Linkki edelliseen osaan: Sari ja minä 1.
Sarin äiti, Lyyli, oli Sarin saadessaan 35-vuotias. Nyt Lyyli on siis jo 78-vuotias. Pituutta on noin 160 cm ja painoa 170 kg. Olemus on hyvin pallomainen. Vatsaa riittää niin pitkälle eteen, sivuille kuin alaskin. Se roikkuu reilusti reisien päälle. Tukka on lyhyt ja hyvin vaaleanharmaa, lähes valkoinen. Luonteeltaan Lyyli on iloinen ja kujeilevainen. Oikein ystävällinen vanha mummo.
Vaikka painoa on paljon, silmiinpistävintä on kuitenkin hänen suuret tissinä. Ei siis tarvitse ihmetellä, mistä vaimoni Sari on ihanat suurehkot tissinsä perinyt.
Lyylin tissit menevät hyvin suuren vatsan päällä napaan saakka. Jos vatsa ei tissejä kääntäisi eteenpäin, ne menisivät alemmaksikin. Tissit eivät ole pyöreät tai sylinterimäiset vaan aika litteät. Mutta pitkät. Jättimäiset, roikkuvat tissit. Ne lähtevät hyvin litteinä ja paksunevat hieman nännejä lähestyttäessä. Mietinkin usein, millaiset rintaliivit Lyylillä oikein on. Vai saako tuollaisille tisseille liivejä lainkaan. En tietenkään kehtaa kysyä. Oikein suuriin liiveihin ne toki saisi jotenkin rutistettua kasaan, mutta siltä ei näytä ulospäin. Vaatteina Lyyli suosiikin mekkomaisia ja oikein löysiä asusteita.
Lyylin jalat ovat paksut reisistä, ja on käsissä on paksuutta myös. Takapuoli on aivan valtava. Takapuolen yläosassa on kuin suuri hylly siinä, missä kohden selkä alkaa.
Lyyli käy meillä usein, kun asuukin melko lähellä. Hän on juuri tullut meille kylään ja kävelin eteisessä häntä vastaan. Moikkasin ja lähestyin. Vaimoni oli keittiössä. Levitin käteni ja halasin niin kuin ollaan aina tehty tavatessamme.
- Kiva kun tulit käymään, sanoin Lyylille.
- On, on, Lyyli vastasi iloisesti.
Käteni eivät Lyylin ympäri kunnolla mahtuneet, mutta kyllä siihen takapuolen sivun reunalle. Toinen käteni meni lapaluiden kohdalle ja toinen alemmaksi. Aina halatessamme teki mieleni hieroa tuota suurta takapuolta, mutta en uskaltanut. Mitähän siitä olisi Lyyli tai vaimoni sanonut. Voisi tulla huutoa. Ujutin kuitenkin kättäni usein selkää pitkin niin alas ja lähelle takapuolelta kuin uskalsin. Jospa joskus voisin hipaistakin.
Nyt käteni oli juuri takapuolen alkamiskohdassa. Tunsin reilun kokoisen ja pehmeän kaaren alkavan siinä selän alarajalla. Hieroin ylemmällä kädelläni lapaluiden kohtaa ja liikutin myös alempaa kättäni hyvin hienovaraisesti. Kiinnostuneena valtavasta pyllystä laskin kättä vielä muutaman sentin. Ihanan pehmeää. Teki mieli puristaa.
Vaikka Lyyli on lähes 50 vuotta minua vanhempi, hän tuntuu nuoremmalta kuin onkaan. Ehkä se on tuo pirteys ja iloisuus. Ja Sarin äitikin kun hän on, olemuksissa on samaa, vaikka ulkonäössä ei enää olekaan.
Lyyli painautui minua vasten hieman enemmän ja taputteli selkääni. Meidän halaamisemme vain jatkui. Emme olleet koskaan halanneet näin pitkään, ja aloinkin ihmetellä tilannetta. Pitäisikö irrottaa käteni ja perääntyä. Nostinkin hieman alempaa kättäni, mutta Lyyli puristi minua silloin kovemmin itseensä päin. Laitoin käden takaisin mutta vielä alemmaksi. Nyt käteni oli jo kokonaan hänen suurella pyllyllään. Ensimmäistä kertaa. Otin riskin ja puristin varovasti. Lyyli painoi päätään minuun ja puristi käsillään selkääni.
Puristin takapuolta uudelleen. Lyyli ei enää taputellut selkääni vaan käsi oli melko paikoillaan. Hän vain puristi minua itseään vastaan. Kovemmin. Nyt kuulin myös Lyylin voimakkaamman hengityksen.
Mieleni teki jatkaa, mutta toisaalta ihmettelin, mitä tapahtuu. Miksi näin pitkä halaus. Nyt pitäisi kyllä päästää jotenkin irti, sillä kohta vaimoni ihmettelisi, jos olen pitkään eteisessä hänen äitinsä kanssa. Sari oli onneksi edelleen keittiössä.
- Ihana nähdä, sanoin ja irrotin jo toista kättä Lyylistä.
Lyylinkin ote hieman heikkeni.
- Niin on. Oikein on mukavaa. Kuinkas täällä menee?
Lyyli irrotti toisen kätensä otteen. En malttanut olla puristamatta pyllyä vielä yhden kerran ja sitten otin käden pois.
- Oikein hyvin menee, vastasin. - Sitä samaa kuin viime viikolla.
- Vai samaa vaan. Kai nyt jotain uuttakin tapahtuu?
- No juu, jotain pientä nyt aina.
Lähdimme kävelemään kohti olohuonetta ja vaimoani. Lyyli edellä ja minä perässä. Lyyli kävelee melko hitaasti ja hänen pyllynsä heiluu puolelta toiselle. Minä seuraan ihan perässä.
- No niin, tulittehan sieltä, Sari sanoi meille.
- Tultiinhan me. Ei sitä nyt kiireellä tässä iässä, Lyyli vastaa. - Tässä olisi teille vähän herkkuja.
- Kiitos äiti, Sari vastaa ja halaa äitiään.
Kiersin sohvapöydän ja istuin sohvalle, kun Lyyli ja Sari avasivat Lyylin tuomaa suklaarasiaa. Molemmat maistelivat muutamia eri makuja, mutta itse en niin konvehdeista välittänyt. Lyyli siirtyi viereeni sohvalle istumaan. Hän tuli keskipaikalle, ja kun leveyttäkin Lyylillä oli, niin aivan kiinni minuunhan hän tuli. Ollaan me istuttu vierekkäin ennenkin, mutta ei ihan näin tiiviisti. Vaimoni ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota, vaan otti vielä yhden suklaan.
Käteni oli sohvalla, enkä sitä äkännyt siirtää, kun Lyyli jo romahti kämmeneni päälle. Vaikka painoa anopilla oli, ei se niin tuntunut. Tiukalta toki. Ja sohvahan jousti. Mietin, mitä tekisin. Vedänkö käteni pois vai huomautanko asiasta. Asiaa mietittyäni se oli jo myöhäistä. En voisi enää sanoa, että hei, olet istunut jo viisi minuuttia käteni päällä.
- Keitänkö kahvit, Sari kysyi.
- kyllä sopii, vastasin.
- Ainahan se maistuu, Lyyli sanoi hymyillen.
- Minäpä teen. On meillä kaapissa jotain pullaakin, Sari sanoi ja lähti keittiöön.
Liikutin hieman sormiani. Lyyli katsoi minuun ja hymyili.
- Teillä on oikein mukava sohva, Lyyli sanoi, ja hytkäytti hieman pyllyään. - En muistanutkaan, kuinka on hyvä istua.
- On se mukava, vastasin. Vanha se on mutta ihan ajaa asiansa.
- Jo vain vanhakin voi olla hyvä. Monet asiat jopa paranevat vanhetessaan.
Lyyli nousi hieman sohvalta, mutta vain hieman. Sain kättäni liikuteltua, mutta en otettua pois. Sen verran hän passasi takapuoltaan. Odotin, että Lyyli nousee kokonaan, mutta ei. Ei vaan noussut. Käsi oli jumissa edelleen. Sain kuitenkin käännettyä kämmenpuolen ylös, kun käsi oli jotenkin vääntyneenä niin että tuntui. Lyyli laskeutui takaisin. Jumissa oltiin, mutta käsi oli hieman paremmin.
Arvelin anoppini pillun olevan nyt aika lailla käteni kohdalla. En sitä tuntenut, koska etenkin paksu mummohame oli välissä. Lyyli hytkytteli hieman taas pyllyään ja nousi lähes kokonaan ylös.
- Pysypäs poikaseni vain paikallaan. Älä liiku, Lyyli sanoi hiljaa ja nopeasti.
- Ok, sanoin hämilläni ja pidin kättä paikallaan.
Lyyli kääri hamettaan ylös. Sitten hän istui käteni päälle. Lyyli asetti hameen niin, että näytti kuin hametta olisi myös takapuolen alla. Tunsin sormillani pillun ja tuuhean häpykarvoituksen. Anopilla ei näköjään sitten ollut pikkareita. Mitenkähän on muulloin.
Tunsin hieman kosteutta kädessä, vain hieman. Liikuttelin sormiani ja kaksi sormeani upposi kuin puolivahingossa Lyylin pilluun, niin kohdillaan taisi olla. Menipä helposti. Olin ihan hiljaa, enkä tiennyt, mitä tapahtuu. Puna nousi varmaan poskilleni enkä uskaltanut katsoa Lyyliä. Mietin jatkanko vai pitäisikö vetää käsi pois.
- Eikö olekin mukavaa? Lyyli kysäisi minulta.
- Juu, on, on toki, vastasin. - Mikäs se on tässä kahvia odotellessa mukavassa seurassa.
Käteni ei liikkunut mutta liikutin sormiani. Jospa saisin käteni parempaan asentoon, kun vähän tämä asento vääntää.
- On tämä sohva kyllä vaan mahottoman hyvä. Tuntuu vaan paranevan. Tuntuu oikein hyvältä. - Voisiko se vielä vähän parantua, jos tässä hivenen vielä nousisin ja istun uudelleen? Mitäs sanot poikaseni.
- Juu, niinhän siinä voisi käydä, vastasin edelleen hämilläni.
- Minäpäs nyt nousen vähän. Laitapa sormesi paremmin. Mummi tahtoo nyt niitä lisää.
Lyyli nousi hiukan, nostin neljä sormea pystyyn ja peukalo osoitti kämmenen sisään. Lyyli laskeutui hyvin hitaasti. Vähän oli käteni huonossa asennossa, mutta ei sitä tässä istuessa paremmin saisi.
Vaikka pillu ei kovin märkä ollutkaan, alkoivat neljä sormeani upota pillun sisään. Lyyli heilutteli pyllyään sivu- ja pystysuunnassa laskeutuessaan ja vähä vähältä sormeni upposivat pilluun. Olivatpa ne sinänsä uponneet helposti. Tunsin nyt pillun kiristävän sormiani, mutta silti sormeni olivat menneet sisään niin helposti. En saanut ajatusta mielestäni. Tunne oli ihana.
Liikuttelin hieman sormiani. Kahta sormea enempää en ole kenenkään pillussa pitänytkään. Onkohan vaimoni perinyt myös ison pillun. En ollut aiemmin ajatellutkaan, että sormia voisi kahta enemmän työntää. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla. Vaikka sormeni olivat pillussa, ei erektiota vielä ollut jännityksen takia ilmaantunutkaan. Nyt alkoi ja farkut alkoivat kiristää.
Mitähän Sari ajattelisi, jos tietäisi, mitä täällä tapahtuu. Ja miten anoppi nyt tällaista. Poskisuukkoja korkeintaan on joskus ollut.
- Tuntuupa oikein hyvältä, Lyyli jutteli minulle. Nyt on hyvä. Oikein hyvä sohva.
- Onhan se, vastasin hämilläni. Entä kun Sari tulee? kysyin
- Kyllä asiat aina järjestyy. Älä yhtään huolehdi, poikaseni. Vielä jos sormiin saisi vähän liikettä, niin mummu tykkää.
Minä liikuttelin sormiani, mutta paljoa ei liikutteluvaraa ollut. Vuosien ajan olisin vain pyllyä halunnut hieman silittää, ja nyt yhtä äkkiä olikin sormet pillussa. Hyvin pieniä liikkeitä sain tehtyä, lähinnä levittelin sormiani ja taas takaisin yhteen. Mutta tuntuipa hyvältä. Ihana iso pillu. Olisi mielenkiintoista nähdä se ja samalla sormettaa.
Lyyli istui hieman etukenossa ja sohvan etureunalla, jotta käteni mahtui häneen takaansa. Suuri vatsa ulottui lähelle polvia ja roikkui jalkojen välissä. Löysät vaatteet vähensivät muotojen näkemistä, mutta kyllä ne näkyivät. Tissit vielä vatsan päällä piirsivät paitaan omat muotonsa.
Sari saapui jo kahvin ja pullien kanssa. Mietin, miten saisin kahviteltua, kun toinen käteni oli jumissa anoppini pillussa. Siitä huolimatta liikuttelin edelleen sormiani ja jännitin tilannetta. Mitähän Sari sanoisi, jos tietäisi. Jos Lyyli olisi hoikka, tämä ei onnistuisi. Nyt käteni jää aika lailla piiloon hänen pursuilevien muotojen taakse. Ja luojan kiitos suurehkon hameen.
- Kaadapa Sari meille kahvit, Lyyli pyysi.
- Tässä tulee, Sari vastasi. Kaadanko maitoa myös?
- Juu, kiitti, vastasin.
- Minä ottaisin myös kaksi palaa sokeria, Lyyli sanoi hymyillen.
Sormeni olivat 47 vuotta vanhemman naisen pillussa, anoppini pillussa. Ja vaimoni oli pöydän toisella puolella edessäni. Sormeni olivat vaimoni äidin pillussa. Ajatukseni kiersivät samaa rataa ja muuten olinkin sitten melko tuppisuuna.
Yritin ottaa kahvikuppia vasemmalla kädellä sohvapöydältä, ja yletyin juuri ja juuri. Pullaapa en voinutkaan ottaa toiseen käteeni, kun anoppini oli sen varannut. Katsoin Lyyliä, joka vain hymyili.
- Eikö pulla maistu, Sari kysyi minulta.
- Juu otan ihan kohta. Juon ensin muutaman hörpyn kahvia, vastasin ja yritin olla normaalin näköinen.
Laitoin kupin pöydän reunalle, mutta enhän ylettynyt lähellekään pullaa. Enkä edes yrittänyt sitä ottaa, koska en onnistuisi. Vilkaisin Lyyliä, joka vain edelleen hymyili. Hetken päästä Lyyli kurotti pullalautaselle ja ojensi sitä minulle.
- Otahan tästä poikaseni.
- Kiitoksia, vastasin.
Lyyli ei ole koskaan aiemmin käyttänyt poikaseni-sanaa minusta. Sarikaan ei näyttänyt reagoivan millään lailla. Ihmettelikö Sari sitä lainkaan. Toisaalta anoppi oli välillä aika muikea kielenkäytössään.
Otin kunnon haukun pullasta. No, nyt en voinut sitten juoda kahvia samalla, ja jokainen pullan pala kuivatti suutani, ja oli aina vain vaikeampi niellä.
Neljä sormeni olivat niin syvällä Lyylin pillussa kuin oli tuossa asennossa voinut mennä. Hänen 170 kilon painonsa pitää huolen, että paikallaan pysyy. Sormeni eivät paljoa liikkuneet, mutta nautin tilanteesta, vaikka jännitys oli aika korkealla.
- Mites äiti istut noin reunalla. Eikö olisi parempi nojata sohvaan, Sari kysyi.
- On tuo selkä taas vähän jumissa. Parempi istua vaan selkä mahdollisimman suorana. Tuntuu näin paremmalta. Nyt on oikein nautinnollinen asento, Lyyli vastaili.
- Hyvä, älä nyt vaan rasita itseäsi.
En pystynyt edes puhumaan, kun suu oli täynnä pullaa ja rutikuiva. Sitten Lyyli nousi hieman.
- Täytyypä tässä käydä wc:ssä, Lyyli sanoi pullan syötyään. - Vanhan naisen täytyy usein käydä.
Lyyli nousi ylös ja minä yritin saada käteni nopeasti jalkani viereen, ettei Sari huomaisi mitään. Onneksi Lyyli nousi oikein hitaasti. Kyllähän tuo painokin hidasti omalta osaltaan. Ja hametta riitti onneksi jalkojenikin päälle suojaamaan näkymää. Sain sormeni pois ja ne olivatkin jonkin verran märät, kun olivat olleet pillussa jo jonkin aikaa.
- Tuntuuko selässä, kun nouset ylös, Sari kysyi.
- Ei se paljoo, ihan hyvin tämä onnistuu, Lyyli vastasi.
Aika oli tuntunut melko pitkältä, kun jännityksessä olin. Jos sormet osuisivat sohvaan, märkä jälki voisi jäädä. Lyyli nousi, sain käteni vapaaksi ja nousin heti myös ylös, ettei Sari näkisi kättäni.
- Käyn hakemassa vettä, tuonko sulle, sanoin Sarille.
- Mä en tarvii.
Laitoin lasiin vettä ja pesin käden samalla. Kuivasin sen pikaisesti ja menin sohvalle takaisin. Nyt pidin molemmat kädet edessäni, join kahvia ja söin pullan loppuun. Molempia käsiä käyttäen.
Lyyli tulikin jo takaisin ja istui taas viereeni. Katsoessaan minuun hän hymyili tyytyväisenä.
- Vieläkö sitä kahvia ois. Voisin ottaa toisen kupposen. Ja olipas oikein hyvää pullaa. Voisin ottaa vielä toisenkin. Eihän sitä yhteen voi jättää, Lyyli sanoi, ja katsoi samalla minua.
