Koulun ylimmän luokan tyttöjen cheerleader-ryhmä oli toiminut aktiivisesti koko lukuvuoden ja vastannut tunnelmasta koulun koripallojoukkueen peleissä. Koulun kevätjuhlassa ryhmä esittää erikoisnumeron. Opettajat edellyttävät juhlan kaikkien esiintysten koe-esittämistä opettajien valvonnassa ennen juhlaa.
Palataan ajassa ryhmän ensimmäiseen kevätjuhlaesityksen suunnittelukokoukseen. Valvova opettaja on jo aiemmin antanut ohjeet cheerleader-ryhmälle, että kaikkien esiintymisasujen tulee olla koulun pukeutumissääntöjen mukaisia ja sopivia tilaisuuteen. Tämä on saanut tytöt keskittymään enemmän muodokkaampien tyttöjen asuihin, sillä heidän vaatteidensa sopivuus koulun sääntöihin nousee enemmän esiin.
Ennen kokouksen alkua hoikat tytöt muistelevat, miten heidän cheerleader-rutiininsa ovat aina olleet erittäin suosittuja poikien koripallo-otteluissa. Erityisesti he muistelevat viime vuoden finaalia, jossa he esiintyivät minimittaisissa cheerleader-asuissa, joissa ei ollut mitään helman alla.
"Se oli ehkä paras esityksemme koskaan", eräs tytöistä sanoo. "Ei ollut mitään häiritsevää tai estävää vaatetta hameen alla, ja se auttoi meitä tekemään kaikki liikkeet niin kevyesti ja sujuvasti. Ja katsokaa, pojat voittivat finaalin, joten meidän cheerleadingin varmasti täytyi auttaa heitä!"
Tytöt alkavat keskustella siitä, että ehkä heidän pitäisi tehdä samanlainen esitys tulevassa kevätjuhlassa. "Se oli niin vapauttavaa, kun ei ollut mitään estettä, eikö niin?" eräs tytöistä sanoo innostuneesti. "Ja katsokaa, kaikki me olemme niin hoikkia, joten se näyttää varmasti hyvältä!"
Toinen tyttö ehdottaa, että he voisivat käyttää samaa tyyliä myös juhla-asuissaan. "Miksi ei? Se olisi niin tyttömäistä ja rohkeaa. Ja ehkä meidän cheerleading-taitomme antavat meille tarvittavan itsevarmuuden", hän sanoo.
Yksi tytöistä heittää idean ilmaan, että kevätjuhlan esiintymisasut voisivat olla vielä lyhyemmät, ehkä jopa ultralyhyet. "Se varmasti saisi meidät erottumaan ja näyttämään upeilta", hän sanoo. Muut tytöt innostuvat ideasta ja alkavat vilkuilla toisiaan hymyillen. "Se olisi niin coolia!", joku huudahtaa.
Hoikat tytöt ovat innoissaan ideasta, ja he päättävät esittää sen suunnittelukokouksessa.
Muodokkaat tytöt ovat erityisen innoissaan, kun he puhuvat aiemmista onnistuneista esiintymisistään ilman rintaliivejä. He olivat huomanneet, että yleisö oli innostunut heidän esiintymisestään ja se oli antanut heille valtavan itsetunnon boostin. Eräs tyttö totesikin: "Tuntui niin voimaannuttavalta olla siellä ylhäällä, näyttää kaikille, että minä olen sinut oman kehoni kanssa."
Lopulta eräs rohkeimmista tytöistä esittää, että kaikkien voisi olla hyväksi esiintyä ilman ylimääräisiä vaatekerroksia. "Me voimme olla yhtä, ja meillä kaikilla on oikeus tuntea itsemme hyvältä esiintyessämme", hän sanoi. Jotkut olivat hieman epäröiviä, mutta lopulta he päättävät kokeilla. Jokainen on innostunut ajatuksesta siitä, että he voisivat tuntea itsensä vahvoiksi ja itsevarmoiksi esiintyessään.
Suunnittelukokouksessa tytöt aloittavat keskustelun teemasta ja päätyvät lopulta "girl power" -teemaan. Sen jälkeen he alkavat suunnitella esiintymisasuja ja koreografioita. Muodokkaammat tytöt kertovat haluavansa pukeutua toppeihin, joissa ei ole rintaliivejä, koska ne tuntuvat mukavammilta ja tukevat paremmin heidän tanssiliikkeitään. Hoikemmat tytöt ehdottavat, että heidän hameensa olisivat erittäin lyhyet ja ilman vaatekappaleita helmojen alla, jotta näyttäisivät sopusuhtaisilta muiden tyttöjen kanssa.
Tämän jälkeen muodokkaampien tyttöjen topit ja hoikempien tyttöjen hameet herättävät keskustelua ja jonkin verran huolta. Tytöt pohtivat, voisivatko he tehdä jotain muuta, mutta muodokkaammat tytöt vetoavat siihen, että heidän on tärkeää tuntea olonsa mukavaksi ja että heidän tanssinsa näyttävät paremmilta ilman rintaliivejä. Hoikemmat tytöt puolustavat lyhyitä hameitaan sillä, että heidän jalkansa ovat heidän parhaita piirteitään ja että he haluavat näyttää parhaalta mahdolliselta.
Eräs hoikka tyttö kysyy, että olisiko reilua ja yhtenäistä, jos hekin luopuisivat rintaliiveistä kevätjuhlaesityksessä. Toinen tyttö vastaa, että vaikka heillä ei olekaan samanlaisia fyysisiä haasteita, he voivat silti osoittaa solidaarisuutta muodokkaampia ryhmänjäseniä kohtaan. Kolmas tyttö sanoo, että ehkä he voisivat kokeilla ilman rintaliivejä koe-esiintymisessä ja arvioida sen jälkeen, miten se näyttää ja tuntuu. Lopulta kaikki hoikat tytöt ovat samaa mieltä siitä, että yhtenäinen ulkonäkö on tärkeää ja he haluavat tukea kaikkia ryhmänjäseniä.
Muodokkaat tytöt ovat käytännössä päättäneet jättää rintaliivit pois kevätjuhlan esityksestä. Koe-esiintymisessä yhteisymmärryksessä päätetään kokeilla sellaista, että hoikat tytöt tempaisevat heltä helposti irtoavat topit yltä ja rintaliivittömyys varmistuu katsojille sekä valvovalle opettajalle. He ovat kuitenkin tietoisia siitä, että opettajan mielipiteellä on suuri merkitys siihen, voidaanko kyseinen esitys ottaa varsinaiseen kevätjuhlaan.
Tämän jälkeen he keskustelivat esiintymisrutiineista ja siihen sopivista musiikkivalinnoista. Tytöt esittivät erilaisia ideoita ja yhdessä he päättivät, mitkä niistä sopivat parhaiten teemaan.
Miesopettaja istuu katsomossa seuraten tarkkaavaisena cheerleader-ryhmän koe-esitystä. Aluksi hän nauttii esityksen energiasta ja näkee, kuinka tytöt ovat harjoitelleet ahkerasti. Hän huomaa myös, että ryhmä on valinnut rohkeimman asunsa, minimekot, jotka eivät peitä sitä seikkaa, että asu on yhtenäinen sen suhteen, että siihen ei kuulu vaatekappaleita helman alle. Miesopettaja miettii, että tämä voi herättää vanhempien ja opettajakollegoiden huomion ja nostaa kysymyksiä siitä, mikä on sopiva esiintymisasu koulun tilaisuuksissa.
Kuitenkin, kun ryhmän hoikemmat tytöt aloittavat rutiinin, jossa hyödynnetään ylöspotkuja, haarahyppyjä ja kärrynpyöriä, miesopettaja huomaa, kuinka taitavasti he suorittavat liikkeensä ja välittävät energian yleisölle. Hän ymmärtää, miksi tytöt ovat valinneet tällaisen asun ja rutiinin.
Kun ryhmän muodokkaammat tytöt astuvat lavalle, miesopettaja seuraa esitystä hämmentyneenä. Hän katselee huolestuneena, kun irtoaviksi tarkoitetut yläosat tempaistaan pois ja tytöt jatkavat pompom-rutiiniaan rintojaan peittelemättä. Vaikka miesopettaja ymmärtää, että kyseessä on nuorten tyttöjen yritys tuoda esiin rohkeutta ja itsenäisyyttä, hän mietti, oliko tämä oikea tapa ilmaista sitä.
Hän miettii, mitä vanhemmat ja opettajakollegat ajattelevat tästä esityksestä. Hän pohtii myös, miten tämä voi vaikuttaa tyttöjen omaan itsetuntoon ja kehonkuvaan. Onko tämä oikea tapa korostaa "girl poweria"?
Lopulta miesopettaja päättää, että hänen on puututtava tilanteeseen. Hän astuu esiin ja käskee tyttöjä lopettamaan esityksen ja pukeutumaan takaisin. Tytöt tottelevat vastahakoisesti ja palaavat pukuhuoneeseen. Miesopettaja jatkaa keskustelua heidän kanssaan selittäen, miksi heidän esiintymisensä ei ollut sopivaa kouluympäristössä.
Opettaja pohtii sitä, miksi hän oli pitänyt alkurutiinia niin arvostettavana, vaikka sekin sisälsi intiimien ruumiinosien paljastamista. Hän ymmärsi, että se johtui siitä, että alkurutiinissa tytöt olivat pukeutuneet yhdenmukaisesti ja esiintyivät yhdessä tiiminä, joka oli ylpeä siitä, että pystyi tekemään taitavia temppuja ja tuomaan iloa yleisölle.
Sen sijaan loppuosan tempaus tuntui opettajasta tarpeettomalta ja jopa epäkunnioittavalta esiintyjien kehoja kohtaan. Hän ymmärsi, että esiintyjillä oli ollut tarkoitus luoda voimakas ja itsenäinen naiskuvaa, mutta hänestä se oli toteutettu väärällä tavalla.
Opettaja kuuntelee huolellisesti tyttöjen näkemyksiä ja kunnioittaa heidän ajatuksiaan. Hän ymmärtää, että tytöt halusivat välittää voimakkaan sanoman "girl power" ja että heidän mielestään yläosien pois tempaiseminen oli osa tätä viestiä. Opettaja kuitenkin korostaa, että kaikilla koulun esityksillä tulee olla tiettyjä rajoituksia, jotta ne olisivat sopivia kaikille katsojille ja ylläpitäisivät koulun arvoja ja perinteitä. Hän esittää tytöille, että esityksen viesti voisi tulla yhtä hyvin esille ilman yläosien poistamista ja että hän voisi auttaa heitä löytämään sopivamman tavan välittää sanomaansa.
Tytöt ilahtuvat opettajan tarjouksesta auttaa heitä löytämään sopivamman tavan välittää sanomansa. He kutsuvat hänet harjoituksiinsa, jossa he esittävät koko ohjelmansa, jonka alkuosasta opettaja on innostunut ja muunnellun loppuosan, jossa irtoavat yläosat on korvattu hieman läpikuultavammilla ja väljemmillä ja joissa katsojille käy pompahtelusta ilmi, ettei loppuosan tytöillä ole rintaliivejä.
Opettaja on vaikuttunut tyttöjen kyvystä kuunnella hänen huomioitaan ja kehittää esitystään. Hän on iloinen siitä, että tytöt ovat löytäneet uuden tavan välittää sanomansa, joka on yhä voimakas ja innostava, mutta samalla kunnioittava kaikkia esiintyjiä ja katsojia kohtaan. Hän kehuu tyttöjä siitä, että he ovat löytäneet tavan esittää loppuosan ilman ylimääräistä paljastelua, mikä osoittaa heidän kypsyytensä ja halunsa tehdä yhteistyötä. Hän hyväksyy ryhmän esityksen uudistetussa muodossaan esitettäväksi kevätjuhlassa.
Lopuksi opettaja rohkaisee tyttöjä olemaan ylpeitä siitä, mitä he ovat saavuttaneet, ja toivoo heille kaikkea hyvää tulevaisuudessa.
Kevätjuhlassa opettajat hämmentyvät tyttöjen cheerleader-esityksestä ja käyvät jo esityksen aikana, mutta vielä koko loppujuhlankin ajan kiivasta keskustelua keskenään erityisesti tyttöjen pukeutumisesta. Valvovalta opettajalta tiedustellaan, näyttikö esitys hänen hyväksymältään ja hän kertoo keskeyttäneensä koe-esityksen nimenomaan asujen vuoksi. Tytöt olivat sen jälkeen tarttuneet hänen avunantotarjoukseensa löytää sopiva tapa välittää sanomansa ja opettaja kertoo arvioineensa heidän onnistuneen siinä kaikkia esiintyjiä ja katsojia kunnioittavasti. Opettaja tosin myöntää, että huomiota kiinnitettiin erityisesti esiintymisasujen yläosan muutokseen esityksen aikana, muuttumattomissa osissa hän oli nojannut oppilaiden oikeuteen pukeutua haluamallaan tavalla. Rehtori kuuntelee vierestä valvovan opettajan selvityksen toimista koe-esiintymisessä ja sen jälkeen. Hän toteaa, että valvova opettaja on täyttänyt velvollisuutensa ja toiminut koulun arvojen ja ohjeiden mukaisesti, joten asia on loppuunkäsitelty.
Jotkut naisopettajat jatkavat vielä vaimenevaa protestointiaan viittaamalla esitystä katsoneiden oppilaiden reaktioihin, jotka käyvät ilmi myös cheerleader-ryhmän tytöiltä saaduissa kommenteissa kevätjuhlaesityksen jälkeen:
"Olen yksi hoikista tytöistä ryhmässä, joka suoritti tanssin ylöspäin suuntautuvilla potkuilla, haarahypyillä ja kärrynpyörillä. Oli hieno tunne nähdä yleisön reaktio, kun heidän silmänsä olivat suunnattuina juuri meihin ja heitä selvästi kiehtoi se, mitä me teimme. Minulla oli päällä paljastava hame, ja vaatteiden puuttuminen helman alta lisäsi vaikutelmaa vielä enemmän.
Kun nostin jalkani ylös tai tein haarahypyn, tunsin katseiden kiinnittyvän reisieni väliin. En ole koskaan kokenut vastaavaa huomiota aiemmin, ja vaikka se tuntui hieman oudolta, se oli myös jollain tavalla voimaannuttavaa. Tuntui siltä, että yleisö todella oli kiinnostunut meistä ja halusi nähdä lisää. En voinut olla hymyilemättä tuntiessani heidän innostuksensa.
Kaiken kaikkiaan tanssimme oli todella upea kokemus, ja olen kiitollinen siitä, että sain olla osa sitä. En tiedä, pystynkö koskaan kiinnittämään huomiota reisieni väliin yhtä paljon kuin tuona päivänä, mutta ainakin silloin se oli osa tanssimme kokonaisvaikutelmaa."
"Tuntui ihan uskomattomalta, kun huomasimme, miten yleisö alkoi taputtaa ja huutaa innostuneesti kun meidän rintamme alkoivat pomppia rytmissä tanssin kanssa. Se oli niin voimaannuttavaa! Tiesimme, että olimme tehneet jotain erilaista ja rohkeaa, ja nyt se oli palkittu yleisön reaktioilla. Tunsin olevani osa tätä mahtavaa ryhmää, joka oli tehnyt jotain rohkeaa ja saanut yleisön huomion. Se oli ehdottomasti yksi parhaimmista tanssi-kokemuksistani ja tunsin oloni niin itsevarmaksi ja voimaantuneeksi."
"Pukukopissa vallitsi todella innostunut ja iloinen tunnelma. Oli hienoa kuulla muiden tyttöjen kehuja ja tuntea, että onnistuimme yhdessä tekemään hienon esityksen. Erityisesti oli hienoa, että pystyimme tuomaan esille naisellisia vahvuuksiamme ja korostamaan kehomme kauniita puolia. Kaikki tytöt olivat todella tyytyväisiä esitykseensä ja omiin suorituksiinsa.
Useimmat tytöt myönsivät, että he nauttivat siitä, että heidän vartalonosansa olivat olleet yleisön huomion kohteena. Jotkut puhuivat siitä, että he jopa kiihottuivat ajatuksesta siitä, että heidän reisien välissä oleva alueensa oli paljastettu yleisölle. Rinnoilla ja pakaroilla oli myös ollut paljon huomiota, ja moni kertoi tuntevansa tarvetta hoitaa näitä kehonosia itse tai antaa poikien auttaa heitä siinä. Monet tytöistä suunnittelivat palkitsevansa itsensä tekemällä jotain hauskaa yhdessä."
Yhteisen koulutien päättymisestä cheerleader-ryhmän jäsenet olivat hieman haikeita, mutta samalla innostuneita siitä, että he olivat päässeet tekemään tällaisen upean esityksen yhdessä. Monet sanoivat, että tämä oli yksi heidän elämänsä parhaista kokemuksista ja että he tulevat aina muistamaan tämän päivän.
