Uutta jatkoa Lehtimyyjä- novelleihini. Lue tästä aikaisempi osa.
-------------------------
Tuskin olin kotiin ehtinyt, kun puhelimeni ilmoitti olemassaolostaan, ”Da daa”...
Olin edelleen päästäni pyörällä, en edelleenkään ymmärtänyt, mihin peliin olin joutunut. Kaivoin puhelimeni esiin ja murahdin ”Masa”.
”Jenni täällä hei! Soittelen, kuten pyysit. Juttelimme muutama päivä sitten lehtitilauksesta ja...”
”Joo... niin juttelimme” parkaisin alistuneen, ”laita vaan se lehti tulemaan”...
”Soitinko huonoon aikaan, kuulostat jotenkin… poissaolevalta? Etkö haluaisikaan... kutsuit minut lounaalle, eikö tarjouksesi olekaan enää voimassa?”
Olin ärähtämässä ”EIn”, mutta onnistuin nielaisemaan vastaukseni viimehetkellä. Tarkemmin ajatellen... tämä mysteerijuttu oli alkanut vaivata ja kieltämättä kiehtoa mieltäni siinä määrin, että halusin, ehdottomasti halusin, tietää, mistä tässä kaikessa lopultakin oli kyse...
”Tottakai tarjous on edelleen voimassa! Oletin vain, että otit uudelleen yhteyttä minuun vain varmistaaksesi, olenko jo miettinyt lehtesi tilaamista”
”Periaatteessa siksi juuri otinkin yhteyttä, mutta ajattelin...”, Jenni hiukan takelteli sanoissaan, ”...selvittää sen pidemmän kaavan mukaan. Eli suostua tarjoukseesi ja jutella siinä samalla tästä lehtitilauksesta...”, Jennin takeltelu jatkui. Ilmeisesti hän jännitti, josta seurasi tarve selitellä ja kierrellä ja... ”Jos siis tällainen sinulle sopii ja olet edelleen valmis pysymään tarjouksessasi...”
”Olen olen, tottakai pidän sanani. Koska sinulle sopisi... ”keskustella”?”
”Kävisikö tänään illalla, tänään minulla on vapaailta?”
Niinpä sovin taas treffit tuttuun paikkaan, klo 17:ksi. Ennen puhelun lopettamista sovimme vielä tuntomerkit puolin ja toisin...
Treffit illalla, hmmm... ei kai tässä auta muu kuin lähteä taas kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita ja suunnittelemaan, mitä Jennille illalla tarjoaisin. En ole mikään kokki ja reseptivarastoni alkoi näyttää ehtymisen merkkejä, siispä nyt jouduin hetken aikaa ihan miettimään ennen kauppaan lähtöä, samaa ruokaa en tietenkään voinut tälle neitoporukalle tarjota. Jotenkin heidän täytyy olla kimpassa keskenään minua kampittamassa, lannistamassa minut rehvakkaan puhelinkäyttäytymiseni vuoksi. Luonnollisesti he näinollen vertailevat kokemuksiaan jälkikäteen, eikä ruokakaan varmaankaan jää vertailematta, hymähdin itsekseni.
Onneksi keksin vielä yhden vaihtoehdon, joten… ei kun ostoksille, kello käy.
----
Tälläkertaa olin tavoistani poiketen tapaamispaikalla 10 minuuttia etuajassa. Halusin olla paikalla ajoissa, nähdä tuleeko Jenni paikalle yksin, vai onko ottanut tuekseen apujoukkoja. Minulle jäi siis aikaa seurata ihmisvilinää ja etsiä vilinästä tuttuja piirteitä, sellaisia ei kuitenkaan näkynyt, ei ennen Jennin ilmestymistä. Hänet poimin silmiini hyvissä ajoin, sinertävä villakangastakki, valkoinen kaulaliina, noinhan tuntomerkit kuuluivat. Ja ilmeisesti autostanikin antamani tuntomerkit olivat kyllin selvät, sillä Jenni johdatti kulkunsa suoraan autoani kohti.
En edes yrittänyt leikkiä gentlemania ja nousta avaamaan hänelle autonovea. Sen verran herrasmiestä minusta toki löytyi, että kurotin paikaltani ja työnsin apumiehenpuoleisen oven kutsuvasti auki. Jenni kumartui katsomaan autoon, hymyili ujosti ja totesi ”odotat ilmeisesti minua”?
”En odota, mutta tulin paikalle, koska lupasin”!
Seurasi hetken hiljaisuus, jonka päätin hymyillen: ”Vitsi! Vitsi, vitsi, VITSI!! Tottakai odotan, ja nimenomaan juuri SINUA!”.
Jenni vapautui silminnähden, hymyili ujosti ja kiipesi autoon.
---
Kevyen rupattelun saattelemana päädyimme asunnolleni. Matkan aikana vilkuilin Jenniä etsien hänestä siskojensa piirteitä, mutten sellaisia löytänyt. Jenni oli kaunis, ehkä vieläkin kauniimpi kuin siskonsa, mutta eritavalla. Hän oli hiukan sirompi ja jotenkin tyttömäisempi. Myöskään kasvonpiirteistä en löytänyt siskojaan, en silmistä, en suusta. Ehkä hän oli perinyt piirteitä enemmän toiselta vanhemmaltaan?
Pääsimme pihaani, selvisimme sisälle asuntooni, nyt yritin olla jo gentlemannia ja otin Jenniltä takin ripustaen sen vaatekaappiin.
”Tervetuloa, Jenni” katkaisin syntyneen hiljaisuuden ja tarjosin kömpelösti kättäni.
Jenni tarttui arasti käteeni, ”Kiitos, kiitos kutsusta”.
”Noniin, olemme nyt siis täällä... entäpä sitten, mitä neidille saisi olla?”
Jenni punastui söpösti, ”sinä lupasit tarjota jotain... pientä purtavaa”
”Totta, muttet tullut sen takia”, päätin kiusata ja hiostaa hiukan Jenniä, maksaa hänelle siskojensa tekemistä jäynistä. ”Epäilin myös, ettei erotiikkasi ole kunnossa, et saa ansaitsemaasi huomiota, olet... puutteessa! Pelkän ruuan vuoksi et tullut, kaipaat kunnon... jälkiruokaa!”
Nyt Jenni lehahti tulipunaiseksi: ”E...eeen... ihan totta.... vai...kutit fiksulta, miellyttävältä, sellaiselta herrasmieheltä ja...”
”Uskokoon ken haluaa”, hymyilin ja silmäilin julkeasti hänen muotojaan. Jenni oli todellakin kaunis, nuori neito, nuorin siskoksista, ehkä 20v... muotojakin löytyi jo sopivasti, rinnat eivät olleet isot, mutta nii'in somat, ehkä kokoa B... ”Et tullut ruuan vuoksi, tulit hakemaan uutta kokemusta, vanhemman miehen kosketusta, varmempiotteista seksiä! Siksi sinä tulit!”
Samalla, kun kerroin omaa näkemystäni, vein käteni Jennin poskelle, silitin sitä, siirsin käteni hänen niskalleen, hyväilin sitä, Jenni kallisti päätään taaksepäin ja sulki silmänsä. Vedin hänet itseäni vasten, painoin pään rintaani vasten. Otin hänet syleilyyni, silitin niskaa, laskin käteni selälle, sieltä kireiden farkkujen verhoamalle takapuolelle... kiristin hiukan otettani vetäen hänet tiukemmin itseäni vasten.
Hetken aikaa seisoimme siinä toisiimme kietoutuneina, Jenni kietoi kätensä ympärilleni, oma käteni vaelteli hänen alaselällään ja pepullaan... Löysäsin hiukan otettani, siirsin käteni Jennin leualle, nostin sitä kevyesti ja painoin huuleni hänen huulilleen... Jenni antoi kaiken tapahtua, sulautui suudelmaani, tunsin hänen vartalonsa painuvan tiukemmin omaani vasten.
Irtauduin vastahakoisesti Jennistä, otin häntä kädestä ja aloin johdattaa kohti makuuhuonetta...
Jenni antoi kaiken tapahtua, käveli johdattamaani suuntaan kuin unessa... Päädyimme vuoteeni viereen, autoin hänet selälleen sängylle, silitin hänen otsaansa, tukkaansa, poskeaan... annoin kevyen suukon otsalle, poskelle, kaulalle... avasin ylimmän napin hänen puserostaan, suutelin paidan alta paljastunutta silkkistä ihoa...
Jatkoin nappien avaamista nappi kerrallaan antaen suuni liukua paljastuvalla iholla... Lopulta kaikki napit puserosta olivat auki, ja pusero liukui sivuun paljastaen vaalean ihon suudeltavakseni. Suutelin Jennin napaa, leikin kielelläni navalla samalla, kun käteni hakeutuivat liivien peittämille rinnoille. Pian siirtyivät huulenikin kiertelemään rintoja... sieltä tutkimusretki jatkui pikkustringeille, pysähdys kummulle, pieni kielileikki housujen läpi...
Pujotin käteni Jennin alle, hän helpotti käsieni tietä kohottamalla ylävartaloaan ja sain liivien haksen auki. Suuni haki tietään rinnoille, mutta liivit lepäsivät vielä tiellä. Nostin olkaimet olkapäiden yli, mutten vielä ottanut liivejä pois. Sensijaan siirryin suutelemaan uudellen Jennin kaulaa, poskea, otsaa ja siitä takaisin kaulan kautta rintoja kohti...
Otin olkaimista kiinni ja vedin hitaasti liiviä pois vasemmalta rinnalta suudellen sen alta paljastuvaa ihanaa pikkurintaa. Lopulta rinta tuli kokonaan esiin ja sain hamutuksi nännin huulieni väliin. Puristelin nänniä huulieni välissä, annoin kieleni pyöriä nännin ympärillä...
Paljastin myös toisen rinnan ja annoin sille samanlaisen kohtelun. Suutelin nännejä vuorotellen koventaen hiljalleen otettani niistä, tunsin kuinka nännit kovenivat ja kasvoivat käsittelyssäni...
Siirryin suutemaan rintoja, sieltä hitaasti vatsalle ja samalla sormeni avasivat farkkuja, avasivat napin ja liuttivat vetoketjun auki. Käsieni siirtyessä farkkujen vyötärönauhalle nosti Jenni lantiotaan kuin kehoituksena vetää housut pois häneltä. Kilttinä ja kuuliaisena seuralaisena vapautin puristavista Jennin housuistaan...
Siinä Jenni makasi vuoteellani päällään vain pienet stringit, jotka, ellen ihan väärin nähnyt, kiiltelivät kosteudesta. Huuleni ja kieleni jatkoivat Jennin vartalon tutkimista, lantiolle, reisille, reittä pitkin polvelle ja sisäreittä myöten takaisin. Sitten vastaava kartoitus toisellekin puolelle. Senjälkeen matka kummulle, kummulla kielileikki housun läpi erotiikalta tuoksuvan namun kanssa...
Otin kiinni stringeistä ja aloin vetää niitäkin pois. Housujen alta paljastui nätti ja siistitty, suurimmaksi osaksi karvaton namu, kieleni alkoi tehdä tuttavuutta sen kanssa...
Nuolin häpyhuulia, otin häpyhuulen huulieni puristukseen ja venyttelin sitä, Jennin hengitys oli alkanut muuttua raskaammaksi. Kieleni jatkoi seikkailuaan kosteassa namussa, tavoitti klitan, jolloin Jenni säpsähti ja lantio työntyi tiukemmin kieltäni vasten. Aloin nuolla klittaa aluksi pitkin rauhallisin liikkein. Jennin lantio kuitenkin kiihdytti vauhtiaan, joten minäkin päätin kiihdyttää samaan tahtiin. Jenni tarttui päähäni, veti sitä tiukemmin namuaan kohti ja alkoi voihkia äänekkäästi. Taistoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, pian Jennin reidet puristuivat tiukasti päätäni ja hänen suustaan alkoi purkautua nautinnollista ulinaa...
Hiljalleen pääni vapautui Jennin reisien puristuksesta ja sain haukatuksi ilmaa keuhkoihini, annoin vielä pari suukkoa Jennin namuun. Kielenikin teki hellän kiitoskierroksen häpyhuulilla ja klitalla...
Nostin pääni ylös Jennin jalkojen välistä ja etsin hänen katseensa.
”Olitkin aika nälkäinen”, hymyilin hänelle.
”Ja sinä näköjään pidät kokkailusta, laitoit heti kattilan tulille, Jenni naurahti takaisin. ”Saisinko minäkin vuorostani kokkailla hiukan”?
”Sinäkö, hmmm... Mitä ajattelit kokata? Ethän vaan munakokkelia?”
”Hehheh”, nauroi Jenni. ”Mitä herralle saisi olla?”
”Vaikka mitä! Mutta ei kai meillä ole mikään kiire? Jos vaikka vastavuoroisesti auttaisit minua riisumisessa, sen jälkeen voisimme ihan oikeasti hiukan kokkailla...”
”Kokkailla alasti vai?”, Jenni naurahti.
”Vaikka niin, sananmukaisesti alastomat kokit siis”, hymyilin. ”Eikö se olisikin hyvä idea”
Huomaamattani olin siirtynyt sängylle istumaan, Jenni oli avannut jo kaikki paidannappini ja suuteli nännejäni. Samalla hänen kätensä jo availivat housujani ja vapauttivat housuistani juhlakuntoon kasvanutta tikkariani. Ei aikaakaan, kun Jenni oli imaissut sen suuhunsa ja aloittanut ihanat hippaleikit pilini kanssa. Jotenkin hän oli saanut housunikin riisutuksi samalla, kun hänen suunsa leikki pililläni, vieläpä erittäin nautinnollisella tavalla. Aloin muuttua äänekkäämäksi ja voihkia nautinnosta, Jenni arvasi lopppuni tällä menolla olevan lähellä.
Hän päästi tikkarini suustaan, työnsi minut selälleni sängylle ja kiipesi hajareisin päälleni imaisten pilini namuunsa. Jenni taisi olla mielipuuhassaan, näin hänen kasvoillaan voitonriemuisen hymyn, kun hän alkoi nostella ja pyöritellä lantiotaan. Nautinnon aallot kulkivat nivusteni ja kehoni läpi, kun Jenni keinui päälläni. Ja samansuuntaiset taisivat olla hänenkin tuntemuksensa, hymy oli vaihtunut hurmioituneeseen ja keskittyneeseen ilmeeseen hänen ratsastaessaan päälläni. Hänen vauhtinsa kiihtyi kiihtymistään. Vastasin lantiollani hänen liikkeisiinsä, minkä kykenin ja tunsin, kuinka olin saavuttamassa vuoren huipun... oooo, OOOO, UUUHHH, NYYYYYTHHHHAAHH h h h h........
Vedin Jennin lantion tiukasti kiinni omaani ja tyhjensin hepistäni viimeisenkin pisaran Jennin tulikuumaan namuun! Jennikin taisi päästä pääteasemalleen, ainakin hän rojahti rintaani vasten ja haukkoi henkeään kuin kala kuivalla maalla.
Hetkeen ei tapahtunutkaan muuta, makasin siinä selälläni Jenni päälläni ja tasailimme hengityiksiämme...
”Huhhuh Jenni”, katkaisin hiljaisuuden. ”Oletpa sinä melkoinen.... ratsastava kokki”, silitin hänen tukkaansa ja selkäänsä.
”Enkä ole. Seurasin vain pääkokin esimerkkiä, yritin vain matkia sinua parhaan kykyni mukaan.”
”Uskokoon ken haluaa. Jos noin on, olet luonnonlahjakkuus! Olipa ilo tutustua, hehehhehä.”
Seurasi hetken hiljaisuus, jonka lopulta keskeytin: ”Oliko alkupalat tässä, pitäisikö alkaa tehdä pääruokaa?”
”Niin kai”, myötäili Jenni. ”Ehkä pääkokki alkaa sitten käskyttää ja jakaa ohjeita. Mistä aloitetaan?”
”Eikö ruuanvalmistus aina aloiteta käsienpesulla? Eli käsipyykille ja ”käsipyykille”, etsin meille pyyhkeet.”
Tuntia myöhemmin istuimme ruokapöytään aloittelemaan ruokailun. Aivan alastomina emme olleet kokkailleet, pidimme alushousut jaloissamme. Silti kokkailu uhkasi pariin otteeseen keskeytyä, en millään malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä, sillä Jenni paljaine rintoineen oli liian herkullinen jätettäväksi huomiotta. Pariin otteeseen jouduin suutelemaan Jennin tisuja, leikkimään hänen rinnoillaan ja nänneillään. Onneksi Jenni hillitsi itsensä eikä alkanut vastaleikkeihin, olimme nyt siis onnellisesti nauttimassa aikaansaannoksiamme.
”Mitä olet ajatellut tarjota jälkiruuaksi”, kysyi Jenni pöytää ruokailun jäljiltä siivotessamme.
”Enpä ole miettinyt sellaista pätkääkään. Mitähän keksisimme, onko sinulla ideoita tai toiveita?”
”Ainahan minulla on... toiveita”, hymyili Jenni varsin pirullisesti.
”Aha, olisiko sittenkin parempi, ettet kerrokaan”, totesin virnistäen.
”Miten vaan”, vastasi Jenni ja tuli taakseni kuivatessani tiskipöytää. Tunsin Jennin rintojen painautuvan paljasta selkääni vasten. Seuraavana tunsin käden sujahtavan kalsarieni vyötärönauhan alle ja hamuavan puoliseisokissa olevaa piliäni. Tunsin kuinka käsi löysi etsimänsä ja alkoi varovasti puristella veitikkaani, joka piti kosketuksista siinämäärin, että ponnahti kokomittaansa.
Käännyin ympäri, laskin käteni Jennin pakaroille, vedin hänet itseäni vasten ja suutelin häntä hellästi. Jennin käsi piti edelleen kiinni pilistäni. Työnsin Jennin housut alas ja käänsin meidät ympäri, Jenni pudotti puolestaan minun housuni, toimintavalmiina seisova pilini painautui vasten Jennin vatsaa.
Nostin Jennin istumaan tiskipöydän reunalle, kumarruin hänen reisiensä väliin, nuolaisin namua, leikin hetken klitalla... suoristauduin ja tunnustelin somellani Jennin valmiutta, hänen namunsa tuntui valuvan kosteutta... Otin pilini käteeni ja liu'utin sitä pitkin pimpsavakoa edestakaisin tökkien samalla klittaa, Jenni huokaili. Pysähdyin ilo-onkalon kodalle ja aloin hitaasti työntyä namuun.
Jenni kietoi jalkansa lantioni ympärille ja puristi minut tiukasti itseään vasten, pilini ui perille Jenniin... Jalkojen ote ympärilläni löystyi ja saatoin aloittaa pumppauksen. Työntelin rauhallisesti, välillä kiihdytin tahtia ja kuulin Jennin hengityksen tihentyvän, sitten taas rauhoitin tahtia kiihdyttäen sitä hetken päästä uudelleen...
”Haluan takaapäin”, määräsi Jenni työntäen minut irti itsestään. Hän laskeutui pöydältä, käänsi selkänsä minuuun päin, kumartui nojaamaan tiskipöytään ja paljasti samalla ihanan takapuolensa minulle. Työnnyin häneen takaapäin ja aloitin nautinnolliset työntöni, Jenni tuntui mahtavalta!
Oikeastaan Jenni tuntui aivan liian hyvältä, sillä tunsin, että kauaa en tätä iloa kestäisi. Tietysti minun olisi pitänyt viivyttää tuloani, mutta päätin antaa hänelle isän kädestä. Tiivistin vain tahtia, työnnyin voimalla niin syvälle kuin vain kykenin, tein muutaman voimakkaan työnnön ja lähetin lastini Jennin pyhimpään tyytyväisesti murahdellen: ”aisSSSsaatanaahh, Aaaahhhh, AAAHHH!!!”
Kiedoin käteni Jennin ympärille, etten olisi pudonnut lattialle. Ahmin ilmaa sisälleni ja palauttelin voimia jalkoihini, sitten vedin veltostuneen taisteluparini ulos Jennistä...
”Sorry, tämä oli vain tällainen pieni ja vaatimaton jälkiruoka”
”Ihan sopiva ja se maistui oikein hyvältä, ei siis mitään anteeksipyytämistä”
”Kelpaisiko neidolle iltapesu, voisin tarjota sinulle... laajan erikoishellän pesun, jos kelpaa?”
”Tottakai kelpaa! En ole ennen sellaista kokenutkaan, joten olen tukehtua uteliaisuuteeni..”
------
Jatkuu.... ehkä?
