Tammikuu 2004
”Hilaa nyt, hintti, se perseesi pois jäältä!”
Jääkiekkojoukkue harjoitushallin kentän laidalla purskahtaa nauruun, ja Leevin keskittyminen häiriintyy. Hän kaatuu hyvin alkaneen kolmoisaxelin ja pyllähtää takamukselleen kovalle jäälle.
”Leevi ei kyllä ota tuohon perseeseen pariin päivään yhtään mitään!”
Leevin harjoittelukumppani Mira luistelee paikalle ja auttaa häntä ylös.
”Sattuiko suhun?”
”Ei… no, vähän. Mutta noille mä en sitä koskaan myönnä. Eikö noilla kiekon perässä luistelevilla pitäisi alkaa treenit vasta 10 minuutin kuluttua?” Leevi hieroo kipeää takamustaan – taas yksi komea mustelma muiden jatkoksi. Taitoluistelu jättää helposti jälkiä, etenkin kun lauma vähä-älyisiä jääkiekkoilijoita katsoo parhaakseen kommentoida hänen luisteluaan joka ikinen kerta.
”Mutta tuo perse voisi kyllä ottaa jotakin!” Kentän laidalta kuuluu, kun Mira hieman pyllistää lyhyessä harjoitteluasussaan auttaessaan Leeviä ylös.
”Joo, mulla olisi sulle Mira jotain täällä.” Yksi pelaajista huutaa ja puristaa jalkoväliään. Koko joukkue purskahtaa jälleen kollektiiviseen nauruun.
”Pitäkää turpanne kiinni! Teidän vuoro ei ala vielä, joten painukaa takaisin pukukoppiin.” Mira napauttaa ja katsoo uhmakkaasti kiekkoilijoita.
”No niin, nyt riittää.” Jääkiekkovalmentaja saapuu valmentajankopistaan ja hiljentää valmennettavansa. ”Annatte Leevin ja Miran treenata omalla vuorollaan. Ja jätätte ne kommentoinnit pois.”
Joukkueen sisältä kuuluu yhtenäistä ‘Joo joo’ -mutinaa.
*****
Voi vittu.
Hän on myöhässä, ja pahasti. Ja vielä ensimmäisenä päivänään, ensimmäisissä harjoituksissaan uudessa joukkueessa. Hän ei tajunnut, miten pahoja Helsingin ruuhkat voisivat olla. Niklas juoksee pitkin käytävää, painava jääkiekkokassi olallaan ja yrittää löytää pukuhuonetta numero kolme, jotta voisi äkkiä vaihtaa varusteet ylleen ja luistella jäälle. Hän juoksee kovempaa ja kääntyy kulman taakse – ja THUMP.
193 senttimetriä ja 94 kiloa keskushyökkääjän treenattua, lihaksikasta vartaloa jymähtää vasten pienempää vartaloa, joka lentää takamukselleen. Jälleen kerran.
”Sori! Sattuiko suhun?” Niklas kysyy hengästyneenä ja ojentaa kätensä auttaakseen nuoren miehen ylös.
”No, ei ollutkaan kuin vasta toinen kerta tänään…” Leevi mutisee, mutta ojentaa kätensä ja kampeaa itsensä ylös.
”Mitä -” Niklaksen ajatus katkeaa saman tien. Hän näkee edessään oman ikäisensä nuoren miehen. Korjaus, hyvännäköisen nuoren miehen. Punaruskeat hiukset on tungettu itsekudotun näköisen, sinivihreän myssyn alle, ja hänellä on samaa sarjaa olevat kaulaliina ja lapaset. Jalassa farkut, päällä raidallinen villapusero ja toppaliivi. Nenälle ja poskipäihin luonto on päättänyt ripotella pisamia. Mutta ne silmät… Niklas oli nähnyt sellaiset silmät vain kerran aikaisemmin, husky-koiralla. He olivat olleet koirarekiajelulla perheen kanssa ja hän oli kyykistynyt taputtamaan koiria, ihmetellen niiden silmien väriä. Niin vaaleansiniset, että ne olivat melkein värittömät, ja iiristä ympäröivä tumma kehä vain korosti viileän sinistä väriä. Nuorella miehellä, jonka hän oli onnistunut tyrmäämään, on samanlaiset silmät.
Niklas ei tajua tuijottavansa ja pitävänsä yhä kiinni nuoren miehen lapasen peittämästä kädestä.
Leevi kohottaa kulmiaan, Niklas havahtuu puolittaisesta transsistaan ja irrottaa otteensa kädestä.
”Siis sori… Mä olen uusi täällä ja myöhässä treeneistä. Tiedätkö sä, missä on pukuhuone kolme?”
Leevi näyttää kädellään Niklaksen selän taakse.
”Aha… okei. Kiitti.” Niklas huomaa nuorella miehellä hieman pienemmän treenikassin. ”Oletko sä kaunoluistelija?”
Leevi katsoo jokseenkin uhmakkaasti Niklasta. ”En. Mä olen taitoluistelija.”
”Oletko sinä Niklas Manninen?” Valmentaja huutaa käytävän toisesta päästä.
Niklaksen huomio kiinnittyy uuteen valmentajaansa. ”Joo, olen. Sori, että mä olen myöhässä -”
”Vaihda varusteet äkkiä päälle ja tule jäälle. Me aloitellaan jo lämmittelyllä.” Valmentaja tasapainottelee hokkareillaan takaisin kohti jäätä.
Leevi on jo kerännyt treenikassinsa ja kävelee kohti uloskäyntiä, hieman aristellen pakaroitaan, kunnes kuulee tyrmääjänsä kutsuvan.
”Hei, odota. Mikä sun nimi on?”
Leevi kääntyy vielä, ennen kuin katoaa ovesta. ”Leevi. Leevi Saarnio.”
*****
Niklas huomaa pian, että he käyvät samaa urheilulukiota Leevin kanssa, molemmat viimeistä vuottaan. Ja Leevi tuntuu olevan joka paikassa, mihin Niklas vain katsookin. Syömässä lukion ruokalassa. Nauramassa käytävillä kavereidensa kanssa. Puhumassa kännykkäänsä pihalla. Samalla äidinkielen tunnilla hänen kanssaan. Niklas huomaa, että hän ei kykene keskittymään opetukseen ollenkaan, kun Leevi istuu pari penkkiriviä edempänä, hieman etuviistoon hänestä, joten hänellä on hyvä näköyhteys Leeviin. Erityisen häiritsevää on, kun Leevi keskittyy kirjallisuusanalyysiin ja pureskelee kynäänsä, liu’uttaa sitä edestakaisin suussaan. Miksi se tekee noin? Eikö se tajua, miltä se näyttää? Niklas on kyllä kuullut joukkuetovereiltaan, että Leeviä pidetään yleisesti homona.
Niklas keskittää huomionsa vaaleahiuksiseen ja hoikkaan Jennaan, joka on flirttaillut hänen kanssaan, siitä lähtien, kun hän aloitti opiskelut. Hän katselee Jennan pitkiä hiuksia ja pieniä rintoja, ja miettii miltä tuntuisi hyväillä niitä rintoja, suudella Jennaa, työntää kalunsa Leevin suuhun…
MITÄ? Ei. EI.
Hän ajattelee Jennaa, ja siksi hänellä alkaa seistä. Sillä ei ole mitään tekemistä Leevin kanssa. Eikä Leevin kynän kanssa. Eikä varsinkaan sillä, että Leevi on kumartunut pulpettinsa yli ja sanoo jotain edessään istuvalle kaverilleen, antaen hänelle erinomaisen näkymän Leevin kiinteään, pyöreään farkkujen peittämään takamukseen.
Helmikuu 2004
Niklas kulauttaa kurkustaan alas viimeiset urheilujuomansa tipat ja nostaa jääkiekkokassinsa olalleen. Valmentaja veti todella kovat treenit, ja Niklas haluaa vain päästä kotiin, syödä illallisen perheensä kanssa ja painua saman tien sänkyyn nukkumaan.
Hänen suunnitelmansa menevät täysin uusiksi, kun hän näkee Leevin istuvan harjoitushallin aulassa, juovan pahvikupista jotain kuumaa, punaruskeat hiukset pörrössä. Miten se on vielä täällä? Sen harjoituksethan loppuivat jo yli tunti sitten.
”Moi.” Niklas maleksii Leevin luo, ihmetellen itsekin, miksi häntä kiinnostaa, että Leevi on yhä hallilla. ”Mitä sä vielä täällä teet?”
Leevi katsahtaa häneen huskyn silmillään, tuijottaa edessään seisovaa tummahiuksista ja -silmäistä hyvännäköistä nuorta miestä ja ottaa hörpyn kuumasta juomastaan, Niklas huomaa sen olevan teetä. ”Moi. Mun pikkusiskoni sairastui, niin mun mutsini ei pääse hakemaan, kun ne on lääkärissä. Mä odottelen, että faija tulee hakemaan, kunhan se pääsee töistä.”
”Mulla on auto.” Tosi fiksua, Niklas, tosi fiksua…
”Ahaa.” Leevi kallistaa hieman päätään. ”Sepä kiva…”
”Siis… mä voin heittää sut kotiin.”
Leevi näyttää harkitsevan tarjousta hetken, mutristaa huuliaan. ”Okei, kiitti.”
*****
”Sä olet menestynyt aika hyvin nuorten kisoissa.” Niklas ohjaa auton pois harjoitushallin parkkipaikalta.
”Joo, ihan hyvin. Ensi vuonna pitää tosin siirtyä aikuisten sarjaan, kun täyttää 20 vuotta. Kilpailu kovenee.” Leevi tuijottelee auton ikkunasta ulos pimeään alkuiltaan. ”Entä sä? Mistä sä muutit tänne?”
”Oulusta. Mun faija sai töitä täältä, niin mä siirryin Oulun urheilulukiosta tänne ja onneksi sain paikan joukkueesta.”
”Ja tavoitteena varmaan SM-liiga? Tai ehkä NHL?”
”Mä itse asiassa aloitan ensi kaudella Espoossa. Se ei vielä ole julkista, mutta nimet on jo paperilla. Ja joo, NHL on tavoitteena.”
”Onneksi olkoon. Hei, käänny seuraavasta vasemmalle, mä asun tuossa valkotiilitalossa oikealla.”
Niklas pysäköi autonsa Leevin kotitalon eteen. Leevi tuijottaa hetken käsiään ja Niklas naputtelee rattia sormillaan hermostuneesti.
”Haluatko sä – tai ei mitään.” Leevi aloittaa epäröiden.
”Mitä?”
”Niin, mä ajattelin, haluatko sä tulla sisälle? Haluasitko sä vaikka mehua tai jotain…”
”Okei, voihan mä vaikka lasillisen ottaa.”
*****
Leevillä on viihtyisä huone. Ikkunan alla valkoisella kirjoituspöydällä on tietokone, printteri ja koulukirjoja. Yhdellä seinustalla on valkoinen taso, jossa on pieni televisio, XBox-konsoli ja stereot. Toisella seinustalla on vaaleaa puuta olevat sänky ja yöpöytä. Seinille on ripustettu kehystettyjä julisteita taitoluistelun nuorten MM- ja EM-kisojen virallisista kisajulisteista, kaapissa on mitaleita ja pokaaleja, joita Leevi on voittanut.
Leevi tuo molemmille lasillisen appelsiinimehua.
”Sulla on XBox.”
”Joo, mä olen aika hyvä siinä NHL-pelissä.” Leevi virnistää.
”Mulla on vaan pc-pelejä…” Niklas ottaa käteensä ohjaimen, tunnustelee sitä.
Hän tuntee Leevin katseen kädellään. ”Haluatko sä tulla joskus pelaamaan?” Leevi kysyy varovaisesti.
Niklas laskee ohjaimen kädestään ja ottaa huikan mehustaan. ”Voisin tullakin.”
*****
Niklas ei ole ihan varma, milloin peli-illat muuttuivat tällaisiksi.
Jossakin vaiheessa eräänä iltana kesken peliä, hän yritti harhauttaa Leeviä tönäisemällä häntä kevyesti ja Leevi ehkä tönäisi häntä leikkisästi takaisin, mutta seuraavassa hetkessä Leevin kädet olivat hänen kaulansa ympärillä ja hänen kätensä Leevin vyötäröllä, ja he suutelivat toisiaan.
Kuten nytkin, tosin peliä ei edes käynnistetty, kuten ei edellisenä iltanakaan. Heti kun Leevin huoneen ovi sulkeutuu, Niklas painaa Leevin ovea vasten, painaa huulensa Leevin huulille ja työntää kielensä tämän lämpimään suuhun. Leevin käsivarret kietoutuvat hänen niskaansa, hän tuntee Leevin kielen omaa kieltään vasten ja kuulee – ei vaan tuntee – Leevin tyytyväisen vaikeroinnin jostain syvältä Leevin rinnasta, ihan kuin kissan kehräyksen. Leevi maistuu usein hunajateelle – kuten nytkin. Hunajan makea maku on sekoittunut Leevin suolaiseen ominaismakuun. Hän ottaa Leevin alahuulen hampaidensa väliin ja vetää kevyesti, ihastellen samalla Leevin pisamia. Mä haluan suudella joka ikistä pisamaa. Niklas ei voi olla ajattelematta, onko Leevillä muuallakin vartalossa pisamia. Niklas tarttuu Leeviä lujempaa vyötäröstä ja kävelyttää häntä takaperin sänkyyn, Leevi tipahtaa sängylle, kun hänen polvitaipeensa osuvat sängyn reunaan. Niklas vetää villapaitansa ja alla olevan t-paidan pois päältään ja virnistää. ”Paita pois, kaunoluistelija.”
”Taitoluistelija!” Leevi virnistää heidän yhteiselle vitsilleen, vetää paidan pois päältään.
Niklas ei voi olla ihailematta Leevin ylävartaloa. Se on lihaksikas, mutta eri tavalla kuin hänen omansa. Leevin lihakset ovat pitkiä ja joustavia, kun taas hänen omat lihaksensa ovat kovia ja hyvin erottuvia. Ja kyllä, olkapäillä on ripoteltuina muutamia pisamia. Niklas suutelee häntä uudelleen ja Leevi vastaa siihen kuumeisesti, vetää jaloillaan Niklasta päälleen. Niklaksen kurkusta pääsee matala voihkaisu, vaikka hän yrittää estää sitä, mutta se näyttää vain innostavan Leeviä enemmän, sillä Leevi kietoo jalkansa hänen vyötärönsä ympärille ja liikauttaa lanteitaan kohti häntä, työntää häntä kohti. Ja silloin Niklas tuntee sen ensimmäisen kerran. Toisen miehen kovan kalun. Hän on aikaisemmin huolehtinut tarkasti siitä, etteivät heidän alavartalonsa koskettaisi toisiaan. Hän on kyllä huomannut, millainen vaikutus suutelemisella on Leeviin, hän on huomannut Leevin housujen pullotuksen ja kai hänellä itselläänkin on aika usein kovana, niin kuin nytkin. Mutta Niklas ei oikeastaan halua miettiä sitä, sillä se on vain reaktio, eikä se tarkoita mitään sen kummempaa. Eikä Niklas mietikään asiaa enempää, sillä hän voihkaisee jälleen, vähän matalammin kuin aikaisemmin, ja suutelee Leevin kaulaa. Hän hieroo itseään Leeviä vasten, hieroo heidän kovia kalujaan yhteen ohuiden olohousujen läpi, hänen toinen kätensä siirtyy Leevin pakaralle ja vetää Leevin alavartaloa lähemmäs omaansa.
”Niklas…” Leevi huohottaa. ”Tuntuu niin hyvälle…”
”Mmm.” Niklas imee Leevin kaulan ihoa, puree hellästi. ”Sä maistut hyvälle.”
Leevi nauraa käheästi, vie kätensä Niklaksen takaraivolle ja painaa Niklaksen päätä kaulaansa kohti. ”Lisää…”
Niklas nostaa päänsä Leevin kaulalta hänen suulleen. Leevi avaa halukkaasti huuliaan ja pyörittää kieltään hänen kielellään. Niklaksen lanteet liikkuvat edelleen, hankaus tuntuu herkulliselta ja paine kasvaa. Leevin toinen jalka tipahtaa Niklaksen vyötäröltä patjalle, hän ottaa jalallaan tukea ja työntää ylöspäin kovempaa, muuttaa kulmaa niin, että he molemmat nytkähtävät ja vapisevat.
”Nnngg.” Niklas lopettaa suutelemisen ja hänen otsansa tipahtaa Leevin solisluulle, lanteet liikkuen yhä nopeammin. Hän tuntee Leevin vapisevan päästä varpaisiin, kun Leevi työntää lanteitaan häntä kohti, toinen käsi yhä hänen takaraivollaan ja toinen hänen takamuksellaan. Niklas imee kovaa Leevin solisluun ihoa, tukien itseään käsillään patjaa vasten. Hetken kuluttua, Leevi alkaa vääntelehtiä hänen allaan, huohottaa tiheämpään, nostelee lanteitaan nopeampaan tahtiin. Niklas arvaa, mistä on kyse ja hetken aikaa hän tuntee paniikin rinnassaan, tietää että hänen pitäisi nousta pois Leevin päältä ja lähteä äkkiä pois… Mutta sitten Leevi taivuttaa päätään taaksepäin, voihkii äänekkäästi, hänen koko vartalonsa jäykistyy ja Niklas tuntee, kuinka Leevin olohousut muuttuvat haaroista märiksi. Samalla hetkellä hän tuntee tutun puristuksen kiveksissään, ja vaikka hän haluaisi lopettaa, niin hän ei enää pysty. Lähestyvä orgasmi ottaa hänestä otteen, hänen kalunsa on niin kovana, ettei hän voi uskoa sitä, ja hän hieroo itseään vasten Leevin märkiä olohousuja, kunnes kaikki nautinto keskittyy hänen kaluunsa ja hän laukeaa, tukahduttaa huutonsa Leevin solisluuhun, tuntee kuinka hänen omat olohousunsa muuttuvat spermasta märiksi.
Voi vittu.
Niklas tuijottaa lamaantuneena vaaleanvihreää lakanaa ja tuntee Leevin rintakehän liikkeet omaansa vasten.
Mitä helvettiä mä tein?
Leevi liikauttaa päätään, ja Niklas tuntee Leevin sormet leukapielessään, tuntee kuinka Leevi kääntää hänen kasvojaan itseään päin ja suutelee häntä, huulille, poskille, leukapieliin, päästellen pieniä tyytyväisiä kurkkuääniä. Leevin silmät ovat puolittain kiinni ja hän hymyilee hieman, näyttää… onnelliselta?
”Leevi…”
”Mitä?” Leevin antaa pieniä pusuja hänen nenänpäähänsä.
”Tästä ei voi kertoa kenellekään. Eikä… eikä me voida tehdä tätä uudelleen.”
Leevi jännittyy hänen allaan, ja Niklas on näkevinään vilauksen pettymystä hänen silmissään.
Mutta tietenkin he tekevät sitä uudelleen.
Maaliskuu 2004
”Mentäiskö Antti Tuiskun keikalle DTM:ään?” Leevi kysyy ja rojahtaa hänen viereensä sängylle. ”Voitaisiin vähän rentoutua ja saada muutakin ajateltavaa kuin pääsykoekirjat ja valmennuskurssit.” Niklas pänttää kauppatiedettä, Leevi kirjallisuutta, vaikka kumpikaan heistä ei aloita opintojaan tässä vaiheessa, jos pääsevät sisään, vaan keskittyvät urheilu-uraan.
”Mä en lähde mihinkään homobaariin.” Niklas naurahtaa, eikä voi käsittää, miksi Leevi pyytää sellaista.
”Mutta… eihän siellä kukaan katso tai ihmettele, jos me ollaan yhdessä.”
”Me ei olla yhdessä.”
Leevi ei sano mitään. Hän tietää, että asia on loppuunkäsitelty ja asiasta ei enää puhuta, kun Niklas painaa suunsa Leevin suulle ja avaa toisella kädellään Leevin farkkujen vetoketjua. Ja hän tietää, miten ilta päättyy: Niklas lähtee kotiinsa, ja hän käpertyy sänkyynsä, joka tuoksuu Niklakselle; sitruksen ja lämpimien puiden tuoksulle.
Huhtikuu 2004
Maanantaiaamuna Niklas haukottelee leveästi odottaessaan pääsyä jäälle taitoluistelijoiden jälkeen. Vittu, että väsyttää. Hän tietää, että olisi pitänyt jättää väliin sunnuntaipäivälle asti venähtäneet jatkot, joille hän lähti muiden joukkuekavereiden kanssa jääkiekkojoukkueen lauantaisista 25-vuotisjuhlista.
”Väsyttikö Jenna sut viikonlopun bailuissa noin totaalisesti?” Hänen joukkuekaverinsa kysyy vähän liian äänekkäästi ja virnuilee tietävästi. Muut joukkuekaverit ulisevat ja nauravat äänekkäästi.
Sivusilmällä hän näkee Leevin käännähtävän äkillisesti jäällä ja tuijottavan häntä.
*****
”Olitko sä Jennan kanssa siellä juhlissa?”
”Kaikilla siellä oli avec, en mä voinut yksinkään mennä.” Niklas puolustautuu, eikä jaksaisi käydä koko keskustelua. ”Et kai sä kuvitellut, että mä veisin sut sinne juhliin?”
Leevi värähtää Niklaksen sanoille. ”En tietenkään.” Hän sanoo hiljaa, katsellen lattiaa.
”Leevi… ei Jennalla ole mitään tekemistä meidän kanssa. Ei me tehty Jennan kanssa mitään.” Mikä ei ihan paikkaansa pitänyt. He olivat jatkoilla vetäytyneet sohvannurkkaan suutelemaan, mutta Jennan huulikiilto oli maistunut niin ällöttävälle, että hänen piti lopettaa. Jenna oli käynyt pyyhkimässä huulikiillon pois, mutta fiilis oli jo mennyt. Ja olihan hän ollut aika kännissäkin, ja sen takia Jenna ei kiihottanut häntä.
Niklas vie kätensä Leevin niskaan ja painaa heidän otsansa yhteen. ”Kyllä sä tiedät, miten tämä menee. Ei… mä en voi olla homo. Ei se onnistu lätkäjoukkueessa. Mä en ikinä pystyisi pelaamaan, jos muut tietäisivät meistä.”
Leevi ei sano mitään. Sen sijaan Niklas tuntee Leevin kädet sepaluksellaan, Leevi avaa hänen farkkujensa nappia ja sitten vetoketjua. Leevi pudottautuu polvilleen, kiskoo hänen farkkunsa ja bokserinsa nilkkoihin ja tarttuu hänen jo puolikovaan kaluunsa, hieroen sitä kevyesti koko pituudelta. Leevi pyörittää kieltään hänen palleissaan, ottaa välillä toisen pallin suuhunsa ja imee kevyesti, pitäen samalla kevyttä liikettä hänen kalullaan, juuri sopivasti painetta, että hänen koko vartalonsa värisee, mutta ei riittävästi, että hän laukeaisi vielä. Niklas upottaa sormensa punaruskeisiin hiuksiin, tukistaa kevyesti. Leevi kiusoittelee kielellään hänen terskaansa, pyörittelee kieltään pienessä aukossa, imaisee välillä koko terskan suuhunsa. Niklas vilkaisee alas ja näkee, kuinka touhutipat ja Leevin sylki muodostavat vanan hänen kalustaan Leevin kielelle. Näky saa hänet voihkimaan ja huohottamaan. Ja haluamaan lisää. Hän painaa Leevin päätä haarojaan kohti, Leevi nostaa viileänsiniset silmänsä häntä kohti ja Niklas katselee, kuinka hänen kalunsa uppoaa Leevin suuhun. Leevi pitää katsekontaktin koko ajan, kun hän liikuttaa päätään edestakaisin hänen kivikovalla kalullaan, kädet hänen takareisillään. Voi vittu, Leevi on hyvä tässä… Välillä Leevi vetää suunsa pois ja nuolee kielellään juuri siitä terskan alapuolelta. Helvetti… Ja ottaa hänet taas suuhunsa, posket kuopalla voimakkaasta imemisestä, kieli koko ajan liikkuen terskalla. Niklas ei voi estää lanteidensa liikkumista, hän taivuttaa päätään hetkeksi taaksepäin ja tuntee, miten hänen kalunsa uppoaa vieläkin syvemmälle Leevin suuhun. Niklas vilkaisee uudelleen alas, kun Leevi liikuttaa päätään yhä nopeammin, imee voimakkaammin, silmät kiinni. Niklaksen on pakko irrottaa kätensä Leevin hiuksista, sillä jos hän puristaisi niitä vielä, hän tunkisi kaluaan Leevin suuhun liian nopeasti, liian syvälle.
Ja hänen piti varoittaa Leeviä, mutta – miten muka voisi – Vittu!
Leevi vain jatkaa imemistä, nopeuttaa tahtiaan. Se aikoo niellä! Muuta Niklas ei ehdi ajatellakaan, kun hänen ensimmäinen lastinsa osuu Leevin suun takaosaan, ja hän tuntee, miten Leevi nieleskelee hänen spermaansa, ja onnistuukin nielemään kaiken, eikä yhtään valu Leevin suupielestä. Leevi nuolee hänet täysin puhtaaksi, päästää hänen kalunsa suustaan ja nousee ylös, on antamaisillaan pusun, mutta Niklas väistää sen, ja Leevin pusu osuu hänen poskelleen.
”Hyi saatana. Älä pussaa suihinoton jälkeen.”
Leevi nielaisee vaivalloisesti, ja Niklas näkee jotain häivähtävän Leevin silmissä. Mutta Niklas ei halua ajatella, mitä.
Toukokuu 2004
Viimeinen harjoitusottelu espoolaista jääkiekkoseuraa vastaan, ja kesäloma alkaa. Vihdoinkin. Niklas on osittain tyytyväinen peliinsä: kaksi maalia eikä yhtään maalia sinä aikana, kun hän oli jäällä. Tosin se tappelu olisi saanut jäädä tappelematta, mutta se kusipää oli vain ärsyttänyt ja ärsyttänyt ja lopulta käynyt käsiksi, heittänyt hanskat jäähän ja iskenyt kiinni. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää puolustautua. Tuomari ei selkeästikään ollut hommiensa tasolla, joten he molemmat joutuivat istumaan viiden minuutin jäähyt väkivaltaisesta käytöksestä, eikä hänen selityksensä itsepuolustuksesta auttaneet pätkääkään. Hän arveli, että joutuisi kuulemaan vielä valmentajan haukut pukuhuoneessa. Ehkä kaksi maalia kuitenkin pelastaisi edes osan hänen nahastaan.
Ottelun loputtua Niklas ottaa kypärän pois päästään, ravistaa hiestä märkiä hiuksiaan, näkee vasemman silmänsä näkökentän äärirajoilla jotakin nopeaa liikettä ja tuntee kuinka joku törmää häneen erittäin kovalla vauhdilla.
Ja se olikin viimeinen asia, mitä hän koskaan enää vasemman silmänsä ääreisnäöllä näki.
*****
Niklas makaa selällään sairaalavuoteessa. Säädettävässä vuoteessa, josta saa napin painalluksella selkäosan ylös tai alas. Hänen alavartalonsa on peitetty sinisellä peitolla, pään alla on kaksi ohutta sairaalatyynyä. Hänen kummassakin käsivarressaan on neulat, joita pitkin hänen laskimoihinsa tippuu nestettä, glukoosia ja natriumkloridia, sillä hän ei pysty vieläkään kunnolla syömään päänsäryn ja pahoinvoinnin takia. Viidesti päivässä hänen eteensä tuodaan hajuttomia ja mauttomia aterioita, joita hän yrittää näykkiä – huonolla menestyksellä. ‘Syö, niin toivut nopeammin ja pääset kotiin.’, he sanovat. Mutta hän ei halua kotiin, eikä entiseen elämäänsä, jossa hän on menettänyt kaiken. Sairaalan steriili, puhdistusainetta ja lääkettä muistuttava tuoksu jollakin tapaa tuo turvaa. Lääkärien valkoiset takit ja hoitajien siniset työasut lohduttavat. Lääkäreiden käyttämä lääkärilatina ei haittaa, sillä hän ei halua tietää totuutta. Hän vain tuijottaa yksityishuoneensa ikkunasta ulos, näkee keväisen maiseman, lehdet puiden oksissa ja satunnaisen ohi lentävän linnun.
Kusettaa. Hän soittaa hoitajan paikalle auttamaan hänet pieneen vessaan.
*****
”Meillä on nyt testitulokset valmiina.” Neurokirurgi sanoo ja istuu Niklaksen sairaalavuoteen viereen. Niklas tuntee äitinsä ottavan hänen kädestään kiinni.
”Vamma on valitettavasti pysyvä.”
Hänen äitinsä päästää tukahtuneen äänen ja kaivaa käsilaukustaan nenäliinan.
”Eikö mikään silmäleikkaus auttaisi?” Hänen isänsä kysyy epävakaalla äänellä.
”Valitettavasti ei. Vamma ei varsinaisesti ole silmissä, niissä ei ole mitään vikaa. Vamma on aivojen näköalueella, josta näköärsyke silmään ei vamman takia kulje oikein.”
”Entä näköalueen leikkaus? Voisiko sitä leikata?”
”Ei. Aivoleikkauksissa on aina suuret riskit, ja kun ottaa huomioon, että pojallanne on kuitenkin näköä edelleen jäljellä vasemmassa silmässä, niin aivoihin ei lähdetä tekemään mitään leikkausta tällaisessa tapauksessa.”
”Entä jääkiekko?” Niklas kysyy, vaikka tietää jo vastauksen.
”Valitan. Voit harrastaa jotain hidastempoisempaa urheilua, kuten hölkkää tai uimista.” Lääkäri katsoo häntä empaattisesti. ”Tämä vamma aiheuttaa jonkin verran rajoituksia elämääsi. Ajokorttisi pitää peruuttaa ja saat armeijasta vapautuksen, mutta muuten voit viettää täysin normaalia elämää. Äitisi kertoi, että sinut on valittu kauppatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan. Opiskelua ei mikään estä, eikä vammasi millään lailla estä tulevaisuudessa työskentelyä liike-elämässä.”
Kesäkuu 2004
Leevi käy hänen hermoilleen. Jatkuvaa hössöttämistä, turhanpäiväistä huolenpitoa, koko ajan hänen huoneessaan, ei hetken rauhaa. Eräänä kesäiltana kaikki kärjistyy, kun Leevi pitää itsestään selvänä, että he seurustelevat ja Niklas menee Helsingin yliopistoon avoimesti homona. Niklas ei voi käsittää, mistä Leevi on saanut sellaista päähänsä. Hän ei ole luvannut Leeville yhtään mitään, ja hän räjähtää.
”Koeta nyt tajuta, että mä en ole homo! Me ei seurustella! Mulla ei voi olla mitään poikaystävää, koska mä EN OLE HOMO!” Hän ei enää välitä, vaikka hänen vanhempansa kuulisivat.
”Mutta Niklas… me molemmat päästiin yliopistoon. Ei siellä välitetä siitä… ei samalla tavalla kuin lätkäjoukkueissa. Siellä on ihan erilainen ilmapiiri. Vaikka tietysti sielläkin voi olla sellaisia, jotka eivät hyväksy homoutta, mutta useimmat on ihan ok asian suhteen. Siellä on homoille oma opiskelijajärjestökin -” Leevi yrittää vedota.
”Mä en mene Helsingin yliopistoon.” Niklas sanoo tylysti.
”Mitä..? Pidätkö sä välivuoden?”
”En. Mä lähden takaisin Ouluun. Mä otin vastaan Oulun yliopistosta kauppatieteellisen opiskelupaikan.”
Leevi katsoo häntä järkyttyneen ja eksyneen näköisenä.
”Ja Jenna tulee sinne kanssa. Se pääsi kasvatustieteelliseen.”
Leevi näyttää siltä kuin Niklas olisi lyönyt häntä.
”Sä olit kokeilu, paineen purkamista. Ei mitään muuta. Mä olen hetero. Mä tiedän sen nyt.”
Leevin huskyn silmät räpyttelevät, kun hän yrittää estää kyyneleitä virtaamasta poskilleen. Tuska Leevin kasvoille on sanoinkuvaamaton, eikä Niklas voi enää katsoa häntä silmiin. Niklas katsoo, kun Leevi liikkuu kuin hidastetussa filmissä, ottaa reppunsa lattialta vapisevin käsin ja kävelee ulos hänen huoneestaan sanomatta sanaakaan. Hän kuulee, kuinka ulko-ovi suljetaan hiljaa.
Ja puristava, tuskainen tunne Niklaksen rinnassa johtuu siitä, että hänen käy sääliksi Leeviä. Koska Leevi on niin typerä ja naiivi kuvitellessaan, että Niklas voisi seurustella miehen kanssa. Siitä se johtuu.
Hän ei tapaa Leeviä enää sinä kesänä.
*****
Leevin äiti kävelee poikansa oven ohi ja pysähtyy kuuntelemaan. Lohduttomia nyyhkytyksiä. Hän kohottaa kätensä koputtaakseen oveen, mutta laskee sen. Leevi on aikuinen, hän varmasti kertoo itse, mitä on tekeillä. Hänen mieleensä tulee parin kuukauden takainen tapahtuma… hän käveli silloinkin Leevin huoneen ohi ja hän kyllä tiesi, mitä ne äänet olivat… ja oli täysin varma, että Niklas oli huoneessa hänen poikansa kanssa.
Kun Niklasta ei näy pariin viikkoon heidän kotonaan, ja Leevin silmät ovat yhä itkusta punaiset, hän ymmärtää.
Syyskuu 2004
”Eikö kaikille käy joskus näin?” Niklas kysyy epävarmana ja tuijottaa oululaisen opiskelijakämppänsä kattoon.
”Ei ole ainakaan kenellekään mun eksistäni käynyt.” Jenna sanoo tympääntyneenä, nousee jo pois sängystä ja alkaa pukea päälleen. ”Ehkä sun pitäisi käydä YTHS:llä jollakin lääkärillä.”
Mä en käsitä tätä. Jenna on ihan hyvännäköinen, mutta jotenkin… mä en tajua. Jenna tekee kaiken ihan väärin, sen tissit on aina tiellä ja sen jalkoväli… eihän sieltä löydä mitään. Eikä se osaa ottaa kunnolla suihin eikä runkata. Ei se vika voi olla mussa.
*****
”Onko tämä ensimmäinen seksisuhteesi?” Valkotakkinen, keski-ikäinen mieslääkäri tuijottaa häntä lukulasiensa ylitse.
”Tota… ei ole.” En jumalauta aio kertoa tuolle Leevistä. Leevillä ja sillä mitä me tehtiin yhdessä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Se oli pelkkää kokeilua.
”Oliko aiemmissa seksisuhteissa samanlaisia ongelmia?” Lääkäri kysyy ja naputtelee jotakin tietokoneelleen.
Niklas ei osaa sanoa mitään. Sanat takertuvat hänen kurkkuunsa, kädet alkavat hikoilla, ja hän tuntee hienoisen paniikin valtaavan mielensä. Lääkäri kääntyy häneen päin uudelleen ja katselee häntä kysyvästi. Niklas onnistuu pudistamaan päätään pikaisesti.
”Hmmm. Potilastiedoissasi lukee, että sait keväällä iskun päähäsi jääkiekkoilun yhteydessä, ja iskun takia kärsit pysyvästä ääreisnäön puutoksesta vasemmassa silmässäsi. Ja jouduit lopettamaan lupaavan jääkiekkouran vamman takia.” Lääkäri ottaa lasit silmiltään ja katsoo empaattisesti edessään istuvaa nuorta miestä. ”Epäilen, että kyseessä on posttraumaattinen stressitila, joka oireilee muun muassa erektiohäiriöinä. Mitään elimellistä vikaahan sinusta ei löytynyt. Minä kirjoitan sinulle Cialis-reseptin. Lääke otetaan noin puoli tuntia ennen yhdyntää ja sen vaikutus kestää jopa 36 tuntia. Tämä lääkehän vaatii toimiakseen sen, että on seksuaalisesti kiihottunut. Muuten se ei aiheuta erektiota. Kirjoitan lisäksi sinulle lähetteen psykologille. Ehkä sinun kannattaisi vielä keskustella ammatti-ihmisen kanssa tästä onnettomuudesta.”
Päästyään ulos vastaanotolta, Niklas repii reseptin ja lähetteen silpuksi ja tunkee ne roskikseen.
Seuraavana päivänä hän ilmoittaa Jennalle, että he eivät enää seurustele.
Se vika on Jennassa, ei mussa. Mä löydän kyllä uuden tyttöystävän.
Kesäkuu 2005
Asia ei valkene Niklakselle yllättäen. Hän ei herää yhtenä aamuna, ja tajua, kuka tai mikä hän on.
Hän uppoutuu markkinoinnin ja johtamisen opiskeluun ensimmäisen lukuvuoden ajan, huomaten pitävänsä opiskelusta: markkinoinnin teoriat, business to business -markkinointi, kuluttajakäyttäytyminen, tuote- ja markkinastrategiat, logistiikka… Lisäksi hän on aloittanut uuden harrastuksen, lenkkeilyn. Turvallisinta on lenkkeillä valaistuilla ja hoidetuilla pururadoilla, jotta mitään yllättävää ei pääse tulemaan vasemmalta. Lätkätreenauksen jättäminen on myös muuttanut hänen vartaloaan. Hän ei enää syö eikä treenaa niin paljon, joten lihasmassaa on jonkin verran kadonnut. Mutta ei liikaa, hänen painonsa on pudonnut reilu viisi kiloa, ja hän on lihaksikkaan hoikka, leveät hartiat, hoikka vyötärö ja lanteet. Uutta tyttöystävää ei kylläkään ole löytynyt, mutta eipä hän ole etsinytkään.
Sen sijaan hän löytää kesätyöpaikan. Nordic Beverage -virvoitusjuomayhtiöllä on tehdas juuri Oulun ulkopuolella, ja hän sai varaston puolelta töitä. Ei kuitenkaan varastomiehenä, vaan varaston toimistosta, jossa hän huolehtii saapuvan ja lähtevän tavaran paperiliikenteestä.
Eikä hän suinkaan ole ainoa kesätyöntekijä varastossa. Varasto on täynnä muita nuoria kesätyöntekijöitä, kaikki miehiä. Ja silloin tällöin, ei kovinkaan usein, Niklas huomaa tuijottavansa, kun joku nuori varastomies kumartuu nostamaan jotain, nousee trukkiin tai vain kävelee hänen lasisen toimistokoppinsa ohi.
Mutta hän ei ole niinkään kauhuissaan tuijottamisesta. Vaan siitä, mitä hän haluaisi tehdä joillekin varastomiehille… Tarkemmin sanottuna heidän perseilleen. Ja hän tietää tasan tarkkaan, mitä hänelle tehtäisiin lastauslaiturin pimeimmässä nurkassa, jos hän erehtyisi tuomaan ilmi halunsa. Eikä hän selviäisi siitä käsittelystä pelkällä ääreisnäön menetyksellä.
Heinäkuu 2005
Niklas tapaa vanhoja lätkäjoukkuekavereitaan Oulun ajoiltaan. Saunaillassa. Hän ei tajua, miksi ajatus hermostuttaa häntä. Ei se ole ennenkään hermostuttanut. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän voi enää pelata jääkiekkoa. Niin juuri, siitä se johtuu.
Saunaillassa pari joukkuekaveria avautuu hänelle muutaman oluen jälkeen hänen näkövammastaan. Hän ei oikeastaan haluaisi kuunnella sitä ‘vittu, sä olisit ollut sen joukkueen paras pelaaja’, ‘sä olisit niin varmana päässyt NHL:ään’, ‘sä olisit vittu päässyt Leijoniin’. Mutta hän kuuntelee kärsivällisesti ja vakuuttaa kaiken olevan ihan hyvin.
Paitsi kaikki ei ole hyvin.
Parin oluen jälkeenkin hän pystyy pitämään katseensa tiukasti eteenpäin suihkussa. Katseen kohdistaminen eteenpäin on oikeastaan aika helppoa, kun ei ole ääreisnäköä toisessa silmässä. Entiset joukkuekaverit eivät kiinnosta häntä, mutta hän ei halua, että kukaan ajattelee mitään… väärää. Ei halua, että kukaan huomaa mitään… mitä muka? Ei ole mitään huomattavaa.
Elokuu 2005
Mullahan on internet. Miksei hän ole tullut ajatelleeksi asiaa aikaisemmin? Hän klikkautuu pornosivustolle ja asianmukaisen varoitusten jälkeen hän klikkaa Categories-kohtaa.
Big tits. Ehkä se sopisi. Jennalla oli pienet rinnat, ehkä hän pitäisi enemmän isoista rinnoista. Hän klikkaa ensimmäistä videota, jossa isorintainen nainen imee miehen kalua. Todella isoa kalua. Miehellä on hyvä vartalo, hyvin erottuvat rintalihakset, kiinteät pakarat ja litteä vatsa, häpykarvat on ajeltu joka puolelta… Niklas tuntee jäykistyvänsä.
Mitä vittua?
Niklas repii katseensa irti miehestä ja kiinnittää huomionsa nyt äänekkäästi voihkivaan naiseen, joka saa isoa kalua kunnolla sisäänsä. Hän yrittää kuvitella itsensä isorintaisen naisen jalkojen väliin, työntelemään kaluaan naisen sisälle, puristelemassa isoja rintoja… Niklas tuntee kalunsa veltostuvan.
Ei. Sen sijaan hän huomaa, että hän haluaisi tönäistä naisen pois sängystä, haluaisi työntää isokaluisen miehen nelinkontin sänkyyn, työntyä hänen sisäänsä ja naida, kunnes mies kiljuisi hänen nimeään ja roiskisi spermansa pitkin lakanoita. Ja hän laukeaisi isokaluisen miehen sisään.
Ei helvetti.
Niklas klikkaa jälleen Categories-kohtaa.
Gays. Mä katson yhden pätkän, jonkun ihan lyhyen. Se ei tarkoita, että mä olen homo. Niklas klikkaa ensimmäisen filminpätkän auki, jossa kaksi nuorta, hyvännäköistä miestä suutelee toisiaan, kielet vilkkuen. Kamera zoomaa kohti miesten jalkovälejä, jossa toinen miehistä pitelee heidän molempien kaluja kädessään ja runkkaa. Niklaksen housut ovat jo tuskallisen kireät, hänen on avattava farkkujensa vetoketju ja vetää kalunsa ulos. Filminpätkä leikkaa seuraavaan kohtaan, jossa toinen miehistä ottaa toiselta suihin. Niklas tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään ylösalas, vääntäen hieman rannettaan terskan kohdalla, välillä kiveksiään pyöritellen. Hän on jo todella kovana, tuntee pussinsa kireinä jalkovälissään ja tuntee jo ensimmäiset tutut merkit lähestyvästä orgasmista. Filmi leikkaa jälleen uuteen kohtaan, jossa toinen miehistä työntelee kaluaan toisen peräaukossa, äänekäs voihkinta ja oh yeah fuck me fuck me take that cock täyttää hänen opiskelijakämppänsä. Hänen sormilleen tulvahtaa touhutippoja, käsi liikkuu yhä nopeammin kalulla, hänen vartalonsa pingottuu kaarelle, hän huutaa ääneen ja laukeaa rajusti.
Kun hän avaa silmänsä ja päästää irti spermaisesta, puolikovasta kalustaan, hän huomaa, että spermaa on lentänyt tietokoneen näytöllekin.
*****
”Ja vaikka nyt vietetään kesän kuuminta aikaa, Suomen taitoluistelijat eivät ehdi lomailemaan ja nauttimaan auringosta, sillä he harjoittelevat täyttä päätä tuleviin talven kisoihin. Toimittajamme kävi haastattelemassa Suomen edustusjoukkueen taitoluistelijoita Leevi Saarniota ja Mira Männikköä harjoitteluleirillä Pajulahdella.”
Niklas kolauttaa silitysraudan silityslaudalle ja ryntää parilla askeleella televisionsa ääreen. Toimittaja haastattelee ensin Miraa, mikä ei kiinnosta Niklasta pätkääkään. Hän haluaa nähdä Leevin. Viimeinkin – toimittaja kääntyy Leevin puoleen. Ja kun Leevin hymyilevät, pisamaiset kasvot täyttävät televisioruudun, Niklaksen hengitys salpaantuu.
Hetken aikaa hän jo harkitsee Leeville soittamista, mutta… mitä helvettiä hän sanoisi? ”Moi Leevi! Arvaa mitä? Mä taidan sittenkin olla homo. Ja mä haluan sut takaisin, eikö olekin siistiä?”
Ei. Leevi ei vastaisi. Niklas tietää sen.
*****
Niklas on istunut jo tunnin verran hotellin terassilla, vaalien jo vähän lämmennyttä oluttaan, vilkuillen melkein vastapäätä olevaa yökerhoa. Pimennettyjen ikkunoiden yllä lukee Hot Night Club.
Mä käyn vain katsomassa. Mä juon yhden kaljan ja lähden kotiin. Ei mitään muuta.
Niklas juokin vain yhden oluen, ja lähtee sitten kotiinsa – samanikäisen, vaalean kivannäköisen kundin kanssa, jolta hän ottaa elämänsä ensimmäisen kerran suihin, eikä voi olla ihmettelemättä, miksei hän suostunut koskaan tekemään tätä Leeville. Kundi ottaa häneltä suihin, ja jättää puhelinnumeronsa lähtiessään aamulla omaan kotiinsa.
Niklas ei soita. Kuten ei niille muillekaan kymmenille miehille, jotka hän vie kotiinsa vuosien aikana.
Helmikuu 2011
”Leevi, Leevi, tännepäin.”
”Katso tännepäin!”
”Nosta mitalia.”
”Käännytkö vähän tännekin, Leevi?”
”Nosta mitali kasvojen tasolle.”
”Miltä nyt tuntuu?”
”Mitä tavoitteita sinulla on MM-kisoihin?
Salamavalot välkkyvät hänen ympärillään ja toimittajat kysyvät taukoamatta kysymyksiä lentokentällä, jonne Leevi on juuri saapunut Bernistä, taitoluistelun EM-kisoista, pronssimitali kaulassaan. Suomen ensimmäinen miesten taitoluistelun henkilökohtainen mitali lähes 80 vuoteen on saanut urheilutoimittajat liikkeelle. Leevi hymyilee, vastailee kysymyksiin kohteliaasti ja poseeraa kameroille mitali kädessään, kunnes hänen manageri-valmentajansa Marjatta Ahola ohjaa hänet vip-tiloihin tapaamaan perhettään.
*****
Niklas painaa otsansa loft-asuntonsa viileää ikkunaa vasten ja katselee pimeää, talvista Helsinkiä. On jälleen yksi niitä unettomia öitä, jolloin hän muistelee kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia. Hänen itsepetoksensa määrä suorastaan ällistyttää häntä. Hän haluaisi mennä ajassa taaksepäin ja lyödä sitä 18-vuotiasta entistä jääkiekkoilijaa avokämmenellä kasvoihin. Ei, vaan nyrkillä.
Lisäksi hän on hermostunut huomisesta, mikä ei ainakaan helpota hänen unetonta yötään.
*****
Leevi ei voi uskoa onneaan, kun hissi kuljettaa häntä kohti korkean rakennuksen ylimpiä kerroksia allekirjoittamaan sopimusta. Sponsorisopimusta ison firman kanssa. Hän ei käsitä, miten Marjatta sai tämän aikaan. Käsittämätöntä. Hänen ensimmäinen kunnollinen sponsorinsa.
Leevi tarkistaa ulkonäkönsä hissin peilistä ja vilkaisee samalla Marjattaa, joka näpyttelee jotain kommunikaattorinsa. Parturi-kampaaja oli oikeassa. Hän näyttää hyvältä uudessa faux-hawk -hiustyylissään, latvoista vaalennettuina, omaa punaruskeaa väriä tyvessä. Väri korostaa hänen viileänsinisiä silmiään entisestään. Leevi korjaa vielä mustavalkoista keffiyeh-huiviaan, joka sopii hänen vaalean neulepaitansa ja sinisten farkkujensa kanssa. Saa luvan kelvata.
Hissi päästää matalan soinnukkaan merkkiäänen oikean kerroksen kohdalla. Leevi tuntee hienoista jännitystä vatsanpohjassaan, henkäisee syvään.
Vastaanottovirkailija hymyilee heille. ”Hyvää huomenta. Te olette varmaan Leevi Saarnio ja Marjatta Ahola? Teille on varattu kokoushuone kaksi, käytävällä eteenpäin ja toinen ovi vasemmalla.”
”Kiitos.” Marjatta nappaa vastaanottotiskiltä karamellin. ”Pitäisi varmaan vähentää.” Hän sanoo anteeksipyytävästi Leeville, taputtaen hieman tukevaa vyötäröään. Leevi naurahtaa pyöritellen silmiään.
Kolmekymppinen tummahiuksinen nainen tummanpunaisessa jakkupuvussa seisoo jo kokoushuoneen oven edessä ja odottaa heitä. ”Hei, tervetuloa! Minä olen Katri Malm-Viitanen. Löysittekö hyvin perille?” He kättelevät pikaisesti oven suussa.
”Hei. Ja kyllä kiitos, löydettiin hyvin perille.” Marjatta nielaisee makeisensa.
”Hieno juttu. No niin. Mennään sitten sisälle, niin tapaatte toisen markkinointitiimin jäsenen ja meidän Product Group Managerin.”
He astuvat pienehköön sinisävyiseen kokoushuoneeseen, jonka pöydän vieressä seisoo kaksi miestä keskustelemassa hyvin istuvissa puvuissa, hillityn värisissä kauluspaidoissa ja pukuun sopivissa solmioissa. Keskustelu päättyy, kun he astuvat kokoushuoneeseen, ja toinen miehistä kohentaa solmiotaan.
Leevi huomaa jännittävänsä melkoisesti, pahemmin kuin ennen kilpailua itse asiassa. Katri esittelee hänet ensin toiselle miehelle, Sami jotain. Nimi menee häneltä ohi. Ja kun Katri esittelee hänet esimiehelleen, Product Group Managerille, hänen hermostuneessa mielessään välähtää jotain tuttua. Nimi menee häneltä kokonaan ohi, sillä tilanteessa on jotain pielessä, mutta Leevi ei pysty käsittämään, mikä. Sillä ympäristö on outo, suuren virvoitusjuomayhtiön kokoushuone, jossa Leevi ei odottaisi näkevänsä häntä. Ja tyylikkäässä tummanharmaassa puvussa, vaaleansinisessä kauluspaidassa ja harmaasinisessä solmiossa hän näyttää epämääräisen tutulta ja vieraalta samanaikaisesti. Vasta kun lämmin käsi puristuu Leevin käden ympärille ja pitää hänen kättään omassaan hieman liian pitkän aikaa, hän alkaa tajuta, ketä hän katsoo.
Leevin pitää hetkeksi sulkea silmänsä, sillä hetken aikaa hän jo ehti kuvitella, että… ei. Ei voi olla. Mutta se on.
Niklas.
*****
Ei. Ei. EI. Tämä ei voi olla totta.
Leevi nojaa miestenhuoneen lavuaariin silmät kiinni, tuntee kuinka kyyneleet uhkaavat virrata hänen silmistään ja hän yrittää haukkoa henkeään. Päässä pyörii ja hän on varma, että hän oksentaa kohta. Hän kuulee, kuinka ovi aukeaa.
”Uskaltaako tänne tulla?” Marjatta kysyy oven suusta.
Leevi ei vastaa mitään, ja Marjatta astuu varovasti miestenhuoneeseen.
”Mikä sinulle tuli? Miksi sinä lähdit yhtäkkiä vessaan?”
”Marjatta… ei tätä. Ihan mitä muuta tahansa, mutta ei tätä.” Leevi sanoo tukahtuneesti.
”Mitä sinä tarkoitat?” Marjatta silittää hänen selkäänsä rauhoittavasti, juuri samalla tavalla, kun tuomarit antavat pisteitä ohjelman jälkeen.
”Mä en voi hyväksyä tätä sponsoria.” Leevi katsoo manageri-valmentajaansa silmiin peilin kautta.
”Mutta Leevi… kyllähän sinä tiedät, miten näiden sponsorien kanssa on. Kaikki ovat olevinaan niin suvaitsevaisia, mutta eivät halua kuitenkaan sponsoroida homoja. Kyllähän sinä tiedät, miten asiat on. Miralla on sponsoreita vaikka muille jakaa, vaikka hän on aina menestynyt huonommin kuin sinä, mutta hän onkin kaunis, nuori nainen.”
”Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa?”
”Leevi. Ei ole mitään muuta sponsoria, kukaan muu ei ole kiinnostunut. Minä olen nähnyt sen sopimusehdotelman. Se on todella runsaskätinen. Tämän sponsorisopimuksen ja valtion urheilutuen ansiosta sinun ei tarvitse huolehtia seuraavaan kolmeen vuoteen taloudellisesti mistään, ja jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, niin ei tarvitse senkään jälkeen huolehtia. Tämän sopimuksen ansiosta me voidaan huoletta keskittyä MM- ja EM-kisoihin ja olympialaisiin. Voidaan mennä sinne Kanadan harjoitteluleirille vaikka joka vuosi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa sanoa ei.” Marjatta selvittää hieman kurkkuaan ja katselee valmennettavaansa, joka jostain syystä on poissa tolaltaan. ”Saanko minä kysyä, että miksi sinä et halua tätä sponsoria?”
”Mä… se on monimutkaista.” Leevi mutisee, eikä todellakaan aio kertoa Marjatalle Niklaksesta.
”Mennään nyt kuuntelemaan, mitä heillä on tarjottavana. Ja mitä he haluavat meiltä. Ei me nyt tässä miestenvessassa voida mitään päätöksiä tehdä. Jookos?”
Onko mulla muka vaihtoehtoa?
*****
Marjatta yskäisee hieman anteeksipyytävästi. ”Leevi on vähän väsynyt vielä EM-kisoista. Kaikki se julkisuus ja haastattelut sen jälkeen… Pientä stressiä vain.”
”Me voidaan kyllä varmaan siirtää tapaaminen toiseenkin ajankohtaan, jos Leevi ei voi hyvin…” Sami ehdottaa ja vilkaisee esimiestään kysyvästi, katsahtaa sitten Marjattaan.
”Ei, ei.” Marjatta kiirehtii sanomaan.
”Okei, käykää istumaan.” Sami alkaa kaataa kahvikuppeihin kahvia, tarjoaa ensin Marjatalle ja Katrille kupilliset, sitten Leeville.
”Leevi ei taida juoda kahvia.” Leevi kuulee jostain takaansa Niklaksen tutun äänen, ja Niklaksen käsi laskee hänen eteensä kupillisen kuumaa hunajateetä.
Niklas ottaa itselleen puheenvuoron. ”Aloitetaanko samalla, kun juodaan kahvia? Ja teetä… Niin, ja ottakaa täytettyjä croissanteja. Katri ja Sami ovat valmistelleet lyhyen presentaation siitä, mitä me Nordic Beveragesissa halutaan tästä sponsorisopimuksesta, sen jälkeen kuultaisiin mielellään teidän näkemyksiä, mitä te haluatte tästä sopimuksesta.”
Leevi huomaa pian, että oli virhe mennä ensimmäisenä istumaan pöydän äärelle. Sillä Niklas istuutuu suoraan häntä vastapäätä kahvinsa ja täytetyn croissantinsa kanssa. Hän tuntee Niklaksen katseen kohdistuvan häneen.
Sami käynnistää Power Pointin tietokoneesta. ”Okei. Aloitellaan sitten. Ajattelin ensin kertoa vähän meidän yrityksestämme, ja sen jälkeen Jonna kertoo tarkemmin tästä sponsorisopimuksesta. Nordic Beverageshan on yksi Suomen suurimpia virvoitusjuomayhtiöitä. Markkinaosuuksilla mitattuna…”
Niklas ei jaksa kuunnella yritysesittelyä, jonka hän on kuullut viimeisen kuuden vuoden aikana kymmeniä kertoja. Sen sijaan hän keskittää huomionsa edessään istuvaan mieheen.
Leevi näyttää hyvältä – fyysisesti ainakin. Leevin hiukset ovat vaaleammat ja samantapaiset kuin David Beckhamilla joskus. Ihan kuin irokeesi ilman kaljuksi ajeltuja sivuja. Aivan erilainen kuin hänen oma melko konservatiivinen hiustyylinsä: siistit lyhyet hiukset, otsatukka hieman ylös nostettuna muotovaahdon avulla. Iho on edelleen vaalea – kermanvaalea Niklaksen mielestä – sillä Leevi viettää suurimman osan ajastaan harjoitushallilla, eikä ulkona. Nenäpäässä ja poskipäissä on edelleen pisamia – ja ne silmät…
Mutta toisaalta… Leevi näyttää siltä kuin purskahtaisi itkuun, kuin olisi ansassa. Ja Niklas tietää, että Leevi tavallaan onkin, hän ei voi mitenkään kieltäytyä tästä sopimuksesta.
Leevi ei suostu vilkaisemaankaan häntä, tuijottaa pöytää ja välillä vilkaisee presentaatiota. Mutta pitää tarkasti huolen, ettei vahingossakaan katso häneen. Leevi ei koskekaan jäähtyvään teehensä eikä ota tarjolla olevia croissanteja.
Mä rikoin sut noin pahasti.
Hetken aikaa Niklas miettii, olisiko mahdollisesti epäammattimaista heittää Katri, Sami ja Marjatta ulos kokoushuoneesta, langeta polvilleen Leevin eteen ja anoa, kerjätä, rukoilla anteeksiantoa.
Hän havahtuu mietteistään ja huomaa, että Sami on jo lopettanut oman osuutensa, ja Katri aloittelee omaansa.
”Okei. Me ollaan siis lanseeraamassa kolme uutta Cool Nordic -nimistä makuvettä, ja makuina on jäinen mustikka, kirpeä karpalo ja viileä lakka, ja me ollaan valittu mainoskasvoiksi kolme sponsoroitavaa urheilijaa, yksi kullekin maulle. Meillä panostetaan tähän tuotesarjaan todella paljon, ja markkinointikampanja on sen mukainen. Meillä tulee lehtimainontaa suurimpiin sanomalehtiin ja erilaisiin terveyden- ja hyvinvoinnin aikakauslehtiin. Sitten on tulossa tv-spotit prime-time -ohjelmiin ja internet-sivut. Ja urheilijat ovat mukana näissä kaikissa medioissa eli esiintyvät tv-mainoksessa, ja otetaan heistä mainoskuvia, joita käytetään sitten lehdissä ja nettisivuilla. Miltäs kuulostaa tähän asti?” Katri kysyy innokkaasti.
”Oikein hyvältä, vai mitä, Leevi?” Marjatta ihastelee. Leevi tyytyy vain nyökkäämään.
”Hienoa! Eikä tämä vielä tähän lopu. Meillä on tulossa Cool Nordic -kiertue, joka kiertää suosituimmissa laskettelukeskuksissa, ja meidän urheilijamme ovat siellä vetonauloina. Ei siis tarvitse mitenkään myydä aktiivisesti näitä juomia, että ‘ostakaa nyt’, vaan ideana on, että fanit pääsevät tapaamaan teitä urheilijoita, saavat nimmarit, voivat ottaa valokuvia ja sitten meidän Nordic-tytöt ja -pojat jakavat makuvesistä näytteitä. Ajallisesti nämä ajoittuvat niin, että ensin otetaan mainoskuvat, sillä meillä on nettisivut kuvia vaille valmiina, ja niitä mainoskuvia käytetään myös lehtikampanjassa, ja sitten käynnistyy kiertue, joka vie siis neljä peräkkäistä viikonloppua. Ja tv-spotti kuvataan yhden viikonlopun aikana.”
”Onko teillä mitään kysymyksiä?” Niklas pyörittelee kynää kädessään, haluten Leevin nimen sopimuspaperiin. ”Marjatta on varmaan lukenut sopimuspaperit läpi.”
”Kyllä olen lukenut, ja olen sitä mieltä, että hyväksytään -”
Yllättäen Leevi avaa suunsa ensimmäistä kertaa koko tapaamisen aikana. ”Pitääkö mun olla… hmmm… paljonkin tekemisissä Nordic Beveragesin edustajien kanssa?” Leevi pureskelee alahuultaan ja tuijottaa pöytää.
Sami ja Katri näyttävät häkeltyvän kysymyksestä, samaten Marjatta. Niklas taas tietää tasan tarkkaan, mitä hän tarkoittaa.
”Jonkin verran, kyllä. Meiltä on aina edustaja mukana tai ainakin käymässä paikan päällä.” Niklas puhuu rauhoittavasti ja rauhallisesti, ei halua, että Leevi hermostuisi siitä ajatuksesta, että Niklas olisi se, jonka kanssa hänen täytyisi olla tekemisissä.
Niklas työntää sopimuspaperin Leevin nenän alle ja ojentaa kynää. Leevi tuijottaa muutaman sekunnin ajan Niklaksen tarjoamaa kynää, nappaa sen Niklaksen kädestä ja allekirjoittaa sopimuksen.
*****
”Sulla on tosi hyvä iho. Tähän ei tarvii paljon yhtään mitään pohjustusta. Enkä mä halua peittää näitä pisamia. Ne näyttää tosi makeilta lähikuvissa.”
Niklas kyllä tunnistaa flirttailun, kun kuulee sellaista. Asiassa on vain se ongelma, että meikkitaiteilija, joka on aivan varmasti homo, flirttailee täysin estoitta Leevin kanssa. Eikä Leevillä näytä olevan mitään asiaa vastaan. Niklaksella sen sijaan on.
”Huomenta.” Niklas sanoo ehkä aavistuksen kireällä äänellä ja nostaa paperikasseista erilaisia aamiaisherkkuja, joita hän kävi ostamassa kahvilasta kuvauksiin osallistuville. Niklas huomaa, että Leevi jännittyy heti, kun hän saapuu paikalle.
”Huomenta – ooh, onko tuo mango-ananassmoothieta?” Meikkitaiteilija innostuu ja nappaa itselleen yhden. ”Eikö muuten Leevillä olekin upea iho? Mä ajattelin, että ei laiteta mitään paksua pohjustusta, ettei nämä söpöt pisamat peity.” Meikkitaiteilija sohii pehmeällä sudilla Leevin kasvoja.
”Varmaan ihan hyvä idea, joo…” Hittojako mä tajuan mitään mistään pohjustamisista. Mutta Leevi näyttää hyvältä, sen hän kyllä tajuaa. ”Haluatko sä Leevi, jotain aamiaista?”
Leevi haluaisi vastata ei, mutta hän ei saanut aamulla suustaan alas mitään jännityksen takia, ja nyt nälkä kurnii hänen mahassaan. Ja paperikasseista kaivetuista aamiaisherkuista lähtee erittäin herkullinen tuoksu, joten hän valitsee jogurttismoothien ja täytetyn sämpylän.
”Kiitti.” Leevi sanoo lyhyesti ja vilkaisee Niklasta, joka tuntee pienen kouraisun jossain mahanpohjassaan, koska Leevi vihdoinkin edes sanoo jotain hänelle.
”Okei, me ollaan valmiita.” Meikkitaiteilija ottaa suojuksen pois Leevin kaulalta. ”Ja syö sitten siististi sitä aamiaista, muuten joudut takaisin mun käsittelyyni.” Niklas mulkaisee meikkitaiteilijaa, joka näyttää olevan täysin Leevin lumoissa.
”Mä yritän olla sotkematta paikkoja.” Leevi imaisee smoothietaan ja lipaisee huuliaan.
Niklas haluaisi tunkea meikkisudin meikkitaiteilijan kurkkuun.
*****
Maaliskuu 2011
Hotellin vastaanottovirkailija tuijottaa heitä anteeksipyytävästi. ”Tässä on nyt käynyt jokin väärinkäsitys, olen todella pahoillani.”
”Assistenttini varasi nimenomaan neljä yhden hengen huonetta. Ja nyt yhtäkkiä teillä ei enää olekaan kuin kahden hengen huoneita?” Niklas tuntee Leevin tuijottavan häntä epäluuloisena, eikä hän tajua, miten selittäisi Leeville, että hän ei ole järjestänyt tätä. Santtu ja Minea saivat jo huoneensa, ja kun hän ja Leevi olivat valmiita kirjoittautumaan hotelliin sisään, yhden hengen huoneita ei ollutkaan.
”Niin… meillä lukee Nordic Beveragesin varauksen kohdalla, että kaksi yhden hengen huonetta ja yksi kahden hengen huone. Meillä ei valitettavasti ole muita huoneita vapaana, hotelli on buukattu täyteen.”
Niklas kaivaa N8-puhelimensa talvitakkinsa taskusta ja tarkistaa Katrin tekemän varauksen. Kyllä, neljä yhden hengen huonetta.
”Miten te selitätte tämän?” Niklas tunkee kännykkänsä hotellivirkailijan nenän alle.
”Tässä on todennäköisesti käynyt kirjaamisessa jokin ongelma. Eli varaus on tehty neljälle huoneelle, mutta jostain syystä kirjaus ei ole onnistunut, ja kaksi huonetta muuttui yhdeksi kahden hengen huoneeksi. Me voimme hyvitykseksi antaa teille illalliskortit hotellin ravintolaan.”
Leevi ristii käsivartensa rinnalleen. ”Mä en halua…”
”Leevi… tämä ei ole mun vikani. Tämä on hotellin moka.” Niklas on epätoivoinen. Tämä ei mene ollenkaan niin kuin pitäisi. Ensin se flirttaileva meikki-idiootti ja nyt tämä… hemmetti!
Hotellivirkailija yskähtää. ”Siinä huoneessa on kyllä erilliset sängyt… jos tämä asia teitä huolettaa.”
Niklas haroo tummia hiuksiaan ja katsoo avuttomana Leeviä, joka seisoo edelleen kädet puuskassa, epäluuloinen ilme yhä kasvoillaan. ”Otetaan nyt se huone… mä nukun vaikka kylpyammeessa, niin saat olla rauhassa.”
”Selvä…” Leevi tuhahtaa, pyöritellen silmiään.
*****
”Hyvää iltaa.” Mustaan pitkään esiliinaan ja valkoiseen paitaan pukeutunut tarjoilija ojentaa heille menut ja viinilistan. ”Saisiko olla jotain juotavaa?”
He istuvat tyypillisessä hotelliravintolassa, persikan väriset materiaalit ja tummaa puuta, ruokailuvälineet sinapinruskeassa purkissa valmiina pöydässä, alaspäin asetettuja viinilaseja pöydällä, harmaakivinen takka heidän pöytänsä vieressä lämmittää kuitenkin mukavasti, luo kaunista, lämmintä hehkua Leevin iholle. Niklas ei voi olla toivomatta, että hän voisi viedä Leevin joskus johonkin parempaan ravintolaan kuin lappilaisen laskettelukeskuksen hotelliravintolaan. Olo tai Demo…
Niklas vilkaisee ravintolan viinilistaa ja päätyy tilaamaan lasillisen rieslingiä.
”Otatko sä jotain juotavaa?”
Leevi tutkailee juomalistaa. ”Pullo Heinekenia.”
Niklas ei voi uskoa, että Leevi suostui lähtemään illalliselle, jonka hotelli heille hyvitti huonesekoilusta. Niklas sormeilee lautasliinaansa hermostuneena. Sano nyt jotakin, Manninen. Ihan mitä tahansa. Mutta mitään ei tule mieleen, ja hän vilkuilee välillä Leeviä, joka näyttää tuijottelevan takan liekkejä.
Tarjoilija tuo heidän juomansa, ja Leevi ottaa huikan oluestaan. ”Mitä Jennalle kuuluu?” Hän voisi saman tien olla kohtelias, jos he aikovat työskennellä yhdessä seuraavan kolmen vuoden ajan.
Niklaksella ei heti sytytä, mutta hän on helpottunut, ettei Leevi aio leikkiä mykkäkoulua koko viikonlopun aikana. ”Kuka Jenna?”
”Jenna. Vaaleat pitkät hiukset, lähti sun kanssa opiskelemaan Ouluun…”
”Aaa, siis Jenna! Viimeksi näin Jennaa vähän ennen kuin muutin takaisin Helsinkiin. Se oli naimisissa ja viimeisillään raskaana.” Niklas maistaa viiniään. Kelvollista. ”Se lähti opettajaksi johonkin lappilaiseen pikkukylään ja nappasi jonkun maanviljelijän.”
Leevi kohottaa kulmakarvojaan. ”No, eipä olisi Jennasta uskonut…”
”Ihmiset voivat muuttua.” Niklas sanoo, tuijottaen takan liekkejä.
Leevi ei ehdi vastaamaan, sillä tarjoilija tulee hakemaan heidän tilauksensa.
*****
Niklas ei saa unta. Varsinkin, kun Leevi on vain metrin päässä hänestä. Hän pyörii edestakaisin sängyssään, huokailee, tuijotellen pimeyteen.
”Leevi, nukutko sä?”
”Nukun.” Kuuluu viereisen sängyn peiton alta.
Niklas sytyttää yövalon, kääntyy kyljelleen Leeviä kohti ja nojaa käteensä. Leevi kaivautuu peiton alta, kääntyy katsomaan Niklasta.
”Mitä nyt?”
”Mä tarkoitin sitä… siis että ihmiset voivat muuttua.” Niklas näprää hermostuneena peittonsa lakanaa. ”Mä olen muuttunut.”
Leevi kierähtää selälleen ja tuijottaa kattoa.
”No, miten?”
”Mä… mä olen homo.”
Leevi naurahtaa kuivasti. ”Ai jaa. Siis sä olit silloin nuorempana hetero ja muutuit sitten homoksi, vai?”
”Siis… ei. Kyllä mä aina olin -” Niklas nousee istumaan sänkynsä laidalle, haroo hiuksiaan ja katselee Leeviä. ”Leevi, mä olen todella pahoillani siitä, miten mä kohtelin sua silloin. Mä… mä olin nuori ja typerä ja täysi kusipää, enkä tajunnut itsekään, mitä mä olin. Mä pelkäsin itseäni, kielsin itseni, enkä tajunnut, miksi mä halusin sua… Mä en tajunnut mistään mitään. Ja sä olit helppo kohde… sä halusit enemmän kuin mitä mä halusin silloin antaa -”
”Mä olin oikea kynnysmatto.” Leevi sanoo tukahtuneella äänellä, muistot tekevät edelleen kipeää.
”Ei. Ei. SÄ et ollut kynnysmatto, vaan MÄ tein susta kynnysmaton. Se ei ollut sun syytäsi, että sä… välitit. Mä en vain koskaan antanut sulle mitään. Mä vain otin ja otin…”
Niklas nousee sängyltään ja istuu Leevin sängyn reunalle, nojaa kädellään sängyn toiseen laitaan, Leevin vartalon yli. ”Mä en mitään toivo niin paljon kuin sitä, että sä voisit joskus antaa mulle anteeksi.”
”Ei sullakaan varmaan helppoa ollut sen näkövamman kanssa. Jouduit luopumaan jääkiekosta ja unelmista.” Leevi nousee istumaan, vetää jalat kiinni rintakehäänsä, ei halua Niklasta niin lähelle – ainakaan vielä.
Niklas vetäytyy hieman kauemmas, vetää jalkansa ristiin ja istuu Leeviä vastapäätä. ”No ei. Mutta ei se oikeuttanut mun käytöstäni. Ja Jenna… mä yritin olla hetero, yritin seurustella Jennan kanssa, mutta ei se onnistunut, ei me oltu yhdessä kuin pari kuukautta. Se ei ollut sitä, mitä mä halusin, enkä mä tarkoita pelkästään seksiä, vaikka me ei koskaan – ei meillä loppujen lopuksi ollut mitään yhteistä.”
”Paitsi, että te molemmat tykkäätte miehistä.”
Niklas naurahtaa. ”Noo… teoriassa kai joo, mutta käytännössä sekään ei ole meillä yhteistä. Jenna tykkää heteroista maanviljelijöistä, mä taas… jostain muusta.”
Ja ennen kuin Niklas tajuaa, mitä tapahtuu, Leevi ojentautuu häntä kohti, antaa hänelle kevyen pusun poskelle.
”Kiitos.” Leevi sanoo hiljaa.
”Mistä hyvästä?” Suutele mua uudelleen…
”Että kerroit mulle. Mä syytin itseäni pitkään… että mä tein jotain väärin -”
”Sä et tehnyt mitään väärin.” Niklas epäröi hetken, ojentaa kätensä ja ottaa Leevin käden omaansa. Niklas leikittelee kevyesti Leevin sormilla, eikä pysty katsomaan häntä silmiin. Ja hetken aikaa Niklas on varma, että Leevi vastaa hänen sormiensa kosketukseensa, mutta Leevi vetää sitten kätensä pois.
Niklas tajuaa, että Leevi ei ole valmis mihinkään enempään, nousee Leevin sängystä ja kömpii omaansa. Leevi käpertyy peittonsa alle, väläyttää pienen hymyn Niklakselle ja sulkee silmänsä.
”Hyvää yötä, Niklas.”
”Hyvää yötä.”
Yllättäen Niklas nukkuu paremmin kuin pitkään aikaan.
*****
Seuraavalla kerralla hotellivirkailija on harmillisesti ollut tehtäviensä tasolla, ja heillä on erilliset huoneet promokiertueen toisessa kohteessa, suositussa laskettelukeskuksessa, jälleen Lapissa. Niklas on miettinyt koko päivän, miten saisi vietettyä kahdenkeskistä aikaa Leevin kanssa, sillä nyt ei ole tiedossa yhteistä illallista eikä hotelliyötä. Kun mitään järkevää ei tule mieleen, eikä hän kehtaa vain koputtaa Leevin hotellihuoneen ovea, hän päättää käydä kävelyllä kylmässä pakkassäässä, tuntureita ihailemassa.
Hän on juuri painamaisillaan hissiä ensimmäiseen kerrokseen, kun… ”Odota! Pidä ovia auki.” Hissin automaattiovet uhkaavat sulkeutua, mutta Niklas laittaa jalkansa väliin, ja ovet aukeavat uudelleen. Leevi tupsahtaa hissiin – taitoluistimet olallaan.
”Onko täällä kenttä jossakin?” Niklas painaa hissin nappia.
”Joo, jonkinlainen rusettiluistelukenttä, musiikkia, kaakaota ja sellaista… Ajattelin käydä vähän verryttelemässä lihaksia. Muuten on niin tukossa alkuviikosta, jos ei viikonloppuna tee mitään.” Leevi vilkaisee Niklasta. ”Koska sä olet viimeksi ollut jäällä?”
Niklas hymähtää. ”Aika tasan tarkkaan kahdeksan vuotta sitten.”
Leevi näyttää ällistyneeltä. ”Ihan oikeasti?”
”Lääkäri kielsi kaikki nopeat lajit, joten…”
”Mutta kai sitä voi hitaastikin luistella… tai siis, sori. Mä en yhtään ajatellut, että jos sä et pysty menemään jäälle. Siis mä tarkoitan henkisesti.”
Hissi saapuu ala-aulaan, ja he astuvat hissistä ulos. Niklas työntää kätensä toppatakkinsa taskuihin. ”Kai se sitäkin on.”
”Sieltä saa vuokrata luistimia.” Leevi kohottaa kysyvästi kulmakarvojaan.
Niklas miettii ehkä sekunnin murto-osan, ennen kuin vastaa myöntävästi.
*****
Uskomatonta, miten kentän näkeminen sattuu. Todella paljon itse asiassa, vaikka kenttä on kaukana siitä, mihin hän oli tottunut. Ei maaleja kentän päädyissä, ei korkeita pleksejä katsojien suojana, ei isoa katsomoa, ei viittä miestä jäällä ja yhtä maalissa, ei tuomaria, ei jäähypenkkiä eikä pelaaja-aitioita. Sen sijaan jäällä luistelee eri-ikäisiä luistelijoita musiikin tahdissa, osa istui kentän laidalla olevassa kahvilassa juomassa höyryävän kuumaa juomaa.
Leevi on jo vaihtanut luistimet jalkaansa ja odottaa häntä jäällä, liikkuen sulavasti taakse- ja eteenpäin. Niklas punnitsee hokkareita kädessään, tunnustelee kylmää metallia ja jäykkää nahkaa, ja vetää ne sitten jalkoihinsa, kummastellen miltä tuntuu jälleen seistä luistimet jalassa. Hermostuttaa. Mitä jos joku tulee kovaa päin?
Leevi näyttää huomaavan hänen hermostumisensa ja ojentaa kätensä. ”Tule. Luistellaan ihan rauhassa.” Niklas uskaltaa vihdoinkin luistella jäälle, ottaa Leevin kädestä kiinni.
Vau.
Vaikka hän ei ole kahdeksaan vuoteen ollut jäällä, hänen vartalonsa tietää silti täsmälleen, miten toimia: rento asento, polvet koukussa, ylävartalo etukumarassa, potkut sivuille, kädet tasapainottamaan ja rytmittämään liikettä sekä tasapainoinen liuku. Ja kädet… jotakin puuttui hänen käsistään. Maila.
”Miltä tuntuu?”
”Oikeastaan ihan hyvältä.” Niklas myöntää yllättyneenä, mutta vilkuillen välillä varmuuden vuoksi vasemmalle.
”Mä voin luistella sun vasemmalla puolella. Jos sä haluat… jos se siis tuntuisi susta turvallisemmalta.” Leevi kaartaa hänen vasemmalle puolelleen, ja luistelee hänen rinnallaan. Ja Leevi on oikeassa, se tuntuu turvallisemmalta näin.
Kylmä, liukas jää viilettää heidän allaan, kun he kiertävät kenttää, välillä hymyillen pienille taaperoille, joita heidän vanhempansa yrittävät opettaa luistelemaan.
”Mennäänkö kahvilaan?” Niklas jarruttaa luistimillaan kahvilan kohdalla, Leevi samaten. ”Tule, mä tarjoan jotain kuumaa juotavaa.”
Leevi istuu pieneen, hieman syrjäiseen pöytään kentän laidalla, katselee ohikiitäviä luistelijoita ja kuuntelee musiikkia. Hetken kuluttua Niklas tuo pöytään kaksi mukillista höyryävää juomaa – kaakaon itselleen ja hunajateetä Leeville.
Kuuma juoma lämmittää mukavasti, ja he molemmat kietovat viileät sormensa lämpimän mukin ympärille. Niklas vilkaisee ympärilleen ja antaa pikaisen pusun Leevin poskelle.
”Kiitos.”
”Mistä?” Leevi yllättyy täysin hänen eleestään.
”Siitä, että sait mut taas jäälle.”
Leevi hymyilee leveästi Niklaksen sanoille, ja Niklas pohtii, miten viileänsiniset huskyn silmät voivat näyttää niin lämpimiltä.
*****
Niklas huomaa pian, että Leevi on heidän urheilijoistaan suosituin. Leevi kirjoittaa nimikirjoituksia, hymyilee poseeratessaan valokuvissa faniensa kanssa, on aina ystävällinen ja kärsivällinen. Täydellinen keulahahmo heidän tuotteelleen. Etenkin teinitytöt ovat hullaantuneita Leevin hymyyn ja hyvään ulkonäköön, ja he kantavat Leeville pehmoleluja ja itsetehtyjä kortteja.
”Mitä mä oikein teen kaikille näille pehmoleluille?”
Leevin ja Niklaksen kädet ovat täynnä pehmoleluja ja kortteja, joita teinitytöt ovat antaneet Leeville.
”Anna vaikka lastensairaalaan. Siitä voisi saada hyvän lehtijutun ja positiivista julkisuutta sekä sulle että firmalle…”
”Ajatteletko sä koskaan muuta kuin pr:ää?” Leevi naurahtaa ja avaa hotellihuoneensa oven.
”Ajattelen.” Niklas sanoo astetta matalammalla äänellä, tuijottaen hieman liian pitkään Leeviä silmiin ja laskee pehmolelut hotellihuoneen nojatuolille. Leevi kääntyy, pudottaa pehmolelut ja kortit sylistään sängylleen. Niklas on huomaavinaan hienoista punaa Leevin poskilla. ”Laita kortit paperikeräykseen. Noin! Mä ajattelin muutakin kuin pr:ää, mä ajattelin ympäristönsuojelua.”
”En mä näitä kortteja mihinkään keräykseen laita! Mä säästän ne, voin sitten vanhana lukea niitä keinutuolissa vanhainkodissa. Mutta mä voisin kyllä antaa nämä pehmot johonkin lastensairaalaan…”
”Älä tätä anna, se näyttää ihan sulta.” Niklas nappaa sängyn päältä Muppet-hahmo Beakerin, hassun näköisen pehmon, jolla on pystyt, punaiset hiukset, heiluttaa sitä Leevin naaman edessä.
Leevi nauraa, nappaa nopeasti sängyltään pehmon ja työntää sen Niklaksen naaman eteen. ”Mä varmaan pidän tämänkin, kun se näyttää ihan sulta!”
”Nasu? Mä näytän Nasulta? Kummalla meistä on näkövamma?”
”No, onhan sillä isot korvat ja iso nenä… kauniin pinkit.” Leevi nauraa edelleen, puristaa toisella kädellään vatsaansa ja toisella Nasua. Jonka Niklas nappaa nauraen hänen kädestään, heittää sen ja Beakerin kirjoituspöydälle, jonne ne päätyvät varsin mielenkiintoiseen asentoon.
Leevi ulvoo naurusta nähdessään pehmot pöydällä. ”Ei apua… sä laitoit ne harrastamaan pehmoeläinseksiä. Teinitytöt järkyttyisivät, jos ne näkisivät, mitä sä teit.”
”Mä luulen, että ne järkyttyisivät tästä enemmän.” Niklas sanoo yhtäkkiä hiljaa, on niin lähellä, että voi tuntea Leevin shampoon tuoksun, kun hän kuljettaa toista kättään Leevin hiuksissa, kunnes käsi pysähtyy takaraivolle, vetää Leevin päätä häntä kohti. Leevin suu aukeaa hieman, kieli kostuttaa huulia, Leevi vilkaisee Niklasta silmiin, sitten huuliin ja jälleen silmiin. Niklas tuntee sydämensä jyskyttävän rinnassaan nähdessään katseen harhailevan hänen silmissään ja huulillaan, tuntee hengityksensä jo osuvan Leevin huuliin, ja nenänsä painautuvan Leevin poskeen. Hän pysähtyy hetkeksi, ei ole ihan täysin varma, haluaako Leevikin tätä, kunnes kuulee Leevin äänen. ”Voisitko sä jo suudella -” Hän ei pääse pidemmälle, sillä Niklas painaa varovasti huulensa Leevin huulille, kuin tunnustellen. Suudelma on samalla kertaa niin tuttu ja niin uusi. Leevin pehmeät huulet, sängen pistely, Leevin kädet, jotka kietoutuvat hänen vyötärölleen, vartalo, joka painautuu häntä vasten, lämmin, innokas kieli hänen suussaan – ja hunajateen maku. Niin tuttua, kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään Leevin lapsuudenkodin huoneesta. Mutta samalla niin uutta – koska tällä kertaa Niklas tunnistaa ne tunteet, joita hän tuntee Leeviä kohtaan. Hän on hieman vanhempi, mutta paljon viisaampi kuin se hämmentynyt 18-vuotias, joka ei osannut käsitellä tunteitaan eikä ymmärtänyt itseään.
Jopa Leevin kurkusta kuuluvat pienet nautinnon äännähdykset ovat tuttuja, kun Niklas painaa vartalollaan Leeviä vasten seinää, tutkiskelee kielellään lämpimän kosteaa suuta ja käsillään hoikkaa vyötäröä. Hän tuntee Leevin sormien uppoutuvan hiuksiinsa.
”Leevi…” Niklas hengittää raskaasti, näykkien samalla Leevin kaulaa. ”Mä lupaan, etten mä satuta sua. Enää koskaan.”
Leevi päästää kurkustaan äännähdyksen, joka kuulostaa tyytyväiseltä nyyhkäisyltä. Niklas painaa lantionsa Leevin lantiota vasten, tuntee kovan kalun omaansa vasten ja hieroo lantiotaan Leevin lantiota vasten.
Niklas vie kätensä Leevin vaaleanvihreän neulepaidan helmalle, nostaa paidan Leevin pään yli ja tuntee, kuinka Leevin kädet hapuilevat hänen oman tummanharmaan neulepaitansa helmaa. Paidat päätyvät epämääräiseen kasaan lattialle. Niklas kuljettaa kättään Leevin sileällä rinnalla, käsi pysähtyy, kun hän tuntee sormiensa alla jotain kovaa ja metallista. Tätä ei ollut kahdeksan vuotta sitten. Niklas vilkaisee Leevin rintaa.
”Nännilävistys?”
”Otettiin Miran kanssa lävistykset, kun päästiin edustusjoukkueeseen.”
”Onko Mirallakin nännilävistys? Ei silti, että mua Miran lävistykset kiinnostaisi…” Niklas pyörittelee rengasmaista lävistystä sormissaan, ja Leevin nänni jäykistyy houkuttelevasti.
”Sillä on navassa.” Leevi voihkaisee ja sulkee silmänsä, kun Niklas vie suunsakin hänen nännilleen, pyörittelee kieltään ja vetää kevyesti hampaillaan lävistysrenkaasta, hyväilee sormillaan toista jäykkää nänniä. Niklas ei voi uskoa, miten pieni teräksenpala voi kiihottaa häntä näin paljon, kun verta pakkautuu yhä enemmän hänen jo ennestään tuskallisen kovaan kaluunsa.
Leevi on laskeutumaisillaan polvilleen hänen eteensä, on avaamassa hänen farkkujensa vetoketjua, kun Niklas nostaa hänet saman tien ylös. ”Mä en mitään niin paljon haluaisikaan kuin tuntea sun suun ja kielen mun kalullani, mutta nyt… nyt me tehdään tämä vähän toisin.” Mä haluan, että sä nautit. Niklas vetää Leevin mukanaan sänkyyn, mutta pysähtyy sitten.
”Leevi… tota… mä en tiedä, miten mä kysyisin tätä, mutta… tarvitaanko me kondomia tänä iltana? Siis mulla on omassa huoneessani kondomeita ja liukkaria…”
Leevi kohottaa toista kulmakarvaansa kysyvästi.
”Siis ei sen takia, että olisin suunnitellut mitään, mulla on vain aina varuilta…”
”Okei.”
”Mitä okei? Siis okei, että mulla on aina mukana vai..?”
Leevi antaa pikaisen pusun Niklakselle. ”Okei tarkoittaa, että joo, tarvitaan.” Niklas vastaa nälkäisesti suudelmaan, eikä haluaisi lähteä edes sekunniksi pois Leevin läheisyydestä.
”Odota tässä, älä liiku mihinkään.” Niklas ryntää puolialastomana ulos Leevin hotellihuoneesta, kiroaa, kun sähkölukon valo ei suostu millään muuttumaan vihreäksi hänen oman huoneesta ovessa, vaikka hän työntää avainkorttia säälimättä lukkoon. Aukea nyt! Aah, vihdoinkin… Hän nappaa kylpyhuoneesta toilettilaukkunsa ja säntää takaisin Leevin hotellihuoneeseen, jossa häntä odottaa herkullinen näkymä mahallaan makaavasta Leevistä. Alastomasta Leevistä. Leveät hartiat. Kaareva selkä. Kapea vyötärö. Pyöreät pakarat. Voi luoja…
”Sä taisit sittenkin liikkua.”
”Mä osaa riisua itseni yllättävän vähällä liikkumisella.” Leevi vilkuilee olkansa yli.
Niklas riisuu omat farkkunsa ja bokserinsa, siirtyy sängylle Leevin päälle, tukee itseään käsillään Leevin pään molemmin puolin, suutelee niskaa, liikuttaa lanteitaan niin, että hänen kalunsa liikkuu Leevin pakaroiden välissä. Leevi taivuttaa selkäänsä kaarelle ja työntää pakaroitaan Niklasta kohti, voihkien ja puristaen tyynyä käsillään.
”Käänny ympäri.” Niklas kuiskaa.
Leevi kääntyy, ja Niklas keskittyy jälleen Leevin suuhun. Hunajainen maku on hieman haalistunut, mutta Niklas haluaakin oikeastaan maistaa jotain muuta… Hän liikkuu alemmas Leevin vartalolla, imaisee ohimennen jälleen nännilävistystä, kuljettaa kieltään litteällä vatsalla ja selvästi erottuvilla lantioluilla, kunnes… tekee mielenkiintoisen havainnon. Leevi on ajellut häpykarvansa pois, täysin sileäksi.
Leevi parahtaa, kun Niklas kuljettaa kieltään pitkin Leevin kivikovaa, touhutipoista märkää kalua, ottaa sitten terskan suuhunsa ja liikuttaa päätään ylösalas koko varrella. Leevi voihkii, nostelee varovaisesti lanteitaan ja hyväilee sormillaan Niklaksen tummia hiuksia. Niklas jatkaa hetken aikaa, päättäväisesti unohtaen toistaiseksi oman nautintonsa. Hänen päästäessään kalun suustaan, päästäen matalan plop-äänen. Mä tyydytän sut täysin. Mä haluan, että huudat mun nimeäni, kun sä laukeat mun kaluni niin syvällä sun sisälläsi…
Niklas siirtyy kiveksiin, kuljettaa kieltään sileiksi ajelluilla, jo kireillä pusseilla, ottaa välillä toisen pussin suuhunsa ja imee hellästi. Leevi huohottaa äänekkäästi ja on vienyt kätensä sängyn päätyyn tukemaan itseään. Ja kun Niklas levittää edelleen Leevin jalkoja, hän tekee jälleen mielenkiintoisen havainnon… Leevi on notkea. Miksen mä tajunnut sitä aikaisemmin? Tosin enpä mä tajunnut paljon muutakaan. Leevin jalat avautuvat vaivatta sivulle, ja Niklas ei voi olla hetkellisesti miettimättä, millaisia mahdollisuuksia Leevin notkeus tarjoaa seksille. Niklas päättää palata asiaan myöhemmin, sillä hän haluaa maistaa vieläkin lisää…
Kun Niklaksen kieli ensimmäisen kerran lipaisee Leevin aukkoa, Leevi ei enää voihki tai huohota, vaan hän huutaa käheästi ja höpisee, tajuamatta tuskin itsekään täysin mitä sanoo. ”Mitä… mitä… AAAAHHH… mitä sä… OOOHHHH… teet?”
”Shhh. Rimmaan sua. Keskity vain tähän.” Leevi nousee kyynärpäidensä varaan, katselee, kun tummahiuksinen pää liikkuu hänen jalkojensa välissä. Niklas kiusoittelee kielellä herkkää aukkoa, nuolee sitä ja lopulta työntää kielensä sisään, liikuttelee edestakaisin, kostuttaa Leevin aukkoa syljellään. Leevin pää retkahtaa taaksepäin ja hän vaikeroi äänekkäästi, keinuttaa lanteitaan. Niklasta ei voi vähempää kiinnosta, vaikka heidän kuultaisiin naapurihotellissakin.
Niklas kurottaa sokeasti toilettilaukkuaan, kaivaa sieltä liukastetuubin, pursottaa viileää geeliä sormilleen, lämmittää sitä hieman hieromalla sormiaan yhteen. Leevi on jo täysin toisissa maailmoissa hänen käsittelynsä jälkeen, mutta Niklas ei ole vielä valmis. Hän työntää sormensa Leevin sisälle. Leevi värähtää hieman, ja Leevi tuntuu niin tiukalta hänen sormensa ympärillä. Niklas tajuaa oman pakottavan tarpeensa, eikä jaksa odottaa, että tuntee tuon saman tiukkuuden oman kalunsa ympärillä. Kun Leevi on rentoutunut hänen sormensa ympärillä, hän lisää toisen sormen. Leevi värähtää jälleen ja päästää pienen vinkaisun kurkustaan. Niklas koukistaa hieman sormiaan ja etsii… etsii… ja tietää osuneensa oikeaan kohtaan, kun Leevi melkein lentää ylös sängystä, voihkien kovaa. Niklas hieroo hetken eturauhasta kahdella sormella, kunnes työntää sisään vielä kolmannen sormen. Leevi parahtaa hieman. Eräs ajatus käväisee Niklaksen mielessä…
”Leevi… oletko sä tehnyt tätä ennen? Siis anaalia?”
Leevi nuolaisee huuliaan ja pudistaa sitten päätään. ”Olen mä kaikkea muuta tehnyt, mutta en tätä.”
”Mikset sä sanonut mitään?” Niklas silittelee toisella kädellä Leevin reittä ja liikuttelee edelleen sormiaan Leevin sisällä, hieroen kevyesti eturauhasta.
”No, mä sanoin nyt. Ja mä haluan sitä. Sun kanssasi.”
”Okei…” Niklas ei voi uskoa tätä. Leevi on neitsyt… Niklas vetää liukkaat sormensa ulos Leevin sisältä, nappaa kondomin, repii hampaillaan pienen foliopaketin auki ja rullaa kondomin kovana sykkivälle kalulleen, pursottaa reilusti liukastetta varrelleen.
Niklas asettelee itsensä Leevin jalkojen väliin, Leevi kietoo jalkansa hänen vyötärönsä ympärille. Niklas tarttuu kalunsa tyvestä ja ohjaa sitä kohti Leevin liukastettua peräaukkoa.
”Sano, jos sattuu… Mä olen varovainen. Voidaan lopettaa ihan koska vain…” Niklaksen sydän alkaa hakata entistä kovempaa, sillä hän ei missään nimessä halua satuttaa Leeviä.
”Mä olen valmis.” Sanat ovat tuskin päässeet Leevin suusta, kun Niklas työntää hitaasti terskansa tiukan lihasrenkaan läpi – ja Leevi ulvahtaa kivusta.
Niklas suukottelee rauhoittavasti Leevin kasvoja. ”Rentoudu vaan… sä tunnut niin hyvälle.”
Niklas työntää vielä hieman syvemmälle, pysähtyy jälleen ja huomaa Leevin erektion hieman veltostuneen. Hän ottaa Leevin kalun käteensä, hieroo sitä edestakaisin, levittää peukalollaan touhutippoja liukasteeksi. Leevi alkaa jäykistyä uudelleen, kalun hierominen saa aikaan sen, että Leevi rentoutuu kunnolla, ja Niklas liukuu kokonaan sisään. Niklas painaa päänsä tyynylle Leevin pään viereen ja odottaa hetken.
”Tuntuu niin… täydeltä. Mä tunnen sut joka puolella.” Leevi kuiskaa ja liikauttaa kokeeksi lantiotaan. Niklas tajuaa, että Leevi on valmis, ja vetäytyy hitaasti puoliksi ulos, sitten taas syvälle sisään. Leevi tuntuu jo tarpeeksi rennolta ja avonaiselta, joten Niklas nousee kämmeniensä varaan, liikuttaa lanteitaan kokeilevasti eri kulmissa. Kolmen työnnön jälkeen hän löytää oikean kulman, sillä Leevi alkaa voihkia ja vaikeroida, vastata lantionsa nostoilla hänen työntöihinsä. Niklas pitää tarkasti kulman ja nopeuttaa tahtia, pitäen kuitenkin työntönsä rauhallisina ja syvinä, sillä Leevi näyttää pitävän juuri siitä. Ja Niklas oli oikeassa, Leevin tiukka kanava tuntuu uskomattomalta hänen kalunsa ympärillä ja hän pohtii, miten kauan oikein pystyy pitämään tätä yllä. Hän haluaa kuitenkin Leevin laukeavan ensimmäisenä, joten hän ottaa jälleen Leevin kovan kalun käteensä ja alkaa liikuttaa kättään työntöjensä tahtiin. Leevi voihkii kovempaa ja nostelee lanteitaan kuumeisesti. Muutaman työnnön jälkeen Leevi alkaa vääntelehtiä, huohottaa yhä äänekkäämmin, lyhyet kynnet pureutuvat hänen selkäänsä, raapivat sitä, ja Niklas tietää, mistä on kyse. Hän työntää lanteillaan nopeampaan, syvempään, kovempaan, liikuttaa kättään nopeampaan, kunnes kuulee Leevin huutavan ääneen ja tuntee kädelleen syöksyvät spermat, joista suurin osa lentää kuitenkin Leevin vatsalle ja rinnalle. Niklas tuntee oman orgasminsa lähenevän. Vain… muutama työntö… lisää… Ja hän laukeaa syvällä Leevin sisällä, niin kauan, että hän jo hetken pelkää, että menettää järkensä, koska nautinto ja laukeaminen eivät vain suostu loppumaan, kondomi täyttyy hänen spermastaan, vatsalihakset kramppaavat suorastaan tuskallisesti ja hän päästää matalan, valittavan äänen kurkustaan. Mutta viimeinkin ne loppuvat, ja Niklas rojahtaa Leevin päälle, täydellisesti tyydytettynä, tuntee Leevin spermat heidän välissään. Ja jostain kaukaa hän kuulee Leevin toistelevan hänen nimeään.
*****
”Kunpa me oltaisiin tavattu vasta nyt.” Niklas leikittelee Leevin hiussuortuvilla, jotka ovat hieman hikiset ja hassusti lässähtäneet.
”Miksi?”
”Jotta sä tuntisit vain tämän version musta. Jotta sä et muistaisi kaikkia niitä paskamaisia asioita, mitä mä tein sulle… miten paljon mä satutin sua. Mä olin niin sekaisin.”
”Mutta sitten mä en osaisi arvostaa sitä, miten paljon sä olet muuttunut.” Leevi sivelee hajamielisesti Niklaksen rintaa. ”Tämä ei tainnut olla sulle eka kerta.”
Niklas huokaisee. ”Ei, mulla on ollut… aika monta miestä.” Aikaisemmin hän ei ole välittänyt miestensä määrästä, mutta nyt se häiritsee häntä.
”On mullakin muutama ollut, jotain lyhyitä suhteita… Jatkuva treenaaminen, kilpailukiertueella oleminen, kisat… kovin moni ei jaksa pysyä urheilijan rinnalla.”
Niklas kääntyy mahalleen, katsellen Leeviä. Nyt tai ei koskaan. ”Ehkä sä tarvitset rinnalle toisen urheilijan. Tai… entisen urheilijan. Sellaisen, joka ymmärtää, millaista urheilijan elämä on.”
”Hmmm. Mistähän mä sellaisen löytäisin? Nuorten puolella on kuulemma yksi lupaava miestaitoluistelija -”
”Hiljaa, kaunoluistelija.” Niklas hymyilee, painaa suunsa Leevin suulle, tajuaa, että Leevi kiusaa häntä.
”Mä olen taitoluistelija!”
*****
Niklas nojautuu taaksepäin työtuolissaan ja pyörittelee kireitä niskojaan työpöytänsä ääressä, joka on täynnä papereita, tietokoneen sähköposti ilmoittaa lukemattomista sähköposteista ja N8 vilkuttaa vastaamattomista puheluista. Päivä on ollut pitkä ja rasittava, eikä ollenkaan vielä ohi. Vielä yksi markkinoinnin kokous, jonka jälkeen maanantain työpäivä on ohi. Ja sitten… Leevi. Okei. Niklas on valmis myöntämään, että osa hänen työpäivänsä tehottomuudesta johtuu blondatusta, pisamaisesta punapäästä, joka on tunkeutunut hänen ajatuksiinsa muutaman kerran työpäivän aikana. No, hyvä on. Työpäivässä on ollut muutamia hetkiä, jolloin hän ei ole ajatellut Leeviä, eikä hänen työtehonsa ole parhaimmillaan kalu puolikovana. Ovelta kuuluva koputus herättää hänet todellisuuteen, ja hän vilkaisee rannekelloaan. Mitä nyt? Kokous alkaa kohta…
Leevi sujahtaa ovenraosta hänen työhuoneeseensa, hymyillen jotenkin… Niklas ei oikein osaa sanoa, miten.
”Leevi, mitä sä täällä -”
”Mä toin sulle lahjan.” Leevi heittää valkovihreän pienen muovipussin hänen työpöydälleen.
Niklas vilkaisee hämmentyneenä pussia. Yliopiston apteekin muovipussi. Hän kurkistaa pussin sisään. Kondomeita ja liukastetta.
Niklas naurahtaa. ”Mulla on kyllä kotona näitä…”
”Mutta onko sulla niitä täällä? Toimistolla?” Leevi kohottaa kulmakarvojaan, nojaa oveen ja hymyilee tavalla, joka saa aikaan tuttua kihelmöintiä Niklaksen haaroissa.
”Ööm… ei.”
”No, nyt on.” Leevi vie kätensä selkänsä taakse, ja Niklas kuulee lukon kilahtavan kiinni. Ja ennen kuin hän tajuaa mitä tapahtuu, Leevi on jo hänen työpöytänsä luona, kapuaa hajareisin hänen syliinsä, pehmeät, kosteat huulet hänen omillaan, kieli hänen suussaan ja Leevin kädet löysäävät hänen solmiotaan. Ja aivan automaattisesti hänen omat kätensä siirtyvät Leevin hoikalle vyötärölle, sitten pakaroille, tunnustelemaan ja puristelemaan pyöreitä muotoja, eikä Niklas voi mitenkään estää oman lantionsa ylöspäin suuntautuvia liikkeitä. Leevi suutelee häntä halukkaasti, kieli liikkuen hänen suussaan, kosketellen hänen kieltään ja vetää sitten hampaillaan varovaisesti hänen alahuultaan.
”Leevi… Leevi…” Niklas yrittää puhua suudelmien lomasta. ”Mulla alkaa kokous 10 minuutin kuluttua…”
”No, sitten ei kannata tuhlata aikaa mihinkään turhanpäiväiseen. Niin kuin puhumiseen.” Leevi on jo siirtynyt hänen kauluspaitansa nappeihin, availee niitä ja vilkaisee Niklaksen haaroihin, jossa puvunhousut pullottavat. ”Sitä paitsi sä et voi mennä tuossa tilassa kokoukseen. Kaikki veri täällä…” Leevi hieroo Niklaksen puvunhousujen läpi kovaa kalua, huomaten että housut ovat hieman märät touhutipoista. ”… eikä yhtään aivoissa.”
Niklas päästää kiihottuneen äänen kurkustaan, pitää edelleen kiinni Leevin pakaroista ja nousee työtuolistaan nopeasti. Työtuoli singahtaa liikkeen voimasta, rullaa pyöriensä varassa, kunnes tömähtää seinään. Niklas laskee Leevin lattialle, pyyhkäisee kädellään työpöytänsä tavarat lattialle ja nostaa Leevin pöydälle, alkaa avata hänen farkkujensa nappia. Leevi hyväilee käsillään kuumeisesti Niklaksen rintaa ja vatsalihaksia, hengittäen raskaasti.
”Sä teet mut hulluksi.” Niklas huohottaa ja repii Leevin farkut ja bokserit pois. Leevi on jo aivan kovana, kalu sojottaen kohti kattoa, kun hän asettuu selälleen Niklaksen työpöydälle.
Niklas vilkaisee kelloaan. Kahdeksan minuuttia. Hän avaa hätäisesti vyösolkensa ja housujensa vetoketjun, työntää housunsa ja bokserinsa nilkkoihin, nappaa pienestä muovipussista liukasteen, levittää sitä sormilleen ja liukastaa Leevin aukon. Leevi liikuttaa jo kättään edestakaisin kalullaan ja voihkaisee tuntiessaan Niklaksen sormet sisällään.
Rullatessaan kondomia kalulleen, Niklaksen kuumentuneissa aivoissa vilahtaa ajatus, miltä tämä tilanne näyttäisi, jos joku hänen kollegoistaan jotenkin sattuisi pääsemään lukitun oven ohi hänen huoneeseensa. Hän housut nilkoissa, kauluspaita auki ja solmio löysästi roikkuen kaulassa työntymässä hänen työpöydällään jalat levällään makaavan, alavartalosta alastoman nuoren miehen sisään. Mutta kun hän jälleen tuntee Leevin tiukan puristuksen kalunsa ympärillä, hän ei jaksa välittää vaikka itse toimitusjohtaja marssisi sisään ja haluaisi keskustella edellisen kvartaalin luvuista. Aivan. Sama.
Niklas vilkaisee vielä kelloaan. Kuusi minuuttia. Samalla hän tuntee, kuinka jotakin osuu hänen otsaansa ja tipahtaa Leevin vatsan päälle. Klemmari.
”Eikö sulla pitänyt olla kiire?” Leevi kiemurtelee pöydällä kärsimättömästi, yrittää liikuttaa lanteitaan, että tuntisi Niklaksen kalun hankauksen sisällään.
”Sä olet uskomaton…” Niklas mutisee, tarttuu Leevin polvitaipeisiin ja työntää jalkoja kohti pöytää. Ja ei voi olla jälleen ihmettelemättä, miten helposti ja notkeasti Leevin jalat taipuvat. Niklas alkaa liikuttaa lantiotaan, aluksi hitaasti, mutta nopeuttaa tahtia muutaman työnnön jälkeen, sillä Leevi voihkii kärsimättömästi ja nostelee lanteitaan hoputtaakseen Niklasta.
Asento antaa Niklakselle hyvän näkymän Leevin jalkojen väliin, kuinka Leevin lantio kaartuu työpöydän tasaisella pinnalla, kuinka hänen jalkansa taipuvat niin, että hän on lähes kaksinkerroin, kuinka hiki kimaltelee Leevin vatsalla ja navassa. Leevin käsi liikkuu hänen omalla kalullaan ylös, alas, vääntö, puristus, ylös, alas, vääntö, puristus… Käden liike kiehtoo Niklasta, saa hänet pumppaamaan lantiollaan nopeampaan, kovempaan, syvemmälle. Hän katselee oman kalunsa liikkumista sisään ja ulos Leevin vartaloon, kuinka liukaste kiiltelee hänen kalullaan, kuinka hänen häpykarvansa hankaavat Leevin pakaroita, joka kerta kun hän on kokonaan sisällä.
Vilkaisu rannekellon. Neljä minuuttia.
Rytmikäs kilinä kiinnittää Niklaksen huomion, vaikka Leevin voihkinnan ja hänen oman vaikerointinsa seasta on vaikea kuulla mitään. Kilinä noudattaa hänen liikkeitään: kun hän nopeuttaa tahtia, kilinä kuuluu useammin ja kun hän hidastaa tahtia Leevin päästäessä tyytymättömän äänen kurkustaan, kilinä kuuluu harvemmin. Hänellä kestää hetken aikaa, ennen kuin hän tajuaa, että hänen vyönsolkensa kilisee rytmikkäästi hänen työntöjensä tahtiin.
”Niklas… Niklas! Kovempaa! Kohta…”
Voi luoja. Niklas tajuaa, ettei pysty kieltämään Leeviltä mitään. Enää koskaan. Eikä hän haluakaan. Hän liikuttaa lantiotaan nopeampaan, koska Leevi on jo lähellä omaa laukeamistaan. Niklas ujuttaa kätensä Leevin paidan alle, hakee nännilävistyksen sormiinsa, vääntelee sitä työntöjensä tahdissa. Niklaksen kalu Leevin sisällä, nännin hierominen ja Leevin käden nopea liike hänen omalla kalullaan saavat Leevin laukeamaan rajusti. Sperma roiskuu pitkin Leevin vatsaa, osa lentää Niklaksen vatsalle, josta hän tuntee Leevin sperman valuvan hiljalleen alaspäin vartalollaan. Leevin laukeamisen näkeminen ja ennen kaikkea tunteminen, miten Leevi tiukkenee hänen ympärillään lähes sietämättömän tiukaksi, saa aikaan Niklaksen rajun orgasmin.
”Leevi… nyt, nyt… AAAAHHH!” Ei voi olla totta. Jokainen orgasmi Leevin kanssa ei mitenkään voi olla tällainen, kuin laukeaminen ja sperman tulo ei loppuisi koskaan. Mutta se on. Niklas tietää sen ja mistä se johtuu. Hän ei vain tiedä, uskaltaisiko sanoa sitä vielä Leeville. Uskaltaisi sanoa, että rakastaa Leeviä.
Niklas laskee ylävartalonsa Leevin päälle, tuntee Leevin sormien kulkeutuvan hiuksiinsa, silittävän niitä. Tasailtuaan hetken aikaan hengitystään, Niklas avaa silmänsä ja huomaa työhuoneensa lattialla N8:nsa, joka on kuin ihmeen kaupalla yhtenä kappaleena, yhä vilkuttaen vastaamattomista puheluista.
Kaksi minuuttia.
Niklas nostaa päätään. Leevi hymyilee onnellisen näköisenä, ja Niklas on varma, että hänellä on täsmälleen samanlainen ilme itselläänkin.
”Leevi… mun täytyy lähteä kokoukseen.” Niklaksen ääni on raspimaisen käheä. ”Tuu illalla mun luokse. Mä en halua olla enää hetkeäkään erossa susta…”
Leevi suutelee hänen nenänpäätään. ”Nähdään illalla sitten.”
*****
Leevi astelee ulos lasisesta toimistorakennuksesta, kietoo kaulaliinan kaulansa ympärille viileässä ilmassa. Hän pysähtyy tuijottamaan parkkipaikan autoja ja takana siintävää metsää. Niklas on muuttunut. Se on kypsempi, tietää mitä haluaa ja ennen kaikkea tuntee itsensä, ei häpeile itseään. Out and proud.
Kännykän pirinä keskeyttää Leevin ajatukset.
”Moi Marjatta!” Leevi vastaa hymyä äänessään.
”Sinähän kuulostat hyväntuuliselta.”
”Joo, mä tapasin Niklaksen. Meillä oli… öööh… siis juteltiin tästä sponsorijutusta.” Leevi takeltelee, sillä hän ei ole kuitenkaan varma, haluaako Niklas muiden tietävän heidän suhteestaan. Leevi päättää, että illalla heidän täytyy ennen kaikkea puhua. Muut asiat saavat odottaa, että he ovat puhuneet asiat selviksi.
”Hienoa, että tulette toimeen, todella hienoa. Minä olin niin yllättynyt, kun Niklas soitti minulle ja ehdotti tätä sopimusta. Tiesin heti, että nyt meitä onnisti viimeinkin sponsoroinnin kanssa. Mutta kuule, sitä minä soittelin, että meidän pitäisi sopia ompelijan kanssa, milloin suunnitellaan niitä ensi kauden esiintymispukuja -”
”Siis mitä?” Yhtäkkiä Leevi tuntee sydämensä hakkaavan kovaa ja suunsa kuivuvan.
”Niin, niitä esiintymispukuja pitää suunnitella ensi kautta varten…”
”Ei, vaan mitä sä sanoit sitä ennen.”
”Sitä minä vain, että oli hyvä, että Niklas tarjosi meille tätä sponsorisop-” Marjatta ei ehdi lopettamaan lausettaan, kun hän jo kuulee toisessa päässä kännykän valintaäänen.
*****
Niklas ottaa huikan punaviinistään ja sekoittaa fettucinet kiehuvaan veteen avokeittiössään. Hän vilkaisee ympärilleen asunnossaan. Kaikki kunnossa: pasta carbonara on tuloillaan (Leevi aivan varmasti valittaa kaloreista, mutta Niklas on suunnitellut, että he kuluttavat kaikki kalorit – ja vähän enemmänkin), salaatti pilkottuna, tuoretta patonkia, punaviini avattu, kynttilöitä valaisemassa, kaasutakassa tuli ja bluesia soimassa. Niklas vilkaisee vielä itseään peilistä: paljain jaloin, lantiolta matalat farkut ja vaalea lyhythihainen pusero, jonka alla hänellä on vielä harmaa pitkähihainen pusero.
Niklas kohentaa vielä kulmasohvansa sohvatyynyjä, kun hän kuulee ovikellon soivan. Hänen sydämensä hypähtää, pyyhkäisee hieman hermostuneisuudesta kosteita käsiään farkkuihinsa ja avaa oven.
Miten Leevi voi näyttää joka kerta paremmalta?
”Moi…” Niklas kumartuu antamaan pusua, mutta Leevi vetäytyy Niklaksen yllätykseksi pois.
Sitten hän huomaa sen. Jotakin on vialla… ”Onko kaikki kunnossa?”
”Ei.” Kuuluu Leevin lyhyt ja tyly vastaus.
”Mitä -”
”Se olit sinä.”
Niklas ei osaa sanoa mitään, vaan tuijottaa Leeviä, tajuamatta mitään.
”Sä soitit Marjatalle tästä sopimuksesta. Ei toisinpäin, niin kuin mä olen koko ajan luullut.” Leevi on ristinyt käsivartensa rinnalleen ja tuijottaa häntä vihaisena, surullisena. Jälleen surullisena – niin kuin kahdeksan vuotta sitten. ”Sä tiesit, että mä en pärjää taloudellisesti, että mä tarvitsen rahaa ja sä soitit Marjatalle, tarjosit tätä sopimusta, josta mä en voisi kieltäytyä.”
”Leevi, ei…”
”Kylläpäs! Sä… sä ostit mut. Sä teit musta sun… sun huoran.”
Niklas tuntee paniikin hiipivän sisuksiinsa. ”Ei… se ei ole niin. Mä en koskaan -”
”Miten sä voit kohdella ihmisiä näin? Sä et ole yhtään muuttunut! Sä ajattelet vain itseäsi, yhä edelleen!”
Niklas seisoo lamaantuneena paikallaan, eikä pysty muuta kuin katsomaan, kuinka Leevi avaa oven ja kävelee jälleen kerran ulos hänen elämästään.
*****
Leevi ei suostu katsomaan häntä, ei puhumaan, ei kuuntelemaan, ei vastaa puhelimeen, ei sähköpostiin, ei mitään. Niklas on jälleen nukkunut yöt huonosti, ja on huomaavinaan myös Leevin silmien alla tummat varjot.
Jäähallilla tv-mainoksen ohjaaja keskustelee Leevin kanssa siitä, mitä hän haluaa Leevin tekevän, kädet heiluen ja pää pyörien innostuksesta. ”Mä haluan, että sä niinku, sä niinku hyppäät tossa jäällä, tajuatko sä? Siis hyppäät ja se hyppy niinku kuvastaa sitä, kun pullosta suihkuaa vettä, kun sitä on ravisteltu. Tajuatko sä, mitä mä ajan takaa?”
”Millaisen hypyn sä haluat?” Leevi venyttelee jalkojaan samalla, ja Niklas tajuaa tuijottavansa.
”Sellaisen näyttävän hypyn, niinku korkean ja ilmavan, tajuatko sä?”
”No, kolmoislutz on ehkä näyttävin. Siinä hyppy pyörii kaaren suuntaa vastaan ja siihen lähdetään pitkästä taaksepäin kulkevasta liu’usta.”
”Heitä kuule pari sellaista tuossa jäällä, niin katsotaan, miltä se näyttää.”
Leevi luistelee sulavasti jäälle, ottaa vauhtia ja hyppää täydellisen kolmoislutzin. Ohjaaja vaikuttaa tyytyväiseltä ja kuvaukset alkavat.
Kuvausten jälkeen Leevi suuntaa kohti suihkutiloja.
”Leevi, odota.”
”Mitä nyt? Miksi sä yleensäkään olet täällä? Eikö sulla ole muita töitä?” Leevi ei pysähdy, vaan kävelee kiukkuisena pitkin jäähallin käytävää.
”On, mutta… sä et suostu puhumaan mulle muuten.” Niklas yrittää pysyä Leevin kannoilla.
”Miksiköhän?”
Pukuhuoneen ovi paukahtaa kiinni Niklaksen nenän edessä.
*****
Laskettelukeskuksen hotelliravintolassa Niklas tuijottaa mustasukkaisuuden kourissa, kun urheilutoimittaja haastattelee Leeviä. Ja Niklas tietää, että Leeviä haastatteleva toimittaja Luukas Sanders on homo. Toimittaja haroo vasemmalla kädellään vaaleita hiuksiaan, ja Niklas kiinnittää huomion toimittajan vasemmassa nimettömässä kimaltavaan yksinkertaiseen, sileään sormukseen. Hän muistaa kuulleensa, että Sanders seurustelee jonkun nyrkkeilijän kanssa, nähtävästi suhde on nyt edennyt vakavammalle tasolle. Niklas tuntee hienoista helpotusta.
Niklas vilkaisee rannekelloaan. On jo myöhä, ja Leevi todennäköisesti suuntaa hotellihuoneeseensa haastattelun jälkeen. Aivan oikein. Sekä Leevi että toimittaja nousevat pöydästä ja suuntaavat kohti hissiä. Ennen kuin hissin ovet ehtivät sulkeutua, Niklas on pujahtanut hissien ovien välistä sisään.
”Ehdinpäs.” Niklas kääntää heti huomionsa toimittajaan, ojentaa kätensä. ”Hei, Niklas Manninen, Nordic Beveragesin Product Group Manager.” Hän tietää, että Leevi ei kehtaa järjestää toimittajan edessä kohtausta tai jättää häntä huomiotta.
”Moi, Luukas Sanders City-Uutisista. Mä taisin nähdäkin sut tuolla promotilaisuudessa.”
”Onko teillä jo haastattelu valmis?” Niklas vilkaisee Leeviä.
”Joo, on…” Luukas vilkaisee molempia miehiä, puraisee alahuultaan, ettei nauraisi. Vai niin… Product Group Manager on täysin ihastunut Leevi Saarnioon, mutta on jostain syystä joutunut epäsuosioon.
”Okei. Leevi, mulla on sulle asiaa.”
”Hmmm. No, mitä?” Leevi kysyy vastahakoisesti.
”Mä luulin, että sä tiesit… Mä luulin, että Marjatta kertoi.”
”Eli sä myönnät, että sä suunnittelit kaiken?”
Luukas huokaa helpotuksesta, kun hissi pysähtyy pehmeästi hänen kerrokseensa. ”Tässä on mun kerrokseni…” Hän pysähtyy hetkeksi oven väliin ja vilkaisee hississä olevia miehiä. ”Toivottavasti asiat selviää.” Hän heilauttaa kättään ja suuntaa kohti omaa huonettaan.
Niklas haroo hiuksiaan epätoivoisesti, yrittää jatkaa ja saada Leevin ymmärtämään. ”Siis… joo, mä tiesin, että sä tarvitsit sponsoria. Ja kai mä ajattelin, että… että mä voisin hyvittää jotenkin käytöstäni.. sitä miten mä kohtelin sua.”
Leevi katselee häntä epäluuloisesti.
”Mutta mä myönnän kyllä, että mun mielessäni kävi ajatus, että… että sä antaisit mulle uuden mahdollisuuden. Jos sä et olisi ollut kiinnostunut, niin ei se olisi muuttanut sopimuksen suhteen yhtään mitään. Kaikkihan oli jo allekirjoitettu, kun me…”
Hissi pysähtyy heidän kerrokseensa, ja he astuvat hotellin käytävään.
”Ja mä vannon, että mä en ajatellut asiaa niin, että mä olisin ostanut sut. Jos mä sain sut tuntemaan sillä tavalla, niin mä olen tosi pahoillani siitä.” Niklas työntää kätensä farkkujensa taskuihin ja tuntee olonsa epätoivoiseksi ja avuttomaksi, huomaa ällistyneenä, että hänen kurkkuaan kuristaa hieman. ”Jos sä et halua enää nähdä mua, niin Katri tai Sami voi hoitaa asiat jatkossa sun kanssa. Mutta sopimus ei muutu mihinkään, me sponsoroidaan sua edelleen. Firma on ollut tosi tyytyväinen suhun.” Niklas selvittää kurkkuaan. ”Toivottavasti sä voit antaa anteeksi. Ei mulla muuta.” Ja ottaa muutaman askeleen taaksepäin, kääntyy kohti omaa hotellihuonettaan.
”Niklas, odota.” Niklas kääntyy toiveikkaana kohti Leeviä. ”Mä uskon sua kyllä. Totta, sopimus oli allekirjoitettu ennen kuin mitään tapahtui meidän välillä.”
”Joten… saanko mä anteeksi?”
Leevi kietoo käsivartensa hänen niskansa ympärille. ”Saat.”
*****
”Mitä nyt?” Leevi nauraa, kun Niklas vetää hänet ranteestaan huoneeseensa.
Niklas painaa Leevin vasten ovea, työntää heti reitensä Leevin jalkojen väliin. ”Sovintoseksiä. Viisi päivää on liian pitkä aika…” Niklas tunkee Leevin käden jalkojensa väliin.
Leevi nauraa Niklaksen innolle, puristaa kevyesti kovaa kalua farkkujen läpi. ”Entäs sitten, kun mä olen GP-kiertueella?”
”Puhelinseksiä, Skype-seksiä, mä alennun vaikka Facebook-seksiin, ihan mitä vain…” Niklas riisuu muitta mutkitta Leeviä, innokkaana pääsemään lähelle Leevin ihoa.
”Millaista on Facebook-seksi? Tykätään toistemme päivityksistä, vai?” Leevi hihittää, kun Niklas nykii hänen farkkujaan alas nilkkoihin.
”Mmmm…” Niklas painaa huulensa Leevin huulille, vie kätensä hänen päänsä molemmille puolille, työntää samalla kohti sänkyä, työntäen kieltään kohtaamaan Leevin innokkaan kielen. Leevin kädet työstävät jo Niklaksen farkkuja auki, repivät paitaa pois päältä. Alasti, alasti, mahdollisimman äkkiä.
Niklas kaivaa toilettilaukustaan kondomin ja liukasteen.
Niklas antaa kondomin Leeville, joka katsoo häntä kysyvästi. ”Laitanko mä se sulle?”
”Ei.” Niklas sanoo äkkiä, ettei muuttaisi mieltään. ”Sä laitat sen itsellesi.”
Leevin kysyvä ilme vaihtuu hämmästykseksi. ”Haluatko sä…”
”Haluan. Mä en ole ennen… mä haluan, että sä olet eka.” Ja ainoa.
”Oletko sä varma?”
”Mä en ole mistään ollut koskaan näin varma.” Niklas suutelee Leeviä kevyesti ja käy sängylle makaamaan.
”Miten… tai siis missä asennossa me ollaan?”
Niklas miettii hetken. ”Kyljellään.” Hän kääntyy kyljelleen kohti ikkunaa.
Hän kuulee Leevin repivän kondomipaketin auki, avaavan liukastetuubin. Kun Leevin vartalo painautuu hänen selkäänsä vasten, hän huomaa jännittävänsä, mutta Leevi suutelee hänen niskaansa, alas pitkin selkärankaa ja takaisin ylös. Leevi kietoo toisen käsivartensa hänen olkapäänsä ympäri ja alkaa hyväillä toisella kädellä hänen rintaansa, hitaasti liikkuen alaspäin, kunnes Leevin käsi on hänen kovalla kalullaan, vetelee edestakaisin hitaasti. Niklas huomaa lanteidensa liikkuvan samaan hitaaseen, tasaiseen tahtiin.
Leevi päästää kalusta irti, nostaa Niklaksen toisen jalan oman jalkansa yli ja alkaa hieroa Niklaksen takamuksen vakoa. Niklas kuulee itsensä vaikeroivan, kun Leevi työntää liukastetun sormensa hänen sisälleen. Leevi nuolee Niklaksen niskaa, kun hän liikuttelee sormeaan edestakaisin. Niklas tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään hitaaseen tahtiin, aivan kuten hänen sisällään liikkuva sormi. Leevin käsi vetäytyy pois, ja Niklas tuntee painetta aukollaan, kun Leevi työntää kaksi sormea hänen sisälleen. Mikä tuntuu jo hieman oudolta. Hyvältä, mutta oudolta. Lähes yhtä hyvältä kuin Leevin voihkina hänen korvansa juuressa.
”Sattuiko se?” Niklas kysyy yhtäkkiä, kun Leevi vetää sormensa pois ja hän arvaa, mitä on tulossa seuraavaksi.
”Vähän aluksi. Mutta sitten se tuntui tosi hyvälle, toivottavasti mä osaan…”
”Okei.”
Ja sitten hän tuntee jotain paljon isompaa kuin sormien työntyvän sisälleen, hitaasti, mutta silti se sattuu.
”Niklas… sano jotain.”
Niklas puristaa hampaansa yhteen. ”Leevi…”
Leevi pysähtyy ja vetäytyy ulos. ”Sori. Sun täytyisi varmaan rentoutua.”
Rentoutua? Miten? Miten Leevi pystyi siihen?
”Ei meidän tarvitse jatkaa.” Leevin ääni oli lämmin ja rauhoittava hänen korvassaan.
”Mä haluan jatkaa.”
Leevi työntyy sisälle jälleen, eikä se tällä kertaa tuntunut niin tuskalliselta. Leevi kurottautuu katsomaan hänen kasvojaan, kauniit pisamaiset kasvot hymyilevät hieman, Leevi tarttuu hänen kaluunsa, liikuttaa kättään edestakaisin, suutelee ja nuolee kielellään eksoottisia kuvioita hänen olkapäähänsä. Leevi työntää vielä, eikä se enää tunnu niin pahalta. Leevi vie kätensä hänen lanteilleen ja yhtäkkiä Leevi liukuu kokonaan hänen sisälleen.
”Sä rentouduit. Tuntuu niin hyvälle… olla sun sisällä. Voinko mä liikkua, voinko mä… voi luoja…”
”Joo.”
Leevi alkaa liikkua edestakaisin hänen sisällään, kovan kalun hankaus hänen sisällään tuntuu kieltämättä hyvältä, ja kun Leevi suutelee kovaa hänen olkapäätään, vetää hampaillaan ihoa suuhunsa, liike saa Leevin kalun tuntumaan eri kohdassa. Niklas tietää, mitä se kohta on. Hän keinuttaa lanteitaan, yrittää lisätä hankausta.
Leevi suutelee hänen olkapäätään kovempaa, Leevin lanteiden ja kalun jokainen liike tuntuvat Niklaksen eturauhasessa, ja hän tuntee oman kalunsa kovenevan entisestään.
Leevi huohottaa ja toistelee hänen nimeään kuumeisesti. Niklas liikuttaa kättään nopeammin kalullaan, ja Leevin huohotuksesta hän tajuaa, että Leevi laukeaa kohta. Ja kun Leevin työnnöt nopeutuvat ja hänen vartalonsa alkaa vääntelehtiä, Niklas tuntee oman orgasminsa lähenevän, hehkuvan selkärankansa alaosassa, kunnes hän laukeaa omalle kädelleen, samalla kun Leevi voihkii ja nytkähtelee häntä vasten.
Aukossa ja olkapäässä, jota Leevi on imenyt, tuntuu hieman polttavaa tykytystä. Olkapäähän jäisi jälki, mikä ei haittaa Niklasta ollenkaan.
Leevi vetäytyy ulos, ja Niklas äännähtää hieman, kun Leevin kalu lipsahtaa ulos hänestä. Hän kurottaa kädellään ja vetää Leevin syliinsä, hautaa kasvonsa Leevin hiuksiin.
”Mä rakastan sua.”
Leevi nytkähtää hänen sylissään, tarrautuu lujasti kiinni. ”Mä rakastan sua kanssa.”
*****
Huhtikuu 2011
Leevi istuu huopaan kääriytyneenä takan äärellä katsellen dvd:tä omasta luistelustaan yrittäen löytää heikkoja kohtia ja vahvuuksia, kun Niklas saapuu kotiin. Leevi viettää jo suurimman osan ajastaan hänen asunnossaan, joten on oikeastaan vain ajan kysymys, koska hän muuttaa virallisesti Niklaksen luo. Ajatus saa lämpimän tunteen aikaan jossain Niklaksen mahanpohjassa.
”Moi…” Niklas kumartuu suutelemaan Leevin huulia ja tuntee samalla Leevin sormien ujuttautuvan hänen vyönsä alle, vetävän häntä päälleen. ”Sulla taisi olla ikävä.”
”Mistä sä sellaista päättelit?” Leevi kysyy viattomasti.
”Koska mä makaan sun päällä.” Niklas naurahtaa.
”Mmm… sä teet liian pitkiä päiviä. Sun pitäisi olla enemmän kotona tyydyttämässä kyltymätöntä poikaystävääsi.” Leevi nuuskii Niklaksen kaulaa. After shave on vähän haalistunut päivän mittaan ja sekoittunut Niklaksen ominaistuoksuun, hän pystyy tuntemaan tuoksun, joka saa hänet aina sekaisin halusta – ja onnesta.
”Mä toin intialaista ruokaa.” Niklas nousee ylös ja vie take away -kassin avokeittiöön, alkaa availla mausteisen tuoksuisia rasioita. Leevi tulee keittiösaarekkeen toiselle puolelle baarijakkaralle istumaan ja pihistää palan tandoorikanaa.
”Hei muuten, nyt kun mä muistan. Onko sulla tummaa pukua? Nordic Beveragesilla on illallistilaisuus suurosakkaille ensi kuussa.”
Leevi näyttää hämmentyneeltä ja nuolee tandoorikastiketta sormistaan. ”On, mutta ei se sulle mahdu.”
”En mä sitä itselleni tarvitse, vaan sulle. Se on avec-tilaisuus. Sä tulet sinne mun avecina.”
Leevillä jää tandoorikastikkeinen sormi suuhun, kun hän tuijottaa Niklasta viileänsiniset silmät ällistyksestä suurina.
”Kaikilla siellä on avec. Enhän mä nyt yksin sinne voi mennä. Vai mitä?” Niklas hymyilee ja vilkaisee silmäkulmastaan Leeviä, joka ei näytä toipuvan järkytyksestään millään.
”Et tietenkään.” Leevi saa viimein sanotuksi, onnellinen hymy huulillaan ja ilme silmissään.
Niklas kumartuu saarekkeen yli ja painaa kevyen pusun Leevin hymyileville huulille.
”Sä olet mun kumppanini. Mä haluan, että sä olet mun rinnallani, niin kuin mäkin haluan olla sun rinnallasi. Ei se sen kummempaa ole.” Niklas sanoo hiljaa Leevin huulia yhä näykkien.
Kumppaneita. Ja uusi mahdollisuus, jota hän ei pilaisi. Koskaan.
