“Sori sä missasit nyt sen ilotulituksen” Mika virnisti kouraistessaan vielä pakaroitani ennen kuin vedin housuni jälleen niiden peitoksi. “Kyllä sussa on mulle ilotulitusta riittämiin” hymyilin takaisin napittaessani sepalusta. Mika pysähtyi ovelle kuuntelemaan olisiko ulkopuolella ketään, ja irvisti sitten minulle. “Siinä on varmaan taas jotain ämmiä meikkaamassa!” se sihahti. “No mitä väliä, antaa olla” hymyilin ja silitin Mikan selkää jääden itsekin kuuntelemaan oven takaa kuuluvaa kikatusta. “Henkilökunta ei ilmeisesti oikein arvosta tätä vessassa nussimista. Yks tuttu sai porttarin kun kärähti ämmänsä kanssa touhuamasta ja sattu vartija vastaan kun tulivat yhdessä ulos.” Kohotin hieman kulmaani ja ajattelin mielessäni, että kyse saattaisi ennemminkin olla siitä ettei Mika halua kenenkään näkevän meitä yhdessä poistumassa vessasta. Kyllähän me lähekkäin julkisesti oltiin, pidettiin kädestä ja suukotettiinkin, mutta jotenkin minulla oli tunne että tämä olisi Mikalle liian suora julkitulo. Ajatukseni katkesi kun oven takaa kuului tuttu kikatus, ja tuhahdin ääneen “Se on Tiina…” Nopeasti Mika vilkaisi minuun, tarttui sitten käteeni ja napsautti lukon auki. “Tule rakas, meitä varmaan jo kaivataan” se sanoi kuuluvasti vetäen minut perässään ulos vessasta, ja esitti sitten hieman säikähtänyttä nähdessään tytöt meikkaamassa pienen syvennyksen edessä olevan pöydän ääressä. “Erno…” Tiina henkäisi, kääntyen niin yllättyneenä katsomaan peilin sijasta suoraan meihin, että veti huulipunaa poskelleen. Mika virnisti tyytyväisenä painaen minut kainaloonsa ja alkoi sitten vetää mukanaan tyttöjen ohi.
Menin tilanteesta hieman hämilleni, enkä oikein tiennyt oliko äskeinen ollut mielestäni väärin, ja jos oli niin ketä kohtaan. Jos oven takana olisi ollut tuntemattomia, Mika olisi varmasti arastellut näyttäytyä “näin homona”, mutta kun vastassa olikin Tiina, käytti Mika tilaisuuden näpäyttääkseen tätä, ja hieroakseen yhdessäoloamme vasten Tiinan naamaa. Tavallaan Tiina ansaitsikin sen, kun yritti aiheuttaa eripuraa välillemme, mutta jotenkin taisin hieman loukkaantua tapahtuneesta. Mika halusi kyllä tulla nähdyksi kanssani, mutta väärästä syystä, ja lähtökohta oli ollut ettei se olisi halunnut kenenkään näkevän meitä poistumassa wc tiloista yhdessä. “Jukka ja Lilli on menny tuohon viereiseen baariin sen ilotulituksen jälkeen” Mika päivitti välillä, vetäen minua perässään ulos tästä baarista. Seurasin sitä sanattomana baarista toiseen, kunnes löysimme jälleen Jukan. “Minne te hävisitte, yritin soittaakin vaikka kuinka monesti?” se uteli ja sai vain Mikan virnistämään. “Nooo me mentiin jo edeltä ulos ettei vaan missata sitä tulitusta, ja jäätiin sit suustamme kiinni kun tuli tuttuja vastaan” Mika vastasi ja iski minulle iloisesti silmää. Sain uuden juoman käteeni, ja Mikan yrittäessä suudella minua, väistin. “Noh, kulta, mikä on?” se kysyi hämillään tajutessaan totiset kasvoni. “Ei kai mikään…” tiuskaisin äkäisemmin kuin oli tarkoitus. Mikan kulmat kurtistuivat ja käsi tarttui käteeni. “No mitä helvettiä?” se kysyi ja yritti vetää minua vierelleen pöydän ääreen istumaan. “Mä käyn kusella…” sanoin ja käänsin seurueelle selkäni. “No mikäs sille tuli?” kuulin Jukan kysyvän ennen kuin äänet hukkuivat baarin meluun. Sulkeuduin hetkeksi yhteen wc koppiin vetämään henkeä. Koko Mika oli alkanut nyt jotenkin vituttaa oikein olan takaa, ja sen huoleton hymy sai minut vain suuttumaan entisestään.
Lopulta palasin takaisin pöytäämme, ja Mika olikin kadonnut johonkin. Oikeastaan huokasin vain helpotuksesta. “Kaikki hyvin?” Jukka kysyi kun otin tuoppini ja aloin juoda sitä kerralla tyhjäksi. “Tänne oli tilattu nämä” tarjoilija sanoi laskiessaan pöydälle tarjottimen jossa oli jokaiselle meistä shotit ja parit drinkit. Näin Mikan juttelevan jonkun kaverinsa kanssa baaritiskillä, joten nappasin oman shottini lisäksi vielä hänenkin. “Hei hei Erno, onks kaikki hyvin?” Jukka kysyi uudestaan kun laskin toisenkin tyhjän shottilasin pöydälle. “Joo ei tässä mitään” kuittasin viileästi ja maistoin mojitoa. “No mihis mun juomat on jo hävinnyt?” Mika kysyi tultuaan pöytään. “Sori, sulla kun kesti niin me jo ehdittiin” Jukka vastasi ennen kuin kerkesin avata suutani, missä olisi minulla hetki mennytkin kun vedin pillin läpi drinkkiä kitusiini. Mika kääntyi takaisin päin tiskiä tilatakseen itselleen uuden, ja Jukka tarttui pöydän yli käteeni ennen kuin ehdin tarttua uuteen lasiin. “Erno mitä vittua nyt oikeesti?!” se sihahti ja katsoi silmiini. “Sä oot kohta hirveessä kännissä jos tuota tahtia vedät, huilaahan välillä!” Mulkaisin vain Jukkaan alkaessani tyhjentää toistakin lasillista. Käytin yleensä alkoholia hyvin kohtuudella, ja edellisiltainen hieman vahvempi hutikka Jukan kanssa oli minulle oikeastaan aika harvinainen. Hiuksen hieno hiprakka riitti minulle, koska en voinut sietää krapulaa. Muutaman teini sekoilun jälkeen olin oppinut että alkoholilla on ihan mukava boostata hyvää mieltä pienen pieneen hiprakkaan, mutta sen yli menevä toisi jo mukanaan krapulan, eikä se ollut minua varten. Nyt en jaksanut välittää, ja jotenkin tuntui että vahva humala ja kamala krapula veisivät ajatukset pois tästä vitutuksesta. Nousin pöydästä ja sanoin Jukalle lähteväni kotiin. Mika tuli shottilasi kädessä minua vastaan ja ihmetteli mihin olin matkalla. “Mä menen nyt kotiin, ja musta tuntuu, että sunkin olisi hyvä mennä omaasi. Hyvää yötä.”
Vedin takkiani kiinni ja nostin kaulahuivia paremmin suojaksi kylmää viimaa vastaan, joka puski päälleni heti astuttuani ulos baarin ovista. Tunsin kuinka aivan liian nopeaan tahtiin vedetyt juomat alkoivat nousta päähän, ja aloin oikeastaan jo katua koko humala/krapula ajatustani. “Erno odota!” kuulin Mikan huutavan perästäni, ja vilkaistuani taakse huomasin sen juoksevan paitasillaan perääni. “Mikä sulle tuli, oot sä suuttunut mulle jostain?” se tivasi heti päästyään luokseni. “No mitäpä luulet?” tiuskaisin takaisin, ja hetkeksi laantunut kiukkuni oli taas palannut. “No luulen että olet, mutta haluatko ehkä selventää että mistä?” Mika kysyi hieman kiukkuisesti itsekin, ja äänensävynsä sai minut kiukustumaan entisestään. “Koska sua nolottaa olla mun kanssa! Älä jauha mulle mitään paskaa jostain porttarista, kun sua olis vaan nolottanut jos joku olisi nähnyt että tulet vessasta mua nussimasta! Sä olevinaan olet ihan ok sen kanssa että seurustelet mun kanssani, ja siitä varmaan oletkin, mutta jos joku saa suoraan sen käsityksen että sähän myös nussit poikaa, tai vielä pahempaa, et joku nussiikin sinua, niin sehän oliskin ihan kamalaa! Kun sä olet suuri ja mahtava Mika, oikea naistenkaataja ja miesten mies, niin eihän kukaan vaan saa ajatella että sähän myös panet mun kanssani!” Mika tuijotti minua suu auki ja silmät suurina, eikä osannut vastata mitään. En ollut aivan varma mistä avautumiseni kumpusi, mutta shottien tuoma uhma ei antanut periksi, ja tuijotin Mikaa vain takaisin niin tuimana kuin osasin. “Okei” Mika sai lopulta sanottua ja nyökytti päätään. “Mun pitää nyt mennä sisälle etten palellu. Menehän säkin nukkumaan tuo pääs selväks, niin jutellaan vaikka huomenna” se sanoi kylmästi ja käänsi minulle selkänsä. Silmiäni alkoi kirvellä, ja kyyneleet poskilla valuen suuntasin kohti taksitolppaa. Kirosin mielessäni niitä tyhjentämiäni laseja jotka sumensivat päätäni entisestään, eikä tämä humala tuntunut enää lainkaan mukavalta.
Kotiin päästyäni kompuroin jo eteisessä ja lysähdin lopulta oven eteen lattialle. Näin humalani läpi kuinka äiti tuli ohuessa aamutakissa minua vastaan ja auttoi minut sänkyyni. “Erno rakas, miten sä olet tuohon kuntoon ittes juonut…” äiti huokasi riisuessaan kenkiäni ja takkiani. “Kulta mä vastaan Mikalle että olet päässyt kotiin, se oli laittanut sulle näköjään viestiä että ilmoittaisit kun olet kotona, kun se oli huolissaan, okei?” Sen jälkeen pimeni, ja aamulla en oikeastaan muistanut enää tuota kotiin tuloakaan. Yöpöydälläni odotti vesilasi ja särkylääke, sekä lappu jossa luki “jääkaapissa on voileipiä ja kylmää jaffaa”. “Voi äiti…” huokaisin onnellisena, ja pystyin toteamaan että krapula ei ollut lainkaan niin paha kuin olin pelännyt. Vai oliko se vasta tulossa? Kello oli jo 10, joten krapulasta pahimman oli pakko olla jo takana. Päätäni juili kuitenkin hieman, joten otin äidin jättämän lääkkeen ja suuntasin keittiöön. “No huomenta!” Marko virnisti iloisesti minut nähdessään. “Huomenta…” murahdin hieman irvistäen ja annoin ohi mennessä suukon äidin poskelle. Otin kaapista voileivät ja ison mukin kahvia, ja istuin sitten pöydän ääreen. “No sinähän olit eilen juonut sitten ihan urakalla, kun siihen aikaan tulit jo päissäsi kotiin?” äiti hymyili ja silitti sotkuista tukkaani. “En mä kamalasti, muutaman drinkin siinä alkuillasta, mut sit lopuks aika monta aika nopeesti niin nousi vähän päähän…” Kahvi maistui samaan aikaan kamalalle ja ihanalle, ja yritin nieleskellä sitä kun Jukkakin ilmestyi keittiöön. “No se on kiukkupussikin selvinnyt elolle. Menikö ne menkat jo?” se vittuili ja kamala viinan haju pölähti sen kulkiessa ohitseni. “No hyi vittu, sä taisit olla sitten ihan aamuun asti?” irvistin sille yökäten ja Jukka vain nauroi. Taisi olla edelleen vielä tuiskeen puolella. “No kieltämättä, oltiin tappiin asti baarissa, ja siitä mentiin vielä yhden mun kaverin luokse jatkoille. Tulin joskus vaille seittämän kotiin.” Mietin kuinka saisin kysyttyä oliko Mikakin ollut jatkoilla, ja kuinka sen loppuilta oli mennyt, kun Jukka jo lukikin ajatukseni ja kertoi Mikan lähteneen tilattujen drinkkien jälkeen kotiinsa. “Se oli jo lähdössä tänne meille kattomaan et oot päässy perille, mut sit sait vastattua että oot päässy himaan, niin se lähti sit kotiinsa kanssa.” Muistin nyt mitä äiti oli illalla sanonut, ja katsoin puhelimestani illan viestit. Hymyilin sille miten Mika oli minusta suutuneenakin huolissaan ja halusi varmistaa että olisin kunnossa. Sitten mieleeni palasikin miten olin sille edellisenä iltana kiukunnut ja kadulla huutanut. “Voi vitun vitun vittu…” huokasin ja laskin pääni vasten pöytää.
Aamiaisen jälkeen sain naputeltua Mikalle viestin jossa ehdotin että menisin käymään hänen luonaan. Meni ehkä puoli tuntia, kun sain viimein vastauksen; “Mutsi menee vasta iltavuoroon, ja mun pitää ilta vielä treenata, on se testi ensi viikolla. Nähdään huomenna.” Harmistuin viestistä, vaikka ymmärsin kyllä ettei treenaaminen ollut välttämättä pelkkä tekosyy. Mika oli jo kolme kuukautta treenannut tavallistakin ahkerammin, koska se halusi päästä armeijassa lentäjäksi, ja siihen oli ilmeisesti aika tiukka seula kuka mukaan pääsisi. Se oli tehnyt hakemuksen jo aikaa sitten, ja marraskuussa sai vahvistuksen että pääsisi hakuprosessin seuraavaan vaiheeseen. Ilmasotakouluun oli kaikkiaan kuusi portainen valinta, ja Mika oli päättänyt selvitä niistä kaikista, jotta pääsisi kiinni lapsuuden unelmaansa. Minä olin kiltisti menossa suorittamaan vain sen pakollisen puolen vuoden palveluksen Uudenmaan Prikaatiin, ja halusin päästä mahdollisimman nopeasti takaisin reserviin ja oman elämäni pariin. Olin suunnitellut jatko-opintoja psykologian parissa, ja jos opiskelupaikka avautuisi olisi edessä muutto Joensuuhun. Ensin pitäisi tietysti saada lukio päätökseen, ja meillä molemmilla oli kovat paineet saada kirjoitukset nappiin ja hyvät paperit jatkoja varten.
Yritin selata loppupäivän tenttikirjoja, mutta eilisestä tahmeisiin aivoihini ei tuntunut tarttuvan mikään. Paitsi Mika, kiukkuiluni sille, ja viileä viesti minkä olin tänään saanut. Ja siinäpä kaikki mitä pääni yritti koko päivän prosessoida. Aamulla oli taas kouluun meno, ja olin loputtoman kateellinen Jukalle jonka joululoma jatkuisi vielä viikon. Loppurutistus vielä, sitten alkaisi lukuloma ja vielä viimeinen pinnistys tentteihin ennen kuin tämä urakka olisi taputeltu. Sitten olisi pieni kesäloma, ennen kuin heinäkuussa astuisimme molemmat palvelukseen. Mika oli toivonut että jos paikkaa ei lentäjäksi irtoa, niin pääsisi sitten Uudellemaalle minun kanssani. Salaa ehkä hieman toivoin ettei meidän tarvitsisi olla erossa, mutta yritin tsempata ja innostua Mikan mukana kun sen unelma oli askeleen lähempänä.
Aamulla suin huolellisesti tukkaani, ja hermoilin kouluun lähtöä tavallista enemmän. Tai en kouluun lähtöä, vaan Mikan tapaamista. Meillä oli ollut jotain pientä sanaharkkaa aikaisemmin, mutta oikeaa kunnollista riitaa ei koskaan. Jos olimmekin joskus toisillemme suutahtaneet, oli tilanne mennyt nopeasti ohi ja sopu saatu aikaan. Ikinä emme olleet eronneet omille teillemme riidan jälkeen. Mika odottikin jo tutussa risteyksessä, ja vatsassani muljahteli kun katselin sitä kauempaa. “Moi” sain sanottua, ja Mika kääntyi päin minua. “No moi” se vastasi hieman totisena, ja yritti hymyillä sitten. “Mä… Tai siis… Anteeks se mun kiukkuilu… En tiedä mikä muhun meni.” Mika katsoi minua hetken hiljaa, ja astui sitten lähemmäs tarttuen käteeni. “Kai sä olit vähän oikeessakin. Mulla on vielä tekemistä itteni kanssa, ja joskus se vaan puskee päälle, et tää on jotenkin noloa, tai väärin… Vaikkei se ole, ja sä olet parasta mitä mulla on koskaan ollut.” Mika sai minut hymyilemään ja kiedoin käteni sen ympärille. “No se johtuu vaan siitä ettei sulla oo koskaan ollu mitään kovin kummasta, niin luulet et mä oon sit jotain oikein spesiaalia” naurahdin ja suutelin sen pehmeitä huulia. Sain Mikan nauramaan letkautukselleni, ja oloni keveni. “Mut anteeks jos sain sulle sellasen olon että häpeän jotenkin sua, tai meitä. Mä teen vielä töitä tän kanssa.” Nyökytin Mikalle vastaukseksi, ja pyysin itsekin anteeksi että olin hänelle huutanut. “No sä korvaat sen vielä joskus” Mika virnisti ja läimäytti takapuolelle saaden minut kiljahtamaan.
Mikalla viikko vierähti nopeasti, kun koulun jälkeen se huhki uimassa, lenkillä ja salilla, ja iltaisin pänttäsi vielä tenttikirjoja. Minulle viikko oli pitkä ja tylsä, kun näimme oikeastaan vain koulussa ja hetken koulun jälkeen, kunnes Mika riensi taas kiireidensä pariin. Lauantaina menimme Jukan kanssa kaveriksi kun Ritva sai vihdoin oman pienen asunnon. Marko lähti isolla autollaan kuskiksi noutamaan huonekaluja, joista osa oli lahjoituksena saatuja, ja osa jostain edullisesti ostettuja. Kasasimme huonekaluja ja asettelimme kaiken uudessa kodissa paikoilleen. Ritva oli saanut jonkin verran noudettua omia tavaroitaan kotoaan, kun asiamies oli sopinut kaikesta valmiiksi Markun kanssa. Ritva kiitteli meitä vuolaasti avusta, ja vihdoin pääsin illalla Mikan kanssa kahdestaan sen kämpälle. Heti asunnolle päästyämme aloin viekoitellen näykkiä Mikan huulia, ja kuiskasin että olin kaivannut sen läheisyyttä. “Pakkohan mut on sut pitää kaukana, kun ei näistä hommista tule mitään jos sä olet mua täällä vaan viettelemässä sänkyyn” Mika hymyili ja puristeli takapuoltani. “No nyt kun se sun kuntotesti on ohi, voit edes hetkeksi keskittyä myös muhun” kuiskutin napittaessani auki Mikan sepalusta.
Sinä iltana rakastelimme pitkään ja rauhassa, kun vihdoin ei ollut kiire minnekään. Nautiskelimme toisistamme hyväillen ja suukotellen, kiusaten ja härnäten. Annoimme toisillemme ihanaa ja kiireetöntä suuseksiä, jonka yhteydessä Mika jopa pyysi että nuolisin myös hänen peppuaan, ja hyväilisin häntä sormin samalla kun ottaisin suihin. Hyväilin pitkään ja annoin Mikan rentoutua ja nautiskella, ollessani itse vain ilahtunut siitä että Mikakin hitaasti lämpeni peppunsa käsittelylle. Tänään se sai kuitenkin jäädä vain tähän, mutta minä sain onneksi siitäkin edestä hyväilyä itselleni Mikan viedessä minut taivaaseen parikin kertaa. “Sä olet kyllä tuhmaillut ilman mua kun kestit noin pitkään” murisin sille maatessani raukeana Mikan sängyllä. “Sori, pakko oli vähän purkaa paineita eilen sen testin jälkeen. Mut ei tuo näyttänyt sua äsken kauheesti haittaavan” Mika virnisti ennen kuin painui pesuille.
Alkuvuosi vieri reippaasti eteenpäin. Tammikuun lopulla Mika sai ilmoituksen että pääsisi lentäjäkoulutuksen valinnoissa seuraavaan vaiheeseen, ja helmikuussa saateltiin lukion varsinainen koulutyö päätökseen penkkareiden merkeissä. Minä sain pukea päähäni vaalean pitkän peruukin, ja laskea kutreilleni oksakruunun kun edustin juhlissa haltiakuningas Thranduilina. Mika seisoi rinnallani kuningas Aragornina, ja rooli sopikin hänelle oikein mainiosti, olihan Mika oikein raamikas ja omasi jo valmiiksi tummat olkapäille yltävät taipuisat hiukset. Jukka ehti aamulla piruilla kuinka en ollut tarpeeksi maskuliininen Thranduiliksi, ja melkein sai minut vakuutettua että olisin parempi “ihan vain haltia poikana”. Kun lopulta tajusin että haltia poika ei ole kuningas, puin uhmakkaana haltiakuninkaan kaavun ylleni, ja tiuskaisin kuinka minä aioin tänään aivan varmasti pukea kruunun. Mikaa hymyilytti, ja illalla se muistutti minulle ihan rankalla kädellä kuka todellinen kuningas lopulta oli. Ja niin kiltti pikku surkueläin alistui suuren ja mahtavan Aragornin edessä, anellen armoa ja kruunustaan luopuen. Tasoitin tilannetta käyttämällä kruunuani ainakin kuukauden ajan aina ollessani Mikan luona, kunnes Mika kyllästyi ja lopulta alistui minun valtani alle, ja joutui takapuoli pystyssä uikuttamaan kuinka Thranduil oli ikuinen ja mahtavin kaikista. Vasta sen jälkeen suostuin laskemaan omankin kruununi kirjahyllyyn. Ainakin toistaiseksi.
Maaliskuu meni nenä kiinni kirjoissa, päntäten ja tenteissä rimpuillen. Huokasimme molemmat helpotuksesta kun kirjoitukset lopultakin olivat ohi. Koko alkuvuosi oli ollut yhtä pänttäämistä ja kirjoituksiin valmistautumista, ja Mikaa stressasi kaiken päälle vielä valintakokeet lentäjäksi. Maaliskuun loppu näytti jo alkavan kevään merkkejä, ja viimeisen tenttipäivän ollessa ohi pystyimme viettämään aurinkoista vapaapäivää puistossa, auringon lämmittäessä lempeästi. “Tiedätkö, mä nyt vasta tajusin että mulla on tainnut olla sua vähän ikävä aina tässä välillä” Mika sanoi puistonpenkillä rennosti röhnöttäen ja virnisti hieman. Vilkaisin sitä aurinkolasien ylitse ja hymyilin sitten. “Niin mullakin sua, aina kun on jaksanut jotain ajatellakin.” Oikeastaan penkkareista lähtien olimme nähneet vain koulussa ja jääneet koulun jälkeen hetkeksi kahville, ja sitten painuneet molemmat omiin koteihimme taas lukemaan, tai jos saman katon alla olimmekin niin opiskelimme yhdessä. Ainoaksi poikkeuspäiväksi olimme sopineet lauantait, jolloin menin aina yöksi Mikan luokse. Se olikin oikein hyvä järjestely, saimme molemmat vapaapäivän kouluhommista ja Mikan sanoin “purettua paineita ennen kuin tulee hulluksi”. Sekstailu vain kerran viikkoon näytti tekevän Mikalle tiukkaa, mutta olin vannottanut sitä pitämään näppinsä kurissa ja säästämään kaiken kiimansa minua varten. Pari kertaa oli lipsahtanut, ja yhteinen opiskelu olikin erehdyksessä mennyt panemiseksi. Sitä suuremmalla syyllä yritimme pysyä eri osoitteissa kun luettavaa oli vielä ollut. Molemmat olimme uppoutuneet kirjoituksiin niin kovasti, että tilaa muille ajatuksille ei juurikaan jäänyt. Vasta nyt viimeisen tentin ollessa ohi pystyimme huokaisemaan ja aivot alkoivat asettua normaaliin taajuuteensa.
“Erno lupaatko mulle yhden jutun?” Mika kysyn taas hetken hiljaisuuden jälkeen. Se istui vierelläni ja katseli lasiensa takaa taivaalla seilaavia pilviä. “No minkä?” tiedustelin keskittyen itsekin pilven hattaroihin, kunnes Mika käänsi katseensa taivaalta taas minuun. “Lupaa mulle, että me ei ikinä enää harrasteta näin vähän seksiä, kun nyt” se sanoi aika painokkaasti. Käänsin katseeni Mikaan, ja minua meinasi naurattaa. “Vitun homo, sulla on aina vaan seksi mielessä” nauroin sille ja irvistin päälle. “No vitun homo niin onkin! Ainakin kahdesti viikossa, ihan vähintään. Mä en halua mitään lässähtänyttä suhdetta jossa seksiä on vaan parin viikon välein, tai vielä harvemmin! Et pidetäänhän me huoli, et se intohimo säilyy?” se kysyi ehkä jopa pientä huolta äänessään. “No yritetään ainakin. Oli se toisaalta aika mukavaakin, kun oltiin erossa hetki, niin sä kävit ainakin aika kuumana kun sit vihdoin tulin sun luokse lauantaisin” hymyilin ja kumarruin suutelemaan penkillä rönöttävää Mikaa. “No kävin joo, mut mä käyn kuumana suhun ihan muutenkin. Ja oli ihan paskaa kun sä olit niin harvoin mun luona. Mä ehdin jo tottua siihen että oot tyyliin puolet viikosta mun vieressä nukkumassa.” Mikan ikävä minua kohtaan sai minut väkisinkin hymyilemään, ja olisin halunnut käpertyä siihen sen vierelle loppuelämäkseni. “No nyt mä oon taas sun, vaikka ympäri viikon, niin voit käydä niin kuumana kun tahdot, ainakin sinne heinäkuulle asti.” Mika pysähtyi hetkeksi miettimään, ja irvisti sitten. “Mun olis parempi päästä sinne lentäjäks, jos joudun olemaan susta erossa kaikki viikot, ja välillä useemmankin” se murahti ja suuteli sitten ahnaasti. “Mitenkähän sä raukka parka pärjäät ilman mua monta viikkoa?” kiusoittelin sitä näykkien hellästi sen vaativia huulia. Mika virnisti ja suuteli vielä kerran ahnaasti, ennen kuin vastasi; “Kyllä mä jotenkin pärjään, eiköhän siellä joskus runkulle ehdi. Mut sä pikkulutka se vasta ongelmissa oletkin kun ei ole kukaan sua nussimassa, ja mä tiedän kyllä miten sä kaipaat melaa tohon sun kiimaseen pikku perseeseen.” Mikan murina tavoitti taas jonkun kiimapisteen sisälläni, ja päätin että tämä puistossa makoilu sai nyt riittää ja koti kutsuisi.
“No no mitä se pikkulutka nyt noin kuumana käy?” Mika nauroi kun aloin heti eteisessä kiskoa siltä paitaa pois. “Sä menet nyt riisumaan itses, ja heti kun mä olen käynyt pesulla, sä nussit mut taivaaseen!” komensin sitä ja heittelin omat vaatteeni lattialle. Mika jäi tyytyväisenä virnistelemään kun minä painuin kylpyhuoneeseen pesuille. Palatessani kylpyhuoneesta näin jo Mikan seisovan sänkynsä vieressä, toinen jalka sängylle nostettuna, munaansa hieromassa. Ehkä Mika oli oikeassa ja viikko oli liian pitkä väli, niin hulluna minä tuota miestä nyt halusin. Kävin Mikan käskyn mukaan sängylle, jossa sain heti mulkun suuhuni ja Mikan käden hyväilemään omaani. Mumisin tyytyväisenä Mikan runka tessa minua rauhallisella, mutta napakalla otteella. Hetken aikaa Mikaa imettyäni se kuiskasi “joko se kiimaperse haluaa mulkkua?” ja hetkessä olin jo kääntynyt polvilleni peppu pystyssä odottamaan. Mika hymyili ja kävi taakseni, ja liukkarituubin korkin naksahduksesta tiesin että saisin mitä tarvitsin. Huokasin onnellisena kun tunsin viileän voiteen pepullani, ja rentoutin itseni tuntiessani terskan painautuvan vasten minua. Mika jäi hetkeksi leikkimään ja härnäämään, painautuen vain ihan vähän sisääni, vetäen sitten taas ulos, ja kiusaten jälleen lisää. Lopulta se painautui rajusti sisälleni saaden minut parahtamaan ja käteni pettämään. “Voi Mika..!” huohotin peppu pystyssä vasten patjaa Mikan aloittaessa kiivaan panemisen. Runkkasin samalla itseäni, ja voihkin ihanaa oloani patjaa vasen. “Oi nussi lujempaa..! Nussi…! Oi rakas…!” anelin kohta, ja sainkin pyyntöihini vastentta. Mika ryskytti lujaa vasten takapuoltani, pitäen kovasti kiinni lanteiltani, päästäen irti vain läimäistäkseen pakaraani. Parahdin joka kerta polttavasta kivusta ja nautinnosta, ja tiesin Mikan hymyilevän tyytyväisenä aina kun parkaisin. Tunsin kuinka Mika painautui vasten selkääni, tarttui tukkaani ja painautui sisääni vielä muutaman voimakkaan kerran, ennen kuin alkoi huokailla tyytyväisenä vasten selkääni. Vetelin munaani vielä nopeasti muutama vedon verran, kun tunsinkin jo Mikan sykkivän sisääni, ja se sai myös minut laukemaan.
Makasimme vierekkäin sängyllä ja nautimme hiljaisuudessa toistemme läheisyydestä. Mikan sormet vaeltelivat selälläni ja pyörittelivät niskahiuksiani hellästi. Minä nuuhkin Mikan ihanaa tuoksua ja kuin humalluin siitä onnen tunteesta joka minua ympäröi. “Mitä meille käy jos sä pääset sinne Joensuuhun?” Mika huokasi rikkoen hiljaisuuden. “En mä tiedä. Mä muutan sinne sit intin jälkeen ja alotan ne opinnot. Haluan päästä mahdollisimman nopeesti alottamaan, kun se on vähintään se viis ja puol vuotta minkä se koulu kestää. Jospa sä keksisit sitten intissä mikä sä haluaisit olla isona, niin sulle löytyis varmaan koulu myös sieltä suunnalta. Tai jos sä pääsisit suoraan sinne Kuopioon lentämään, niin nehän olis lähekkäin, jos vaikka toinen meistä kävis sitten jommasta kummasta käsin töissä tai koulussa.” Mika rutisti minua lujaa ja suukotti otsaani. “Ai jommasta kummasta käsin?” se kysyi, ja nyökkäsin hiljaa. Olimme ehkä alitajuisesti vältelleet tätä keskustelua, kun pelkäsimme mitä tapahtuisi jos asuisimme kaukana toisistamme. Minä olin jo lukion alussa tiennyt että haluaisin opiskella psykologiaa, ja Joensuussa olisi eräs professori jonka kursseille aivan erityisesti halusin, ja Mika oli puolestaan jo pienestä pitäen haaveillut olevansa lentäjä. “Eli jos toinen meistä kävisi toisesta kaupungista käsin töissä tai koulussa, niin tarkoitatko sillä sitä että me asuttaisiin yhdessä?” Mika kysyi ja nosti kasvojani katsoakseen minua silmiin. Minua alkoi jostain syystä ujostuttaa, ja taisin hieman punastuakin. “Niin… Niin kai se saattaisi tarkoittaa…” Mika hymyili vastaukselleni ja antoi vielä suukon, ennen kuin vastasi; “Sä laittaisit meille varmasti kauniin oman kodin.”
Huhtikuu oli lämmin ja aurinkoinen, ja vietimmekin nyt ansaittuja vapaita. Minulla oli vahva usko hyvään todistukseen, ja olin aika varma että pääsisin haluamaani kouluun suoraan todistusvalinnalla kun haun aika syksyllä tulisi. Mikalla taas ei ollut vielä mitään käsitystä mitä hän haluaisi opiskella, jos ura armeijan parissa ei saisikaan tuulta alleen. Niinpä meidän ei tarvinnut keskittyä pääsykokeisiin tai vielä tässä vaiheessa stressata muusta kuin toukokuussa ilmoitettavista yo-kokeiden tuloksista ja kesäkuun alun lakkiaisista. Olimme molemmat lupautuneet osa-aikaisiin töihin, mutta huolehtineet siitä että vapaa-aikaa jäisi myös riittävästi. Mika kävi aamuisin ohjaamassa liikuntaryhmiä sillä kuntosalilla missä itsekin treenasi, ja saikin siinä samalla liikuntaa myös itselleen. Työpäivän jälkeen se treenasi lihaskuntoa itsenäisesti vielä hetken aikaa, ja lenkkeili sitten minua vastaan äitini työpaikalle, jossa olin avustamassa kirjanpidon puolella. Kevään aikana Mika kävi viimeisetkin valintakokeet, ja toukokuun lopussa postista kolahtikin palvelukseenastumismääräys ilmasotakouluun.
Kesäkuun loppua kohden armeijaan lähtö oli alkanut jännittää, ja itse armeijan lisäksi minua mietitytti olla erossa Mikasta. “Entä jos sä rakastut siellä Tikkakoskella johonkin toiseen?” marmatin lopulta yhtenä iltana sohvalla Mikan laittaessa iltapalaa. Se vilkaisi kurkun siivutuksen välissä nopeasti minuun, ja hymähti jotain. “No entä jos sä rakastut siellä sun varuskunnassa johonkin?” se vastasi, ja minä naurahdin ääneen. “No mikä siinä nyt noin naurattaa?” Mika kysyi kulmaansa kohottaen ja käveli lautasten kanssa luokseni laskien ne pöydälle. “Ai että mä rakastuisin johonkin toiseen?” nauroin ja tein Mikalle tilaa sohvalla. “Niin. Ihan yhtä lailla säkin voit johonkin ihastua, kun mäkin. Se on vaan sitten ihan eri asia että antaako sen ihastumisen mihinkään edetä.” “No niin kai… Sulle vaan olis varmaan vientiä vaikka kuinka paljon, ja sit jos sä et enää muistakaan mua…” Mikaa alkoi hymyilyttää surkeuteni, ja se veti minut hajareisin syliinsä. “Vittu mikä urpo sä oot. Sulle olis hölmö vientiä ihan yhtä paljon kun mullekin, mut kun sä et oo lukiossakaan enää edes muijia nähnyt, miten ne on sun perään vinkuneet.” Minua alkoi naurattaa, ja Mikakin hymyili lämpimästi. “Vaikka ei siinä, kyllä mä ymmärrän että kun sä iskit silmäsi muhun, niin kaikki muut unohtuu, kun olenhan mä nyt aika seksikäs” se virnisti vielä ja hyväili pakaroitani. “No niinhän sä oletkin, siks mua pelottaa susta luopuakkin.” Mika suoristi hieman itseään allani ja alkoi hyväillä kylkiäni. “Et sä musta oo luopumassa, enkä mä susta. Ei me olla erossa kun fyysisesti, ja lupaan kiriä senkin eron kiinni aina vapailla” se murahti ja näykki hellästi kaulaani. Upotin käteni Mikan ihaniin tummiin hiuksiin ja annoin sen huulten seikkailla kaulallani. Kun tiesin että pian joutuisin olemaan ilman tuota kosketusta, jokainen hipaisukin tuntui kuin tuli nuolisi ihoani, ja halusin tallentaa muistiini niistä jokaisen. Mika kiskoi paitani pois ja alkoi leikitellä kielellään rintakehälläni, näykkien välillä nänneistäni palaten taas kaulalleni. Huokailin onnellisena nauttien huulten ja kielen kosketuksesta, ja käsien vaativasta otteesta pakaroillani. “Sitä paitsi, enhän mä mistään voisi ihanampaa lutkaa löytää mitä sä olet” Mika murahti korvaani tarttuen samalla housujen läpi haaroihini saaden minut voihkaisemaan. Nousin hetkeksi pois Mikan sylistä riisuakseni omat housuni, ja kiskoin myös Mikan housut pois paljastaen niiden alla kovana seisovan kyrvän. Kävin takaisin Mikan syliin painaen itseni tiukasti sitä vasten, suudellen sen huulia ahnaasti samalla paitaa Mikan päältä kiskoen. Mika yritti toisella kädellään kaivella viereisestä lipastosta liukkaria, kunnes keskeytin suutelun ja kurotuin itse kaivamaan tuubin laatikosta. “Mä en oo käynyt kunnolla pesulla..” huokasin Mikan jo avatessa korkkia. “Aivan sama” se murahti kiimaisella äänellä ja nousin polvieni varaan Mikan liukastaessa mulkkunsa valmiiksi ja pyyhkiessään lopun liukkarin sormistaan pepulleni. Tartuin liukkaaseen kyrpään ja ohjasin sen reiälleni, istuen sitten rauhallisesti vasten tuota kankea joka upposi sisääni saaden molemmat meistä huokaamaan. Mika sulki nautinnosta silmänsä kun aloin rauhallisesti keinuttaa itseäni sen sylissä, suukotellen samalla sen taakse ojennettua kaulaa. “Olenko mä sun lempi lutka?” kysyin Mikan katsoessa taas minuun. “Olet!” se voihkaisi kun aloin voimakkaammin liikutella itseäni sitä vasten. “Varmasti?” henkäisin sen korvaan ottaen samalla napakan otteen Mikan hiuksista, ratsastaen rytmikkäästi huokailujen tahdissa. “Varmasti!” Mika voihkaisi kun näykkäisin sen kaulaa hieman lujemmin, ja tunsin jotain ihanaa vallan tunnetta Mikan huokaillessa allani. “Erno rakas kun sä tunnut hyvältä… Älä lopeta…” se voihki kun toisella kädelläni pidin kiinni tukasta, toisella kädelläni sen nännejä nipistellen ja hellästi kaulaa hyväillen ja näykkien. “Ei jälkiä…” Mika voihkaisi kun imaisin sen kaulaa voimakkaammin, mutta ei kieltänyt uudelleen vaikka aloin näykkiä ja imeä kaulaa lujempaa, keinuttaen samalla itseäni rauhallisesti mutta hyvin määrätietoisesti sen sylissä. Mikan kädet tarrautuivat pakaroilleni ja alkoivat liikuttaa minua lujempaa, mutta pysähdyin ja siirsin ne pois heristäen Mikalle sormeani. Se näytti hetken aikaa kauhistuneelle, mutta sulki silmänsä huokaisuun kun jatkoin liikettäni jälleen. “Sä viet multa järjen…” se sai enää huokaistua, kunnes antautui vietäväkseni.
Lämmin ja rakkauden täyteinen kesä muuttui heinäkuussa armeijan harmaaksi, kun saatoin aikaisin aamulla Mikan junalle kohti Jyväskylää. “Et sitten tuhmaile siellä” Mika kuiskasi kun suuteli minua vielä. “Älä oo huolissas, kyllä sä mut aika hyväks koulit viime yönä” yritin virnistää, vaikka tosiasiassa kurkkuani kuristi kun joutuisin pian irrottamaan otteeni omasta rakkaastani. “Muistakin se” Mika murahti vielä suudellen minua lujaa, kunnes irrotti kätensä ympäriltäni ja astui junaan. Hetkeksi se jo katosi näkyvistä, kunnes ilmestyikin vielä nurkan takaa takaisin ovelle. “Mä rakastan sua!” se huikkasi ovien sulkeutuessa, ja ikkunan läpi näin kuinka Mika iski minulle vielä silmää. Hymyilin vielä hetken, kunnes muistin taas todellisuuden, ja pyörähtäen vielä nopeasti kotona nappaamassa oman pienen laukkuni astuin itsekin junaan. Ikävän, hämmennyksen ja jännityksen keskellä kuljin jollain automaattiohjauksella kohteeseeni, ja havahduin vasta kun kuulin itseni sanovan “alokas Laasala ilmoittautuu palvelukseen.”
