Lue ensin osa 1.
Disclaimer.
Kiitoksia palautteesta ja arvosanasta kertomuksen ykkösosalle. Tiedostan että se saattoi olla joillekkin pettymys johtuen melko vähästä itse toiminnasta. Jos silti pidit tavastani kertoa tarinaa, mutta kaipasit enemmän toimintaa, niin kommentoi rohkeasti onko nyt parempi? Jos taas pidit ykkösosan lähes romanttisesta kehyskertomuksesta niin olen pahoillani. Tarinan otsikko kertoo että lopulta mennään syviin vesiin ja mukaan tulee mm vieraissakäymistä ja muutenkin ei välttämättä ihan jokaiselle vaniljafantasioista innostuvalle sopivaa matskua. Tän piti olla hieman pidempi, mutta kiireet rajoittaa tätä harrastelua, joten tulikin vähän lyhyempi osa. Homma jatkuu jos yleisö niin haluaa. Teksti ei ole niin hiottu ja kirjoitusvirheitä ja huonoja lauserakenteita saattaa olla edellistä enemmän. No jos kullit kovenee tai pikkarit kastuu niin tuskin te teknisiin asioihin niin takerrutte. Olkaapa hyvä.
Luku 1
Isabella hidasti hengitystään ja kyyristyi matalaksi ladaten painonsa vieterin lailla takatassuilleen. Mintusta sen luppakorvat ja lähes koomisen laiskan pullea ulkomuoto hehkui tyypillistä kotikissaa, mutta evoluution kautta saatu saalistusvietti sai kissan luulemaan itseään pedoksi. Matalaksi kyyristyessään se muistutti enemmän valkoista pörreää lumipalloa kuin luonnossa eläviä lajitovereitaan. Kesän saavuttua tämä 6kk vanha kissanpentu oli löytänyt uuden harrastuksen, auringonvalossa ikkunaa vasten pörräävät kärpäset ja nyt yksi oli juuri laskeutumassa kosketusetäisyydelle.
*Räts*, sälekaihtimet räsähtäen Minttu herää muisteluistaan. Minttu vilkaisee Isabellan ylpeää leikkiä pöydälle tipahtaneella kärpäsellä, ja kurottaa rapsuttamaan sitä korvan takaa.
"Hyvä tyttö. Kun sä oot talossa niin tänne ei murtaudu kukaan." Minttu ei ollut koskaan välittänyt kissoista. Itseasiassa Antin rakkaus kissoja kohtaan oli ensin hämmentänyt Minttua. Hän oli mielessään laskenut kissamiehet samaan kategoriaan 'chihuahua miesten' kanssa, ja saanut Antilta luennon kissojen mahtavuudesta. Hemingway, Churchill, da Vinci...historia oli täynnä kissahulluja suurmiehiä. Antti antoi Mintun myös kuulla kunniansa chihu/mopsi miesten kategoroimisesta ja miten isot rotikat olivat enemmänkin peniksenjatke, ja vaati paljon enemmän miestä kävellä pikkupuudeli kainalossa metroon kuin esittää kovaa miestä ison koiran kanssa. Itseasiassa Minttu ei edes muista miksi oli tällaisen täysin hölmön vertauskuvan vetäissyt. Ensinnäkään ei ollut hänen tapaistaan kategorisoida ihmisiä, eikä hänellä todellakaan ollut mitään feminiinisiä piirteitä omaavia miehiä kohtaan, mutta kai se oli joku viimeinen keino sanoa että 'ei. Meille ei tule kissaa.' Ja nyt heillä oli kissa.
Minttu huomasi myös olleensa väärässä ja koki nyt syvää kiintymystä tätä karvapalloa kohtaan. He olivat yrittäneet Antin kanssa lasta jo vuoden verran, ja vaikka kissanpentu oli lapselle hyvin huono korvike, niin jollain tavalla se tyydytti edes osittain Mintun melko vanhalla iällä herännyttä biologista kelloa.
'Punainen pilleri', Minttu sanoi ääneen aiempaa muisteluun palaten. Sitä se varmasti silloin Antille oli. Vaikka heidän nykyinen elämänsä muistutti melko vähän alun huuman leikkimielisyyttä ja uusien asioiden kokeilua, niin nämä ensimmäiset villit kuukaudet olivat tehneet Anttiin pyyhkimättömän vaikutuksen. Joskus Minttu mietti että onkohan Antti kaivannut noita alkuaikojen seikkailuja, vai oliko hän kuten Minttu, jotenkin ajautunut siihen mihin pariskunnat aina ajautuvat. Tiettyjen rutiinien toistumiseen, ja niiden tiettyjen kikkojen, mistä huomaa toisen pitävän kaikista eniten, jatkuvaan toistamiseen. Ei mitään uutta ja jännää, mutta silti näidenkin vuosien jälkeen toimivaa ja molemmat tyydyttävää. Ehkä jokaisessa parisuhteessa tulee aika jolloin kaikki on kokeiltu, ja kun missään ei ole uutuudenviehätystä niin on vain helpoin toistaa 'suorituksia' josta molemmat eniten nauttivat.
Minttu ei ollut heti tapailun alussa lopettanut panokaveriensa näkemistä, asia mistä hän ei tuntenut huonoa omaatuntoa, mutta suhteen edetessä melko nopeaakin tahtia oli tämä siirtymä tapahtunut luonnollisesti ilman kasvukipuja. Hän tunsi pientä jyskettä huulien välissä tätä aikaa muistellessaan, mutta pystyi rehellisesti sanoa ettei tosissaan kaivannut paluuta siksi Mintuksi. Oli ollut juuri oikea aika aikuistua, ja kaikki mitä he pariskuntana makuuhuoneen ulkopuolella kokivat, rinkkareissailua Ausseissa, roadtrip Jenkeissä, tms korvasi helposti hetken hekuman ja adrenaliinipiikin uuteen kulliin tutustuessa ja siitä usein seuranneen morkkiksen.
"Meidän pitäisi alkaa taas panostaa enemmän toisiimme", Minttu pohti mielessään. Antilla oli ollut viimeisen vuoden melko kiireistä töissä ja tuntui että Isabella oli hankittu osittain pitämään Mintulle seuraa pitkinä iltoina. Ja nyt sekin vähä aika menisi jossain helvetin terassiproggiksessa. Ammattilaiselta se olisi yhden viikonlopun homma, mutta Antilta siihen menisi vaiheittain kuukausi, syöden samalla kaiken heidän yhteisen aikansa.
'Selvä. Sä saat pitää arkkitehdin tittelin, ja miksei jopa apulaisrakennusmestarin tittelin, mutta nyt mä teen niin että hommaan siihen jonkun oikean remonttimiehen kylkeen ja perustelen sillä että vaikka kuinka arvostan taitojasi ja siitä tulisi aivan täydellinen, niin meidän pitää säästää sun voimia makuuhuoneen puolelle ja lapsentekoyrityksiin'
Tämän parempaa perustelua Minttu tuskin keksisi ja nakkasi pöydällä lepäävän läppärin auki selatakseen lähialueen piharemontoijia. 'Remonttimies pk-seutu', Minttu näppäili googleen, saaden eturiviin kasan maksettuja mainoksia. Hmm. 'Kokemuksia remonttifirmoista hki'. Vauvafoorumi, Suomi24... Minttu seuraili Isabellen ponnisteluja pöydän nurkalla ja pläräili puolisilmällä läppäriä kunnes törmäsi Naistenhuoneessa eniten tykkäyksiä saaneeseen remonttilafkaan.
'Rikun Puu Oy'. "Voi luoja. Ei sitten yhtään paskempaa nimeä voi firmalle keksiä", Minttu tuhahti mutta huomasi lafkan saaneen naisilta lähes poikkeuksetta loistavaa palautetta. Minttu klikkasi lafkan yksinkertaiset webbisivut auki ja tavasi kirjoitusvirheitä vilisevää karua tekstiä. 'Ei varsinaisesti mikään maailman paras myyntipuhe'. Sivun alareunaan päästyään Minttu huomasi kuvakollaasin erilaisista ennen/jälkeen proggiksista ja oli pakko myöntää että jälki oli kyllä oikein priimaa. "Hintakaan ei ole paha, josko sillä olisi edes väliä, mutta ehkä mä saan tän idean Antille myytyä", Minttu pohti ja vilkaisi läppärin alareunan kelloa. "Voi saakeli onko se jo noin paljon". Antti tulisi tunnin päästä kotiin ja vaikka hänen 'työnsä' kotirouvana vaikutti monesta loiselämiseltä, niin totuus oli se että Minttu oli ylpeä hoitaessaan kodin niin tiptop. Hän tunsi suurta epäonnistumisen tuskaa jollei ruoka ollut valmiina Antin kotiin saapuessa ja jollei keittiön mausteiset aromit levinneet aina eteiseen asti, kuin toivottomaan nälkäinen mies takaisin kotiin. Ajan karkaamista kiroillen Minttu läpsäisi läppärinkannen kiinni, hyppäsi penkiltä ja kipitti makuuhuoneeseen kauppa-asua valitsemaan.
Kotivaimon elämässä oli se hyvä puoli että oli aikaa mallailla päivän asuja eikä ollut pakollisia työpaikan pukeutumiskoodeja. Peilistä itseään tuijottaen Minttu kuori Pink:in kireät trikoot jaloistaan, ja tajusi vasta nyt miten paljon vanhojen muistelu oli häneen vaikuttanut. Housujen mukana tipahtaneet Calvin Kleinin stringit olivat aivan märkänä sekä hiertyneet kuin makkarankuoret turpeiden huulien väliin. Hitaasti stringeistä astuttuaan Minttu nosti ne kasvoilleen varastaen ujon nuuhkaisun. Hän pystyi vaivoin vastustamaan kiusausta omien limojensa nuolaisuun, ja tiputti ne rottinkiseen pyykkikoriin. Jos Isabellalla oli jossain alitajunnassa suuren saalistajan geenit käärittynä kotikissan ulkomuotoon, niin ehkä Mintullakin oli jotain alkukantaisia vaistoja piilossa. "Antin jälkiruoka on ainakin valmiina.", Minttu pohti, kuvitellen jo miehen pehmeän kielen klitoriksellaan.
Mintulla oli paljon vaatteita ja lukuisat kesämekot roikkuivat siistissä rivissä puisissa hengareissaan. Hän pläräsi kevyesti sormiaan läpi rivistön, kankaiden pintaa tunnustellen. 'Väljä, lyhyt kukkaunelma. No panties, antaa pillun tuulettua', Minttu pohti riettaasti virnuillen, valkoisen sinipunaisilla kukilla koristellun vaatekappaleen valiten. Mekko oli tosiaan lyhyt, ja sen löysä muotoilu sai repaleisen reunan nousemaan jokaisella rivakalla askelmalla, paljastaen asteen verran lisää paljasta takareittä. 'En edes muista milloin olen lähtenyt kotoa ilman pikkuhousuja', Minttu virnisti jälleen itsekseen, tarpeettomasti lanteita keikutellen.
"Nyt saakeli sinne kauppaan kun olis jo".
Luku 2
Minttu katseli korkealla hyllyllä möllöttävää juustopakettia ja pohti pyytääkkö apua vai punnertautua varpailleen ja ottaa se riski että joku näkee vilauksen hänen paljaista pakaroistaan. Normaalisti vastaus olisi ehdottomasti ensimmäinen, mutta aamuinen muistelu oli virittänyt Mintun mielen ääriasentoon. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja kun osastolla ei näkynyt yhtään lapsiperhettä saati viatonta teiniä, hymyili hän pirullisesti ja punnertautui itseään venyttäen varpaisilleen. Hitaasti ylähyllylle kurkottaessa sai ilkikurinen alitajunta Mintun täysin valtaansa ja kuin tahtomattaan hänen oma oikea kätensä nappasi otteen hameen kuminauhaisesta vyötäröstä ja nykäisi sitä vielä aavistuksen kohti rintoja. Hän tiesi että ylettyisi jo nyt haluamaansa sveitsiläiseen keltaiseen kultapalaan, mutta nojasi etureitensä kylmähyllyn reunaa vasten vielä hetkeksi, ennenkuin nappasi sen käteensä, käännähtäen hitaasti ympäri viaton katse naamallaan. Minttu skannasi ympäri osastoa tarkkaillen. 'Olisikohan täällä joku punasteleva poikamies joka häpeilisi jääneensä kiinni sulojeni tuijottelusta.'
Osastolla oli kuitenkin vain yksi vanhempi pariskunta jonka parempi puolisko näytti keskittyneen leipäpakettien etikettien tutkimiseen. Pariskunnan mies sen sijaan oli selkeästi nähnyt kaiken, niin suoraan tämän katse Minttuun porautui. Sen sijaan että mies olisi punastunut ja kääntänyt katseensa pois kuten Minttu oli olettanut, tuijottikin tämä Minttua lähes aggressiivinen ilme kasvoillaan. Mies oli vanhempi, varmaan lähempänä kuuttakymmentä ja melko rotevan mutta mitäänsanomattoman näköinen harmaahapsi. Miehen katseessa oli kuitenkin jotain joka sai Mintun huokaisemaan ääneen. Minttu oli kuvitellut kiusaavansa miehiä, antaen heille pienen piristysruiskeen arjen keskelle pienen kiinnijäämisen aiheuttaman nöyryytyksen kera, mutta tämä mies ei tuntunut tilannetta häpeilevän. Vaikka vieressä hääri tämän oma puoliso!
Minttu tunsi omien jalkojensa vapisevan ja harkitsi nopeaa poistumista paikalta ennenkuin muuttuu yhtä punaiseksi kuin viereisen hyllyn tomaatit, mutta sai aikaiseksi vain nojata läheiseen kurkkuhyllyyn happea vetäen ja katseensa alas painaen. "Et selkeästi ole enää se Minttu mikä joskus olit", hän mietti itsekseen, ihmetellen omaa reaktiotaan pienelle viattomalle hauskanpidolle. Sivusilmällä hän huomasi miehen puolison työntävän kitiseviä kärryjä kohti jogurttihyllyjä ja huikkaavan miehelleen: "ota vielä jotain salaattiaineksia". Minttu hengitti kiihkeästi, kurottaessaan näennäisesti valitsemaan kurkkuja, ja pyrkien piiloutumaan täysin kurkkuhyllyn keskellä seisovan pahviständin taakse. Minttu esitti keskittyvänsä vain ostoksiinsa eikä uskaltanut enää kohdata miehen katsetta. Aivan kuin koko äskeinen vilauttelu oli täysin tarkoitukseton vahinko. Tarkkana kuin vaaniva Isabella hän kuulosteli lattiaan kolahtelevia askeleita kunnes huomasi niiden pysähtyvän aivan hänen taakseen ja mustien kengänkärkien ilmestyvän viereensä. "Anteeksi, mun pitää...", Minttu sanoi itseänsä nopeasti suoristaen, mutta tunsi ison kouran tarraavaan perseestään ja pitävän hänet etukenossa.
"Pikkulutka. Älä kuvittelekkaan etten tietäisi että teit ton äskeisen aivan tahalleen. Mieti jos vaimoni olisi huomannut että tuijotin sun pikkupersettä lutka. Taas olisin saanut kuulla nalkutusta loppuillan. Nyt meillä on hetki aikaa ennenkuin se tulee katsomaan mihin mä jäin kuppaamaan, ja siihen asti sä esität että me tunnetaan toisemme jos joku sivullinen tulee paikalle.", mies sanoi hiljaisella, mutta käskevällä äänellä.
Minttu yritti saada sanaa suustani, mutta miehen käsi oli jo seikkaillut alemmas ja hän tunsi rasvaisten karheiden sormien koskevan paljasta sisäreittä saaden Mintun värisemään. Miehen sormet nipistivät Mintun herkkää sisäreittä, saaden hänet inahtamaan nopeasta kivusta, kunnes ne lähes väkivalloin jatkoivat matkaa ylöspäin, levittäen samalla yhteen puristettuja reisiä. Minttu vilkaisi nopeasti onko kukaan osastolla huomannut mitä tapahtuu, mutta ilmeisesti vähät asiakkaat ovat kaikki keskittyneet mahdollisimman nopeasti pakollisesta kauppareissusta selviytymiseen. 'Tiedän että minun pitäisi vain poistua paikalta, eikä mies tee siitä isompaa elettä, onhan hänen vaimonsakkin paikalla. Kiskon itseni irti ja siirryn kassoja kohti', Minttu pohti, mutta omaksi yllätyksekseen huomasikin kumartuvansa entistä enemmän kohti kurkkuhyllyä, tarjoten persettä tämän likaisen setämiehen sormille. Lähes huomaamattaan hän liutti lattiaa pitkin toisen balleriinansa levittäen näin ajellun jalkovälinsä paremmin tarjolle.
"Hyvä lutka. Jos me oltais rauhallisessa paikassa niin avaisin vetoketjuni ja nussisin sua paksulla kyrvällä kuin euron huoraa, mutta satun arvostamaan lasteni äitiä sen verran että sun täytyy tyytyä pienempään kurinpalautukseen. Juttuhan on näin että oma vaimoni on niin kunnollinen Jumalaa pelkäävä nainen että se ei ota perseeseen. Aivan kuten kunnon naisen kuuluukin. Mä satuin kuitenkin näkemään että sulla on kiva sheivattu pieni posliinirusina. Kukaan ei sheivaa persettään ellei toivo sinne täytettä. Näkisitpä oman vaimoni karvaisen viidakon. Siispä tungen nyt mun sormeni kuivana sun perseeseen. Näin että sulla on sormus sormessa, ja vaikka en käsitä kuka vihkisi tollaisen nartun niin annan sulle yhden mahdollisuuden pelastaa sielusi. Tai sanotaan näin että pelastaa miehesi kunnia. Ei kukaan ansaitse tollaista lutkaa vaimokseen. Mä asetan nyt sormeni sun reiälle ja sulla on viisi sekunttia aikaa yskäistä kahdesti. Jos en kuule yskimistä niin asettelen hameesi alas ja lähden vaimoni luokse valitsemaan saunaoluita. Valinta on sun."
'Ei vittu. Ensinnäkin olen naimisissa, ja toisekseen toi on kaljamahainen keski-ikäinen mies, joka sattuu myös olemaan naimisissa. Tämä meni liian pitkälle.' Minttu miettii ja avaa suunsa pahoitellakseni väärinkäsitystä, mutta suun avattuaan sieltä tuleekin ulos vain "Kröh, kröh". 'Vittu' Minttu tuntee adrenaliinin pauhun korvissaan ja jähmettyy omasta toiminnastaan pelästyneenä.
Minttu kuulee miehen nauravan, ja on juuri kääntämässä katseensa kohti miestä kun huomaa tämän käden rivakan liikkeen lähestyvän. 'Mitä vittu..', Minttu voihkaisee yllätyksestä, kunnes suuhun kapulaksi tungettu kurkku katkaisee loput vastalauseet. Hän yrittää nostaa katseensa ympärilleen katsoen, jonkun on pakko nähdä mitä tapahtuu, mutta samalla hetkellä mies survoo kaksi sormea Mintun kiimalimoista kostuneeseen perseeseen katkaisten kaiken järjellisen ajattelun haarojen ja aivojen välillä.
"Arvasin. Kyllä eläköitynytkin poliisi aina katuhuoran tunnistaa. Sä muuten ostat sen kurkun kun vahingoitat sitä tarkoituksella. Ehkä miehesi löytää sen jääkaapista ja saat selitellä siinä olevia hampaanjälkiä. Harmi etten saa jätettyä sille ressukalle tosimiehen mällejä kotiinviemiseksi. Äläkä huoli, mä oon ollut vahdissa monta kymmentä vuotta. Kyllä mä huomaan jos meidän pitää lopettaa leikit."
Minttu ei edes kuule miehen ääntä. Hän tuntuu kadottaneen kaiken todellisuudentajunsa sekä ympäristön hahmottamisen ja ainoa mitä hän miettii on 'sormeta tätä lutkan persettä'. Minttu tuntee miehen vihaiset liikkeet ja miten persvakoon valuneet pillulimat saa miehen lisäämään kolmannen sormen hänen karvattomalle sulkijalleen ja miten tämä nimetön työntyy voimalla etu- ja keskisormen kaveriksi. Lapsentekoyrityksistä johtuen Minttu ei edes muista milloin olisi viimeksi saanut täytettä perseeseen. Anaaliseksi ei myöskään ole Antin suosikkeja, ja kun he sitä joskus vaihtelunvuoksi harrastavat, on Antti hyvin hellä. Yksi asia mitä Antti ei tuntunut koskaan oppineen oli se että hänen oma rakas fyysisesti siro vaimonsa kestää kyllä kovaakin käsittelyä. Ymmärrettävistä syistä Antti ei koskaan saanut tietää millainen analqueen hän nuoruudenvuosinaan oli. 'Ai vittu mä olen kaivannut että joka satuttaa mua perseeseen!', Mintun alitajunta huutaa.
Tietämättä edes mitä hän tekee, unohtaen Antin tyystin, Minttu kurottaa taaksepäin hieroakseen miehen etumusta. Miehellä on päällä kevyen kesäiset ruskeat kangashousut, ja sormillaan Minttu kiertää ympäri siihen ilmestynyttä isoa pullotusta. "Vittu nussi mua. Ihan sama kuka näkee, ei ne ehdi sua keskeyttämään ennenkun laukean ja squirttaan.", Minttu miettii välittämättä enää yhtään kuka näkee ja mitä. Minttu tuntee olkanivelensä venyvän kun hän kurottaa aina miehen kasseihin asti tunnustellen millaiset helmet siellä ilmeisen ison kyrvän alla roikkuu. 'Vittu miten paksu pullotus'. Lähes epätoivoisesti hän taistelee sormiaan miehen vetskarille kullia esiin kaivaen.
Minttu kuulee miehenkin huohottavan, mutta siinä samassa miehen voimakas ranne nappaa hänen kädestä kiinni ja siirtää sen telineen reunaan. "Mä tiedän että sä himoitset mun vanhan miehen kullia. Voin luvata että nussisin sua paremmin kun se nyhverö kotonasi joka ei osaa pitää naistaan edes herranpelossa. Ei se ainakaan osaa sua tyydyttää. Vittu, jos napsauttaisin sormiani niin sä nuolisit varmaan vaimonikin karvaisen perseen. Siinäpä olisi kirkossa kertomista. Mutta juttu on nyt niin että minä menen jatkamaan ostoksiani. Jos tämä ei opettanut sua tarpeeksi että ruokakauppa, jossa käy lapsiakin, ei ole oikea paikka pikkunartun riettaille leikeille, niin meidän pitää varata parempi aika seuraavalle oppitunnille. En todellakaan halua että oma tyttäreni saisi sulta mitään vaikutteita. Se opiskelee, saa hyvän duunin ja tekee itselleen elämän. Sun paikkasi olisi jossain kusisen vessan lattialla kontillaan kerjäämässä että daddy näyttää sen ainoan asian mihin susta on. Ison kullin hihana saamassa orgasmeja liukuhihnalla.", mies kuiskaa, dipaten samalla kaksi toisen käden sormea Mintun pilluun.
"Sä et ole kuitenkaan ansainnut orgasmia. Sä näytät hemmotellulta nartulta jonka mies ei ymmärrä naisen paikkaa ja toi timantti sormessasi on niin iso että sä et varmasti käy päivätöissä. Sattumoisin olen itsekkin eläkkeellä...", mies jatkaa ja tuo Mintun naaman eteen viereiseltä tiskiltä, pillussa dipanneilla limaisilla sormilla, poimimansa ison tomaatin.
"Mä käyn yleinsä yksin kaupassa näihin aikoihin. Vaimollani on kirkon puolesta päiväkerhotoimintaa enkä jaksa kuunnella sitä lässytystä 'Pitääkö sitä olutta taas ostaa'. Jos siis kotiin päästessä ei ole sellainen olo että opit kerrasta niin laita ensi kerralla keltainen nauha nilkkaasi. Tiedätkö sen laulun 'yellow ribbon'? Tiedän sitten että narttu tarvitsee lisää kurinpalautusta ja ajelen sut johonkin lähimetsään koulutukseen. Siihen asti, pidä herra mielessä.", mies tokaisee samalla kun survaisee naurun kera kädessään olevan tomaatin Mintun pilluun. "Muista leimata yksi extra tomaatti vaakaan etten pidätä sua myymälävarkaudesta", hän nauraa ja lähtee vihellellen osastolta, jättäen Mintun keräämään itseään.
Kylmä tomaatti tuntuu jääpalalta Mintun tulikuumassa pillussa. Reidet pillumehuja valuen Minttu nojaa kärryihinsä ja yrittää kerätä itseään. Hän on täysin unohtanut mitä oli ostamassa, mutta päässä huutaa vain 'LÄHDE KOTIIN NYT!', ja vaikka hermosto aivojen ja raajojen on vieläkin hieman poikki, alkaa Minttu laahustamaan kohti kassoja minkä huojuvilla jaloillaan pystyy. Viimeiselle hyllyvälille päästyään Minttu huomaa päässä seisovan mummon huomaavan hänet, laskevan katseensa Mintun säärin ja äänettömästi huokaavan. Paniikissa Minttu laskee katseensa ja huomaa kauhukseen tomaatimehun valuvan pitkin reittään. "Anteeksi, ne alkaa aina niin yllättäen..", Minttu kuiskaa mummolle, hädintuskin omaa ääntänsä kuulleen ja nappaa kärryynsä sopivasti kohdalle osuneet tamppoonit. Minttu tuntee sydämensykkeen kohinan korvissaan ja tuntuu pidättävän hengitystään itsepalvelukassalle päästyään. Minttu vaistoaa kaikkien haistavan ilmassa leijuvan kiiman ja kuin paniikin vallassa hän lyö vihdoin kuitin saatuaan viivakoodin lukijaan ja juoksee parkkipaikalle ja oman autonsa turvaan....
