Lue ensin osa I, osa II, osa III, osa IV ja osa V.
Minä kuvasin työssä nussimista aamusta iltaan. Välillä teimme ilta- ja yökuvauksia kaduilla ja puistoissa. Susanna sai oikeuden kirjoittaa syksyn kirjoituksiin. Viimeisellä hetkellä ilmoittautui. Heli oli alkanut syömään rauhoittavia. Sen huomasi hänestä. Tirsku kertoi ollessamme kahden, että Heli oli riehunut kotona kahdesti veitsi kädessä. Hänet oli viety putkan asemasta Turkuun tutkimuksiin. Kaksisuuntainen Mannhoffin-trauma, sanoivat lääkärit. Syksymmällä kävi selväksi, ettei Heli pystynyt enää pyörittämään Tirskun pornodynastian kirjanpitoa, palkanlaskentaa tai henkilöstöasioista. Tirsku alkoi ostaa samat palvelut yksityiseltä toimistolta. Firma lähti siinä vaiheessa jyrkkään alamäkeen. Yksityisen tilitoimiston kanssa ei voinut harjoittaa vilppiä tai muuta, mikä oli ollut mahdollista vaimon tekemänä.
Susanna kävi ylioppilaskokeissa ja tuli matikasta pois tyytyväisenä. Piti selvänä, että kaikki – jokeritkin – olivat menneet oikein. Reaalista ja äidinkielestäkin pitäisi paukkua parasta. Kävi kokeilemassa ruotsiakin ja pääsi läpi siitäkin, tosin juuri ja juuri hyväksymispisteet ylittäen. Kevääseen jäi puserrettavaksi englanti ja espanja. Kotona Susanna teki etätyönä kahden asiakasyrityksen tarjoussoittoja. Siitä maksettiin soittokertojen mukaan jonkinlainen korvaus.
Toinen Tirskun tekemä huono päätös oli ostaa puolalaista pornovideotuotantoa ja pakata se firman nimellä ja tiedoilla markkinoille. Samaa tehtiin muuallakin. Puolalaiset tekivät sillä hyvin rahaa, mutta Tirskun firman maine käsi. Jotkut lopettivat ostamisen kokonaan.
Kolmas virhe tehtiin alkutalvesta. Se oli aloittelijamainen virhe, ja epäilen, että Tirsku oli vain lopettanut ajattelun ja hyväksynyt asian. Hän halusi kaksi julkisuudessa ryvettynyttä julkkishuoraa, joilla oli avioliittoja, seurustelusuhteita ja oikeusjuttuja ralliautoilijoiden, huumekauppiaiden ja tyhjäntoimittajien kanssa. Sen vielä ymmärsin, että heidän sensaatioarvostaan saattaisi olla jotain hyötyä.
Ykköskameran mies oli omien kanaviensa kautta saanut selville, että kummallekin maksettaisiin 90 minuutin pätkästä, jossa oli 8–10 panokohtausta, 45 000 euron kertakorvaus! Se oli enemmän kuin työntekijöiden puolen vuoden palkka. Eikä siinä vielä kaikki. Kuvaukset tehtäisiin Aulangolla, ja ne kestäisivät viikon, jolloin naisille olisi tarjolla erikoishoitoja ja muuta mukavaa kylpylän puolella Tirskun laskuun. Toinen puoli kuvauksista tehtäisiin Turun Kakolan selleissä, käytävillä ja sisäpihalla. Se oli vuokrattu kolmeksi vuorokaudeksi hintaan 18 000 euroa!
Voin kuvitella, että Aulangolla näyttelijät, kamerat ja horatsujen henkilökohtaiset puvustajat kustannamme viikossa tuon 18 000 euroa. Satsaus oli mieletön. Yhteensä Tirskun idea maksoi 80 000 euroa. Päälle tuli vielä matkat, palkat ja muutaman illanistujaisen laskut yli kymmeneltä ihmiseltä. Kahden DVD:n alkukustannukset lähentelivät sataa tonnia! Mikään pätkä ei ollut koskaan tuottanut enempää kuin 35 000 nettona. Lisäksi horatsut olivat huonoja, vanhoja ja kuluneita, eikä näyttelystä tullut mitään. Miesnäyttelijät valittivat, että naiset tappoivat kaiken panohalun ja kiiman. Tirsku kysyi, haluavatko he lähteä. Miehet halusivat, ja koko paska pantiin uusiksi uusilla naamoilla.
Editoitiin, mitä pystyimme. Poltettiin komeasti 5 000:n levyn erä kaikesta ja pyrittiin tukkuihin. Neljästä tukusta puolet ottivat myyntiin "vanhan ja pitkän asiakassuhteen perusteella". Ensimmäisenä viikkona levyistä oli myyty muutama sata. Toisella viikolla myynti oli 80 ja kolmannella 22. Tirsku oli ottanut satatuhatta takkiinsa.
Päälle tuli vielä toinen paha maineen rutistava kolari. Kaikki vanhat asiakkaat eivät olleet vieläkään sulattaneet sitä puolalaistavaraa. Kolme Loimaan parasta naista kieltäytyi näyttelemästä, koska "Helsingin kaatopaikoilta kärrättiin paskaa Aulangolle". Tämä oli heidän yhteinen vastauksensa. Virheinvestoinnit, puolalaispetos ja Aulangon-keissi vauhdittivat Tirskun alamäkeä. Totuus oli, että firma tuotti vuoden aikana tappiota kaksisataatuhatta, kun investointien todelliset tappiot oli laskettu mukaan. Sellaisesta ei omistaja paljon revi omaan pussiinsa. Numeropalvelu, treffi- ja seksipuheluosasto ja työnhakuhelppi pitivät firman tuloksen kuitenkin plussalla.
Susanna sai valkolakin päähänsä toukokuun toiseksi viimeisenä lauantaina! Englannista oli tullut manga, espanjasta c, ja ruotsikin nousi korotuksessa b:ksi. Lakitus oli täynnä jännitystä, kun Susannan vanhemmat tulivat paikalle ruusuineen. Susanna esitteli minut sijaisvanhempanaan, tahallisesti.
"Tämä mies otti minut asumaan. Syötti, juotti, vaatetti ja viisaasti pakotti minut kouluun ja ottamaan osa-aikatyötä. Nykyään hän on minun sydämeni täyttäjä. Hän kuori minusta pois huoran myrkyn ja muiden miesten jättämän paskan ja kusen. Nyt alan olla taas hyväksytty ihminen."
Susannan vanhemmilla oli ehkä jokin muu suunnitelma; mentäisiin syömään ja sitten kotiin. Nyt he vain ojensivat puhumatta sen ruusupuskan ja lähtivät. Äiti näytti itkevän. Katsoin Susannaa kiinnostuneena.
"Menkööt! Itkekööt! Ei ne itkeneet, kun heittivät minut ulos! Perään tuli vaatteitani ja laukku pihan kurakkoon! Lopuksi haukkumiset huoraksi! Huomaatko, kuinka minulle täällä olevat ihmiset hymyilee minulle? Sellaisetkin miehet nyökyttelee, jotka olisivat vuosi sitten nussineet minua viidelläkympillä! Mennään pois!"
Maanantaina sanoin Tirskulle, että haluaisin pitää kesälomaa. Se sitä ihmetteli. Piruissani kerroin sellaisesta kuin vuosiloma, jota minulle oli kertynyt viitisen viikkoa, syksyltäkin oli jäänyt ylitöistä vuorokausitolkulla maksamatonta.
"Voit tietysti maksaa minulle ne ylityöt, niin en ole kahta viikkoa lisää. Vaikka oli tarkoitus kyllä tulla vasta heinäkuun puolessa välissä takaisin."
"Helevetti! Heinäkuun puolessa välissä! Täällä pitäisi tehdä pornoa videolle eikä olla lomilla!"
"Onhan täällä kaksi loistavaa kameramiestä! Kumpikin on osannut pitää ylityönsä ja lomansa. Olenko minä, hä?"
"Niin joo. Totta on, että osaavat. Maksan kolme tonnia pimeänä syksystä. Onko tarpeeksi?"
"Neljä. Sitä oli viikkotolkulla pyöreitä päiviä. Lisäksi aion olla kesäkuun Lapissa naiseni kanssa."
"Hyvä on! Mennään toimistoon. Saat neljä, mutta heinäkuun alussa olet kameran kanssa pirteä. Asiasta puheen ollen, naisesi on jotenkin tutun oloinen. Mitenkä vaikuttaa meidän vanhalta näyttelijältämme? Kaunis ja eroottinen on, hitto vieköön! Oikea kympin pakkaus näyttää olevan! Näin teidän kulkevan kaupungilla, valkolakki oli likalla päässä."
"Ei ole meillä näytellyt. Aloitan lomani tänään."
Vuokrasimme yksityiseltä mieheltä asuntoauton kolmeksi viikoksi ja yhden mahdollisen lisäviikon. Kirjoitin itse kotona vuokrasopimuksen, koska muuten se olisi ollut vain suullinen sopimus kaikesta pesemisestä, korjaustarpeista ja muusta. Auto oli iso. Opettelin omistajan näyttämänä kaasupullon vaihdon ja lämmittimen käynnistämisen venttiilejä kääntelemällä. Täytin huoltoasemalla vesitankin, ja markettiin mennessäni tyhjensin edellisen vuokralaisen paskat pois tankista. Sapuskat sulloimme komeroihin, jääkaappiin ja kylmälaukkuun.
Emme aikoneet camping-leireille vaan puskaparkkeihin mukaville paikoille. Kiire ei ollut. Kumpikaan meistä ei ollut kiertänyt ja katsonut Suomea kovinkaan paljon. Jokainen päivä oli uutta, uusia kokemuksia, nähtävyyksiä ja elämyksiä; että tällainenko tämäkin on? Lappiin pääsimme puolessa välissä lomaa. Nussimme joka yö. Juhannuksen vietimme vesisateessa Ukonjärven rannalla Inarissa. Vettä satoi aattoaamusta juhannuspäivän iltaan saakka. Sitten alkoi helle, ja ajelimme rauhassa Jäämerenrantaa Näätämöön. Soitin auton omistajalle, ettemme ehtisi kuun lopussa takaisin.
Yhteiset nussimishetkemme olivat muuttuneet seestyneiden ihmisten nautinnon keräämishetkiksi. Saatanan kiihkoinen kiimanpuolikas oli jäänyt pois. Saimme silti saman ihanuuden vähemmällä ja pidemmin. Susanna oli kymmenet kerrat sanonut, ettei tiennyt, että naiminen voisi olla näin ihanaa. Uutta se oli minullekin, että päivästä päivään saattoi saada hyvin tunteman ihmisen kanssa aikaan samanlaisen panotuokion kuin ensimmäiselläkin kerralla. Epäilin ääneen, etten varmaan kohta osaisi edes nussia vieraan naisen kanssa.
"Sen parempi kuulla. Voit kokonaan unohtaa ne naiset! Tule päälleni ja sisääni!"
Vein auton pois. Maanantaina firmassa oli vain kakkosen kamera, joka kertoi, mitä oli tapahtunut:
"Poliisi, verotarkastaja ja joitakin ELYn ämmiä kävi, ja ne kantoi Tirskun paperit autoon. Ottivat samalla kaikki kirjanpidon paperit mukaansa. Sinulle on tuossa kirje."
Luin sen. Poliisi ilmoitti, että koska työsuhteeni aikana tietooni oli saattanut tulla kirjanpidollisia tai muuta yhtiön toimintaan epäsuorasti vaikuttavia tietoja, minua pyydettiin välittömästi sen ja sen pykälän velvoittamana kertomaan tietoni asiaa tutkiville viranomaisille. Lisäksi, jos minulla oli työsuhteeseen liittyviä palkka- tai muita saatavia, ne tulisi ilmoittaa verotoimiston tutkintaosaston sihteerille.
"Saitko selville, miksi ne kyttäs Tirskua", kysyin kameramieheltä.
"En ollut täällä, kun ne tuli, vaan tuolla kellarissa. Täällä jo kannettiin laatikoita pois, ja Tirsku oli viety kai toisella autolla jonnekin. Sen kuulin, kun minulta kyseltiin, että olenko tietoinen kirjanpidosta? Sanoin olevani kameramies. Niillä on Tirskun rouvakin kiinni. Pankkitilit on jäässä, palkkaa heinäkuulta ei siis tule. En tiedä, pitääkö täällä istuakaan. Se ykkösen Eki lähti jo Helsinkiin. Ne vei kaikki tietokoneet ja asiakastiedot! Mitä sinä aiot tehdä?"
"Jatkan kesälomaa mutta käyn kysymässä poliisilta, saako Tirskun kanssa puhua täällä olevista asioista? Sinäkin voisit lähteä. Kameramiehiä ei tässä kylässä tarvita muutamaan kuukauteen."
Poliisilta kuulin, että vangitsemisoikeudenkäynnin päätöksellä Tirskua valmisteltiin siirrettäväksi Turkuun. Tutkinta kuuluisi Länsi-Suomen talousrikostutkintayksikölle.
"Mitä asiaa sinulla on hänelle?"
"Siellä toimistossa ja studioilla on kallista, herkkää elektroniikkaa, joka pitäisi kääriä muoviin ja laatikoihin, ettei arvo putoa. Heillä saattoi myös jäädä kotiin ruokaa, kasveja ja sen sellaista, jotka mädäntyvät näin helteellä. Poliisi kirjoitti kysymykset paperille. Sanoi hakevansa vastaukset. Ne kuuluivat:
"Hanki tiiviit pahvilaatikot ja pakkausmuovia rulla tai pari. Kamerat yms. tiiviisti niihin. Soita pankin kiinteistöön. Kerro, että vuokranmaksussa tulee katkoksia. Kerro syy. Pyydä poliisilta asunnon avaimet. Siellä mädäntyy nyt kaikki. Kanna jätesäkeissä pois. Jos on paha, niin yritä siivousfirmaa. Lasku minulle. Sähkö poikki niin kotona kuin studioilla."
Sain avaimet ja käskyn palauttaa ne takaisin. Menin Susannan ja muovisäkkirullan kanssa asunnolle. Heitimme neljä säkkiä pois pakasteita ja jääkaapin sisustaa, kukkia ja viherkasveja. Juoksutimme vesilukot täyteen ja tulppien kanssa lavuaarit täyteen. Postin korjasin eteisen pöydälle. Yksi iso kirje oli erikoinen. Päällä oli vain Tirskun sukunimi. Kokeilin sitä sormin ja näytin Susannallekin. Sisällä oli toista senttiä paksuja setelinippuja.
Susanna yllytti avaamaan. Kahdensadan seteleitä putosi käteeni, lattialle ja pöydän päälle lumisateena. Mukana oli kirjelappu: "Hei, palautan rahat, en tarvitsekaan niitä enää! Raku"
Laskin setelit sadan nippuihin eteispöydälle. Nippuja oli yhteensä kaksikymmentäviisi! Siinä oli se Helin puhuma 500 000 euroa, jotka joku Raku oli palauttanut! Heli oli kuin olikin palkannut jonkun tappamaan Tirskun! Koska? Ennen lääkitystä, minun värväämistäni vai ihan hiljattain? Miksi Raku oli palauttanut eteisen luukusta, kun poliisi oli vienyt Tirskun? Kaikki muut ihmiset olisivat pitäneet rahat ja sillä siisti. Oli sattumaa, että olimme löytäneet rahat eikä roisto ollut työntänyt niitä poveensa. Minä kyllä aioin ottaa rahat. Sanoin Susannalle:
"Siinä on meidän viidentoista vuoden työt kerralla saatavilla! Otatko puolet vai tyydytkö pyytämään minulta lisää, kun tarvitset? Minä tiedän, mistä nämä rahat ovat peräisin.
"Kerro, niin minä päätän sitten."
"Heli sanoi maksavansa minulle puoli miljoonaa, jos tapan Tirskun. Silloin hän oli vielä suunnilleen normaali, jos normaali nainen nyt ylipäänsä hautoo miehensä tappamista, että saa omaisuuden itselleen. Päälle olisin saanut pornobisneksen halvalla sitten myöhemmin."
"Mikset tappanut?"
"Heli olisi tapattanut minut perään päivän päästä todistajana. Tällä Rakulle on ehkä annettu sellainen raha. Nyt miestä on alkanut pelottaa. Se toi tänne rahat, ettei naisen huuruiset puheet saisi häntä näyttämään ostetulta tappajalta. Kuultuaan, että Tirskut istuvat pidätettyinä, voi olla monimutkainen juttu selvittää, että hänen pitikin tappaa Tirsku."
"Aika helppo mutta jotenkin ontuva selitys. Ota sinä sitten kaikki! Minä pyytelen sinulta tarpeeseeni. Tähän tulee yksi pykälä."
"No?"
"Sinä tulet miehekseni parin viikon aikana. Sen se ottaa maistraatissa, kun kuulutuksen hakee. Ei mitään avioehtoja, joten vihkimishetkestä puolet tuosta kasasta on minun. Ymmärräthän?"
Vielä heinäkuussa minusta tuli akallinen mies. Vein Tirskun avaimet poliisille. Kirjoitin lapulle, että mädäntyvä on poissa, altaat täynnä vettä ja osa postiluukun roskistakin viety. Samalla annoin poliisille studioiden ja sen yläkerran asuntoni avaimet toimitettavaksi Tirskulle. Olin lopettanut vuokralaisena ja työntekijänä olemisen.
Oikeudenkäynnissä tapahtui, kuten olin Susannallekin kertonut, ettei Suomessa suurenkaan veronkierron tai kavalluksien tekijä joudu linnaan. Se saa ehdollista ja vapaaksi. Niin kävi Tirskullekin. Hän ei kuitenkaan ottanut enää yhteyttä. Olin kahden vaiheilla, ilmoitanko Helin vaarallisuuden hänelle. Heli oli tosin siirretty psykiatriseen hoitoon. Poliisi kuunteli Tirskua kuukausittain, joten en soittanut. Syyttäjä valitti hoviin.
Olimme Susannan kanssa vuokranneet Oulusta kaksion. Susanna pyrkii opiskelemaan korkeakoulussa luonnonvarojen käyttöteknologiasta maisterin paperit. Minä avasin keskustan pikkukadulle mauste- ja yrttikaupan. Istun tiskin takana kello 9–18 myymässä viittäkymmentäyhtä tuotetta. Niistä 30 oli eksoottisia mausteita ja 21 voimakkaita yrttejä ympäri maailmaa. Maksoivat keskimäärin takapihalle tuotuna 30 euroa kilo. Myin ne eteenpäin pikkurasioissa 350 euroa kilo. Niin paljon ne saivat lisäarvoa siirtyessään takahuoneen kautta kauppaan.
Oulu oli juuri sopivan suuri kaupunki. Täällä oli jo ryhmiä, jotka olivat niihin tottuneet, ja lisäksi suomalaisryhmiä, jotka halusivat matkia heitä. Jälkimmäiset halusivat oppia laittamaan ruokaansa lähes myrkyn luokkaa olevaa Amazonin keltahetraa (Ugli onatra). Minulla oli sadoittain asiakkaita, jotka halusivat pienen erän juuri maahan tuotua maustetta, joka ei ollut maannut jonkun kauppaketjun varastoissa kuukausia. Näitä eriä lennätin Suomeen Intiasta Indonesiasta ja Brasiliasta viikoittain.
Susanna kehitti bisneksen ja teki ensimmäiset nettitilaukset näyttääkseen, miten lapsellisen helppoa oli tehdä rehellistäkin rahaa. Tapporahat ovat tallessa holvissa. Meidän kummankin pitää siirtää niitä tilille ovelasti pienissä erissä. Siksi on hyvä, jos on vähän kansainvälisiä yhteyksiä ja tilejä, joiden kautta voi kierrättää omaa rahaa. Harkitsemme näköalakaksion ostamista, kun myyjä on valmis myymään käteisellä. Kyllä hän pian on, kun tajuaa, ettemme tingi euroakaan hinnasta.
