(Jatkoa tarinalle Birgitta ja Toni, osa 2)

Viime päivät ovat olleet aikamoista sekamelskaa päässäni. Ensin hotellimatka tätini kanssa naisena ja samankaltaisten ihmisten tapaaminen siellä. Sitten kotona Gitta-mummin kanssa keskustelu ja päätös aloittaa hormonihoidot tai ainakin verikokeissa käyminen. Päädyin vielä rakastelemaan mummia hänen vastaanottohuoneessaan sairaalassa, kun koko päivän oli kiihottanut piilotella pikkuhousuja ja sukkahousuja farkkujen alla koululla. Nyt sitten ne ovat tuossa pöydällä, pari purkkia pillereitä. Gitta teki reseptin, kun kokeiden tulokset olivat tulleet. En meinannut uskaltaa niitä käydä apteekista hakea, mutta muut saivat minut puhuttua rohkaisemaan mieleni. Onneksi farmaseutti oli mukava, eikä mitenkään kohautellut kulmakarvojaan, vaan hyvin asiallisesti opasti, miten hormonipillerit otetaan ja mitä niiden käytöstä voi alkuvaiheessa seurata. Käyn hakemassa lasin vettä.

Mutta se pilleri on edelleen ottamatta. Ajatukseni pyörivät kehää, enkä saa niistä kiinni. Pyörittelen puhelinta kädessäni kuin stressilelua, kun en muutakaan osaa tehdä. Uskaltaisinkohan kysyä Miralta? Hän ainakin varmasti ymmärtäisi.

”Mira.”
”Mira… Toni tässä, muistatko?” ”
”Totta kai, anna kun arvaan, haluat kysyä minulta jotakin?”
”Kyllä, tarvitsen tukeasi.”
Nielaisen ennen kuin jatkan.
”Pelottiko sinua ensimmäinen pilleri tosi paljon?”
”Kyllä, se on vaikea ja pelottava hetki. Vaikka eihän siinä juuri silloin mitään tapahdu, mutta silloin päätöksestä tulee todellista. Sinä pelkäät katuvasi, mutta se on normaalia. Kun olet ottanut sen ensimmäisen, niin jatko on helpompaa. Pelko muuttuu helpotukseksi.”
”Kiitos, Mira.”
”Olemme Leon kanssa ensi viikolla työmatkalla siellä teillä päin, voitaisiin tavata ja jutella lisää, jos haluat?”
”Se voisi olla kivaa, laita viestiä.”

Se on vain yksi pilleri, ei se tee vielä mitään yksinään. Heitän sen suuhuni ja juon vettä päälle nielaisten sen. Nyt se on tehty, muutos on alkanut. Mutta käteni tärisevät, mitään ei vielä tapahtunut, silti tuntuu, että jotain peruuttamatonta on alkanut. Ei kehossani vaan mielessäni. Entä jos kadun, entä jos kehoni tunnu omalta. Jos tämä oli vain Anne-tädin ja vaatteiden aikaansaamaa seksin huumaa? Mutta samalla outo, lämmin helpotus, että olen ottanut askeleen.
”Pelko muuttuu helpotukseksi.”
Niin Mira sanoi, toivon hänen olevan oikeassa. Äiti, missä äiti on, nyt tarvitsen häntä. Tarvitsen nyt äidin kainaloa. Turvaa. Kuinka ollakaan hän on keittiössä laittamassa meille iltaruokaa.
”Mikä nyt, kulta?”
Tietysti hän yllättyy, kun tulen keittiöön saman tien painautuen häntä vasten halaukseen. Mutta samassa hän huomaa, että tärisen.
”Otit sen, eikö niin?”
Nyökytän hiljaa pääni vasten hänen olkapäätään. En halua nyt puhua, tässä tunnen olevani turvassa. Äidin tuttu tuoksu rauhoittaa aina, sillä on valtava voima. Kädet silittävät hellästi selkääni, kun äiti vetää minua tiukemmin syliinsä. Rauhoittuminen tekee minut tietoiseksi muustakin, nimittäin äidin täyteläiset rinnat painuvat minua vasten.
”Kaikki on hyvin, rakas, olen tässä sinun turvanasi.!

Autan äitiä laittamaan pöydän valmiiksi ja muut saapuvatkin pian syömään. En tarkoituksella sano mitään pillereistä, koska tahdon nyt vielä hetken pitää asian omanani. Onneksi kukaan ei muista kysyä asiasta, vaikka epäilen mummin katseista hänen muistavan hyvinkin asian. Sitten tulee meidän nykyään normaali tapamme jakaa petikumppanit yöksi ja Petteri sanoo menevänsä auttamaan Ritaa rintojen kanssa. Anne katsoo minua.
”Tahdon Tonin tänä yönä.”
”Ei.”
”Mitä?”
Äitini kielto yllättää Anne-tädin aivan täysin.
”Toni tulee tänään minun kanssani.”
Mummi on hiljaa, tajuan hänen arvaavan mistä on kyse.
”Millä oikeudella...”
”Prinsessan.”
Äitini tyly toteamus näyttää järkyttävän Annea, sillä hän ei ole tottunut tällaiseen. Reaktio saa minutkin hämilleen. Anne painaa päänsä alamaisesti.
”Kyllä, Prinsessa, olette oikeassa.”

Asia oli sillä selvä, eikä siitä enää keskustelu loppuillan aikana. Katselemme äidin kanssa myöhään televisiota, kunnes hän lopulta nousee.
”Käyn pesulla, tule sitten perässä.”
Kuulen, kun äiti tulee pesulta ja menen itse vuorostani. Ajatukseni harhailevat ja kuva mielessäni kauniista äidistäni alastomana kuivaamassa itseään pyyhkeeseen saa minut kovettumaan. Äitini on minusta todella kaunis. Tuleekohan minusta naisena yhtä kaunis? Ajatus yllättää minut, tällaista en ole ennen ajatellutkaan. Eihän se heti tapahdu, menee kauan, että hormonit tekevät näkyviä muutoksia. Eikä hiuksetkaan kasva hetkessä. Ehkä keväällä minulla on ihanat pitkät hiukset, pienet rinnat ja pyöreämpi peppu. Toivottavasti. Kuivaan itseni hitaasti ja menen äidin makuuhuoneeseen. Hän makaa sängyllä ohuessa yöpaidassa, niin kauniina. Nähdessään minut hän hymyilee.
”Laita pyyhe pois ja tule kanssani sänkyyn, kulta.”
Käyn sängylle ja painaudun hänen kylkeensä, alasti, prinsessasauvani hiukan kovettuneena. Tunnen lämpimän ihon hänen kietoessa kätensä ympärilleni ja vetäessä minut lähemmäs.

”Miltä tuntuu, rakas?”
”Vähän pelottaa... ja mietin miltä näytän tulevaisuudessa.”
”Miltä?”
”Hiukset pidemmät, edes pienet rinnat, pyöreämpi peppu... kauniita, kuten sinulla.”
Äiti hymyilee ja suutelee minua pehmeästi.
”Sinusta tulee kaunis, minä tiedän sen.”
Nuo sanat ovat juuri mitä tarvitsin ja äidin käsi liukuu silittäen selkääni pitkin alas pakaralleni puristaen sitä sitten hellästi. Kovetun vasten hänen reittään.
”Tänään olet vielä minun poikani, jonka vielä kerran haluan, huomenna alkaa tyttöytesi.”
”Pidätkö silti minua vielä näin?”
”Aina, rakas.”
”Rakastan sinua, äiti.”
”Minäkin sinua, rakastele minua, poikani.”

Käännyn äitini päälle, tahdon ottaa hänet. Hän on minun ja levittää halukkaasti reitensä minulle. Turvallinen käsi ohjaa minut sisälle. Työnnyn kerralla sisään tuohon ihanaan pilluun. Se on lämmin, märkä ja tuttu. Kun olen pohjassa, äitini kietoo jalkansa ympärilleni.
”Hitaasti, kulta, tänään hitaasti.”
Liikun rauhallisesti, työnnyn syvälle saaden äitini voihkaisemaan. Minulla ei ole kiire, tiedän äitini haluavan minua jatkossakin. Olen aina hänen. Äiti kohottaa päätään suutelemaan huuliani. Se on ihanaa, kiihkeää ja tiedän voivani aina suudella häntä, vaikka huuleni olisi punatut. Äidin kädet vetävät minua tiukemmin vasten häntä ja tunnen hänen rintansa painautuvan vasten rintakehääni. Aikanaan ne toivottavasti painuvat vasten minun rintojani. Olemme pitkään lukkiutuneina toisiimme kyrpäni ollessa syvällä äitini pillussa. Ehkä voin kutsua sitä edelleen siksi, eihän se miksikään muutu. Olen vain tyttö, jolla on kyrpä. Ei, ei vain tyttö vaan nainen. Ajatus saa minut tärisemään.
”Rakas, laukea sisääni, anna äidille spermasi.”
Äidin pillu on turvallinen, ihana. Ehkä paras tunne olla samaan aikaan äidin sylissä ja sisällä.

Ryhdymme liikkumaan yhteisessä rytmissä, olemme yhtä ja yhdessä. Äidin kynnet raapivat selkääni ja hänen hengityksensä tuntuu kuumana kaulallani.
”Anna tulla, kulta.”
”Kohta, äiti.”
Olen lähellä, mutta haluan äidin saavan kanssani. Kiihdytän hiukan tahtia, yritän työntyä syvemmälle, pidentäen samalla. Äitini vastaa jokaiseen liikkeeseeni nostaen lantiotaan minua vasten. Hengityksemme tihenee, äidiltä pääsee pieniä voihkaisuja kertoen hänen nauttivan.
”Nyt Toni... nyt!”
Äidin pillu kramppaa kyrpäni ympärillä ja jatkan työntöjä äitini voihkinnan soidessa korvissani. Vain hetki ja tunnen lämmön leviävän vartalooni, kun siemeneni purskahtavat syvälle äitini emättimeen. Työnnyn pohjaan asti ja nautin, kun nytkähtelen syvällä äitini sisällä hänen voihkaistessa jokaisella kerralla.

Olemme sylikkäin pitkän aikaa, hengityksemme tasaantuvat meidän syleillessä. Äiti silittää minua hellästi.
”Olet ollut ihana poika, Toni. Muista, että mikään minun rakkaudessani sinuun ei muutu. Olet aina minun lapseni.”
”Tiedän, äiti.”
Käännyn äidin päältä makaamaan hänen kainaloonsa. Siinä on niin hyvä olla. Kaikenlaisia ajatuksia risteilee päässäni, mutta yksi asia minua kummastuttaa.
”Mikä se prinsessajuttu on? Anne reagoi siihen tosi vahvasti.”
Äiti on hiljaa aika pitkään, tiedän ettei kannata hoputtaa, jos haluan saada vastauksen. Lopulta hän huokaisee.
”En tiedä itsekään vielä kunnolla. Tiedän vain, että se on minun paikkani ja outoa kyllä, Anne on silloin alamaiseni.”
”Kuulosta oudolta.”
”Älä siitä välitä, nukutaan nyt.”
Käperryn äidin kanssa sänkyyn.
”Hyvää yötä, rakas.”
”Öitä, äiti.”
Huomenna alkaa uusi elämäni, olen nainen, vaikka en vielä julkisesti.