"Morjens Vaari!".tervehdin isoisääni.
"No katos, Lenni-poju tuli käymään", Vaari vastasi vuoteestaan ja kohensi asentoaan.
Pojupa hyvinkin. Kolmekymppiset jo takana, mutta Vaarille silti vielä poju.

"Mikäs on vointi?", kyselin.
"Tässä se menee, kipulääkettä saa ja hoitajat ovat vallan mukavia."
Vaarin syöpää ei ollut onnistuttu pysäyttämään ja viimeiset viikot olivat jäljellä.
"Onhan sitä jo aika lähteä, kunhan vaan saisi rauhassa nukkua pois."

"Kuinkas sinä näin arkena pääsit tänne tulemaan?", Vaari vaihtoi puheenaihetta.
"Loma ... alkoi, niin nyt on vapaata", väistelin totuutta.
Olihan Vaarin kanssa juteltu, että kolme viikkoa lomautusta Juhannukseen asti ja sen päälle kesäloma. Vaarin lähimuisti vaan teki tepposia.

Oveen koputettiin ja hoitaja astui sisään tuoden tarjottimella iltapäiväkahvin.
"Tässä tulisi Koivurinteen isännälle kahvia!", hän huikkasi iloisesti ja huomasi minut.
"Ai, hei vaan! Tuonko sinullekin?"
"Ei kiitos! Kiintiö on täynnä", vastasin.
Hoitaja nosti Vaaria enemmän istumaan, jotta tämän oli helpompi nauttia kahvista ja voisilmäpullasta.

"Onhan siitä jo aikaa, kun olit Koivurinteessä kesäisin auttamassa talon töissä", Vaari muisteli.
"On siitä aikaa", myöntelin. "Ei meistä varmaan hirveästi apua ollut, mutta ei kai riesaakaan."
"Olihan siitä. Toki Kaapo ja Leo vanhempana enemmän, mutta kyllä tekin Katin kanssa teitte kaikenlaista jo pienestä."

Leo oli isoveljeni ja Kaapo samanikäinen serkku. Kati oli Kaapon pikkusisko, joka oli minua vuotta vanhempi. Leo ja Kaapo olivat kiinnostuneita kaikista maatalon laitteista ja kulkivat Vaarin perässä. Me Katin kanssa leikimme omiamme ja olimme valloittaneet aitan yläkerran. Vanhempamme viettivät myös kesäisin vapaa-ajat ja lomat Koivurinteessä. Siellä kuluivat lapsuutemme kesät aina aikuisiän kynnykselle asti. Kaapolla vieläkin, kun hän otti tilan hoitaakseen, kun Vaarilla ja Meemellä alkoi askel lyhentyä. Vaarin puoliso oli oikeasti Meeri, mutta Kaapo nimesi hänet puhumaan opetellessaan Meemeksi.

"Kaapokin kävi pikimmiten pyhänä", Vaari sanoi. "Uutta konehallia tekee. On siinä taas värkkäämistä ja maksamista."
"Juu, olen käynyt auttamassa välillä. Aika paljon on huolto- ja korjauspuoli laajentunut viime suosina."
"Eikä enää ole lehmiä eikä muita elukoita!", Vaaria harmitti niistä luopuminen.
"Ei se nykyisin maitotila kannata. Lypsäviä pitäisi olla tosi paljon ja valtava navetta", lohdutin.
"Onhan sentään vielä pari koiraa ja kissat", jatkoin.
Tiesin, että Kaapo oli paininut pitkään, jatkaako maidontuotantoa vai siirtyykö enempi metsänhoitoon ja viljelyyn. Päätös oli ollut hankala, mutta konehankintojen jälkeen omien laitteiden huoltojen lisäksi hän oli alkanut huoltaa myös muiden koneita. Kysyntää oli riittänyt ja sittemmin laajentunut pienimuotoiseen kauppaankin.

Ovelta kuului jälleen koputus, mutta ketään ei tullut sisään.
"Jooo-o!", huutelin ovelle, kun en viitsinyt nousta tuoliltani.
Ovi avautui ja Kati astui sisään. Ja kuten aina ennenkin, niin hän valloitti koko huoneen olemuksellaan.

"Moi Vaari! Ja moi Lenni!", Kati sädehti.
"No mutta!", ihmettelimme Vaarin kanssa yhteen ääneen.
"Mistäs sinä tänne tupsahdit?", sain hämmästykseltäni kysyttyä ja nousin tuolilta tarjoten sitä Katille.
"Istu vaan! Mä olen istunut autossa tuntitolkulla ja nyt on hyvä oikoa koipia. Tulin katsomaan, mikä on Vaarin vointi, kun alkoi ne kolme hyvää syytä, miksi ryhdyin opettajaksi. Asustelen Kaapon perheen luona Koivurinteessä jonkin aikaa."

Istahdin tuolille. Olipa mukava nähdä Katia pitkästä aikaa.
"Mitenkäs Vaari?", Kati kysyi.
"Mikäs tässä. Sen kun loikoilee ja saa kaiken eteensä. Nousta ei enää jaksa ja paljon tulee nukuttua. Pillerit varmaan vaikuttaa."
"Täällä on aina ollut hyvä hoito, kun omassa kylässä ollaan", Kati tuumi.

"Entäs, mitä sinne etelän vilskeeseen kuuluu?, Vaari uteli.
"Mitäpä sinne. Koulua koulun päälle. Oppilaat on ihan mukavia, mutta ihan kiva jäädä lomalle. Alkoivat olla jo vallattomia."
Saatoin kuvitella, ettei Kati jättänyt vallattomuudelle juuri tilaa ja hymyilin sisäänpäin.
"Kauanko ajattelit viettää lomaa Koivurinteessä?", kysyin puolihuolimattomasti, vaikka olin siitä hyvinkin kiinnostunut.
"Tiedä sitten! Katsotaan, kauanko sietävät minua. Koivurinne on kyllä ihana paikka. Viljoa vaan tulee aina ikävä."

Viljo pelastettiin orivarsana tilalle. Se oli koko ikänsä jokseenkin vikuri ja hankala käsitellä. Paitsi kun Kati oli paikalla, niin se oli lampaanlauhkea ja totteli täysin Katia.
"Viljokin tykkäsi sinusta kovasti", Vaari tuumi ja ryysti kupistaan viimeisen kahvitipan.

Kati nosti Vaarilta tarjottimen sivupöydälle ja käänsi Vaaria parempaan asentoon lepoa varten pöyhien tyynyä. Katin kumartuessa hänen kukkaleninkinsä nousi paljastaen sääret. Minulle ryöpsähti muistot mieleen aitan vintiltä, jossa usein lueskelimme Katin kanssa sarjakuvia tai muuten vietimme aikaa. Lehmätilalla ei kärpäsistä ollut puutetta ja kiusottelimme toisiamme hivelemällä sormella toisen paljasta ihoa. Onnistuessaan kepponen sai toisen huitaisemaan mukakärpäsen pois, mutta usein sai vain aiheesta jonkin nasevan kommentin. Suurin hauskuus syntyi, kun aito kärpänen liikkui iholla ja toinen kommentoi sitä luullen sormeksi.

Hipaisin sormellani Katin paljastunutta säärtä liikuttaen sitä hiljaa sinne tänne kärpäsen etsiessä jotain mielenkiintoista. Harmikseni Kati ei reagoinut mitenkään. Nostin sormeani ylöspäin ja luulin Katin kutiavan polvitaipeesta, mutta ei. Kati vain jatkoi muisteluja Vaarin kanssa.
"Kuinka onkaan jäänyt mieleen kaikkia sinun kepposiasi", Vaari naureskeli ja jatkoi.
"Kerran vaihdoit pöydässäni sokerikippooni suolaa ja johan aamukahvi maistui pahalta."
"Meeme riemastui, kun syljit kahvit pöydälle ja hän joutui siivoamaan jäljet", Kati nauroi.
"Silloin ei naurattanut, mutta jälkeenpäin olen monesti sitä hihittänyt", Vaari virnisteli.

Leninki nousi yhä ylemmäs, kun sormikärpäseni kutitti Katin takareittä. Sormessa oli sähköinen tunne, mutta Kati ei reagoinut lainkaan. Eikö hän muistanut leikkejämme Koivurinteessä?

"Piipputupakan kanssa sinulle oli käydä köpelösti!, Vaari muisti yhtäkkiä.
"Joo! ehkä se oli vähän liikaa laittaa irtoteetä tupakkapussiin!", Kati hirnahti.
"Selkääsi olisit saanut, jos en olisi ollut tukehtua, kun sytytin piipun."
"Ehdinpä karkuun ja iltapäivällä uskalsin jo tulla sisälle."

Sormeni löysi pikkuhousujen reunan ja luulin, että pakaraa sivelemällä saisin joko vihaisen tai sitä lievemmän reaktion aikaiseksi. Olin väärässä ja ajattelin jo nipistää pakarasta, mutta päätin pettyneenä luovuttaa. Olikohan Kati kadottanut tuntoaistinsa?

Vaarin juttuihin tuli taukoja ja häntä alkoi väsyttämään.
"Vaarin kannattaa nyt vähän levätä. Tullaan taas huomenna uudestaan", Kati toivotti.
Vaikka sormeni oli jäänyt huomiotta, niin ilmeisesti Kati halusi minunkin olevan läsnä. Olisin toki tullut muutenkin Vaarin kanssa iltapäivän kahvihetkeen.

"Käydäänkö jossakin syömässä jotain pientä?", ehdotin Katille ulos päästyämme.
"Kiitos vaan, mutta ei. Mun täytyy mennä Koivurinteeseen, varmaan odottavat jo."
Olin hieman pettynyt, sillä pidin Katista kovasti.

Vietimme Katin kanssa kesiämme yhdessä niin pienestä kuin ihminen voi lapsuuttaan muistaa. Isommat pojat touhusivat omiaan. Taisimme olla ihan pentuja vielä, kun aloimme yöpyäkin aitan yläkerrassa. Se oli jännää, mutta kahdestaan ei mitenkään pelottavaa. Jos yöllä tuntui kylmältä, niin kömmimme saman peiton alle ja otimme toisen peiton vielä päälle.

Tuolta ajalta on ensimmäinen seksuaalinen muistoni, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Olin murrosiän kynnyksellä ja heräsin auringon lämpöön aitassa. Kati oli sylissäni jo hereillä. Unenpöpperössö tunsin pippelissäni lievää kipua ja säikähdin. Heitin peiton pois ja nykäisin kalsarini nilkkoihin. Pippelini oli aivan kova ja ojossa. Tuhersin itkua.

"Mikä nyt on?", Kati kysyi nousten istumaan.
"Sattuu", sain sanottua.
"Toi on ihan normaalia, ei mitään hätää", Kati sanoi vanhempana ja tietävämpänä.
Olinhan nähnyt sonnin ja Viljon vehkeet, kun ne tuulettelevat niitä, mutta en osannut yhdistää sitä omaan paisumiseeni.

"Anna, kun minä hoidan tämäm", Kati sanoi rauhallisesti.
Nyökkäsin.
Kati otti pippelistäni kädellään kiinni. Se tuntui oudolta, mutta ei pahalta. Kati oli ihan tyyni ja liikutteli varovasti esinahkaani. Rauhoituin Katin olemuksesta ja rentouduin, jolloin kipu väistyi hyvän olon tunteen tieltä.
"Sattuuko tämä?", Kati kysyi.
"Ei, kipu meni ohi."
"Sano, jos sattuu, niin lopetan."
"Ei satu, jatka vaan."
Suljin silmäni. En tiennyt, mitä tapahtuu, vaan keskityin nauttimaan. Oli pakko kiemurrella ja yhtäkkiä pato murtui nytkähtäen. Ruiskutin spermat paidalleni, vaikka en sitä tuolloin ymmärtänyt. Oli mikä oli, mutta halusin kokea koko jutun vielä uudestaan. Jäin makaamaan patjalle eikä pippeliini sattunut enää lainkaan. Itse asiassa se tuntui mahtavalta silä hetkellä. Kati katsoi minua arvoituksellisesti.

En tarkkaan muista tuon jälkeisiä tapahtumia, mutta Kati runkkasi minulta spermat ulos varmaan joinakin iltoina tai aamuina. Aloin ymmärtää, mistä on biologisesti kysymys ja yhdistää sen sonnin elämään.

Koivurinne ei ollut mikään nudistipaikka, mutta ei siellä alastomuutta hävettykään. Katin kanssa oli aina vaihdettu vaatteita yhdessä ja usein aitassa leikimmekin nakuina, jos oli lämmintä. Olin tietenkin huomannut Katin rintojen kasvamisen, mutta niinhän tytöillä tapahtui. Pimppikin oli saanut erään talven aikana ohutta karvoitusta. Oma mielenkiintoni Katin pimppiin kasvoi.

Yhtenä iltapäivänä olimme käyneet metsälammella uimassa. Vaari oli tehnyt sinne nuotiopaikan ja laavun. Siellä kävi muutakin kylän väkeä. Katin kanssa olimme tulleet aittaan ja ripustimme uikkarit kuivumaan. Pelasimme korttia korttia alastomina istuen patjalla jalat ristiasennossa. Katin pimppi oli raollaan ja huomasin vilkaisevani sitä vähän väliä. Seurauksena pippelini kovettui ja nousi vatsaani vasten. Kati ei ollut sitä huomaavinaan.

Pelin kuluessa minua alkoi kuumottamaan. Suu kuivui ja ääni käheni. Pippeli turposi päästään tulipunaiseksi. Kati oli varmasti sen huomannut. Itse olin jopa vähän ylpeä siitä. En saanut katsettani irti pimpistä. Se näytti houkuttelevalta, kun Katin jalat olivat hieman ruskettuneet, mutta bikinirajan jälkeen oli puhtaanvalkea pimppi vaaleine untuvineen ja vaaleanpunertavaa pilkisti raosta. Olin ihan muissa maailmoissa, ajatukseni karkasi täysin ja tietenkin hävisin pelin.

Kati laittoi kortit sivuun ja tuijotti pippeliäni. Odotin, että hän ottaa siitä kiinni, mutta ei. Kosketin Katin nilkkaa ja tunsin hänen jännittyvän. Kumarruin Katiin päin ottaen hänen polvistaan kiinni ja nostin katseeni pimpistä hänen kasvoihinsa. Kati katsoi minua sanomatta mitään ja kellahti selälleen ottaen tyynyn niskansa alle. Siirryin lähemnäksi ja tunsin kädessäni reiden sileyden. Kati huoahti, kun lähestyin sormieni kanssa pimppiä.

Käteni tärisi, kun tunsin sormenpäissäni hentoa karvoitusta. Keskisormeni uppoutui pimpin vakoon. Se oli liukas ja liikuttelin sormeani vaossa edestakaisin. En tiennyt, mitä pimpin kanssa kuuluisi tehdä, joten jatkoin vaon tunnustelua. Järkevät ja kaikki muutkin ajatukset katosivat. Minulla ei ollut muuta kuin sormeni ja niiden alla Katin pimppi.

Kati otti kädestäni kiinni ja ohjasi sen alemmas pimpissä. Siellä oli kosteampaa ja Katin käden auttamana levitin sitä laajemmalle. Kati höllensi otetta kädestäni ja ymmärsin hieroa pimppiä laajemmalta ottaen toisen sormen avuksi. Hän levitti reisiään ja painoi pimppiään kättäni vasten. Olin transsissa, sormet ensimmäistä kertaa pimpissä Katin liikehtiessä niiden alla levottomasti. Välillä Kati hipaisi kättäni, jotta kävisin alempana kosteuden lähteellä.

Kati muuttui yhä levottomammaksi ja minulla oli vaikeuksia pysyä hieronnassa mukana. Hän ohjasi kättäni ylemmäs ja painoi sitä lujemmin itseään vasten lantion nousten välillä ylemmäs. Pelkäsin, että satutan Katia ja pimppi hajoaa, mutta en voinut olla jatkamatta jo rajuksi muuttunutta hierontaa. Pelästyin, kun Kati äännähti ja pimppi kävi holtittomaksi. Nostin käteni äkkiä pois ja Kati huohotti patjalla. En osannut tehdä mitään. Onneksi Kati avasi silmänsä ja näytti onnelliselta. Hän otti pippelistäni kiinni ja muutamalla vedolla ruiskautti sieltä spermat omalle vatsalleen. Olin niin hämmennyksissä, että tuskin huomasin sitä.

Vietin kesiä Koivurinteessä entistä innokkaammin ja tuskin maltoin keväällä koulussa odottaa lomien alkua. Tilalla käytiin saunassa töistä riippuen useaan kertaan viikossa. Tapana oli, että Vaari ja Meeme käy siellä ensin. Me muut menimme sinne sen jälkeen sekalaisessa järjestyksessä lauteiden riittävyydestä ja omien puuhien valmistumisesta. Meillä Katin kanssa oli yleensä jotain meneillään ja pääsimme saunaan, vasta kun viimeiset olivat lopettelemassa ja löylyt muuttuneet miedommiksi.

"Heipä hei!", tervehdin Vaaria seuraavana päivänä.
"No hei vaan!", Vaari vastasi vuoteestaan. "Ei sun tartte täällä joka päivä ravata!"
"Mikäs tänne tullessa, hyvää aikaa on. Miten muuten menee?"
"Tätä samaa makaamista." Vaari oli selvästi väsyneempi.

Kati porhalsi sisään hoitajan vanavedessä, kun tämä toi kahvia Vaarille.
"Tuonko teillekin?", hoitaja kysyi.
"Ei mulle", vastasin.
"Mä tulen hakemaan kupposen ilman pullaa", Kati tuumi.

Kati tuli kahvia läikyttämättä takaisin ja nosti torjuvasti kättään, kun tarjosin istumapaikkaa.
"Kuinkas Kaapo pärjäilee Koivurinteessä?", Vaari uteli
"Hyvinhän siellä menee. Verstaassa on hommia iltamyöhään, kun kylvökoneet reistaavat", Kati vastasi.
"Kaapo jaksaa tehdä pitkää päivää", säestin.

Vaarille ei kääretorttu maistunut, joten uhrauduin sen laittamaan suuhuni. Muistelimme menneitä ja Vaari kertoili lapsuudestaan. Kati siirsi kahvikupit syrjään ja tuli Vaarin viereen seisomaan. Hänellä oli sama leninki. Olin päättänyt, että jos kärpäsleikki ei aiheuta mitään reaktiota, niin työnnän käteni alushousujen sisään ja nipistän pakarasta, niin varmaan tulee eloa neitoon.

"Olisi vaan ollut hienoa, jos Koivurinteessä olisi vielä eläimiä, Tai ainakin hevonen, mitä taputella", Kati voivotteli.
"Ei taida Kaapolla eikä vaimolla olla hevosiin aikaa ja lapsetkin ovat vielä pieniä", tuumin ja sormikärpäseni livahti leningin alle.
"Traktorit ovat ainakin lisääntyneet mun jälkeeni", Vaari valisti.
"Niitä nyt olikin joka paikassa: omia, vieraita ja myytäviä", Kati parahti

Kärpänen oli päässyt lähelle pikkuhousuja. Epäröin hetken, mutta liikutin sormea päättäväisesti kohti niiden reunaa. Hämmästyin, kun tajusin, ettei Katilla ollut niitä lainkaan. Pitäisikö nyt nipistää? En ehtinyt miettiä asiaa, kun Kati nosti toisen jalkansa Vaarin sängyn puolalle. Sujautin käteni reiden sisäpinnalle ja sivelin sen pehmeää pintaa.

"Ei silloin ennen ollut kuin se uudempi Foorti ja punainen Massik ... sikka." Hieroin sormillani Katin märän pillun suuta. En yllättynyt siitä, että Kati tuntui tietävän etukäteen, etten pystyisi pitämään sormiani irti hänestä.

"Sinähän pidit Massikasta paljon enemmän. Ajoitko edes koskaan Fordilla?", Vaari tiedusteli Katilta.
"En! Se oli tylsä vehje, koppi ja kaikki..." Hieroin Katin nesteitä ympäri pillua ja Kati nielaisi sanat.
"... Massikka oli paljon sympaattisempi", hän päätti viimein.
"Aika paljon olit sen kanssa pellolla. Poikiin verraten, sulla olikin suorempi vako", Vaari mietti.
Tirskahdin. Kati huitaisi kädellään selkänsä taakse osumatta.

Kati viihdytti Vaaria ja minä Katia. Kullini seisoi häpeämättömästi vasemmassa lahkeessa. Hoitajat eivät käyneet silloin, kun Vaarilla oli vieraita. Varasin silti puseroni tuolin käsinojalle, kun pullistuma näkyi pitkälle. Pieni jännitys oli silti. Aivan kuten Katin kanssa metsälammen laavulla joskus.

Oli satanut koko päivän. Makoilin aitassa pääni Katin paljaan reiden päällä ja irrotin välillä katseeni Aku Ankasta hänen shortsiensa lahkeeseen. Karvainen pillu olisi vain vetoketjun avaamisen päässä ja teinipoikaa kävi himottamaan. Kati keskittyi johonkin lehteen sivuja ahkerasti käännellen.

"Mitähän tehtäis?", kysyin ajatukseni jo Katin jalkojen välissä.
"Mennään uimaan!", Kati laittoi lehden sivuun ja nousi ylös.
"Siellä sataa ja kastuu!", protestoin, vaikka tiesin, ettei se Katin kanssa auttanut.
"Otetaan sateenvarjot!", Kati ratkaisi ongelman.

Laitoin pyyhkeen ja uikkarit reppuun ja laskeuduin sateenvarjo mukana aitasta ulos. Kati oli jo menossa edellä.
"Eiks sulla ole uikkareita mukana?", kysyin laavussa riisuutuessamme.
"Ei tietenkään! Sataa, niin ne olisi kastuneet", oli tyhjentävä vastaus.
Uin alasti minäkin. Tuskinpa tänne ketään muita olisi uimaan tulossa. Lammen vesi tuntui lämpimältä viileiden sadepisaroiden jälkeen.

Kuivattelin itseäni laavussa, kun Kati tuli sinne lammesta.
"Eiks sulla ole pyyhettä mukana?", kysyin.
"Jäi sinne aitan orrelle", Kati mumisi.
Näytin Katille, että kääntää selkänsä, niin kuivailen sen omaan pyyheliinaani. Pyöräytin pyyhkeen Katin tisseille ja kuivasin ne. Pitkään ja tarkasti.

"Sulla on jo paljon isommat tissit kuin meidän mutsilla!" Ne olivat tosiaan hyvin kookkaat.
"Joo," Kati huokaisi. "Ne alkaa olla jo vähän hankalia ja pitää ostaa jatkuvasti uusia liivejä."
"Sitä paitsi, on välillä aika kiusallista, vaikka kaupassa, kun vanhat nelikymppiset ukot tuijottaa!", Kati puuskahti.

Pudotin toisella kädellä pyyhkeen alemmaksi ja toisella kädellä hyväilin Katin rintoja ja kohonneita nännejä. Painauduin hänen selkäänsä vasten. Kullini painoi hänen pakaroitaan. Olin jännityksestä ja kiihotuksesta jäykkänä, mutta rohkaistuin kuiskaamaan Katin korvaan.
"Voitaisko me rakastella ihan sillai oikeasti?" Aäneni oli kuivan käheä.
Kati ojensi kätensä taakse ja puristi lanteistani. Hän käänsi päänsä puoleeni.
"Lenni, en mä halua olla sillai. Sori." Tunsin pettymyksen aallon käyvän lävitseni.
"Mutta haluaisitko nuolla minut kuivaksi ... ihan joka paikasta?", Kati pyysi.
Levitin pyyhkeen laavun lattialle ja aloitin kosteasta pillusta, joka ilokseni siitä vain kostui lisää.

Vaarin vuoteen vieressä jännitin samalla tavalla, vaikka todennäköisyys jonkun yllättämiseksi oli yhtä pieni. Katilla oli jo vaikeuksia hengittää normaalisti vatkatessani pillua samalla, kun hän jutteli Vaarin kanssa.
"Joko Kaapo on saanut peltotilkut kylvettyä?", Vaari uteli.
"Jo-ooh! Viime viikolla oli ... totah ... mennyt viimeiset vehnät ja .... ja aika paljon oli ... olikin syysviljalla", Kati takelsi.
"Sepä hyvä", Vaari kuittasi ja tuli hiljaista.
Kiihdytin tahtia Katin klitoriksella. Kati otti tiukasti kiinni sängystä, kun vavahdukset iskivät orgasmin iskiessä.

"Vaari nukahti!", Kati totesi toivuttuaan kehon lävistäneestä sähköiskusta.
Kaivoin kullini housuistani vapauteen. Se oli herkkänä ja tuskin uskalsin koskea siihen.
"Tota, voitaisko me sillai pikaisesti...", ehdotin.
Kati halasi minua ja kosketti terskaani, joka nytkähti.
"Voi Lenni! Ei! Mä en neitsyydestäni luovu missään sairasvuoteella."
Yllätyin melkoisesti. Ainahan Kati oli yllättänyt, milloin milläkin asialla, mutta tämä oli jo liikaa.

Kati vilkaisi ovelle ja runkkaili kulliani hiljakseen. Minun oli pakko kiemurrella, kun Katin kosketus tuntui niin hyvälle. Kun olin päästä ihan huipulle, niin hän höllensi otettaan ja selvästi kiusotteli minua, joskin rakastettavasti. Uusi vilkaisu ovelle ja hän avasi leninkinsä miehustaa pullauttaen valtavan rintansa kasvojeni eteen. Sain suuhuni luumun kokoisen nännin ja meinasin poksahtaa siihen paikkaan. Katin sormet tuntuivat onneksi niin hennoilta, että pysyin koossa. Paitsi kun hän otti tissinsä pois suustani ja kumartui syliini imaisten kullini suuhunsa. Ei tarvittu kuin kevyt kielen pyöräytys, kun tunsin mällin lähtevän ja pumppaavani Katin suun täyteen.

Kati kävi hakemassa tarjottimelta servetin ja sylki spermani siihen. Hän lipaisi huuliaan pari kertaa, nielaisi ja katsoi aikaansaannoksiani hyväksyvästi. Servetin hän asetti Vaarin housujen viereen sepaluksen eteen.
"Hoitsuille pientä miettimistä!", hän naurahti minulle, kun koetin sulloa kosketusarkaa kulliani housuihini.

Satuimme reilun viikon ajan yhtäikaa Vaarin luokse iltapäiväkahvin aikaan. Vaarin kunto heikkeni ja hän alkoi nukahdella jo ennen kuin sai kahvinsa juoduksi. Katin kanssa puuhailimme omiamme Vaarin niskan takana. Toivoin jo, että Kati haluaisi päästä kolmikymppisenä neitsyydestään Vaarin vieressä, mutta Kati ei sitä halunnut. Hän oli impeyttään niin kauan varjellut, että se vaatisi erityisen paikan ja tapahtuman.

Vaari kuoli eräänä yönä nukkuessaan eikä hänellä viimeisinä päivinä juuri silmät avautuneet voimakkaan lääkityksen vuoksi. Katin kanssa tapaamiset jäivät. Näimme ainoastaan Koivurinteessä hautajaisia järjesteltäessä.

Hautajaisiin tuli lähes koko kylä ja siunaustilaisuudessa oli kirkko kansoitettu. Kirkosta poistuessamme etsin Katin käsiini ja rutistin hänet voimakkaaseen halaukseen. Lipaisin kielelläni hänen korvaansa ja kuiskasin:
"Minulla on ikävä Vaaria, olisi hän saanut kauemminkin sinnitellä."
"Niin minustakin!", kuiskasi Kati korvaani.

Katin isä tuli luoksemme ja ojensi meille kirjekuoren. Kuoren päälle oli kirjoitettu: Katille ja Lennille hautajaisten jälkeen.
Avasimme kuoren ja sisällä oli ilmeisesti hoitajien kirjoittama kirje.
"Kati ja Lenni, olipa mukavaa, että jaksoitte käydä luonani lähtöni hetkellä. Ilahduin kovasti siitä, että olette säilyttäneet lämpimät välinne kaikki nämä vuodet Koivurinteen ajoista lähtien ja pysyneet läheisinä. Pitäkää ystävyydestänne kiinni."

Kirje oli allekirjoitettu hataralla käsialalla: Vaari.
Samoilla harakanvarpailla oli alle lisätty:
"P5. Hoitjat ylläty."

Katsoimme Katin kanssa toisiamme. Vaari oli kelmisti vain näytellyt nukahtamistaan ja virnuillut itsekseen touhujamme.

Kapsahdimme toistemme kaulaan, painoimme päämme olkapäitä vasten ja nauroimme. Nauroimme pitkään eikä loppua meinannut tulla. Onneksi saattoväki luuli, että vain herkistyimme Vaarin poismenon johdosta pitkään nyyhkytykseen.

Viimein Kati sai koottua itsensä. Hän kurotti huulensa korvani viereen.
"Tulepa käymään etelässä, niin muistellaan menneitä oikein ajan kanssa!"