Häät olivat kestäneet jo kauan. Vaimon ystävä oli päässyt naimisiin, mutta minä en tuntenut kuin hääparin. Ja tietenkin vaimon. Kaikki oli mennyt normaalin kaavan mukaan. Ruuan jälkeen olin alkanut tylsistyä, kun ohjelmallinen osuus alkoi. Ruuan kanssa tarjoiltu viini ei ollut juurikaan vaikuttanut muodolliseen tunnelmaan. Onneksi viiniä oli tarjolla ruuan jälkeenkin.
Onneksi vastapäätäni istui Milla. En tuntenut häntä aiemmin, mutta taitettu pahvi pöydällä paljasti tytön nimen. Hänellä oli soikiomaiset kasvot. Pitkät ruskeat hiukset aaltoilivat vähän. Ikää hänellä oli nelisentoista. Petrolinvärisen tyköistuvan puvun alla tissit näyttivät pyöreiltä, mutta arvelin, että hänellä oli aika paljon toppauksia itse vaatteessa ja rintaliiveissä. Puvun ja hiusten väriin sopivaa huulipunaa oli vahvasti. En voinut olla tykkäämättä.
Häät olivat kartanossa, jossa oli paljon modernia taidetta. Väki oli alkanut hajaantua juttelemaan eri pöytiin. Vaimo oli kuulostelemaan morsiamen tuntemuksia ja Millan vanhemmat olivat ties missä. Huomasin, että Milla katseli seinille vähän vilkaisua pidempään.
– Ei aivan huonoa nykytaiteeksi, sanoin Millalle.
Milla vilkaisi minua. Mitä mahtoi nähdä. Viiskymppisen jo vähän harvatukkaisen äijän. Ei tumma, ei harteikas. Mutta ehkä vähän pilkettä silmäkulmassa.
– Mä tykkään tosta värimaailmasta, vastasi tyttö.
– Arvaan sen. Aika lailla samanlaista kuin sun puvussa ja huulipunassa.
– Näyttää myös sommitelmiltaan hyviltä.
En voinut kuin myöntää. Meille kehkeytyi mukava eikä aivan lyhyt keskustelu taiteesta. Ilmeni, että Milla oli tehnyt grafiikkaa jo monta vuotta. Minä kerroin, että valokuvaan mukiinmenevästi. Ollut pari näyttelyäkin.
Huomasin, että Milla kumosi vaivihkaa vähän viiniä vanhempiensa laseista. Ei irvistellyt. Sitten hän pyysi anteeksi ja käveli tarjoilupöydän ääreen. Tyttö kaatoi lasiin ison lorauksen valkoviiniä ja päälle vähän Pommacia, otti sitten pitkän kulauksen ja täytti lasin. Hän asteli takaisin paikalleen. Hänellä oli huulipunan väriset kengät, puolentoista tuuman korot.
– Jos olisin tiennyt, että haet viiniä, olisin pyytänyt tuomaan mullekin.
Tyttö hymyili ja katsoi minua suoraan silmiin.
– Tilaisuudet täytyy hyödyntää.
Hän otti kulauksen. Huulipuna lasin reunassa sai minut ajattelemaan samanväristen huulien suutelemista.
– Sä siis valokuvaat.
– Joo, luontoa ja silleen.
– Mä tarttisin Instaan profiilikuvan. Mä en kyllä oo kukka tai tikka.
– Kyllä sä ihan luontokappaleesta käyt. Mulla on kamera mukana laukussa ja siinä on objektiivi, joka sopii muotokuvaamiseen.
Katsoin Millaa. Eihän hän edes ollut pyytänyt minua kuvaamaan. Toisaalta kumpikaan meistä ei selvästikään ollut kovin kiinnostunut ympärillä olevista juhlista.
– Lähdetään yläkertaan katsomaan, onko siellä jokin kiva kohta ottaa susta proffakuva.
Milla tyhjensi lasinsa ja lähdettiin. Kukaan tuskin kiinnitti häviämiseemme huomiota. Kävelin Millan perässä. Hänen olkapäänsä olivat paljaat. Puku oli todellakin tyköistuva. Se kertoi, että tytön pylly oli alkanut jo pyöristyä naiselliseksi. Punaisine korkokenkineen Milla oli ehkä vähän yli puolitoista metriä. Selvästi lyhyempi kuin minä, joka nautin perässä kävelystä. Yläkerrassa oli galleria ja pienempiä kokoushuoneita. Yläkertaan pääsi ala-aulasta, ja aulassa Milla jarrutti.
– Mä haluan kuiskata sulle jotain.
Hän tuli lähemmäs ja kumarruin vähän. Tunsin punaiset huulet poskellani.
– Mä käyn laittamassa lisää huulipunaa. Viini huuhteli vanhoja pois.
Jäin odottelemaan. Kohta tyttö tuli naistenhuoneesta entistä houkuttelevimmin huulin. Hän lähti portaita ylös edelläni. Minun teki mieleni vetää sormellani mekon selkämys ylhäältä alas asti, alas peppuvakoon, joka houkutteli ajatuksiani syntiin.
Yläkerran salin seinillä oli grafiikkaa. Teoksissa oli soittimia ja naisvartaloita. Nuottejakin oli taiteilija muistanut sirotella sinne tänne. Katselimme hetken tauluja.
– Kato, tolla on sairaan isot tissit, sanoi Milla.
– No totta vie onkin. Rikollista laittaa tuollaisia julkisesti esille.
Milla tirskahti.
– Tykkäätsä noin isoista.
– No, onhan noi aika vetävät, mutta enemmän tykkään pienistä rinnoista ja vähän kapeammista pyllyistä.
Milla painautui silmänräpäykseksi minua vasten.
– Hyvä.
Juttelimme teoksista, joita näimme ympärillämme. Millan posket alkoivat punottaa nätisti. Viini alkoi vaikuttaa enemmän. Nauroimme joidenkin kuvien pateettisuudelle. Kierroksemme vei avoimen oven eteen. Huone oli melko tavallinen kokoustila. Vaaleita pöytiä ja punaisella kankaalla verhottuja tuoleja. Tila näytti siltä, että siellä ei pariin päivään ollut käyty. Ei sitä varmaan kukaan ollut täksikään illaksi vuokrannut, kun alakerrassa oli häät.
– Tuu, huokaisi Milla.
Pujahdimme ovesta, ja naksautin oven lukkoon. Milla suorastaan hyökkäsi kimppuuni. Hänen suunsa oli pieni mutta ahnas. Hänen kielensä lipoi huuliani, ennen kuin ehdin kaapata hänen kunnolla syliini.
– On niin ihanaa, että joku keskustelee mun kanssa taiteesta niin kuin aikuisen ihmisen kanssa, sanoi Milla puolta sekuntia ennen kuin tunsin hänen hänen kielensä suussani. Nyt annoin sormeni tehdä sen, mitä se äsken halusi. Se laskeutui hitaasti mekon selkämystä ylhäältä alas.
Puku oli liukas. Sen alla tuntui hoikka selkä. Kun sormeni ehti pyllyvakoon, Milla alkoi kiemurrella sylissäni.
– Anna sun sormien leikkiä siinä.
Sormeni hyväili tiukan kankaan alla olevaa vakoa. Toinen käteni puristi pakaraa hyvin hellästi. Puristi ja silitteli. Sitten toinenkin pakara vaati huomiota. Painoin tytön itseäni vasten ja hän jatkoi kiemurteluaan, joka kiihotti minua juuri oikeasta paikasta.
Millan kieli pyöri suussani ja lipoi huuliani. Aloin etsiskellä mekon vetoketjun juoksupoikaa sormiini.
– Ei, ei, ota mut näin.
– Pitää varmaan…
– Hys, mulla on pillerit. Vedä varovasti mun sukkikset alas.
Laskeuduin polvilleni Millan eteen. Tehtäväksianto oli muuten helppo, mutta varovasti aiheutti ongelmia. Luultavasti onnistuin olemaan rikkomatta sukkahousuja. Nostin mekkoa ylös ja aloin nuolla tytön reisiä. Ne olivat hoikat ja sileät. Melkein itkin himosta. Tyttö päästi pieniä ääniä.
– Pöksyt.
Sana tuli samaan aikaan kummankin suusta. Ne olivat pienet, liukkaat ja ihonväriset. Pujottelin pöksyt pois ja aloin suudella pillua. Siinä oli ohut karvoitus ja se oli märkä, todella märkä. Häpyhuulet olivat painautuneet toisiaan vasten, ja niiden välissä kiilteli. En tiedä tunsiko kieleni vaiko tiesinkö muuten vain, että pillussa oli käyty. Tuntui, että tiukat häpyhuulet laittoivat vastaan, kun työnsin kieltäni niiden väliin. Mutta kieleni pääsi pilluun sisään. Nuolin joka sopukkaa.
Kielelläni oli vaikutusta. Millan kiemurtelu kävi aivan villiksi, kun leikin hänen jalkojensa välissä. Hän voihki ja ääni teki minut hulluksi. Ja tyttö painoi itseään kasvojani vasten yhä tiukemmin. Jos joskus joudun tukehtumaan, haluan tukehtua teinitytön jalkojen väliin.
– Tykkään susta. Nai mua.
Tyttö istui pöydän reunalle ja avasi reitensä.
– Tuu, hän huokaisi uudelleen.
Avasin housuni ja annoin niiden valahtaa nilkkoihin. Kullini oli kova ja sen pää kiiltävä. Asetin sen häpyhuulille. Pillun kosteus sai sen kiiltämään vielä enemmän. Työnsin. Tiukka, tosi tiukka ja tosi liukas. Millan kasvot näyttivät siltä, että hän menettää juuri tajuntansa. Mutta hän oli erittäin toimintakykyinen. Hän kiersi jalkansa minun jalkojeni ympärille ja veti minut lähemmäs. Syvemmälle. Liikuimme yhdessä. Haroin hänen hiuksiaan. Kuului hiljaista litinää ja naimisen tuoksu täytti huoneen.
Alakerrasta kuului huutoa. Me ei Millan kanssa huudettu. Me liikuimme syvällä toisissamme. Hän oli pieni, kevyt, ihana. Rutistin häntä vielä lähemmäs.
– Tuu, hän kuiskasi kolmannen kerran. Enkä minä voinut vastustaa. Tulin monena ruiskauksena syvälle häneen.
– Sä olet tosi ihana, hän sanoi minulle. – Just sopivan kokoinen mun sisään.
Naiminen ei ollut kestänyt pitkään. Nyt hän silitteli päätäni. Ja antoi pari pehmeää suudelmaa. Huulet näyttivät yhtä punaiselta kuin aiemmin. Millalla oli punaamisen taito hyppysissään.
– Mennään, hän kuiskasi äänellä, josta olin alkanut tykätä enemmän kuin mistään maan päällä.
Yläkerrassakin oli pari wc:tä. Siistiydyimme ja laskeuduimme alakertaan. Ihmiset olivat palailleet paikoilleen. Kahvitarjoilua aloiteltiin.
– Missäs nuoripari on ollut, kysyi vaimo.
– Käytiin katsomassa tauluja tuolla ylhäällä, vastasi Milla. – Juteltiin taiteesta ja sellasta. Sun mies on tosi hyvä.
Taiteesta puhuttiin sitten tuokio koko pöytäseurueen voimin. Tunnelma oli vapautunut. Huomasin, että Milla oli onnistunut hankkimaan itselleen vielä lasillisen juomasekoitustaan. Ennen pitkää häät loppuivat.
Myöhään illalla kännykkääni tuli viesti. ”Se valokuva unohtui. Käykö sulle maanantaina illalla?”
