Muisteluja uppiniskaisten koulutieltä

Tapasin pitkästä aikaa ihanan ja hupsun pikkusiskoni, joka kertoi kirjoitelleensa tälle sivustolle muistelujaan samasta koulusta, jota minäkin olin käynyt vähän häntä aikaisemmin. Hän oli hauskasti ottanut nimimerkikseen Neiti uppiniskan pikkusisko, koska minäkin olin joskus jakanut täällä muistojani. Koska tapaamisemme jäi lyhyeksi, niin emme ehtineet asiasta paljoakaan jutella. Olisi kyllä ollut paljonkin kysyttävää.

Piti ihan mennä katsomaan mitä sisko oli muistellut. Oli näköjään kirjoittanut kohtalaisen masokistisen piiskausmuiston. Sinällään en ihmettele; hänelle jäi tuosta koulusta ja lapsuudesta vielä minuakin vahvemmin jonkinlainen piiskafetissi päälle.

Aika vähän koulun käytännöt olivat muuttuneet sen kahden vuoden aikana, jonka olin jo ehtinyt olla sieltä poissa ennen kuin hän joutui sinne neljäsluokkalaisena. Uutta oli lähinnä tuo valheenpaljastusasia, mikä näköjään oli johtanut siihen, että mitään ei enää saanut pysymään salassa ja kaikki kolttoset paljastuivat jos vaan koulun henkilökunta osasi niistä tentata. Samoin tuo julkinen häväistyskertomusten lueskelu, sellaista ei meillä ollut.

Muuten koulu vaikutti pysyneen ihan samanlaisena pervolana ja kaikista sen käyneistä näyttää tulleen joko lesboja, homoja, tirkistelijöitä, itsensäpaljastelijoita, sadomasokisteja tai kaikkia näistä.

Jotain näistä fetisseistä oli jäänyt minullekin ja sille ihanalle lettipäälle. Ainakin lesbous ja kiinnostus paljaan pyllyn piiskailuun. Jos lukijaa kiinnostaa, niin se sama lettipää näyttää tuolla yhteisen kotimme alakerrassa parhaillaan tekevän jotain ompelutöitä. Hän onkin näppärä sormistaan, ja oli sitä jo kouluaikoina. Eikä söpöys ole kymmenessä vuodessa mihinkään kadonnut. Hänelle ompelujutut ovat lauantai-illan parasta viihdettä. Minä puolestani ajattelin käyttää illan muistelemalla menneitä ja kirjoittamalla tänne pitkästä aikaa.

Edellisten kertomusteni kommenteissa joku kyseli tarkempia henkilökuvauksia niistä hahmoista, joiden kanssa sain nuo kouluvuodet viettää. Ja kyllähän siellä erikoista väkeä olikin, niin oppilaissa kuin henkilökunnassakin. Voisinkin nyt kertoa joitakin mieleen jääneitä sattumuksia joiden keskiössä ovat jo aiemmin mainitut henkilöt ja jonkun verran mainitsemattomiakin. Eli sukelletaan erikoiskoulun omituiseen maailmaan!

Muistelo 1: Läskilämäri syö kiimapillerin

Eräs vastenmielisimmistä henkilöstön edustajista tuohon aikaan oli uusi vararehtori, lihava ja kanamainen ämmä, jota kaikki sanoivat Läskilämäriksi. Hänellä oli tapana vahtia meitä tyttöjä kuin haukka ja erityisesti häntä piinasi se tosiasia, että me olimme nuoria, hehkeitä ja seksuaalisesti aktiivisia. Hän puolestaan oli aikamoinen pullukka vaikka ei hänelläkään ikää ollut kolmeakymmentäkään. Eikä hän oikein osannut huolehtia itsestään. Tukkakin roikkui silmillä kuin märkä rätti ja muija haisi hielle. Hänestä kyllä näki sen, että oma ulkomuoto hävetti. Sitä hän sitten projisoi meihin nuoriin neiteihin suhtautumalla kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvään kielteisesti. Koulun sääntöjäkin hän muutti ensitöikseen ja kielsi itsetyydytyksen. Lesboiluhan oli ollut kiellettyä aiemminkin. Ja poikiin ei tietysti saanut sekaantua ollenkaan.

Kaiken huvittavuuden huippu oli se, kun Läskilämäri koulutti omasta kultaisesta noutajastaan pillukoiran. Koira oli siis erikoistunut haistelemaan tyttösten sormia ja vasikoimaan Läskilämärille kaikki, joiden käsi oli käynyt piparipurkissa. Näitä haistelusessioita ja niitä seuraavia vitsajaisia sitten olikin harva se ilta. Itsekin sain kokea pajuvitsan persauksilla moneen otteeseen, koska en malttanut pitää sormiani poissa omasta teinipillustani, enkä tietenkään lettipään mustakarvaisesta herkkurasiasta. Ja kerran jouduimme molemmat orkutukseen lesboleikkiemme seurauksena. Tuosta keissistä voitte lukea tarkemmin toisesta tarinasta, jonka pitäisi löytyä nimimerkilläni tältä sivustolta. Ja monesti vitsaa sai myös täysin syyttömät, jos oli vaikka asettanut tampoonin paikalleen juuri ennen nukkumaanmenoa. Mutta mitkään selitykset eivät Läskilämärille kelvanneet. Vitsaa tuli, olit syyllinen tai et. Ja hän kyllä nautti siitä.

Läskilämäri oli henkilö, joka aiheutti monenlaista ajatusta ja tunnetta meissä oppilaissa, sekä tytöissä että pojissa. Monesti inhoa ja halveksuntaa, joskus pelkoa. Yleisimmin hän oli kuitenkin salaisen pilkan ja naurun aihe. Ja jos vaan joku pystyi tekemään Läskilämärille jonkin jäynän, niin siihen tilaisuuteen kyllä tartuttiin.

Kuten aiemmasta orkutuskertomuksestani ehkä muistatte, oli koulun terveydenhoitajalla - jota oppilaat kutsuivat Terskaksi - hallussaan pillereitä. Näistä erikoisin oli “kiimapilleri”, jonka tarkoituksena oli nostaa orkutusrangaistuksen yhteydessä oppilaan kiihottuneisuutta voimakkaasti. Sen ne tekivätkin. Jos niiden yhteydessä ei olisi käytetty sellaisia pakkosiveyshousuja, jotka estivät itsetyydytyksen ja kaikenlaisen seksuaalisen kanssakäymisen ennen rangaistusta, niin ne olisivat olleet sangen mielenkiintoisia. Oikeassa tarkoituksessaan käytettynä niiden vaikutus oli kaikesta hekumallisuudestaan huolimatta lähinnä turhauttava ja piinallinen.

Olimme kuulleet koulun pojilta, että jotkut opettajat hankkivat näitä pillereitä viihdekäyttöön pimeästi. Huhuttiin jopa, että meidän parikymppinen sievä ja siveellinen opettajaneitikin olisi niihin kajonnut. Sitä oli kyllä vaikea uskoa, vaikka yleisesti tiedettiinkin, että opettajaneitikin oli ainakin kerran ollut rehtorin huoneessa rangaistavana. Syytä ei tiedetty, mutta käytävällä sattumalta olleet tytöt olivat kuulleet rehtorin huoneesta kiljaisuja ja ilmiselviä rottonkikepin lyöntiääniä. Sellaisia teräviä näpsähdyksiä, joita syntyy, kun keppi läimähtää takapuolen paljaalle iholle. Niitä oli kuulunut tiettävästi ainakin kymmenen. Ja pian huoneesta oli astunut ulos opettajaneiti. Naama punaisena, vedet silmissä ja takapuoltaan hieroen. Tällainen varmaankin kuului normaaliin opettajien ammatilliseen ohjaukseen.

Meitä oppilaita tuo pilleriasia olisi kiinnostanut kovasti. Niihin ei kuitenkaan päässyt millään käsiksi, koska ne olivat lukkojen takana Terskan toimistossa.

Yhtenä maanantaina tilanne kuitenkin muuttui. Heti aamusta kajahti keskusradiosta kuulutus, jossa meitä kaikkia komennettiin kiireen vilkkaan juhlasaliin. Aloin heti ihmetellä, että mitähän on sattunut. Aamunavauksen pitäisi olla vasta yhdeksän aikaan, ja nyt kello oli vartin yli seitsemän. Olimme hädin tuskin saaneet aamupesut tehtyä eikä aamupalallekaan päässyt, vaan meidät marssitettiin jonossa juhlasaliin. Tuolit oli kerätty pois, joten jonkinlainen ripitys olisi varmasti edessä.

Minulla asia tietysti kutkutteli, koska aavistelin jotain rangaistuksia olevan jollekin tulossa. Toivoin kuitenkin, ettei ainakaan minulle eikä Lettipäälle. En saanut mieleeni mitään, mistä olisimme nyt voineet jäädä kiinni. Me kun emme kuuluneet niihin “pahoihin tyttöihin” jotka kävivät kylällä olevassa kaupassa varastelemassa tupakkaa ja meikkejä ja tyrkkyämässä paikallisille pojille. Tai niihin jotka osallistuivat alkoholin maisteluihin urheilukentän pukukopeilla viikonloppuisin ja joita sitten ruoskittiin alastomina juhlasalissa isolla vitsakimpulla niin että persaukset olivat vereslihalla ja taju kankaalla.

Kun väki oli vihdoin koossa, niin esiin astui -kukas muukaan kuin Läskilämäri. Yleensä edes auttavalla tavalla aisoissa pysyvä naikkonen oli tällä kertaa täysin poissa tolaltaan. Pulleat posket punoittivat ja tukka hapsotti joka suuntaan. Silmät pullottivat ja paloivat päässä punaisina kuin krapulaisella pöllöllä. Mauttoman ja ahtaan kukkamekon kainalot olivat hiestä märät lautasen kokoiselta alueelta ja muijan katkuavan kainalohien saattoi haistaa salin puolivälissä asti. Ämmän hengitys pihisi raskaana ja mikrofoni vinkaisi pahasti kun hän tarttui siihen pulleilla sormillaan. Vieressä seisova rehtori, joka oli iäkkään puoleinen, varmaan jo nelikymppinen, mutta asiallinen ja rento äijä, näytti hieman huolestuneelta ja ehkä jopa pelokkaalta vilkuillessaan varovasti vararehtorinsa suuntaan.

-Viikonloppuna on tapahtunut kauheita!

Läskilämäri alkoi kiljua naama punaisena ja repiä hapsottavaa tukkaansa. Näytti siltä että muija tytisi kuin hyytelö. Nainen näytti vetävän happea kauhkoihinsa ja rääkäisi sitten korvia vihlovasti:

-KAUHEITA! KUULETTEKO SAATANAN ÄPÄRÄT? TERVEYDENHOITAJAN TOIMISTOON ON MURTAUDUTTU!

-KUKA SE OLI? KUKA!!!!

Salissa oli pitkään hiirenhiljaista. Vain läskimuijan hengitys rasahteli raskaasti mikrofonissa. Kukaan ei ilmoittautunut. Sen sijaan salissa näytti vallitsevan tyrmistynyt tunnelma. Vaikka tämä koulu olikin puoliksi rangaistuslaitos, niin ei meitä oltu koskaan noin epäkunnioittavaan sävyyn puhuteltu.

Ämmä katkaisi painostavan hiljaisuuden, jatkaen nyt jäätävällä äänellä:

-Hyvä on…kyllä minä tekijän selville saan, ja sitten lähtee joltain perseestä nahka!

Naisen kielenkäyttö oli täysin poikkeuksellista ja karkeaa, ja kaikkea muuta kuin koulun käytössääntöjen mukaista. Vieressä seisova rehtori ja Terska kavahtivat ja siirtyivät asekeleen kauemmas. Molemmat näyttivät olevan melkein kauhuissaan, mutta kumpikaan ei uskaltanut nyt puuttua tilanteeseen.

Läskimuijan käytös alkoi vaikuttaa täysin päinvastoin kuin hän oli varmaankaan tarkoittanut. Se ei herättänyt pelkoa, vaan tyrmistys alkoi muuttua oivallukseksi siitä, että muija oli nyt hajoamassa. Jotain tällaista moni oli jo mielessään salaa toivonut, ja nyt se näytti tapahtuvan. Kukaan ei uskaltanut vielä nauraa, vaikka vahingonilo näyttikin hykerryttävän monia.

Kukaan ei myöskään näyttänyt siltä, että olisi pelännyt kiinni jäämistä. Syylliset olivat varmaan muualla. Vain se sama pullukka tyttö meidän makuusalista, joka aina pillitti, teki sitä nytkin.

Vihdoin hiljaisuus kuitenkin murtui ja poikien puolelta salia kajahti kysymys:

-Mitä sieltä vietiin?

Kysyjä oli yksi lukion hurmaavista hulttiopojista, joita Läskilämäri tunnetusti inhosi. Muija pihisi ja tuijotti poikaa hikiläiskät nyt saavin kannen kokoisina, mutta ei vastannut.

-Pöllittiiks Terskan kiimapillerit?

Tämä kysymys sai koko juhlasalin räjähtämään nauruun. Salissa alkoi yleinen kaaos, ja huomasin että nyt Läskilämäri oli romahtamassa lopullisesti. Terska kurtisti kulmiaan ja aukoi suutaan ja yritti ilmeisesti sanoa jotain, mutta ei saanut ulos muuta kuin pahanhajuista ilmaa.

Rehtori yritti rauhoitella naisia, huonoin tuloksin. Tämä oli luultavasti tulipalon jälkeen pahinta, mitä koulussa voisi tapahtua. Arvaamattomat kiimapillerit ja ties mitä muita hämäriä lääkkeitä ja perverssejä kasvatusvälineitä oli hukkateillä. Toivoin kuitenkin, ettei orkutuslaitteistoon oltu kajottu. Nautin nimittäin todella paljon niistä näytöksistä, sekä katselijana että katseltavana…

Läskilämärillä itsellään oli nyt tukalat paikat, ellei asiaa saataisi ratkaistua kaikessa hiljaisuudessa ja valtion viranomaiset päättäisivät ottaa koulun silmätikukseen. Hän nimittäin vastasi koulun turvallisuudesta. Varsinkin kun muijasta oli tiettävästi tehty jo joitakin valituksia kouluhallitukseen asti.

Nyt Läskilämäri oli menettänyt täysin itsehillintänsä ja sitä myöden viimeisetkin auktoriteetin rippeet oppilaiden silmissä.

Nauroin itsekin katketakseni, ja yleisen sekasorron keskellä näin kuinka Terska ja poikien liikunnanopettaja taluttivat itkevää Läskilämäriä ulos salista. Näytti siltä, että muija leviää kohta ihralammikoksi salin lattialle, ellei pääse pian lepäämään.

Vielä ovella muija vaikersi:

-Miksi te teette tämän minulle!!!!

Lopulta rehtori sai jotenkin salin järjestykseen, ja saimme kuulla, että asiasta on aloitettu poliisitutkimus. Siitä tuskin olisi odotettavissa suurempia tuloksia. Tekijät olivat arvatenkin samoja kylän jätkiä, jotka notkuivat kaupalla kyttäämässä koulun tyttöjen perseitä ja vonkumassa pillua, tai sitten jotain koulun entisiä oppilaita. Mutta joku joka tapauksessa tiesi, mitä Terskan huoneessa säilytettiin ja osasi etsiä oikeasta paikasta.

Muutamaan päivään ei tapahtunut mitään. Poliisi kävi meitäkin puhuttamassa, mutta ei meillä ollut mitään kummempaa kerrottavaa. Pari huonounista tyttöä oli kuullut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jumputtavan bassoauton ajelevan koulun kulmilla mutta siinä kaikki.

Pillerit näyttivät häipyneen sen sileän tien. Olimme hiukan pettyneitä, koska olimme odottaneet että niitä ehkä tulisi jostain esiin ja pääsisimme itsekin maistamaan.

Asia oli jo melkein unohtunut, kunnes seuraavana torstaina alkoi tapahtua. Ruokavälitunnilla päätin käydä urheilukentällä katsomassa, oliko yksi kadonnut hiusdonitsi jäänyt katsomon penkille. Donitsi löytyikin nopeasti ja käänsin jo nokkani takaisin koululle päin, kun kuulin pukukopin takaa naurun tyrskettä ja poikien ääniä.

-Onkohan ne taas siellä kädellä, ajattelin ja aloin hiipiä hiljalleen ison keltaisen pukukopin nurkalle. Olin pienestä asti ollut innokas vakoilija, ja nytkin huomasin, että pimpassani alkoi välittömästi kutkuttelu ja kostuminen.

Pukukopit olivat luistelukauden ulkopuolella lukossa, mutta niiden tarjoama näkösuoja oli tehnyt paikasta suositun myös kesäaikaan sellaisiin toimiin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Talvella lämmitetyt kopit olivat mitä mainioin paikka esimerkiksi juuri käteen vetämiseen, piparin vispaamiseen, nussimiseen, poikien väliseen pyllyyn panemiseen, suihinottoon, pillun nuolentaan, käsihommiin, tupakointiin ja viinan juontiin.

Joskus harvoin siellä annettiin sakinhivutusta jos joku oli käyttäytynyt koulun kirjoittamattomien sääntöjen vastaisesti. Ja niitä oli periaatteessa vain yksi; Älä vasikoi.

Kerrottakoon tässä sivujuonteena se, että myös oppilaat suosivat keskinäisenä rangaistusmuotona piiskaa. Se kun oli oikeastaan ainoa keino mitä meille oli opetettu väärien tekojen sovittamiseen. Ne harvat kerrat kun olin ollut todistamassa oppilaiden suorittamaa sakinhivutusta, se oli ollut koivuniemen herra paljaalle pyllylle. Ketään ei lyöty nyrkillä, koska emme olleet yhtään väkivaltaisia. Toinen vaihtoehto oli kovakourainen pakkorunkkaus, johon juuri kukaan ei suostunut. Rangaistuksen sai kuitenkin aina itse valita.

Eli kaikkinensa koppeja käytettiin kaikkeen perverssiin toimintaan, mitä vaan osasimme keksiä ja mihin meidät oli hyvin opetettu. Joskus ajattelin, eivätkö opettajat ihmettele miksi kopeilla on aina porukkaa, vaikka kenelläkään ei ollut edes luistimia mukana. Ehkä koppien ja urheilukentän annettiin olla oppilaiden omaa valtakuntaa ja toimia ikäänkuin henkireikänä tiukkojen sääntöjen ahdistamille koululaisille.

Yleensä kun kopeilla tapahtui jotain valonarkaa, asetettiin vartija, jolloin koulun suunnalta lähestyvät henkilöt huomattiin ajoissa. Yleensä vartiossa oli tuo makuusalimme pullukkatyttö, joka ei oman häveliäisyytensä takia halunnut olla todistamassa mitään seksuaalisuuteen vivahtavaakaan. Meille uteliaammille järjestely kävi mitä mainioimmin, sillä ainakin minä halusin nähdä kaiken mahdollisen, aina kun se vaan oli mahdollista. Nyt tyttöä ei näkynyt ja vartio oli jäänyt laittamatta.

Pimpissäni kutkutteli ja kostui koko ajan enemmän, kun ajattelin näkyä mikä kopin takana odottaisi. Vaikka olinkin enemmän tyttöihin päin kallellani, niin mahdollisuus nähdä nuoria ja uljaasti seisovia kikkeleitä tyydytettävän ja sperman ruiskivan, sai minut aina innostumaan. Yritin asetella vaaleanpunaisia lenkkareitani niin ettei mikään oksa vaan rasahtaisi ja paljastaisi läsnäoloani. Tiesin kyllä mitä seuraisi, jos jäisin kiinni. Niin oli ennenkin käynyt, ja silloin olin joutunut intensiivisen kutittelun ja kopeloinnin kohteeksi, joka oli loppunut vasta kun olin rääkynyt hysteerisenä kuin pieni porsas. Joku kentälle tullut isompi tyttö oli kuullut äänet ja tullut pelastamaan.

Sain nyt hiivittyä kopin takanurkalle ja kurkistettua varovasti sen taakse. Yllätyksekseni pojat eivät olleetkaan tapansa mukaan housut nilkoissa vetämässä käteen, vaan olivat kyykyssä, edessään maassa jonkun pojista puhelin. Puhelimessa pyöri video, ja äänistä päätellen se oli pornoa, mitäpä muutakaan.

Kuvaa en nähnyt, mutta joku nainen siellä selvästikin sai melaa mekkoon niin että tyrät rytkyy. Ulina ja voivotus olivat melkoiset.

Hetken tilannetta seurattuani säpsähdin.

-Ei voi olla totta…

Olisin voinut vannoa, että videolla mölisevä naisen ääni oli Läskilämärin. Hämmentynyt riemastumisen tunne alkoi jo hiipiä mieleeni ja unohdin kokonaan että voisin paljastua. Ja niin siinä sitten kävikin. Jokin oksa oli kuitenkin rasahtanut. Tai sitten poika oli vasta saapunut paikalle ja huomannut minun keikistelevän kopin nurkalla.

Olin juuri tunkemassa kättä housuihini, kun kourat laskeutuivat olkapäilleni.

-PÖÖ!

Pyörähdin salamana ympäri. Säikähdin niin että meinasi pissi lirahtaa pöksyyn. Edessäni seisoi tuttu poika, minua pari vuotta vanhempi Hartsa, ja piteli minua olkapäistä. Ote oli kuitenkin ystävällinen ja pojan naama naurussa.

-Mitäs se giltsi täällä vaanii piukoissa punaisissa verkkareissaan? Ja käsi pöksyissä?

-Emmä mitään…pissille olin menossa…sain änkytettyä ja vedin käden pois housuista niin että kuminauha näpsähti.

-Tai siis mä halusin vaan nähdä mitä te puuhaatte.

-Niin joo…ja aattelit samalla hangata lapaseen…

Hartsa tyrkkäsi minua kevyesti olkapäistä ja pakotti astumaan kopin taakse, missä pojat olivat nyt ponkaisseet seisaalleen.

Pojat olivat säikähtäneet tilannetta vähintään yhtä paljon kuin minä, ja piilottaneet puhelimen salaman nopeasti heinikkoon.

-Jumaliste me säikähdettiin! Olisit sanonu että oot tulossa…

-No emmä viittiny kun mä luulin että te ootte vetämässä käteen…

-Pervo ämmä!

Alkuhämmennyksen jälkeen aloin saada itsevarmuuttani takaisin ja otin nyt puheenvuoron itselleni.

- No ehkä oonkin. Mutta nyt mua kyllä kiinnostaa että mitä siinä puhelimessa oikein oli.

-No tuu tänne niin me näytetään. Mutta kenellekään et sitten kerro.

-Juu…en varmaan…

Yksi pojista poimi puhelimen ruohikosta ja laittoi videon pyörimään alusta. Aluksi näkyi vain kuvaa huoneesta, joka näytti aivan meidän koulun liikuntasalin patjavarastolta. Ja sitä se mitä ilmeisemmin olikin. Kuvassa näkyi varsin hyvässä valossa kasa sinisiä jumppapatjoja. Samoja joilla minäkin olin vääntänyt vatsalihasharjoituksia, jotka minun kohdallani lähes aina johtivat pieniin orkun purkauksiin. Eli varsin eroottinen alusta ainakin minun mielestäni. Sisäliikunta olikin suosikkiaineeni.

Aluksi kuvassa ei tapahtunut mitään, mutta sitten alkoi näkyä valon häilähdyksiä. Joku ilmeisesti avasi varaston oven. Alkoi kuulua kiihtyneen sävyistä puhetta ja askelia.

Se mitä seuraavaksi näin ja kuulin, oli kyllä odottamatonta ja yllättävää. Sisään huoneeseen nimittäin änkeytyi Läskilämäri kiskoen perässään vastaan hagoittelevaa laihaa, parikymppistä talonmiehen apupoikaa.

-Siis näänks mä oikein…

-No kyllä näät, Hartsa vastasi ja nauroi nyt katketakseen.

Video eteni ja ilmeisesti kuvauslaitteisto oli laadukas, koska kaikki oli tallentunut viimeisen päälle, sekä kuva että ääni. Mitään valvontakameroita tuolla ei tietääkseni ollut, ja jos olisi, niin Läskilämäri varmasti tietäisi niistä. Joku oli siis kuvannut salaa ja osannut odottaa, että jotain tulee tapahtumaan.

-Tuu nyt sieltä, ei tää niin paha juttu ole! Haluat itekin.

Läskiämmä kiskoi laihaa ja kalpeaa poikaa perässään kohti patjakasaa ja repi toisella kädellään sukkahousujaan massiivisten reisien päältä kohti nilkkoja. Saatoin kuulla sukkahousujen kankaan ratkeilevan ritisten ja muijan huohottavan äänekkäästi. Ämmä päästi pojan kädestä irti ja alkoi molemmin käsin repiä vaatekappaleiden riekaleita yltään. Isohkot pikkuhousut muija viskasi päänsä yli kuin märän rätin ja ne jäivät roikkumaan surkean näköisenä kaistaleena puolapuihin.

Poika puolestaan seisoi avuttoman näköisenä vieressä ja katseli läskimuijan kamppailua vaatekappaleidensa kanssa. Poika oli laiha, finniposkinen ja muutenkin vähän reppanan oloinen. Mutta ilman housujen riisumistakin kuvasta näki, että pojan verkkareissa pullisteli ilmeisen mittava kanki.

-No okei, voin mä varmaan…poika sopersi epäröivään sävyyn ja vilkuili hätäisen näköisesti ympärilleen.

Läskilämäri oli jo selällään patjakasassa, paksut reidet levällään ja pullea viiva limaisena kiillellen. Hikinen mekko oli kelautunut valtavien roikkuvien hinkkien yli kaulalle. Ämmän nännipihat olivat puolen kämmenen kokoiset ja nännit pystyssä ja isot kuin viinirypäleet. Oma pimppani oli tässä vaiheessa kyllä kuivahtanut, sen verran perverssiä ja epäeroottista meno videolla oli.

-Mun on nyt pakko saada! Sun pitää auttaa mua! Ne saatanan nulikat on laittanu niitä helvetin pillereitä mun piimään! Mun pää räjähtää jos mä en nyt saa! VITTU!

Kieriskelin nyt nurmikolla maha kippurassa ja nauroin niin että olin tikahtua. Pojilla näytti olevan lähes yhtä hauskaa.

-Piimään…ei oo totta! Siis juoko tuo muija piimää…sekö sitä lihottaa?

Myös naisen kielenkäyttö oli hulvatonta. Enpä olisi uskonut vararehtorimme latelevan noin paljon kirosanoja…

-Tää videohan on kullan arvoinen…väärin käytettynä…

-Niinpä…

Vihdoin laiha poika sai itseensä liikettä. Saatavilla oleva pillu oli kaiketi liian houkutteleva asia, vaikka se tarjoiltiinkin hieman haastavalta alustalta. En ollut nimittäin koskaan kuullut tämän apupojan juttelevan sanaakaan kenellekään naisenpuolelle. Pelkkä moikkaaminenkin sai pojan änkyttämään ja punastelemaan. Eli tyttöystävää ei luultavasti ollut, ja sitä myöten puute valtava.

Poika kiskoi ahdistavat verkkarinsa ja niiden mukana aivan liian pienet bokserit nilkkoihin. Minullakin alkoi taas hieman lämmetä, kun pojan housuista ponnahti esiin varsin mittava kikkeli. Tuosta olisi voinut jo käyttää niinkin rivoa määritelmää kuin kyrpä. Se oli varmaan ainakin 20 senttiä pitkä ja seisoi tanakasti hieman ylöspäin kaartuen. Varressa pullisteli paksu verisuoni. Terska oli kuin pieni luumu, vähän sinertävä. Ja kivespussit olivat nyrkin kokoisena pallona kyrvän alla. Ilmeisesti poika oli melkoisen kiihottunut, jos tietoni kivespussien käyttäytymisestä pitivät yhtään paikkansa. Ja kalun päästä näytti valuvan kirkasta nestettä, varmaankin sitä samaa, mitä olimme nähneet poikien orkutusten yhteydessä. Muistikuva sai minut vilkaisemaan nopeasti vieressäni heinikossa kyykistelevää Hartsaa ja muistelemaan sitä kun ensimmäisen kerran näin poikaa orkutettavan livenä. Mahtoikohan hänellä taas vuotaa sitä kirkasta nestettä, kuten silloin kun orkutus oli vasta alkamassa? Ja olikohan pojalla kasvanut vielä?

-Nopeesti nyt!

Läskilämäri hieroi pullean rakonsa kätkössä olevaa pilluaan niin että litinä ja läiske kuului. Lantio nytkyi rivon näköisesti poikaa kohti. Vihdoin poika uskaltautui asettumaan kontalleen muijan läskireisien väliin ja survaisi ison kalunsa kerralla limaiseen rakoon. Se näytti holahtavan helpohkosti sisään.

Sitten alkoikin aikamoisen raju yhdyntä. Tämä poika ei sitten ollutkaan mikään hetilaukeava nyhverö kuten olin ounastellut, vaan kunnon mylläri. Videolta kuului Läskilämärin kiihtyvä ulina ja voihke, mutta samalla myös rivon kuuloisia märkiä pieruääniä, kun kyrpä kirnusi tirskahdellen läskimuijan mättäässä. Kumpikin näytti nyt unohtaneen täysin ympäristön ja sen tosiasian, että tuon kaiken volinan, litinän ja läiskeen on täytynyt kuulua pitkälle jumppasalin puolelle.

Tätä mylläämmistä kesti korkeintaa puoli minuuttia, kun Läskilämäri alkoi jo saada. Muija riuhtoi, kiemurteli ja voihki laihan apupojan alla. Poika jatkoi armotonta takomista hidastamatta tippaakaan.

-Orkku tulee, perkele! AAAAHHHH…AIJAIJAIIIII!!!

Tämä oli aivan hulvatonta. Näytti siltä, että kumpikin oli täysin menettänyt estonsa ja unohtanut sen mahdollisuuden, että jumppasaliin saattaisi tulla joku. Ketään ei kuitenkaan sattunut paikalle, ja raju naiminen jatkui videolla varmaan kymmenen minuuttia. Tuona aikana läskimuija huusi orgasmiaan ainakin seitsemän kertaa. Pillereissä täytyi todella olla potkua.

Sitten seurasi videon loppuhuipennus. Panomies oli ilmeisesti itsekin pääsemässä nyt huipulle, ja tempaisi kuin henkensä hädässä kalunsa ulos Läskilämärin sisuksista. Se oli varmasti viisasta. Sitten lasti lensi pitkin läskimuijan hikistä lihavuorta. Poikaparka runkkasi minkä kerkesi ja tyhjensi pullottavat ja sykkivät pallinsa Läskilämärin reisille, vatsalle, hinkeille ja naamalle. Spermaa näytti ryöppyävän kuin paloletkusta. Heti kun homma oli hänen osaltaan ohi, poika nappasi housunsa lattialta ja juoksi naama punoittaen ja laiha finninen perse vilkkuen ulos patjavarastosta. Lämäri jäi patjalle makaamaan ja nyyhkimään. Käsi hinkkasi vieläkin limaista rakoa kouristuksenomaisin liikkein, hidastuen vähitellen.

-Saatanan paskiaiset…vielä minä teille näytän!

Sitten filmi katkesi. Ja hyvä niin. Ainakin minä olin nähnyt jo aivan liikaa ja vatsalihakseni olivat kipeinä nauramisesta. Poskiakin meinasi krampata. Pojilla tuntui olevan sama vika. Tosin syrjäsilmällä huomasin että ainakin Hartsan housuissa pullotti. Mielessäni vilahteli lisää muistikuvia Hartsan orkutuksesta ja omista sekalaisista tunteistani sen aikana. Ajatukset saivat uuden kiihotuksen aallon hulvahtamaan pimpissäni joka oli nyt sangen liukas. Joka tapauksessa epäilen, että tuo video oli vahingoittanut verkkokalvojani ja traumatisoinut minut eliniäksi.

Vihdoin saimme koottua itsemme, ja sain kysytyksi:

-Kuinka moni tästä tietää?

-Ei varmaan moni. Tää tuli salaisesta numerosta yksityisviestillä. Pitää miettiä mitä tehdään…Ainakin me saadaan nyt puristusote tuon muijan palleista, jos sellaista tarvetta tulee.

-Aiottekste kiristää sitä?

-Ei me vielä tiedetä. Jos se rupee oikein vittumaiseksi niin ehkä. Ja niin voi ruvetakin kun joku vissiin laittoi niitä pillereitä sen piimäpurkkiin ja se saattaa saada potkut sen murron takia.

-Ois kyllä kiva itekin maistaa niitä pillereitä, totesin varovaisen toiveikkaaseen sävyyn.

-Sähän oot maistanu...pissitkin meidän päälle sillon, muistatko?

-No muistan! Ai tekö siinä eturivissä olitte…sorry….Mutta se on eri asia. Mä haluun nauttia niistä enkä kitua jossain siveysvyössä tuntikausia.

-No me saatetaan tietää mistä niistä vois saada. Jos maltat oottaa huomiseen, niin ehkä voidaan hommata. Saat ilmaseks kun oot niin kiva ja söpö.

-Ok, kertokaa sit.

-Joo.

Hetkeksi laskeutui mietteliäs hiljaisuus. Huomasin että ruokavälitunti oli päättymässä kymmenen minuutin päästä. Olin jos kääntymässä ja lähdössä kävelemään koululle päin, kun Hartsa tarttui minuun takaapäin ja nappasi tiukan otteen vyötäröltäni. Kuumottava tunne pyyhkäisi läpi koko vartaloni ja tunsin kuinka pimpassa kävi taas kutkaisu ja nännit rutistuivat rusinoiksi. Sydämeni pomppasi kurkkuun saman tien ja alkoi takoa kuin viimeistä päivää.

-Voi ei…taasko se alkaa…ajattelin mielessäni, mutta pidin suuni supussa.

-Mutta koska sä vakoilit meitä, niin nyt me kutitetaan sua. Vaatteiden altakin. Onks se ok?

Harkitsin hetken karkuun yrittämistä, mutta jäinkin sitten seisomaan paikalleni Hartsan hellään mutta vahvaan otteeseen. Mehut alkoivat taas virrata pikkareissani ja koko vartalon läpi kävi puistattava mutta samalla ihana tunne. Kiihottuneisuuteni hävetti mutta samalla myös rohkaisi minua, ja sain sanotuksi:

-No kutittakaa, mutta housut pysyy sit kaikilla jalassa tai mä alan kirkua.

-No sovitaan niin.

Hartsa siirsi otteensa niin että nyt pojan kädet pitivät tiukasti kiinni B-kokoisista terävistä tisseistäni, joista olin sangen ylpeä. Paita ja rintaliivit olivat nousseet kaulaan ja jäykät nännykkäni puristuivat pojan karheita kämmeniä vasten. Tunsin että jotain kovaa painui vasten peppuani. Annoin itseni valua aivan rennoksi ja antauduin poikien käsittelyyn. Tunsin itseni tuhmaksi ja häpeälliseksi, mutta samalla nautin tilanteesta jollain kierolla tavalla. Pimpassani pienenä kutkutteluna tuntunut kiihotus alkoi nyt nopeasti muuttua siksi syväksi kuumotukseksi, joka minulla aina edelsi kiihottumisen loppuvaiheita ja orgasmia.

Sitten kutittelu alkoi neljän pojan voimin, enkä tällä kertaa rimpuillut tai rääkynyt paljoakaan. Ainoastaan lopussa ihan vähän, kun jonkun käsi pikkupöksyissäni sai minut nousemaan humaavalle ja sykkivälle huipulle.