Yö oli hiljainen Hilkan kodissa. Kaikki oli pimeää lukuun ottamatta pientä yöpöydän lamppua, joka valaisi hämärästi käytävää. Paula, joka oli vieraana Hilkan luona, heräsi vessahätään. Hän nousi raukeana vuoteesta ja tassutteli varovasti kylpyhuoneeseen. Vessassa Paula istuutui kevyesti pytylle, ja hänen katseensa harhaili unisena ympäri huonetta. Silloin hän huomasi pyykkikorin ovenpielessä. Kangaspintaista koria peitti keveästi aseteltu, alushousut, sellaiset jotka ulottuvat napaan tai hieman sen yläpuolelle, peittäen vatsan ja kyljet kokonaan. Materiaalina on usein pehmeä puuvilla tai mikrokuitu, ja lahkeensuut istuvat tiiviisti mutta mukavasti pakaroiden ympärillä. Tämä malli antoi tukea vatsalle ja luo sileän linjan esimerkiksi mekon tai housujen alla. . Jokin utelias, pehmeä impulssi sai Paulan kurottamaan kätensä hitaasti kohti kasaa. Hän nosti varovasti päällimmäisen, sellaiset kauniin punaiset käytetyn, pehmeäksi kuluneen kankaan, joka huokui lämpöä ja tuttua, lempeää tuoksua. Paula haistoi haaroväliä, hän oli aistivinaan Hilkan pillun tuoksun. Paula painoi vaatekappaleen kevyesti kasvojaan vasten, hengittäen sisään sen hienovaraisia vivahteita: saippuaa, Hilkan omaa syvää, pehmeää tuoksua. Hän katsoi takaisin pyykkikoriin, toiset mutta erilaiset, malli jossa alushousut peittävät kokonaan sekä vatsan että pakarat, ulottuen usein alas reiden yläosaan asti. Ne ovat yleensä valmistettu paksummasta puuvillasta tai joustavasta sekoitekankaasta. Tämä "äidillinen" malli on tunnettu erityisestä mukavuudestaan, ja siinä ei ole mitään ylimääräistä: vain sileää, funktionaalista materiaalia, joka hellii ihoa ja pysyy hyvin paikallaan. Paula haistoi niitäkin niisä oli voimas tuoksu, housujen haaroväli tuntui kostealta. Paula nuuhki housuja ja toisella kädellä hieroi omaa klitoristaan, häntä kiihotti tämä nuuhkiminen. Hetken ajan Paula oli täysin uppoutunut aistimukseen, silmät puoliksi suljettuina, antaen mielikuvituksen viedä, kunnes hän äkkiä aisti liikettä. Ovenraosta, melkein äänettömänä, Hilkka seisoi ja katseli. Hänen ilmeessään ei ollut vihaa eikä paheksuntaa, vain hiljainen yllätys ja sitten pehmeä, ymmärtäväinen hymy, joka sai ilman heidän välillään värähtämään jännityksestä. -Vai että tälläistä peliä. Minulla tuoreet alushousut jalassa, haluatko nuuhkia niitä? Paula ei saanut sanaa suusta, nyökkäsi vain, Hilkka riisui yöhuosut, sieltä paljastui, siniset alushousut, joissa olilyhyet lahkeet, jotka muistuttavat pieniä shortseja. Ne tarjosi maksimaalista peittävyyttä ja estävät esimerkiksi reisien hiertymistä. Ne oli koristeltu pitsireunuksilla, malli yhdisti perinteisen käytännöllisyyden aavistuksen viehättävään, romanttiseen estetiikkaan. Paula kohotti katseensa ja kohtasi Hilkan silmät. Niissä oli jotain lämmintä ja rohkaisevaa, jotain, mikä sai Paulan sydämen lyömään nopeammin. Hilkka astui hiljaa lähemmäs, hitaasti ja rauhallisesti, kuin tanssien näkymättömän musiikin tahtiin. Sanattomana, vain katseella luvan antaen, Hilkka tarttui vyötärönauhaansa ja alkoi riisua housujaan. Liike oli pehmeä, viipyilevä, kuin Hilkka olisi riisunut samalla pois kaiken turhan heidän väliltään. Housut valahtivat hänen lanteiltaan alas jalkoihin, ja Hilkka kumartui poimimaan ne. Hän hymyili veitikkamaisesti ja heitti ne kevyesti Paulan syliin, kuin leikkisänä lahjana. Paula otti housut vastaan, sormet täristen kevyesti. Hänen katseensa nousi hitaasti ylös Hilkan vartaloa pitkin. Hilkka seisoi edessään täysin paljaana, ylpeänä ja luonnollisena. Hänen vartalossaan oli elämän jälkiä, pehmeää pyöreyttä, kauniisti laskeutuvia linjoja, kypsän naiseuden rauhaa. Hänen häpynsä oli herkkä ja kaunis: karvoitus harmaantunutta, pehmeää kuin hienointa samettia, ja häpyhuulten muoto oli kuin taideteos, elämän ja nautinnon piirtämä. Paksut ja punertavat huulet, hivenen roikkui, mutta vain vähän. Kaikessa oli jotain syvästi lohdullista ja intiimiä, ei mitään kiireistä tai kätkettyä, vaan rohkeasti ja lempeästi avointa. Paula tunsi itsensä lähes pyhitetyksi saadessaan katsella häntä näin läheltä, näin rehellisenä. Hilkka ojensi kätensä ja kosketti kevyesti Paulan poskea, sormenpäillään hyväillen. Huoneeseen jäi vain heidän hengityksensä, pehmeä ja värähtelevä. Kun Paula nuuhki alushousuja, Hilkka seisoi Paulan edessä, housut jo riisuttuina, ja hetken ajan hän vain katseli Paulaa syvälle silmiin, kuin mittaisi ilmaa heidän välillään. Sitten, lempein ja harkituin liikkein, Hilkka tarttui yöpaitansa helmaan. Kangas nousi hiljalleen, paljastaen ensin hänen vatsansa pehmeät kaaret, elämän varrella kauniisti muovautuneen vartalon. Paula seurasi jokaista liikettä hengitystään pidätellen, tunteen ja kiihkon sekoituksessa. Kun Hilkka nosti yöpaitaa ylemmäs, hänen paljaat rintansa paljastuivat. Ne olivat kauniit omalla kypsällä tavallaan, eivät enää nuoruuden kiinteät, vaan elämän hellästi muovaamat, pehmeästi laskeutuvat. Rinnat lepäsivät vapaasti ja luonnollisesti, liikahtaen kevyesti jokaisen hengityksen tahdissa. Herkät nännit olivat pienet ja kauniisti koholla, aivan kuin ilma ja hetken jännite olisivat hyväilleet niitä. Nännipihat olivat sirot ja vaaleat, hennon pyöreät, kuin hienolla siveltimellä maalatut. Niissä oli viehättävää herkkyyttä, jonka vain aika ja elämänkokemus voivat tuoda. Hilkan iho hehkui lämpimänä ja elävänä hämärässä valossa. Hän seisoi siinä paljaana, ylpeänä ja rauhallisena, kuin sanoen Paulalle: tämä olen minä, kokonaisena, ilman mitään peitteitä. Paula tunsi sydämensä hakkaavan niin, että melkein pelkäsi Hilkan kuulevan sen. Kaikki hänen aistinsa tuntuivat herkistyneen, jokainen tuoksu, jokainen liike, jokainen hiljainen värähdys heidän välillään. Hilkka hymyili veitikkamaisesti, hänen silmissään leikki kevyt, kiusoitteleva välke. Sitten, aivan kuin näkymättömän musiikin johdattamana, hän pyörähti hitaasti ympäri, sulavasti, pehmeästi, kuin tanssija, joka tuntee vartalonsa jokaisen liikkeen. Paula katseli, lumoutuneena. Hilkka käänsi selkänsä Paulaan, ja hänen paljaat hartiansa, selkänsä kaari ja vyötärön pehmeä notko paljastuivat ensin. Katse liukui alemmas, ja Paula sai ihailla Hilkan takapuolta, elämän jälkiä kantavaa, mutta yhä kauniin pyöreää ja täyteläistä muotoa. Iho oli pehmeää, hellästi elämän koskettamaa, pieniä, kauniita uurteita koristamassa sen pintaa kuin hienoja juovia kartalla. Pakarat lepäsivät vapaasti ja luonnollisesti, muodostaen sulavan, herkän kaaren, joka liikkui kevyesti Hilkan hengittäessä ja pyörähtäessä.Valon ja varjon leikki teki ihosta melkein silkkisen näköisen, ja jokainen pieni yksityiskohta, lantion pyöristys, reisien pehmeä yhtymä,tuntui kuin olisi katsellut elävää taideteosta, jossa jokainen linja oli täynnä elämää, kokemusta ja kauneutta. Hilkka pysähtyi hetkeksi, asettaen kätensä kevyesti lanteilleen, kuin tietäen tarkkaan, millaisen vaikutuksen hän teki. Paula tunsi kuuman värähdyksen kulkevan läpi kehonsa, sormenpäitä myöten, katsellessaan tätä aistikasta näkyä.