinko halata sua? hän jatkoi.
- Voit toki, vastasin.
Halaus tuntui lämpöiseltä, eikä pelkästään fyysisesti. Se kesti pitkään, eikä minullakaan ollut mikään kiire siitä irtaantua. Lopulta Hanna hellitti.
- Oliko tää okei, ettei Elina pahastu tai mitään? Hanna kysyi jääden viereeni.
- On ok... ja eihän meidän tarvitse kertoa mitään, selitin, kuin pahempaakin olisi jo tapahtunut.
- Niin... Hanna kuiskasi.
- Ja en oikein tiedä enää meidän jutusta... se tuntuu hiipuvan kasaan, avauduin herkässä tunnetilassa.
- Ai, ei Elina ole sanonut mitään, te... tai Elina vaikuttaa onnelliselta, Hanna ihmetteli.
- Niin... ehkä se on nimenomaan niin päin, huokaisin.
- Sori, mitä mä tällaista puhun... hei sori oikeesti, tajusin puhuneeni ohi suuni.
- Ei se mitään, ehkä sullekin helpotti vähän avautua, Hanna totesi.
- Miksei, tulipahan sanottua ääneen, kohautin olkapäitäni.
- Halataan vielä, ehkä sekin auttaa, Hanna keksi.
- Sä olet upea nainen ja sun kanssa on ollut kivaa, lausuin irtaannuttuamme.
- Säkin oot kiva... ja komea, Hanna tirskahti.
- Oikeesti sun kanssa on ollut mukava olla, jatkoin henkistä purkautumistani.
- Niin on... Hanna kuiskasi ja lähentyi.
Hengitimme syvään toisiamme tuijottaen. Tunne oli niin aistittavissa, että kumpikin tiesi, mitä tulisi hetken kuluttua tapahtumaan. Hanna teki varovaisen aloitteen ja toi kasvonsa lähemmäs. Sen tapahtuminen oli luonnollinen jatkumo. Suudelmat olivat varovaisia.
- Ei kai me voida tehdä näin, Hanna kuiskasi huokaisten.
- Kyllä kai... tai ei kai, hassuttelin moraalia pohtivalle naiselle.
Koska olin tehnyt syntini jo moneen kertaan, osoitin halukkuutta jatkamalla suutelua, joka muuttui jo hyvin intiimiksi.
- Tuntuu jotenkin... ihmeelliseltä, kuiskasin suuyhteyden tauottua.
- Niin mustakin... ihanalta, voidaanko me oikeesti jatkaa? Hanna pohti.
- Ei kerrota kenellekään, vastasin tyynesti.
Samassa Hanna imaisi minut uuteen suutelusessioon. Mukaan tulivat myös kädet, jotka vaelsivat molemmin puolin levottomina ympäri ylävartaloita. Nostin innokkaana jo paidanhelmaa saadakseni ihokosketuksen Hannan vartalolta.
- Oihhh, Hanna voihkiaisi viedessäni kämmentäni Hannan kyljellä paidan alla.
En epäröinyt vaan suoritin saman myös toisella kädellä. Hannan t-paita oli jo noussut käsieni mukana rintojen korkeudelle jatkaessamme suutelua. Halusin todella Hannaa, intohimoiseen suuteluun purkautui kaikki Hannaan tuntemani kemia ja yhteys, joka oli muutakin kuin seksuaalista.
- Ollaanko tässä? kysyin tarvittuani hetken hengitystauon.
- Huouh! oihhhh! ...mennään makkariin, Hanna huohotti.
Nousimme sohvalta, mutta matka pysähtyi jatkaessamme suutelua. Pääsin vihdoin ottaamaan kiinni tiukkojen farkkujen peittämästä pepusta.
- Sä oot uskomattoman kaunis ja seksikäs, julistin peppua puristellessa.
- Kiitti, Hanna sai sanottua.
Pääsimme makuuhuoneeseen. Sytytin valot, jotka kuitenkin Hanna sammutti.
- Oisko näin tunnelmallisempaa? hän kysyi.
- Ois, vastasin, vaikka huone jäi olohuoneesta kajastavan valokiilan varassa melko pimeäksi.
Riisuin Hannalta t-paidan, jonka alka löytyi nähdäkseni mustat puolipitsiset rintaliivit. Kiimainen suutelumme jatkui joka välissä ja asiat etenivät nopeasti. Hannan teki selvästi mieli vähintään yhtä paljon kuin minunkin. Hän riisui paitani ja alkoi yrittämään housujani auki. Koska se tuntui vaikealta tilanne muuttui automaattisesti siihen, että kumpikin riisui omansa. Hivelin Hannan lantiota ja tunnustelin uudelleen pakaroita, joita peitti sormiin tuntuvasti pitsikuvioiset pikkuhousut. Hannan käsi kävi vastavuoroisesti jo nopeasti boksereideni etumuksella. Kohouma olikin kasvanut jo varsin tiukaksi ja ylvääksi. Kaadoin Hannan sängylle jatkaen vartalon hyväilyä suulla ja sormin. Ovenraon valo osui sopivasti osalle vartaloa.
- Oihhh...ahhh, Hanna jatkoi voihkimista.
Miettiessäni seuraavaa siirtoa ja hyväillessäni vartaloa tuli aktissa minulle pieni suvantovaihe. Mietin, kuinka taas olinkaan onnistunut pääsemään sänkyyn tilanteessa, jossa vastapuoli tuntui hyväksyvän sen, että olin varattu. Siitäkin huolimatta, että jälleen vastapuoli oli tyttöystäväni lähipiiristä. Ajatus lisäsi entisestään itsevarmuuttani. Suutelin alavatsaa ja etenin reisille. Sisäreidellä touhutessani en voinut olla aistimatta, kuinka Hannan teki mieli. Tuoksu oli selvästi erottuva, ei kuitenkaan pistävä. Halusin kuitenkin olla kohtelias ja noudattaa kirjoittamatonta rakastelun etikettiä ja paljastaa naiselta ensin rinnat. Palasin ylävartalolle ja kokeilin kädellä liivien alla matalaksi painunutta rintaa.
Pujotin kädet selän alle ja koska kaikki tuntui onnistuvan, sain hakaset helposti auki. Pujotin rintaliivit pois ja heitin ne lattialle. Epämääräisesti Hanna yritti tuoda kättään rintojen päälle, mutta valtasin tilan suullani. Hannan pienehköstä rinnasta erottui kapeassa valonkajossa iso tummanpunainen nännipiha ja pieni sisäänkääntynyt nänni. Saman saatoin todeta kielelläni käydessäni heti imemään ja lipomaan rinnan pintaa.
Hanna hamusi jo sormenpäillään boksereitani. Siirryin kuitenkin suullani rinnoilta hiljalleen kohti alavatsaa ja pikkuhousuja. Näykin huulillani pikkuhousujen kuviollista pintaa häpykummulta. Hannan voihkinta voimistui tiedostaessaan, että hänen kauan ilman kosketusta ollut pyhimpänsä tulisi viiden sekunnin kuluttua saamaan himokasta huomiota. Samoin minulla aina niin upea jännityksen tunne vieraan naisen hävystä oli vallannut myös minut. Hanna avasi jalkojaan ja pääsin näykkimään kostean haaraosan pintaa.
- Aahhh! Ohhhh! Hanna huudahti, vaikka välissämme olikin vielä pehmeän sileä kangaskaistale.
En halunnut kiusata kumpaakaan sen enempää, vaan tartuin kiinni pikkuhousuihin ja aloin repimään niitä ylös kohti polvia. Kiimastaan huolimatta Hanna vaikutti epävarmalta ja yritti taas kädellä peitellä paljastunutta naisen kauneinta osaa. Katselin hämyssä alastomana makaavaa naista polviltani yläviistosta. Naisen vartalon muoto oli upea hänen pienen liikehdintänsä korostaessa sen kaarevuutta. Kalu yläviistoon jäykistyneenä ihastelin salaperäisen eroottista näkyä. Ääriviivoja korostava hämäryys sopikin hyvin tilanteeseen, vaikka ymmärsinkin Hannan tarkoitusperän olleen toinen.
Siirsin Hannan kättä varovasti ja erotin lyhyen häpykarvoituksen, joka oli siistitty kattamaan kaksi kolmasosaa häpykummusta. Avasin jalkoja uudestaan ja kumarruin kohti paljasta jalkoväliiä. Kieleni levitti selvästi tuntuvia häpyhuulia suolaisen kiimanesteen toimiessa liukasteena.
- Oihh.. uiihhhh! Hanna huohotti.
- Enhän maistu pahallehh? kuului kysymys oudosti ääntelyn keskeltä.
Hetken vielä jatkettuani kohotin päätäni ja loin katseen alas.
- Et todellakaan, olet todella kaunis myös täältä, lausuin harkitusti silittäen samalla sormellani liukkaita häpyhuulia.
- Oih.. oi... kiva kuulla, Hanna vastasi.
Jatkoin silittämistä edestakaisella liikkeellä löydettyäni myös pienen klitoriksen.
- Uhhh, varovasti.. Hanna pyysi.
- Haluatko oikeasti? kuiskasin hämärässä.
- Haluan, kuului nopea vastaus.
- Laitetaan kortsu, Hanna jatkoi ja kääntyi kurottamaan yöpöydän ylälaatikolle.
Hänen ei tarvinnut penkoa kondomipakettia laatikosta, vaan se lojui kaikkien pikkutavaroiden päällä odottamassa ottajaansa. Hanna ojensi paketin minulle. Repäisin sen auki ja otin rivistä yhden. Riisuin nopeasti bokserini ja avasin käärön. Vaikka kokemusta varsinaisesta kumin käytöstä oli hyvin vähän, olin onneksi treenannut kumien kanssa ennen treffejä Elinan kanssa.
Koska ilta oli edennyt onnistumisen aallossa, osui kondomikin kerrasta oikein päin ja tunsin kumin rullautuvan kuin itsestään jäykän peniksen päälle. Hanna oli sulkenut jalkansa ja levitin niitä uudelleen. Hetki oli seisahtuneen jännittynyt. Hanna piti kättään puoliksi rintojensa päällä, mutta käänsi sen sitten alas vartalonsa sivulle. Hänen jähmettynyt asentonsa toi mieleen alastoman ruumiin, mutta hengityksen voimasta korkealle kohonneet vatsa ja rintakehä kertoivat kiimaisesta halusta. Asetuin paikalleni ja katsoin, kuinka hämärässä Hannan vaaleasta vartalosta erottui tummat nännit, sekä tumma karvakolmio. Kokeilin löytää kalulla kolon sen alapuolelta.
- Aiiihhh! Hanna huudahti, kalun livahtaessa kerralla lähes pohjaan.
- Sattuuko? kysyin huolestuneena.
- Ei, ei, tuli vaan vähän yllätyksenä.. Hanna selitteli.
Aloitin varovasti liikuttamaan elintäni. Hanna tuntui liukkaalta tai ainakin penis liikkui vaivattoman oloisesti.
- Oihhh! Ihanaa! Hanna huusi jo muutaman työnnön jälkeen.
Lisäsin hieman vauhtia nauttien itsekin tilanteesta. Kumarruin suutelemaan Hannaa ja hän huuliensa lisäksi tempaisi minut halausotteella itseensä kiinni.
- Ahhh! Ihanaa! Ahhh! hän huusi suudelmien välissä.
- Tunnut niin hyvältä! huudahdin hyvänolon tunteesta.
- Ihanaa tuntea sut siinä, Hanna jatkoi.
Se sai minut kiihdyttämään lisää ja voimakkaammin sen mitä Hannan otteessa pystyin. Vartalomme alkoivat liimautua hiestä. Vaikka edellisestä laukeamisesta oli aikaa, tiesin, että näin tiiviissä asennossa en tulisi helpolla joten uskalsin jatkaa lyhyellä ja pontevalla liikkeellä.
- Ahhh! Ahhh! Hanna voihki kuuluvasti.
Ote hikisestä selästäni tiukkeni. Voihkintaan alkoi sekoittua selvästi nyyhkintää.
- Sattuuko tai jotain? kysyin lopettassa liikkeen.
- Eihh.. tuntuu vaan niin hyvältä, Hanna nyyhkytti jo selvästi kyyneleet vuotaen.
- Sori, Hanna sanoi silmiään pyyhkien.
- Ei mitään, tottakai saat tuntea noin, sulla on täysi oikeus saada nauttia seksistä niin kuin kaikilla muillakin, pyörittelin.
- Ihanaa, kun sanot noin kauniisti, Hanna vastasi edelleen silmäkulmiaan pyyhkien.
Keskityimme hetken vain halailemaan ja pussaamaan. Olihan se kauniisti sanottu, varsinkin, kun seksikumppanina oli kaverin poikaystävä, ajattelin absurdia tilannetta. Olin edelleen Hannan sisällä. Tilanteelle piti saada jatkoa. Halusin päästä kokeilemaan paljaana paljon tuijottamaani Hannan farkkupeppua.
- Jatketaanko vielä? kuiskasin.
- Joo, vaihdetaanko asentoa? Hanna kysyi.
- Käykö takaapäin? ehdotin.
- Käy, Hanna vastasi.
Suudelman jälkeen nousimme vaihtamaan asentoa. Minun oli pakko kevyesti kumin päältä runkkaamalla pitää kalua juhlakunnossa. Hanna jäi nelinkontin korkeaan asentoon. En malttanut olla koskematta Hannan pyöreitä ja aavistuksen pehmeitä pakaroita sormeni mukautuessa kaarevaan pintaan. Kiristin kondomia ja ohjasin peniksen sisään.
Takaapäin oli lempiasentoni ja siltä se myös taas tuntui ensityönnöistä lähtien. Pidin kiinni Hannan pakaroista ja lykin mukavan tiiviiseen tahtiin.
- Uh uh uh uh, Hanna voihki työntöjen tahtiin, mutta hieman hillitymmin kuin aiemmin.
- Sun seksikästä peppua on ollut niin hienoa ihastella, möläytin spontaanisti.
- Kiva kuullahh, kuului vastaus
Minä olin syvällä omassa hekumassani. Vein käden Hannan selälle ja liikutin kämmentäni pitkin sen sileää pintaa. Liutin kättä kyljelle ja tunsin sormenpäilläni rinnan pienen liikkeen työntöjeni tahdissa. Tilanteessa sekottui seksuaaliseen kiihkoon kaikki Hannaa kohtaan tuntemani: Helppo keskusteluyhteys, samanlaisuus, kauneus ja pepun tuijottaminen. Otin kiinni Hannan lantiolta ja painoin hänen peppuaan työntöjeni tahdissa itseäni vasten.
- Ahhh! Uihh! Ahhh! Uihh! huusimme vuorotellen.
Tekemiseni alkoi olla jo brutaaliuuden rajoilla voimakkaan läiskeen yhdistyessä tiivistahtiseen paukutteluun. Munani tuntui kivikovalta ja mieleni oli täysin kiihkon vallassa. Tunsin alapäässäni kihelmöintiä, joka tuntui välittömästi siltä, ettei sitä kannattaisi tai voisikaan pysäyttää. Paine kasvoi kasvamistaan, kunnes pysäyttämätön vyöry oli saavuttamassa päätepisteensä.
- Oih multa vaan tulee! huusin niin, että naapuritkin varmaan kuulivat.
- Ohhhh! Ahhhh! Ohhh! kailotin purkausten tahtiin.
Hanna piti myös äänehdintää lykätessäni kalu sykkien siemeniä kondomin säiliöön. Kumarruin suutelemaan Hannan hikistä niskaa. Sitten keskityin vetämään elimeni ulos. Säikähdin, kun kondomia ei näkynyt kaluni juurella. En ollut tajunnut tarkistaa sitä paahtamisen lomassa. Helpotuksekseni huomasin kumin pysyneen juuri sen verran päällä, että siemenlasti oli jäänyt sen sisäpuolelle.
Siihen keskittyessä en huomannut heti Hannan taas nieleskelevän itkuaan. Nostin kondomin varovasti lakanan reunalle ja asetuin nopeasti lusikkaan kyljelleen laskeutuneen Hannan taakse.
- Anteeks, se vaan tuntui niin hyvältä, etten pystynyt pidättelemään... oisit varmaan halunnut vielä monessa asennossa... selitin silittäen Hannan käsivartta.
- Ei... ei tää sitä, tuntui vaan niin hyvältä ja että kelpaa ja ihanaa kun tulit mun sisään, Hanna selitti silmiään pyyhkien.
- Varmasti? kysyin ja silitin hänen kauniita hiuksiaan.
- Tää oli tosi ihanaa, kiitos siitä, kuului vastaus.
- Kiitos vaan, totesin pitäen kiittämistä outona eleenä.
Makasimme hetken hiljaa ja vaihdettiin pari pusua.
- Kaduttaako sua, sä oot kuitenkin Elinan kanssa? Hanna kysyi.
Olin hetken hiljaa. Tietenkään Hanna ei tiennyt, kuinka makaaberi hänen kysymyksensä oli.
- Ei mua kaduta, musta tuntuu, että näin tän kuului mennä, meillä on jotain vetovoimaa, selitin todenperäisesti.
- Mites sua? Tekin ootte kuitenkin kavereita, kysyin vuorostani.
- En mä tiedä, ehkä sitä kipuilee sitten kun seuraavan kerran nähdään, Hanna pohti.
Koitti taas hiljaisempi jakso ajassa. Makasimme vaan toisisamme kiinni hämärässä kerrostalon makuuhuoneessa.
- Sori en heti tajunnut, haluaisitko sä jatkaa vielä tai teenkö mä... selitin hieman nolona.
- Ei, näin on hyvä, Hanna vastasi.
- Varmasti? Tottakai mä teen sulle, tarjosin tasapuolisuuden nimissä.
- Ei kiitti, en varmaan sais kuitenkaan... ja taisin vähän tullakin tossa jo... Hanna selitti.
- Pitäiskö meidän joskus kokeilla sitten silleikin, että säkin saisit, ehdotin vihjailevasti.
- Niin... sä oot kyllä ihana... mut tää tilanne... Hanna mietiskeli.
- Niinpä... mut haluaisin nähdä joskus sun upean vartalon ihan valossakin, totesin.
- Ehkä sit.. Hanna vastasi tyynesti.
- Mut ihan rehellisesti, olitko suunnitellut, että päädytään tänään sänkyyn? Oli seksikkäät alusvaatteet ja kortsupakettikin ihan tossa noin? kysyin suoraan.
- No... kyllä mä odotin sitä että tuut käymään... pohdin paljon sitä, että oot varattu kuitenkin... mut tää sänkyjuttu oli ehkä kiva extra.. Hanna muotoili.
- Okei, naurahdin selitykselle.
- Oli munkin kiva tulla tänne, ihan ilman tätäkin, totesin.
- Kiva kuulla, Hanna hymähti.
- Mitähän kello jo on? mietin ja nousin kaivamaan puhelinta housujen taskusta.
- Voi helvetti! Elina on soittanut ja laittanut viestiä monta kertaa, manasin puhelimen löydyttyä.
- Niin mullekin, Hanna totesi omansa löytäessään.
- Mitä me vastataan? Hanna pohti hiuksiaan haroen.
- Mitä jos kerrottais totuus? Ehdotin sängyn toiselta puolen.
