”No niin, nyt se on valmis, meidän koti ikuisesti”, Markku sanoi, lyöden viimeisen naulan taloon. Hymyilin hänelle, kietaisten käteni hänen ympärilleen, ”kiitos kultaseni, sä oot mun aarteeni.” ”Nyt päästään 'vihkimään' joka ikinen talon nurkka”, Markku jatkoi vielä katsoen minua rakastavin silmin. Meillä oli toisillemme lempinimiä, minä sanoin…
