Jatkoa Trasselin äitiin.
Päivi Maasalo on luokallani. Hän on jo 18 täyttänyt ja siksi ajaa omalla autolla koulumatkat. Oli kaksi kautta USA:ssa vaihto-oppilas, joten asui tavallaan siellä yli vuoden ikää itselleen lisää. Lopulta halusi oikeat lukiotiedot lisävuodella. Perheensä asuu noin 15 kilometriä kaupungista. Tila kuuluu paikkakunnan suurimpiin. Isällään on työntekijöitäkin. On sopimusviljelyä pensasmarjoista, vihanneksista ja yrteistä. On 12 lomamökkiä järven rannassa vuokralla kesät talvet. Vaimonsa kanssa pitävät pitopalvelua ja tilausravintolaa ns vanhassa päärakennuksessa, josta on tehty 400 neliön juhlatila. Tämän kaiken luin joskus paikkakunnan lehtiläpyskästä, jossa isä Maasalo levitti asiat julkisuuteen. Syksyisin on kalliita hirvenmetsästysretkiä, savusaunailtoja, sekä talvella hevosajelua rahasta varakkaitten väelle vällyjen alla.
Päivi Maasalo on kielissä nero. Lukee ja puhuu loistavasti englannin, ranskan, espanjan, saksan, sitten ymmärtää ja jotenkin keskustelee italiaksi, sekä venäjäksikin. Luonto on kuitenkin kitsastellut matemaattisessa osaamisessa, kyvyssä käsittää kaavojen maailma, tai ottaa fysiikan tietyt perusväittämät kunnolla haluunsa. Päivin mielestä minä olen vuorostani niissä hyvä. Matemaattinen osaaminen on hänelle tärkeä, kun haaveensa on päästä lukeman lääkärin perustutkinto, josta syöpätutkijaksi eteneminen. Siksi perjantaina ruokailun jälkeen Päivi tuli luokseni.
- Kuule Karo! Minulla on vaikeuksia yhä toisen- ja kolmannen asteen yhtälöiden kanssa ja geometriassa, kemiassa ja fysiikassa niiden pirun moolien kanssa. Oletko sinä kuinka kiireinen iltaisin?
- No mikä?
- Mennään tuonne sivummalle. Minä hölmö silloin matematiikan alussa opettelin vain kaavat ulkoa, luullen, että ne on aina kysymyksissä samoin. Nyt vasta selvisi, että toisen asteen kysymyshän voidaan tehdä monella tavalla. Se yksi oppimani oppikirjan kaava ei voikaan toimia kaikessa! Samoin kemian ja fysiikan tehtäväthän poikkeavat paljon joka kevät! Tuli paniikki ja pakokauhu! En viitsi ostaa kallista lisäopetusta nyt enää tähän hätään, kun sen pitäisi alkaa kuin alusta. Onko sellainen mahdollista, että sen yhden oppimani kaavan ympärille sinä osaajana rauhallisesti ja minun tiedot käsittäen teet oikopolkuja, miten xsää siirretään ja tuo loppukaavan sijoitettavat lukuarvot voi sitten laittaa paikoilleen?
- Anna, kun mietin kysymystäsi. Seuraavaksi sitä, mikä on maailmassa mahdollista. Minä suoraan sanottuna en ole varma, kuinka paljon sinulla on aukkoja. Tunnillahan sinä vaikutat osaavan ne. Fysiikassa on ainakin kymmenen peruskaavaa, jotka abin pitää osata! Toinen määrä niitä, joista on yksi, tai kaksikin kysymystä, yleensä jokerissa. Kemiassa ei ole ne kaavat kovin hulluja, vaikka silmiin ensin ottaakin. Tavallisia kerto-jako yhteen, vähentää, kunhan pitää päänsä kylmänä millilitrassa, milligrammassa ja milli jotakin. Se sana jo, sen tuhat kertaa jotakin pienempi, tai suurempi paljastaa kysymyksessä. Mitä sinulla oli minua varten mielessäsi?
- Opettaisit! Sanonko, parina iltana viikossa, kun sinulle parhaiten sopii. Meillä kotona annat sen käsityksen, että voin pitkästä matikasta sen vähintäänkin M saada! Reaalin fysiikka ja kemia samoin pitää olla, mieluummin L. Biologian osaan selvittää. Maksan sopivasti jotakin. Ajan sinut kotiin iltaisin. Minä haluan lääkikseen ensimmäisellä kerralla!
- Olisiko jo tänään?
- Onko tosiaan mahdollista? Olisi, olisi! Lähdetään heti kolmen jälkeen!
Sitten tähän pääasiaan, primus moottoriin, tai kaiken alulle laittajaan. Päivi Maasalo on englanninkielisen pornokoodin mukaan BBW. Tarkoittaa isoa, rintavaa naista. Hän on muutenkin kookas, mutta liivit varmasti DD+. Ne tissit puskevat, kuin pääkallot sitä kaulan alta itseään. Ei Päivi ole lihava, mutta sitä elämän makeutta nahkan alle, on pehmeydeksi tarttunut kaikkialle. Ikää siis on 18 ja kokemusta maailmalta ja kai paikallisestikin. Ei kuitenkaan käsitellä luokan kiertopalkintosarjassa. Istuin viereensä Volvoonsa koulun pihassa annoin ohjetta.
- Ajetaan meidän kautta. Otan mukaan monistenipun. Se on teknisen korkeakoulun pääsykysymyksiä vuosien ajoilta, mutta ne ovat samoja, kuin yo-matikan ja fysiikan. Taitaa olla samojen tyyppien laatimiakin. Niissä on vastauskin ja vaikeammissa näytetty, kuinka arvo lasketaan. Niistä osasta aukea kemiankin kaavalaskenta, yhteyttäminen ja seoslaskennat.
Kotona jätin reppuni pois, arvellen Maasaloilla olevan kynää ja lehtiötä. Monistenipun kansa totesin äidille, meneväni Maasaloon opettamaan tyttärelle matikkaa.
- Ohooo! Sinähän olet piireihin päässyt opettajaksi. Onko siinä muuta? Tarvitsetko kortonkia?
- Äiti! Ei matikan kaavat nussi, eikä tarvitse kortsuja. Ihminen tarvitsee. Voi olla, että Päivi tuo takaisinkin käytön jälkeen.
Maasalossa tyttärellä oli sekä työhuone, että makuuhuone käytössään. Välillä oli seinässä ovi. Työhuoneessa aloitin pedagogiset tehtäväni siitä toisesta asteesta. Näytin sen oppikirjan perusasettelun. Sen Päivi osasi, sitten näytin, että se voi olla näinkin sulku x-1 ja viivan alla 2 = 3.
- Tämäkö se tekee jo vaivaa?
- Se ja kaikki, jotka poikkeaa tuosta peruslähtökaavasta.
- No! Kun = merkin molemmin puolin voit tehdä loputtomasti samat laskut, niin saat äxän yksin ja ratkaiset kaavaan annetut arvot. Tässä kaavassa on kolme arvoa ja x. X tosin sulkujen sisällä ja = merkin toisella puolen. Mitä piti tehdä?
- En minä osaa!
- Paskat! Mieti! Mitä on sanottu sulkujen sisällä olevista!
- Ne pitää aina purkaa ensin.
- Puretaan sitten! Huomaatko, että nyt on kaksi X toisella puolen? X – X … mitä se on?
- Nolla?
- Juu. Sinulla on nolla. Ne kolme muuttujaa nyt Y ja Z arvot. Laitat paikalleen ja lasket kuntoon. Sitten sama tehtävähän voi olla näin. Annettu y on yksin = merkin oikealla, mutta jakajana onkin X ja viivan päällä suluissa toinen Y kanssa. Sanohan nyt taas se opettajan hokema suluista!
- Sulut auki ensin! Joo, minä nyt hoksaan! Pitää siis sulut, hakasulut ja kaikki muut lisämerkinnät ensin avata ja selvittää! Eikö niin?
- Juuri niin. Laske tämä! Jos mene oikein ensimmäisellä kerralla, olet jo oppinut toisen asteen.
Aluksi Päivi laski teknisen korkeakoulun pääsykoetta päin persettä. Seurasi äänekäs tuskastuminen. Villapaidan pois ottaminen ja vaihtaminen väljään T-paitaan. Uusi lasku uuteen paperiin vanhasta tehtävästä. Näin ne nännien ympärystät! Tummimmat mitä kellään! Seuraavaksi lasku lähti oikein. Hymähdin kannustukseksi, vaikka seurasin takaviistosta hänen kaulansa ja selän linjaa. Ei se ollut tasapaksu, vaan kapeni, kurvatakseen lantiolihoihin. Lasku tuli valmiiksi. Vartti siihen meni. Selvästi aiheutti punaa poskiin ja kai hikeä kainaloon.
- Hyvin meni, kun tajusit, mitä kysyttiin. Olisit lähellä teekkariksi pääsyä. Sitten tehdään tämä kemian kysymys. Heti nyt Päivi niin, että luet sen ja sanot minulle, mitä siinä todella kysytään? Nämähän ovat sadistien tekemiä, jossa yksi verbi ratkaisee vastauksen.
Päivi luki sen. Sanoi väärin.
- Kysytään paljonko suolaa lisättiin, kun nämä kaksi muuta ainetta on sanottu ja vesimäärä sekoitukseen.
- Niin, miten vastauksesi olisi?
- Se olisi se suolan määrä koko liuosmäärästä.
- Saisit nollan. Tämä kysyy siinä prosenttina suolan määrää liuoksen määrässä. Yksinkertaisesti sinä ensin lasket kaikki nämä, jotka on hauskasti sanottu milligrammoina ja millilitroina ja senttilitroina. Olet heti tarkkana! Laske vaikka senttilitroina ja muista se tuhannen kerroin. Sitten katsot suolaliuoksen senttilitramäärän. Et yhtään mieti prosentteina suolan määrää vaan liuosmäärää. Hoksaatko?
- Joo! Hoksaan! Se on sitten vain prosenttilasku kokonaismäärästä!
- Juusst! Vastauksen numerojen perässä pitää olla % prosenttimerkki. Muuten se on nolla jojogia. Alkaako valjeta?
- No tämä kyllä, kun selitit. Parasta oli tuo toisen asteen nyt jotenkin tajuaminen. Montako eri kaavaa siitä on yleensä ollut?
- Kaksi. Pitkässä tulee se kolmaskin aste, jossa pirukaavoja mukana.
Katselin Päiviä, kun tuli puhumaton hetki. Sitä oli puolen minuuttia. Hän keskittyi siihen laskuunsa ja sen uudelleen läpikäyntiin, kun se menikin aivan eri lailla, kuin kiireessä luettuna luuli kysymystä. Sitten Päivi nosti päätään. Katsoi minua vuorostaan hetken. Kysyi hieman töykeästi.
- Mitä nyt? Mitä tuijotat?
- Minä katsoin sinua nyt paremmin. Tähän saakka olet ollut minulle vain Maasalon Päivi. Se Päivi, joka oli joskus koppava tultuaan USA:sta. Se Päivi, joka ei ole peitellyt sitä, että voi rahalla tehdä mitä vain.
- Mitä siitä sitten?
- Olet nainen. Olet tavallaan näyttävä, itsetietoinen ja söpö. Söpö on parempi, kuin kaunis kuvaamaan sinua.
- Karo! Älä viitsi nyt pilata tätä! Tämä meni niin hyvin. Jätä flirttisi ja muu! Siksi minä sinut valitsin, kun ajattelin sinun pitävän mölyt sisällä. Haenko kahvia? Otatko pullaa tai teenkö vaikka kylmäsavulohileipää?
- Tee vaan söpö.
Hän meni ja katselin takaapäin uudella silmälläni vartaloaan. Ei Päivi ole toisiaankaan lihava, vaan suurikokoisen, kurvikkaan ja voimakkaan naisen vartalo. Ajattelin, että ehkä olisi pitänyt olla joustavampi kuvauksessa. En minä mitään tämän naisen suhteen ole koskaan kuvitellutkaan. En sitä nytkään tee, noin neljän askeleen päässä sängystään. Tiedän lisäksi, että Päivillä oli kaksikin kiihkeää seurustelua kesällä. Toinen kihelmöinti tehtiin uimavalvojan kanssa. Toinen näyteltiin heti keväällä paikallisen hotelliravintolan espanjalaisen baarisällin kanssa. Tuli ovesta Päivi, tarjotin, jossa neljä kylmäsavulohileipää, kaksi kuppia ja kahvikannu. Päivi oli vaihtanut ne koulun sinifarkut vaaleisiin neulehousuihin, joita joskus kutsuttiin salihousuiksi. Hän laittoi tarjottimen eteeni, toivottaen olla hyväksi. Tuli sen pyörällisen konttorituolin kanssa istuen aivan polvet polviini kiinni.
- Karo! Sori äskeisestä! En minä sitä sinulle tiuski! Sori vieläkin! Hulluhan minä olisin, jos en miehen kehuja ottaisi vastaan iloisesti ja mielelläni. Ymmärsin jopa sen söpön tarkoituksen. Isoa naista ei kukaan voi sanoa kauniiksi! Eikö niin?
- Söpö oli lapsellinen sana. Anteeksi antanet minullekin. Kyllä sinua voin sanoa kauniiksikin, herttaiseksi, lumoavaksi, miten vain. Olet vain minulle aina ollut etäinen, hieman koppava ja alentuvasti käsitellyt minua.
- Olenko todellakin? Se voi olla opeteltua tapaa kaikkia kohtaan. Maasalossa kasvatetaan olemaan muita parempia koulussa, urheilussa, siis kaikessa. Epäonnistuja haukutaan, kuten vanhempani minua. Minä painan 68 kiloa! Vaatteeni on XXXL ja liivini DD+ tämän lisäksi isä sanoo minua julkisesti leikkinalleksi! En ole missimitoissa, kuten äiti! Olen lihava, joten Maasalon maineen mustaaja urheilussakin. En tuonut ainuttakaan peruskoulun tai lukion ykköspyttyä kotiin hiihdossa, juoksussa, voimistelussa tai perhosena liitelyssä.
Nyt minä stressaan itseni pian näiden kirjoituksien vuoksi mielenvikaiseksi hölmöksi! Minun pitää saada yleisarvoksi L! Karo! Sinä et tiedäkään, että ei rikkaan tytär ole aina onnellinen! Minulla ei ole lukiosta ainuttakaan ystävätärtä! Ei ole poikakaveriakaan! Sinä olet ensimmäinen lukion poika, joka istuu kahden kansani täällä talossa! Olen yrittänyt seurustella, kai sen tiedätkin. Mitä se olikaan? Skandaalia ja kaaosta! Minä itkisin sinun rintaasi vasten, jos se ei olisi niin hölmöä!
Nousin. Tiesin, että saisin tämän Päivin taluttaa sitä sänkyyn. En halunnut juuri nyt sitä tehdä. Halusin ottaa hänet syliin ja pyytää itkemään. Tein sen ja Päivi kaksin käsin halasi ja itki pyrskyen paidallenikin pitkän nenäräkäänsä. Seisoimme hieman koomisesti siinä, mutta en vieläkään liikaa painostanut mihinkään. Aika on näissä aina uroksen puolella. Nytkin naaras sai itselleen jo henkeä, vähensi hysteriaa, nyyhkytti selvästi hallitummin. Huomasi räkänsä rinnuksillani. Hätääntyi. Otin uudelleen syliini. Lohdutin, minkä osasin. Nenäräkäjuttuihin ei ole elokuvissa, eikä kirjoissa suoraa ohjetta.
- Älä välitä jostakin räkäläiskästä Päivi! Kuivataan se, kun on aikaa. Nyt on paljon tärkeämpi hetki sinun omassa elämässäsi, kun avaudut vieraalle miehelle, tai poikanenhan minä olen. Otan paidan pois, mutta älä sinä katoa minnekään sylistäni. Jos pystyn helpottamaan oloasi ja ahdistustasi, niin tämäkin on ollut sen arvoista.
- Minun täyty saada niistää. Odota hetki, minun täyty käydä pesemässä.
Otin sen paidan pois. Pöytäservetillä pyyhin siitä 90 % räkää sivuun. Päivi tuli ilman meikkiä ja tukkarajakin hieman märkänä takaisin. Näytti oikeastaan naturelina paremmalta.
- Saanko arvioida sinua ilman meikkiä, ettet suutu?
- No?
- Olet maalittomana oikeastaan kauniimman söpö.
Päivi naurahti tajutessaan äskeisen jutun piikin. Minä otin hänet syliini takaisin. Katsoin kasvojaan, kysyen.
- Onko nyt jo helpompaa? Voisit kaataa henkilökohtaisen kehnokokemuksiesi roskakorisi päälleni. Se olisi kirjoituksiin mennessä jokin helpotus, jos uskoo psykologeihin. Kumpaa tehdään nyt? Kokeillaanko kolmatta astetta, vai rauhoitutaanko sinun maailmaasi täysin. Minulla on aikaa senkin kuunteluun, jos vain haluat ja luotat minuun.
- Voisitko sinä tosiaan vain kuunnella ja olla ystäväni? Olisit ensimmäinen koulusta koskaan.
- Sinä tuot minut opettamaan vaikka huomenna sen kolmannen ja prosenttilaskut, sekä fysiikan peruslaskut. Et sinä niissä paljon aikaa vaadi, kun ne ovat kuitenkin lilluneet vuosia tietona jo päässäsi.
- Karo! Sinä olet ihmeellinen! Laitan oven lukkoon. Menen sänkyyn, niin olen, kuin vastaanotolla vieressäsi.
Kuljettiin hänen makuuhuoneeseensa, joka olikin pieni. Siihen mahtui iso sänky, pari komeroa ja pieni yöpöytä vain. Päivin kietaisi päiväpeiton pois. Minä kietaisin päällyshousuni pois. Ilmeeseensä sanoin suoraan
- En vitsi puhtaille lakanoillesi päällyshousuisillani.
- Hän katsoi minua ja omia housujaan. Tokaisi, että ei sitten ja heitti ne pois päältään. Sain katsoa valkoisia pitsipöksyjä ja näyttäviä reisiä pakaroineen. Omat alushousut samassa polkaisin Päivin huomaamatta lattiaan. Puolijäykkä pallini ponnahti odotukseen.
Ei hän huomannut palliani, kun selälleni tulin viereensä. Päivi oli jännittynyt, kai todellisesti hieman tilanteesta hämillään, mutta kuitenkin uteliaan innokaskin.
- Mitä minä kerron sinulle? Kerronko USA:ssa olemisestani?
Hän kertoi sellaista asiaa, jota olin lukenut vaihto-oppilas kertomuksista ennenkin. Sitten siirtyi perheeseensä, josta riitti viisi minuuttia hyvin kehnoa ja ikävää piirrettä. Lopulta käännähti sanomaan, että minun pitää kysellä. Törmäsi nyt jäykkään sukuelimeeni. Tämä hämmennys oli varmasti aito.
- Mitä? Mitä sinä olet alasti ja seisotat? Karo! Onko tämä suunnitelmasi?
- Ei. Sinä itse saat päättää, miten mennään. Olen, kuin tieviitta tässä. En pakota kääntymään, en vaadi mitään. Sanon vain, että olen hyvin halukas rakastelemaan kanssasi nyt. En seurustele kenenkään kanssa. Olen terve, puhdas ja sinuun halukas, kuten veritungoslihani sanoo.
- Miten meidän opiskelu sen jälkeen? Sinä et enää halua opettaa ja menet pois. Mitä minä sitten teen?
- Miten niin? Miksi jättäisin sinut, vai tarkoitatko, että kertapanon jälkeen sinä heität pois?
- Ei! Ei se niin ole! Minä vain olen niin surkea nainen sängyssä, että ne miehet, joiden kanssa olen ollut jättävät. Minä en innostu! Minä en osaa, vaikka pornovideoilta olen kaikki temput katsonut.
- Päivi! Nyt sinua onni potkaisi. Minä olen juuri se tyyppi, joka ei lähde, hauku, eikä vittuile naiselle panon mennessä huonosti. Ei pidetä kiirettä. Ei ole pakko tänään rakkauden vuodelta putouksena pudota. Voin itse runkata, etteivät kivekseni tule kipeäksi seisottamisesta. Minulla on sellainen rakenne, että laukeamattomasta seisotuksesta tulevat hemmetin kipeiksi.
- Kyllä sinä saat laueta! Kyllä saat painaa minua, mutta minä olen huono siinäkin!
Veivasin pois hänen paitansa. Ne rinnat tulivat käyttööni. Suuret ja imettämättömän naisen vielä puolipyöreät, valtavilla nännien ympäryspihoilla, jotka olivat melkein mustat ristivierisellä naisella. Nännit heräsivät imentääni. Rinnat olivat mielissään, että miehen kourat puristaa, hyväilee ja hellii. Suutelin vatsaa alas kohti reisiä ja pakaroita. Venytin valkoiset pitsit pois pillun päältä. Karvat oivat kuin mustaa öljyttyä, jäykkää kulmakarvaa tai partaa. Ei ole ollutkaan näin erikoista naiskarvaa huulieni välissä. Sormin avasin huulet. Päivi jotakin likaisesta pillustaan anteeksi pyyteli. Mainitsin, että oikea uros vain villiintyy kiimaisesta naaraan kusesta. Ei ensimmäiset nuolaisut Päiviin vaikuttaneet, mutta kymmenes ja yhdestoista teki, kuin kaksi sormea samalla sorvasi jo limaista rakoa. Jo lantiossa oli liikettä. Suunsa päästi jonkun eee… ooo äänen. En lopettanut, vaikka sain kädet hiuksilleni nostamaan päätäni, niiden pyrkiessä estämään nuolentaa. Nuolin nopeammin, pidempää liikettä, välillä huulin klitorista hieroen ja venyttäen. Suurin oli vaikutus, kun koko suulla sain samaan imentään klitoriksien ja huulien yläosan. Sitä mötikkää, kun kielelläni sotkin penkoen, meinasi tavara jo kadota kieppuvaan lantion liikkeisiin. Pidin käsillä pakaroita paikallaan. Laitoin koko osaamiseni klitorikseen. Oooh eee… aaa nyt tuleee!
Oliko se Päivin ensimmäinen miehen kielellään tekemä, kun en koskaan kysynyt. Ei kai kovin jatkuva ilmiö se ollut. Taas Päivi nyyhkytti. Nousin ottamaan syliini. Sopersi naiseni jotakin ihanasta ja koskaan ja ihmeellistä. Terskani oli sitä mieltä, että hän menee tervehtimään peräkamarin oloja. Painoin hitaasti. Kysyin nyyhkyttäjältä ottaako kipeää. Ei ottanut vaan oli ihanaa, vastattiin. Hölskytin vartin palliani. Vaihdoin Päivin kyljelleen. Sain hyväiltyä kaiken naisesta hyväiltävän. Käänsin mahalleen. Siinä aikomukseni oli pitää pitkään. Olihan sen mieliasentoni. Minimaaliset olivat liikkeeni minuutista toiseen. Välillä kysyin, mitä tehdään toisin.
- Ei mitään jatka näin! Ihanaa, että olet kestävä! Älä minusta välitä. Sinun hekumasi pitää laueta.
Kyselin siinä asioita. Päivi selitti vapautuneesti olleensa USA:ssa kahden neekerin kanssa yhtä aikaa. Se oli ollut haiseva, traumaattinen ja mitätön kokemus. Joku suomalainen mies oli tässä kylällä osaksi raiskannut, osaksi Päivin haluten ensimmäisen kerran nainut autossa. Kysyin uimavalvojaa.
- Oli idiootti, joka luuli naisten olevan orjiaan. Espanjan hedelmä oli suuri väärinkäsitys, jossa oli enemmän komiikkaa. Mies oli niin pieni, että saatoin nostaa hänet päältäni pois. Mitä on ollut vielä? Sekavia muistoja hotelleista, ruotsinlaivoilta ja vihannesviljelijöiden kokouksesta, jonne isä vei. Pari nuorta maajussia yritti juovuksissa raiskata. Minun piti itse masturboida itselleni joku hyvä olo sen päälle. Uskotko Karo, että minun seksini on ollut huonoa, tylsää ja tunteetonta? Sinä nyt teet kaikkesi, minä tunnen sen. Sinulla on jokin inhimillinen tunnekin minuun, senkin minä tunnen, mutta minä en osaa antaa mitään vastaan. Annan anteeksi.
- Jos jään yöksi, niin meillä on aikaa toisillemme enemmän ja kenties tapahtuu jotakin laukaisevaa. Minä teen tämän loppuun. Haluatko pilluun koko lastin?
- Haluan. Se sentään aina tuntuu joltakin. Syön pilleriä, joten älä sitä pelkää!
En sen enempää kiihdyttänyt liikettä. Sain koottua ajatukseni ja laukaisin lastia neljästi. Päivi sanoi kahdesti aaah, aaah. Se siis tuntui jossakin kohdun pohjalla. Olimme naineet. En tuntenut olevani kova typpi, kun saan 18 täyttäneeltä yli tunnin panosta kaksi kerta aaaah. Pyörähdin pois päältä. Päivi kääntyi minuun kiinni.
- Karo. Nyt sinä tiedät, millainen olen! Olen ollut ja mikä vaivaa. Mitä sinä minusta nyt ajattelet?
- Voisimme aloittaa seurustelun, jos se sinulle sopii. Joudun tietysti armeijaan. Vanhempasi eivät pikkuvirkamiehen perheen poikaa luultavasti sulata.
- Me emme kysy vanhemmiltani mitään, jos ihastumme ja haluamme elää omaa elämäämme. Minä olen kuunnellut vanhempiani tarpeeksi. Haluan lääkäritukijaksi. Se elämä on Helsingissä. Minä en ole tämän pikkukaupungin vanki enää ensi vuonna. Olisi mieluisaa, jos tutustumme niin paljon, että voisin ajatella, sataprosenttista luottamusta, vaikka olisimme kuukauden tai pidempään pakosta erossa toisistamme. Se on vakava paikka Karo.
Minä niin sinun kanssasi haluaisin eroottisen ja seksuaalisen nautinnon. Se oli hieman tuossa tulossa, mutta jokin vanha muisto, ajatus, tai jokin sen pilasi. Toisaalta nautin jo nyt kanssasi enemmän, kuin kenenkään kanssa yhdestä panosta! Se nuoleminen oli jo valtava kokemus. Levätään. Jätetään matikka tältä päivää. Jää yöksi! Tarvitsemme nyt paljon aikaa yhdessä, että se luottamus kasvaa. En ole normaali, kun en enää osaa luottaa miehiin. En osaa rentoutua nytkään tässä sylissäsi. Tahdon elämäni ensimmäisen miesystävän sinusta, jonka kanssa tasa-arvoinen ja täydellinen henkinen suhde. Se on hölmöä vaatia kahdeksantoista täyttäneenä toiselta, joka sitä kaikin tavoin on antamassa ja paikalla, kuin valmiina. Minä menin USA:ssa jotenkin pilalle tai rikki.
Sanoin jääväni yöksi, kunhan käyn kusella. Se paikka neuvottiin käytävällä vasemmalle ja ovessa kyltti ”vieraswc”. Kuljin sinne. Kusin toista litraa panokusta, pesten suihkussa itseäni. En ajatellut, että talossa liikkuu muitakin. Menin käytävään. Vastaan tuli varmasti rouva Maasalo. Sanoin päivä, enkä pyrkinytkään peittelemään roikkuvaa palliani. Sanoin vielä puhtauden olevan a ja o kaikissa asioissa.
- Oli hauska tutustua rouva. Näkemiin!
- Kenellä puhuit siellä?
- Varmaankin äitisi. Ikä neljäkymmentä harmahtavan punerrus tukassaan, tissikäs ja puhumaton.
- Äiti se oli. Nyt saan kuulla kohta kohteliaisuuksia, joita tässä perheessä osataan viljellä. Sekö tuijotti kulliasi?
- Katseli hetken ja meinasi tarttua siihen.
- Sen se tekisi mielellään. Se on tekopyhä saarnaaja. Aina oikeassa! Aina muissa on jokin syy, tai ainakin sellainen pelko pitää olla. Se on kasvattanut minut ristiriitaiseksi. Maasalon Päivi ei ollut äidille toivottu juttu.
Söin ne kaksi leipää ja join haaleaa kahvia. Sanoin vanhan viisauden.
- Minkä kukko syö, sen kana saa sängyssä.
- Sinä Karo olet hassu! Meidän olisi pitänyt kaksi vuotta sitten tutustua. Olisin säästynyt paljolta paskalta elämässä.
- Et sinä olisi halunnut tutustua minuun. Sinä olit silloin niin neiti Maasalo.
- Oli se niinkin. Piti näytellä jotakin, jota ei ollutkaan. Nyt, kun tyhjät kuoret alkavat olla vaivana, ei enää naurata sekään. Mennäänkö jo nukkumaan, tai siis sänkyyn ainakin.
Asiaan tuli ulkopuolista muutosta. Ovelta kuului kaksi vaativaa koputusta ja naisen ääni huusi läpi.
- Päivi! Tule alas! On keskusteltavaa.
- Pitää pukea ensin. Minä tulen.
Päivin pukeminen oli se suuri T-paita. Ei pukenut alushousuja, eikä liivejä, vain paljain jaloinkin meni. Sanoi mennessään, että saa kuulla olevansa huora, kun on täysi-ikäisenä miehen tuonut sänkyynsä. Menin sänkyyn peiton alle odottamaan alastomana itsekin. Mietin tilannetta.
Päivi ei ole samassa veneessä Anjan kanssa. Anjaa minä ihailen, kai jotenkin rakastankin. Päivi on vielä se enemmän kysymysmerkki, rikkomaton kananmuna, tai sittenkin vain ohi menevä hoito. Lopulta ajattelin toisin päin. Anja on yhdeksän kuukautta poissa, sitten mahdollisesti vuosia poissa minulta lapsen kanssa. Meillä on sitä eroa yli 15 kesää. Päivi on samaa kesää. Oikein huollettuna, ehkä parasta laatua oleva nainen, joka varmasti lääkäriksi haluamalla pääseekin. Minun pitää Päivissä avata muutama luukku, kuin joulukalenterissa, että se pääsee pois luukkujensa vankilasta. Siinä alkoi samassa Anjan merkitys himmentyä. Päivistä tuli jokin, kuin keräilykohde, jota piti kohdella ja säilyttää hyvin. Päivi tuli sisään reissultaan. Riisui paitansa ja kömpi päälleni.
- Ihme juttu! Kyllä se kyrpäsi katsominen oli hurmannut tai muuten sekoittanut äidin. Ei haukkuja. Ei saarnaa. Vain kohtelias kysymys, kuka olet, kenen poika ja pieni ilkeily, että isokyrpäinen mies juoksee talossa vapaana. Löytäjä saa seuraavalla kerralla kertaa pitää. Onko tämä jonkin suuremman myrskyn vaara?
- Jos minun pitää näyttää kyrpäni sillä viikoittain, niin rauha säilyy?
- Etkä näytä enää kertaakaan! Se on kullisieppo! Eikä isä sitä välitä, kai koskaan välittänytkään vaimonsa jakamasta pyllystä! Isälle on tärkeää tukiaiset, metsästys, tunnetut ihmiset vieraanaan ja rahan tuleminen. Joskus, kun en kaikkea tajunnut näin, kun äitiä nai silloinen kansanedustaja Kuppi-Karstala. Vuoroaan odotti se poliisiylijohtaja Toiskorho. Kerran muutaman vuosi sitten, muut menivät metsälle niin äiti ja MTK:n johtaja menivät alakerran saunaan ja siellä naivat. Äiti imutti koko vartta poskeensa. Mellasti niin hemmetisti, kun MTK-mies koko voimallaan sitä painoi jalat olkapäillään vartin. En ole koskaan niistä puhunut sille, kun olen ajatellut laukaista oikeassa paikassa isän kuullen. Äsken olisin sanonut, jos se olisi jotakin vittuileman alkanut. Onhan meillä herttaiset välit aikuisella tyttärellä äitiinsä? Millaiset sinun välisi on vanhempiisi?
- Aika neutraalit. Tavallaan on välittömätkin. Puhutaan melkein kaikesta. Nyt äiti kysyin, tarvitsenko kortonkia, kun sanoin Maasaloon meneväni.
- Haaa haaa Hiii. Kortongia? Ei meidän äiti ole koskaan minulle kortongista puhunutkaan! Näin erilaista on elämämme. Tuota saanko kysyä asian ja sinä sanot suoraan rehellisesti mielipiteesi?
- Saat tietysti.
- Se on saman asia, jota jo alussa puhuimme. Hermostuin ja sinäkin pahoittelit puhetta. Nyt ei tarvitse pahoitella. Olenko minä sinusta lihava?
- Ai tämä? Et sinä lihava ole! Sinä olet naiseksi tavallista isokokoisempi, mutta aivan ihastuttavan kurvikas. Olet saanut tavallista suuremmat rinnat jo alle kaksikymppiseksi. Noita on yleensä kolmekymppisillä. Isot rinnat venyttää vaatteita, kuin sisällä olisi lihava. Sinun nahkasi alle on myös tullut jo normaali aikuisen naisen rasvakerros, joka ei ole lihavuutta, vaan luonnon omaa varastoa toimintansa varalle. Minun silmissä sinä olet kaunis ja söpö! Muiden mielipide on heidän! Siihen en voi vaikuttaa.
- Se oli Karo hyvä vastaus. Ei mielistelevä, eikä yliampuvan selittelevä mistään. Olen taulukkoon nähden 7 prosenttia rasvassa liikaa. Pudotan sen pois, jos sinä Karo sen pyydät.
- Älä pudota! Annan olla Karon mieliksi. Sitten, kun jokin TV julkku pyytää sinut itselleen ikuiseksi ajaksi laihtumaan, tee se.
- Sinun kanssasi on helppo olla samaa mieltä. Miten on, jos pääsen lääkikseen, niin menetkö sinä läpi vapaaehtoisena sen kaamean armeijan? Tulet sitten Helsinkiin luokseni opiskelemaan?
- En tiedä oikein, mitä opiskelisinkaan. Luonnontieteet ja insinööritiede houkuttaa. Kuitenkin tänä päivänä ei ole varmaa mikään. Kuusi tai seitsemänkin vuotta yliopistossa on rahakasta hommaa kuluttaa aikaa tavallaan ei mikään maisteripaperia varten.
- Harmi kuulla, että et osaa vielä päättää. Tulisit minun sisääni Karo. Tule takaapäin ja laitetaan tyyny minulle lantion alle.
Kieltämättä se tyyny paransi asentoamme. Oli kuin helpompi liikkua. Päivistä nyt ei kullini kääntänyt peräsuoltaan ylöspäin niin paljon. Aloitin maratonin. Puolen tunnin kohdalla Päivi sanoi pitkään hyvän tunteen ja olon lisääntyneen, mutta sitten taas tuli jokin muisto väliin. Vaati minua hässimään itselleni laukeaminen. Se tuli aikanaan. Olin yhä pettynyt itseeni.
Aamulla sain leipää, jossa oli kinkkua, paistettua kananmunaa, paprikaa ja kurkun viipaleita. Oli iso tuoppi mustaa kahvia ja iloisen oloinen neiti Päivi Maasalo sitä tuomassa. Hän oli ehtinyt ehostaa, eikä ollut minkään aidanseipään näköinen!
- Olet kaunistanut itsesi kasvoista. Nukkuessasi katselin sinua. Olit levollisen söpö. - Kiitos olemukseni positiivisesta arviosta. Uskon sinua. Jonkun toisen miehen sanoessa noin, voisin aavistaa, että se seuraavaksi pyytää pari sataa vippiä. Kumpaa sinä haluat? Oletko koko lukion nähden Päivi Maasalon uusi sulhanen, vai peitetäänkö asia?
- Tämä, kun ei ole vuorokauttakaan vanha, niin peitetään toistaiseksi. Julki rummutuksestakaan ei ole kummallekaan hyötyä, niin olkoon tietämättömiä itävästä onnestamme. Ensi yöstä en ole varma, pitääkö se olla kotona.
- Ei kun täällä! Sitten sunnuntaina voi alkaa moonikset, joten et varmaan halua nuolla minua koko ajan.
- Pitää ainakin vaatetta vaihtaa nyt kotikäyntimatkalla. Sinun opetuksesi voisi jatkua nyt heti. Tehdään niin, että näet kysymyksen. Kysyt, lasketko oikein. Käsken jarruttaa ja lukemana uudelleen. Mitä useamman aaahaaaa elämyksen saat, sen enemmän itse opit nyt se piileskelleen tiedon. Kaikki asiathan sinä olet taululla nähnyt ja mieleesi painanut.
Pari tuntia tehtiin tätä. Ei kaikki mennyt, kuin olisi luullut pitkää matematiikkaa kirjoittavalta. Palattiin uudelleen yhtälöihin. Kuudesta Päivi omin avuin veti viisi oikein. Kemian tehtävistä piti jankuttaa sitä kysymystä, eikä sitä, että hoksaa tavallaan, mitä tehdään. Geometria meni alkuvääntelyn jälkeen jo paremmin. Sitten koputettiin ovelle.
- Saako äiti sisään tulla?
- Tule pois! Kaikilla on vaatteet.
Sisään tuli Armi Maasalo. Nainen vauraudesta maaseutukaupungissa. Ikää neljäkymmentä. Mukanan jokin opeteltu bettren maneeri. Kaunis hänkin vielä on. Pitkärintainen ja tukkaa oli laitettu kai eilen.
- Kas päivää. Olen Armi, Päivin äiti. Hän kertoi tuoneensa yöksi opettajan. On äidin velvollisuus tarkastaa, että opettaja on vastakkaista sukupuolta. Lesbous on suvussamme tabu. Päivää ja sanoa saa Armi.
- Karo.
Äitinsä hymyili, puristaessaan kättäni. Sanoi uteliaisuutensa palkkioksi.
- Tähän saakka kaikki hyvin. Mies on ja sama ikää ja normaalin oloinen. Ei ole juovuksissa, tai huumesätkä suupielessä. Taidat Päivi olla juuri oikealla tiellä miestuttavuksesi kanssa nyt. Kesällä olitkin enemmän taipuvainen hamppareihin.
- Äiti! Olen Karon kanssa puhunut ne asiat, joten ei niillä saa mitään ongelmaa väliimme. Olet siis nyt tarkastanut huoneeni. Oliko mielessäsi muuta?
- Voi tyttäreni! Äideillä on aina muuta. Jäi kysymättä Karon vanhempien toimet.
- Isä on toimistopäällikkö ja äiti virkailija.
- Vai niin, siis sellainen pikkuporvarillinen perhe.
- Kyllä vain pienet tulot verrattuna ökymaajussien miljoona tukiaisiin, jota maksetaan kesannostakin.
- Jassaooo. Onko Karo kärkevä maaseutuyrittäjän arvostelija?
- Enhän minä. Kunhan tukiaisia arvostelen. Todellinen yrittäjähän ei niitä saa.
- Valmistanko minä Päivi teille puolelta päivää lounaan?
- Älä tee! Menemme Karon kotiin vaihtamaan vaatetta. Käymme kaupungilla. Syömme siellä.
- Ohoo. Oletko sinä jättänyt sinne jotakin vaatettasi?
- Olen kaikki esiintymisasuni, korsettini ja punaiset pitsipöksyt.
- Olet aina nenäkäs äidillesi. Et anna Karolle itsestäsi koivin hyvää kuvaa naisena.
- Olen Karon kanssa ollut peruskoulussa ja lukiossa samalla luokalla. Karo tietää millainen vinksahtanut ja omituinen olen tässä perheessämme. Siksi hän ihastui minuun. Hän on etsimällä etsinyt ongelmanaista itselleen.
Armi Maasalo jätti meidät. Parin kymmenen sekunnin päästä Päivi huusi oven läpi.
- Äiti! Et saa kuunnella! Annat Karolle niin erikoisen kuvan itsestäsi.
Kuului kopisevien kenkien ääni rappuun katoavan. Päivi kysyi hyvin merkittävän kysymyksen shokeeraten.
- Olisitko knullannut äitiäni, jos se olisi tuohon sänkyyn selälleen keikahtanut?
- Knullannut? Kun olen ruiskuttanut itseni kipeäksi kanssasi, niin olisiko pitänyt jaksaa vielä äitiäsikin?
- Höhlä! Jos et olisi minua nait, vaan olisit kunnossa ja äiti olisi tullut tuohon.
- Olisinko? Se naisen puutteen määräkin vaikuttaisi, sekä tapa jolla äitisi olisi sanonut, vaikka ”Karo se on tonni setelinä, kun vispaat vartin jugurttiasi sisääni!”
- Höhlän Höhlä! Sinä olet höhlä! Heitän kolikolla vastauksen, joka olisi ollut niin yksinkertainen, kuin kyllä tai ei. Tai jospa sinä sittenkin olisit nainut sitä? Tä?
- Lähdetäänkö, vai mennäänkö sänkyyn?
Käytiin meillä. Äiti ihasteli ruokatyöstään käsiään pesten ja kuivaten kätteli Päiviä. Isä kuivaan tapaansa sanoi nimensä ja käsipäivää, kehottaen istumaan ja yrittäen ymmärtää meidänkin perhettä. Tästä tavallaan lähti meidän ihastuksemme ja minun puolellani rakastumisenkin tunne liikkeelle. Emme huutaneet sitä koulussa esimerkiksi jatkuvalla suutelulla ja halaamisella. Kuitenkin tieto oli levinnyt jossakin vaiheessa Trasselin kautta Anjalle. Hän taas ”sattumalta löysi” minut koulutieltä. Pysäytti pyöristyneenä.
- Hei Karo! Kuulin, että olet päässyt ikäisesi naisen kanssa seurusteluun. Se on juuri sitä toivomaani! Pitää ottaa asiat realistisena. Et kanssani olisi päässyt sänkyyn vuoteen ja sittenkin se oli ollut epävarmaa. Se olisi ollut kauheaa nuoren miehen piinaa ja kullinsa halujen tappamista. Onnea Karo sinulle ja Maasalon tyttärelle!
Siitä hän lyllersi toista katua jonnekin. Oliko tämä nyt jokin anteeksianto ja sovituksen sanoma, että oli ollut kivaa, kun oli ollut. En ymmärtänyt naista ollessani 18 vuotta, enkä kun olin 30, turha sanoa, etten myöhemminkään. Kevät talvesta pitää kertoa, että Päivin kanssa tulimme pitkän matematiikan kokeesta. Hän hehkui punaisena. Hän väitti suunnilleen kaikki saaneensa oikein. Kertoi vastauksia, jotka olivat samoja, kuin olin saanut. Menimme heti sänkyyn. Tämä matkiankoe ja naiminen kai olivat jotakin yhteistä avainta. Päivi sai elämänsä ensimmäisen kunnon orgasmin ihmisentekotekniikalla! Sitä hän itki kiittäen ja hoki, että hänestä tuli nyt nainen, kuin kaikista muistakin!
- Hän tietää nyt, mitä on miehen tekemä onni ja laukeaminen!
Kokeilimme tunnin kuluttua asia uudelleen. Se todella toimi! Ensin nuolin ylipitkän ajan. Nain vain normaalia panoa lähetyssaarnaajassa. Jossakin vaiheessa alkoi vastaliikkeitä tulla Päivin lantiosta ja sitten melkein murinaa. Hän raapi pakaroitani, käskien olla siinä nyt hetki. Sain laukaisuun tehdä omat liikkeeni tämän perään. Siinäkin mätipurkauksessa hän taisi nauttia vielä lisää. Tämä oli sen päivän suurin asia. Se oli sitä seuraavanakin päivänä. Yöllä sain suudelmia ja rakkauden puhetta tästä kaikesta paljon. Päivi muuttui jonkin verran. Otti säyseämmän asenteen äitiinsä. Hymyili pikku asioillekin ja palvoi minua melkein. Moneen kertaan yöllä sängyssä halasi kaksin käsin ja supisi korvaani.
- Karo! Sinä olet tehnyt minulle ihmeen! Karo, sinä teit minusta viimein naisen, joka nauttii seksistä kunnolla! Karo, miten koskaan voin korvata tätä sinulle? Olen niin onnellinen ja tasapainossa nyt! Olet elämäni mies ja elämäni palauttaja, sekä elämäni panija.
Tätä ajatusta hän viljeli koko ylioppilaskirjoituksien ajan. Hän oli siinä tosissaan. Ei leikkinyt, kuten ensin luulin hieman menneen vitsiksi. Sitä todistetta tuli niin monella tavalla. Pikkuisen epäillessäni, Päivi tirskautti itkut. Käskin minun toivoa mitä vain, niin hän sen toteuttaa isän rahoilla, tai omilla kyvyillään, jos epäilen. Silmänsä paloivat oudosti. Varmasti koko elimistönsä oli adrenaliinilla mukana tässä väitteessä. Piti pitkään lohduttaa, kertoen, ettei mitään koetta tarvita. Hän aamuyöstä pyysi anteeksi tapahtumaa, kun palautui entiselleen. Tämä oli muutaman päivän välissämme ikävänä muistona. Sen katkaisi oikeastaan lopullisesti ylioppilasjuhlat. En saanut yleisarvosanaksi laudaturia. Sen vei pois pakkoruotsin B ja englannin M. Päivi sai pitkästä matematiikasta L ja reaalista, fysiikka, biologia, kemia L, kaikista lisäkielistä L, sekä suomestakin L. Sillä paperilla pääsi yrittämään sinne lääkikseen ensivuonna. Oli muutettu koe ensin kaikkien yleishauksi, josta seulotaan jatkajat ja vielä seulotaan pääsijät ensivuoden maaliskuussa.
Ylioppilasjuhlat olivat Maasaloilla. Sinne tuli vanhempani kutsuttuna. Oli isä Maasalon kertoma lahja Päiville.
- Meidän maatalousyhtymämme osti sinulle kaksion Itä-Pasilasta opiskeluajan paikaksi. Se on hyvä verotuksen kannalta oleva sijoitus juuri optimaalisen pankkilainan kanssa. Pääsimme myös yhtymän pääomatuoton kierrättämään ohi verotuksen laillisesti yhtymän asuinosakkeeksi. Ole hyvä Päivi! Tässä on osakekirjat sinun käyttöösi.
Päivi haki ne isältään halaten. Tämän Mauno Maasalon kanssa tietenkin olemme olleet yhdessä monet kerrat. Ensimmäisessä tapaamisessa oli tärkeintä kertoa, kuka olin ja mitä ovat vanhempani. Kuultuaan isän olevan joku toimistopäällikkö kaupungilla asioissa, joissa hänen kanssaan voi vaikuttaa, tuli pieni ymmärrys kohdalleni olla talossaan. Pieniä lisäpaloja hyväksyntääni sain talven mittaan asioista, joita hänelle kerrottiin minusta, joita hän itse kysyi. Jokin harmonia asetti Maunon mieleen minun naamastani. Vaimonsa Armin kanssa minulla on varuillaan olemisen tilanne. Minusta tuntuu ja sanoin Päivillekin sen, että Armi vain odottaa, vaanien jonkun riittävän syyn rikkoa välimme. Päivi sanoi sen uskovansa ja ymmärtävänsä äidistä.
Minä sain isältä ja äidiltä ylioppilaskirjekuoren tuhannen euron sisällöllä ylioppilaslahjaksi hiljaisesti annettuna. Äiti vielä päärakennuksen sisällä odottamattoman tempun teki. Hän onnitellen halasi, kuin rakastettuaan. Suuteli pitkään, hyväillen takamustani ja selkääni puvun takin alla.
- Karo poikani! Onnea vielä kerran! Onnea Päivistäsi! Menetin sinut hänelle, mutta tällaisen hetken äiti voi riistää sentään joskus.
Se oli melko yllättävä teko äidiltä. Väitän, että jos olisimme olleet jossakin muussa paikassa kahden, äiti olisi vaatinut minua naimaan itseään. Niin erikoiseksi muuttunut oli hänen olemuksensa tapa sinä hetkenä. Tavallaan Armi tuli siihen ulkoa katkaisemaan asian kehityksen.
- Rouva! Saanko esitellä päärakennusta hieman? Meidän tulee myös tehdä tietenkin sinun kaupat. Näyttää, että tulemme sukulaisiksi. Olen Armi…
Loput sanat jäi ulko-oven sisäpuolelle. Tulin ulos. Olin jonkun verran äidistä järkyttynytkin. Tarjoilupöydästä join kaksi konjakkia. Juhlat alkavat, juhlat kestävät ja juhlat loppuvat. Nämä kaksoisylioppilasjuhlat teki sen loppunsa, kun viimeinen auto pihasta lähti. Tarjoiluhenkilökunta alkoi siivota ja laittaa pöytiä pois puutarhasta. Päivi otti viinakärrystä täyden votkapullon mukaan. Kapusimme huoneeseensa.
- Isä kertoi, että siellä Itä-Pasilassa asuu nyt irtisanottu lesbopariskunta. Se vaatii lain mukaisen kuusi kuukautta halpaa asumista jatkoksi. Varmasti yrittää saman lisääkin. Nyt vain omistaja itse tulee paikalle, niin ne lähtee vuoden vaihteessa, tai laitetaan lähtemään. En tiedä, jaksanko olla tämän kesän ja syksyn täällä kotona. Pitää treenata, pitäisi ostaa treenausta tiedekuntaan, mutta Helsingissä pitäisi asua. Mitä sinä Karo aiot?
- Laitan ensiviikolla armeijaan hakemuksen vapaaehtoisena. Menen, jos pääsee jo tässä kesäkuun erässä.
- Minulle tulee ikävä, inhottava kesä sitten yksin.
Parittelimme. Joimme vesivotkaa. Puhuimme toisistamme ja itsestämme. Haaveilimme nuorenparin tulevaisuutta. Emme aavistaneet, että siihen kätkeytyy niin paljon kynnyksiä, vaaraa, viekoitusta, ongelmaa ja itsekkyyttä kuitenkin.
