Tämä tarina on suora jatkumo osasta "Neljäs sessio kanssasi, osa 1."
Neljäs sessio, tammikuu 2023, toinen päivä
Havahduin pimeään huoneeseen herätyskellon soidessa. Olin nukkunut huonosti ja levottomasti. Hetkisen ajan ihmettelin olinpaikkaani, mutta hämmennys haihtui kun nappasit mut saman tien sun kainaloon. Sun käsi alkoi silitellä mua lempeästi herätellen. Olin vielä aivan unen ja valveen rajamailla, kun siirsit sun käden mun haarojen väliin. Sormetit mut nopeasti märäksi ja annoit mun laueta rauhassa ja ajan kanssa. Orgasmin jälkiväristyksien aikana mutisin sulle heiveröisesti ”huomenta” ja sä nauroit. Kehotit mua jatkamaan unia, jotta mulla riittäisi energiaa sitten kun palaisit töistä. Olin jo nousemassa keittämään sulle kahvia, mutta sä sanoit lähteväsi saman tien. Vaivuin saman tien takaisin uneen. Unessa palasit mun luo, tulit vierelle ja suutelit vielä kaulaa ja kasvoja. Havahduin hetkisen kuluttua ja mietin, oliko se sittenkin totta.
Mä nukuin muutaman tunnin, kävin suihkussa ja yritin levottomana työskennellä vähän. Samalla siivosin meidän eilisen session jälkiä: petasin sängyn, tiskasin, laitoin kaikki lelut ja välineet siistiin riviin sängylle. Lisäksi aloin laittamaan sulle lounasta hyvissä ajoin, jotta kaikki olisi valmista kun saapuisit. Kello läheni kahta kun ovi kävi. Riensin sua vastaan ja sä nappasit mut halaukseen. Kehuit mua söpöksi, mikä tuntui musta kivalle. Se tuntui jotenkin kotoisalta ja tuttavalliselta. Sä pidit erityisesti siitä, että olin jättänyt rintsikat pois, koska mun kovettuneet nännit kuulsivat valkoisen t-paidan läpi. Kourit mun rintoja hetken mietteissäsi ja mä hengitin sun tuoksua pää sun rintakehää vasten.
Me ruokailtiin pöydän ääressä ja puhuttiin siitä kuinka tähän maailmaan ja kinkympään seksiin voi jäädä koukkuun. Sä tiedustelit multa, pidänkö sitä jotenkin pelottavana, mutta en mä pidä. Musta tähän maailmaan koukkuun jääminen tekee mulle vain ja ainoastaan hyvää. Mä saan älyttömästi voimavaroja ja energiaa tähän heittäytymisestä. Subina oleminen tuottaa mulle iloa, koska mulle tulee siitä jotenkin nähty olo. Lisäksi se mahdollistaa mulle sen, että voin hetkisen aikaa elämässäni keskittyä täysin kaiken muun sijasta siihen, että noh… palvelen sua. On tosi rentouttavaa, kun ei tarvitse koko ajan skannata ympäristöään ja olla jotenkin varuillaan. Heittäytymällä subin rooliin luon itselleni ikään kuin turvapaikan, jossa ei tarvitse olla niin kauhean tietoinen itsestään tai etenkään kenestäkään muista. Mun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin sun nautinnosta, sun hyväksynnästä ja sun hallinnasta. Kaikki se tuntuu musta jotenkin eheältä. Mä olen ihminen, joka ajattelee automaattisesti aina ensin muita, mikä jatkuessaan aikuisikään saakka on tehnyt musta aika varovaisen ja tarkan. Mutta tässä maailmassa ne piirteet eivät ylikorostu. Sulle alistuminen on valinta, joka kumpuaa musta itsestäni ja on mua itseäni varten. Se on valinta, johon ei vaikuta kukaan muu kuin mä.
Keitin meille kahvia, mutta et antanut mun ottaa sitä heti. ”Pitäähän sun ansaita se jotenkin.” sä sanoit ja istuit tuolille. Heitit tyynyn lattialle ja viitoit mut polvistumaan sun jalkoihin. Riisuin sun bokserit, sä katselit mua ja siemaisit omasta kupistasi kahvia. En ottanut sua heti mun suuhun. Suutelin ja nuolin sun reisiä, kuljetin mun suuta hiljalleen sun kiveksille. Nautin sun tuoksusta ja sun ihosta, johon annoit mun paneutua rauhassa. Hetken kuluttua avasin suuni ja aloin imeä sua. Aika kului ja mä puuhasin sun parissa ilman keskeytyksiä. Aina välillä mietin, että olenko ihan surkea mutta yritin irrottautua niistä ajatuksista ja keskittyä vain olemaan sun äärellä. Mulla ei ole näissä hetkissä kiire mihinkään: jos vain annat mun olla sun jaloissa, polvillaan sun edessä, niin olen tyytyväisimmilläni. Tiedän, että se ei ole sulle yksinkertainen asia. Sulle on tärkeää pitää langat sun käsissä ja tämän tyylinen aikaa ottava nautinnon vastaanottaminen vie osaltaan sitä kontrollia sulta jollain tavoin pois. Näissä tilanteissa mulla ei ole mitään muuta kuin ilo siitä että annat mun tehdä sulle näin. Se on mulle tärkeintä, että sä nautit ja mä kunnioitan tosi paljon sitä että luovut hetkeksi täysin kontrollista ja annat asioiden mennä omalla painollaan. Lopulta sä laukesit kun runkkasin sua intensiiviseen tahtiin. Nielin sun spermat huolellisesti ja sä sanoit mulle vielä silmät ummessa, että saan hakea kahvia.
Kun olin juonut kahvini loppuun, sä kellistit mut sängylle. Riisuit mun hameen ja aloit nuolla ja imeä mua. Ensimmäisen orgasmin tuloon ei mennyt kauan, se värisytti mun kehoa ja taivutti mun selkää kaarelle. Otit kondomin ja työnnyit hetkessä mun pilluun, suoraan pohjaan saakka. Kivusta huolimatta tarrasin sua selkään ja työnnyin sua vasten, halusin sut mahdollisimman syvälle, mahdollisimman kokonaan. Sä panit mua, nostit mun jalat ylös ja sitä kautta sait mut voihkimaan ääneen nautinnosta. Sitten sä lopetit ja nappasit jostain sen hiton klitoriksen kiihdyttimen… Mä en oikein tiedä miten suhtautuisin siihen, kun samaan aikaan tiedän saavani ihan räjähtäviä orgasmeja, mutta samaan aikaan se tekee kaikesta niin intensiivistä, etten meinaa pysyä tolkuissani. Tällä kertaa sä et sitonut mua, vaan komensit mut vain pitämään jalat sinnikkäästi auki. Mä työnsin pelon tunteen sivummalle ja keskityin täysin siihen miten intensiivisesti orgasmi lähti rakentumaan mun kehossa. Värinä täytti mun pään ja mä huusin ja voihkin kun aloin sykkiä sun määräämässä tahdissa, täysin sun hallinnan alla. Laitoit mut laukeamaan useaan kertaan ja jossain vaiheessa huusin täyttä kurkkua. Surina ja värinä tuntui loputtomalta, mun klitoris oli tosi herkkä ja turvoksissa jo eilisestä, mutta laukesin silti vielä kertaalleen. Mietin kiimapäissäni sitä, että eikö mun keholle riitä mikään, vaan laukean vaan sun päätöksestä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Musta tuntui siltä, että tekisit sitä loputtomiin, mutta hetken kuluttua sä kuitenkin lopetit. ”Hienosti meni!” kehuit mua iloisesti. ”Olen ylpeä susta.” Mä en kyennyt hengästymiseltäni vastaamaan.
Aloin olemaan hiljalleen jo aika loppu. Sä huomasit sen, mutta et ollut mun kanssa vielä valmis. Jotenkin musta tuntuu että näissä väsymisen hetkissä sä vasta alatkin pistämään mua ruotuun. Makasin sun vasemmalla puolella sängyllä selälläni, kun aloit kuiskia mun korvaan, kuinka älytön lutka mä olen ollut viimeisen vuorokauden aikana. Mä päätin jossain tyhmyyspäissäni pistää sulle vähän vastaan. Yritin livahtaa sun vierestä, mutta sä nykäisit mut päättäväisesti takaisin. Rimpuilin sun otteessa, kun lukitsit mun oikean jalan sun omien jalkojen väliin ja estit kädelläsi mua muuten liikkumasta. ”Vasen jalka auki.” käskit ja mä en totellut. Sun oikea käsi väänsi mun reiden avoimeksi ja löysi saman tien tiensä mun klitorikselle. Aloitit raivokkaan sormettamisen ja mä vääntelehdin ja taistelin vastaan. Olin niin loppu ja kiukkuinen siitä, ettet antanut mun yhtään hengähtää. Mutta sitäkin enemmän mua ärsytti se kiihottumisen valtava määrä, mitä sä sait tietenkin mussa heti aikaan. ”Sä kirjaimellisesti valut kun mä vaan puhun sulle…” sä kuiskit mulle samalla kun sun käsi jatkoi armotonta liikettään. ”Sä senkin lutka. Laukeat vaan jatkuvasti, etkä voi lopettaa koska sun orgasmit on mun tahdon alla. Jos mä ihan vähän painaisin vaan vähän kovempaa tästä tietystä ihanasta kohdasta, niin sähän vaan pitäisit siitä ja laukeaisit välittömästi, eikö totta?” Mä kiljuin vastalauseitani. Haukuin sua, kiroilin ja yritin työntää sua kauemmaksi, mutta sä et antanut mulle armoa. Enemmän mä varmaan työnsin sitä todellisuutta pois: sen myöntämistä, että sä sanoitit täysin maaliin sen, mitä mä olen. Sä kovensit sun painetta mun klitoriksella ja mä laukesin sekunnissa huutaen, mun keho vapisi kauttaaltaan ja sä vaan nauroit mulle. ”Sulle voi tehdä ihan mitä vaan… Tuollaisesta kiroilusta pitäisi raahata sut vessaan ja pestä sun suu saippualla. Jos jatkat tuota rimpuilua niin teen sen tai jotain pahempaa.” Mä kirosin ja painoin jalat uhmakkaasti yhteen. ”Sun jalat pysyy auki.” ”Ei pysy.” ”Ne pysyy auki.” ”Eikä pysy.” ”No niin… tän jälkeen onkin ihanaa piiskata sua, koska et tottele.” Henkäisin kauhusta ja avasin mun haarat heti, mutta se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. ”Helvetti sua, sä olet hirviö…” mä voihkaisin ja sä vain nopeutit sun käden liikettä. Mä olin niin märkä että sä olisit voinut varmaan uida mussa. ”Sä olet tahdoton ja nöyrä...” sä kuiskasit mun korvaan julmasti ja musta tuntui että mun koko todellisuus alkoi valua jälleen kerran sun käsiin. ”Sano sun herralle ääneen mikä sä olet. Sano että sä olet tahdoton ja nöyrä.” Mä olin jälleen orgasmin rajamailla, kun sä vain hieroit ja hieroit mun klitorista. Loputtoman hiljaisuuden jälkeen mä annoin vallan sulle. Kyyneleet kihosivat mun silmiin kun mä kuiskasin: ”Kyllä herra, mä olen tahdoton ja nöyrä.” Nämä hetket kun mä annan sulle periksi, on musta aina ihan todella kokonaisvaltaisia niin fyysisesti kuin henkisesti. Mun päässä tapahtuva muutos on jotenkin tosi konkreettinen: se on se hetki kun sä pääset mun mieleen ja otat omaksesi mun kehon lisäksi myös mun ajatukset, mun tahdon ja mun kaikkeuden. Se on hurjaa, se on brutaalia, mutta samalla niin älyttömän oikein.
Nöyrtymisestäni huolimatta sä hait ratsupiiskan. Asettelit mut kontalleen, peppu ylöspäin. Mua pelotti. Äskeinen vastaan laittaminen ei ollut hyvää käytöstä multa sun subina ja kyllä mä tiesin, että ansaitsisin rangaistuksen sulta. Kai mä halusin jotenkin testata sua. Halusin nähdä ja kokea sen, miten pitkälle menet mun kanssa, jos todella niskoittelen sun tahtoa vastaan, enkä tee niin kuin sanot. Kai mä ajattelin naivisti että et enää rankaisisi mua, kun oli kuitenkin meidän toinen päivä ja mun lähtöön enää pari tuntia. Voi hitto miten tyhmä mä olin… Painoin mun kasvot patjaa vasten, annoit mun odottaa iskuja ja se tuntui ihan sietämättömältä. Hivutit piiskan mun haarojen väliin ja kauhistuin, kun aloit naputella ja hieroa sillä mun pillua. Tilanteen teki vielä enemmän tukalaksi sun ykskaks soiva työpuhelin. Ja sä vielä vastasit siihen! Mä aloin vinkua hermostuksissani. Pidit piiskaa mun pillua vasten, liikuttelit sitä ja välillä napautit kovempaa niin, että kipu alkoi väreillä mun kehon joka puolelle hitaasti ja aaltoillen. Neuvottelit puhelimessa jonkun kollegasi kanssa ja se tuntui ihan älyttömän törkeältä. Se todisti mulle sen, miten tyhmää on uhmata sua: sä voit käydä työneuvotteluita ja samaan aikaan pienellä käden liikkeellä saat mut täysin alistuvaan asemaan. Mä purin sun peittoa, etten alkaisi huutaa häpeästä ja piinaavasta odotuksesta. Sun puhelu kesti kauan ja mä vain vinguin ja värähtelin piiskan liikkeiden alla. Tein kaikkeni, ettei sun puhelu häiriintyisi, ettet saisi siitä impulssia rangaista mua vielä pahemmin. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen sä lopetit sun puhelun ja aloit antamaan mun pakaroille ensin pieniä iskuja. Sen jälkeen piiskasit mut täysin punaisille juoville antamalla kymmenen iskua molemmille pakaroille. Mä paruin. Mä paruin kuin pieni lapsi. ”Haluatko sä käyttäytyä vielä näin?” sä sanoit mulle vakavasti. ”En halua!” huusin ja kirkaisin piiskan iskusta, kun se lävähti jälleen kerran kipeästi mun pepulle. ”Mitä sun sitten pitäisi sanoa?” sä jatkoit ja iskit taas. Mä nyyhkytin sun patjaa vasten. ”Anna anteeksi…” mutisin. Taas isku ja mun huuto kaikui sun asunnossa. ”Mitä?” kysyit uudestaan, napakasti. ”Anteeksi herra!” mä parkaisin. ”Anna anteeksi, ole kiltti ja anna anteeksi!” Olin aivan kauhuissani ja kiihottunut samaan aikaan. Sä huomasit sen ja varmistit vielä ennen viimeisiä iskuja että pärjään. Varmistit toiseenkin kertaan, koska en ollut kauhean vakuuttava sanoessani kaiken olevan hyvin. Mutta mä kestin loppuun saakka. Halusin ottaa rangaistuksen vastaan ja saada sulta anteeksi. Jälkikäteen mä itkin pitkän tovin sun sylissä, päästin kaiken ulos sun kainalossa. ”Se on ohi nyt, pärjäsit hyvin, saat anteeksi, se on nyt unohdettu.” sä toistelit mulle ja pidit mua hyvänä, silitit ja rauhoittelit.
Sä hassuttelit mulle jotain ihan ihme juttuja ja mua nauratti. Tunteista toiseen sinkoutuminen sai mut jotenkin ihan lapsekkaaksi ja sun huumori teki tosi hyvää. Sait mut rentoutumaan ja meillä oli hauskaa pitkä tovi. Sen jälkeen sä kuitenkin koettelit mua vielä kerran. Mä en oikein muista, mistä se lähti liikkeelle, mutta huomasin jälleen olevani sun käsien alla, ja sä imit mun korvaa ja purit mua kaulasta. Mä voihkin ja ulisin, olin aivan uuvuksissa ja jaksamaton. ”Tällaiset pahat sedät saa sut aivan voimattomaksi.” sä sihisit mun korvaan ja mä rimpuilin heikosti vastaan. ”Tällaiset sedät saa sut laukeamaan uudestaan ja uudestaan. Tällaiset vanhemmat miehet, jotka näyttävät sulle millainen huora sä olet.” Ja mä nautin, nautin niin paljon sun puheista ja sun loputtomuudesta. Musta tuntui siltä, että olin pelkkä esine, jolle sä voisit tehdä loputtomasti haluamiasi asioita. Hiljalleen väsymys alkoi kuitenkin ottaa musta vallan ja nautinnon tilanne hiipi yllättävä epätoivon tunne. ”Eikö sun äiti varoittanut sua sekaantumasta pahoihin poikiin?” sä kuiskasit mulle ja silloin mä hajosin. En tiedä johtuiko se mun äidin mainitsemisesta vai ihan vaan väsymyksestä, ehkä molemmista. Purskahdin jälleen itkuun ja sä lopetit sillä sekunnilla. Mä huusin jotain siitä, että en kestä enää. Tärisin ja vapisin, paniikki hiipi kohti mun kurkkua. Oli vaikeaa hengittää. ”Mä en halua lähteä sun luota.” sain sanotuksi ja tarrasin suhun kiinni. ”En halua lähteä kotiin...” Sä hyssyttelit, muistutit hengittämisestä ja autoit mua rauhoittumaan. Siinä meni hetki, mutta onnistuttiin siinä yhdessä. Sen jälkeen me maattiin hiljaa paikoillaan, kello tikitti kohti mun lähdön hetkeä ja mun sisälle levisi lopulta lähinnä euforinen ja seesteinen olo. Niin monta vuoristorataa, niin monta tunnetta ja kaiken keskellä sun valta. Sun valta, joka tuo myös turvaa, mistä pitää kiinni.
Viimeistelen tätä raporttia noin viikko sen jälkeen, kun lähdin sun luota. Kaikki on jotenkin todella selvää ja kirkasta. Palaan säännöllisesti meidän tapaamisen eri yksityiskohtiin, mietin sua ja mietin meitä. Mustelmat mun kehossa ovat alkaneet hiljalleen hiipua. Katselen välillä kalenteria työpäivieni lomassa ja mietin pian vaihtuvaa helmikuuta. Kenties jos olen oikein onnekas, tapaan sut silloin uudestaan…
Kiitos neljännestä sessiosta!
Rakkaudella,
subtyttösi
