Tämä tarina on uudempi ja hieman erilainen versio tällä sivustolla olevasta tarinasta. Sen nimi on Kuuden ällän kiimapillu. Suositus sille.

Perheenäidin menneisyys

Keittiön ikkunoista tulvi syysauringon matala valo, joka sai pöydälle jätetyt palapelin palat kiiltämään. Join aamukahviani vielä villasukat jalassa ja selasin puhelimelta uutisia. Miisa oli jo ehtinyt ottaa jauhot, sokerit ja kaakaojauheen esiin, sillä illalla oli koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä syysturnaus, ja sinne oli luvattu mokkapaloja.

Eetu, meidän kahdeksanvuotias, kiikutti repustaan liikuntavaatteita olohuoneen lattialle ja kyseli, oliko tänään pakko mennä jalkapalloharjoituksiin, kun kaveri oli luvannut tulla Minecraftiin. Labradorinnoutajamme Vili pyöri jaloissa, nuuhki jauhopussia ja istui sitten kärsivällisesti odottamaan, jos vaikka joku tiputtaisi taikinaa lattialle.

– “Sun kaverit odottaa kentällä,” sanoin leppoisasti ja laskin puhelimen alas.
– “Ja sitä paitsi, jos ei mene, niin huomenna harmittaa,” Miisa lisäsi, kaataen sulaa voita kulhoon.

Eetu huokaisi äänekkäästi ja istuutui lattialle sitomaan kengännauhojaan. Hetken päästä hän kuitenkin innostui, kun lupasin heittää palloa takapihalla ennen treeneihin lähtöä.

Naapurista kuului ruohonleikkurin surina. Farmarivolvo seisoi pihatiellä, vielä aamun kastepisaroiden kirjomana. Keittiössä kahvi tuoksui, suklaakuorrute alkoi pikkuhiljaa jähmettyä pellin päällä, ja arki jatkui täsmällisenä ja lohdullisen tavallisena.

Miisa istahti hetkeksi hiljaa läppärin ääreen, kahvikuppi kädessään, kunnes näytölle pomppasi sähköposti: “lukion luokkakokous – 20 vuotta myöhemmin!”

Hän jäi tuijottamaan kutsua pidempään kuin olisi ollut tarpeen. Liitteenä oli skannattu luokkakuva, jossa teini-ikäiset virnistykset kertoivat ajasta, jolloin elämä oli vasta alkamassa.

“Mitäs siellä on?” kysyin, tullessani keittiöön kravattia suoristaen. Päivä lupasi tiukkoja palavereja, mutta pysähdyin, kun näin Miisan ilmeen.

“Luokkakokous,” hän sanoi ja käänsi näytön minua kohti. “20 vuotta. Muistatko, kun kerroin meidän luokan sekoiluista?”

Hymyilin, otin kulauksen kahvista ja nojauduin pöytään. “Kuulostaa hauskalta. Aiotko mennä?”

Miisa kohautti olkapäitään. “En tiedä vielä. Tuntuu oudolta ajatella, että näkisin kaikki ne ihmiset. Ja että kaikki näkisivät… minut nyt.”

Vilkaisin häntä lempeästi. “Minä ainakin näen sinut nyt – enkä vaihtaisi sekuntiakaan näistä yhdeksästä vuodesta.”

Hän naurahti, vähän vaivautuneesti mutta lämpimästi. Kahvikupin höyryssä sekoittuivat arjen pysyvyys ja jokin uusi, hieman jännittävä virtaus – muistutus siitä, että myös turvallisen elämän keskellä menneisyys saattoi yllättäen kurkistaa takaisin.

Seuraavana päivänä Eetu oli lähtenyt mummolaan jo ennen puoltapäivää.
Talo tuntui hiljaiselta. Melkein liian hiljaiselta.
Miisa istui olohuoneen sohvalla jalat alleen vedettyinä ja selaili puhelintaan, mutta huomasin nopeasti, ettei hän oikeastaan keskittynyt siihen lainkaan. Hän laski puhelimen vähän väliä syliinsä ja jäi vain katsomaan ikkunasta ulos.
– “Mitä sä oikein mietit?” kysyin.
Hän käänsi katseensa minuun ja hymyili hieman nolostuneena.
– “En tiedä, voinko edes sanoa.”
– “Kokeile.”
Miisa puri huultaan.
– “Mulla on ollut koko viikon ihan levoton olo.”
Istuin hänen viereensä.
– “Työjutut?”
Hän pudisti päätään.
– “Ei.”
Hetken hän näytti etsivän oikeita sanoja.
– “Muistatko, kun joskus sanoin, että mun kroppa menee välillä ihan omia polkujaan?”
Nyökkäsin.
– “Nyt taitaa olla taas se aika kuusta.”
Hän hymähti hieman vaivaantuneena.
– “Mulla tekee kokoajan mieli...”
Katsoin häntä hetken.
– “Se ei kuulosta varsinaisesti ongelmalta.”
Miisa nauroi.
– “Sun mielestä ei tietenkään.”
Hän siirtyi aivan viereeni ja nojasi olkapäätään vasten.
– “Siis ihan oikeasti. Mä en saa ajatuksia muualle. Töissäkin havahduin siihen, että haaveilin aivan muista asioista kuin siitä palaverista.”
– “Vai niin.”
– “Älä virnistele.”
– “Yritän olla virnistelemättä.”
Hän tökkäsi minua kylkeen.
– “Sä nautit tästä.”
– “Ehkä vähän.”
Miisa huokaisi ja painoi päänsä olkapäälleni.
– “Se on ärsyttävää.”
– “Mikä?”
– “Kun tuntuu, että hormonit päättää kaiken.”
Hiljaisuus laskeutui hetkeksi.
Sitten hän sanoi melkein kuiskaten:
– “Ja ehkä…”
– “Niin?”
Hän katsoi minua suoraan silmiin.
– “Ehkä mä kaipaisin vähän enemmän kuin sitä meidän tavallista.”
Kohotin kulmiani.
– “En tarkoita mitään hullua.”
Hän hymyili nopeasti.
– “Mutta joskus tekee mieli, että sä et aina kysyisi niin varovasti.”
Sanat jäivät leijumaan ilmaan.
Tartuin hänen käteensä.
– “Sä tiedät, että mä haluan ennen kaikkea, että sulla on hyvä olla.”
Miisan ilme pehmeni.
– “Tiedän.”
Hän silitti peukalollaan kämmenselkääni.
– “Ja ehkä juuri siksi mä uskallan sanoa tuon ääneen.”
Vedin hänet lähemmäs itseäni. Hän tuli vastustelematta, painautui syliini ja sulki silmänsä.
Suutelin häntä hitaasti. Hän vastasi suudelmaan heti, viipyen siinä tavallista pidempään. Kun suudelma päättyi, hän jäi otsa otsaani vasten.
– “Mä rakastan sitä, että sä et koskaan pidä mua itsestäänselvyytenä.”
Hymyilin.
– “Ja mä rakastan sitä, että sä osaat kertoa mitä haluat.”
Miisa naurahti hiljaa.
– “En aina.”

Hän nousi sohvalta, kävi polvilleen eteeni ja katsoi minua pitkään silmiin.

– “Haluun maistaa sua,” Miisa sopersi kiihottuneena ja kiskoi samalla housujani nilkkoihin. Hän oli nopeasti jo suutelemassa reisiäni ja hyväili samalla vatsaani. Voi kuinka rakastinkaan tuota naista. Miisa katsoi minua hyvin viettelevästi silmiin ja hyväili kiveksiä suullaan alushousujen läpi. Hän jatkoi suutelua ja hieroi poskeaan penistäni vasten alushousujen läpi. Hän hivutti hiljaa boksereitani alaspäin. Kosketus oli saada minut räjähtämään, mutta yritin hillitä itseäni, nauttien jokaisesta hetkestä. Miisa otti toisella kädellä kalustani kiinni ja suuteli terskaani hellästi. Hän nuolaisi välillä ja lopulta otti sen kokonaan suuhunsa. Katsoin välillä alas, suljin taas silmäni ja hengitin syvään. Miisa teki hitaita pitkiä liikkeitä välillä ottaen penikseni suuhun ja välillä hyväillen sen vartta. Vavahdin joka kosketuksesta ja tunsin kiihkon kasvavan.

Tuntui, että laukean siihen paikkaan. Hän puri leikillään ja kevyesti terskaani, hymyillen samalla entistäkin leveämmin.

– “ Haluatko nussia mua?” Miisa kuiskasi

– “ Ah, haluan”, sain vastattua.

– “ Suuhun? Pilluun? Perseeseen? Haluatko, että olen sun pikkulutka? Miisa sanoi hengittäen hyvin raskaasti.

Meillä ei yleensä puhuttu näin. Huomasin viimeistään tässä vaiheessa, että kiima oli vienyt estot täysin Miisalta, joten yritin jarruttaa menoa hiukan, mutta Miisa ei ollut kiinnostunut jarruttamaan mitään. Hän imaisi jäykän penikseni lämpimään suuhunsa syvälle, saaden aikaan väristyksiä koko kehossani.

– “Oota, oota… jos et hidasta ni tuun sun suuhun.”

– “Lupaat vaan,” rakkaani totesi. Hän katsoi taas silmiini, hymyili sen, minkä muna suussaan pystyi ja lisäsi vaan vauhtia. Tunsin orgasmin lähestyvän hitaasti.

– “ Aaah…. Aaah… Aaah, laukesin voimakkaasti valittaen ja nykien Miisan suuhun. Hän innostui edelleen vain lisää ja jatkoi imemistä niin, että alkoi jo tuntua liian herkältä. Miisa imaisi viimeisetkin tipat terskan nupista ja näytti kielellään olevan sperman. Hän katsoi minua silmiin, nielaisi kaiken ja hymyili viettelevästi.

Keräilin hetken ajatuksiani tuon upean kokemuksen jälkeen ja nousin sitten ylös, jotta voisin tehdä vastapalveluksen.

Ohjasin kultani sohvalle istumaan ja levitin hänen jalkojaan. Annoin kieleni ja huulteni vaeltaa Miisan kiihotuksesta turvonneilla häpyhuulilla ja tarkkailin samalla miten hengitys muuttui ja katkesi nuolemisen vaikutuksesta. Jäykistin kieleni ja työnsin sen Miisan sisään.

– “ Uuuuh”, hän huokaisi.

Jatkaessani kielityöskentelyä tunsin, miten kosteus lisääntyi ja kiima kasvoi. Etsin kielenkärjelläni klitoriksen ja pyöräytin kieltäni sen ympäri molempiin suuntiin kiusoitellen ja seuraavaksi päältä kuin ohimennen kielellä painaen. Miisan suusta purkautui huokauksen kuuloinen vaikerrus ja samalla tunsin miten hän suorastaan pulppusi kosteutta suutani vasten. Suolainen ja makea mahla sai minut kiihottumaan entistä enemmän. Miisa työnsi vulvaansa yhä voimakkaammin suutani vasten ja tajusin samalla miten valtavasti halusin ja rakastin häntä.
Keskivartalon nytkähtely oli silminnähtävää. Nousin sohvalle ja istuin hänen viereensä istumaan ja hyväilin orgasmista toipuvaa kultaani.

Seuraavaksi hän kietoi kätensä ympärilleni ja istui syliini. Miisalla tuntui olevan kova kiire saada minut sisäänsä, äskeisestä orgasmista huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Hän suuteli minua suulle, kaulalle ja rintaan niin kiihkeästi, että olin hetkessä juhlakunnossa. Miisa ohjasi minut märän pillunsa huulille, istui syliini voimakkaan inahduksen kera ja aloitti ratsastamisen. Koko vartalossani värisi - tuntui taivaalliselle. Miisa osasi ”lypsää” lanteita keinuttaen niin, että räjähdysalttius kasvoi hetkessä lähes sietämättömäksi.

– “ Haluan, että nussit mua takaapäin.”

Miisa nousi ylös ja kävi kontilleen sohvalle ja minä nousin seisomaan hänen taakseen.
Painoin peniksen vaimoni sisään, siirtäen samalla käteni lanteille. Aloin hitaasti naida Miisaa takaapäin, työntyen syvälle sisään joka kerralla. Miisa oli selvästi ollut puutteessa, sillä tuntui, että pillu puristeli kaluani hyvinkin voimakkaasti.

– “Pane mua kovempaa,” Miisa virkkoi ja voihki kiimaisena.

Otin toisella kädelläni naistani olkapäältä kiinni ja aloin työnnellä nopeammin, syvemmälle, vaimon voihkiessa jo kovaan ääneen ja pillun valuttaessa mehujaan pitkin reisiä. Miisa tuntui todella tiukalta ja ihanalta, ja laukeamiseni oli enää muutaman työnnön päässä, vaikka yritin sinnitellä, jotta hän saisi kaiken irti. Lopulta en kestänyt enää vaan tulin pillun syövereihin hänen retkahtaessaan myös läähättävänä vasten sohvan reunaa.

– “ Kaikki hyvin, rakas?" Kysyn suukottaen selkää paidan päältä?

– “Tietysti, oli ihanaa,” Miisa kujerteli iloisena.

Makasin sohvalla selälläni, ja Miisa oli käpertynyt kylkeeni. Hänen päänsä lepäsi rinnallani, toinen käsi vatsani päällä. Huopa oli jäänyt puoliksi meidän päällemme, puoliksi valunut lattialle.
Iltapäivän valo siivilöityi olohuoneen ikkunoista pehmeänä ja lämpimänä. Olin onnellinen sillä tavalla, joka tuntui melkein liian yksinkertaiselta ollakseen totta. Missään ei ollut kiire.
Silitin hajamielisesti hänen hiuksiaan.
– “Aiotko sä nukahtaa siihen?” kysyin hiljaa.
Miisa hymähti silmät kiinni.
– “Ehkä.”
– “Et väittänyt vielä tunti sitten, että pitäisi siivota?”
– “Väitin.”
– “Ja pyykit?”
– “Ne odottaa.”
– “Ruokakauppa?”
– “Odottaa sekin.”
Hymyilin.
– “Aika vastuuntuntoista.”
– “Juuri nyt ei kiinnosta.”
Hän painautui vielä vähän lähemmäs. Tunsin hänen hengityksensä tasaantuvan rintaani vasten.
– “Sä olet lämmin”, hän mutisi.
– “Se on kai hyvä asia.”
– “Mm.”
Hiljaisuus laskeutui ympärillemme.
Keittiöstä kuului jääkaapin tasainen hurina. Onni tassutteli olohuoneeseen, katseli meitä hetken kuin arvioiden tilannetta ja lysähti sitten matolle sohvan eteen.
– “Katso”, Miisa sanoi silmiään avaamatta. “Sekin päätti, ettei tänään tehdä enää mitään.”
– “Hyvä esimerkki.”
Hän naurahti niin hiljaa, että tunsin naurahduksen enemmän kuin kuulin sen.
Nostin sohvan selkänojalla lojunutta vilttiä paremmin meidän päällemme. Miisa ei liikahtanut, mutta hänen sormensa puristuivat hetkeksi kevyesti kylkeäni vasten.
– “Rakastan tällaisia päiviä”, hän sanoi uneliaasti.
– “Niin minäkin.”
– “Ei tarvitse puhua.”
– “Ei.”
– “Riittää, että ollaan.”
Suukotin hänen hiuksiaan. Niissä tuoksui tuttu shampoo, johon oli vuosien aikana alkanut yhdistyä koko kodin tunne.
Miisa huokaisi tyytyväisenä, mutta sitten hänen suupielensä nytkähti.
– “Vaikka…”
– “Niin?”
Hän avasi toisen silmänsä ja vilkaisi minua vinosti.
– “Se oli kyllä aika ihanaa.”
Hymyilin leveämmin.
– “Hyvä.”
– “Älä nyt ala olla liian tyytyväinen itseesi.”
– “Enkö saa?”
– “Saat. Mutta tiedät kyllä, mitä mä tarkoitan.”
Kohotin kulmiani.
– “En ihan.”
Miisa pyöräytti silmiään, mutta hymyili samalla.
– “Sä olit hellä.”
– “Se ei kuulosta pahalta.”
– “Ei kuulostakaan.”
Hän siirsi päätään vähän ylemmäs niin, että näki kasvoni paremmin.
– “Mutta ehkä vähän liiankin hellä.”
Naurahdin hiljaa.
– “Ai.”
– “Älä nyt loukkaannu.”
– “En mä loukkaannu.”
– “Hyvä.”
Hän näytti hetken siltä kuin olisi miettinyt, sanoisiko seuraavan asian vai ei. Sitten hän sanoi sen kuitenkin, ääni pehmeänä ja vähän huvittuneena:
– “Mä olisin ehkä kaivannut vähän rajumpaa.”
Katsoin häntä hetken ja tunsin hymyn leviävän kasvoilleni.
– “Niin mä vähän arvelinkin.”
– “Arvelitko?”
– “Arvelin.”
– “Mistä?”
– “Siitä tavasta, jolla sä puristit mua välillä.”
Miisa naurahti, mutta ei kiistänyt.
– “No joo.”
– “Olisit halunnut, että olisin…alkukantaisempi.”

Hän naurahti ja kohotti päätään sen verran, että pystyi katsomaan minua suoraan silmiin.
– “Ehkä.”
– “Ajattelin niin.”
– “Sä olet liian kiltti joskus.”
– “Sitäkö oot mieltä?”
– “Nii.”
Hän hymyili, mutta siinä hymyn alla oli edelleen se sama lämmin, tyytyväinen hehku, joka oli jäänyt meidän välillemme siitä, mitä olimme juuri tehneet.
– “Älä käsitä väärin”, hän sanoi hiljaa. “Mä rakastan sua. Ja mä rakastin sitäkin.”
Sydämeni tuntui kevenevän entisestään.
– “Hyvä.”
– “Mutta joskus mä haluaisin, että sä olisit vähän vähemmän varovainen.”
– “Sä voit sanoa sen suoraan.”
– “Nyt sanoin.”
– “Kuulin.”
Miisa hymyili ja painoi otsansa hetkeksi rintaani vasten.
– “Ehkä mä olen vaan vähän nälkäinen enemmänkin kuin yhteen asiaan.”
– “Ovulaatio?”
– “Älä nyt ala olla lääketieteellinen.”
Naurahdin.
– “Yritän vain ymmärtää.”
– “Ymmärrät kyllä.”
Hän nosti katseensa taas minuun.
– “Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä olen onnellinen.”
– “Niin minäkin.”
– “Todella.”
– “Todella.”
Miisa sulki silmänsä uudelleen, mutta hänen huulillaan kävi pieni hymy.
– “Sä teet mut pehmeäksi.”
– “Se kuulostaa hyvältä.”
– “On se. Mutta älä luule, että se tarkoittaa, ettenkö mä joskus haluaisi jotain ihan muuta.”
– “En luule.”
– “Hyvä.”
Hän painautui takaisin kylkeeni, ja minä vedin vilttiä paremmin hänen ympärilleen. Onni nosti päätään, huokaisi kuin olisi hyväksynyt tilanteen, ja laski sen sitten takaisin matolle.
– “Katso”, Miisa mutisi silmät kiinni. “Sekin tietää, että me ollaan ihan menetetty tapaus.”
– “Hyvä niin.”
– “Mm.”
Suukotin hänen hiuksiaan uudelleen. Tunsin hänen hengityksensä tasaantuvan, ja koko olohuone tuntui hiljalleen pehmenevän ympärillämme.
– “Herätä sitten, jos nukahdan liian pitkäksi aikaa”, hän sanoi uneliaasti.
– “Entä jos nukahdan itsekin?”
Hän hymyili silmät yhä kiinni.
– “Sitten herätään yhdessä.”
En vastannut. Ei ollut tarvetta.
Jossain kauempana naapuri käynnisti lehtipuhaltimen. Ääni tuntui vaimenevan vähitellen taustalle, kun Miisan hengitys muuttui yhä tasaisemmaksi.
Suljin itsekin silmäni.
Hetken kuluttua en enää tiennyt, kumpi meistä nukahti ensin.

Syysilta alkoi hämärtyä, kun farmarivolvomme kaartoi moottoritielle. Mummi laittoi vielä viestiä, että katsovat leffaa, kaikki hyvin ja nauttikaa vapaasta viikonlopusta. Takapenkillä oli jalkapallon jäljiltä nappikset ja puoliksi juotu pillimehu arjen muistutuksena, mutta Miisa oli vetänyt päälleen tummansinisen mekon ja laittanut huulipunaa, jota hän käytti harvemmin.

Vilkaisin häntä sivusilmällä ratissa. Hän puristi kättään polvensa päällä ja huokaisi tavallista syvemmin.

– “Onko jännitys päällä?” kysyin hiljaa.

Miisa naurahti hermostuneesti.
– “Ehkä vähän. En tiedä, miltä tuntuu nähdä kaikki. Olenhan minä sinulle kertonut… millainen olin silloin.”

Nyökkäsin. Muistin kyllä. Hän oli rehellisesti kertonut, ettei nuoruus ollut kaunista eikä siistiä: paljon humalaa, paljon huomionhakua, paljon miehiä. Silloin se tuntui tarinalta jostakusta toisesta, mutta tänä iltana nuo kasvot ilmestyivät konkreettisiksi.

– “Olli tulee sinne,” Miisa sanoi hiljaa. “Ja Sami. Ja Tomikin. Muistatko kun mainitsin heidät?”

Vilkaisin häntä uudelleen. Katseessani ei ollut moitetta – uteliaisuutta vain.
– “Muistan. Sinun menneisyytesi on osa sinua, mutta ei se muuta sitä, mitä olet nyt.”

Hän hymyili kiitollisesti ja puristi kättäni vaihdekepin vieressä.

Kun kaarroimme hiekkatielle, suuri vuokramökki kohosi edessämme. Pihassa oli jo autoja, ikkunoista kajasti lämmin valo. Miisa veti syvään henkeä – kuin valmistautuisi sukeltamaan kahteen aikaan yhtä aikaa: siihen, joka hän oli, ja siihen, joka hän oli nyt.

Pysäytin auton ja katsoin häntä. Hetken unohdin koko illan jännitteet, sillä hän näytti yksinkertaisesti upealta. Tummansininen mekko istui täydellisesti, korostaen rintavaon kaarta, lantion pyöreyttä ja hänen jäntevää mutta naisellista olemustaan.

Ajattelin, että rakas vaimoni oli pitänyt itsestään huolta – ryhti oli energinen, katse säihkyvä. Pieni pehmeys vyötäröllä ei haitannut mitään, päinvastoin. Hän oli yksinkertaisesti kaunis.

Tartuin hänen käteensä. “Sinä olet upea,” sanoin hiljaa.

Hän punastui aavistuksen, mutta hymyili takaisin. Yhdessä kävelimme kohti mökin ovea.

Ovi avautui ryminällä, ja lämmin nauru tulvahti pimeään iltaan. Aulassa seisoi Tomi, entinen vitsiniekka, joka oli pyöristynyt mutta nauroi edelleen leveästi.

– “No mutta Miisa! Ja sulla on avec, hyvä homma!” hän kailotti. Katse kävi minussa nopeasti, mutta palasi välittömästi Miisaan.

Sami ja Olli ilmestyivät hänen taakseen. Katseet viipyivät Miisassa sekunnin liian pitkään.

– “Sähän oot ihan saman näkönen ku ennenkin. Tai no… ehkä vielä seks… parempi,” Sami nauroi.

Olli murahti:
– “Ei uskois, että siitä on kakskyt vuotta. Sä oot ihan viimesen päälle vieläkin.”

Pidin kättäni Miisan alaselällä ja pakotin itseni hymyyn. Esittelin itseni: “Jarkko, Miisan mies. Hauska tutustua.”

Hetken kuluttua Samin ja Tomin vaimot tulivat taakse. Heidän katseensa kävivät Miisan päästä varpaisiin. Hymy oli muodollinen, mutta kateus paistoi läpi.

Miisa hymyili itsevarmasti, mutta minä näin pienen varjon hänen silmissään. Hän tiesi kääntävänsä päitä. Hän ei ollut enää sama tyttö kuin nuorena, mutta huomio silti selvästi lämmitti häntä.

Keittiön pitkä pöytä notkui pulloista ja shottilaseista. Maljoja nosteltiin, nauru raikui. Miisan nimi nousi esiin yhä uudelleen tarinoissa – humalaisissa öissä, seikkailuissa, vihjailuissa.

Yritin pitää kasvoni rauhallisina, mutta sisälläni myllersi. Miisa nauroi mukana, ehkä humalan keventämänä, mutta minä näin hänen poskiensa punehtuvan.

Lähdin hetkeksi ulos hakemaan autosta villatakkia. Miisa seurasi perässäni, viinilasi kädessään.

– “Tarvitsin vähän happea”, hän sanoi.

Pihalla oli hämärää ja rauhallista. Mökiltä kantautui vaimeaa puhetta ja naurua, mutta muuten ympärillä oli lähes hiljaista. Kävelimme vierasmajan ohi kohti rantapolkua.

Silloin Miisa pysähtyi.

– “Jarkko…”

Hänen äänensä oli hiljainen, melkein huvittunut.

Käännyin katsomaan.

Vierasmajan verho oli jäänyt hieman raolleen. Sisällä näkyi kaksi ihmistä lähekkäin. He olivat niin keskittyneitä toisiinsa, etteivät voineet huomata ulkona kulkevia.

Tunnistin miehen ensimmäisenä.

Olli.

Hetkeä myöhemmin nainen, jonka tissit heiluivat valtoimenaan panemisen liikehdinnästä, käänsi päätään juuri sen verran, että kasvot erottuivat.

Terhi.

– “Ai…” sanoin hiljaa.

Miisa jäi katsomaan vielä sekunniksi.

– “No nyt.”

Nyökkäsin päätäni kohti polkua.

– “Mennään.”

– “Joo.”

Jatkoimme matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun vierasmaja jäi taaksemme, Miisa vilkaisi minua.

– “En olisi arvannut Terhistä.”

– “En minäkään.”

Hän pyöritteli viinilasiaan.

– “Toisaalta…”

Katsoin häntä.

– “Mitä?”

Miisa kohautti olkapäitään.

– “Olli on kyllä… omalla tavallaan aika komea.”

Naurahdin.

– “Ai niinkö?”

– “No joo”

Hän hymyili vinosti.

– “Onhan se… mutta vähän mulkun oloinen se on myös.

Miisa naurahti.
– “Se ei poista sitä, että sillä on karismaa. Harmi vain, että se käyttää sitä aika huonosti.”

Kävelimme hetken hiljaa.

Sitten Miisa lisäsi hieman mietteliäämmin:

– “En tietenkään hyväksy pettämistä. Mutta jos ihan rehellinen olen… en kyllä ihmettele, miksi juuri Olliin joku saattaisi tykästyä”

Vilkaisin häntä sivusilmällä.

– “Se on vähän ärsyttävääkin. Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä vastenmielinen että jollain oudolla tavalla vetovoimainen.”

Naurahdin.

– “Aika ristiriitainen arvio.”

– “Niin on.”

Miisa kohotti lasiaan minua kohti.

– “Mutta kai ihmiset nyt yleensäkin ovat.”

Jatkoimme kävelyä takaisin mökkiä kohti. Sisältä kuului jälleen äänekäs naurunremakka, aivan kuin koko ilta olisi vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin.

Ohjelmassa oli seuraavaksi ruokailua, johon Terhi ja Ollikin ehtivät kiireiltään mukaan. Kun ruokailu päättyi, Tomi johdatti meidät parvekkeelle sikareille. Ilma oli viileä, savu ja viina kietoutuivat yhteen.

Aluksi juttelu parvekkeella oli harmitonta, mutta sitten Olli otti roolia. Hän nojautui kaiteeseen ja virnisti.
– “Miisa oli kyllä semmonen villikissa, ettei paremmasta väliä. Muistatteko sen, kun Miisalla oli jäänyt tyttöjen pelireissulla eväät kotiin eikä sillä ollut penniäkään. Laitettiin kolehti pystyyn, että jos käy viuhahtamassa kentällä ja kumartaa alasti yleisölle, saa eväsrahaa. Ja siellähän se kävi - ansaitsemassa rahat, haha! Loppuilta olikin sitten ihan toisenlaista urheilua, haha!”

Selkäni suoristui. Puristin lasiani, mutta pysyin vaiti. Tomi höhötteli itsekseen, Sami nauroi ilmeikkäästi. Olli jatkoi, äänensävyssään ylpeilyä ja nostalgiaa.

Tuntui siltä, että jokin raja ylitettiin. Tunsin rintani puristuvan, mutta juuri kun avasin suuni, Teemu puuttui. Hän laski sikarin pois ja katsoi Ollia.
– “Hei, nyt ihan oikeesti. Tajuatko, että se on Jarkon vaimo, josta sä puhut? Ei oo asiallista kerskua noin, eikä se oo reilua Miisaa kohtaan. Lopeta.”

Hiljaisuus. Olli tuijotti Teemua, sitten naurahti ja nosti kätensä ylös.
– “Joo joo, sori. Ei ollu tarkotus loukata. Menneitä vaan.”

Tomi ja Sami myötäilivät, virnistäen enemmän kuin katuen.

Nyökkäsin jäykästi. Katseeni kertoi enemmän kuin sanani: en pitänyt tästä lainkaan.

Kun palasimme sisälle, näin heti Miisan silmistä, että hän aisti jonkin häiritsevän minua. Hän oli nauranut Janinan jutuille, mutta hymy hyytyi nähdessään minut. Hän tunsi minut liian hyvin.

Istuuduin hänen viereensä, puristin hänen kättään pöydän alla. Hän kuiskasi:
– “Kaikki hyvin?”

Katsoin häntä. “Joo. Mennään vain iltaa eteenpäin.”

Mutta molemmat tiesimme, ettei kaikki ollut hyvin. Huoneessa leijui uusi, näkymätön jännite.

Siirryin hetkeksi mökin tupakeittiöön, missä tyhjät pullot kilisivät pöydällä ja musiikki soi vanhasta kaiuttimesta. Miisa oli muiden kanssa olohuoneen puolella, nauru kuului ovien läpi.

Olli ilmestyi viereeni, kädessään puoliksi tyhjentynyt tölkki. Hän istahti tuolille vastapäätä ja nojautui eteenpäin, katse suoraan minussa.

– “Tiiätsä, Jaakko…” hän aloitti, ääni matalana, humalan raskauttamana. “Sulla on kyllä helvetin hyvä vaimo. Siis oikeesti.”

”Mun nimi on Jarkko”

Hän hörähti ja nosti kättään kuin tekisi eleen, jota ei kuitenkaan viimeistellyt.
– “Mä en tarkota nyt sitä, että se on mukava tai fiksu. Joo, joo… kaikki sen tietää. Mä tarkotan, että sillä on edelleen yks parhaista perseistä, mitä mä oon koskaan nähny.”

Olli nojautui taaksepäin, otti kulauksen ja hymyili virneellä, joka oli yhtä aikaa ihaileva ja härski.
– “Ei oo ihme, että me jätkät aina silloin aikanaan katteltiin sen perään, kirjaimellisesti. Ja näköjään aika on vaan tehnyt hyvää. Hei… hei, kerros yks juttu Jarno. Vieläkö Miisa kuulostaa delfiinille silloin kun sitä pannaan?”

Hän taputti pöytää nyrkillään ja hörähti uudestaan.

Minä istuin paikallani, töllötin häntä tölkki kädessäni, enkä saanut sanaa suustani.

Saunailta julistettiin mökin olohuoneessa alkaneeksi kuin kyse olisi kansanjuhlasta. Aluksi puhuttiin erillisistä vuoroista, mutta pian huudettiin yhteen ääneen: “Yhteissaunaan! Ei tässä enää kukaan kainostele!”

Vilkaisin Miisaa. Hänen poskensa punoittivat, hän oli hyvässä nousuhumalassa, heleä nauru helisi huoneessa. Hän heilautti kättään.
– “No miksei. Kai me ollaan aikuisia.”

Tunnelma mökin olohuoneessa oli riehakas. Tyhjät pullot kilisivät pöydällä, joku kaatoi uusia shotteja ja vanhat luokkakuvat kiersivät kädestä käteen. Miisa nauroi heleästi Janinan ja Terhin jutuille, hänen poskensa hehkuivat, ja tummansininen mekko oli vaihtunut löysempään pyyhkeeseen, jonka hän oli jo sitonut vartalonsa ympärille valmiiksi saunaa varten.

Minä istuin nojatuolissa hieman sivummalla, juoma puoliksi täynnä kädessäni. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, enkä saanut kiinni siitä keveydestä, jossa Miisa liikkui.

Kumarruin hänen puoleensa, kun hän istahti hetkeksi viereeni.
– “Lähdettäisiinkö me vaikka heti saunan jälkeen hotellille? Onhan tässä ollut jo ihan riittävästi iltaa.”

Miisa katsoi minua yllättyneenä ja naurahti kuin en olisi tosissani.
– “Hotelliin? Enhän minä ole mitään tavaroita edes pakannut. Mehän voidaan jäädä tänne, parvelle tai vierasmajaan. Moni muukin jää.”

– “Minä en kyllä ajatellut jäädä mihinkään parvelle. Onko pakko? Hotellissa olisi rauha, eikä tarvitse herätä kymmenien humalaisten keskeltä.”

Miisan katse kovettui hetkeksi.
– “Jarkko… ei tämä ole mikään työmatka. Täällä ollaan kavereiden kanssa, ja kaikki muutkin yöpyvät. Olisi vähän outoa, jos me vaan lähdettäisiin karkuun.”

– “Outoa tai ei, minä en tunne itseäni kotoisaksi tässä porukassa. Olisi parempi lähteä.”

Sanojeni jälkeen pöydän toiselta puolelta kuului röhönaurua ja lisää maljapuheita. Miisa puristi pyyhettä tiukemmin ympärilleen ja pudisti päätään.
– “Sinä pilaat tunnelman. Voisit edes yrittää viihtyä.”

Katsoin häntä pitkään, mutta en sanonut enää mitään. Nousin tuolista, laitoin takin ylleni ja astuin ulos.

Ilta oli pimeä ja viileä, järveltä nousi ohut usva. Kävelin mökin pihalta hiekkatielle, askeleet raskaampina kuin olin arvannut. Takana kuului vielä naurua, musiikin kuminaa ja oven käyntiä, mutta se jäi vähitellen vaimenemaan, kun kuljin kohti metsän reunaa.

Tarvitsin hetken hengittääkseni – ennen kuin voisin palata takaisin siihen lämpimään, sakeaan mökki-ilmaan.

Seurasin, kun letka lähti pihasaunalle, tölkit ja pyyhkeet käsissä. Päädyin itsekin löylyihin myöhemmin perässä.

Saunan lauteilla tunnelma oli äänekäs. Olli otti taas ohjat. Hän nojasi taakse, pyyhe lanteilla, ja katse viipyi Miisassa.
– “Kyllä se on kumma juttu, että jotkut ei muutu. Miisa se oli aina se, joka piti bileet käynnissä. Eiks niin, pojat – ettei Miisa ikinä sanonu ei?”

Sami hörähti.
– “Aivan! Jos joku halus tanssia, Miisa tanssi. Jos joku halus juoda, Miisa joi. Ja jos joku halus vähän enemmänkin…”

Katseet kääntyivät minuun – ne testasivat, mittasivat.

Istuin hiljaa. Löylyn kuumuus poltti, mutta todellinen kuumuus kasvoi rintakehässäni, puristavana ja tukahduttavana. Astuin ulos löylystä, kuuma ilma oli yksinkertaisesti liikaa. Jäin seisomaan saunan terassille, viileä syystuuli pyyhkäisi otsaani. Ovi jäi raolleen, ja kuulin sisältä, miten nauru ja puhe jatkuivat.

Löyly löi pehmeänä kattoon, ja puheensorina katkesi aina hetkeksi, kun joku heitti lisää vettä kiukaalle. Miisan posket punoittivat. Hän oli selvästi hyvässä nousuhumalassa ja nauroi tavallista herkemmin.

Olli nojasi taaksepäin lauteilla, kädet ristissä.

– “Pakko myöntää yks asia.”

Miisa vilkaisi häntä.

– “Ihan pelottaa kysyä, että mikä tällä kertaa?”

– “Mä olin ihan varma, että sä tuut tänne sellasena hienostelevana opettajarouvana.”

– “Pettymyskö?”

– “Päinvastoin.”

Sami virnisti.

– “Nyt se taas alkaa.”

Olli jatkoi kuin muita ei olisi ollutkaan.

– “Sä oot kyllä edelleen koko huoneen keskipiste. Sulla on auraa, niinku nykynuoret sanoo… tai sitten se on vaan toi sun saatanan kaunis perse.”

Miisa hymähti.

– “Ensinnäkin; lakkaa katselemasta mun persettä, toisekseen me ei olla enää nuoria ja kolmannekseen sä osaat edelleen liiotella.”

– “En liioittele. Kaikki muutkin kattoo sun persettä.”

Tomi nauroi.

– “Ei se ihan väärässä ole.”

Miisa nosti tölkkiään.

– “Kiitos kohteliaisuudesta. Nyt voitte lopettaa.”

– “Emmä vielä.”

Hän piti katseensa Miisassa.

– “Mä odotin, että sä olisit muuttunut enemmän.”

– “Ja sinä et oo muuttunut yhtään.”

– “Ei kannata korjata toimivaa.”

Miisa pudisti päätään.

– “Sun ongelma on aina ollut se, et sä luulet et kaikki miehet pitää sua hauskana ja kaikki naiset haluaa panna sua.”

Olli hymyili leveämmin.

– “En mä luule.”

– “Ai et?”

– “Mä näen sun ilmeestä.”

Miisa nauroi epäuskoisen näköisenä.

– “Sulla on kyllä uskomaton mielikuvitus.”

– “Ei se sitä oo. Mä vaan tunnen sut.”

– “Et tunne.”

– “Tunnen sen verran, että tiedän koska sä oikeasti hermostut… ja koska sä vaan esität.”

Miisa jäi tuijottamaan häntä hetken tavallista pidempään.

– “Sä olet edelleen rasittava.”

– “Silti sä jostain syystä haluat istua mun vieressä, mikähän siinä on… hmm.”

– “Ehkä mä vain haluan pitää silmällä, ettei kukaan muu joudu sun uhriksi. Sun kanssa joutuu näköjään edelleen ottamaan mittaa”

– “ Muistelen, että oot kyllä ottanut mittaa useasti ja oot sen hyväksi todennu, haha”

– “Sä olet kyllä ihan sietämätön.”

Olli virnisti tyytyväisenä.

Miisa pyöräytti silmiään, mutta hymy jäi hetkeksi kasvoille.

Silloin Miisa vastasi, humalaisen huoleton helähdys äänessään:
– “No Olli, eipä sitä voinut sulle kieltää, kun sullahan on ollut aina koko porukan suurin vehje. Kyllä siitä jokainen tyttö oli vähintään kuullut, ellei kokenut jo lukiossa.”

Naurunremakka, lauteet tärisivät miesten mölinästä.

Minä seisoin terassilla, ilta viileni ympärillä, ja kuuntelin, miten menneisyys kieri ulos heidän suistaan kuin likainen laulu, johon Miisa itsekin yhtyi – nauraen, kommentoiden, alkoholin rohkaisemana.

Sami virnuili.
– “Kukas sun selän pesee, Miisa?”

Olli lisäsi heti perään, äänessään prommillien tuoma rohkeus:
– “Niinpä, ei se oo sauna eikä mikään, jos Miisan selkää ei kunnolla jynssätä.”

– “VAIN selkä sitten.”

Ikkunan höyryn takaa näin, miten Miisa kikatti, kiskaisi pyyhkeen ylävartalonsa päältä pois ja käänsi selkänsä. Olli seisoi hänen takanaan pesusieni kädessään ja alkoi hangata selkää.

Katsoin epäuskoisena, kun kädet eivät alun jälkeen pysyneet enää pelkästään selässä. Ne liukuivat etupuolelle, hipaisivat kevyesti rintoja. Miisa nauroi, humalaisen heleästi - ja mulkoili muka tuomitsevasti.

Janina ja Lotta nousivat pesuhuoneesta, pyyhkeet märkien hiustensa ympärillä, ja virnistelivät minulle ovenraosta.

– “Me mennään mökille, otetaan drinkit! Tuutko mukaan?”

Pudistin päätäni ja hymyilin väkinäisesti. “Jään tähän vilvoittelemaan vielä.”

He kohauttivat olkapäitään ja katosivat illan hämärään.

Oven jäädessä auki kuulin entistä kovempaa sisältä kikatusta ja veden roisketta. Miisan ääni erottui heleänä nauruna, jonka humala teki selvästi tavallista avoimemmaksi.

– “Ota nyt kunnolla selästä, muuten jää puoliksi tekemättä!” Sami hörähti.

Olli jatkoi, sanat katkeilivat nauruun.
– “Joo, Miisa on aina tykänny, että sitä hoidetaan kunnolla. Ei mitään puolivillasta, vai mitä?”

Miisa istui penkillä, eteen kumartuneena, ja Olli seisoi hänen takanaan pesusieni kädessään. Hän oli riisunut uikkarinsa, koko vartalo paljaana. Ollilla olikin varsin miehekäs varustus, jota Miisa ihasteli:
”Ohhoh, se olikin vielä isompi mitä muistin”

Kädet liikkui jo vapaammin Miisan tisseillä, samalla kun sanat ja nauru kaikuivat saunan kiviseinistä ulos terassille.

”Hei, älä viitti, mä oon naimisissa,” Miisa virkkoi suullaan, mutta keho tuntui olevan toista mieltä. Ainakaan hän ei näyttänyt laittavan hanttiin.

”Älä itse viitti. Näänhän mä että sä haluat tätä. Ihan niinkun sillon teininä,” Olli korjasi.

Olisi pitänyt mennä silloin jo keskeyttämään heidän touhut, mutta ei minussa riittänyt miestä.

”Ei oo moni neljääkymppiä lähestyvä vieläkin noin timmissä kunnossa. Ihan saatanan kaunis kroppa sulla on.”

”Noh, varopa sanojasi”, Miisa torui ja kihersi.

”No tottahan se on.” Sami puolusti kaveriaan.

Lauteilla rymisteltiin, joku löi vettä lisää, ja sitten Tomi virnisti niin, että äänessä kaikui ylpeä rehentely.
– “Mä sanon vaan, että Miisa oli silloin paikallinen kuuluisuus, oikein vaakamambojen kuningatar. Meilläpäin se oli suurempi seksisymboli ku britneyspearsit sun muut.”

Röhönaurua, kiukaan sihahdus, Miisan katkeileva hengityksen ääni, muiden äänien seasta.

– “Ei tarvi kainostella, Miisa,” Sami virnuili, “ei sulla oo mitään hävettävää. Sähän olit sillon semmonen, että pojat jonotti vuoroaan.”

Ollin työstäessä vaimoni tissejä, näin muutoksen molempien kasvoilla. Miisan ilmeen tunnistin tutuksi. Hänen helmen valkoiset hampaat helähtivät, kun hän heilautti pään taakse, aukoi suuta ja huokaili. Kokemuksesta tiedän, että se oli eräänlainen antautuminen kiimalle ja toisen vietäväksi. Miisan vastustelusta ei ollut mitään jäljellä. Muodon vuoksi hän yritti vielä näytellä. Mutta hänen reitensä avautuivat, eivät sulkeutuneet. Hänen selkänsä kaareutui lauteita vasten, ja hengitys muuttui katkonaiseksi.

Ollin ilme - se taas oli himoa täynnä, mutta siinä oli myös jotain muuta. Koko illan hänen tekemisiään ja puheitaan oli hallinnut kaksimielinen huumori ja velikultamainen käytös. Se oli nyt tiessään. Hänen ilmeensä oli tuima, kuin metsästäjällä, joka on viimein päässyt saaliinsa kimppuun. Vaimoni oli tuo saalis. Hänen nimettömässään kiiltävä vihkisormus ei pidätellyt Ollia - päinvastoin. Mies nautti siitä, että sai kohta panna toisen vaimoa. Hänelle se oli jo toinen tänään. Samin ja Tomin runkkaamisesta päätellen, saalis tultaisiin jakamaan useamman metsästäjän kesken, vaikka Olli olikin tässä kuviossa se Apex predator.

Jossain välissä Olli löysi jo kielellään tiensä lauteilla istuvan Miisan reisien väliin, josta pian häpyhuulten väliin ja lipsutteli nyt ahnaasti. Miisa voihki äänekkäästi ja hieroi samalla toista rintaansa ja nipisti nänniään kuin pitääkseen itsensä todellisuuden paremmalla puolella. Vaimon vääristyneestä ilmeestä ja kiinni painetuista silmistä päättelin, että hänen klitoriksensa oli nyt käsittelyn alaisena ja selvästi kelpasi.
Miisa nousi ja kääntyi ympäri - viekoitteleva ilme kasvoillaan.

”Pane mua,”

hän tokaisi kiimaisen käheästi.

Olli hymähti voitonriemuisena. Sitten hän toi lantionsa lähemmäs vaimoni kiinteää peppua ja jäi ihailemaan sitä hetkeksi. Mies tarrasi rajusti pyllystä kiinni ja puristi rajusti, kuin se olisi hönen omaisuuttaan - ja sillä hetkellä olikin. Miisa ohjasi Ollin tatin häpyhuulilleen ja mies painoi aisansa Miisan pilluun.

”Aaaaaaaaaaahhhhhh.”

Suuren falloksen uppoaminen vaimon emättimeen näytti lähes luonnottomalle, mutta Miisa näytti tyytyväiseltä.

Olli työnsi lerssiään sisään ja ulos voimallisesti ja puristeli samalla pakaroita.
Näytös sai yhä irvokkaampia käänteitä, sillä seuraavaksi hän työnsi sormet Miisan suuhun kuin hevoselle kuolaimet. Vaimoni suusta pääsi ääniä, jota en ollut koskaan kuullut hänen päästävän. Se oli ehkä sekoitus nautintoa, kipua, syyllisyyttä ja epätoivoa. Kuitenkin nautinto tuntui vievän tuntemuksista voiton, samalla kun Olli jatkoi kyntämistä ja vaimoni pakarat värisivät ison miehen alla. Miisan kirsikanpunaiset kynnet näyttivät painautuvan syvälle tervaleppälauteisiin, kuin hakien siitä turvapaikkaa, mutta turhaan.

Miehen suonikas ja kyhmyinen aisa upposi armotta syvälle Miisan pilluun uudestaan ja uudestaan, rytmittäen vaimoni ääntä hurmokseen. Olli kuiskasi jotain Miisan korvaan. Miehen ilme oli irstas ja omistava. Vaimoni ilme oli alistuva ja nautinnosta sekaisin. Hänen silmistään näkyi pelkkää valkuaista - ja silloin harvoin kuin pupillit palasivat paikoilleen - ne näyttivät laajentuneen pelkäksi mustaksi palloksi, kuin huumatuksi tulleella. Ehkä Miisa olikin huumattu. Hän näytti tarvitsevan tuon miehen kyrpää kuin narkkari huumetta, jota ei ollut saanut aikoihin.

Olli veti aisansa ulos emättimestä ja korjasi asentoa, vain työntääkseen sen samantien takaisin pohjaan asti. Hän läiskäisi isolla kourallaan vaimoni pakaraa, saaden sen punoittamaan. Toisella jättikouralla mies nappasi vaimoani hiuksista kiinni ja tukisti kovaa.

”Vittu tän tamman pillu imee viimeisetkin mehut mun kyrvästä. Ihan saatanan tiukka. Multa tulee kohta. Mä tuun sun sisään,” mies julisti - huohottaen kiihtyvällä tahdilla.

”Aaaaasaaaatanaaaass….. Aa…. Aaah… aaah…..”

-”Ei vittu mikä rotunainen,”

Olli sanoi ja läiskäisi vaimoni pakaraa vielä kiitokseksi.

Miisa tokeni hetkeksi transsista ja yritti lähteä pesuhuoneen puolelle. Näytti siltä, että kiima väistyi hetkeksi ja syyllisyys tuli tilalle. Miisa ehti melkein ovelle, kun Sami nappasi vaimoni syliinsä, kantoi takaisin lauteille ja levitti kiimoissaan hänen jalkansa. Turvonneiden häpyhuulten välistä tulvahti noro Ollin spermaa lauteille. Sami tuijotti hieman vastahakoista, mutta edelleen hyvin kiihottunutta Miisaa suoraan silmiin ja survaisi kyrpänsä helposti pillun uumeniin, saaden voihkinnan jatkumaan saunassa. Tomi työnsi hieman kömpelösti, mutta sitäkin innokkaammin omaa ilokeppiään vaimoni suuta kohti. Siihen malliin Miisa nappasi kullin suuhunsa, että jos syyllisyyttä oli ilmassa, ainakaan se ei ohjannut tapahtumien kulkua.

Sami huohotti jo sen verran voimakkaasti, että kohta olisi illan toiset mällit vaimoni sisällä. Mies kuitenkin veti ajoissa kyrpänsä emättimestä ja suuntasi sen kohti vaimoni kasvoja. Pitkä spermavana löysi tiensä Miisan hiuksille, nenälle, suuhun ja kaulaa pitkin tisseille. Tomi ei tätä näkyä kestänyt vaan ampui spermansa myös kasvoille. Miisa otti etusormellaan poskesta spermaa, upotti sen viettelevästi huuliensa väliin ja iski molemmille silmää.

-”Tehän ootte varsinaisia pikapanijoita ja suihkurusareita molemmat. Ei vittu, pitääkö mun uudestaan näyttää miten laatunainen astutaan,”

Olli jylisi sivusta muka suuttuneena.

Lauteiden höyryssä kaikki rajat olivat jo kadonneet. Olli painoi Miisan istumaan lauteille. Hän suuteli kultaani kovakouraisesti, toisen käden rutistaessa rintoja, toisen painuessa alas läpimärälle, valmiiksi soudetulle pillulle. Pian hän nappasi vaimoni hajareisin syliinsä ja jatkoi liukkaan vaon kyntämistä jättimelallaan.

– “Just näin,” Olli murahti. “Sä oot aina ollut tämmönen. Teeskentelet jotain pyhimystä, mutta oot edelleen se sama huomionkipeä teinilutka, joka tarvii vaan kunnon melaa mekkoon.”

Lauteilla kannustettiin. Sami yllytti, huutaen niin että ääni kaikui hirsiseinistä:
– “Anna mennä, Olli! Näytä sille pikkulutkalle miten nussitaan.”

Tomi paiskasi lisää vettä kiukaalle, ja kuuma höyry nousi heidän ympärilleen.

Miisan ilmeestä näkyi, että nyt osui Ollin lerssi oikeaan kohtaan. Euforinen katku alkoholiin ja vesihöyryyn yhdistettynä sai vaimon pään sekaisin, kun mies hyppyytti häntä sylissään kuin seksinukkea:

– “Olli… aaaaauuhhh iihh iih… älä lopeta…”

Ehkä hän tosiaan kuulosti hieman delfiinille.

Olli kääntyi muihin päin, virne leveänä.
– “Näettekö nyt? Jaakko ei saa tästä irti sitä, mitä mä saan. Ei sillä riitä muuvit. Eikä tuu varmaan ikinä riittämään .”

Vaimo hyppi tosimiehen sylissä hajareisin kuin jänis ja ulisi hitaasti lähestyvää orgasmiaan. Hän vilkaisi lasittunein silmin ikkunaa kohti terassille, kuin olisi tiennyt minun olevan siellä. Ei varmaankaan tiennyt.

Aaaah! Aaaah! Aaah! Aaaaiiiihh!

Hän laukesi voimakkaasti valittaen Ollin käsivarsille ja suuteli häntä aivan kiimoissaan. Tuon alfamiehen suudelmakin oli omistava. Se sanoi: olet omaisuuttani ja teen sinulle täsmälleen mitä tahdon, siinä asennossa missä tahdon ja niin kauan kuin tahdon. Olli käänsi Miisan ympäri ja ihasteli jälleen valloitustaan. Hän läiski pakaroita vuorovedoin, saaden ne punoittamaan kirkkaana.

– “ Pane mua perseeseen,” Miisa virkkoi käheästi.

– “Sun pitää pyytää kauniisti.” Olli kiusasi.

– “Ole kiltti ja pane mua perseeseen!”

Äänensävyssä oli kiimansekaista alistumista. Jos omatunto oli vaikuttanut Miisan ajatuksiin mitenkään tähän asti, niin se oli nyt lopullisesti kuopattu.

Olli työnsi kankeaan hitaasti mutta väistämättömästi ryppyreikään. Siihen nähden miten iso elin miehellä oli, se upposi sinne yllättävän helposti. Jopa suoli antautui tuolle naissankarille. Tomi käytti tilaisuuden hyväkseen ja ujuttautui isoksi mieheksi yllättävän ketterästi Miisan eteen hajareisin istumaan. Kuin sanattoman sopimuksen seurauksena vaimo otti peniksen huuliensa väliin ja alkoi ahnaan lutkuttamisen.

Miisan tissit heiluivat rytmikkäästi ilmassa, kun vauhti vaan lisääntyi. Olli näytti siltä, ettei kauaa kestäisi tiukassa puristuksessa. Hän oli varmasti saanut illalta kaiken mitä oli halunnutkin. Olli veti meisselinsä ulos anaalista ja laukaisi spermansa miehekkäästi karjuen Miisan hiestä kimmeltävälle alaselälle. Näin vilaukselta Miisan alapään, enkä varmasti koskaan unohda näkyä. Pillu oli aivan turvoksissa häpyhuulineen kaikkineen. Mutta peppureikä sen yläpuolella… olen nähnyt sellaisia vain pornossa ”gape” -nimellä varustettuna. Nyt sellainen oli vaimollani, toisen miehen tekemänä. Vaimo jatkoi kullin imemistä, autuaan tietämättömänä omista mietteistäni.

Miehet lauteilla hoilasivat, vihelsivät ja antoivat yläfemmoja toisilleen.

Näin tarpeeksi.

Vittu miten tässä näin kävi.

Käännyin pois terassilta ja lähdin kävelemään kohti rantaa. Viileä yöilma tuntui kirpeältä kasvoilla.

Laiturin päässä seisoi kaksi tuttua hahmoa.

Janina ja Terhi.

Molemmilla oli drinkit käsissään, ja he juttelivat hiljaa keskenään, kunnes kuulivat askeleeni.

– “Ai täällä sä olet”, Janina sanoi. “Luultiin, että jäit saunalle.”

– “Ei jaksanut enää.”

Terhi katsoi minua hetken.

– “Onko siellä taas Ollin show käynnissä?”

Päästin kuivakan hymähdyksen.

– “Näinkin voi sanoa.”

Hetken katselimme kaikki järvelle. Kukaan ei puhunut mitään.

Avasin oluen ja otin kulauksen.

– “Te vaikutatte olevan tämän illan ainoat täysjärkiset ihmiset.”

Janina nauroi.

– “Siitä voidaan olla montaa mieltä.”

Alkoholi ja saunan tapahtumien näkeminen oli pehmentänyt ajatuksiani enemmän kuin olin tajunnutkaan. Kuulin itseni puhumassa ennen kuin ehdin harkita.

– “Tiedättekö… jos kerran ilta on muutenkin mennyt ihan oudoksi…”

Molemmat katsoivat minua odottavasti.

Hymähdin hermostuneesti.

– “Voitaisiinhan me vaikka… keksiä jotain hauskempaa tekemistä kuin palata tuohon sirkukseen.”

Janina kurtisti hieman kulmiaan.

– “Mitä tarkoitat?”

Kohautin olkapäitäni.

– “No… vaikka jäätäisiin tänne kahdestaan. Tai kolmistaan.”

Sanat jäivät ilmaan.

Terhi ymmärsi heti, mitä tarkoitin. Hänen ilmeensä muuttui ystävällisestä vakavaksi.

– “Jarkko…”

Janina pudisti päätään pienesti.

– “Ei.”

Yritin vielä peittää kömpelyyttäni hymyllä.

– “Ajattelin vain…”

– “Mä uskon, että sä et oikeasti tarkoita tuota”, Terhi sanoi rauhallisesti. “On parempi fiilis itselläskin, ettei tarvii huomenna katuu mitään.”

Janina nyökkäsi.

– “Ja vaikka olisitkin tosissasi, vastaus olisi silti ei.”

Hiljaisuus tuntui pitkältä.

Nolostus iski nopeasti humalan läpi.

– “Anteeksi.”

Terhi hymyili nyt lempeämmin.

– “Ei mitään. Mene juttelemaan Miisan kanssa sitten, kun siihen on oikea hetki.”

Nyökkäsin, vaikka tajusin, etteivät naiset tainneet tietää mitä saunassa oli meneillään, enkä ajatellut kertoa heille. En sanonut myöskään nähneeni aiemmin, ettei Terhi ollut mikään pyhimys itsekään.

– “Ehkä se on paras.”

Toivotimme toisillemme hyvät illanjatkot, ja lähdin takaisin kohti mökkiä.

Polku kulki jälleen saunarakennuksen ohi. Valo kajasti pesuhuoneen ikkunoista pihalle. Näin Miisan alasti polvillaan ja näytti siltä, että kaikki kolme miestä seisoivat hyvin lähellä hänen ympärillään hepit tanassa. Miisan pää liikkui edestakaisin ja jonkun käsi lepäsi hänen takaraivollaan. Ei jäänyt epäselväksi mikä tilanne siellä oli meneillään.

Bukkake tästä vielä puuttuikin.

En hidastanut askeliani.

En vilkaissut enää sisään.

Jatkoin suoraan päärakennusta kohti, avasin ulko-oven ja astuin takaisin mökin lämpöön.

Parvella oli pimeää lukuun ottamatta yhtä pientä yövaloa, joka kajasti portaiden yläpäästä. Mökin alakerrasta kantautui vielä vaimeaa puhetta ja satunnaista naurunpyrskähdystä, mutta juhlat olivat selvästi hiipumassa.

Makasin selälläni makuupussin päällä ja tuijotin kattoon.

En ollut jaksanut enää istua muiden seurassa. Olin vetäytynyt parvelle yksin ja jäänyt kuuntelemaan mökin ääniä.

Portaista kuului horjuvia askelia.

Miisa.

Hän nousi viimeiset portaat hitaasti, toinen käsi kaiteessa. Hiukset olivat vielä hieman kosteat saunasta, ja hänen kasvoillaan näkyi väsymys, joka tuli pitkän illan, alkoholin ja tunteiden yhteisvaikutuksesta.

Kun hän huomasi minut hereillä, hänen ilmeensä pehmeni.

– “Ai sä et nuku vielä.”

– “En.”

Miisa huokaisi.

Hän istahti hetkeksi patjan reunalle ja riisui villatakin yltään. Liikkeet olivat hitaita ja hieman kömpelöitä humalan vuoksi.

– “Mä oon ihan loppu.”

Ääni oli käheä.

Ei iloisen humalainen enää.

Vain väsynyt.

Hän hieroi silmiään.

– “Oli ehkä vähän liikaa kaikkea.”

En vastannut heti. Miisa ei varmastikaan tiennyt, että olin nähnyt suurimman osan.

Alhaalta kuului vielä Janinan ja jonkun toisen naisen nauru, mutta ne tuntuivat tulevan hyvin kaukaa.

Miisa vilkaisi minua varovasti.

– “Ootko vihainen?”

Kysymys jäi hetkeksi ilmaan.

– “En tiedä.”

Se oli rehellisin vastaus, jonka osasin antaa.

Miisa nyökkäsi hitaasti.

Hän ei näyttänyt yllättyneeltä.

Sitten hän riisui sukkansa, kömpi peiton alle ja kävi kyljelleen makaamaan.

Hetken aikaa oli hiljaista.

Tunsin hänen olevan siinä aivan lähellä, mutta samalla jotenkin kaukana.

Koko ilta tuntui epätodelliselta.

Menneisyys, jota olin aiemmin kuullut vain tarinoina, oli saanut kasvot ja äänet. Ja ne kasvot olivat olleet humalaisia, äänekkäitä ja paljon röyhkeämpiä kuin olin kuvitellut.

Miisa liikahti peiton alla.

– “Olli on edelleen mulkku.”

Ensimmäistä kertaa sinä iltana hymähdin.

– “Siitä ollaan samaa mieltä.”

Miisa päästi väsyneen naurahduksen.

Sitten hän siirtyi hieman lähemmäs ja laski päänsä olkapäätäni vasten.

Ele oli pieni.

Arkinen.

Tutumpi kuin mikään muu koko päivänä.

– “Oli puhetta tossa alakerrassa, että järjestetään tässä talven aikana uudestaan tämä sama kokoontuminen, koska ei ehdi näin lyhyessä ajassa kaikkien kanssa jutella.”

Mietin, että mistäköhän mahtoi johtua, ettei aikaa riittänyt. En kuitenkaan sanonut mitään.

– “Mä rakastan sua.”

Sanat tulivat hiljaa Miisan suusta, lähes kuiskauksena.

Hetken kuluttua hänen hengityksensä alkoi tasaantua.

Pitkä päivä, alkoholi ja joukkopano saunassa olivat viimein voittaneet ja Miisa nukahti kyljelleen.

Minä jäin vielä hetkeksi valveille kuuntelemaan syysyön ääniä, mökin narahduksia ja vaimoni rauhallista hengitystä. Silitin kevyesti Miisan kylkeä, josta siirryin alemmas, josta kohtasin kostean karvakolmion. En ollut varma jäikö miesten spermat pesemättä vai oliko tämä vain saunan ja pesun kosteutta, mutta huomasin näitä ajatellessa, että oma kullini oli aivan kivikova.

Ensimmäistä kertaa koko iltana tuntui siltä, että kaikki muu oli kauempana kuin vain muutaman metrin päässä alakerrassa. Siltä, että olimme taas hetken vain me kaksi.