Heräsin teltassani virkeänä. Ehkä eilisellä kohtuupitkällä tarpomisella oli osuutensa, mutta nukun muutenkin ulkoilmassa hyvin. Makuupussissa oli lämmin. Keräsin tahdonvoimaa sieltä poistumiseen ja kylmien vaatteiden pukemiseen. Alkukesä ei ollut lämmöllään vielä hellinyt. Vaeltaminen Lapin erämaassa oli silti hienoa ja, mikä mukavaa, niin muita kulkijoita ei juuri näkynyt. Toisaalta olin seuduilla, jossa ei retkeilijöitä ruuhkaksi asti ollut koskaan.

"Hetken se vain kirpaisee", ajattelin ja ponnistauduin ulos makuupussista ja pukeuduin ahtaassa teltassa. Otin makuupussini ulos teltasta ja ripustin sen narulle tuulettumaan. Jotkut olisivat pitäneet jatkuvaa makuupussin tuulettamistani pakkomielteenä. Tuuli heilutti pussia. Pilvet roikkuivat matalalla ja kulkivat koilliseen. Otin teltan liepeen alta sinne illalla sateensuojaan kokoamani risut, vaikka eivät ne olisi yöllä muutenkaan kastuneet. Sytytin risukeittimen ja kauhoin pannuun vettä purosta. Seuraavaksi olikin jo käveltävä ripeästi pois leiristä lorottamaan aamukuset pensaikkoon.

Tein pikapuuroa aamupalaksi. Lisäksi kuksassani oli teetä, jonka seurana näkkileipää. Kahviböönit olivat jo loppuneet, mutta tiesin niitä olevan lisää ensiyön majapaikassa pienen retkituvan lähimaastossa. Siellä oli myös ruokaa ja vaatteita, mitkä olin rinkan painoa säästääkseni sinne jättänyt viikko sitten. Niiden avulla pitäisi selvitä seuraava viikko kairan syövereissä.

Hörpin teetä kivellä istuen ja tuumin, että teltta ja muut kamat olisi syytä pakata sateen varalta jo nyt. Päivän ohjelmaksi olin ajatellut ottaa saikkavermeet matkaan ja nousta viereisen vaaran huipulle. Takaisin tulisin leirin kautta ja tunnin kävelyn päässä olisi tupa, jossa voisi ruokailla ja käydä nukkumaan sisätiloissa.

Tyhjensin makuualustan, purin teltan ja tungin makuupussin suojukseensa. Taivaalla pilvet olivat aika tummia ja otin harkintatauon. Vaaralta ei olisi kummoisetkaan näkymät tällä kelillä. Jos vielä alkaisi sataa ollessani huipulla, niin alastulo kivien seassa oli epämiellyttävää ja jopa vaarallista. Yksinään liikkuessa piti välttää kaikkia riskejä loukkaantumiseen.

Vaaran huiputtaminen sai jäädä ja päätin mennä suoraan tuvalle viettämään vapaapäivää. Risukeitin oli palanut loppuun ja hain purosta useamman pannullisen vettä hiilien päälle. Olisi noloa, jos jostain syystä aiheuttaisi maastopalon ja joku porukka joutuisi sen takia tänne ahertamaan tulta sammuksiin.

Nostin rinkan selkään ja astuin puron yli tuvan suuntaan. En ehtinyt kävellä puolta tuntia, kun taivaalta alkoi vihmoa vettä. En viitsinyt kaivaa rinkasta sadeviittaa, kun sitä kuitenkin kastuu. Ellei sateesta, niin omasta hiestä. Tuvalle päästyäni satoi jo kunnolla. Kiitin itseäni viisaasta valinnasta tällä kertaa, joskin on usein tullut valittua toisinkin. Pudotin rinkan kuistille ja riisuin märän puseroni katajanoksasta tehtyyn naulakkoon.

Kummarruin reilun 170 sentin pituudellani tuvan ovesta. Tupa oli siisti, joskin pieni ja rakennettu kauan sitten. Päädyssä oli parisänky, tai oikeastaan iso laveri 3-4 hengelle ja sen yllä poikittain toinen laveri kahdelle tikkaineen. Pöytä ja penkit olivat nähneet monenlaista. Kamina näytti melko uudelta ja edelliset asukkaat olivat ystävällisesti jättäneet kuivia puita ja sytykkeitä. Sytytin tulen kaminaan. Koska ei kukaan nähnyt, niin otin rinkasta sytytyspaloja ja jätin tehdyt sytykkeet seuraavalle.

Hain kätköstäni kamat sisään. Tuvassa ämpäri oli täynnä vettä, mutta tyhjensin sen ja hain joesta uutta. Laitoin kahviveden kaminalle kiehumaan. Sijoitin makuualustan ja -pussin alalaverin reunimmaiseksi jättäen mahdollisesti uusille tulijoille tilaa. Tosin eipä niitä ollut tähän aikaan ja tällä säällä odotettavissa.

Join kahvia kuksastani ja katselin sadetta ulkona. Nakkelin välillä puita kaminaan ja tupa olikin pian miellyttävän lämmin. Tutkin kartasta lähitienoita, vaikka ne olivat minulle edellisistä vuosista melko tuttuja paikkoja. Välillä oikaisin itseni laverille.

"Ei vaiskaan, jotain hyödyllistä pitää tehdä", tuumin. Menin puukatokseen ja pilkoin sinne tuotuja pölkkyjä kirveellä pieniksi, mikä olikin varsin mukavaa puuhaa sateen ropistessa peltikattoon. Täydensin tuvan puulaatikkoa ja nakkasin pari kuivempaa kaminaan. Iltapäivästä tein itselleni ruokaa kätkössä olleista säilykkeistä ja riisistä. Tuvassa alkoi olla lämmin, joten t-paita oli vähintään riittävä.

Myöhemmin kävin katsomassa rinteessä olevan saunan nykykuntoa. Jos tupa oli pieni, niin sauna oli mini. Pienen kuistin ohella oli löylyhuone, jossa kiukaan yhteydessä oli vesisäiliö kuumalle vedelle. Nurkassa oli pieni saavi, ämpäri roikkui sen yllä ja penkillä oli pari pesuvatia. Lauteille mahtui kaksi. Saavi ja vesisäiliö oli täynnä vettä. Kuistilla oli laatikossa polttopuita valmiina. Joelle oli parikymmentä metriä matkaa, joten vettä oli hyvin saatavissa. Pestessä piti olla tarkkana, jotta ei saisi palovammoja kiukaasta takapuoleen.

"Näyttää vielä toimivalta", ajattelin ja sytytin kiukaan alle tulen. "Mukavampi täällä on peseytyä kuin kylmässä jokivedessä", tuumiskelin. Kokoonsa nähden saunan kesti lämmetä hyvän tovin ja säiliössä vesi oli kiehua, joten tyhjensin sitä ja lisäsin kylmää vettä.

Saunassa olisi voinut olla paremmatkin löylyt, mutta joka tapauksessa siellä oli huomattavan paljon miellyttävämpää kuin ulkona ja nautin joka hetkestä. Sain itseni hinkattua puhtaaksi ja livautin kroksintapaiset jalkaan siirtyessäni tupaan. Olipa mukavaa saada puhtaat alusvaatteet päälle.

Sade jatkui, joten laitoin koko pannullisen kahvia tulemaan, jotta voin sitä lipitellä illan mittaan. Harmitti vieläkin, etten ollut ottanut kahvia riittävästi mukaan ensimmäiselle viikolle, mutta kun piti rinkan painoa saada mahdollisimman niukaksi.

Otin kahvin seuraksi keksejä, kun niitä taas oli saatavilla.

"Kuulinko jotain ääniä?", kysyin itseltäni ja oltuani hetken hiljaa vastasin myöntyvästi. Ulkoa kuului pulinaa ja kaksi retkeilijää tömisti kuistille. Tuvan ovi avautui ja sen täytti hahmo. Siis todellakin hahmo. Pyöreä takapuoli oli vyötärön alla niin suuri, että luulin hänen tarvitsevan tulla kyljittäin sisälle, mutta toisaalta rintavarustus oli sellainen, että siinäkin olisi tullut vaikeuksia. Hahmo pujottautui ovesta sisään ja pyörestä päästä avautui suu.

"Päivää! Onpa täällä ihanan lämmin! Mahdutaanko me vielä sisään?", hahmo kysyi.
Haukoin hetken tätä ilmestystä. Jätin sanomatta mitään nokkelaa sisään mahtumisesta, kun kukaan ei omille muodoilleen mitään voi.
"Ilman muuta. Tervetuloa!", vastasin ja äitihahmon perässä tuli ilmeisesti tytär, koska oli identtinen lapsenomaista ulkonäköä lukuunottamatta.
Äiti oli varmaan lähellä neljääkymmentä eli kymmenkunta vuotta minua vanhempi. Tytär näytti olevan kahdeksantoista kieppeillä, paitsi tissit oli ikäisekseen luonnottoman suuret.

"Kaminan päällä on pannullinen kuumaa kahvia, jos maistuu", osoitin vieraanvaraisuutta.
"Ihan varmasti maistuu!", huudahti vanhempi hahmo ja jatkoi: "Mun nimi on Raija ja tuo on mun tytär Raili."
"Mulle on annettu nimeksi Vesa, mutta yleensä kutsutaan Veskuksi", esittelin itseni. "Ottakaa kahvia."

"Joo, mutta ensin pitää vaihtaa kuivempaa päälle. Tänään on satanut koko päivän."
Nousin penkiltä ylös ja olin menossa ulos.
"Et sinä mitenkään häiritse meitä, ellet sitten itse häiriinny meidän vaatteiden vaihdosta", Raija vakuutti.
"En minä häiriinny. Käyn vaan laittamassa puita kiukaan alle, jos vielä ehtoosta haluatte saunoa", vastasin ja laitoin lipakkeet jalkaan.
"Se olisi kyllä hienoa!", kuului takaani.

Kiukaassa oli vielä pieni hiillos ja sain puhaltelemalla puut syttymään. Täytin kuumalla vedellä saavia ja hain joesta säiliöön kylmää vettä. Kuluttelin saunalla aikaani hakien katoksesta lisää puita kuistille ja kuunnellen sadetta. Palasin tovin kuluttua tupaan.

"Oletpa keittänyt hyvää kahvia!", Raija kehui istuessaan tyttärensä kanssa pöydän vieressä.
"Kaipa se tällä ilmalla pienen ulkoilun jälkeen maistuu", kiittelin retkeilijöitä, jotka olivat saaneet vaatteita vaihdettua.
Kaminan päällä oli kattila lämpiämässä.
"Laitettiin keittoa tulille. Sitä on sen verran, että riittää sullekin", Raija sanoi vilkaisten kattilaa.
"Ehdin jo päivällä syödä, mutta aina sitä voi vähän maistaa", yritin olla kohtelia.

Lusikoimme soppaa ja naiset kertoivat ensin ajatelleensa yöpyä joen varressa, mutta sateen vuoksi olivat vaeltaneet lisäkilometrit, kun havaitsivat tuvan kartalla. Keitto oli makoisaa eikä suolaa oltu säästetty. Kävin tarkastamassa saunan lisäten sinne muutaman puun.

"Sauna olisi lämmin, tai lämmin ja lämmin, mutta ei siellä palella tarvitse", sanoin tullessani takaisin tupaan.
Äiti ja tytär ottivat nyyttinsä ja lähtivät sateeseen. Itse kävin laverille loikoilemaan. Huomasin, että sekä ala- että ylälaverille oli ilmestynyt makuupussit. Arvuuttelin tyttären aikovan nukkua yläkerrassa. Tuvassa oli melko lämmin, kun ruokaakin oli tehty, joten torkuin.

En osaa sanoa, kuinka kauan olin torkkunut ja kuunnellut sateen ropinaa, kun tytär tupsahti ovesta sisälle pyyhkeeseen kietoutuneena.
"Äiti ... äiti pyysi sinua saunalle, kun siellä on jonkinlaiset katastrofin ainekset menossa!, tytär oli tohkeissaan.
"Haa, nuorempi painos osaa puhuakin!", ajattelin kyynisesti ja laitoin kiireesti jo läpyttimiä jalkaan.

Matkalla saunaan, näytti siltä, että se olisi tulessa. Savua tuprusi niin räppänästä kuin ovesta. Lähemmäksi tultuani toisena vaihtoehtona oli kiukaan vesisäiliön hillitön kiehuminen ja hyöryn vapautuminen viileään sadesäähän, mikä oli jopa todennäköisempää. Kuistilla potkaisin lipakkeet jalasta ja repäisin paidan päältä. Ohitin ihokosketuksella Raijan, joka hätääntyneenä ei saanut mitään sanottua. Saunassa nostin kepillä vesisäiliön kannen ja lisäsin sinne varovasti viileämpää vettä, jolloin kiehuminen rauhoittui. Päästin hanasta kuumaa vettä ämpäriin ja lisäsin saman verran viileää tilalle.

"Eipä tuossa mitään merkillistä, vesi vain pääsi kiehumaan", koetin olla rauhallinen, vaikka jännitys ei vielä ehtinyt kokonaan kadota. Katsoin Raijaa tiiviisti silmiin, etten olisi tuijottanut Raijan tissejä. Voiko tosiaan jollain olla päätään suuremmat rinnat.
"Huh! Pelästyin ihan valtavasti!", Raija huokaisi.

Olin jo laittamassa läpysköjä jalkaan, kun Raija keskeytti minut.
"Jäisitkö mun seuraksi saunomaan? Pelottaa, että taas sattuu jotain poikkeavaa.", Raija kysyi anovasti.
"No miksei. Ei tämä sauna mikään tuskaisen kuumakaan ole.", myönnyin ja riisuin housut kuistille.

Lauteilla ei tilaa ollut mitenkään ruhtinaallisesti, mutta eipä tarvinnut huutaa, kun kertoilimme, missä olimme viime päivinä vaeltaneet ja mitä kommelluksia oli sattunut.
"Taidan käydä joessa vilvoittelemassa. Tuletko mukaan?", Raija innostui.
"En todellakaan. Siellä on kylmää kuin ry... liian kylmää mulle", vastasin.

Kävin kuitenkin kuistille valvomaan, ettei uinnissa satu mitään. Oli myös ilo katsella, kun Raijan pylly keikkui puolelta toiselle hänen kiiruhtaessaan jokirantaan viileässä sateessa. Rinnassani vähän sykähti tällainen näky keskellä erämaata.
Samassa jännityin.
"Älä mene sen kiven päältä, vaan rannasta!", olin huutaa, mutta olin myöhässä.

Raija oli kivellä kurkottamassa jokeen, kun molskahti sinne uppeluksiin. Olin hyökätä auttamaan, mutta Raija pomppasi pinnalle kuin korkki ja vielä sekunnin murto-osassa rannalle. Helpotuin ja jäin katsomaan Raijan juoksua saunaan tai oikeastaan hänen rintojensa hypnoottista heiluntaa puolelta toiselle. Itsesuojeluvaisto pakotti siirtymään ripeästi lauteille ja jättämään saunan oven auki, etten olisi tullut jyrätyksi.

Raija pinkaisi istumaan lauteille, mutta ei saanut niiden kapeuden vuoksi nostettua jalkojaan ylös. Hän kääntyi nojaamaan sivuseinään, jotta sai jalkansa lauteille lämpimään. Säpsähdin, kun kylmät varpaat koskettivat reittäni.
"Sorry!", Raija pyysi anteeksi vielä huohottaen.
"Anna olla siinä vaan, parhaiten jalat siinä lämpeävät", tyynnyttelin ja Raija ojensi koko jalkapohjansa reittäni vasten.
"Huh!", huokaisin sisäänpäin jalkojen kylmyyttä samalla ihmetellen, kuinka sirot nilkat Raijalla oli.

"Olipa se kylmää! Siis ihan jäätävän kylmää!", Raija sai viimein sanottua.
"Varmasti. Eikä tämä joki lämpene oikeastaan loppukesästäkään, kun saa vetensä ylempää routasuolta."

Jatkoimme jutustelua seudun ominaispiirteistä ja millaisia mäkiä oli kiivettävänä. Löylynheiton välissä katselin saunan hämäryydessä, kun hän lämmettyään rentoutui. Polvet alkoivat mennä kauemmaksi toisistaan ja sirot nilkat jatkuivat valkeina pohkeina. Reidet tukevoituivat mahtavaa takapuolta lähestyessään. Rinnat, ne olivat sanomattoman kookkaat ja hämärässä olin erottavani laajan nännipihan. Mielikuvitukseni laukkasi eikä ihan kaikki mennyt tajuntaan, mitä Raijan suusta pulppusi.

Puristin reisiäni yhteen, sillä kullini oli selvästi heräämässä, vaikka pidin epäkorrektina edes yrittää Raijan kanssa lähempää kontaktia.

"Ei kyllä nyt täytyy siirtyä alas!", Raija totesi, kun oli eilisen seikkailut tyttärensä kanssa kertonut.
Raija siirteli pesuvadit syrjemmälle ja penkkiä toiseen asentoon. Ihmettelin vähän tarkoitusta, mutta myönnän, että kiinnostukseni oli enemmän hänen rinnoissaan, jotka hypähtelivät puolelta toiselle hänen askarrellessaan.
"Tules nyt, niin hoidetaan sun alapään jäykkyys pois!", Raija komensi katsoen minua silmiin.
"An... anteeksi mitä?"
"Sua selvästi ahdistaa alapäässä, niin ala tulla. Ei nyt tartte kainostella.", Raija sanoi katsoen kohti jalkoväliäni.
Tottelin ja näin Raijan kasvoilla tietävän hymyn, kun hän huomasi jäykistyneen elimeni.

Raija asettui osittain alimman lauteen ja penkin kulmaan levittäen jalkansa. Hämmästyin hänen notkeuttaan.
"Mä olen hitaasti lämpeävä näissä hommissa. Mutta ei sitä voi antaa miehen seisottaa itseään, joten anna mennä suoraan loppuun asti."
"Tota, miten ehkäisy?"
"Höh, mulla on viiskymppiset jo takana, ei huolta!"
"Ups!", nielaisin.
"Mitä ups?"
"Luulin sinua alle nelikymppiseksi."
"Höpöhöpö." Vieno hymynkare näkyi suupielessä.

Siirryin Raijan jalkoväliin ja toivoin löytäväni oikean kohdan. Raija varmisti kädellään, että onnistun. Työnsin itseäni varovasti sisään ja kun alkoi tuntua vastusta, niin otin uuden lähestymisen. Muutaman yrityksen jälkeen olin kokonaan sisällä ja aloitin varovaisen nussimisen. Naiskokemukseni on rajoittunut pariin pitempään ja kahteen satunnaiseen suhteeseen, joten pidin itseäni melko poikasena. Raijan pillu tuntui silti erikoiselta. Aina kun vedin kulliani pois pillun uumenista, niin en ehtinyt painaa sitä takaisin, kun se jo imaistiin uudelleen sisälle.

Pidin yllä hidasta tahtia, etten ihan oitis laukeaisi. Pillu tuntui jo hyvin liukkaalta ja Raijakin tuntui nauttivan silmät kiinni. Minun teki mieli suudella Raijan hivenen raollaan olevia huulia, mutta en tohtinut aiheuttaa mahdollista keskeytystä. Vedin kullia ulospäin hitaasti ja kun lopetin liikkeen, niin se imaistiin takaisin. Tuntui niin mahtavalta, etten voinut olla nopeuttamatta tahtia.

"Laske vain sisään", Raija sanoi.
Lisäsin vielä kierroksia, joskaan en tainnut ehtiä, kun jo annoin tulla täyden lastin Raijaan.
Raija hymyili kauniisti. Minulla oli autuas olo.

Nousimme takaisin lauteille lämmittelemään. Sade jatkoi ropinaansa. Raija istui jälleen kyljittäin, mutta tällä kertaa nosti jalkansa syliini. Hieroin niitä. Jalat tuntuivat kivalta, toivottavasti Raijakin nautti.
"Eikö olekin mukavampi olla, kun on vähän purkanut paineita?", Raija kysyi.
"Onpa hyvinkin. Mulla vaan on parisuhteet jäänyt vähiin."
"Eronnut minäkin olen, mutta onneksi mulla on yksi hyvä ystävä."
"Ollaan sovittu, ettei ruveta suhteeseen, mutta jaetaan sänky aina välillä", Raija jatkoi.

Kävin lisäämässä kiukaaseen puita ja muistin vaihtaa säiliöön viileätä vettä.

Heitin lisää löylyä, vaikka kivistä ei enää paljoa irronnut. Oli vain niin mukavaa istua hyvässä seurassa lauteilla tavallaan tuntien, mutta tavallaan tuntemattoman naisen kanssa. Jalan ja nilkan hieronnan sijasta toinen käteni hieroi Raijan reisiä. Ne tuntuivat sileiltä ja pehmeiltä.

"Ei, nyt täytyy peseytyä. Raili tulee kohta katsomaan, miksi täällä viivytään", Raija heräili puolitajuttomuudestaan.
Katselin häpeilemättä Raijan saippuointia ja hänen silmänsä antoivat siihen jopa luvan. Tissit näyttivät vaativan erityistä huomiota eikä hän ujostellut pillunsa puhtauden hartaasta huolehtimisestakaan. Ainoastaan selkä tuotti hankaluuksia ja päätin auttaa häntä siinä.

Kiuasta oli varottava. Saippuoin Raijan selän. En vain malttanut olla puristelematta Raijan rintoja. Nostelin niitä ja painovat melkoisesti. Mahtaa niissä oleva kantamista ja hartiat jumissa. Olinkin havaitsevani Raijan hartioissa pari tuumaa leveät painumat.

Vedin Raijan täysin kiinni itseeni. Lämmin ja liukas ihokosketus sai minut kiihottumaan, varsinkin kun Raijan käsi ujuttautui haaroihin hivelemään kulliani. Selän ohella hieroin Raijan pakaroita ja tiesin olevani kohta valmis uusintaan.

Raija huuhteli kullini saippuasta ja asettui alalauteen kulmille samaan asentoon. Sanoja ei tarvittu eikä niitä sanottu. Suutelin Raijaa suulle ja työnnyin häneen yhdellä kertaa niin syvälle kuin pääsin. Puristin Raijaa olkapäistä ja sama ihmetys toistui. Kullini ikäänkuin imettiin sisään uudestaan ja yhä uudestaan. Hieroin toisella kädellä rintaa ja nipistin nänniä tukien itseäni kädelläni hartioista.

Olin ihan kiimassa naisen pyöreistä muodoista ja nussin kiivaasti. Tunsin reisien kosketuksen lanteillani. Raija piteli kyljistäni hellästi kiinni antaen minun liikkua käsiensä välissä. Havaitsin hänen hengityksensä tihenevän. Laskin spermani syvälle pilluun ja Raija painoi minua takapuolesta, jotta en pääsisi irrottautumaan. Kun hengityksemme tasaantui, istahdin penkille voimattomana. Raija nousi seisomaan jalkojeni väliin ja painoi pääni rintojansa vasten. Olin tukehtua niihin, mutta halusin pitää päätäni siellä ikuisesti.

"Huh, sinähän olet melkoinen ...", Raija puuskahti keksimättä millainen.

Tuvassa oli kahvi keitettynä ja kaminassa vielä hiillos.
"Kylläpä teillä kesti!", tytär Raili nuhteli. Ilmeisesti kahvi oli ollut jo hetken keitettynä.
"Oli niin paljon kaikkea juteltavaa", vastasi äiti tyttärelleen.
Tytär hymähti vinkeästi.
"Kyllä teidän juttelut tiedetään", näin ajatuskuplan Railin yläpuolella.

Iltapalan jälkeen täydensin tuvan puusäiliön, jotta klapit ehtivät kuivahtaa ennen seuraavia käyttäjiä. Tämä porukka tuskin niitä tarvitsi kuin aamukahvin keittoon. Tuvassa oli jo järjettömän kuuma, vaikka ilmaräppänä oli selällään. Kesä alkoi hieman hämärtyä, vaikka aurinko vielä paistoi pilvien takana. Retkeilijöiden väsymys alkoi painaa. Tytär kiipesi ylälaverille ja itse menin omaan reunaani alas. Tupa oli niin lämmin, että vedin avonaisen makuupussin osittaiseksi peitoksi päälleni. Raija tuli myös alalaverille. Kuuntelin hänen etsivät sopivaa asentoa ja tupa hiljeni.

"Hyvää yötä kaikille!, toivotin ja sain vastaukseksi jonkinasteista mutinaa kahdesta suunnasta.

Olin ihan hyvässä unessa, kun se alkoi muuttua painajaiseksi. Olin pienessä saunassa, jonka seinät alkoivat kallistua sisään. Näkymätön henkiolento laittoi kiukaaseen lisää puita. Hikoilin valtavasti ja tunsin puristuvani. Seinät jatkoivat kallistumistaan minua kohti ja heräsin. En heti keksinyt, miksi olen saunassa, kunnes tajunta palasi ja muistin olevani tuvassa alalaverilla.

Ahtauden tunne ei hävinnyt ja käännyin vähän. Vieressäni oli puolitoistametrinen alaston peffa, joka painoi minua. Ensijärkytyksestäni toivuttuani se ei ollut ihan niin valtava, vaan ihan tuttu saunasta. Raija oli unissaan valunut viereeni ja painoi pyllyllään minua laitaa vasten.

Taputin hiljaa pakaralle, josko saisin sen siirtymään loitommaksi. Ei tapahtunut mitään. Taputin lujempaa, ei. Puristin, ei. Puristin lujempaa, ei mitään. Mietintätauko. Siirtäisinkö itseni alalaverin toiseen laitaan? Ei, tytär ihmettelisi, miksi paikkamme on vaihtunut. Puristin takareittä. Ei reaktiota, ei vaikka puristin niin lujaa kuin jaksoin.

Suututti. Sormissani tunsi joitakin karvoja ja sain häpeämättömän idean. Työnsin sormeni Raijan pilluvakoon ja hiplasin. Ei mitään. Aloin sormeilemaan pillunaukkoa ja se oli saunomisesta vielä niin kostea, että sain ujutettua sormeni sisään runkaten. Ei reaktioita. Otin vielä toisen sormen käyttöön, tuloksetta. Siirryin hieromaan häpyhuulia välillä aika voimallisestikin ja Raija taisi liikahtaa vähän, en ollut varma. Sormetin klitorista ja nyt sain Raijaan eloa. Ainoa vain, että hän ei siirtynyt poispäin, vaan painoi klitoristaan sormiani vasten. En ollut varma, oliko Raija unessa vai ei.

Jatkoin klitoriksen sormettamista ajatellen, että johonkin tämä päättyy, mutta ainakin tapahtuu jotakin. Välillä kävin pillussa hakemassa lisää mahlaa. Vaihdoin vähän asentoa, jotta sain kädelleni lisää liikkumatilaa ja liu'utin sormiani edestakaisin häpyhuulien välissä. Lisää liukastetta pillusta levittäen ja ankaralla kahden sormen runkkauksella sain Raijan liikehtimään. Näkiköhän hän millaista unta vai oliko hereillä?

Käteni oli jo kauttaaltaan täynnä Raijan nesteitä. Hieroin klitorista välillä pyörivin liikkein, mutta välillä oli ravisteltava sormia sitä vasten, etteivät ne puudu. Työnsin taas sormet pilluun ja annoin kyytiä. Raija työnsi vastaan ja kuulin hengityksen. Kyllä hänen täytyi olla hereillä. Lisäsin vielä sormien nopeutta, mutta käsi puutui vatkaamiseen ja tyydyin vaihteeksi hieromaan klitorista, mikä toi takapuoleen merkittävästi eloa.

Käteni ei meinannut enää jaksaa vatkaamista ja toinen käteni oli allani. Koetin haarojani ja kullini oli jäykistynyt, kuten arvelinkin. Riisuin alushousut ja kömmin hieman ylös. Painoin kullia lähemmäs ja Raija vaihtoi vähän asentoa levittäen jalkojaan, jotta sain sen hyvin sisään. Nussin hiljaa, koska pelkäsin laverin natisevan ja tyttären heräävän. Pillussa litisi vähän, mutta tuskin siihen kukaan heräisi. Jatkoin nussimista ja pillu imaisi kullini sisään. Tiesin pystyväni jatkamaan tätä pitkään, koska saunan jälkeen tunto oli hyvin pitkälle kadonnut.

Hiljaa jyystäessäni havaitsin, että Raijan sormet joskus koskettivat kulliani, mutta pääasiassa hieroivat klitorista. Tämä antoi minulle lisää intoa ja lisäsin varovasti vauhtia. Laveri äännähti vähän, jos innostuin liikaa. Koetin pitää äänet kurissa. Raijan peffa vaan ilmaisi liikkeellään, etten saa himmailla. Ajattelin, että tytär nukkuu päivän vaeltamisen jälkeen niin sikeästi, ettei natinaan herää ja annoin mennä lujempaa. Raija selvästi innostui ja tunsin hänen kätensä tärinän klitoriksella.

Raijan hengitys kiihtyi ja hän jo haukkoi happea. Tytär Raili saisi minun puolestani herätä, en siitä välittänyt, vaan aloin nussimaan niin kovaa kuin pystyin. Laveri natisi melko kovaa, mutta mitä siitä. Annoin kaikkeni ja alkoi tuntumaan siltä, että kuntoni loppuu kesken. Raija jännittyi, lopetti hengittämästä ja vapautti kehostaan kaiken siihen varautuneen energian. Kullini imaistiin syvimpään onkaloon ja sykkivillä imaisuilla pillu koetti saada sen tyhjäksi. Tiesin, ettei sieltä tulisi tippaakaan.

Olin uupunut ja yltä päältä hiessä. Osin kuumuuden ja osin rankan nussimisen johdosta. Lysähdin makuualustalle. Hetken päästä kuulin Raijan liikkuvan ja tulevan lähelleni. Hän kääntyi ylleni ja antoi pitkän suukon silittäen poskeani, kunnes siirtyi kauemmas nukkumaan.

Tuvassa oli hiljaista. Paitsi laveri natisi edelleen. Ihmettelin ja kuuntelin. Ylälaverilla olikin sormet hunajapurkissa. Nukahdin.

Heräsin aamulla ja näin ulkona paistavan auringon. Raija tuhisi alastomana alalaverilla vieressään myttyyntynyt makuupussi. Ylälaverilta ei kuulunut mitään. Loikoilin kaikessa rauhassa. Kului varmaan tunti, niin Raija heräsi, hymyili minulle ja toivotti hyvät huomenet. Raija ojentautui ja venytteli muutaman kerran.

"Mun täytyy mennä aamupesulle ja pisulle", Raija totesi ja keräsi joitain vaatteita pukeutuakseen. Etsin omat kalsarini ylleni ja jatkoin loikoamista.
"Railiii! Herää! Laita aamukahvit tulemaan!", hän komensi tytärtään.
"Joo-joo, mä oon hereillä", kuului aamuäreä vastaus.

Ylälaverilta kuului rapinaa ja jalat ilmestyivät tikkaille. Ne etsivät alempia askelmia ja pysähtyivät, kun Raili kävi kokoamaan yötarpeitaan. Hänellä oli valkoiset pikkarit. Vai voiko sanoa pikkarit, ehkä isot pikkarit, mutta eivät ne paljoa peittäneet. Koetin olla kiinnittämättä huomiota siihen, mitä Railista oli näkyvissä, mutta on myönnettävä, että epäonnistuin surkeasti. Raili pudotteli makuupusseja ja muuta tavaraa lattialle ja laskeutui itsekin. Rinnat paljaana. Eikä tehnyt elettäkään peitelläkseen niitä. Eikä Railin pienet kädet olisi niitä peittänetkään.

"Huomenta!", hän toivotti minulle ja olin havaitsevani pienen virneen.
"Huomenta!", vastasin ja pidin katseeni tiukasti hänen sinisissä silmissään.

Raili sytytti tulet hyvin tottuneesti kaminaan ja laittoi kahvipannun kuumenemaan. Hän järjesteli kaikki kamansa lattialta ja tyhjensi pöydän ylimääräisistä tavaroista. Lopuksi hän kaivoi jostain rintaliivinsä ja t-paidan pukien ne päälleen. Sandaalit löytyivät oven läheltä jalkaan ja tyttö meni ovesta todennäköisesti johonkin pusikkoon.

Nousin myös pukeutumaan ja keräämään kamppeitani. Kun naiset tulivat sisään, niin vein addiktina makuupussin ulos tuulettumaan ja kävelin pienen happihyppelyn rakontyhjennyksen ohella. Tullessani takaisin tuvassa tuoksui kahvi. Istuin kuksani ja näkkileipäpaketin kanssa pöydän viereen. Raija tuli pöydän toiselle puolelle ja Raili istui edelleen pikkareissaan viereeni. Siis niin viereen, että reitemme koskettivat toisiaan. Hän katsoi minua arvioivasti. Ilmaisin iloni siitä, ettei ulkona enää sada.

"Kuinka pitkä reissu tänään tehtäisiin?", Raija kysyi tyttäreltään.
"Eipä sillä niin väliä. Tällä ilmalla jaksaa kyllä", oli vastaus.
"Sopisiko jotain 10-15 km eikä pidetä vauhtia?"
"Kuulostaa ihan hyvältä."

Raija avasi kartan ja taittoi siitä näkyviin lähialueet. Hän mittaili sormillaan matkoja eri suuntiin.
"Oletteko käyneet tämän joen toisessa haarassa?", kysyin.
"Niin kuin missä?", Raija kysyi.
"Tästä kun lähtee luoteeseen ja nousee noiden kahden vaaran väliseen kuruun, niin siellä."
Raija tutki karttaa.
"Joo-o. Joelle ei näytä olevan matkaa kuin kahdeksan kilometriä."
"Jep. Mutta se on nousua puoliväliin kurua ja melko kivikkoista polkua. Lämmin tulee varmasti."
"Polku seuraa kurusta laskeutuvaa puroa ja päätyy jokeen. Purosta jokea ylävirtaan joku 50 metriä on rinteessä tasanne, jossa on hyvä telttapaikka", jatkoin muka asiantuntevasti, vaikka olin vain kerran siellä käynyt. Hitto, kun täytyy aina elvistellä.
"Mennäänkö sinne?", Raija kysyi tyttäreltään. Tytär nyökkäsi.

Hörpin kahviani, kun naiset alkoivat valmistautumaan lähtöön.
"Oletteko tulleet kaukaakin tänne?", kysyin.
"Etelä-Pohjanmaalta, jonkin matkaa Seinäjoelta", Raija vastasi.
"Mä olen Lahden kupeesta."
"Onhan sieltäkin matkaa ajella tänne", Raija pohdiskeli.
"Jo on teiltäkin paljon poljettavana."
"Äh, likka ajaa mielellään, kun sillä on kortti ollut vasta reilun vuoden."
"Ei voi olla", ajattelin, mutta en sanonut mitään.
Raili läiskäsi niskastani sääsken hengettömäksi ja samalla hieraisi korvani alta kuin hyvästiksi.

"Mihinpäin sinä ajattelit tästä lähteä?", Raili kysyi
"Enpä tiedä vielä", vastasin.
"Voisit tulla samaan suuntaan, jos vaikka vielä nähdään."
"Katsotaan."

Naiset lähtivät matkaan kohti kurua ja minä jäin pakkailemaan tavaroitani. Kiersin tuvan, saunan ja puukatoksen. Kaikki oli paikallaan seuraavien oli hyvä tulla. Nostin rinkan selkään ja lähdin kulkemaan joen rantaa lounaaseen ylävirran suuntaan. Luoteessa näkyi punainen vilkahdus, kun naiset nousivat kurupolkua ylös.

"Vesku, elämä on täynnä valintoja, oikeita ja vääriä", sanoin itselleni, kun olin päässyt taivalluksessa hyvään alkuun.

Tiesin, että viimeistään illalla yksin teltassa makuupussiin pujottautuessa valintani omasta polusta harmittaisi, vaikka toinen vaihtoehto oli mahdollinen, joskaan ei todennäköinen. Siinä vaihtoehdossa yöpyisin teltassa joen varressa äidin ja tyttären välissä. Panisin molempia vuorotellen, kunnes he vaipuisivat puolitajuttomina uneen.

Räjähdin nauramaan kovaan ääneen ja jouduin pysähtymään saadakseni naurun loppumaan.

"Anteeksi häiriö hyvä kairan väki. Se oli primitiivinen reaktio absurdille ajatukselle omasta mieskunnostani", sanoin ääneen ympärilleni osoittaen sanani harvoin nähdyille erämaan maahisille ja menninkäisille.

Istahdin alas kaatuneelle kelolle.
"Jatkaisinko vai kääntyisinkö takaisin kurupolulle?", jäin miettimään.