Olin kuukausi takaperin tehnyt pakosta valinnan hylätä kaikki opiskelukaupunkini Lahden kuviot. Asiat olivat käyneet hankaliksi. Muijan kanssa välit olivat kerrasta tuhoutuneet. Erotessamme kuulin että minun oli väitetty raiskanneen hänet. Kaksi kertaa oli eri tyypit käyneet päälleni kun koitin jatkaa elämääni. Lopulta myös työnantajalleni oli soitettu ja hän oli niellyt kaiken. Päätös oli siinä kohtaa helppo, piti vain päättää jäisinkö edes suomeen. Aloin etsiä uutta työpaikkaa ja pakkasin kamojani. Onneksi haku ei kestänyt kauan, perheyritys länsirannikolta oli kiinnostunut ja otti yhteyttä. Työ ei ollut mikään unelmahomma, sekalaisia tehtäviä varastolla ja jotain muuta yleistä. Firma myi puutarhoihin kaikkea taimista suihkulähteisiin. Joskus kuulemma olisi jotain kustomoituja tilauksia kuten terasseja katoksia jotka voisivat kuulua tehtäviini jahka näyttäisin että nekin työt sujuvat. Tällöin olisi myös puhe palkankorotuksesta. Alun 12.5€ oli paska liksa entiseen mutta tilanteessani olisin kelpuuttanut vähemmänkin.
Ihmettelin edelleen että olin saanut tämän työn. Kun jätin hakemukseni en odottanut mitään. Kun minulle soitti sitten tämä Nellie Malmgård, yllätyin suuresti. Nainen puhelimessa kuulosti todella kiltiltä ja vaikka Suomenkielessä oli pieni aksentti, hän puhui tiukasti suomea. Pelkäsin aluksi että he vaatisivat minulta ruotsia vaikka Suomessa oltaisiinkin. Olin googlannut firmaa ja sukua varmuuden vuoksi. Tiesin naisen stereotyyppiseksi nätiksi vaaleaksi ruotsalaiseksi naiseksi. Tiedätte varmaan tyyliin, niitä jotka ovat arviolta neljääkymmentä käyviä, kolmen liki aikuisen lapsen äitejä mutta näyttävät lapsettomilta kolmekymppisiltä ja säteileviltä. Kuin ihmisiltä joita murhe ja huoli väistävät. Odotin vähän ylimielisyyttä mutta sitä ei ollut. Olin puhelussa puolivahingossa lipsauttanut että Lahdessa tilanne oli tukala. Syy saattoi olla siinä etten ollut olettanut puhelua enää perjantai iltana ja olin juonut olut lavasta jo kuusi. Päädyin puolivahingossa kertomaan koko tarinani Nellielle, enkä tiedä miksi, ehkä halusin kertoa jollekin. Paperilla se oli huonoin veto työpaikka haastattelussa mitä olin kuullut. Mutta Nellie kuunteli joka sanan hiljaa kunnes sanoi kantansa:
- Kauheaa. Nekö siis ovat lyöneet sinua siellä syyttä?! Nellie ja ääni vaikutti vilpittömän kauhistuneelta.
- Kyllä.
- Vannotko että mikään syytteissä ei ole totta?
- Vannon. En mä ole raiskaaja vaikka…
- Vaikka mitä? Nellie kysyi, tiukkana mutta lempeänä.
- Äh, anteeksi. Se on noloa. Sanoin katuessani kaikkea sanan ”Vannon” jälkeen.
- Älä siitä huolehdi, kuulen jo äänestäsi mikä olet ja mikä et. Ei sellainen ihminen miksikä he sinua syyttävät olisi näin avoin siitä vaan salaisi kaiken tiukasti.
- No, exässäni oli jälkiä koska noh, hän piti sellaisista leikeistä. Jälkipäin ajatellen, seurustelimme varmaan koska olin hänelle kävelevä…
- Niin? Nellie kysyi kun epäröin.
- Seksilelu. Vastasin hiljaa ja vain ihmettelin miksi helvetissä suuni käy edelleen.
Nellie piti hetken taukoa, yskäisi ja selkeästi ravisteli jotain mielestään hetken.
- No, Johannes. Malmgårdit ovat valmiita palkkaamaan sinut. Koska voisit aloittaa?
Nousin ylös niin että olut tölkissä läikkyi ja taisin melkein huutaa.
- Vaikka heti! Tai siis, milloin vain. Asunto Lahdessa on kuun loppuun minun mutta voin aloittaa vaikka ensiviikolla. Voin etsiä asunnon sieltä ja nukkua nämä viikot jossain hotellissa, minulla on säästöjä. Selitin ehkä liiankin innokkaana.
- Ihana kuulla. Sovimmeko siis että näemme maanantaina? Saavut varmaan jo sunnuntaina mutta älä varaa mitään hotellihuonetta pidemmäksi aikaa. Tunnen seudun ja sen palvelut hyvin voimme etsiä jotain yhdessä maanantaina. Jos tarvitset majapaikan viikoiksi, hotelli voi olla kallis.
- Kiitos. En olisi tiennyt mistä edes alkaa. Myönsin
Nellie naurahti kimakalla äänellä joka oli niin ruotsalainen kuin osasin kuvitella.
- Kiitos rehellisyydestäsi Johannes, minusta tuntuu että olet juuri sitä mitä olen kaivannut.
- Kiitos itsellesi tilaisuudesta jota moni ei olisi antanut.
- Pyh. Jo riittää kiittely, maanantaihin Johannes.
- Maanantaihin, Rouva Malmgård.
Ja yhtäkkiä en juonut epätoivooni vaan juhlin.
”Elämä kantaa”
”Asiat selviää aina lopulta.”
Näitä kliseitä minulle oli tuputettu aina kun oli vaikeaa mutta niihin oli vaikea uskoa kun kaikki selvisi aina jonkin suuren epätodennäköisyyden kautta. Silti, niin kuitenkin kävi aina. En ymmärtänyt omaa matematiikkaani eikä se haitannut minua tippaakaan.
Minulla oli uusi alku. Työpaikka jota exä ei voisi tuhota ja kahdeksantoista olutta laatikossa.
Lauantai kului siinä että hain lisää pahvilaatikoita ostin matkalaukun ja pakkasin tavaroitani. Matkalaukkuun ottaisin vain vaatteita ja mitä tarvitsen nyt. Laatikoita tein jotta tavarat olisivat valmiina kun joskus lähiviikkoina pääsisin muuttamaan oikeasti.
Selasin krääsää kaapeista ja päivittelin sitä mitä muuttajat aina päivittelevät, eli miten tavaraa vain on kerääntynyt. Kaikki vanhemmilta talteen otetut vanhat konsolit. Kirjoja, leffoja joita en ole edes katsonut. Vanhoja papereita jotka silloin tuntuivat tärkeiltä säilyttää. Kunnes käteeni osui vikan vaatekaapin kohdalla laatikko minkä sisällön jo tiesin.
Avasin laatikon jossa oli käsiraudat, teleskooppi raippa, kolme dildoa ja gagball. Pohjalla lojui ehkä kolmisen kymmentä Polaroid kuvaa. Kaikki liian riettaita laittaa edes kostoksi nettiin. Exäni Jessica tervehti minua laatikon pohjalla naama leveässä hymyssä. Hymyn alapuolella oli kädet jotka levittivät pillun huulia kameralle vähintään yhtä leveäksi kuin hymy. Keräsin kuvat ja selailin niitä. Kuvat pystyi järjestämään viiteen, kahdeksan kuvan settiin siitä kun alun perin otimme kameran sänkyyn. Järjestelin kuvia, eka setti alkoi siitä kun Jessica kiusoitteli minua työntämällä fresita pullon suuta itseensä. Toisessa Jessica hymyili kameralle ja painoi kyrpääni poskeaan vasten. Kolmannessa munani oli kadonnut Jessican suuhun vaikka silmät tapittivat edelleen linssiin.
Kuvat vaihtuivat ja löysivät paikkansa. Kun vastaan tuli kuva missä Jessica nauroi pää patjassa ja levitti pakaroita kameralle tiesin että olin viimeisen setin ensimmäisessä kuvassa. Ensin sormiani Jessican anuksessa, sitten dildo ja sitten munani. Jessican ilme oli tuskainen mutta muistan että vaikka ilme oli sellainen niin Jessican lauseet vaikertaessa olivat: ”nussi mun persettä” ”raiskaa mua sun isolla kyrvällä” ”revi mun hiuksia” ”lyö mua”.
Nämä kuvat olivat viimeisestä kerrasta kun naimme ja olin ostanut taas paketin kallista filmiä sitä varten. Seuraavana päivänä menimme juhliin jossa olin kuulemma katsonut jonkun muijan persettä. Siitä syntyi kohtaus joka johti kotiin lähtöön ja riidan jatkumiseen. Olin vittuuntunut ja sanoin asioita joita en edes tarkoittanut. Riita loppui osaltani siihen että se, noh vain loppui. Heräsin vessasta siihen että päästäni vuosi verta paljon. Hän oli heittänyt minua Ikean raskaalla juoma-lasilla ja osunut. Jessica oli kauhuissaan, joka toki oli suloista. Mutta tajusin silloin ettei tässä suhteessa tulevaisuutta ole. Tyttö oli liian hullu.
Yleensä kun me riitelimme ja kun riita oli ohi, nussin Jessicaa. Mitä rankempi riita, sitä rajumpaa nussimista. En halunnut sitä enää. Minulla ei ollut edes kavereita koska Jessica rakensi kaikkialla kohtauksen todennäköisesti vain siitä syystä että pääsisi kotiin riitelemään ja sitä kautta, saisi kyytiä sängyssä.
Jessica oli hoivannut pääni harsoon ja alkoi kaivaa munaani esiin selvästi olettaen että saa taas mitä janosi. Mutta ekaa kertaa koskaan, kielsin. Sanani ”Mä jätän sut nyt. Lähde porukoillesi. Ota lompakosta taksiin rahat.” sai Jessican pään hajoamaan. Hän rikkoi peilikaapin hiusraudalla ja repi suihkuverhot alas. Kun otin hänen käsistään kiinni pysäyttääkseni hänet, hän yritti suudella. Kun vetäydyin pois hän rimpuili irti ja rikkoi taulun. Sen jälkeen hän halasi minua pyysi anteeksi itkien ja sanoi että minun pitäisi rankaista eikä jättää. Hän vei käteni pikkuhousuihinsa jonka vedin pois. Sitten lensi hammasmukit kaakeliin ja Jessica nosti lavuaarista peilinpalan kurkulleen, samalla kun käski minut perumaan eron. Pyysin häntä lopettamaan ja sanoin että jutellaan. Sain Jessican jättämään peilinpalasen vessaan. Saatoin hänet sohvalle jossa hän nosti mekkonsa ylös ja repi pikkuhousunsa päältään. Jalat auki hän vaati että rankaisen häntä ihan miten haluan. Oli lähellä etten antanut periksi juuri ajellulle Jessicalle siinä mutta jotenkin pidin pääni tällä kerralla.
”Ota nyt tosta 50€. Mene porukoillesi. Jutellaan huomenna.”
”Sä et siis jätä mua”
”No en just nyt.”
Tämä rauhoitti hänet siksi iltaa. Aamulla lähetin vain viestin jossa kerroin että päätökseni on lopullinen ja että joku varmasti löytyisi joka on valmis paikkaamaan minut. Sitten alkoi teksti tulvat. Ne pyyteli anteeksi, uhkaili ja kerjäsi munaa. Välillä tuli kuva pillusta tai sitten uhkailtiin itsemurhalla.
Yksinkertaisesti todella raskasta tekstiä, mutta en vastannut. Välillä Jessica hiljeni ja kun taas aloitti, sitä tuli tunteja. Seuraavana viikonloppuna lähdin yksin lähipubin terassilta suhteellisen myöhään, kun kolme kundia huusivat ”Hei raiskari!” Enempää ei tervehditty. Käänsin pääni ja olin jo lyöty asfalttiin potkittavaksi.. Kundit potkivat onneksi vain kehoa mutta silti pääsin vaivoin kämpilleni. Seuraavana päivänä raahauduin kauppaan ja kun palasin, pihassani odotti toinen porukka jotka ilmeisesti olivat juuri käyneet oveni takana. Taas sama käsittely sillä erolla että joku potkaisi minulta tajunkin pois hetkeksi. Raahauduin kotiini tuhottujen ostosteni keskeltä. Seuraavana päivänä tuli soitto pomolta että ei tarvitse tulla maanantaina. Kuka uskoisi ulkopaikkakuntalaista kun Jessica oli sentään paikallisen rikkaan kauppamiehen ja kunnallispoliitikon tytär.
Harkitsin vielä että antaisin Jessicalle paineen alla periksi. Soitin hänelle ja pyysin lopettamaan piinaamiseni. Jessica väitti ettei tiennyt mistä puhun. Hän väitti että oli kännissä vihaisena kutsunut minua raiskariksi kaverilleen ja ehkä tämä kaveri olisi levittänyt huhun. Tajusin heti kaverin nimen kuultuani että koko Lahti tiesi. Maineeni olisi mennyttä vaikka Jessica itse huutaisi torilla etten ole raiskaaja.
Sanoin Jessicalle että hän tuhosi elämäni. Jessica tarttui taas ideaan että hän voisi viedä suruni pois suullaan. Tai millä aukolla halusin. Painoin punaista ja tämä oli viimeisin kerta kun olin Jessican kanssa ollut yhteydessä. Mutta puhelussa oli yksi hyvä puoli. Olin äänittänyt sen siltä varalta että minua oikeasti syytettäisiin poliisin kera.
Heitin seksilelut roskiin ja pidin kuvanippua jo roskiksen päällä. Annoin sormien keventää otetta niiden ympärillä mutta ne eivät pudonneet niiden lomasta ja ratkaissut pulmaani.
Ehkä joku löytäisi ne? Olisiko pitänyt vielä selata niitä ja runkata? Entä jos polttaisin ne parvekkeella? Tai voisiko niille runkata? Jos joku löytää ne, voisi osan kuvista tulkita miten haluaa kylän puheiden mukaiseksi. Niille runkkaaminen sen sijaan ei vuotaisi mihinkään. Päätin avata uuden oluen ja huomasin että olut-laatikon pohja näkyi.
Heräsin sunnuntaihin alasti. Kuvat olivat siellä täällä, samoin rytätyt talouspaperin palaset. Pari kuvaakin oli saanut osansa. Olin pettynyt itseeni vaikka kivaa oli selkeästi ollut. Kuitenkin se oli puhelimeni Whatsapp joka sai sydämeni jättämään iskun väliin.
Siinä oli keskustelu auki Jessican kanssa ja minun puolellani luki:
”Tunti aikaa ottaa taksi ja ollam mun sängysä perse pystyssä. Ja tää on vika kerra.”
Huokaisin helpotusta kun tajusin että viestiä ei ollut lähetetty. Krapulaisin sormin poistin tekstin kiertäen viestin lähettävän nuolen kaukaa, olo oli kuin pomminpurkajalla. Keräsin kuvat ja kaivelin olutlaatikon pohjalta viimeisiä tölkkejä helpotukseksi. Nopeasti laskin kuvat varmistaakseni että ne olivat kaikki siinä ja laitoin taskuuni ettei ne jäisi. Voisin polttaa ne myöhemminkin. Join nopeasti kaksi tölkkiä että pahin olo katoaisi. Onneksi olin saanut eilen lähes kaiken tehtyä. Lähinnä vain matkalaukun pakkaaminen olisi tehtävä nyt. Korjasin oloani vielä yhdellä sinä aikana kun kaikki oli pakattu ja laitoin viimeisen olueni matka juomaksi. Katsoin vielä kämpän lävitse ja totesin kaiken olevan ok. Nappasin takin, laukun ja roskapussit mukaani ja toivoin että nyt ei olisi kukaan vastassa ulkona.
Pääsin juna-asemalle ja huomasin että odotella ei juuri tarvitsisi. Vain 20minuuttia. Istuin alas ja pläräsin hetken puhelinta. Jessicakin oli onneksi ollut hiljaa. Pelotti ajatella mitä tapahtuisi jos hän olisi kirjoittanut minulle eilen kun olin humalassa. Olisin nyt varmasti vanhoissa kuvioissa, panemassa darraa pois. Sen jälkeen riideltäisiin jostain turhasta. Tunnustelin kuva nippua taskun lävitse ja pian kaivoin ne esiin. Tupla tarkistin että takanani on seinä ja kukaan ei voisi nähdä kun kurkistin ensimmäistä. Jessica oli gagball suussa kuvannut omia kasvojaan ollessaan kontillaan. Harvoja kuvia jossa ei näkynyt pillua tai munaa mutta silti rietas. Etenkin kun tiesi että takana näkyvä hahmoni nai pillua ja rääkkäsi isohkolla dildolla peppua. Nipusta löytyi kuva joka oli otettu minun näkymästäni. Polaroidin paras puoli oli että pystyi kesken tapahtuman näyttämään toiselle miltä hän tai jokin näytti.
Ennen kuin idea runkkaamisesta taas valloittaisi minut aloin katseellani etsiä roskista. Pitäisikö kuvat jättää Lahteen? Jättää kaikki tänne? Roskis oli lähellä ja se oli suljettu, sen tyhjentäjäkään ei näkisi mitä pussissa on kun se avaisi säiliön takaa. Kävelin roskiksen suuaukolle ja katsoin kun pillut ja peput tippuilivat sormistani pimeään. Tartuin laukkuuni ja suuntasin laiturille, yksin.
Ehdin juuri ja juuri juosten painamaan vielä junani oven napista auki kun olin nähnyt konnarinkin astuvan sisään kauempaa. Etsin paikkaani hengästyneenä kunnes tajusin etten tiennyt edes olenko oikeassa vaunussa. Löysin lähes tyhjän vaunun heti ja vain istuin satunnaisesti. Juna oli niin autio että tuskinpa kukaan juuri siihen olisi tulossa. Aloin kaivaa kuvia taskuistani joita oli vähän kaikkialla. Oli kestänyt kauan löytää kaikki käsikopellolla roskiksen uumenista ja näytin varmasti idiootilta. Laskin nopeasti ne vielä ja kaikki olivat tallessa. Katsoin nopeasti päällimmäistä kuvaa. Se oli kolmos setin viimeinen kuva jossa kyrpäni makaa Jessican spermalla kuorrutetuilla kasvoilla samalla kun hän imee toista kivestäni lattialla polvillaan edessäni. Katsoin paikaltani penkkien ylitse vessa kylttiä vaunun päässä ja sitten taas kuvaa. Siirsin kovana seisovan elimeni punttiin ja pakotin itseni laittamaan kuvat pois matkalaukkuuni. Nousin paikaltani ja aloin luovia kohti ravintolavaunua. Yksi tuoppi vielä…
Yhden vaihdon ja neljän tuopin jälkeen olin kevyessä humalassa ja perillä. Olin jo valmiiksi vertaillut halvimman hotellin keskustasta ja seisoin huoneeni ovella. Kortti väläytti vihreää lukossa ja astuin sisään. Huone oli perus varusteltu. Ei onneton eikä luksusta. Riisuin kuteeni ja kävin suihkussa ensimmäiseksi. Saatuani itseni freesiksi avasin TV:een ja aloin vain odotella iltaa että voisin nukkua. Ohjelma tarjonta oli kuitenkin niin tylsä että nukahdin varmaan jo yhdeksän maissa.
Aamulla oli helppo herätä seitsemältä. Nellie oli kirjoittanut että työpäivä voisi alkaa siitä kun hän hakee minut eli kahdeksalta. Harjasin hampaani ja lisäsin partavettä. Olin aika varma että eilinen korjailuni ei voisi näkyä joten vaihdoin vaatteeni siisteimpiini ja nyt pidin visusti huolen etten vilkuile kuvia.
Aamupalan jälkeen seisoin hotellin edessä kun pihaan kaarsi kallis Mersu tutun näköinen hymyilevä blondi ratissa.
- Hej! Nellie Malmgård. Hän esittäytyi säteilevästi ja kätteli minua.
Huomioni kiinnittyi heti Nellieen. Korkeat korot joilla hän liikkui kuin ei osaisi muilla kävelläkään. Pitkät sääret, sorjaa vartaloa verhosi lyhyt valkoinen hihaton mekko jonka kaula aukko oli riittävän suuri että katseeni sijaintiini oli keskityttävä. Olin kateellinen hänen miehelleen. En ehkä nyt 25 vuotiaana mutta olisiko minulla 50-vuotiaana tuollaista pommia allani öisin? Tuskin. Toki Jessicakin oli minua viisi vuotta nuorempi mutta pidin häntäkin aluksi löytönä vaikka en ruma ollutkaan. Olin ehkä vain outo ja siksi vedin silloin teinin mieltä puoleeni. Niin minua ainakin oltiin kuvailtu. ”Hiljainen, ellei humalassa tai nussimassa” sanoi Jessica joskus kaverilleen. Kroppani oli kyllä lihaksikas koska olin ollut metsuri niin kauan, Jessica ainakin piti kropastani ja hartioille ylettyvästä sekaisesta tukastani jonka aina unohdin korjailla. Nytkin.
- Hei. Johannes Sammalmaa.
- Olet komeampi kasvotusten kuin Facebook antoi kuvan. Nellie sanoi hymyillen hyvin suoraan ja ohjasi minua takarontille laukkuni kanssa. Muutaman askeleen sain katsella keinuva pakaroita kunnes havahduin vastaamaan ainoalla tavalla joka ei liittynyt ulkonäkööni.
- Sä olet tsekannut mun facen?
- Ja. Sinusta oli kuva jossa olet ilman paitaa nukkumassa. Sivullasi oli myös paljon kommentteja joltain Jessica Kraft nimiseltä tytöltä. Hänellä oli kova ikävä, caps lock paljasti viimeistään.
Heitin laukkuni takaronttiin ja huokaisin. En tiennyt mitä sanoa, en ollut katsonut Facea aikoihin, Jessica käytti sitä edelleen mutta itse olin vähitellen harvemmin ja harvemmin. Mietin vastausta ja päädyin rehellisyyteen.
- Mä en edes tiennyt. Mä en tiedä mitä sanoa.
- Exäsi?
- Kyllä.
- Intohimoinen tyttö ja ymmärrän hyvin mitä tarkoitit kun epäilit että hänellä on jotain vikaa päässä. Etenkin jos kaikki on totta mitä sanoit silloin humalassa.
- Kuuliko sen?
- Humalan? Tottakai. Nellie naurahti ja istui kuskin paikalle minun istuessa repsikaksi.
- Se kuuluu tilanteeseen, te suomalaiset aina tukitte suunne juomalla kun pelkäätte että alatte huutaa. Nellie kujersi ja katsoi minua silmiin ilman elettäkään käynnistääkseen autoa.
- Niinno. Ensin join koska olin epätoivoinen. Puhelun jälkeen join koska juhlin.
- Ihana kuulla. Nellie sanoi sydämellisesti ja käytti kättä reidelläni kunnes pian siirsi sen avaimille ja väänsi.
Nellie oli outo. Hän tihkuu seksiä, mutta mietin oliko hän ainoa nainen joka oli koskenut reittäni ilman että se ei tuntunut seksuaaliselta eleeltä. Lisäksi huomasin että hän tuoksui kookokselta.
- Uskon että viihdyt ja uskon että löysin juuri sellaisen miehen taloon kuin olen kaivannut. Nellie vastasi ja kaasutti matkaan.
Nellie oli todella mukava ihminen. Olo oli kuin olisin voinut anella häneltä kaksi viikkoa palkallista ryyppylomaa heti kärkeen. En tietenkään tekisi niin mutta silti. Miten ihmiset jotka vaikuttivat niin naiiveilta olivat niin menestyneitä? En ymmärrä maailmaa. Koitin pitää silmäni kurissa rintojen suhteen ja varmaan onnistuinkin. Persettä tuijotin aina kuin voin ja usein voin. Nellie esitteli firmaa pitkään. Ensin oli taimet ja muut ulkona ja sisällä paljon lisää. Firman järjestelmä oli hyvä. Joka tuotteella oli tilausnumero ja se oli myös esillä siinä missä tuote oli. Idioottikin voisi kasata lähetyksen taimia ja laattoja tai muuria ilman tietämättä niistä mitään kun vain oli nuo luvut.
- Jos en tuota pettymystä niin mitä sitten talvella kun puutarhat on jäässä? Kysyin. Aiheellinen kysymys jota mietin jo ennen kuin olin saanut puhelua Nellieltä.
- Tästä minäkin haluan puhua kanssasi mutta ajattelin että jos myöhemmin. Meillä on ollut aina ideoita ja ajatuksia mutta niiden toteutus on aina jäänyt puolitiehen. Mutta ehkä nyt ne voisi onnistua.
- Koska sitten? Ihmettelin.
- No nyt meillä olisi töitä. Mietin että suostuisitko töiden jälkeen. Meillä nimittäin todella olisi töitä ja kun Karl ja Jesse ovat Ruotsissa keskiviikkoon…
- Älä sano enempää, listat tänne ja alan painaa. Kysyttävää ei enää ole. Sanoin ja napitin suoranpaidan pois päältäni ja ojensin sitä blondille, jättäen vain hihattoman ja farkut päälleni.
Nellien katse viipyi käsissäni hetken ennen kuin hän otti suoranpaidan käsistäni ja kääntyi.
- En ögönblik.
Sen vielä ymmärsin. Pian käsissäni oli nippu tilausvahvistuksia. Mikään ei olisi myöhässä ennen perjantaita mutta niitä oli helvetisti. Jos kaiken jättäisi loppuviikkoon tarvitsisi painaa varmaan 18tuntisia päiviä keskiviikosta perjantaihin. Hakemukseni taisi oikeasti olla onnenpotku Malmgårdeille.
Tein koko päivän tilauksia ongelmitta. Osasin ajaa trukkia ja kelmuttaa valmiit lavat vanhojen kesätöiden muistista hieman testaamalla. Nellie kävi välillä tuomassa limun ja parantamassa päivääni pepullaan ja hymyllään. Kello läheni neljää ja harkitsin jo että jos tilauksia varmasti tulisi lisää eikö nytkin kannattaisi tehdä vähän yli varmuuden vuoksi? Nellie kuitenkin tyrmäsi ideani vedoten suunnitelmiimme. Minua ei myöskään saanut kuulemma rasittaa liiaksi.
Siispä neljältä seurasin taas keinuvaa peppua autolle, pyyhkien hikeä otsaltani kädessä olevaan suoraan paitaani. Istuin repsikalle ja lähdimme matkaan. Matka olisi kuulemma lyhyt.
- Niin siitä talvesta sanoin.
- Ei vielä. Ruuan ohessa sitten.
- Selvä. Vastasin.
- Kauanko sinä ja Jessica jos saan kysyä, seurustelitte?
- Kaksi hyvin outoa vuotta. Vastasin.
- Aika vähän, siis huomioiden.
- Huomioiden mitä?
- Noh, tiedät kai ne sänkyjutut josta puhuit.
- Niin. Punastuin heti, tuntui niin oudolta puhua tästä suoraan ja selvinpäin puoli tuntemattomalle todella kauniille naiselle.
- Jessica oli suora puheinen ja…
- Ja mitä? Nellie kysyi hymyillen ja vilkaisten minuun.
- No se sanoi että tykkää siitä kun olen ”vihainen” sängyssä jos ymmärrät. Ja se osasi tehdä musta vihaisen.
Nellie naurahti mutta peitti sitten suunsa kädellään.
- Anteeksi, Nellie hillitsi itsensä.
- Mutta sitäkö se haki sillä lasilla? Että sä tulet vihaisempana kuin koskaan sänkyyn?
Nauroin itsekin mutta hiljenin tajutessani pointin.
- Tuskin Jessica kontrolloi itseään heittäessään mutta se koitti minut paikattuaan saada minut. Noh kyllä sä tiedät. Vastasin.
- Oikeasti!? Nellie hämmästyi.
- Oikeasti. Vastasin hiljaa.
- Villi tyttö todellakin… Nellie sanoi ja kaarsi pihaan joka oli suoraan kuin puutarha lehdestä. Ja varmaan olikin.
Nousimme autosta ja seurasin peppua taas ovelle ja siitä sisään. Kämppä oli hienoin näkemäni. Marmoria ja kullattua puuta. Lasitasoja paljon ja mustia mattoja.
- Upea kämppä.
- Liian iso mielestäni. Nellie tokaisi.
- Mutta haluat varmaan käydä suihkussa? Se on kellarissa. Minä laitan jotain syötävää. Nellie sanoi ja näytti kädellään kohti alas meneviä lasisia kierreportaita.
En sanonut vastaan. Olin hikinen ja likainen. Lähdin kävelemään alakertaan joka oli sekin upea. Kuin pieni kylpylä. Vaihtoehtoina olisi ollut poreamme ja uima-allas mutta tyydyin suihkuun. Lainasin jotain shampoota ja suihku saippuaa ja koitin olla nopea. Jo kun käänsin veden pois kuulin Nellien sanovan ylhäältä.
- Laitoin portaille jotain puhtaita vaatteitasi.
- Kiitos. Huusin samalla kun kuivasin hiuksiani.
Nellie oli valinnut hihattoman, pinkit bokserini ja vanhat kamppailulaji housuni joita käytin nykyään vain olo-housuina. Puin päälleni ja nousin ylös jossa Nellie hääräsi keittiössä.
- Olit nopea, minulla menee vielä hetki mutta mene tuohon olkkariin, vein sinne jo sinulle oluen. Nellie säteili essu päällään ja paistoi jotain teräksisellä kaasuhellalla.
- Sä luet ajatuksia, Nellie. Koitin vastata kepeästi vaikka olin jopa vähän kiusaantunut palvelusta.
Astuin olohuoneeseen jossa oli kolme valkeaa sohvaa hevosen kengän muodossa. Näin Auran helmeilevän pintin pöydällä ja ainakin hetkeksi tiesin paikkani maailmassa. Olohuoneesta näki suorastaan naurettavan kauniille takapihalle. Malmgårdeilla oli ilmeisesti pieni keinotekoinen puro jonka ylitti muutama silta, kaikkialla kukkia ja matalia puita jonka alla takorautaisia tuoleja ja pöytiä. Mitä kauemmin maisemaa katseli, sitä enemmän löytyi yksityiskohtia. Olut oli vielä puoliksi täynnä kun Nellie hihkaisi.
- Valmista. Saanko pyytää Johannes?
Nousin tuolilta ja siirryin huoneeseen jossa Nellie oli. Se oli ilmiselvästi ruokasali. Pöytään olisi mahtunut kymmenen reunoille ja vielä yhdet päihin mutta Nellie kattasi lautasemme toiseen päätyyn toisiamme vasten ja sytytti pienen tuikun Iittalan kipossa väliimme.
- Toivon että kelpaa.
Lautasella oli pihvi, maalaisranskalaisia ja salaattia jonka kaikkia osia en olisi osannut nimetä. Annos näytti ravintolassa tilatulta noin 30€ annokselta. Lautaseni vieressä oli uusi olut. Tällä kertaa Pyynikin Ruby Jazz.
- Osaat hemmotella miehiä. Sanoin ja Istuin.
- Ihana kuulla että pidät. Hän lausui taas hymyllä joka sulatti muuten teennäisen vastauksen aidoksi ja lämpimäksi.
Aloitimme syömisen. Ehdin niellä ehkä kolme haarukallista. Kunnes Nellie aloitti.
- Niin. En tiedä miten tämän kertoa joten sanon suoraan.
- Anna tulla.
- Noh, meillä on ihana valikoima talveen sopivia puutarhaan tarkoitettuja kalusteita, koristeita, jopa puita ja pensaita sekä valoja mutta kun viime vuonna odotimme suurta menekkiä, kauppa olikin nihkeää.
- Miksi? Eikö tuotteet kelpaa?
- Ilmeisesti kelpaisivat mutta… ihmiset kyllä mieluusti istuttavat ja hääräävät ulkona kesäisin mutta talvella…
- Kukaan ei halua olla ulkona. Te tarvitsette jonkun palvelun jossa ne asennetaan asiakkaalle. Pelkkä toimitus ei riitä.
- Nimenomaan!! Tajusit heti! Ongelma on että mieheni ei tajua. Mieheni ei usko että voimme laajentaa sillä tavalla.
- Miksette muka? Mä voin asentaa niitä. Mun entinen ammatti on metsuri, pärjään kotimaassani ulkona minä vuoden aikana vain.
Nellie hymyili leveästi kuulleessaan tämän ja vastasi.
- Jos totta puhutaan niin siksi se Karl ja Jesse sitä kai vastustaa. He ovat tottuneet espanjan kotiimme talvisin ja ainakaan idea työskentelystä pakkasessa ei menisi lävitse.
- Anteeksi jos keskeytän mutta kuka on Jesse?
- Karlin eli mieheni veli. Hän on ainoa työntekijänä, laiska tapaus ja mieheni puolustaa häntä kaikessa koska pitää veljensä seurasta. Siksi Jesse on nytkin mukana, ryyppy reissuja nämä niille ovat vaikka ensin käydäänkin asiakkailla. Nellie tuhahti.
- Aivan. Mutta heille on ok että palkkaat minut?
- Tuskin, mutta he eivät tiedä.
- Aijaa. No mutta jos teen osan töistä, etenkin talvisin niin heidän ei tarvitse? Eikö se ole heille hyvä?
- Niin sitä luulisi mutta ne kaksi ovat… Noh, itsepäisiä. Kuulemma suvun ulkopuoliset tulisi pitää poissa. Ei voi luottaa kuulemma.
Olin vastaamassa saatuani pihvin palan alas mutta Nellie jatkoi.
- Älä sinä kuitenkaan siitä huolehdi. Sinä olet minun päätökseni, olen toimitusjohtaja ja vaimo. Teen itse päätökseni, sanoi Karl mitä vain.
- Vähän silti jännittää reaktio. Myönsin.
- Älä sinä siitä huoli. Olet minun hankkeeni, teen Karlille selväksi että vastaat vain minulle. Hoitakoon hän myyntiä.
Uskoin Nellien sanaan, sen verran itsevarmalta hän näytti. Hän nousi pöydästä ja kopisteli koroissaan keittiöön. Vain sekuntien jälkeen hän palasi viinipullon ja lasien kanssa.
- Eikö tätä sovi juhlistaa? Hän kysyi hymyillen ja nyökkäsin.
Nellie kaatoi molemmille lasit aika täyteen jonka jälkeen skoolasimme omilla kielillämme. Molemmat naurahtivat kaksi kielisyydelle ennen ensimmäistä huikkaa.
- Ainoa mikä minua enää mietityttää että olethan varmasti tyytyväinen elämän muutokseesi?
- Olen. Lahdessa ei ole minulle enää mitään.
- Mutta entä Jessica? Oletko varma ettei tule ikävä? Pelkään että jos tulet toisiin aatoksiin näytän Karlista typerältä. Nellie sanoi aito huoli kasvoillaan.
- Lupaan ettei tule ikävä. Vastasin ja huomasin että oluet olivat saaneet jo minut pieneen nousuun. Olo oli pirteä ja loistava.
- Minä vain… Noh, en tonkinut mutta hakiessasi vaatteitasi en voinut olla näkemättä…
Veri kuohui päähäni ja tunsin punastuvani heti.
- Ei! Ne on vain… En uskaltanut jättää… Mitä näit? Ei helvetti miten noloa… Sopersin.
Nellie nauroi ja katsoi minua hymyillen.
- Olet suloinen kun nolostut. En nähnyt paljoa. Näin naisen jolla tuntui olevan todella kivaa sinun kanssasi ja epäilen että niin oli sinullakin. Oletko varma ettei tule ikävä? Hän kysyi hymyillen, mutta vaatien rehellisyyttä.
Keräsin itseäni hetken ennen kuin sain kasattua vastauksen joka ei kuulosta sopertamiselta ja puolivillaiselta lupailulta.
- Kuvat olisi pitänyt hävittää jo, en vain pystynyt vielä. Kaikki lähti täällä heti niin hyvin. Työ on hyvä, palkkaa on luvattu nostaa ja pomoni vaikuttaa parhaalta ikinä. Minulla on olutta ja pihvi vatsassa. Viinilasi edessäni. En usko että asiat voisivat olla paremmin.
- Jos voivat niin kerro vain miten. Minun on saatava sinut pysymään talossa. Nellie hymyili.
- En suoraan sanottuna keksi mitään.
- Ehkä minä keksin… Nellie sanoi ja piti tauon.
- Jäätelöä? Kylmää Baileysiä? Minut?
Olin tukehtua viini huikkaan. Nellie nousi ylös ja vastasi tyynesti.
- Ehkä kaikkea? Miksei?
Nellie kopisteli keittiöön ja jätti minut miettimään mitä helvettiä se viimeinen oli joka kuulosti siltä kuin hän tarjosi itseään jälkiruuaksi? Jokin ruotsin kielinen sana tai ranskalainen? ”Minut?” ”Minuet?” Ehkä jälkiruoka? Leivos? Nellie palasi kuitenkin toisessa kädessään jäätelöä mariskoolissa ja toisessa huurteinen pullo Baileysiä. Hän työnsi tyhjän lautaseni edestäni ja asetti korko kenkänsä kärjen tuolilleni ja nousi sitä portaana käyttäen pöydälle eteeni istumaan. Ehdin tajuamaan että hameen alla ei ollut pikkuhousuja kun hän jo nosti mekon helman vyötärön korkeudelle ja edessäni oli virheettömästi ajeltu posliini. Häpyhuulet olivat pienet ja valkeat kuin iho. Nellie avasi reitensä kunnolla auki tehden tilaa pullolle ja mariskoolille.
- Kaikkea? Nellie sanoi ja rusautti Baileys pullon auki ja kaatoi sitä mariskooliin jäätelön päälle.
- Kaikkea. Vastasin. Nellie hymyili, otti Mariskooliin välistämme käteensä ja työnsi peppunsa ihan pöydän reunalle.
Olin jo käymässä kiinni tuohon suullani kun Nellie toppuutti.
- Ihan hetki. Hän sanoi ja valutti jäätelöä lusikasta häpykummulleen. Jäätelö virtasi häpyhuulten välissä Nellien purressa huultaan kasvoillaan ensimmäisen kerran aito ja puhdas kiima.
- Bon appetiiiith. Hän ehti melkein sanoa loppuun kun peitin suullani hänen tarjoaman jälkiruokansa.
Maistoin ensin jäätelön ja sitten liköörin. Imin huulia ja nielin jäätelöä. Halusin maistaa myös Nellien joten painoin kieltä hieman syvemmälle josta hakemaani kolmatta nestettä olikin jo paljon. Nellie huokaili toisen käden eksyessä hiuksiini samalla kun toinen käsi lisäsi jäätelöä nuoltavaksi. Siirryin klitorikselle johon jäätelö valui ja käsi hiuksissani tarttui päähäni kovemmin Nellien voihkiessa jo niin että se kaikui hieman muuten tyhjässä asunnossa. Lusikka putosi Nellien sormista imiessäni klitoriksen huppunsa alta suuhuni ja hieroa sitä kielelläni. Hän inahteli suloisesti kuin jatkoin mutta sai vaivoin lisättyä jäätelöä häpykummulleen joka valui siitä jo vähän kaikkialle. Inahtelu jatkui rytmikkään klitoriksen imemisen tahdissa koventuen kunnes Nellie parkaisi vapisevasti.
- Sluta inte. Jag kommer.
Ruotsin oli heikko mutta ymmärsin tuon verran. Toisaalta äänen sävystä ja alkavasta vapinasta olisin tajunnut hepreankin. Imin kovemmin ja Nellien kädet hakivat paikkaansa milloin hiuksista, milloin pöydästä. Hän kaatoi vahingossa viinilasinikin mutta ei joko huomannut tai välittänyt. Tajusin että klitoriksen imeminen alkoi olla enemmän kidutusta kuin nautintoa kesken orkun joten aloin siivota häpyä muuten jäätelöstä ja likööristä nuollen Nellien kaunista pillua vähän kaikkialta raskain vedoin. Samalla nauttien hänen värinästä voihkinnastaan ja siitä että maistoin jäätelön vähentyessä kokoajan enemmän hänet.
- Se oli taivaallista Johannes. Nellie huokaisi tarttuen hennosti leukaani nostaen suuni irti hänestä ja kurottautui suutelemaan sitä.
Koskin hänen hänen poskeensa toisella kädelläni ja suutelin hänen minua odottavia punaisia huuliaan. Blondit hiukset laskeutuivat olkapäiltä verhoksi kun maistoimme toistemme huulia ja kieltä muutaman sekunnin maiskautusten kaikuessa seinistä.
- Pahoittelen että et saanut syötyä kuin muutaman lusikallisen, edellisestä kerrasta on aikaa. Nellie hymyili kun suumme irtosivat.
- Ei haittaa, totta puhuen pidin enemmän sinun maustasi. Sanoin ehkä liiankin rivossa tilassa.
- Siinä tapauksessa, saanko minä syödä loput samalla tavalla? Nellie kuiskasi huuliani vasten selkeästi taas kiimaisena.
- Taivutko sä niin paljon? Naurahdin.
Nellie repesi heleään nauruun ja laskeutui pöydältä syliini ihan kiinni, jolloin kookoksen tuoksu täytti sieraimeni.
- Tarkoitin kyllä tuota kohoumaa joka painaa minun pimppiäni nyt. Nellie huokaili ja suuteli kaulaani.
- Sinun jäätelösi ja työntekijäsi. Täytyy kyllä sanoa että sinä todella osaat hemmotella, oli ensimmäinen kerta kun jälkiruoka voittaa laatupihvin.
- No se oli aika kallista italialaista jäätelöä. Nellie naurahti tietäen tarkkaan etten tarkoittanut sitä.
- Enemmän se mistä söin sen minuun vaikutuksen teki. Täsmensin.
- No se on yhden espanjalaisen kirurgin käsialaa. Nellie naurahti.
- Mutta ihanaa että pidit, en viitsinyt laittaa edes pikkuhousuja aamulla kun halusin pitää sen raikkaana. Hän jatkoi.
- Siis mitä? Oletko ollut alapää paljaana joka hetken tänään?!
- Tottakai, enhän tiennyt koska pelottava suomalainen päättää käyttää minua raa’asti hyväkseen. Olisi ollut noloa jos se olisi ollut hikinen tai kuten se on tänään ollut tapaamisemme jälkeen, märkä. Nellie kuiskasi viimeisen sanan suoraan korvaani.
- Siis kauanko sä olet suunnitellut tätä? Ihmettelin.
Nellie naurahti hyvän tahtoisesti.
- En ehkä suunnitellut. Pikemminkin haaveillut siitä asti kun näin kuvasi ja soitin sinulle. Kuten puhelimessa sanoin, ”Minusta tuntui että olet juuri sitä mitä MINÄ olen kaivannut.”
- Älä kuitenkaan käsitä väärin rakas Johannes. Tarvitsen sinut firmankin takia, mietin vain että olen aika yksinäinen usein täällä ja että ehkä kun olet eronnut…
- Mutta entä Karl?
- Valtaosan päivistä jossain. Jesse taas on firmalla turha jos sinä olet siellä joten ottakoon veljensä mukaan jatkossakin, tyytykööt halpoihin huoriin kuten on jo pidempään tuntunut tyytyvän. Äskeinen orgasmi oli ensimmäinen yli vuoteen jonka joku muu kuin minä itse aiheutan.
- Miten on mahdollista että tämä muutto kuulostaa kokoajan paremmalta?
- Etkä ikävöi Jessicaa? Nellie kysyi hymyillen.
- En. Haluatko että poltamme kuvat heti? Sanoin kuulostaakseni vakuuttavalta.
- Ei tarvitse höpsö. Ei kuvat ketään satuta. Sä voit illalla esitellä ne minulle ja kertoa niistä Nellie kujersi ja näytti ettei Jessica haitannut häntä.
- Miksei. Sanoin suoraan.
- Meinaatko että jään yöksi?
- Tottakai jäät. Itseasiassa Karl tulee vasta keskiviikkona. Hankimme sinulle paikan silloin. Lisäksi mietin että kun Karl ei tiedä vielä uudesta työntekijästä…
- Niin? Kysyin odottavasti.
- Voisimme tehdä, noh etätöitä huomenna… Ja jos seisotamme töitä niin Karl ja Jesse on firmalla jumissa ja me voimme… Jatkaa tutustumista sillä aikaa.
- Sä olet ihanan suunnitelmallinen. Sanoin ja suutelin häntä.
Nellie suuteli kiihkeästi takaisin ja hivutti siron kätensä väliimme tunnustellakseen minua.
- Mitä löysit? Huokaisin jo pelkästä kiimasta.
- Jälkiruokani. Mennään olkkariin. Nellie vastasi noustessa ja alkoi vetää minua kädestä perässään napaten mariskoolin toiseen käteensä.
Nellie jätti kauniin kipon kahvipöydälle ja tuuppasi minut istumaan. Hän itse käveli kuitenkin baarikaapille, otti viskilasin ja täytti sen pullosta josta näin vain ”18 Years”.
- Siinä. Hän sanoi ja ojensi lasin käteeni kun polvistui sohvan eteen ja alkoi vetää housujani jalasta.
Nellie hyväili kovaa elintäni bokserien lävitse ja selitti.
- Sähän voit ottaa kun sulla ei ole töitä huomenna? Ja siitä on vuosia kun olen tehnyt tätä joten jos olen ihan kehno niin voit aina nauttia viskistä.
Nellie raotti boksereitani ja antoi puntissa piilotelleen munani ponnahtaa esiin hänen silmiensä seuratessa sitä suurina.
- Se on just niin hyvännäköinen kuin ajattelinkin. Ehkä vähän liiankin… Nellie sanoi ja arasti kosketti sitä vetäen esinahan taakse.
- Tää on kylmää. Hän kujersi ja otti lusikallisen lähes sulanutta jäätelöä levittäen sitä ensin ympäri terskaa ja sitten varrelle.
Hiljaa kaunis pomoni alkoi nuolla vähän kerrallaan valuvaa jäätelöä varresta kohti kärkeä. Kärjen kohdalla hän antoi sille ensin vain hellän suukon joka maalasi huulet hetkeksi jäätelöllä ennen kuin Nellie nuoli ne puhtaaksi. Sitten sain suudelman joka putsasi osan terskasta ja pian vielä suuremman. Kokoajan Nellie tuijotti minua silmiin kunnes kolmas suukko peitti koko kärjen ja Nellien alkoi imeä minua. Huokailin lasi kädessä josta en ollut ehtinyt ottaa edes kielellistä suuhuni. Nyt se olisi jo vaikeaa huokailuni lomassa kun Nellie selvästi kiihottuneena hengitti raskaasti ja imi minua kovemmin liikkuen ylös ja alas ympärilläni.. Välillä hän kiersi päätään ja pysähtyi nuolemaan kärkeä ottamatta sitä suusta. Pian hän piti tauon ja ottaakseen lisää jäätelöä.
- No, pidätkö? Hän hymyili ja levitti nyt jäätelöä enemmän vähän kaikkialle.
- Pidän. Sä olet loistava. Huokasin osaksi kylmyydelle, osaksi nautinnolle.
- No en ehkä niin ruosteessa kuin pelkäsin. Nellie ehti kuiskata kunnes otti nyt puolet kerralla suuhunsa ja imi puhtaaksi kerralla huulet tiukasti varren ympärillä, nopea vilkaisu nauttiviin kasvoihini kunnes painoi päänsä taas alas vielä syvemmälle.
Nellie koitti saada lähes tyveen valunuttakin jäätelöä suuhunsa mutta ei ylettänyt kun kärkeni painoi kitarisoihin. Yrittäminen kuitenkin tuntui niin hyvältä että nyt minun käteni oli eksynyt Nellien hiuksiin. Käteni ja raskaan huokailuni innostamana hän innostui vain enemmän, liikutti suutaan nopeammin ja aina välillä yritti saada loputkin jäätelöstä tyvessä suuhunsa. Tajusin että kaadan viskin vielä jos en saa sitä käsistäni joten join vastoin kaikkia sääntöjä koko lasin kerralla ja laskin sen sohvalle vapauttaen toisenkin käteni vaaleisiin hiuksiin. Ja Nellie innostui tästä vain lisää. Silmät kääntyivät omiini kun hän jatkoi pitkin vedoin pohjaan asti. Melkein tulin ja oli pakko nousta istumaan kunnolla.
- Mä haluan sua. Sanoin vain jotain pakottaen hänet lopettamaan.
Nellie lopetti kiusoittelevan hitaasti, mutta onneksi ajoissa.
- Haluatko? Hän kuiskasi kiimaisena ja runkkasi minua vielä hiljaa.
- Mitä sä tarkalleen haluat tehdä mulle? Hän kiusoitteli ja keräsi kiimaa kysellen.
- Ihan kaikkea. Huokailin.
- Haluatko raiskata? Hän sanoi hymyillen ja imaisi minua vähän lähettäen pienen sähköiskun kaikkialle.
- Ei se ole raiskaus jos kerjäät sitä yritin naurahtaa nautinnoltani.
- Aina voi leikkiä. Sä voit olla paha suomipoika joka haisee viskiltä ja nai kilttiä kotiäitiä sen omassa kodissaan kuin jotain lihan palaa. Hän sanoi jo huokailen itse sytyttämästä kiimastaan.
Nelli nousi ylös ja oli ilmeisesti vetämässä mekon hameen helmoista päältään. Mutta sytytettynä halusin vallan ja kaadoin hänet ennen kuin mekko ehti edes rintoja paljastamaan. Nellie päätyi vatsalleen sohvalle ja näin vihdoin nuo kauniit pakarat paljaana. Nätti pillu kimmelsi selkeästi läpimärkänä reisien välistä. Hänen päänsä oli mekon peittämä mutta nosti peppuaan hieman tarjolle, selvänä merkkinä että tällaista hän halusikin. Ongelma oli että tarvitsin aikaa selvitä saamastani suihinotosta. Niinpä nostin Nellien peppua ylemmäs ja työnsin kasvoni sen kimppuun jo toisen kerran tänään. Nellie säpsähti mutta huokaisi sitten kovaan. Työnsin kielen nyt hänen tulvivaan aukkoonsa ja nautin hänen maustaan ilman mausteita. Nellie voihki ja nuolin villimmin, välillä nain häntä kielelläni ja välillä imin pieniä häpyhuulia.
Nellien peppu oli sekin jotenkin oudon neitseellisen näköinen eikä oikein ollenkaan tumma kuten Jessicalla ja muilla joiden anuksen olin nähnyt. Lisäksi oli outoa että sekin tuoksui kookokselta, peput ei yleensä haisseet pahalle jos naiset vähänkin huolehtivat hygieniastaan ennen seksiä mutta ei ne tuoksuneetkaan. Oliko nämä jotain rikkaiden ruotsalaisten omia salaisuuksia? ”Pidä peppu raikkaana, olet sen arvoinen.”. Noh, se jäisi mysteeriksi mutta se nauttiko Nellie sinne koskemisesta, ei jäisi.
Etenin hiljaa välilihan ylitse jotta Nellie ehtisi sanoa vastaan jos aikoisi. Kun kieleni osui aukolle, Nellie huokaisi raskaasti. Niinpä jatkoin, nuolin ja välillä painoin kieltä hieman sisään. Tämä sai Nellien lähes sekoamaan.
- Ai Helvete kun sä osaat olla tuhma. Hän huokaili, en tiedä tuntuiko pepun nuoleminen oikeasti hyvältä koska en ollut kokenut sitä mutta jos ei niin ainakin se räjäytti kiiman tuntemissani naisissa käsiin.
Niinpä en päättänyt lopettaa vielä. Kehtasin levittää pakaroita kunnolla nähdäkseni hänen pinkin aukkonsa paremmin. Työnsin kieltä syvemmälle ja anus antoikin vähän periksi. Samassa nestettä jo tippuva pillu sai kaksi sormeani sisäänsä. Nellie ei enää ollut vain hieman peppu kohollaan vaan täysin pystyssä, nuoltavana ja sormetettavana. Kun tein pienen tunnustelun jälkeen pari naivaa liikettä sormillani pillussa tunsin muutamien mahla pisaroiden lennähtävän kaulalleni. Kieleni oli Nellien pepussa niin syvällä kuin yletin joten nyt kun sormetkin olivat kostutettu niin miksi ei? Nostin suuni ja aloin hieroa Nellien aukkoa keskisormella.
- Sun peppu on jotenkin… Maaginen tai jotain. Se näyttää… Noh, kauniilta. Sanoin kun hieroin sitä liukkaalla sormellani.
Nellie huokaili mutta vastasi.
- Mä ostin sellaisen valkaisu voiteen lauantaina ja kokeilin.
- Siis mitä? Taas jotain suunnittelua? Naurahdin.
Nellie nousikin kontaltaan pystyyn antaen minun kuitenkin jatkaa anuksensa hyväilyä. Hän käänsi hieman kroppaansa ollakseen edes osin kasvotusten. Nousin itsekkin pystyyn ja sivelin vapaalla kädellä hänen litteää vatsaansa antaen toisen käden jättää pienellä aukolla. Munani nojasi kovana hänen pakaraansa, vuoroaan odottaen.
- Pikemminkin fantasiointia että teet mulle mitä just äsken teit. Sä olet eka jos minua ei lasketa kuka sinne koskee.
- Siis sä olet peppuneitsyt vielä? Yllättyin, olihan Nellie seksuaalisesti selvästi aika ujostelematon.
- No jos sormiani ja banaania kortsulla ei lasketa. Nellie sanoi naurahtaen ja suuteli minua viileillä huulillaan.
Painoin aukkoa kahdella sormella vähän kovemmin ja hieroin. En pyrkinyt kuitenkaan sisään vielä.
- Voinko tulkita että olisit halukas viemään sen neitsyyden Johannes? Nellie huokaili taas kiimaisena.
- Voit. Hetikö haluat? Sanoin ja painoin sormia ehkä yhden nivelen Nellieen. Hänen huokaistessa kovaa.
- Ei nyt… Hän sai sanottua.
- Mä haluan sut pilluuni. Minun reidetkin valuu jo halusta. Nellie sanoi ja tarttui kaluuni ja ohjasi sitä reisiensä väliin.
- Kokeile, mä en ole koskaan ollut näin märkä luulisin.
Liikutin lantiota hiljaa edestakaisin jolloin varsi hieroi Nellien häpyhuulia ja hän oli oikeassa. Tuntui melkein kuin Nellie vuotaisi tiputtamalla liukasta mahlaa sisältään kokoajan. Nellie painoi etukautta minut varttani tiukemmin itseään vasten ja liikutti lantiota edes takas, nesteiden levitessä kaikkialle. Tajusin että käteni olivat vapaat ja sain vihdoin tilaisuuden työntää ne Nellien mekon sisään ja etsiä hänen rintansa käsiini joita en ollut nähnyt vielä.
- Mä jo ajattelin että sä olisit tiukasti peppumiehiä. Töissäkin silmät oli pepussa aina kun vain tilaisuuden annoin mutta rintojani en huomannut sun tuijottavan kertaakaan vaikka ostin niin paljastavan mekon.
- Työtä vaati pitää katse poissa. Sanoin ja puristin molemmat käsiini.
Nellien rinnat olivat suuremmat kuin käsieni koko ja todella pehmeät. Hän huokaili ja kiihdytti kiusaamisemme tahtia lantiollaan.
- Kahdeksan tonnia kappale Espanjassa. Kelpaako?
- Kelpaa, huokaisin ja aloin syödä hänen kaulaansa.
Nellielle taisi riittää leikki. Hän tarttui mekkonsa helmoihin ja nosti sen yläkautta pois. Tajusin vasta tuolloin että hän oli ollut koko päivän tasan yhden vaatteen verhoama ja se sai kiimani kasvamaan entisestään. Nellie kaatui sohvalle ja kääntyi makaamaan selälleen. Elegantisti hän laski toisen jalan lattialle koron kolahtaessa parkettiin ja nosti toisen ylös sohvan selkänojan yli avaten näin reitensä.
Ja hän oli kaunis. Valkeat suuret rinnat lepäsivät rintakehän päällä nännit pystyssä, vatsa oli litteä ja jalat pitkät. Niiden välissä tuo kaunis valkea ja todella märkä pillu. Sädehtivä hymy huokui tyytyväisyyttä siihen mitä hän näki kun vedin hihattoman päältäni ja potkin bokserit kokonaan pois. Elimeni oli kova ja Nellien katse hyppi pitkin kroppaani, kasvojani, palaten liki joka välissä seisovaan munaani, samalla kun hän puri huultaan.
- Saanko mä ottaa susta kuvan? Kysyin suoraan.
- Tarviiko mun esitellä paikkoja kuten Jessica teki. Nellie kikatti hyväksyvästi.
- Ei. Oo just noin. Sanoin ja kaivoin puhelimen paremman puutteessa.
- Entä jos haluan? Nellie kujersi ja kosketti itseään kiusoittelevasti yhdellä kädellä.
- Mä haluan ikuistaa sut nyt just noin. Jos sä haluat niin mun Polaroid ja järkkäri tulee sitten Lahdesta muiden mukana. Sit voidaan ottaa millaisia kuvia ikinä kehtaat.
Nellie hymyili leveämmin hyväksyvästi ja otti eroottisen asennon pornon sijasta. Jalat olivat toki edelleen auki mutta tuo pillu oli kaunis ja viettelevä pornon sijasta. Napsin muutaman kuvan ja Nellie nautti huomiosta. Saatuani mielestäni kaiken mitä halusin, heitin luurin pöydälle ja laskeuduin Nellien päälle. Asetin kärjen Nellien pienten häpyhuulien väliin ja painoin huuleni hänen huulilleen.
En kysellyt enää valmiutta, tätä valmiimmaksi nainen ei tule. Painoin hiljaa kärjen sisään samalla suudellen ja pakottaen hänen huokaisunsa pakenemaan nenästä tuhinana. Toinen työntö kattoi varrestani puolet tuhinan voimistuessa. Nellie oli tiukka mutta liukkaus piti huolen että naiminen oli vaivatonta. Minulla alkoi olla olo että kaikesta seksistä saattoi olla pitkäkin aika hänelle. Kun painoin kolmannella itseni häneen kokonaan voihkaisu rikkoi suutelumme. Aloin naida häntä ja nautin kun hänen kasvonsa vääntyi nautinnosta. Tauko suihinoton jälkeen oli auttanut ja minun ei tarvinnut varoa laukeamista ainakaan vielä. Liikuin ensin hellästi pitkin vedoin ja vain katselin tuota silmät kiinni nauttivaa blondia. Kynnet upposivat selkääni hieman kivuliaasti ja tihensin tahtia. Aloin tosissani käyttää lantiota jolloin Nellien silmät räjähtivät auki kun hän uikutti tuskainen katse silmissään. Nellien lantio pumppasi vastaan samaa tahtia teinitytön halulla ja jäntevyydellä. Hänen äänensä katkeili ja taas kimeni. Välillä hän voihkaisi jotain ruotsiksi. Työntelin nopeasti välillä hidastaen pohjassa, käyttääkseni voimaa Nellien täyttämiseksi. Tämä oli aina liikaa ilmeestä päätellen joten toistin sitä muuttaen nopeamman tahdin melkein kuin tauoksi minulle mutta Nelliessä näkyi päinvastainen reaktio. Kun neljännellä kerralla painoin itseni niin syvälle tiukkaan vaaleaäverikköön hän räjähti alleni.
- Johan! Hän sai kiljutuksi nimeni ruotsiksi.
Lantio allani alkoi täristä ja sätkiä kovaa mikä vain pahensi Nellien orgasmia minun edelleen painaessa kyrpääni niin pohjaan kuin sain. Hän yritti suudella uikuttaessaan mutta ei saanut kuin suukon aikaan kun toinen aalto pyyhkäisi ylitse ja vapina levisi lantiosta jalkoihin. Korot osuivat selkääni kipeästi ja pillu puristi minua mutta painelin edelleen itseäni syvemmälle häneen. Suutelin hänen vikiseviä huuliaan joiden huulipuna oli jo hieman antanut periksi. Tunsin että orgasmi laantui ja aallot heikkenivät joten en rääkännyt enempää. Vedin itseni ulos hänestä. Sen sijaan otin hänen vasemman nännin suuhuni odottaessani pomoni toipumista jossa ei mennyt kauaa. Pian käsi ilmestyi niskaani ja teki selväksi että hän piti siitä mitä tein hänen rinnalleen.
- Se tuli tarpeeseen. Hän sanoi edelleen raskaasti hengittäen.
- Paras orgasmini ehkä koskaan. Kiitos siitä sinulle, Johannes. Hän sanoi ja veti minua hellästi leuasta suutelemaan rinnan sijasta suuta.
- Edellisestä taisi olla aikaa? Kysyin koska minua oikeasti kiinnosti.
- Tietäisitpä vaan… Hän naurahti.
- Kerro. Meillä tulee olemaan aikaa eikö? Nellie nauroi.
- Niinno, miksei. Hän sanoi ja kurottautui ottamaan pienen käsilaukkunsa pöydältä josta kaivoi puhelimensa.
- Tässä olen minä vielä reilu vuosi sitten.
Kuvassa oli selkeästi Nellien kasvot mutta hän oli, ei nyt läski mutta lihava.
- Karl lopetti seksin kanssani vuosia sitten. Kun lihoin, hän haukkui minua vaikka lihoi itsekin. Söin ja lihoin lisää. Vähän yli vuosi sitten kun tajusin että vihaan miestäni ja sanat eivät enää sattuneet päätin muuttua. Laihdutin ehkä liiankin nopeasti ja kirurgi auttoi lopussa nahan kanssa.
- Karlin kiinnostus ei palannut?
- Palasi. Mutta miksi ottaisin lihavan ja ilkeän miehen takaisin. Karl nukkuu edelleen tässä sohvalla.
Nelli nauroi katsoessaan lemmen tahraa joka oli ilmestynyt vitivalkoiseen sohvaan. Mutta jatkoi tuhmalla hymyllä.
- Koska huomasin että Karlia ärsytti että näytin hyvältä mutta en antanut edes koskea, jatkoin. Nuorensin alapään, valkaisin, täytin rinnat ja käytin kotona mitä seksikkäämpiä asuja. Aloin saada vislauksia töissä ja muualla ja näin miten Karlia ärsytti vielä enemmän. Sitten alkoi ehdottelut. ”Heitä toi läski pois ja tuu kahville.”
- Mitäs Karl? Kysyin.
- Raivosi, vaikka kieltäydyin näille ehdotteluille. Nellie naurahti.
- Se antoi kuitenkin idean, aloin olla puutteessa, leikin uudella kehollani aina kun ehdin mutta se ei ollut sama. Mieshuoraa en halunnut ostaa ja täällä kaikki on niin tuttuja. Lisäksi pidän suomalaisista miehistä kun täällä lähes kaikki ovat ruotsalaisia ainakin puoliksi. Niinpä aloin hakea firmaan juuri oikeaa miestä. Joku joka hoitaa firmalle kaavailemat jutut ja minua siinä ohessa. Nellie nauroi.
- Ja sitten minä polo hain töihin? Nauroin takaisin.
- Niin. Kymmenien hakemusten jälkeen. Muut hurreja, liian nuoria tai vanhoja. Olin luovuttanut kunnes pikku hiprakassa luin sinun hakemuksesi. Sitten katsoin facebookkisi ja ehkä vähän koskettelin itseäni kun mieli alkoi laukata. Nellie sanoi ja taisi kiihottua taas puheistaan.
- Noh, sitten soitin ja kerroit itsestäsi ja ne asiat. Sitten koskettelin jo banaanin kanssa. Ehkä vähän puhelun aikanakin. Nellie jatkoi sanoen viimeisen lauseen kuiskaten ja koskien vähitellen laskenutta elintäni.
- Mitenhän luulet että Karl reagoi kun kuulee että sinulla on uusi työntekijä? Nauroin ja annoin Nellien jatkaa hiljaista runkkaustani.
- Oletan että se ei pidä palkkaamisestasi. Kun taas sitä että olet suomalainen, hyväkroppainen nuori mies enkä anna sinun tehdä töitä paita päällä ja lääpin aina kun ehdin… Noh, sitä se tulee vihaamaan. Nellie nauroi ja kumartui kontilleen imemään minua.
Huokailin ja katsoin Nellien taitavaa työskentelyä. Huomasin että hänen pystyssä oleva peppunsa heijastui aika riettaasti kirjahyllyn lasista ja sitten taas katsoin Nellietä joka ahmi enemmän suuhunsa ja sai tästä asennosta lähes kaiken nieluunsa. tunsin että olin tulossa niin monen läheltä piti tilanteen jälkeen ja Nellie selkeästi tajusi sen myös imien kovempaa. Täristessäni ja tuntiessani miten Nellie nieli sitä mukaa kuin aallot täyttivät hänen suutaan. Sain vain voihkaistua tunteelle ja sille miten nopeasti kaikki oli muuttunut.
Nellie nieli suunsa tyhjäksi ja suuteli värisevää varttani tuijottaen minua kauniilla silmillään, hymyn kielien vain sitä miten hän halusi tehdä äskeisen vielä monen monta kertaa. Minä makasin raukeana liki usvassa kelluen.
- Tappoiko Jessica minut sillä lasilla? Sain huokaistua.