Kellarikerroksen kostea ilma täytti Jarin sieraimet, kun hän painautui tiukemmin kylmää betonilattiaa vasten. Pieni, likainen ikkuna oli ainoa yhteys pyykkitupaan, ja sen läpi hän näki Oksanan – ukrainanpakolaisen, jonka vaalea, olkapäille laskeutuvat hiukset heijastelivat himmeän loisteputken valoa. Nainen oli kääntynyt sivuttain, ja hänen ohuet sormensa työnsivät pyykkiä pesukoneen rumpuun. Hänen liikehdintänsä oli väsynyttä, mutta silti siinä oli jotain kiehtovaa – ehkä se, miten hänen ohut kesämekkonsa korosti pyöreitä pakaroita, tai se, miten hänen rintansa heilahtelivat vapaina mekon sisässä.
Jari tunsi, kuinka hänen oma hengityksensä syveni. Hänen kätensä painuivat lattiaan, sormet jännittyneinä. Ei pitäisi katsoa. Ajatus vilkahti mielessä, mutta silmät eivät totelleet. Hän oli nähny Oksanan aiemminkin, kuinka tämä kulki keskuksen käytävillä kahden lapsensa kanssa, aina jotenkin varuillaan, ikään kuin peläten, että joku koskisi häneen. Mutta nyt, tässä suljetussa tilassa, missä kukaan ei näkisi, Jari antoi katseensa vaeltaa. Oksanan kaula oli paljas, iho pehmeä ja valkoinen, ja kun nainen nojautui eteenpäin, mekon helma nousi, mutta ei riittävästi pakaroiden näkymiseen.
Sitten ovi avautui.
Jari jäykistyi. Hän tunsi, kuinka sydämensä pamppahti rintakehässään, kun suurikokoinen hahmo astui huoneeseen. Sergei. Yksi venäläisistä rajan yli tulleista miehistä, joiden läsnäolo keskuksessa oli kuin hiljainen uhkaus. Hänen leveät hartiansa täyttivät ovenaukon, ja kun hän sulki oven takanaan, ääni kaikui kuin laukaus.
Oksana kääntyi äkisti, ja hänen kasvoilleen nousi pelon sekainen ilme. Hän sanoi jotain – kiivaasti, vihaisesti, ukrainalaisella aksentillaan, jota Jari ei ymmärtänyt – ja nosti kätensä puolustavasti eteensä, ikään kuin yrittäessään pitää miehen loitolla.
Sergei ei sanonut mitään. Hän vain astui lähemmäs, askel askeleelta, kuin saalistaja, joka tiesi, että saalis ei pääsisi karkuun. Oksana perääntyi, takapuoli osui pesukoneeseen, ja hänen rintansa nousivat ja laskivat nopeaan tahtiin. Hänen huulensa liikkuivat, sanoen jotain uudestaan, ehkä ei, ehkä älä, mutta ääni oli niin heikko, että se hukkui pesukoneen pyörimisen huminaan.
Sitten Sergei oli jo niin lähellä, että hänen kädet laskeutuivat Oksanan pakaroille.
Jari näki, kuinka naisen ilme kasvoilla muuttui. Hän yritti väistää, kääntää vartaloaan, mutta Sergei oli liian vahva ja määrätietoinen. Miehen sormet painuivat tiukasti pakaroiden lihaksikkaaseen pehmeyteen, ja yhdellä liikkeellä hän vetäisi Oksanan itsensä vasten. Naisen keho jäykistyi, mutta ei vastustellut enää. Ehkä hän tiesi, että se olisi turhaa. Ehkä jotain muuta – jotain syvemmän, nälkäisemmän – sai hänet jäämään paikoilleen.
Sergein kasvot laskeutuivat kohti Oksanan kaulaa, ja Jari näki, kuinka miehen huulet avautuivat, hengitellen naisen ihoa. Oksana vavahti, mutta ei työntänyt häntä pois. Sen sijaan hänen kätensä laskeutuivat hitaasti, ikään kuin etsien tukea, ja löysivät sen Sergein olkapäistä. Miehen kädet rullasivat mekon helmaa ylöspäin, paljastaen pakaroiden sileän, valkoisen ihon. Sormet kaivoivat itsensä syvemmälle, puristivat, ja Oksana huokaisi – ei protestina, vaan jotain muuta. Jotain, mikä sai Jarin kurkun kuivumaan.
Sitten Sergei tarttui Oksanan leukaan, kääntäen hänen kasvot kohti itseään.
Suudelma ei ollut hellä. Se oli vaatimus, valloitus. Jari näki, kuinka Sergein huulet murskasivat Oksanan, kuinka miehen kieli työntyi sisään, ja kuinka nainen ensin pyristeli vastaan kuin seittiin jäänyt kärpänen, mutta sitten – hänen huulensa avautuivat. Hänen kätensä tarttuivat Sergein paitaan, ikään kuin peläten putoavansa, ja kun miehen toinen käsi liukui eteenpäin, puristaen Oksanan pulleaa rintaa mekon kankaan läpi, nainen antoi periksi kokonaan. Hänen selkänsä kaareutui, työntäen rintaansa kohti Sergein kosketusta, ja hänen jalat erkanivat hieman, ikään kuin keho olisi valmistautunut ottamaan pian vastaan jotain muutakin.
Jari tunsi, kuinka hänen oma kyrpänsä kovettui farkkujensa sisällä. Hänen kätensä laskeutui hitaasti, avasi farkkujen napit, ja kietoutui kyrvän ympärille. Hän aloitti rauhallisen edestakaisen liikkeen, kuullen oman hengityksensä korviahuumaavan kovana.
Suutelun lomassa Sergei pudotti mekon molemmat olkaimet alas ja paljon odotettua suuremmat paljaat rinnat valahtivat esiin. Jarin kiihko alkoi kohota, kun hän tapitti katseellaan Oksanan paljaita rintoja ja Sergeitä, joka sukelsi salamana lutkuttamaan nänniä. Oksanan kasvoilleen muodostui ilme johon sekottuivat tuska, katumus ja nautinto. Käsi koitti työntää Sergeitä kasvoista, mutta mies otti nopeasti hennon käden hallintaansa ja pyöräytti Oksanan ympäri.
Nainen seisoi nyt selin Sergeitä kohti, miehen kädet painoivat häntä alas, niin että Oksanan rinta painui pyykkikonetta vasten. Jari näki, kuinka Sergein sormet tunkeutuivat etukautta Oksanan pikkuhousuihin ja kierrokset nousivat. Naisen hengitys oli nyt täysin epäsäännöllistä, rintakehä nousi ja laski kiivaasti, kunnes Sergei lopetti ja riuhtaisi pikkuhousut nilkkoihin. Oksanan pakarat paljastuivat – pyöreät, tiukat, ja niiden välissä Jari näki kostean, vaaleanpunaisen raon, joka vilkkui hetken valossa ennen kuin Sergei työnsi kättään siihen.
Oksana huudahti, hänen sormensa kaivoivat kiinni pyykkikoneen reunaan. Hänen selkänsä kaareutui, ikään kuin yrittäessään paeta kosketusta, mutta samalla työntäen pakaransa kohti Sergein sormia. Mies naurahti matalasti, työnsi kaksi sormea syvemmälle, ja Oksana huokaisi, ääni täynnä jotain, mikä ei ollut kipua. Se oli nälkä. Tarve. Jotain, mikä oli ollut liian kauan tyydyttämättä.
Sergei ei odottanut enempää.
Nopeasti hän laski omat housunsa alas, ja Jari näki, kuinka miehen kyrpä pomppasi esiin – paksu, tumma, kärki joka kiilti kiimaliman kosteudesta. Sergei tarttui Oksanan lanteista, vetäisi hänet taaksepäin, ja Jari näki, kuinka kyrvän kärki painui kostean pillunraon vasten. Oksana jäykistyi, hänen sormensa puristuivat pyykkikoneen metalliin, mutta hän ei edelleenkän sanonut ei. Hän ei työntänyt Sergeitä pois. Sen sijaan, kun mies työnsi eteenpäin, Oksanan huulet avautuivat hiljaiseen huokaukseen, ja hänen kehoonsa tuli jännittynyt väre.
Jari kuuli äänen – märän, lihaksellisen moiskautuksen, kun Sergei vetäisi kyrpänsä ulos ja työnsi sen takaisin sisään. Oksana teki kaikkensa pidätelläkseen huutoa, ja hänen kätensä lensivät taaksepäin, tarttuivat Sergein reisiin, ikään kuin yrittäessään hidastaa miehen liikettä – tai ehkä vetää häntä syvemmälle. Sergei ei antanut periksi. Hän vetäytyi hitaasti, niin että Jari näki, kuinka Oksanan pillu venyi kyrvän ympärillä, kostea ja punainen, ja sitten työnsi taas sisään, kovemmin.
Oksana huudahti, ääni täynnä kipua ja nautintoa, ja hänen kehonsa oli kuin sähköistetty. Sergei alkoi nussia häntä, kovilla, syvillä työnnöillä, ja jokaisella iskulla Oksanan suuret rinnat pomppivat pyykkikoneen metallia vasten, hänen huulensa avautuivat hiljaisiin, tukehtuneisiin huokauksiin. Jari näki, kuinka naisen silmät sulkeutuivat, kuinka hänen kynnet kaiversivat uria pyykkikoneen pintaan, ja kuinka hänen kehoonsa tuli jännittynyt, täyttynyt odotus.
Sitten Oksana huusi – pitkä, katkera, rikkinäinen ääni – ja hänen kehonsa alkoi vapista. Hänen pillunsa sykki Sergein kyrvän ympärillä, ja Jari näki, kuinka miehen kasvoille nousi tyydytyksen ilme. Ilme muuttui kuitenkin nopeasti pillun puristaessa kyrpää kaikella voimalla Sergei tunsi laukeavansa. Hän työnsi vielä muutaman kerran, kovemmin, syvemmälle, ja sitten hän jäykistyi, työntäen itsensä kokonaan sisään. Jari katsoi, kuinka Oksanan selkä kaareutui, kuinka hänen huulensa avautuivat hiljaiseen huokaukseen, kun Sergei tyhjensi itsensä syvälle hänen vakoonsa.
Hetken aikaa ainoa ääni huoneessa oli kolmen ihmisen hengitys – Oksanan tukehtunut, Sergei tyydytetty, ja Jarin oma, joka kuului liian kovana hänen omissa korvissaan.
Sitten Sergei vetäytyi. Suuri puoliveltto kyrpä liukui ulos Oksanasta, ja Jari näki, kuinka siemennestettä valui naisen reiden sisäpuolta pitkin. Sergei katsoi Oksanaa hetken, ikään kuin odottaen, että tämä kääntyisi, sanoisi jotain, mutta nainen jäi paikoilleen, kasvot painuneena pyykkikoneeseen, hengitys vielä epätasaisena. Lopulta Sergei kääntyi, nosti housunsa ylös, ja lähti huoneesta ilman sanaakaan.
Ovi sulkeutui takana, ja Oksana jäi yksin.
Jari ei liikkunut. Hänen silmänsä katsoivat kuin nauliintuneina pyykkitupaan, kuinka Oksana hengitti syvään, kuinka hänen kätensä vapisivat, kun hän yritti nostaa alusvaatteensa takaisin paikoilleen. Nainen nojautui pyykkikonetta vasten, ikään kuin se olisi ainoa asia, joka piti hänet pystyssä. Hänen kasvoilleen oli noussut punertava hehku, ja kun hän lopulta kääntyi, Jari näki, kuinka hänen huulensa liikkuivat hiljaa, ikään kuin puhuessaan itselleen.
