Reijo napsautti Volvon vilkun päälle hyvissä ajoin ennen peltoaukean päästä oikealle kääntyvää hiekkatietä. Suomalainen maalaismaisema näytti nyt tihkusateessa lähes mustavalkoiselta, pellot olivat sadonkorjuun jäljiltä savelle kynnetyt ja tien toisella puolen vanha hevoshaka puski kolmemetristä haapaa. Hiljakseen etenevä auto nyökähteli kuoppien tahdissa, syvimmistä rengas turskautti ojaan niihin kertyneen kuraveden. Pellon takana tie kääntyi jälleen ja ohitti männikön, jossa kulmakunnan kakarat aikoinaan leikkivät sotaleikkejään. Suurten ikäluokkien maaltamuutto oli hiljentänyt nämäkin metsänreunat 70-luvun alkuun mennessä. Reijon lapsuudenkoti oli tienvarren ainoa rintamamiestalo, jonka ikkunassa vielä syysiltana paloi valo.
Amazon kaarsi harmaan navetan takaa pihaan. Ruohikossa näkyi selvästi painauma, jossa auto oli ennenkin ollut pysäköitynä. Reijo peruutti auton lähes samoille sijoilleen. Sen verran piti jättää välimatkaa paksuun pihakoivuun, että kauppatavarat sai helposti nostettua takaluukusta. Jauhojen ja muiden kuivatavaroiden kanssa ei ollut hätää, mutta maito piti käydä tuomassa kahdesti viikossa, tiistaisin ja lauantaisin. Saunan piipusta nenään käyvä savun tuoksu kertoi, että nyt oli saunailta. Reijoa varten kiukaan pesään oli laitettu vielä muutama puu ja ilmaluukkua kierretty pienemmälle.
Savun haju vaihtui paahdetun kahvin tuoksuksi, kun Reijo avasi tuvan oven. Kylmään eteiseen tulvahti lämmin henkäys. Ovi piti sulkea nopeasti, ettei eteisen koleus ehtinyt virrata tuvan lattialle.
– Ehtoota.
Eerikin vastaus pojalleen oli vieläkin lyhyempi murahdus. Kasvoilla vilahti hymynkare, joka hyytyi jälleen kahvikupin noustessa huulille. Isä oli vanhemmiten uppoutunut yhä enemmän omiin oloihinsa ja sotamuistoihin. Sadan prosentin invalidi, vaikka kehossa ei sirpaleita tai arpia ollutkaan.
– Tulithan sie. Luultiin jo, että auto oli hajonnut. Kävin laittamassa kiukaan alle puita. Pääset suoraan kylpyyn.
Reijon äiti, Saara, oli pitänyt säästöjen ja eläkerahojen turvin talouden pystyssä sen jälkeen, kun viimeisestäkin karjasta oli ollut pakko luopua. Saara oli nyt kolmea vuotta vajaa kuudenkymmenen, Eerikkiä kaksi vuotta nuorempi. Elämä oli uurtanut mutkattoman karjalaistytön kasvoille merkkinsä, mutta luonteeseen sen alla se ei ollut pystynyt. Ja olihan poika alusta pitäen auttanut, ollut talon isäntä silloin, kun isällä eivät voimat riittäneet.
Lauantain saunarituaali oli tuttu. Löylyssä Reijo viihtyi vain hetken ja siirtyi sen jälkeen pesulle. Vettä ei sentään tarvinnut enää kantaa pihakaivosta. Edelliskesänä asennettu sähköpumppu surisi saunakamarissa, kun Reijo laski kylmää emalivadissa höyryävän veden sekaan. Vielä viimeinen huuhtelu ja hän oli valmis. Saunakamarin naulasta Reijo kietoi harmaan kylpytakin päälleen ja kampasi hiuksensa. Hän tarkisti vielä vesipisaroita valuvasta pienestä seinäpeilistä, että kaikki oli hyvin, sipaisi kotona sähkökoneella ajamaansa leukaa, joka edelleen tuntui sileältä. Hän oli valmis.
Reijo tunsi pihan kosteankylmän nurmikon jalkapohjiaan vasten kävellessään parinkymmenen metrin matkan talolle ja lämmitteli eteisessä hetken varpaitaan pehmeän ovimaton päällä. Tyhjässä tuvassa radiosta soi hiljaa tumman miesäänen laulama valssi. Reijo napsautti ovenpielen bakeliittikatkaisijasta tuvan valon pois päältä ja lähes hiipi huoneen läpi kamarin ovelle. Pienen makuukamarin toisella seinällä oleva ovi narahti ja heti perään kuului, kun lukko painettiin kiinni. Piirongin päällä oli pieni pöytälamppu, jonka varjostimesta heijastui kattoon vaaleampi alue valaisten hämärää huonetta. Toinen kahdesta vuoteesta oli avattu, puhtaat vuodevaatteet tuoksuivat. Piirongin ääressä Saara harjasi hiuksiaan ja katsahti hymyillen Reijoon. Reijo avasi kylpytakkinsa ja laski sen sijatun vuoteen päädylle. Hämärässä hänen alkava erektionsa näkyi selvästi.
Saara oli alasti. Hän nousi seisomaan ja asetti harjan piirongin päällä olevaan koriin. Rinnat painoivat raskaina ja tummat nännipihat näyttivät hämärässä melkein mustilta. Vatsa ja pakarat olivat pehmeän pyöreät, niin kuin kenellä tahansa kuuttakymmentään lähestyvällä naisella. Saarassa oli verenperintönä karjalaista pyöreyttä, mutta silti vuosien maatyöt olivat pitäneet hänet jäntevänä.
Hän siirsi peittoa sivuun ja istuutui keskelle vuodetta levittäen jalkojaan. Reijon elin alkoi hitaasti kasvaa. Nyökähdellen se kohosi ylös jalkovälistä ja tummanpunainen terska tuli esiin esinahan alta. Hengitys kulki vielä rauhallisena. Tuvassa radio jatkoi lauantain toivottuja ja peräkamarista suljetun oven takaa kuului lattian narahdus. Reijo nousi sängylle polvilleen Saaran eteen tämän jalkojen väliin ja kumartui eteenpäin.
Kädellään Reijo tunnusteli tumman karvan peittämää kumpua, silitti ihoa reisien välissä ja siirsi sormeaan alemmas. Samettinen, pehmeä ihon pinta muuttui siellä äkisti liukkaaksi. Reijo liikutti varovasti sormeaan ja kosteus levisi sen mukana. Liukas alue laajeni ja pian hän tunsi keskellä pehmeyttä vaon, jonne sormi helposti upposi.
Saara hengitti kuuluvasti, mutta pysyi paikoillaan takanaan olevaan tyynyyn nojaten. Reijo siirtyi polviensa varassa lähemmäs ja painoi käsillään Saaran reisiä etäämmälle toisistaan. Kalu nytkähti kosketuksesta karvaiseen häpykumpuun aivan kuin se olisi säikähtänyt. Reijo tarttui elimeensä ja veti esinahkaa taaksepäin, samalla kun toisella kädellään teki tilaa turvonneiden häpyhuulten väliin. Paksu terska painui vähän kerrallaan sisään ja kun liikkeessä tuntui vastusta, Reijo otti takaisin ja jatkoi taas. Viimeiset sentit kalu liukui Saaran sisään helposti. Reijo nojasi molempien käsiensä varaan ja painoi lantionsa kiinni Saaran lantioon.
– Ahh… Saaralta pääsi hiljainen huokaus.
Molempien hengitys kävi jo raskaana. Kehot olivat liikkumattomina kiinni toisissaan, paksu kalu niiden välillä syvällä Saaran emättimessä. Reijon isän, Eerikin, kalu ei ollut parhaina päivinäänkään käynyt niin pitkällä, ja invaliditeetin vuoksi ne harvatkin rakastelukerrat olivat jo vuosia sitten kuihtuneet pois. Kuten Saara itse oli sanonut, hän eli puutteessa, eikä tarkoittanut sillä perheen ulkoista vaurautta. Tähän he olivat kuitenkin ajan mittaan keksineet toimivan ratkaisun.
Saara tunsi kalun sykkivän sisällään. Hänen kätensä hakeutuivat pojan pakaroille, kun Reijo pitkän tauon jälkeen alkoi taas liikkua. Nesteiden peittämä suonikas kanki tuli ulos lämpimästä kolostaan ja liukui takaisin ilman vastusta. Saaran vitun tasainen puristus tuntui kyllä kalussa, mutta sisältä erittynyt lima huolehti siitä, että Reijon oli hyvä panna.
Sänky narahteli, kun liike alkoi yltyä hakkaavaksi. Saara kohotti vielä vähän jalkojaan, jotta Reijo pääsi liikkumaan vapaammin. Sängyn narahduksiin sekottui välillä terävä läiskähdys ihojen osuessa toisiaan vasten, hengitykset olivat muuttuneet katkonaiseksi huohotukseksi ja nesteet pitivät omaa ääntään kehojen välillä. Tasaisen edestakaisen liikkeen aikana alhaalta kuului pienenpientä litinää, joka kuulosti aivan siltä, kuin kissa olisi litkinyt maitoa tuvan lattialla olevasta kupista. Kun Saara avasi jalkojaan ja samalla kohotti lantiotaan, ääneen sekottui emättimestä purkautuvan ilman tuottamia turahduksia Reijon kalun painuessa häpeämättä sisään.
Pano eteni kaavan mukaan niin kuin vanhoilla pariskunnilla usein on tapana. Kaavoihin kangistuminen on myös tietyllä tavalla vapautta; Reijo tiesi koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu eikä sitä tarvinnut jännittää. Ensi kertaa hän ei ollut nussimassa, ei todellakaan. Vaikka Saaran pillu oli nyt yli kolmekymppiselle pojalleen jo tuttu – tätäkin kautta – ajatus tuntui Reijosta joka kerta tapahtuman odotettavuudesta huolimatta yhtä kiihottavalta. Näin tälläkin kertaa.
Vaikka Reijo oli yrittänyt tyhjentää ajatuksensa, alkoi kuva Saarasta hänen allaan vallata mielen. Tietoisuus siitä, että hänen kalunsa liikkui äidin sisällä tämän emättimen puristellessa sitä, lisääntyi ja toi mukanaan kutinan vatsanpohjaan. Tunne ruokki itseään ja kääntyi pian ohi pisteen, jolta ei ollut paluuta. Reijo kannatteli itseään tukevammin, jotta sai liikkeen jatkumaan tauotta, lisäsi vauhtia ja iskun voimaa.
Myös Saara tiesi, mitä oli tulossa. Vaikka hänen oma orgasminsa saisi jäädä odottamaan seuraavaa yhdyntää, hänen suustaan alkoi kuulua pieniä vingahduksia, joita säestivät Reijon lantion rytmiin purkautuvat huokaukset. Reijo hengitti raskaasti huohottaen, silmät puoliavoimina, ja nussi kovaa. Pienessä makuukamarissa leijui vahva pillun haju, kun Reijo tunsi siemennesteen siirtyvän kalun juureen odottamaan ensimmäistä kouristusta. Tunne kasvoi ja kasvoi. Vielä yksi työntö, vielä yksi ennen kuin…
Reijon suusta kuului tukahtunut korahdus, kun hän jännittyi painaen itsensä tiukasti Saaran syliin. Virtsaputkessa pakotti lähes kivuliaalla voimalla syöksyvä neste. Toisen kerran, sitten kolmannen. Jokaisen kouristuksen aikana Reijo painoi kaluaan entistä syvemmälle. Neljäs syöksy oli jo vaimeampi siemennesteen alkaessa loppua. Viimeiset tuntuivat enää tahdottomilta sykähdyksiltä kalussa, joka alkoi hiljaa pehmetä Saaran sisällä.
Myös Saara oli sulkenut silmänsä ja hämärässä erottui poskilla läikehtivä hymynkare. Reijon syöksyt olivat tuntuneet emättimen pohjassa voimakkaina, ja Saara tiesi, että pojalla oli nyt hyvä olo. Hän tiesi myöskin, että nesteiden mukana pehmeänä ja pienenä ulos muljahtava kalu olisi jälleen kunnossa hetken kuluttua ja että hänen oma orgasminsa saapuisi vääjäämättä vain muutama minuutti siitä, kun Reijo työntyisi häneen takaapäin. Kellon tarkkuudella.
Myös seuraavana lauantaina.
