Vaalenpunaisissa crockseissa oli sievät nilkat, kun katselin niiden lähestymistä Saab 9000:n alta. Ne kuuluivat naapurin Maikille, mikä sai mieleni iloiseksi, vaikka olin jo puolen tuntia kiroillut ahtaudessa autoni alla. Ikävä kyllä, tässä hommassa kadehdin pienempikokoisia autoharrastajia. Olin elänyt autojen kanssa koko ikäni, vaikka kortin sain vasta puoli vuotta sitten, kun täytin 18.

"Moi Pekka! Miks sä olet siellä auton alla?", kuului heleä naisääni.
Punnitsin mielessäni, ryömisinkö pois nähdäkseni naapurin rouvan ihan livenä. Tyydyin kuitenkin sieluni syövereihin takertuneeseen kuvaan hehkeästä aikuisesta naisesta, jolla oli huumori säilynyt elämän pienistä takaiskuista huolimatta.
"Ei mitään vakavaa", ähisin. "Pakoputken kiinnike vaan pitää pientä naputusta joskus."
Olin allerginen kaikille ylimääräisille äänille kunnostamassani silmäterässä.

"Pyytäisin sulta pientä, tai ei niin pientäkään, palvelusta", Maikki aloitti.
Tiesimme molemmat, etten siitä kieltäytyisi.
"Kerro vaan!"
"Mulla on viikonloppuna ammattiyhdistyksen seminaari Jyväskylässä ja Mia jää yksin kotiin."
"Niin?"
"Voisitko katsoa vähän Mian perään, kun mun pitää lähteä jo aamuviideltä, vaikka kyllä hän pärjää?"
"Etkö ole kuullut, miksi mua kutsutaan kylillä?", kiusottelin Maikkia.
"Älä viitti, mä oon tuntenut sinut syntymästä saakka."
"Okei. Mä käyn tsekkaamassa, kun heräilen lauantaina."

Maikki oli ollut naapurimme iän ja kaiken. Tosiaan hän tunsi minut syntymästä asti, kun hän oli samalla laitoksella saamassa Miaa, kun äitini pyöräytti minut reilun viidenkilon kokoisena maailmaan. Maikin avomies oli häipynyt omille teilleen heti Mian syntymän jälkeen jättäen Maikin yksinään lasta hoitamaan ja maksamaan talolainaa.

Mian kanssa kasvoimme yhdessä ja olimme kavereita lapsuusajan leikeistä alkaen. Parina viime vuotena olin keskittynyt autolinjan käyntiin ja samalla kunnostanut isälleni jäänyttä Saabia, jonka korjauskustannus oli ollut asiakkaalle liian iso auton arvoon nähden. Miaa oli näkynyt vain harvakseltaan.

Niin, isällä oli autokorjaamo ja se oli tälläkin kertaa täynnä lähiympäristön kulkuneuvoja, joten harmikseni korjailin autoa pihalla. Äiti hoiteli korjaamon tilejä parhaansa mukaan samalla kuin muidenkn pienyritysten laskutusta ja kirjanpitoa. Isä oli hänen hankalin asiakkaansa, kun paperiasiat olivat faijalle varsin epämääräisiä juttuja. Autoja hän ymmärsi paremmin.

Maikki varmisti vielä perjantai-iltana, jotta muistan hänen seminaarinsa. Muistinhan minä.
Soitin lauantaina aamuyhdeksältä Mialle.

"Moi Peku!", hän vastasi heti.
"Oot sitten hereillä jo! Mä tulen käymään kohta."
"Tule vaan! Laittelen sitten aamukahvit tulemaan."

Kahvi tuoksui, kun pääsin naapuriin. Pöydässä oli itseleivottuja sämpylöitä.
"Kiva tavata sinuakin välillä", Mia tervehti iloisena.
"Samoin. On ollut vähän kaikenlaista viime aikoina." Istuin pöydän ääreen. Mia kaatoi minulle kahvia.

Sämpylät olivat herkullisia ja söin toisenkin.
"Otatko jälkiruoaksi täytekakkua?", Mia kysyi. Yllätyin. Synttäreistäkin oli puolisen vuotta.
"Maistuu toki! Miks ootte täytekakun tehneet?"
"Me juhlittiin eilen illalla, kun sain kaikki korvaukset. Se on nyt ohi!"

Tiesin, mistä oli kysymys. Pari vuotta sitten kuulin Mian kiljahduksia naapurista, kun olin korjaamolla ja menin katsomaan. Pimahdin heti, kun näin tiellä Heikin parin kaverinsa kanssa heittelemässä Miaa kivillä. Mia oli ihan kauhuissaan eikä uskaltanut liikkua minnekään. Heikki innosti kavereitaan keräämään tieltä kiviä ja heittämään niitä hänen kanssaan. En osaa sanoa, oliko kivien heittely pahempaa vai se, että kyseessä oli Heikki, jonka kanssa minulla oli ollut aina lämmin tai oikeastaan kuuma suhde. Joka tapauksessa kävin ylikierroksilla.

"Lopettakaa heti senkin perslävet!", huusin pojille.
"Katos Pöljä-Pekka! Nyt saat semmosen selkäsaunan, että toivot, ettet olisi ikinä syntynytkään!", Heikki huusi takaisin ja viittoi kavereilleen.
Otin kohti rynnännyttä Heikkiä kauluksesta kiinni ja rutistin. Adrenaliinin voimin nostin hänet ilmaan. Muut pojat kääntyivät ja pinkaisivat pakoon. Pidin Heikkiä ilmassa, kunnes rimpuilu lakkasi ja hän meni veltoksi, jolloin pudotin hänet maahan. Hetken päästä kuului, kun hän selvitti kurkkuaan ja kompuroi pari metriä poispäin. Selvittyään hän nousi ylös ja noitui minulle.
"Tätä saat, saatana, katua. Mä tulen vielä ja tapan sut!"

Menin Mian luokse. Mia tärisi ja itki. Hän otti minua käsivarresta kiinni.
"Mennään sisälle!" Koetin saada ääneeni rauhallisuutta siinä täysin onnistumatta.
Istutin Mian sohvalle ja jäin hänen viereensä. Hän niiskutti olkapäätäni vasten.
"Odotellaan kunnes äitisi tulee kotiin."

Seuraavana päivänä olin pihalla irrottamassa Saabin moottoritilasta osia ajatuksena löytää Ruotsista ehjä moottori. Pihaan kurvasi kaksi miestä henkilöautolla. Haistoin miehet heti poliiseiksi. Kun he nousivat autosta, niin tunnistin toisen Heinäseipääksi ja toisen Perunaksi. Heidän nimiään en tiennyt, mutta olin mielessäni antanut heille kuvaavat nimet.

"Päivää!", vingahti Peruna.
"Isä on tuolla sisällä", sanoin nostamatta päätäni konepellin alta.
Autokorjaamossa poliisit kävivät tämän tästä. Joskus aiheetta, toisinaan aiheesta ja usein löytämättä mitään selvitettävää.
"Sinua tällä kertaa tulimme tapaamaan", murahti Heinäseiväs.
"Siis mitä?", nostin pääni auton syövereistä ihmetellen.
"Selviää tuolla asemalla", mörisi Heinäseiväs ja viittoi minua autoon.

Istuin kuulusteluhuoneessa.
"Me olemme saaneet rikosilmoituksen, jonka eräs asianajaja...", Peruna painotti asianajajaa ja toisti.
"Eräs asianajaja on lähettänyt. Hänen poikaansa on eilen kohdistunut tapon yritys", Peruna jatkoi pitäen tauon, jotta viesti menisi perille.
"Sinua kuulustellaan nyt epäiltynä kyseiseen rikokseen", hän päätti viimein.
"Täh!", sain sanottua ja aikaisemmista poliisien kanssa tapaamisista tiesin, että nyt piti olla varovainen sanoissaan.

"Oletko syyllistynyt kyseiseen rikokseen eilen asuinpaikkanne edessä olevalla tiellä?", Heinäseiväs kysyi.
"En!"
"Oletko ollut kyseisellä tiellä eilisen aikana?"
"Olen ollut ja siinä sattuikin mielenkiintoinen tapaus. Yksi asianajajan poika kavereineen kivitti naapurin Miaa ja kun pyysin heitä lopettamaan, niin tämä poika hyökkäsi kimppuuni. Pidin hänet irti minusta, samalla kun hänen kaverinsa lähtivät lätkimään. Kun hän rauhoittui, niin päästin hänet lähtemään, jolloin hän huusi mulle jotain ja meni menojaan."
"Mitä hän huusi?", äänessä oli Peruna.
"Jotain, että tulee tappamaan minut. Saa tulla yrittämään!", tuohduin. Käskin itseäni rauhoittumaan.

"Ja sen jälkeen?", nyt oli Heinäseipään vuoro.
"Vein järkyttyneen Mian sisälle rauhoittumaan", vastasin lyhyesti.
"Pitää varmaan kutsua tämä Mia ja ne pojat tänne antamaan omat lausuntonsa", Heinäseiväs ehdotti Perunalle.

Arvasin, että minut jätetään kuulustelun jälkeen asemalle ja pitäisi onkia jostain kyyti kotiin.
"Mia on yksin äitinsä kanssa. Ei ne sieltä hakematta tule. Parempi, kun menette itse sinne", ehdotin viattomasti.
Poliisit katsoivat toisiaan nyökäten ja kotimatka oli järjestynyt.

"Onpa hyvännäköistä kakkua!", sanoin Mialle. "Kumpi teki?"
"Äiti teki pohjat ja minä koristelin", Mia sanoi ylpeänä.
Otin lusikallisen ja se kirjaimellisesti suli suussa.
"Herkullista! Ei liian makeaa."

"Naurattaa vieläkin,kun mä suutuin silloin sille lyhyelle poliisille, kun ne tulivat tänne", Mia hihitti.
"Ai, en mä ole kuullutkaan."
"No, mä kerroin niiden Heikin kavereiden nimet ja mitä ne teki. Uskoihan ne, kun mulla oli ruhje otsassa. Sit ne kysyi, että kuristitko sä sitä Heikkiä? Mä sanoin, etten tiedä, mutta en usko niin tapahtuneen."
"Sit se poliisi sillai ikävästi nenäänsä puhuen sano, et sitten nähnyt, vaikka olit muutaman metrin päässä keskellä kirkasta päivää", Mia jatkoi.
"Täh?", ihmettelin.
"Joo! Mä suutuin ja huusin sille, ettet jumalauta tule mulle vittuilemaan!"
"Ja?"
"Se meni ihan änkäks, kun mutsi sano sille, et mä oon ollu syntymästä asti sokea."
"Eiks se muka sitä tiennyt, tai huomannut?", ihmettelin.
"Ei kai sitten."

"Se hujoppi kysy, josko tämä Heikki olisi huutanut jotain?"
"Sanoin, et se uhkas tappaa sut, mut turhaan se suutansa soitti."

"Sit se lyhyempi kekkas, että mistä mä muka tunsin ne pojat, kun mä en niitä nähnyt", Mia nauroi.
"Sanoin, että totta kai tunsin. Tunsin mä teidätkin, kun Pekua haitte. Silloin vaan oli äänessä toi älykkäämpi ja katsoin sitä pitkää tyyppiä."
"Ei ne sit oikein muuta. Älykkäämpi käski mennä käymään lääkärintarkastuksessa, että saavat lausunnon, kun täytyy tutkia myös mahdollinen pahoinpitely."
"Mutsi oli vähän kiree mulle, mutta ymmärsi, että lämpenin."

Söin kakkupalan loppuun ja pidättelin röyhtäystä.
"Osaatko lämmittää saunan?", Mia kysyi äkisti.
"Joo. Ei ole ylen vaikeata."
"Mulle on, kun on puukiuas. Tai mutsi ei anna mun yksin lämmittää."
Kävin laittamassa kiukaaseen tulet.

"Tuut sitten mun kanssa saunaan!", Mia komensi.
"Onkohan se sopivaa? Mitä äitiskin siihen sanoisi?"
"Ei se ole nyt täällä. Eikä se antais mun mennä yksin."
"Ja jos sua ujostuttaa, niin emmä sua näe sen enempää kuin nytkään!", Mia nauroi.

Saatoin Mian lauteille, vaikka hän varoi itsekin kiukaan polttavia osia.
"Anna, mä heitän löylyä!", Mia pyysi.
"Haluatko?"
"Joo! Mutsi ei koskaan anna." Mia otti kauhan käteensä ja punnitsi sitä.

"Katso! Oikea takanurkka!" Heitto ei mennyt ihan takanurkkaan.
"Oli se takaneljänneksessä", myönsin.
"Nyt keskelle!"
"Napakymppi!", ihailin. En olisi itse pystynyt parempaan.
Mia oli niin innokas löylyn heittämiseen, että oloni muuttui tuskaiseksi. Oli pakko painaa päätä alas, vaikka mieluummin olisin katsellut Mian alastonta vartaloa.

"Vie mut suihkuun!", Mia oli löylytellyt tarpeeksi.
"Joo, mutta pääsethän sinä ihan itsekin."
"Kyllä kai, mutta en saa ikinä mutsilta anteeksi, jos saunassa sattuu jotain."

Autoin Miaa selänpesussa. Vaikka koetin ajatella jotain muuta, niin kullini koetti jatkuvasti nostaa päätään. Olinhan aina tykännyt Miasta ja tämä tilanne oli ainutlaatuinen. Mia poistui suihkusta ja siirryin kastelevien pisaroiden alle.

"Kerro, miltä minä näytän!", Mia pyysi ja pyörähti ympäri.
"Sä oot todella hyvänäköinen neitonen", sain sanottua.
"Ei tolleen! Mä haluan tietää, mitä sinä näet minussa, ihan oikeasti. Mutsi sanoo, et oon nätti, mutta mä haluan tietää tarkemmin. Rehellisesti, Peku!"

Suljin suihkun ja katselin alastonta Miaa.
"Sulla on vaaleat, vähän lainehtivat hiukset. Voinko sanoa vaaleat?"
"Tiedän kyllä vaalean ja tumman. Useimmista väreistäkin on käsitys, sellainen oma."
"Kasvonpiirteet on kauniit, ihan tosi, huulet keskimääräistä paksummat ja ihana hymy, kun et pärise. Nenä on terävä, enemmän pieni kuin suuri. Vasen silmä on sininen ja oikea selvästi hailakampi. Hieman elottoman näköiset, ainakin nyt kun tietää, ettet näe."
"Jatka vaan!", Mia kannusti.

"Vartalosi on solakka, tyttömäinen, muodokas kuitenkin, iho hyvin vaalea, ehkä jopa kalvakka. Et ole varmaan ottanut aurinkoa lainkaan!"
"Kädet ovat lihaksikkaammat muuhun vartaloon verraten", jatkoin.
"Nostelen käsipainoja aika paljon, pitäisi varmaan tehdä muutakin."
"Vatsassa ei mitään erikoista, pieni napa, no on siinä sellaista ihanaa pyöreyttä."
"Millaiset tissit mulla on? Tuijotit niitä saunassa!"
"Öööö, huippunätit. Mitä nyt sanoisin, kun toi ei kerro mitään ja kaikki tissit on mun mielestä nättejä. Ei mulla tisseistä ole sillai kokemusta. En ainakaan sun tisseissä muuttaisi mitään, mun silmillä ne ovat ihan täydelliset. Ei ne ole kaikkein kookkaimmat, mutta ei pieniäkään, jos sillä on jotain merkitystä. Mitä kuvia olen katsellut, niin ihan parhaasta päästä", selostin.

"Onks ne löysät?", Mia ravisteli tissejään sivuttain ja pystysuunnassa. Kullini pompahti.
"Ei todellakaan ole!"

"Sulla on lanteet pyöristyneet somasti."
Mia pyörähti ympäri ja heilutti peppuaan minulle.
"Tota ... pakarat on vähän enemmän poikamaiset kuin naiselliset, mutta ihan nätit ja ilokseen katselee."
"Jalat on sirot muihin tyttöihin verraten", jatkoin.
"No nyt kaunistelet selvästi!", Mia kiukustui.
"On ne ehkä laihanpuoleiset, polvet ovat oikein sopusuhtaiset mielestäni."

"Et sitten sanonut tussusta mitään!"
"No, kun en niitä ole niin nähnyt kuin kuvissa. Mitä tuosta sanoisi, ihan tavalliselta se näyttää, ei hyppää silmille, mutta ei jää jalkojen väliin piiloonkaan. Karvoitus on tuuheahko ja jonkin verran laaja."
"Onks se niinkuin pesukarhu vai?"
"No, kun vertaa hiuksiisi, jotka korostaa kasvojasi, niin karvoitus näyttää siihen verraten hoitamattomalle pöheikölle", tunnustin.
Mia jäi tätä miettimään ja pelkäsin hänen suuttuvan.
"Peku ... sä oot mun paras kaveri. Mä tosiaan arvostan, että sinuun voi aina luottaa. Niinku nytkin. Tää kertoi mulle paljon!"

"Saanko mä katsoa sua tarkemmin? Nyt kun olet tullut aikuiseksi", Mia kysyi.
Tiesin, mitä tämä tarkoitti ja tyytyväisenä huomasin, että kullini oli äskeisessä tentissä laskeutunut lähes lepotilaan.
"Totta kai!"

Mia otti kiinni hiuksistani, hipelöi korvani ja naamani.
"Sulla on tommoset pikkuviikset, tykkäätkö niistä?"
"Oon antanut olla, kun ei niistä haittaakaan ole."

Mia siirtyi selkäni puolella ja aloitti tunnustelemaan niskaani ja siitä alas pitkin selkääni. Kädet nousivat kylkiä pitkin ylös hartioille ja käsivarsille.
"Susta on tullut aika järkäle. Käytkö sä paljon punttisalilla?"
"Harvoin. Korjaamolla saa nostella kaikkea ihan tarpeeksi."

Mian kädet siirtyivät kainaloiden kautta tunnustelemaan rintakehääni samalla kun hänen tissinsä painautuivat selkääni vasten. Tunsin Mian vatsan pakaroillani, kun hän puristautui minua vasten hivelen käsillään yhä alemmas.
"Sulle on kasvanut muutamia rintakarvoja", Mia totesi.
"On tainnut kasvaa", mutisin. Niin kasvoi alapäässäni kullikin ojentautuen kohti vatsaani.

Mia kyykistäytyi vähän ja toivoin hänen käsien ohittavan häveliäästi tönkkösuolattuna haukena sojottavan kullini, mutta tiesin itsekin olevani väärässä sen suhteen. Mian kädet puristautuivat kulliini kiinni.
"Voin jopa uskoa, ettes valehdellut, kun sanoit minua kauniiksi", Mia iloitsi tunnustellen kulliani terskasta palleihin.
Huokaisin syvään. Mia jatkoi kullini sormeilua, vaikka johan se oli tullut hänelle tutuksi.

"Mä haluan tuntea tämän sisälläni!", Mia sanoi päättäväisenä.
"Ei kai sentään...", tilanne tuli eteeni yllättäen.
"Miksei? En mä ole sen kummallisempi kuin sun muutkaan tytöt!"
"Ei mulla ole muita tyttöjä! En mä ole ollut kenenkään kanssa."
"Sitten tehdään se molemmat ekaa kertaa!"

"Mutta kun mä pidän sua enemmän siskona kuin jonain tyttönä!", paljastin.
"Olet säkin mulle aina ollut isoveli, vaikka olen sua päivän vanhempi."
"Eikä edes ole mitään ehkäisyäkään!", parahdin paljastaen kiihkeän haluni tunkeutua Miaan.
"Nyt ei pitäisi tulla raskaaksi ja ei tartte mennä loppuun asti!"

Mia meni nojaamaan pesukoneeseen, otti tukea viereisestä penkistä ja pyllisti karvaisen mättäänsä minua kohti. Minua pelotti, mutta kiihko vei voiton ja vein kullini Mian pillulle notkistaen polviani toisella kädellä pesukoneesta kiinni pitäen. Koetin osua oikeaan kohtaan siinä onnistumatta. Muutaman yrityskerran jälkeen Mia otti kullini käteensä ja ohjasi oikeaan kohtaan. En ollut koskaan ollut näin jännittävässä paikassa. Työnnyin hitaasti Mian pilluun tai niin ainakin luulin. Mia otti vähän etäisyyttä ja hieroi pillunreikäänsä.

Uusi yritys onnistui paremmin ja pääsin ehkä jopa vähän sisään. Teki mieli survaista kulli pohjaan. Onneksi oli vielä pari solua aivoissa, vaikka kaikki muut olivat siirtyneet palleihin. Odottelin Mian reaktiota. Koetin painautua hitaasti kullini kanssa pillun syövereihin, mutta en tainnut edetä. Pelkäsin, että alan tärisemään ja polveni pettää altani.

Mia työnsi kovemmin vastaan ja hitaasti kullini tunkeutui Mian sisään. Päässäni humisi, melkein pyörrytti. Mian parahduksesta en tiennyt, oliko se itkua, naurua vai mitä. Vedin kulliani hitaasti ulospäin, mutta vastustamattomasti painoin sen takaisin koko vaatimattomalla pituudellaan takaisin. Uskalsin tehdö vielä toisen liikkeen, mutta sitten piti irrottautua Miasta, etten vain ampuisi spermojani hänen syövereihinsä.

Mia ojentautui ja kietoutui ympärilleni. Olipa hänessä voimaa, kun hän puristi minua lujaa. Käsi etsi jäykän kullini, joka puristautui Mian nyrkin sisälle.
"Näinkö?", Mia kysyi runkaten pillumahlasta liukasta kulliani.
"Joop!", murahdin ja koko alapääni värisi pitäessäni Miaan lähelläni.
Ei kestänyt kuin hetken, kun spermani lennähti pitkin pesuhuoneen lattiaa.

Liimasin Mian itseeni kiinni ja annoin suukon hänen päälaelleen. Mia painoi päänsä rintakehääni vasten. Pieni tippa valui silmästäni poskea pitkin, kun sisimmässäni ajattelin, että tässä on elämäni tärkein ihminen.

Ohjasin Mian pesukoneen kylkeen.
"Odota siinä!"
Avasin suihkun ja huuhdoin pesuhuoneen lattian. Olisi ollut noloa selittää Maikille, että Mia oli liukastunut saippuaan pesuhuoneessa.

Jatkoimme löylyttelyä. Istuin Mian lähelle pitäen kättäni hänen reidellään. Miakin oli hyvin hiljaa ja nakkasi silloin tällöin pienen tilkan vettä kiukaalle.

Iltapäivällä istuimme olohuoneen sohvalla. Musiikki soi taustalla. Mia oli ollut saunan jälkeen aika hiljainen ja mietiskellyt.

"Mä kyllä pärjään, jos sulla on jotakin muuta tekemistä", hän virkkoi.
"Ajattelitko ajaa minut pois?", kysyin suoraan.
"En todellakaan ajatellut! Sulla vaan menee koko päivä mun kanssa!"
"Niin olin ajatellut ja mielelläni jään sun kanssas, jos vain saan."
"Tietenkin!"

"Laitanko meille jotain ruokaa?", Mia kysyi.
"Tai jos mä haen kyliltä pizzat?", ehdotin.
"Käy sekin. Mutta mä voisin tulla mukaan ja syödään paikan päällä."
"Sit voidaan ajaa ihan kaupunkiin. Mä tiedän yhden hyvän paikan."

Pizzat maistuivat ja otimme vielä loput mukaan. Näin ohiajaessani pari tuttua, jotka ihmeissään katsoivat, jotta Pöljä-Pekalla oli tyttökin.
"Käydään hakemassa illaksi herkkuja sittarista!", Mia alkoi olla entisensä.
"Toki!" Mia käsipuolessani kiertelimme tavarataloa ja ihmettelimme tavaran paljoutta. Mia tuntui viihtyvän.
Sipsipussit pursuivat ostoskoristamme.

"Otetaan sulle jotain, mitä voit tarvita", Mia sanoi.
"Emmä mitään tarvitse!"
"Missä täällä on kortsut?"
Äimmistyin.
"Nuorilla miehillä pitää olla kortsuja!", Mia opasti ja lähdimme niitä etsimään.

Mia laittoi pizzojen jäänteet jääkaappiin.
"Mä keitän kahvit", hän totesi, ei kysynyt.
"Mä voin laittaa", ehdotin.
"Ei kun mä, tuntuu muuten, et olen ihan avuton. Ota täytekakku jääkaapista."

Mia laittoi kahvikupit tiskikoneeseen.
"Sit mennään parturiin!", Mia oli jo pois keittiöstä.
"Eihän ne taida olla aukikaan...", toppuuttelin.
"Tule!", kuului kylpyhuoneesta.

Menin perässä ja Mia tuli kylppäristä mukanaan eri kokoisia saksia, kampa ja harjakin. Hän suunnisti Maikin parisänkyyn.
"Saat raivata mun pöheikön", Mia alkoi riisumaan vaatteitaan. Olin innostuneen hämillinen ajatuksesta.
"Mutta vaatteet päällä et sitä tee, kun mä olen nakuna!" Riisuin kuuliaisesti vaatteeni.
"Ota lipaston oikeasta alakaapista pyyhe alle, niin saadaan siivottua helpommin."

Levitin pyyhkeen sänkyyn ja Mia meni sen päälle makaamaan levittäen vähän jalkojaan.
"En ole koskaan tämmöstä tehnyt", pyytelin jo etukäteen anteeksi osaamattomuuttani.
"Nyt on hyvä aloittaa."
"Millaiseksi tämä pitäisi leikata?", kysyin neuvoa.
"Ihan sellaiseksi kuin haluat! Vaikka paljaaksi! Kunhan on siisti."

Menin Mian jalkojen väliin ja levitin niitä vähän lisää. Harvoin olin nähnyt naisen pillua, varsinkaan oman ikäiseni. Ja nyt olin parturoimassa Mian, siis kaikista tytöistä juuri Mian, pillua. En sitä ihan paljaaksi saksisi. Aloitin kampaamalla, vaikka ei pillukarvoitus takussa ollut. Kampa oli sikäli hyvä, että sitä tukena käyttäen sain karvoista määrämittaisia. Ainakin melkein.

Siirryin Mian jalkovälistä hänen kyljelle ja sain saksikäteni parempaan asentoon.

Päädyin lyhentämään karvoituksen parin sentin mittaiseksi, jottei se ihan heti viidakoksi muuttuisi. Alavatsan ja nivustaipeet saksin niin lyhyeksi kuin sain. Pilluvaon kohdalla piti hengittää muutaman kerran rauhallisesti, kun käsi tahtoi täristä ja pelkäsin satuttavani Miaa saksilla. Onneksi käytössä oli myös aivan pienet sakset. Koetin varovasti painaa pilluvakoa paremmin esiin.

"Ei se kosketuksesta hajoa! Sanon sitten, jos ahistaa", Mia huoahti, kun huomasi epävarmuuteni,
Painelin häpyhuulia sivuun ja samalla en voinut olla tunnustelematta pillun kosteudesta liukasta pintaa. Siistin yksittäisiä karvoja ja sen varjolla sormeni pyöri Mian pillunhuulilla. Viimein oli pakko laittaa sakset sivuun, kun Mia alkoi välillä nykiä. Työnsin sormeni sisään. Siellä tuntui lämpimän kostealta. Hitaasti tunnustellen liikutin sormeani Miassa edestakaisin. Halusin työntää innokkaasti nyökkivän kullini sormen tilalle.

Kondomipaketti oli jäänyt puseron taskuun enkä malttanut lopettaa sormeiluani sen hakemiseksi. Muistin, että klitoris olisi tytöillä herkkä, mutta minulla oli vain kalpea aavistus, missä se tarkkaan ottaen olisi. Sormeni lähti sitä etsimään ja tiesin päässeeni ainakin lähelle, kun Mia vavahti ja vingahti. Hetkeen en uskaltanut koskettaa sinne, vaan jatkoin liukkaan vaon sormeilua. En malttanut olla työntämättä sormeani välillä syvälle sisään.

Etsin klitorista uudelleen, koska oli jännä saada Mia nytkähtämään. Harmikseni reaktiot loppuivat ja Mia nosti pilluaan kättäni vasten. Hieroin Mian pillua lujempaa ja mietin kuinka nopeasti saisin kortsut haettua. Ei, keskeytys pilaisi tunnelman. Olinkohan Mialle turhan kömpelö? Laitoin muitakin sormia sisälle, en vain tohtinut kuin yksi kerrallaan. Liukkaat häpyhuulet tuntuivat sormissa kivalta ja kiimassani käteni liike nopeutui ja voimistui.

Tunsin Mian käden puristavan kulliani ja kiihkoissani vatkasin Mian pillua hävyttömän lujaa. Mia ei pysynyt paikoillaan, joten toisella kädellä painoin häntä lanteista patjaa vasten, mutta siitä huolimatta hän ponkaisi ylöspäin orgasmin tullessa. Mian rinnat nousivat ja laskivat kiivaasti hänen tasatessaan hengitystään. Nännit kurkottivat kohti kattoa ja mieleni teki suudella niitä. Vaaleat hiukset korostivat Mian punehtuneita kasvoja, kun katsoin hänen hieman raollaan olevia huuliaan.

Mia näytti voimattomalta, mutta äänessä oli hiljaista vaativuutta.
"Hae kortsut! Nyt."

Hain kondomipaketin ja tulin takaisin sänkyyn. Mia oli taitellut irtokarvat pyyhkeen sisään. Rullasin kortsun kulliini. Mia nosti jalkansa koukkuun tehden tilaa minulle jalkojensa välissä. Kömmin Mia päälle ja pussasin molempia nännejä. Mia ynähti ja etsi kullini käteensä ohjaten sen sisälleen. Sähköistyin hiuksiani myöden työntyessäni Mian sisään hänen puristuessaan kulliini koko voimallaan. Liikuttelin itseni varoen edestakaisin ja tiesin, että mikä tahansa lisävirike saisi spermat lentämään. Eikä siihen tarvittu kuin kaksi tunkeutumista vähän syvemmälle, kun pumppasin lastini kortsuun.

Siirryin Mian viereen ja hän puolestaan tuli puoleksi päälleni. Suutelimme ja jäimme Maikin sänkyyn lojumaan.

"Peku?"
"Niin."
"Tää oli valtavan ihanaa! Mä haluan toistekin tuntea, kun sykit mun sisälläni!"
"Niin oli!" Puristin Mian itseäni vasten. Hän oli ja tuli olemaan aina osa elämääni.

Mia irrottautui ja hamuili pyyheliinan jalkojensa väliin. Sujautin käteni sinne myös.
"Sulle jäi sänkeä, kun saksilla ei saanut kaikkea pois."
Mia tunnusteli myös lyhentynyttä karvoitustaan.
"Aika lyhyeksi leikkasit!"
"Kyllä ne kasvaa äkkiä", lohdutin.
"Kun saan jostain höylän, niin saat sitten viimeistellä."

Illansuussa lojuimme sohvalla musiikkia kuunnellen ja kaikenlaisista kommelluksista jutellen.
"Mitä sä tekisit, ellet olisi nyt mun kanssa tässä?", Mia kysyi.
"Varmaan suunnittelisin kyläkaupalle menoa, josko siellä olisi Pete, Japi tai joku muu."
"Mitä sit jos olisi?"
"Juteltaisiin joutavia. Saatettaisiin ajella kaupunkiin, hengailtaisiin."
"Kyllä sä voit mennä. Mä selviän kotona ihan hyvin."
"Mieluummin mä olen sun kanssas."

"Jos menisit, niin voisiks ottaa mut mukaan?", Mia tiedusteli arasti.
"Ilman muuta ottaisin! Haluaisitko, että mennään?"
"Mutku mä oon tämmönen vammanen", Mia vastusteli.
"Höh! Sulla on siihen syy. Siellä on monta vammasempaa ilman mitään syytä!"
"Voitaisko?"

Saatoin Mian Saabiin ja huristelimme kyläkaupalle. Siellä ei ollut ketään, mutta Pete tallusti kauempana.
"Moi Pete! Kuis menee?", avasin auton ikkunan.
"Moi! Siinäpä se! Entä itelläs?"
"Ihan ok! Mian kanssa lähdettiin ajelemaan. Missähän Japi on?"
"Kännissä!"
"Niin tietysti, mutta ei oo sit näkynyt?"
"Ei oo!"

"Lähde messiin, niin käväistään kaupungilla!", ehdotin Petelle.
"No, miksei." Pete istui takapenkille.

Kiersimme muutaman korttelin ja piipahdettiin huoltamolle. Piha oli täynnä autoja ja moottoripyöriä. Väkeä seisoi ryhmissä, välillä kuului huutoa tai kiljahduksia, mutta muuten piha-alueen täytti puheensorina ja toisinaan moottorin murina, kun väkeä tuli ja meni.

Mia oli Peten ja minun välissä, kun tiskin kautta purjehdimme vapaaseen pöytään.
"Kato Pöljä-Pekka!", kuului ikkunapöydästä.
"Kato Mulkku-Sonni!", vastasin tervehdykseen hilpeästi.

"Mitä täällä niinku tapahtuu?", Mia kysyi.
"Ei juuri koskaan mitään. Kaikki vaan tulee tänne katsomaan, jos jotain tapahtuisi. Tapaillaan tuttuja lähinnä", vastasin.
Eikä todentotta sinäkään iltana mitään tapahtunut. Kunhan hengailimme ja vaihdettiin jo kuultuja kuulumisia.

Veimme Peten kotiinsa ja jäin Mian luokse yöksi.
"Otetaan äidin sänky, mut jos äiti kysyy, niin oot nukkunut sohvalla", Mia ohjeisti.
"Ei hän usko kuitenkaan!"
"Ei niin, mutta hän haluaa uskoa ja on uskossaan vahva!"
"Tästä tulee mahtava yö", ajattelin ja riisuin Mialta vaatteet.

Seuraavana keskiviikkoiltana kuulin vaaleanpunaisten crocksien lähestyvän sepelipihallamme, kun pesin Saabia.
"Moi Peku! Leivoin korvapuusteja. Tule lämpimäisille!", Maikki kutsui.
"Kohta!" Maikin korvapuusteista ei voinut kieltäytyä, ellei niitä ihan korville saanut.
"Mia lähti yhdistyksen retkelle. Laitan kahvin valumaan."

Maikin rintojen välistä vakoa näkyi syvälle, kun katsoin häntä pöydän toisella puolella. Tiukka hamekin jätti reittä hyvän matkaa ihailtavaksi.
Olin hotkaissut jo yhden leivonnaisen, ennen kuin koskin kahvikuppiini.

"Mitä sä olet oikein Mian kanssa tehnyt?!!!", Maikki töksäytti yllättäen minut. Korvia kuumotti valmiiksi.
"Tota, ei kai mitään erikoista", välttelin vastaamista ja vilkaisin, että tie ovelle oli vapaa.
"Mia on ollut viikonlopun jälkeen niin iloinen ja jutteleekin kaikesta. Jotain on sattunut, kun hän ei enää käperry omiin oloihinsa ja huolehtiikin itsestään. Lisäksi hän haluaa osallistua kaikkeen, kun ennen sai maanitella", Maikki selosti.
"Käytiin me kyläkaupalla ja ihan kaupunkissakin kahvilla. Jos se sitten on vaikuttanut, kun tavattiin kaikkia tuttuja."
Kullini pinkaisi housuissani, kun muistelin, miten olin höylännyt Mian alapäästä sänkeä pois.
"Ehkä Mia kaipaa enemmän kanssakäymistä muiden nuorten kanssa", mietin ääneen johdatellen Maikkia pois viikonlopusta.

Olin saanut kahvikupin tyhjäksi ja toisesta nisustakin puolet syötyä. Maikki nousi hakemaan kahvikannua kaataakseen toiset kupilliset.
"Mä en tiedä, miten voisin sua kiittää kylliksi siitä, mitä Mialle on tapahtunut?", Maikki huoahti kannu kädessään halaten minua toisella kädellään. Tunsin pehmeiden rintojen painautuvat takaraivooni.
"Minäpä tiedän!", ajattelin kulli oikosena.

Tiesin, että äidin ja tyttären kanssa samanaikaiset nussimiset toimivat ainoastaan netin seksinovelleissa. Tosielämässä saa vain pelkkää harmia.
"Eipä mitään kiittämistä! Minusta oli oikein mukavaa olla Mian kanssa!" Nyt Pekka varovasti itsesi kanssa, muistutin itseäni.
"Ei vaiskaan! Nyt pitää mennä jatkamaan auton kanssa, mutta mä voin viedä Miaa välillä ajelulle, jos se vaan käy." Nousin pöydästä.
"Se olisi mukavaa", Maikki totesi. Hän ei vaikuttanut kovin ilahtuneelta.

Otin Mian matkaan mukaan aina, kun oli tilaisuus. Useasti mukana oli myös Pete ja Japi. Mian mielestä Japi oli hauska kaveri. Siis silloin kuin tämä oli selvin päin. Japin juodessa Mia ärsyyntyi. Itse viihdyin auton ratissa paremmin silloin, kun Mia oli mukana.

Japi oli taas kerran juonut ja oli mielestään superhauska. Mia kiukutteli juomisesta ja etenkin siitä, että Japi oli tunkenut itsensä etupenkille hänen paikalleen. Pete istui Mian kanssa takana ja tapansa mukaan otti huulenheittoon osaa harvakseltaan. Japin kunto alkoi näyttää siltä, että hänet oli syytä päästää kotiin nukkumaan.

"Oottakaa hetki, niin vien Japin nukkumaan!", sanoin Mialle ja Petelle pysäköidessäni Saabin Japin kotipihalle. Raahasin Japin sisälle, kun tämä ehdotti, että eiköhän mennä vielä kaupunkiin kulmabaariin ottamaan yhdet. Heilautin Japin sänkyynsä ja otin häneltä kenkiä pois.

"Hei Peku, älä ota kenkiä, kun mennään ottamaan yhdet", Japi sammalsi. Sain toisen kengän pois, kun Japi nousi lähteäkseen ja rojahti lattialle. Ähelsin hänet takaisin sänkyyn ja sama virsi jatkui. Pelkäsin jo, että Mia ja Pete hermostuvat odottamiseen, kun Japi oli vain baariin lähdössä.

Viimein Japi sammahti sänkyyn vaatteet yllään.
"Sorry, meni vähän aikaa, kun Japilla menojalka vielä vipatti", pyytelin anteeksi.
Mia siirtyi etupenkille ja lähdimme viemään Peteä kotiinsa hiljaisuuden vallitessa. Vain radio soi vaimeasti taustalla.

Ajoin auton korjaamomme pihaan ja olin nousemassa autosta saattaakseni Mian naapuriin.
"Seurustellaanko me?", Mia kysyi istuen avaamatta turvavyötä.
"Siis että seurustellaanko me?", yllätyin kysymyksestä.
"Niin mä just kysyin!", sain terävästi korvaani.
"Tota ,,,", aloitin.
"Pitääkö sitä miettiä?", tuli yhtä terävästi.

"Tota, ei. Tai joo. Sä olet mulle maailman tärkein ihminen! Mutta, että tyttöystävä tai tuleva puoliso? En osaa ajatella sua sellaisena. Rakastan sua, mutta kuten siskoa tai ei siskoa, mutta sen tapaisesti. Emmä osaa selittää, sä olet mulle kuin hyvin läheinen kummityttö."
Hetken hiljaisuus.
"Et sä varmaan ymmärrä, mutta ei me seurustella, vaikka se saattaa siltä näyttääkin", vaikeroin.
"Ymmärrän oikein hyvin! Mäkin pidän sua semmosena veljenä, tai superisoveljenä", Mia huoahti.

"Sitä vaan, että Pete pyysi mua treffeille", Mia jatkoi.
"Sepä hienoa!", iloitsin.
"Ihan tottako? Voinko mä mennä sen kanssa?", Mia kysyi
"Et sä siihen mun lupaa tarvitse!"
"Ehkä en, mutta mun tarvitsee tietää, mitä sä siitä ajattelisit?"
"Pete on ihan loistava tyyppi! Tosin aikamoinen pohdiskelija. Ilman muuta menet treffeille, jos itse vaan haluat mennä."
"Olisi Peteen kiva tutustua tarkemmin", Mia mietti ja kapsahti kaulaani.

Saatoin Mian ovelle. Halasimme ikuisuuden ajan.
"Peku, kävi Peten kanssa miten tahansa, niin olethan sä mun superisoveli aina?"
"Aina! Et pääse mua karkuun koskaan etkä missään!", vahvistin.
Mia suuteli minua.
"Se oli semmonen supersuukko! Hyvää yötä!", hän hihkaisi ovea avaten.
"Hyvää yötä!" Mia oli ihana tyttö.

Meillä oli Mian ja Peten kanssa hauskaa yhdessä. Olin tyytyväinen, kun näin heidät niin onnellisena yhdessä. Toisinaan tunsin itseni kolmanneksi pyöräksi. Japi vähensi juomistaan, kun aloitti ensimmäisessä työpaikassaan ja sai istua etupenkillä viihdyttämässä meitä muita. Seurustelukumppanit istuivat takana.

Kevät koitti. Maikki näki minut korjaamon pihalla ja viittoi kahville, kuten hänellä oli tapana. Miakin oli kotosalla. Minulla oli suu täynnä vehnästä, kun Maikki kehui Peteä maasta taivaaseen. Mia koetti toppuutella, jotta ei Pete ihan valtakunnan ihmeellisin tyyppi ole.

"Tuu tonne mun huoneeseen!", Mia huikkasi, kun sain kahvin lopeteltua.
Olin ihmeissäni ja seurasin Miaa. Hän sulki oven.
"Mitä mieltä olet, kun ollaan Peten kanssa mietitty, jotta mennään kesällä naimisiin?"
"Sehän on upeaa! Joko on päivä päätetty?" Otin Mian syleilyyni.
"Ei sulla ole mitään sitä vastaanko?", Mia kysyi vakavana.
"Ei tietenkään! Ja teidän asiahan se on!"
"On meillä jo päivä tiedossa." Mia oli vieläkin epävarma.

"Sit olisi yks juttu. Siitä saa kieltäytyä ihan vapaasti", Mia epäröi.
"No mikä?"

"Voisitko saattaa minut alttarille?"

"Ilman muuta! Se olisi minulle kunnia!"

Painoin Mian vaistomaisesti itseäni vasten, vaikka ei hän tietenkään nähnyt, miten kyynel vierähti poskelleni.
Tunsin käsivarsissani, miten Mian jännitys laukesi syleilyssäni.

Vihkimisen jälkeen häätilaisuus oli kylätalollamme. Väkeä oli kylän kokoon nähden runsaasti, mutta eipä asukkaita niin montaa ollut. Sukua oli molemmin puolin tullut kauempaa. Toimin hääauton kuljettajana Saabilla. Kylätalolta vein tuoreen hääparin kaupunkiin, josta heille oli varattuna huone hotellista. Kylätalolla juhla päättyi iltamyöhällä, jolloin keräsimme Maikin kanssa tarjoilujen jäänteet autoon.

"Kanna sinä kamat sisään, niin koetan tehdä tilaa jääkaappiin ja pakastimeen", Maikki ehdotti.
"Okei, onneksi ei jäänyt mitään ihan älyttömästi."
Sain tavarat kannettua ja Maikki tunki kylmälaitteet viimeistä koloa myöten täyteen. Olohuoneen lattialle jäi vielä melkoinen kasa rekvisiittaa.

"Auta minua tämän puvun kanssa! Se vain kutistuu vuosi vuodelta", Maikki pyysi.
Avasin mekon vetoketjun selästä. Tunnistin puvun samaksi kuin hänellä oli päällään rippijuhlissani. Mekko putosi lattialle. Nostin sen ylös.
"Huoh! Ihana saada se pois!"
"Tässä tämä. Mihin tämä laitetaan?", kysyin Maikin mustilta pitsisiltä rintsikoilta.
"Anna tänne, niin laitan sen vaatekaappiin roikkumaan."

Seurasin Maikkia makuuhuoneeseen. Kun hän nosti pukuaan vaatekaappiin, niin tartuin hänen kylkiinsä vieden huuleni hänen niskaansa. Maikki ei sanonut mitään, vaan etsi puvulle sopivaa väliä tangosta. Irrotin rintaliivien hakaset. Maikki sai puvun kaappiin ja laskiessaan kätensä alas rinnat pullahtivat liiveistä vapauteen. Ojensin rintsikat Maikille ja kannattelin rintoja kämmenilläni. Ne olivat painavat. Maikki kääntyi ja suutelin hänen punattuja huuliaan.

Maikin vastustelematta työnsin hänet sänkyynsä, jonne hän jäi selälleen odottamaan riisuutumistani, mikä kävi juhlapuvusta huolimatta nopeasti. Himoitsin Maikkia ja koko vaatekertani jäi lattialle sekasortoiseen kasaan kalsarieni lentäessä ovensuuhun. Tartuin Maikin mustiin alushousuihin ja hän nosti lanteitaan saadakseni ne pois. En tiedä, minne ne joutuivat, sillä kieleni oli jo hunajapurkissa maistelemassa.

Täydessä kiimassani ehdin havaita, että Maikin pillukarvoitus oli jo parturoitu. Ajatus huvitti hetken, mutta jäi, kun yritin työntää kieltäni pillunaukkoon. Maikki ynähteli, kun näykin häpyhuulia ja lipoin kieltäni niiden välissä. Olin jo pois tolkuistani, kun riisuin rintsikoita, mutta Maikin tuoksu huumasi minut täysin. Kullini oli ollut valmiina tunkeutumaan Maikkiin jo pitkän aikaa, mutta jatkoin vielä naamani pillun syövereissä, kun en halunnut tämän hetken päättývän.

Maikin klitoris oli sormenpään kokoinen ja pussailin sitä. Se sai Maikin lanteet pyörimään kieltäni vasten ja painoin ahnaasti suuni sitä vasten ja lipitin kielelläni eloon herännyttä nuppua. Maikki otti käsistäni kiinni ja puristi. Hän veti käsiäni ylemmäksi. Nousin ylemmäksi kattoa kohti nousevien jalkojen väliin ja painoin kullini pillun syövereihin. Meinasin pyörtyä hyvän olon tunteesta, kun pillulihakset puristuivat kullini ympärille.

Makuuhuone oli himojen tyyssija ja nussin Maikkia koko tarmollani. Raotin silmiäni ja näin rintojen hyppivän edestakaisin allani kullini tahdissa. Tunsin huippuni lähestyvän Maikin huohottaessa allani äänekkäästi. Olin jo pudota yhä nopeammasta tahdista pois, kun painoin itseni tiukasti Maikkia vasten ja annoin spermani syöksyä pillun pohjille. Silmissäni musteni ja henki salpautui. Maikki kietoi jalkansa taakseni ja painoi minua vielä syvemmälle.

Kierähdin selälleni ja kaappasin Maikin kainalooni. Hän nosti reitensä päälleni. Kulliani jomotti hieman. Se tuntui miellyttävältä. Maikki rutisti rintakehääni ja makoilimme paikoillaan. Silitin kevyesti Maikin selkää. Hänen ihonsa oli hyvin sileä.

"Saamarin pöljä!", kirosin itseäni, kun sain ajatukseni koottua ja ymmärryksen säikeet solmittua yhteen.

Olin liian pitkään alitajuisesti kieltänyt itseltäni sen, että rakastin syvästi Maikkia koko sydämestäni ikäerostamme huolimatta.