Tämä kertomus on jatko Sukulaisvierailu-tarinalle. Tämän voi lukea itsenäisenä novellina, mutta henkilöhahmoihin pääse paremmin sisälle mikäli tutustut ensin aiempaan kertomukseen. Jatkoakin saattaa tulla, laita kommentteja.

Kaksi kuukautta oli kulunut tuosta illasta, mutta sen tunnelma leijui yhä mielessäni.Muistot viipyilivät vaimoni kasvoilla, katseissa, siinä tavassa, jolla hän joskus pysähtyi ajatuksiinsa ja puraisi huultaan kuin miettien jotain, mitä ei kehdannut sanoa ääneen.En kysynyt. En vielä
Sitten Anni laittoi viestiä, yllättäen minulle eikä tädilleen.” Me ollaan Lauran kanssa kaupungissa viikonloppuna. Tultaisiin mielellämme käymään. Olisi ihana nähdä.”Vastasin vaimoni puolesta, sillä tiesin jo, mikä hänen vastauksensa olisi.
Illalla, kun mainitsin asiasta Helenalle, näin kuinka hänen sormensa pysähtyivät hetkeksi viinilasinsa reunalle. Pieni, pehmeä värähdys häivähti hänen huulillaan. ”Anni ja Laura”, hän toisti, kuin maistellen nimiä. ”Niin. Ovat täälläpäin viikonloppuna. Lupasin että voivat olla meillä pari yötä.” Helenan katse viipyi minussa, mutta en ollut varma, mitä hän haki. Lopulta hän vain nyökkäsi ja siemaisi lasistaan.
Lauantai-ilta oli lämmin vuodenajalle, ja kun ovikello soi, olin jo valmiiksi virittäytynyt tunnelmaan, jota en täysin osannut pukea sanoiksi. Kun avasin oven, näin Annin ja Lauran seisovan siinä vierekkäin kädet kietoutuneina toistensa ympärille vaivattoman luonnollisesti. Anni hymyili lämpimästi, mutta Laura ! Hänen katseensa oli jotain muuta. Pehmeä, mutta samalla tietävä, tutkiva. Hän seisoi siinä itsevarmana, täysin tietoisena omasta vetovoimastaan.
Laura oli häikäisevä.Hänen vartalonsa oli hoikka, mutta samalla kurvikas, rintava ja lanteikas tavalla, joka korostui hänen yllään olevassa mustassa, ohuesta satiinista tehdyssä midimekossa. Kankaasta heijastui himmeä kiilto, ja se valui hänen kehonsa muotojen myötäilemänä alas reiden puoliväliin. Ohutolkaiminen leikkaus paljasti hänen solisluunsa ja siron kaulansa, ja mekossa oli syvään uurrettu selkä, jonka alta iho hohkasi lämpimänä. Hänen ihonsa oli täyteläisen oliivin sävyinen ja se loisti valossa pehmeästi, kuin siihen olisi siroteltu kevyesti kultapölyä. Lauran tumma, kiiltävä polkkatukka oli huolellisesti käännetty latvoista sisäänpäin, kehystäen hänen teräväpiirteisiä kasvojaan. Syvän tummanruskeat, lähes mustat silmät katsoivat suoraan Helenaa. Huulillaan Lauralla oli tummanpunainen, hieman kiiltävä huulipuna, joka erottui houkuttelevasti täyteläisistä huulista. Kun hän hymyili, siinä oli jotakin ilkikurista, aivan kuin hän olisi tiennyt tarkalleen, mitä hän sai aikaan.
Anni ja Laura näyttivät niin luontevilta yhdessä. Heidän kehonkielensä, heidän tapansa katsoa toisiaan, kuin maailma ympärillä olisi vain sivuseikka, kuin he olisivat ainoat, jotka sillä hetkellä todella merkitsivät. Kun Anni nojautui lähemmäs ja sipaisi huulillaan Lauran kaulaa leikkisästi Helena puristi huomaamattaan viinilasinsa jalkaa hieman tiukemmin.
”Onpa ihana nähdä teidät ja saada myös tututustua sinuun, Laura”,Helena sanoi äänellä ,jossa ei ollut tavanomaista kirkkautta, vaan tummia sävyjä.
Laura hymähti ja astui lähemmäs, asettaen kevyesti kätensä vaimoni käsivarrelle.Se oli täysin viaton ele, mutta sen vaikutus ei ollut. Helenan keho jännittyi tuskin havaittavasti, mutta minä näin sen. Minä tunsin sen.
” Kiitos, että saimme tulla. Minäkin haluan oppia paremmin tuntemaan sinut ja Jarin. Anni on jotain kertonut tädistään, mutta en arvannut, että olet noin nuorekas”,Laura sanoi, ja hänen äänensä oli matala, melkein samettinen.
Helenan vihreät silmät olivat hetkeksi lukittuneet häneen. Ja silloin minä näin sen. Saman häivähdyksen, jonka olin nähnyt pari kuukautta sitten. Ei pelkkää iloa tapaamisesta.
Illallinen oli ollut lämminhenkinen, viini oli virrannut vapaasti, ja keskustelu oli täynnä naurua ja katseita, jotka viipyivät ehkä hetken liian pitkään Tunnelmassa oli latausta, sellaista, joka leijui ilmassa kuin odotus, jota kukaan ei sanonut ääneen.
Kun ilta alkoi taittua yöhön, Anni venytteli käsiään ja haukotteli kevyesti.
”Me taidetaan olla aika väsyneitä,”, hän sanoi ja vilkaisi Lauraa, joka hymyili hänen suuntaansa tavalla, joka oli kaikkea muuta kuin uupunut. ”Ehkä meidän olisi parempi siirtyä nukkumaan.”
Helena nyökkäsi, mutta minä näin katseessa pienen, nopean välähdyksen.Helena ei ollut täysin vakuuttunut. Eikä ollut syytäkään olla.
Laura nousi hitaasti ylös, silitti Annin käsivartta ja kumartui sitten hieman, laskien kätensä kevyesti hänen lanteilleen. Se oli vaivihkainen liike, mutta siltikin intiimi. Anni puraisi huultaan ja katsahti nopeasti Helenaan, aivan kuin olisi halunnut nähdä reagoiko hän siihen.
Helenan sormet olivat taas viinilasin jalan ympärillä, mutta nyt ne liikkuivat hitaasti sen ympäri.
”Hyvää yötä”, Laura sanoi samalla kun Anni tarttui tätä kädestä ja johdatti heidät kohti vierashuonetta.
”Hyvää yötä. Keräilemme Helenan kanssa astiat pois ja menemme sitten nukkumaan.”
Saatuamme olohuoneen siistiksi olimme jo suuntaamassa makuuhuoneeseen kun vierashuoneesta kuului kevyt naurahdus ,jota seurasi vaimea kuiskaus. Pysähdyimme kuuntelemaan ääniä: huokailua, muiskahduksia, voihketta, jotka paljastivat mitä oven takana tapahtui. Helenan huulet raottuivat aavistuksen, ja minä näin hengityksensä muuttuvan raskaammaksi. Hän tuijotti eteensä, aivan kuin ei tietäisi mihin katseensa kiinnittäisi. Hetken päästä vaimoni katsoi suoraan silmiini ja huokaisi käteeni tarttuen : ”Tule!”

Makuuhuoneessa oli hämärää.Vain yöpöydän valaisin heitti pehmeitä varjoja seinille, ja ulkoa kantautui kaupungin kaukaista huminaa. Helena istui sängyn reunalla, hiljaa, katse lattiaan suunnattuna. Minä seisoin hetken ovella, katselin vaimoani,kuinka hänen sormensa leikkivät mekon helmalla.Kun lopulta astuin lähemmäs Helena kohotti katseensa minuun. Hänen silmänsä olivat syvemmät kuin tavallisesti, vihreissä iiriksissä paloi jotain sellaista, mitä en ollut nähnyt hetkeen. Helena nuolaisi huuliaan ja veti syvään henkeä.
” Jari” Helena aloitti, mutta pysähtyi hetkeksi, aivan kuin olisi puntaroinut sanojaan. Istuin vaimoni viereen tuntien hänen lämpönsä.Helena käänsi katseensa pois, sitten takaisin minuun.
”Minä kiihotun heistä” hän sanoi lopulta, hiljaa, melkein kuiskaten, mutta äänessä ei ollut häpeää.
” Haluatko sanoa, että-”
”Kun näin Annin ja Lauran yhdessä”, hän keskeytti, ja nyt hänen hengityksensä oli jo hieman raskaampi. ” Miten he katsovat toisiaan, miten he koskettavat. Se sai minut tuntemaan—”
Hänen poskensa olivat lämpimät, ja minä tiesin tarkalleen, mitä Helena tarkoitti, vaikka hän ei sanonut sitä loppuun.
” Olet miettinyt sitä ennenkin, etkö olekin”, kuiskasin ja veden sormeni kevyesti hänen reidelleen.
Helenan huulet raottuivat, hänen rintansa kohoili syvemmin.
” En, en näin. Mutta tänä iltana, kun he—” hän pysähtyi hetkeksi, sulki silmänsä ja huokaisi. ” En voinut olla ajattelematta miltä se tuntuisi. Jos olisin heidän kanssaan.”
Näin kuinka Helenan rinnat kohoilivat tummanvihreän mekon kankaan alla, kuinka valon kajastus piirsi varjoja hänen kaula-aukkonsa syvyyksiin. Nojauduin lähemmäs, ja sormeni nousivat hitaasti hänen solisluilleen.
” Sinä olet kaunis”, kuiskasin, ja vedin kevyesti sormenpäilläni kaula- aukon reunaa pitkin. Helena sulki silmänsä hetkeksi ja värähti kosketuksen alla. Avasin varovasti mekon vetoketjun, liu’utin kankaan hänen olkapäiltään ja annoin sen valua hitaasti alas. Helenan iho paljastui pala palalta- pehmeä, lämmin, hennon kullanhohtoinen. Hän nosti lanteitaan hieman, jotta mekko voisi liukua kokonaan pois, ja nyt hän istui vieressäni pelkissä mustissa alusvaatteissa.
Rintaliivit olivat ylellistä pitsiä, joiden läpi saatoin juuri ja juuri erottaa vaaleanpunertavat nännit, jotka olivat jo hieman koholla. Olkaimet olivat ohuet, ja ne kehystivät Helenan isoja rintoja täydellisesti. Niiden alla vatsa oli pehmeä, kaareva, ja mustat sukkanauhaliivit korostivat lanteiden pyöreyttä. Ohuet sukkanauhat johtivat läpikuultaviin sukkiin, jotka saivat hänen säärensä näyttämään loputtoman pitkiltä. Helenan silmissä paloi kiihottunut katse, ja kun laskin käteni hänen reisilleen, hän avasi niitä aavistuksen, kutsuvasti.
” Minä mietin sitä edelleen”, hän kuiskasi, ” Miltä se tuntuisi.”
Tartuin vaimoni leukaperiin kääntäen hänen kasvonsa omiani kohti.
” Minusta se olisi kaunis ajatus”, sanoin, ja painoin huuleni hänen huulilleen samalla kuljettaen käteni reittä pitkin ylemmäksi pitsisten pikkuhousujen verhoamalle häpykummulle. Tunsin kosteuden ohuen kankaan läpi , ja kun kieleni erotti rakkaani huulten välin ja kohtasi hänen kielensä Helenan sormet puristuivat hartioilleni. Painoin hänet hellästi selälleen sängylle , hänen hiuksensa levittäytyivät tyynyä vasten kuin tumma kuultava kehys.
”Haluaisitko sen ? ”kuiskasin hänen kaulalleen painaen lantiotani tiukemmin Helenaa vasten. ”Haluaisitko olla heidän kanssaan?”
Helenan hengitys värähti hänen kuljettaessaan kättänsä kylkeäni pitkin laskeutuen etumukselleni puristaen vapauteen pääsyä odottelevaa kaluani.
” Jos he hyväksyvät minut mukaan” , hän kuiskasi ääni täynnä kiihkeää odotusta.
”Siitä ei tarvitse huolehtia nyt” , sanoin matalasti ja liu’utin käteni hänen pikkuhousujen alle.” Tänä yönä minä huolehdin sinusta.”
Helenan huulilta karkasi värisevä huokaus, kun työnsin hitaasti, määrätietoisesti etusormeni kosteudesta liukkaiden häpyhuulten välistä syvemmälle. Hänen vartalonsa vastasi kosketukseeni, kaareutui kevyesti minua vasten, ja hänen sormensa puristuivat hiuksiini, kun laskeuduin suutelemaan vaimoni vatsaa. Kädet painoivat päätäni yhä alemmas viestittäen Helenan toiveen. Asettauduin polvilleni rakkaani levitettyjen jalkojen väliin ja Helenan nostaessa kevyesti lantiotaan riuhtaisin pikkuhousut pois. Suutelin sukkien verhoamaa reiden sisäpintaa edeten ylemmäs kohti maalia. Paljaalla reidellä tuntui jo tuttua suolaista makua.
” Onpas rouva kosteana” kiusoittelin painaen suuni Helenan pillulle. Maistelin kosteutta ja sormenpään pyörittely klitoriksen päällä sai vaimoni ynisemään nautinnosta.
” Noin kulta.. jatka.. tuntuu ihanalta” Helena huokaili painaen päätäni tiukemmin syliinsä. ” Haluan, että nuolet mut huipulle.”
Olin hieman hämmentynyt pyynnöstä, koska Helena ei ole aiemmin ollut erityisen innostunut suuseksistä. Halusiko hän minusta tuoreen vertailukohdan, jos toive yhteisestä hetkestä Annin ja Lauran kanssa toteutuu. En jäänyt sen enempää pohtimaan asiaa vaan jatkoin. Suukottelin, nuolin, työnsin kieltä häpyhuulten väliin, imaisin klitorista huulten väliin. Helenan huokailu lisääntyi edelleen ja aistin laukeamisen olevan lähellä. Vein kiimanesteistä märän etusormeni vaimoni pyllyreiälle ja hitaasti painaen sulkijalihas antoi periksi. ”Ihanaa Jari, ihanaa… Sä teet sen.. nyt,nyyyt..” Helena puristi lakanoita sormiensa ympärille, hänen selkänsä taipui kaarelle ja tunsin pillun sykkivän kieleni ympärillä.
”Kiitos rakkaani” Helena huokaisi palattuaan maan pinnalle ja painaessaan suudelman huulilleni. ”Mutta sä taidat tarvita nyt helpotusta.” Vaimoni avasi määrätietoisin ottein housujeni vetoketjun ja vetäen samanaikaisesti myös alushousuni alas vapautti ylväästi sojottavan kullini. ”Aika kovakin tarve taitaa olla.” hän tokaisi tarttuessaan hentoisella kädellään kaluuni ja liikutti hitaasti kättään pitkin kullin vartta. ”Mulla on paikat alapäässä aika herkillä äskeisen jälkeen, josko tehtäisiin sun suosikki?” Nyökkäsin tietäessäni, mitä on luvassa. Helena käännähti yöpöytää kohden ottaen öljypullon käteensä. Avasin rintaliivien hakaset ja nuo ihanat isot rinnat pääsivät vapauteen. ”Tule”, vaimoni kutsui kaataen öljyä rinnoilleen ja asettuessaan selälleen makuulle pää tyynyllä leväten. Hän veti kaluuni tarttuen minut päällensä ja ohjasi kullini yhteen puristettujen rintojensa väliin, jonne se katosi lähes näkymättömiin. Liikuin edestakaisin pehmeässä liukkaudessa. Öljy kiilteli rinnoilla ja kullillani, jonka päätä Helena kutitteli kielen päällä työntöjeni tahdissa. Jatkoin yhä kiihtyvällä tahdilla nauttien kiihottavasta näystä. Tunsin laukeamiseni olevan jo lähellä. ”Anna tulla vaan, päästä paineet pois.” Helena huokaisi suoraan silmiini katsoen. Vielä muutama edestakainen liike ja tunsin ihanan tutun tunteen nivusissani. Rakkaani oli suu puoliavoimena ja kieli ulos työnnettynä valmiina vastaanottamaan lastini. Ensimmäinen suihkaus kuorrutti kielen pintaa ja loput saivat aikaan helminauhan kaulalle. ”Olipas se..paineistettu”, Helena naurahti pyyhkiessään spermavanaa kaulaltaan, kun käännähdin hänen vierelle tyydytettynä ja raukeana.

Aamun valo siivilöityi makuuhuoneen verhojen raosta, maalaten seinille pehmeitä varjoja. Helena makasi kyljellään vieressäni, tummat hiukset hajallaan tyynyllä. Hänen paljas olkapäänsä pilkisti peiton alta, ja hänen ihollaan oli vielä viime yön jälkiä – kevyitä suudelmieni jättämiä punertavia merkkejä.

Hän avasi silmänsä hitaasti ja venytteli nautinnollisesti, sitten kääntyi katsomaan minua.
“Huomenta,” hän kuiskasi, ääni vielä käheänä yöstä.
“Huomenta, kaunotar,” vastasin ja silitin hänen kylkeään, nauttien hänen lämpimästä ihostaan.
Hetken aikaa olimme vain hiljaa, mutta tiesin, että hänen mielessään pyörivät samat asiat kuin minunkin.
Helena oli ensimmäinen, joka rikkoi hiljaisuuden.
“Mitä sinä… oikein ajattelet tästä kaikesta?” hän kysyi, kuljettaen sormenpäitään hitaasti rintakehäni poikki. “Siitä, mitä sanoin eilen illalla?”
Hymähdin ja vedin hänet lähemmäs, painoin suudelman hänen otsalleen.
“Ajattelen, että se kiihottaa minua,” sanoin suoraan. “Ajatus sinusta heidän kanssaan. Näkemästäni päätellen se kiihottaa sinua itseäsikin.”
Helena puri kevyesti huultaan, mutta en nähnyt hänessä häpeää – vain uteliaisuutta ja halua.
“Se kiihottaa,” hän myönsi lopulta. “Mutta entä sinä? Eikö se tuntuisi oudolta?”
“No, en aio jäädä ihan toimettomaksi,” sanoin ja annoin katseeni viipyä hänen vartalollaan. “Minulla on jotain mielessäni.”
Helena kohotti kulmiaan kysyvästi.
Nousin sängystä, ojensin käteni ja autoin hänet istumaan. Kun hän istui edessäni, kaunis ja hiukan sekainen yön jäljiltä, kerroin hänelle suunnitelmani.
“Kuten tiedät, vastaanottohuoneessani on kaksipuolinen peili,” sanoin, silittäen hänen reittään kevyesti. “Peilin takana on huone ja siellä on iso vuode. Jos sinä, Anni ja Laura… päädytte tutkimaan tätä puolta itsestänne, voisin katsella teitä.”
Asuntomme on remontoitu keskussairaalan entisestä pienestä sivuyksiköstä, jossa on tutkittu ja tarkkailtu psykiatrisia potilaita kyseisellä, nykystandardeilla täysin tuomittavana tavalla. Ajattelin remontin yhteydessä aluksi purkaa koko seinän, jolloin huoneesta olisi saanut isomman. Kiittelin nyt mielessäni laiskuuttani.

Helenan silmissä välähti jännitys.
“Sinä haluaisit katsoa?” hän kuiskasi, ääni pehmeänä.
“Haluan nähdä, miten sinä nautit,” sanoin ja kallistin päätäni. “Miten sinä menetät itsesi heidän kosketukseensa.”
Helenan hengitys syveni, ja näin, kuinka hänen kehonsa reagoi ajatukseen. Hän ei vastannut heti, mutta silmissä oli jotain uutta – syvää halua ja kiihottunutta epäröintiä.
“Ja jos haluan, että liityt mukaan?” hän kysyi lopulta.
“Se on sinun päätöksesi, ja tietysti Annin ja Lauran”, vastasin ja vedin häntä lähemmäs. “Mutta haluan sinun ensin nauttivan täysin rinnoin. Ilman kiirettä. Ilman odotuksia.”
Helenan huulet kaartuivat hymyyn, ja hän painoi suudelman leualleni, sitten kaulalleni.
“Minä pidän tavastasi ajatella,” hän kuiskasi. ”Palataan illalla asiaan.”

Ilmapiiri illallispöydässä oli muuttunut selvästi intiimimmäksi. Annin ja Lauran välillä kipinöi avoimesti – heidän sormensa hakeutuivat toistensa käsiin, katseet viipyivät huulilla, ja silloin tällöin he painautuivat hetkeksi toisiaan vasten suudelmaan.
Helena seurasi heitä tarkkaavaisena, viinilasinsa reunaa sormeillen. Hänen katseessaan oli muutakin kuin uteliaisuutta – siinä oli jännitettä, jonka tunsin selvästi. Hän oli sanomassa jotain, mutta epäröi hetken. Sitten hän kuitenkin päätti olla pidättelemättä itseään.
“Minua kiihottaa ajatus teistä kahdesta,” hän sanoi suoraan, ääni matalana ja pehmeänä.
Annin katseessa välähti, mutta Laura kohotti kulmiaan yllättyneenä ja nojautui hieman taaksepäin.
“Sinä haluaisit olla kanssamme?” hän kysyi hitaasti, kuin sulatellen ajatusta.
Helena nyökkäsi, katse nauliutuneena Lauraan.
Laura sipaisi viinilasiaan sormillaan, epäröi hetken ja pudisti sitten kevyesti päätään. “En tiedä… En ole koskaan ajatellut—”
Anni nojautui lähemmäs ja laski kätensä hellästi Lauran reidelle.
“Sinä et tiedä kaikkea, rakas,” Anni sanoi hiljaa, katsoen Lauraa tavalla, joka sai tämän jännittymään.
Laura käänsi katseensa Annista minuun ja Helenaan, silmissään varautunut kysymys. “Mitä tarkoitat?”
Anni ei heti vastannut. Hän siemaisi viiniään, ikään kuin keräten ajatuksiaan, ja sitten hänen huulilleen kohosi pieni, viipyilevä hymy.
“Muistatko, kun kerroin, että viime vierailulla saunoimme yhdessä” hän kysyi pehmeästi.
Laura nyökkäsi. “Totta kai muistan. Mutta sinä et kertonut siitä mitään erityistä.”
“Se ei ollutkaan ihan tavallinen saunakerta,” Anni sanoi hitaasti ja katsoi Helenaa, joka ei vetänyt katsettaan pois.
Laura tuijotti Annia hetken, ja sitten hänen silmänsä suurenivat. “Hetkinen… tarkoitatko, että te—?”
Anni nyökkäsi.
Laura vetäytyi taaksepäin kuin isku olisi osunut suoraan häneen. “Sinä rakastelit Helenan kanssa?
Annin kasvoille nousi hetken suru, mutta hän ei väistänyt Lauran katsetta.
“Se ei ollut suunniteltua,” hän sanoi pehmeästi. “Se vain… tapahtui. Sitä paitsi mehän sovimme avoimesta suhteesta.”
” Mutta tätisi..”, puuskahti Laura äänessään aitoa järkytystä.

Annin sinisissä silmissä oli huvittuneisuutta hänen jatkaessa:” Olet meistä nuorin, mutta kuitenkin ahdasmielisin. Ei Helena sentään äitini ole. Tai siskoni. Toki sukua, mutta kielletty tai sopimaton sai kaiken tuntumaan vielä kiihottavammalta.” “Muistan, miten vesi valui pitkin Helenan vartaloa,” Anni jatkoi, ja hänen äänensä madaltui. “Hänen ihonsa oli niin pehmeä, hänen kehonsa kypsän naisellinen.”
Laura kuunteli hiljaa, ja näin, kuinka hänen sormensa puristuivat pöydän reunaan.
”Takkahuoneessa me emme enää kyenneet pidättelemään itseämme. Helena oli niin kaunis, niin… lämmin. Hänen ihonsa tuntui uskomattomalta. Pehmeältä ja herkältä, mutta samalla… vaativalta.”
Laura puristi reisiään yhteen. Hän yritti pitää ilmeensä neutraalina, mutta tunsi jo, kuinka jokin hänessä oli herännyt.
Helena hymyili Lauralle. “Se oli hyvin… luonnollista.”
Laura veti henkeä. Hänen kehonsa reagoi jo ennen kuin mieli ehti käsitellä kaikkea. Jokin hänessä huusi vastalauseita—pettymyksestä, mustasukkaisuudesta, ehkä jopa pelosta, että hän ei riittäisi Annille. Mutta toinen, voimakkaampi tunne jyräsi kaiken muun alleen.
Kiihotus.
Hän ei ollut odottanut sitä.
“Sinä et kertonut minulle mitään tästä”, Laura kuiskasi Annille, ja ääni oli sävyltään kaikkea muuta kuin varma.
Anni katsoi häntä hetken hiljaa. “En tiennyt, miten olisit reagoinut.”
Laura ei tiennyt, mitä sanoa. Hän tunsi itsensä sekavaksi, mutta myös… valppaaksi. Hän katsoi Helenaa, tämän täyteläisiä huulia, silmien syvää hehkua, sitä hienovaraista itsevarmuutta, joka teki hänestä niin lumoavan.
Hän ymmärsi nyt.
“Ja nyt?” hän kuiskasi. “Mitä sinä haluat?”
Annin katse kävi Helenassa ja palasi sitten Lauraan “Haluan sinut. Mutta toivon , että voimme ottaa Helenan myös mukaan.”
Laura tunsi, kuinka hänen hengityksensä syveni. Tämä oli päätös, jota hän ei ollut kuvitellut joutuvansa tekemään. Mutta hänen kehonsa tiesi jo vastauksen.
Helena kallisti päätään, katsoi häntä pehmeästi ojentaen kätensä johon Laura empien tarttui.
”Mennään”

Helena asteli hitaasti huoneeseen, vilkaisi olkansa yli ja näki Annin ja Lauran seuraavan häntä. Hän tunsi jännityksen tiivistyvän ilmassa, kun hän kohotti kätensä ja tarttui kevyesti verhoon, joka peitti seinään upotetun suuren peilin. Kankaassa oli pehmeä, hento tuoksu, aivan kuin se olisi vanginnut kaikki aiempien öiden muistot. Hän hengitti syvään ja veti verhon syrjään.

Heidän kuvajaisensa paljastui peilistä. Lauran mustat, kiiltävät kutrit hehkuivat kynttilänvalossa, Annin vaaleammat hiussuortuvat kehystivät hänen kasvojaan pehmeinä aaltoina. Helena kohtasi oman katseensa peilissä—vihreät silmät, joiden ilme oli salaperäinen, utelias, hieman varovainen mutta myös odottava.

Anni kääntyi Lauraan päin ja kosketti tätä kevyesti käsivarrelta. ”Katso meitä”, hän kuiskasi ja nosti kätensä Lauran kasvoille, sormet piirtäen hitaasti posken kaarta.

Laura hengitti syvään, silmissään yhä ripaus epävarmuutta, mutta myös jotakin muuta—jotakin, mikä sai hänen sormensa tarttumaan Annin vyötärölle ja vetämään tämän lähemmäs. Heidän vartalonsa kohtasivat peilin edessä, ja kun Annin huulet hipaisivat Lauran kaulaa, tämä sulki silmänsä ja huokaisi.

Helena seisoi yhä hieman taaempana, katsoen heitä. Hän tunsi, kuinka lämpö levisi hänen kehossaan, kuinka hänen hengityksensä muuttui syvemmäksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän näki Annin näin läheltä, mutta Laura—Laura toi tilanteeseen jotain uutta, jotain, mikä sai hänen ihonsa väreilemään.

Anni kääntyi peiliin päin ja katsoi Helenan kuvajaista sen pinnasta. ”Tule tänne”, hän kuiskasi.

Helenan sydän hakkasi, mutta hän ei epäröinyt. Hän astui hitaasti lähemmäs, ja kun Annin käsi nousi koskettamaan hänen kaulaansa, hänen silmänsä sulkeutuivat hetkeksi. Hän tunsi Lauran katseen itsessään, tutkivana, arvioivana.

”Sinä olet kaunis”, Laura sanoi hiljaa. Hänen äänensä oli matala, melkein kuiskaus.

Helena avasi silmänsä ja katsoi takaisin. Sitten Annin ja Lauran kädet alkoivat liikkua hänen ihollaan, hitaasti, varmoin ottein.
Anni ja Laura olivat hänen molemmin puolin, heidän katseensa tutkivia, kosketuksensa aluksi kevyitä.

“Miten kaunis tämä onkaan…” Anni kuiskasi, liu’uttaen toisen olkaimen alas, paljastaen ihon sen alla. Laura teki saman toiselle puolelle, ja Helenan hengitys syveni aavistuksen. Hän katsoi itseään peilistä, kuinka hänen paljastuva ihonsa värähti kevyistä kosketuksista.
Mekko laskeutui hitaasti, kuin viivytellen, sen silkki valui alas hänen vyötärölleen, paljastaen ensimmäisen vilauksen hänen alusvaatteistaan. Anni henkäisi hiljaa ja silitti Helenan paljasta solisluuta, kun taas Laura antoi sormiensa seurata mekon liukumista, pysähtyen hetkeksi Helenan lantion kaarelle.
Kun kangas lopulta valahti heidän jalkoihinsa, peilistä paljastui näky, joka sai ilman väreilemään. Helena seisoi siinä pitsisissä, tumman viininpunaisissa rintaliiveissä, jotka kohottivat hänen rintojaan kauniisti, ja yhteensopivissa, hennosti kirjailuissa alushousuissa, joiden pitsi kehysti hänen lanteitaan kuin taideteosta.

Laura kohotti kätensä ja antoi sormenpäidensä viipyillä Helenan kyljellä, aivan rintaliivien reunan alapuolella. “Sinä olet uskomaton”, hän kuiskasi, ja hänen äänensävynsä oli nyt matalampi, syvempi.

Anni astui lähemmäs, hänen lämpönsä tuntui Helenan selkää vasten. Hän kumartui lähelle, painoi huulensa kevyesti Helenan olkapäälle ja antoi suudelman viipyä siinä. Helenan silmät sulkeutuivat hetkeksi, hänen huulensa raottuivat aavistuksen, kun Lauran käsi liukui alaspäin, seuraten hänen vartalonsa kaarta.

Tunnelman kasvaessa ja jännitteen tihentyessä Laura rohkaistui. Hänen kätensä, joka oli viipynyt Helenan kyljellä, alkoi vaeltaa hitaasti ylemmäs, sormenpäät kevyesti ihoa vasten liukuen. Helena hengähti syvään, hänen vartalonsa reagoi vaistomaisesti kosketukseen.

Peilistä hän näki, kuinka Laura kohotti katseensa, aivan kuin etsien Helenan hyväksyntää, mutta hänen sormensa eivät pysähtyneet. Ne kulkivat rintaliivin reunalle, viipyivät siinä hetken, kuin kokeillen, ennen kuin liukuivat kankaan yli, muotoja seuraten.

Helenan rinta nousi ja laski hengityksen tahdissa, ja kun Lauran käsi painui kevyesti vasten, hänen nänninsä reagoi välittömästi. Ohut pitsi ei peittänyt paljoa, ja Laura hymyili hivenen, kuin olisi nauttinut siitä, kuinka herkästi Helena vastasi kosketukseen.

Anni tarkkaili heitä molempia, hänen kätensä Helenan lantiolla, sormet piirrellen pehmeitä kaaria hänen iholleen. Hän nojautui lähemmäs, huulensa jälleen Helenan iholla, tällä kertaa niskan herkällä kohdalla.

Helenan pää kallistui vaistomaisesti taaksepäin, hänen huuliltaan karkasi hiljainen henkäys, ja hänen silmänsä sulkeutuivat hetkeksi nautinnosta. Peilin kautta hän kuitenkin näki kaiken—Lauran katseen, Annin hymyn, heidän kosketuksensa, jotka saivat hänen kehonsa heräämään yhä enemmän.

Laura kohotti katseensa peilin kautta Helenaan, hänen sormensa yhä viipyillen pitsisen kankaan yllä. Hänen hengityksensä oli syventynyt, ja silmissä oli odottava katse, kuin hän haluaisi varmistaa, että tämä hetki oli todella sallittu.

“Saanko?” hän kysyi pehmeästi, sormenpäät jo leikkisästi rintaliivin reunalla.

Helenan huulet raottuivat aavistuksen, hänen vihreissä silmissään häivähti jännitys ja kiihotus. Hän nyökkäsi hitaasti, antaen hiljaisen luvan, joka tuntui itsessäänkin nautinnolliselta—ajatus siitä, että hän oli tässä, kahden naisen huomion ja kosketuksen kohteena.

Laura ei kiirehtinyt. Hän antoi sormiensa kulkea vielä kerran rintaliivin reunaa pitkin, aivan kuin nauttien odotuksesta, ennen kuin tarttui kankaaseen ja alkoi hitaasti vetää sitä alas. Anni seurasi vierestä, hänen sormensa viipyillen Helenan lantiolla, ja kun pitsi lopulta paljasti täyteläiset rinnat, Annin huulilta karkasi hiljainen ihailun huokaus.

Peilin kautta Helena näki itsensä—näki, kuinka Laura piteli kevyesti hänen rintaliivinsä reunoja alhaalla, kuinka Annin katse vaelteli hänen paljaalla ihollaan. Hän tunsi, kuinka Laura pyöritti sormeaan kevyesti nännin ympärillä pehmeästi ,mutta samalla määrätietoisesti, ja kun Laura otti sen puristukseen peukalon ja etusormen väliin hänen kehonsa reagoi välittömästi.

“Kaunis…” Laura kuiskasi, ja hänen äänensävynsä oli täynnä aitoa ihailua.

Helenan iho värähti, ja hän ei voinut estää pientä väristystä, joka kulki hänen kehonsa läpi. Tämä hetki—tämä intensiivinen, jännittynyt läheisyys—sai hänet tuntemaan itsensä paljaammaksi kuin koskaan ennen, mutta myös halutummaksi kuin hän oli koskaan osannut kuvitella.

Anni avasi kapean kynähameensa vetoketjun ja antoi hameen valahtaa lanteillaan lattialle. Hitaasti, kiusoitellen sirot sormet työskentelivät paidan nappien kanssa paljastaen pisaran muotoiset rinnat; rintaliivit olivat tänä iltana jääneet. Hän nautti hetken peilin kautta välittyvästä näkymästä kunnes käänsi katseensa Helenaan. Anni siirtyi lähemmäs, hänen lämpimät kätensä viipyivät hetken tätinsä vyötäröllä, ennen kuin hän kumartui eteenpäin. Hän antoi huuliensa hipaista Helenan vatsan ihoa ensin kevyesti, lähes kiusoittelevasti, ennen kuin painoi suudelmat syvemmiksi. Hänen hengityksensä tuntui lämpimänä Helenan paljaalla iholla, ja jokainen suudelma sai tämän vatsan lihakset värähtämään.

Helenan pää kallistui taaksepäin, ja hänen huuliltaan karkasi hiljainen huokaus. Hän tunsi, kuinka Annin kädet liukuivat hänen lantiolleen, kuinka tämä veti häntä hieman lähemmäs itseään. Suudelmien polku nousi hitaasti ylöspäin, vatsalta rintakehälle, ja Helenan hengitys muuttui raskaammaksi.

Kun Annin huulet viimein tavoittivat hänen rintansa, Helenan vartalo jännittyi nautinnosta. Annin suudelmat olivat pehmeitä mutta vaativia, ja välillä hän käytti kieltään hyväillessään Helenan herkkiä nännejä. Samalla Laura oli luopunut pikkuhousuja lukuunottamatta vaatteistaan ja hän hiveli Helenan käsivarsia ja siveli hänen hiuksiaan, katsellen heitä peilin kautta, silmissään jännittynyt kiihko.

Helenan hengitys oli raskasta, kun naiset hellästi painoivat hänet selälleen sängylle. Pehmeät kädet kulkivat hänen vartalollaan, hyväillen, tutkien. Hänen päänsä painui patjaa vasten, ja hän katsoi silmät puoliummessa Annin ja Lauran liikkeitä, antautuen täysin heidän kosketukselleen.

Anni kumartui hänen ylleen, huulet vaeltaen alas hänen kaulaltaan, solisluille ja takaisin rinnoille. Hän viipyi pitkään, suudellen ja kiusoittelevasti kielellään hyväillen herkkiä nännejä, joiden kovuus paljasti Helenan kiihtymyksen. Annin kädet sivuuttivat rintojen pehmeitä kaaria, sormet piirtäen kevyitä kuvioita niiden herkälle iholle.

Samalla Laura siirtyi alemmas, hänen sormenpäidensä hidas kulku pitkin Helenan reisiä sai tämän vartalon värähtämään. Laura suukotti kevyesti polvea, antoi kieltään vilahtaa hetkeksi iholla, ennen kuin jatkoi suudelmillaan ylemmäs reiden sisäpintaa pitkin. Jokainen suudelma oli polttava, viipyilevä, saaden Helenan vartalon jännittymään odotuksesta.

Helenan sormet puristuivat lakanoihin, ja hänen huuliltaan karkasi vaimea voihkaus, kun Laura siirtyi yhä ylemmäs, hengityksen lämmin vire kutitti hänen ihoaan. Annin ja Lauran kosketukset lomittuivat, suudelmat täydensivät toisiaan, ja Helenan keho tuntui sulavan heidän hyväilynsä alla.

Anni kohotti katseensa Helenan rinnoilta, hänen silmissään viipyi lämmin ihailu. Hän siveli sormenpäillään herkkiä kaaria, painoi hellän suudelman nännille ennen kuin kuiskasi:

“Helena… sinä olet uskomattoman kaunis. Sinun rintasi ovat täydelliset—pehmeät, täyteläiset…

Hänen kätensä hyväilivät Helenan ihoa, sormet puristivat nyt tiukemmin kovina nöpöttäviä
nännejä saaden Helenan hengityksen katkeilemaan.

Laura, joka oli edennyt suudellen kohti Helenan jalkoväliä kohotti katseensa ja hymyili. Hänen kätensä viipyi Helenan lantiolla, toisen käden etusormen hakeutuessa pikkuhousujen reunalle.

“Ja tämä vyötärö… tämä lantio…” hän kuiskasi, painaen suudelman Helenan häpykummulle aivan pikkuhousujen rajalle. ”Pehmeä ja sensuelli, niin naisellinen… sinun vartalosi on uskomaton.”

Laura veti sormellaan pikkuhousujen reunasta paljastaen Helenan kosteat, kiihotuksesta turpeat häpyhuulet. Hän tuijotti huumautuneena silmiensä edessä avautuvaa näkymää.

”Ihanan näköinen.”

Helenan posket hehkuivat sekä kiihkosta että häkellyksestä. Hän ei ollut koskaan tullut näin aistillisesti palvotuksi, ei tällä tavalla, jossa jokainen kosketus ja sana tuntuivat viipyilevän iholla, syvällä sisimmässä. Hän veti vapisevan henkäyksen, hänen kehonsa värähteli Annin ja Lauran huomiosta.

“Te saatte minut tuntemaan itseni…” hän aloitti, mutta lause katkesi, kun Laura painoi pehmeän suudelman pillulle.
.

Istuin työhuoneeni nojatuolissa kylpytakissani, viinilasi kädessäni, ja katselin peilin läpi, kuinka vaimoni antautui kahden naisen käsissä. Housut olin heittänyt pois jo heti alkuunsa ja kaluni pääsi vapaasti nostamaan päätään.

Huone toisella puolella oli täynnä liikettä, hengityksiä, huokauksia. Kynttilänvalo heijastui heidän hikisiin ihoihinsa, korosti Helenan kauniita piirteitä—hänen sulkeutuvia silmiään, huulten raottumista nautinnon huippua enteillen. Anni ja Laura olivat täysin keskittyneet häneen, Anni suuteli tätiään vaihtaen kiihkeitä kielisuudelmia hänen kanssa. Lauran pää liikkui rytmikkäästi vaimoni haarojen välissä ja hänen pyöreä, treenattu pyllynsä kohosi uskomattoman kauniina ja kutsuvana edessäni.

Minä tunsin sydämeni lyövän raskaasti. Se, mitä näin, ei ollut pelkästään kiihottavaa—se oli lähes surrealistista. Helena, minun Helenani, jota olin koskettanut tuhansia kertoja, oli nyt heidän armoillaan. En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisena kuin nyt—täysin antautuneena, kahtena eri suuntaan vetävänä aaltona, kiihkon ja nautinnon pyörteessä. Tunsin lähes pakottavaa tarvetta lähteä tyydyttämään itseäni, mutta päätin kuitenkin jäädä odottelemaan tilanteen kehittymistä. Saisinko kutsun mukaan? Toteutuisiko salainen haaveeni? Tiesin Helenan kyllä vapauttavan minut myöhemmin paineistani, vaikka en yhteiseen leikkiin näiden kolmen naisen kanssa pääsisikään.

Kun Anni asettui hajareisin vaimoni päälle tarjoten pillunsa tätinsä nuoltavaksi tunsin hengitykseni muuttuvan raskaammaksi. Minä olin vain katsoja, mutta se, miten Helena reagoi, sai minut tuntemaan jokaisen kosketuksen kuin ne olisivat omiani.
Tiesin, milloin hän oli lähellä. Olin nähnyt sen lukemattomia kertoja, tuntenut sen omilla sormillani, huulillani, kielelläni. Nyt minä näin sen lasin läpi—kuinka hänen hengityksensä muuttui katkonaiseksi, kuinka hänen reitensä vapisivat, kuinka hänen vartalonsa jännittyi viimeiseen huippua enteilevään sekuntiin asti.
Helenan pää painui taaksepäin, tiukka ote Annin reisistä veti tätä tiukemmin hänen huuliaan vasten. Voimakkaat värisevät reidet puristivat Lauran pään tiukasti pillua vasten Helenan lauetessa.

Minä nojasin taaksepäin nojatuolissani, tyhjensin viinilasini yhdellä kulauksella ja hengitin hitaasti ulos. Minun vaimoni oli juuri saavuttanut täydellisen nautinnon toisten naisten käsissä, ja minä olin katsellut sen alusta loppuun.

Ja hitto vieköön, se oli kauneinta, mitä olin koskaan nähnyt.

Huoneessa vallitsi yhä tiheä, lämmin tunnelma, jossa hengitykset olivat syviä ja katseet viipyileviä. Helenan iho hehkui yhä kosketuksesta, ja hänen rintakehänsä kohoili raukean tyydytyksen ja kiitollisuuden aallossa. Hän käänsi katseensa ensin Annin puoleen, hymyillen pehmeästi.

Hitaasti, viipyillen, hän kohotti kätensä ja siveli Annin poskea, sormenpäät kevyesti tämän kuumalla iholla. “Sinä olet uskomaton,” hän kuiskasi, ja hänen äänessään värähteli sekä hellyys että aito ihailu. “Kiitos”

Annin huulet kaartuvat hymyyn, ja hän tarttuu Helenan käteen, painaen suudelman tämän sormenpäihin. Silmissään tuikkii pehmeä lämpö, mutta myös jotakin leikkisää ja ylpeää.

Sitten Helena kääntyy Lauran puoleen, katse viipyillen tämän kasvoissa. Hän ei kiirehdi, vaan antaa hiljaisuuden kantaa hetken ajan, antaa katseensa puhua ennen sanoja. “Ja sinä…” Hän liu’uttaa sormensa Lauran poskelta alas tämän kaulalle, ja edelleen pyörittelemään nännien ympäri.“Sinä olet kaunis. Niin itsevarma ja viettelevä, mutta myös herkkä. Kiitos.”

Laura huokaisee hiljaa ja tarttuu Helenan käteen, sormenpäät kevyesti tämän ranteella. “Minä en odottanut tätä,” hän myöntää, äänessään häivähdys hämmennystä, mutta myös tyytyväistä lämpöä. “Mutta en muuttaisi tästä hetkestä mitään.”

Helenan sydän läikähtää sanoista. Hän tuntee jotain syvää ja aidosti merkityksellistä näitä naisia kohtaan—jotain, mikä on muutakin kuin hetken huumaa. Hän puristaa molempien käsiä kevyesti ja hymyilee. “Minäkin olen onnellinen, että olette tässä.”

Helenan sormet viipyvät yhä Annin kädellä, kun hän kumartuu lähemmäs, niin että heidän kasvonsa ovat vain hengityksen päässä toisistaan. Hän epäröi hetken, ikään kuin maistellen sanojaan, ja sitten kuiskaa niin hiljaa, että vain Anni voi kuulla:
“Jari on nähnyt kaiken.”
Annin hengitys pysähtyy hetkeksi, ja hänen silmänsä laajenevat aavistuksen. Hän vilkaisee vaistomaisesti peiliin, joka näyttää vain heidän heijastuksensa, mutta nyt hän ymmärtää, että sen takana on joku—Jari.
Hän on seurannut jokaista hetkeä, jokaista kosketusta, jokaista huokausta.
Helenan sormet puristavat kevyesti Annin kättä, kuin vakuuttaakseen, ettei tässä ole mitään hätää. ”Jari tarvitsisi varmaan vähän apua, voisit helpottaa hänen oloaan”, Helena kuiskaa edelleen, huulet miltei hipaisten Annin ihoa.
Anni nuolaisee huuliaan, miettien hetken. Jännitys väreilee ilmassa. Hän ei voi olla tuntematta pientä kihelmöintiä ajatuksesta, että Jari on katsellut heitä, että hän on siellä jossain peilin takana, odottamassa.
Hän vilkaisee Lauraa, joka nojaa rennosti sängyllä, katsellen heitä pehmeä hymy huulillaan. Laura ei epäile mitään.
Anni hengittää syvään ja nyökkää melkein huomaamattomasti Helenalle, ennen kuin nousee hitaasti sängyltä ja lähtee huoneesta kevyin askelin, kuin vain hakeakseen juotavaa. Mutta hänen suuntansa on selvä.
Helenan katse seuraa Annia hetken, ennen kuin hän kääntyy takaisin Lauran puoleen, hymyillen pehmeästi, silittäen tämän käsivartta. Hän pitää Laurasta huolen—sillä välin kun Anni tekee, mitä täytyy.

Istuin edelleen nojatuolissani silmät kiinni, sydän vieläkin hakaten rintakehässä. Peilin takana tapahtunut kohtaus oli ollut kiihottavampi kuin mikään, mitä olen koskaan
aiemmin todistanut. Helena oli antautunut Annin ja Lauran hyväilyille tavalla, joka paljasti hänestä uuden puolen—puolen, jota en ollut nähnyt aivan näin läheltä aiemmin.

Ovi avautui kolahtaen. Avasin silmäni ja käännähdin katsomaan kun Anni astui sisään pehmein askelin, Hänen alaston vartalonsa valaistui hämärässä huoneessa pöytälampun lempeässä hehkussa. Nielaisin.

Anni sulki oven takanaan ja nojasi siihen hetkeksi ,kunnes astui lähemmäs, liikkeensä hitaina ja harkittuina. Hän asettui nojatuolin taakse kallistaen päätään, ja hänen huulilleen nousi kevyt, arvoituksellinen hymy.

“Sinä näit kaiken, eikö niin?” hän kysyi matalalla äänellä, joka viipyili ilmassa.

Nielaisin, käänsin katseeni eteenpäin vain nähdäkseni peilin läpi miten vaimoni suuteli Lauran rintoja: ”Kyllä”

“Ja miltä se sinusta tuntui?” hän jatkoi, astuen vielä askeleen lähemmäs.

Hymähdin kuivasti tuntien Annin lämmön takanani ja huomasin puristavani tiukemmin käsinojista

“Miltä luulet sen tuntuneen?”

Anni naurahti hiljaa ja kumartui nojaten toisen kätensä tuolin selkänojaan, aivan olkapääni viereen. Tunsin Annin katseen sylissäni, miten hänen silmänsä nauliintuivat kylpytakin alta pilkistävälle kalulleni.

“Tiedätkö…” Anni jatkoi, antaen sormiensa lipua kevyesti nojatuolin selkänojaa pitkin. “Helena kuiskasi minulle, että minun pitäisi tulla katsomaan, miten sinä voit.”
En voi liikuttaa katsettani peilin heijastamasta kuvasta. Toisella puolella Helena ja Laura ovat edelleen sängyllä, lähellä toisiaan. Lauran käsi liukuu Helenan paljaalla lantiolla, ja he kuiskivat jotain, mitä en voi kuulla, mutta voin aistia sen.

Anni on aivan takanani. Hän nostaa kätensä ja vetää hitaasti sormenpäitään paidan kaulusta pitkin. Se on kevyt, melkein arvoituksellinen kosketus, mutta jokainen hermopää kehossani tuntuu reagoivan siihen.
“Katso heitä,” Anni kuiskaa. Hänen äänensä on pehmeä, melkein hypnoottinen.
Teen työtä pidelläkseni hengitykseni tasaisena. Peilin takana Helena painautuu lähemmäs Lauraa, heidän huulensa kohtaavat uudelleen. Lauran käsi vaeltaa ylemmäs, hipaisten Helenan rintaa.
Anni liu’uttaa sormensa kaulastani alemmas, napittaen hitaasti paitani auki. Hän ei kiirehdi, hän antaa jokaisen napin avautua omassa tahdissaan, kuin nauttien jokaisesta hetkestä.
Kun paidan etumus lopulta avautuu, Annin kädet asettuvat paljaalle rintakehälleni. Hänen sormenpäänsä kulkevat hitaasti lihasten yli, tutkien ja tunnustellen.
“Pidät siitä, että näet Helenan noin, eikö?”
Nielaisen.
“Pidän.”
Anni hymyilee puhaltaen kevyesti korvaani ja hento käsi hakeutuu kivikovalle seisovalle kullilleni.

”Helpotetaan vähän sun oloa” Anni huokaisee asettuessaan polvilleen eteeni katsoen sinisillä mantelin muotoisilla silmillään suoraan minuun. Katson kun hän painaa päänsä syliini ja punatut huulet raottuvat ottamaan kaluni syvälle lämpimään suuhun. Sylki valuu suupielistä kullin vartta pitkin hänen nostaessaan päätään niin, että vain terska jää pehmeään lämpöön piiloon. Ilkikurinen vilkaisu suuntaani kunnes huulten puristus tiukkeni ja näin, miten kaluni upposi jälleen kokonaan ahnaasti imevään suuhun.

Peilin toisella puolen Laura oli kontillaan sängyllä pää painautuneena tyynylle jumalaisen kaunis pyöreä pylly pystyssä. Helenan kädet vaeltelivat hitaasti tunnustellen hänen lantiolla ja selän notkolla asettuessaan Lauran taakse ja antaessaan hitaita, viipyileviä suudelmia pakaroille. Sormet hakeutuivat limen vihreiden stringien vyötärölle ja kevyt vetäisy paljasti kosteudesta kiiltävän vulvan Helenan kielelle. Pitkät, hitaat, ylös- alas kulkevat nuolaissut ja klitoriksella pyörivä etusormi saivat Lauran painamaan pyllyään taaemmaksi vasten rakkaani kasvoja. Käsien tiukka puristus lakanoissa viestitti lähestyvästä täyttymyksestä.

Tunsin paineen lisääntyvän Annin jatkaessa imutustaan. Tartuin häntä ohimoista nostaen päätä ylemmäs: ” Haluatko syliini?
Hän nosti katseensa ylös. Sylki kiilteli leualla, vaaleanruskea hiuskiehkura oli tarrautunut hikiselle otsalle. Rintakehä kohosi voimakkaasti hänen tasatessaan suu auki hengitystään.
” Ei. Haluan maistaa sut loppuun asti” , Anni huokaisi upottaen kaluni jälleen kokonaan suuhunsa.
Tuttu kihelmöivä tunne nivusissa lisääntyi ja nähdessäni toisella puolella vaimoni vievän Lauran huipulle tunsin lastini lähtevän liikkeelle. Anni lopetti liikkeen, mutta hänen huulensa puristuivat tiukasti miehuuteni ympärille, kunnes hän tunsi sykähdysten loppuvan.
Hitaasti, viivytellen, kuin pakotettuna Anni kevensi puristusta ja antoi sperman valua suupielistään pitkin kalun vartta palleilleni. Lopuksi jäähyväisiksi kevyt suukko terskan päähän.

Helena venytteli nautinnollisesti pehmeällä vuoteella, Lauran keho yhä lämpimänä hänen vierellään. Huoneessa leijui hennosti kynttilän ja heidän ihonsa sulautunut tuoksu. Laura makasi selällään, hengitys tasaantuneena, mutta katseessa viipyili mietteitä.
Helena käännähti hänen puoleensa ja sipaisi kevyesti Lauran paljasta olkapäätä.

“Mitä mietit?” hän kysyi pehmeästi.

Laura puraisi huultaan ja käänsi katseensa kattoon.
”Miten ihanalta tämä kaikki on tuntunut. Sinun pehmeä naisellinen vartalo. Kosketukset. Hyväilyt. Ja meidän yhteinen leikki Annin kanssa. Miesten kanssa ei tällaista voi kokea.”

” Oletko aivan varma. Oletko ollut miehen kanssa?”

Laura epäröi hetken, ennen kuin nyökkäsi.

“Kahdesti, joskus kymmenen vuotta sitten. Molemmat olivat suuria pettymyksiä”, hän sanoi ja pyöräytti silmiään. “Miehet olivat niin… taitamattomia. Se ei tuntunut hyvältä, ei lainkaan. Olin lähinnä kiusaantunut ja mietin, mitä he oikein yrittivät. Haarat levälleen, kyrpä sisälle ja hetken nylkytys. En saanut siitä mitään. Annin, niin ja sinun kanssa se on erilaista. Kiireetöntä, huomaavaista, toisen nautinnon etusijalle laittavaa.”

Helena kuunteli tarkkaavaisesti ja painoi hellästi suudelman Lauran paljaalle käsivarrelle pyöritellen sormeaan hänen navan ympärillä.

“Tiedän, kultaseni. Mutta kaikki miehet eivät ole sellaisia. Minä tiedän ainakin yhden, joka on kaikkea muuta.”

Laura naurahti pehmeästi, mutta katsoi häntä kysyvästi.

”Tarkoitat..”

“Tarkoitan Jaria,” Helena vastasi. “Hän on lempeä, huomaavainen. Hän rakastaa minua tavalla, joka ei sido vaan antaa tilaa hengittää. Hänelle tärkeintä on toisen nautinto, ei vain oma. Minä haluan, että sinäkin saisit tuntea sellaista läheisyyttä, jos haluat.”

Laura vavahti.

”Mutta hän on aviomiehesi.”

Helena hymyili.

” Minullekin on tärkeää toisen nautinto. Hän tietää kyllä että olen nauttinut kanssasi. Hän ei tunne mustasukkaisuutta, enkä minäkään. Toivon vain, että hän saa kokea saman kuin minä, sinut. Ja sinä hänet.”

Lauran poskille nousi puna, ja hän katsoi Helenan silmiin kuin etsien niistä totuutta.

“Mutta minä en tiedä, osaanko… enkä tiedä, voinko.”

Helena silitti hänen käsivarttaan rauhoittavasti.

“Ei sinun tarvitse tehdä mitään, mitä et halua.Mutta jos haluat nyt kokeilla jotain uutta—tuntea, miltä oikeasti hyvä mies tuntuu—Jari olisi juuri se oikea ihminen näyttämään sinulle sen. Ilman odotuksia, ilman painetta. Vain nautinto edellä. Minä ja Anni olemme tukenasi.”

“Ajatus tuntuu… oudolta. Mutta ei mahdottomalta.”

Helena käänsi nopeasti katseensa hetkeksi peiliin, iski huomaamattomasti silmää, kunnes kääntyi Lauran puoleen tälle kuiskaten: ” Sinä päätät. Ei kiirettä. Ei pakkoa. Mutta jos haluat, tiedät, että olet turvassa.”

Laura ei vastannut, mutta hänen katseensa oli muuttunut. Siinä ei ollut enää pelkkää epävarmuutta, vaan myös uteliaisuutta. Pieni, varovainen liekki.

Istuin edelleen nojatuolissani Annin seisoessa vieressäni pyyhkien kasvojaan. Olimme aivan hiljaa, hengitys yhä raskaana äskeisten tapahtumien jälkeen. Peilin takana Helena ja Laura lepäsivät toisiaan vasten, heidän kehonlämpönsä sulautuen toisiinsa.

Anni vilkaisi minua ja hymyili pehmeästi, silmissään jotain, mitä en osannut aivan täysin tulkita. Ehkä se oli tyytyväisyyttä, ehkä jotain syvempää.

“Olisitko uskonut?” hän kysyi lopulta, rikkoen hiljaisuuden.

Pudistin päätäni hitaasti ja siemaisin viiniäni. “En ainakaan tällä tavalla. Mutta en voi kieltää… tämä oli ihanaa.”

Anni nyökkäsi ja siirsi katseensa takaisin peiliin, jossa Helena silitti Lauran hiuksia.

“Helena haluaa meidät sinne”, Anni sanoi matalalla äänellä. “Näetkö, miten hän katsoo tänne päin?”

Katsoin tarkemmin. Helenan katse lepäsi peilissä, kuin hän olisi tiennyt tarkalleen, missä me olimme. Hänen sormenpäänsä piirsivät Lauran iholle hitaita kuvioita, kun havaitsin silmäniskun, kutsu minulle .. ja myös Annille.

“Oletko varma? ” kysyin Annilta, vaikka tiesin vastauksen jo ennen kuin hän kääntyi katsomaan minua.

Hänen hymynsä oli varma, katse täynnä jotain uutta, jotakin sähköistä. “Olen varma.”

Hengitin syvään ja tunsin sen—lämmön, odotuksen, sen pienen mutta voimakkaan sykkeen sisälläni, joka ei ollut vain kiihkoa, vaan myös jotakin syvempää.
Anni tarttui käteeni ja puristi sitä kevyesti. “Mennään.”
Nousimme ylös, ja tunsin, miten sydämeni hakkasi odotuksesta, kun avasin oven, joka vei meidät heidän luokseen.

Kelmeä yöpöydän valo täytti huoneen. Helena makasi kyljellään käteensä nojaten ja siveli sormillaan Lauran vatsaa. Hänen utuinen katseensa ja lämmin hymynsä kutsui minua ja Annia lähemmäs.
” No hei. Kiva kun tulitte. Ollaankin vähän odoteltu, vai mitä Laura.”
Tämän pikimustista silmistä paistoi epävarmuuden lisäksi myös kiihtymys. Katse porautui suoraan silmiini. Terävänä, tutkivana. Anni nosti kätensä olkapäilleni ja laski kylpytakin päältäni lattialle.

”Helena taisi kertoa sulle vähän Jarista. Ja usko pois, täti ei valehdellut. Minä tiedän.”

Lauran silmät laajenivat.
” Mitä.. Oletko sinä..”

” Kyllä. Sain tuntea Jarin paksun kyrvän. Helenan tarjoilemana. Silloin kaksi kuukautta sitten. Rakastan sitä, kun nussit minua pinkillä dildolla, mutta joskus kaipaan myös aitoa miehistä kalua. Etenkin, jos sitä kantaa ihminen, joka välittää muustakin kuin itsestään, osaa olla hellä, mutta tarvittaessa myös raju.”
”Sinä olet minulle aina tärkein”, hän jatkoi asettuessaan Lauran vierelle ja painaen hellän suudelman rakkaansa huulille.
”Mutta haluan, että koet myös Jarin.”
Lauran posket hehkuivat punaa, hengitys tuntui raskaalta. Hän tiesi kyllä, että Anni pitää myös miehistä, mutta Jari.. Miksi juuri Jari, onko hän se hellä huomaavainen mies, jonkalaista Laura ei ollut kokenut. Sekavat ajatukset kiersivät päässä; voisinko? uskaltaisinko?
Annin huulet hamusivat tummanpunaisen nännin hyväilyyn, kädet liikkuivat hivellen pitkin värisevää vartaloa ja sormet tavoittivat Lauran sylin.
” Älä pelkää. Minä olen tässä.”

Katsoin paikalleen jähmettyneenä edessäni avautuvaa näkymää. Anni makasi selällään sängyllä Laura hajareisin kasvojen yllä. Paljaaksi ajeltu pillu vastaanotti Annin sille tarjoamaa huomiota.
Vaimea yninä karkasi Lauran huulilta ja hänen katseensa oli nauliintunut haaroihini, jossa kaluni alkoi osoittaa heräämisen merkkejä.
Tunsin Helenan lämmön ihollani. Peilin kautta katsoimme , miten punakyntisen käden hyväilyssä kullini kasvoi.
” No niin. Alkaahan se pikku-Jarikin innostua” rakkaani kuiskasi kiusoitellen korvaani. ”Täällä ollaan kohta valmiina.”
Vehkeeni seisoi jo aika komeasti, mutta mielessäni kävi myös epävarmuus. Mitä, jos en pystykään suoriutumaan Lauran odottamalla tavalla? Mitä jos isoksi kasvanut pikku- Jari muuttuu pieneksi ennen aikojaan. En ole enää nuori mies ja toinen kierros Helenan kanssakin on joskus loppunut kesken.
” Laitetaanpas tämä”, Helena tokaisi.
Ajatustenlukija, mietin.
Tiukka rengas puristui kyrpäni tyveen saaden Helenan runkkauksen myötä värin muuttumaan vielä tummemmaksi ja pullistelevat suonet erottuivat selvästi.
” Laura, oletko valmis” Helena sanoi käheällä äänellä.

Lauran tummat silmät tuijottivat suurina syliini. Katseessa ei ollut enää epävarmuutta, vain pelkkää kiihkoa. Hän nuolaisi huuliaan, nyökkäsi tuskin nähtävästi ja käännähti ympäri siten, että oli edessäni kontillaan pyöreä pylly pystyssä. Anni makasi edelleen Lauran alla aistien rakkaansa kiiman makua ja hajua. Hellät kädet painoivat kevyesti Lauran reisiä vielä reilummin auki ja kaunis, paljas pillu oli edessäni kosteana, kutsuvana.

Helena työnsi minut kontilleen Lauran taakse ja Annin käsi hamusi kiinni sinipunaisena sojottavaan kaluuni ohjaten sen rakkaansa pillulle. Lauran koko ruumis jännittyi selvästi terskan pään osuessa häpyhuulille.
Tunsi Annin kiihkeän hengityksen palleillani:” Älä pelkää. Rentoudu. Jari ei satuta sinua. Olen tässä koko ajan; kaikki on hyvin.”
Pidin käsiäni hellästi Lauran lanteilla ja tunsin jännityksen vähitellen helpottuvan työntäessäni hitaasti, sentti sentiltä kulliani syvemmälle turpeiden häpyhuulten väliin.
” Aivan ihana tiukka pillu. Kuuma, kostea” ,huokaisin aloittaessani hitaat edestakaiset liikkeet.
Jännitys Lauran olemuksessa oli poissa ja lisäsin varovasti hieman tahtia Lauran vastatessa tähän painamalla pyllyään tiukemmin syliäni vasten.

Huoneen täyttivät huokailut, voihkaisut ja pyllyn poskista kuuluva läiske. Peilin kautta katsoin tätä kaikkea kuin pornoelokuvaa. Olimme kaikki päärooleissa.
Laura, joka pylly pystyssä koki ensimmäistä kertaa nautintoa miehisestä kalusta.
Anni, joka nautti lähietäisyydeltä kiihottavasta näystä ja tätinsä hyväilystä.
Helena, joka istui sängynlaidalla sormeillen siskon tyttönsä pillua.
Ja minä.

Annin huohotus lisääntyi samaa tahtia kuin vaimoni käden liike hänen haaroissa. Tunsin Annin ottavan kivekseni suunsa kuumaan syleilyyn hänen lähestyessä huippua. Pelkäsin tosissani pallieni puolesta , mutta onnekseni tiukka puristus helpotti Annin suun auetessa huutoon hänen lauetessa: ” Aaahh… ooohh….. noooiin… Voi vittu.. ihanaa…”
Laura oli myös lähellä. Kädet puristuivat tiukemmin lakanalle, pää lepäsi sivulle kallistettuna Annin reisien päällä ja kiimainen katse oli kiinnittynyt katsomaan peilistä heijastuvaa näkymää.
” Pane mua Jari. Pane. Pane kovemmin. Mä saan ihan kohta” Laura voihki tuntiessani miten tiukka pillu alkoi supistella. ” Nyyt.. noin juuri, Anna mulle, anna…. Oooiih!”
Tikkasin nyt kuin viimeistä päivää tiukassa puristuksessa Lauran huokaillessa orgasmin aaltojen vyöryssä. Anni kutitteli kielen kärjellään pallejani ja Helena puristi itsensä tiukasti selkääni vasten näykkien hampaillaan kevyesti korvalehteäni.
” Ei sisälle kultaseni”, hän huokaisi korvaani vetäisten minut lanteista kiinni pitäen irti kuumasta puristuksesta. Kivikova kulli lepäsi Lauran nesteistä kiiltävänä ja liukkaana pyllyvakoa vasten.
Helena otti tiukan, määrätietoisen otteen kalustani. Tummanpunaiseksi lakatut kynnet kiiltelivät samansävyisen kullin pinnalla käden liikkuessa yhä vain nopeammin vartta pitkin. Tunsin valtavaa kiihotusta kyrpäni ollessa kuin tulessa. Viimein siemenet lähtivät liikkeelle ja laukesin murahtaen Lauran pyllylle.

Helena hymyili hehkuvin poskin rullaressaan renkaan kalultani: ”Hyvä suoritus ukkoseni. Laurakin näytti nauttivan, vai kuinka? ”
Tyytyväinen hymy läikehti tämän huulilla ja tummat silmät loistivat kirkkaina huoneen hämärässä.
Sanoja ei tarvittu.
Helena silitteli käsivarttani ja käteni lepäsivät vaimoni reisillä. Katsoimme hengitystä tasaten, miten spermavana valui pitkin pyllyvakoa Lauran pillulle ja tästä pisaroiden Annin kielelle. Kukaan ei puhunut hetkeen mitään, kiihkeät hengitykset tasaantuivat vähitellen ja raukea tunnelma laskeutui huoneeseen.