Oli perjantai-iltapäivä ja kello oli aivan pian kaksi. Luokassamme oli normaali viikonloppua edeltävä hälinä, heti kun kello soisi niin kaikki ryntäisivät kiireen vilkkaa kiskomaan päällysvaatteet ylleen ja kipin kapin kotiin viikonlopun viettoon. Kun hälinä oli lakannut ja viimeinenkin oppilas oli kirmannut pihalle, istuin vielä pulpetissani ja keräilin kaikessa rauhassa tavaroitani. En pitänyt mitään kiirettä. Minulla oli suunnitelma. Kun koulu vaikutti olevan täysin autio, opettajani Sonja-Riitta nousi ylös, veti luokkahuoneen oven kiinni ja varmisti että ovi meni lukkoon. Hän sammutti valot luokkahuoneesta ja istui tuolilleen katederin ääreen, käänsi tuolia hieman vinoon, katsoi minua kohti ja kysyi olisiko minulla jotain sydämelläni.
Oli harmaa maaliskuinen iltapäivä ja vaikka kevään edistyminen oli alkanut, oli luokkahuoneessa silti hämärää ulkona olevan pilvisen sään takia. Minua jännitti. Nousin ylös ja ja lähdin kävelemään häntä kohti. Tunteeni Sonja-Riittaa kohtaan olivat syksyllä heränneet, ja nyt, nyt aioin tunnustaa hänelle rakastavani häntä.
Asiaa voisi kuvailla vähintäänkin kiusalliseksi, en yhdeksänvuotiaana omannut kummoistakaan elämankokemusta mutta tunteen palo oli sitäkin voimakkaampi.
Olin edellisenä syksynä aloittanut uutena oppilaana pienessä kyläkoulussa ja olin monen silmätikkuna. Muistan kuitenkin tunteneeni oloni turvalliseksi sillä Sonja-Riitta oli luokanopettajamme ja osasi pitää puoliani.
Sonja-Riitta oli kolmekymppinen, humaani ja viisas opettaja joka asetti oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin aina etusijalle.
Koulunkäyntini oli lähtenyt syksyllä hyvin liikkeelle mutta vuodenvaihteen jälkeen huomasin ajattelevani Sonja-Riittaa yhä useammin ja useammin. Luokassa istuin eturivissä ja muistan katselleeni Sonja-Riitan naisellisia muotoja tuntien selittämätöntä mielihyvää.
Jälkeenpäin mietin mikä olisi voinut olla suurin yksittäinen tekijä joka olisi johtanut nykytilanteeseen, ja muistin hyvin kun oli loppusyksyinen päivä ja olimme välitunnilla. Koulumme oli pieni kyläkoulu ilman sisävessaa. Olin juuri käynyt pissalla ja astumassa ulos, kun näin Sonja-Riitan kävelevän kohti ulkovessaa. Käännyin saman tien kannoillani ja menin sydän pamppaillen sisälle, painoin kasvoni seinässä olevan reiän päälle niin että minulle avautui näkymä tyttöjen puolelle. Tyttöjen ja poikien vessat olivat vierekkäin, ainoastaan lautaseinä välissä. Tiesin että vessan seinässä oli oksanreikä, ilmeisestä syystä, ja nyt tiesin tilaisuuteni koittaneen. Hetken kuluttua kuulin kun ovi avautui ja joku astui sisälle. Kuului vaatteiden kahinaa ja sitten näin kun Sonja-Riitta avasi housunsa, veti ne alas ja pyllisti istuessaan alas.
Tuntui kuin minua olisi humautettu moukarilla päähän. Istuin hiljaa vielä hyvän tovin ja poistuin vessasta vasta kun opettajani oli mennyt.
Sinä iltana en meinannut saada nukahdettua, eivätkä ajatukset jättäneet minua rauhaan myöhemminkään. Usein makasin iltaisin sängyssäni ja ajattelin olevani Sonja-Riitan kanssa kahden. Asiaa ei yhtään helpottanut että pippelini oli jäykistynyt kivikovaksi eikä minulla ollut mitään hajua miten toimia, en yksinkertaisesti tiennyt miten runkata.
Vuoden vaihduttua ja valon määrän lisäännyttyä olin yhä enemmän ajatusteni riivaama, kunnes eräänä keskiviikkoiltapäivänä päätin toimia.
Kun muut oppilaat olivat lähteneet, jäin vielä hetkeksi luokkaan. Istuin pulpetissani ja tuijotin opettajaani syvälle silmiin. Sonja-Riitta huomasi tuijotukseni ja katsoimme hetken toisiamme silmiin.
"-Mitä?" Sonja-Riitta kysyi.
En vastannut mitään, otin reppuni ja kävelin ulos luokasta, koko ajan tuijottaen.
Seuraavana päivänä tein samoin. Sonja-Riitan posket punoittivat mutta hän ei sanonut mitään.
Ja nyt. Hämärässä luokkahuoneessa, lukitun oven takana, opettajani kanssa kahden päätin toteuttaa suunnitelmani. Nousin opettajankorokkeelle, kävelin Sonja-Riitan eteen. Hänen tuoksunsa oli oli huumaava, sekoitus hajuvettä ja hänen ominaistuoksuaan.
"-Sonja-Riitta, mä rakastan sua".
Sonja-Riitta katsoi minua, huokaisi, vilkaisi sivulle ja liikutti käsiään kuin olisi halunnut sanoa jotain. Hän ei saanut sanottua mitään, nyyhkäisi kerran ja kyyneleet rupesivat valumaan hänen silmistään. Hän yritti sanoa jotain mutta suusta purkautui vain nyyhkytyksiä ja seuraavaksi huomasin olevani hänen tiukassa syleilyssä, hän silitti hiuksiani ja halasi ja puristeli kuin kokeillakseen olenko elävä.
Sonja-Riitta jatkoi hyväilyäni ja pysähtyi riisuakseen silmälasit. Silmälasit riisuttuaan hänen otti minut uudestaan syleilyynsä ja painoi huulensa omiani vasten. Tunsin liukkaan, lämpimän kielen tunkeutuvan suuhuni ja vastasin suudelmaan työntämällä oman kieleni hänen suuhunsa. Sonja-Riitta vavahti voimakkaasti. suutelimme toisiamme antaumuksella kunnes Sonja-Riitta nosti minut syliinsä ja kantoi minut pois luokkahuoneesta opettajanhuoneeseen ja sieltä vielä pieneen koppiin jossa oli sänky.
Sonja-Riitta naksautti pienen pöytälampun palamaan ja riisui vaatteensa. Tuijotin luomutuneena hänen riisuuntumistaan, hänen rintansa heiluivat kiinteinä ja raskaina hänen riisuessaan hametta ja pikkuhousujaan. Pikkuhousut riisuttuaan hänen jalkovälistään paljastui runsaat, melkein mustat, tuuheat häpykarvat. Sitten hän laskeutui polvilleen eteeni ja rupesi kiskomaan vaatteitani. Minusta tuntui jännältä kun minua riisuttiin nyt ihan eri tavalla kuin mihin olin tottunut. Kun olimme molemmat täysin alasti, Sonja-Riitta meni sängylle ja kiskoi minut päällensä. Hän levitti jalkansa ja tarttui pippeliini ohjaten sen sisälleen. Tunsin kuinka pippelini liukui jonnekin kuumaan, liukkaaseen puristavaan onkaloon. Sonja-Riitta rupesi keinuttamaan lanteitaan ja silloin minulle valkeni mitä sanonta -kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, tarkoittaa.
Rupesin tekemään pumppaavaa liikettä ja löysin aika pian sopivalta tuntuvan rytmin. Sonja-Riitta rupesi voihkimaan allani. Rupesin panemaan oikein kunnolla, puristelin toisella kädellä kiinteitä, isoja tissejä, nussin antaumuksella allani voihikivaa opettajaani joka auliisti levitti minulle jalkansa että saisin nussia oikein lapsen innolla ja vimmalla kypsää rehevää ja ymmärtäväistä naista. Olin yhdeksän ja Sonja-Riitta kolmekymmentä mutta rakkautemme oli aitoa, puhdasta ja kaunista aikuisen ja lapsen välistä lempeä.
Yhtäkkiä tunsin kuinka vartaloni läpi kulki kuin aivastuksenomainen purkaus, jotain jota en ollut koskaan ennen kokenut. Lyyhistyin hetkeksi Sonja-Riitan päälle. Sonja-Riitan lämpö ja tuoksu tuntuivat huumaavalta. Makasin hänen päällään ja tunsin hänen vartalon liikehtivän. Pippelini kovettui uudestaan. Aloitin uudestaan pumppaavan liikkeen ja tunsin kuinka himoni kasvoi kasvamistaan. Tunsin suunnatonta rakkautta opettajaani kohtaan ja olin seota onnesta. Hetken naimisen jälkeen Sonja-Riitta sanoi voihkien: "-Teemu! Mä tulen!" Hänen vartalonsa jännittyi kaarelle ja hän tarrautui lujemmin ympärilleni, tunsin samassa itsekin tulevani ja ja laukesimme voimakkaasti lähes yhtä aikaa.
Sonja-Riitta silitti hiuksiani ja suutelimme vielä kerran. Hän nousi ylös ja pukeuduimme hiljaisuuden vallitessa. Sonja-Riitta tunki paitani housunkauluksesta sisään ja katsoi että olin muutenkin siisti. Sitten hän kumartui puoleeni. "-Teemu, se mikä tapahtui on meidän kahden välinen asia eikä kukaan saa koskaan tietää siitä, jooko?" Nyökkäsin koska tiesin että äskeiset tapahtumat eivät olleet soveliaita, lähinnä pelkäsin selkäsaunaa kotona ja kaverien ilkkumista jos asia tulisi ilmi.
Sonja-Riitta saatteli minut ulko-ovelle ja lähdin kävelemään kotia kohti. Minulla oli nyt tyttöystävä. Lähdin juoksemaan ja ajattelin että ehdin kotona vielä rakentamaan lumilyhdyn ennen kuin tulisi pimeä.
