Itselleen pystyy uskottelemaan paljon räikeämpiä valheita kuin kenellekään muulle, ja mielensä maton alle saa lakaistua valtavia määriä hyvinkin pelottavia ajatuksia. Mutta kun päädyin rakastelemaan sairaalloisen ylipainoisen, jo kauan sitten hedelmättömäksi käyneen, allani hikisenä hyllyvän karvaisen isoäidin kanssa ennennäkemättömällä intohimolla, ei edes humalan turruttama ja itsensä petkuttamiseen tottunut mieleni voinut enää kieltää totuutta. Myönsin viimein itselleni, että kaikki ne ikääntymisen ja lihavuuden merkit, jotka saavat terveen heteromiehen kavahtamaan naista, kiihottavat minut täysin hillitsemättömän himon valtaan. Oloni on keventynyt, mutta kamppailen edelleen häpeän kanssa, eikä ole lainkaan selvää miten yhdistän mieltymykseni toiveeseeni lapsista ja hyväksyttävästä parisuhteesta. Toivonkin, että tämä avautuminen auttaa minua vastaamaan näihin kysymyksiin.

Olen 32-vuotias, seksuaalista poikkeavuuttani lukuunottamatta normaali suomalainen mies. Minulla on työ ja ystäviä, harrastan liikuntaa ja olen tavanomainen ulkonäöltäni ja seksuaalisilta kyvyiltäni. En ole naistenmies, mutta parisuhteita minulla on ollut useita. Mikään minussa ei viittaa siihen, että minulla on tällainen nöyryyttävä salaisuus, jonka kätkin pitkään itseltänikin. Haluaisin vain olla tylsä tavis ilman perversion kirousta.

Lopullinen lankeamukseni tätä kohtalokasta yötä kohti alkoi kolme viikkoa aiemmin. Olin ollut sinkku parin kuukauden ajan erottuani Susannasta. Välitin hänestä edelleen, mutten kuitenkaan kokenut sydämeni särkyneen. Suhde Susannaan oli rakkauselämälleni tyypillinen: Kuten minä, hän oli noin kolmekymppinen varsin keskimääräinen suomalainen nuori aikuinen. Suhde kesti reilun vuoden mutta lässähti ennemminkin ystävyydeksi, koska seksi ja intohimo hiipuivat. Lähes aina olen ahkeralla survomisella toki maaliin asti päässyt kun seksiä on ollut, mutta kaiken järjen mukaan Susannan kuten muidenkin mukavien eikä lainkaan epäviehättävien entisten tyttöystävieni olisi kuulunut herättää vahvempaa halua.

Ehkä naisten kanssa maaliin asti pääsemisessä helpotti myös se, että välttelin masturboimista. Tuona perjantaina olin runkkaamassa vasta viidettä kertaa kahden sinkkukuukauteni aikana, enkä seksiäkään ollut harrastanut. Masturboinnissa oli epämiellyttävä puoli koska touhuni läppärin äärellä noudattivat aina samaa kaavaa. Etsin netistä videoita niistä suosituista pornotähdistä, joista “kuuluu” kiihottua, ja vaikka kuinka klikkailin ehdotetuista videoista parikymppistä tai teiniä, langanlaihaa tai povipommia, söpöä tai huorahtavaa, en saanut kunnon erektiota kuin hetkittäin.

Pikku hiljaa kuitenkin pimeät halut valtasivat alaa mielessäni ja videoissa alkoi pyöriä yhä vanhempia ja ylipainoisempia naisia. Samaan aikaan erektioni vahvistui ja oli kuin vatsaani olisi ilmestynyt perhosia. Eläimellistä himoa varjosti mielessä pyörivät ajatukset ja tekosyyt. Pieni ääni päässä sanoi minun olevan sairas paska ja mietti, onko minulla jotain torjuttuja lapsuudentraumoja, koska on luonnonlakien vastaista kiihottua naisesta, joka on niin iän kuin painon puolesta hedelmätön, mutta sulloin ajatukset syvälle mielen perälle. Koitin pehmentää itseinhoa vakuuttelemalla itselleni, että tämä onkin jotenkin tabusta kiihottumista (vaikka jotenkin aina vain tämä “tabu” kiihotti) ja että pornoteollisuus on myrkyttänyt mieleni (vaikka katson pornoa harvoin), ja siirtämällä inhoa itsestäni naiseen (“Vittu mikä kuvottava huora”). Lauettuani jälleen kerran epänormaalille pornolle suljin tapani mukaisesti selaimen välittömästi ja koitin parhaani mukaan unohtaa koko hävettävän itsetyydytyssession.

Ajattelin välillä olevani kuin homo lestadiolainen. En usko sellaiseen, mutta tuntuu, kuin jokin paholaismainen voima laittaa nämä epäluonnolliset mieltymykset sydämeeni, ja lopulta riivaa minut. Olin sopinut tapaavani parasta kaveriani hänen luonaan, ja meninkin sinne viettämään iltaa. Muu ajateltava kelpasi. Hän oli jostain innostunut hankkimaan rommia ja ilta lipsahti aika paljon tavallista kovemman humalan puolelle. Olut minulle kyllä maistuu, mutta opiskeluaikojen jälkeen on aika harvoin tullut vedettyä päätyjä. Aamulla heräsin kotoa krapulaisena hatarin muistikuvin ja kalvava epäilys takaraivossa. Olin toki aiemminkin tuhdissa humalassa nähnyt unta asiattomuuksista (kuten kaverin tyttöystävän kopeloinnista) ja pelännyt niitä tosiksi aivan turhaan, mutta tällä kertaa tuntui epätodennäköisemmältä, että kyseessä on pelkkä uni. Pelkäsin soittaneeni viime yönä naapurini Minnan ovikelloa ja suudelleeni häntä.

Minna oli erään entisen tyttöystäväni Riikan äidin serkku. Seurustelumme aikana minulle muodostui tavaksi auttaa Minnaa tietoteknisissä jutuissa ja asioiden kantamisessa, koska hän sattui asumaan yksikseen saman talon samassa kerroksessa kuin minä ja valtavan liikalihavuutensa vuoksi käveli 58 vuoden ikäänsä nähden huonosti. Tuokin seurustelusuhde lopahti sopuisasti kaveruudeksi, ja Minnan satunnainen auttelu jatkui edelleen koska tunnuimme tulevan ikäerosta huolimatta hyvin toimeen. Hän työskenteli kaupan kassalla ja tuntui pitävän minua kovin älykkäänä koska olin kiinnostunut historiasta. Vitsini saivat hänet kikattamaan äänekkäästi. Kavereilleni koin tarpeelliseksi valehdella, että Minna on minun äitini serkku, jotteivat he vaan kyselisi, miksi nuori mies pyörii naapurin mummon kanssa. Usein pimeät ajatukseni kohdistuivat häneen.

Minna oli lyhyt nainen, jolla oli kiltit, pyöreät kasvot, joissa oli aavistuksen surumieliset ja yleensä vähän turhan vahvalla luomivärillä meikatut silmät, stereotyyppinen suomalainen perunanenä ja suomalaiselle epätyypillisen tuhdit iän myötä hieman ryppyiset huulet kapeassa suussaan. Hänen punaiseksi värjätyt hiuksensa olivat kiharat ja tätimäisesti lyhyet. Olkavarsista roikkui ihraheltat ja pienissä käsissä hoidettujen kynsien koristamat tuhdit sormet kapenivat selvästi joka nivelen kohdalla. Kämmenselän ryppyinen iho oli päivettynyt ja hehkuvan läpikuultava. Iho kaula-aukossa pelikaanimaisen ja luomien täplittämän kaksoisleuan alla oli ryppyistä ja punaruskeaa vuosikymmenten auringonvalosta. En lähde arvailemaan rintojen kokoa, mutta tuskin hän tavallisesta vaatekaupasta liivejä löytää. Hänen kävellessään suuret rinnat eivät hyllyneet sitkaasti kuin terhakas hyytelö vaan löysästi kuin viinitonkan sisältä löytyvä muovinen hanapakkaus. Liivit hänellä oli säntillisesti aina, mutta häpeäkseni kuvittelin usein valtavien rintojen riippuvan raskaina. Minnan useimmiten tekonahkalegginseihinsä piilottama iso, roikkuva vatsa ja pullea häpykumpu erottuivat vaatteidenkin läpi selvästi, ja hänen selluliitista muhkurainen takapuolensa ulottui kauas joka suuntaan kuin romanihame. Takaa katsottuna lantiota paljon kapeampi vyötärö ja selkämakkarat näkyivät selvästi. Reidet ja pohkeet olivat paksut, mutta kapenivat ryppyisten ja päivettyneiden nilkkojen kautta tyttömäisen pieniin jalkoihin.

Alkoholi ei Minnalle juuri maistunut, mutta hänessä tuoksui aina tupakan ja hajuveden sekoitus. Hänen äänensä ja ulkonäkönsä eivät menneet lainkaan yksiin. Tuolta omalla irvokaalla tavallaan näyttävältä matamilta odottaisi tupakan korventamaa, matalaa ja vahvaa lehmämäisen matriarkan komentavaa ammumista, mutta hän sirkuttikin kuin pikkulintu. Puhelimessa olisi saattanut kuvitella tuon kepeän ja pehmeällä tavalla korkean äänen kuuluvan neitseelliselle teinitytölle.

Minna kävi ikäistensä miesten kanssa satunnaisesti treffeillä, mutta ne eivät tietääkseni koskaan johtaneet edes yhden illan suhteisiin. Tuskallisen avioeron jäljiltä hän ei suhdetta tuntunut kaipaavankaan, mutta seura oli kuulemma mukavaa. Minnan tytär ja lapsenlapsetkin asuivat varsin kaukana. Itsekin ensin oletin väheksyvästi hänen olevan pelkkä virtahepomainen lähiötantta, mutta tutustuttuani häneen mieleni muuttui. Kouluttamaton hän toki oli, mutta varsin terävä. Eikä Minna pelkkä kassakaan ollut. Hän oli nuorempana harrastanut näyttelemisestä aika tosissaan, ja minuun teki vaikutuksen kuinka hän osasi esittää ulkomuistista pitkiä pätkiä kymmenistä näytelmistä, joita ei ollut lukenut tai nähnyt vuosiin. Ilmeisesti jo silloin varsin tuhti ulkomuoto oli tuominnut näyttelijänuran pelkäksi haaveeksi. Teatterissa hän kävi ystävättäriensä kanssa aktiivisesti. Pidin huolta siitä, että viittasin erinäisiin tyttöystäviini jatkuvasti keskusteluissamme, jottei hän vain saisi tietää mieleni perukoilla vaanivista perversioistani.

Perjantain ja lauantain välisestä yöstä, jolloin pelkäsin juovuspäissäni suudelleeni Minnaa, meni torstaihin asti ennen kuin satuimme törmäämään rappukäytävässä. Tuossa vajaassa viikossa ei ollut tuntiakaan, jolloin en olisi miettinyt mahdollista suudelmaa ja oli useaan otteeseen työn takana, etten runkannut ajatukselle. Moikkasin kiusaantuneesti ja olin aistivinani epämukavuutta Minnassakin. Yleensä näemme useammin, joten mietin välttelikö hän minua. Taisin itsekin vältellä häntä. En ollut varma yön tapahtumista, mutta olin vakuuttunut, että olin ainakin sekavassa humalatilassa ilmestynyt hänen ovensa taakse. Sekin olisi riittävän hävettävää ja loisi kiusaannusta väleihimme ihan kenen tahansa kanssa. Seuraavien viikkojen aikana tuntui, että tilanne helpotti hieman. Törmäilimme hieman useammin, ja kerran autoin häntä juhannusostosten kantamisessakin, jonka jälkeen oli pakko antaa itseni runkata häpeälliselle läskimummopornolle. Suhteemme ei palautunut läheskään normaaliksi, mutta kivuliain vaivaantuneisuus hellitti.

Kolme viikkoa pelkäämäni mahdollisen suudelman jälkeen join perjantai-iltana kotosalla olutta matsia katsellessani. Huomasin lopulta hankaluuksia keskittyä, koska Minnan ja itseni välillä vallitseva kiusallisuus alkoi häiritä minua. Humaltuminen rohkaisi ja sain päähäni, että nyt estottomampana käyn ottamassa humalaisen sekoiluni puheeksi, jotta asia saataisiin käsiteltyä. Ainakin niin itselleni väitin. Olin kuitenkin sinänsä ihan tolkuissani, vaikka taas kerran Minnan oven taakse ilmestyminen perjantaina humalassa ei ollutkaan paras tapa lähestyä asiaa. Kyllä rattijuoppokin selvinpäin ymmärtää, ettei juovuksissa ole asiaa ajaa autoa. Sentään kello oli vasta puoli kymmenen, eikä humalani mitään viime kertaan verrattuna.

Soitin Minnan ovikelloa. “Hetki!”, huusi Minna sisältä. Naiset viihtyvät kotona ilman, joten ajattelin, että hän varmaankin pukee rintaliivit, mutta koitin kaikin voimin olla ajattelematta rintoja, joiden päälle. Hän avasi oven hämmentyneen näköisenä ja sanoi “Ai, hei.”
Rintaliivit hänellä tosiaan oli, ja niiden päällä musta kotimekko, jossa oli kimaltava sydän. Mekon alla Minnalla oli legginsit.
“Moi, onko huono hetki?”, kysyin.
“Öö, ei kai. Kaikki hyvin?”, Minna vastasi kiusaantuneen näköisenä.
“Juu, ei hätää. Aattelin vaan, että pitäisi ehkä jutella.”
Minna epäröi hetken ja vastasi vastentahtoisesti: “No, haluatko tulla sisään?”
“Kiitos”, vastasin ja astuin eteiseen. Televisiossa käytävän päässä olohuoneessa pyöri laulukilpailu.
“Otatko teetä?”, Minna kysyi.
“Joo, voisin mä. Kiitos.”
Menimme heti ulko-oven vieressä olevaan keittiöön. Istuin pöydän ääreen ja Minna napsautti vedenkeittimen päälle. Hän kattoi pöytään teepussit, sokeriastian ja pikkulusikat, mutta muumimukit hän pyysi minua ottamaan kaapista.

Vedenkeitin kohisi ja olimme kiusallisesti hiljaa. Tovin päästä aloitin: “Taisin nolata itseni ihan kunnolla pari viikkoa sitten.”
“No, sattuuhan sitä. Ei se mitään vakavaa ollut.”, Minna vastasi.
“Oikeestaan en ihan kunnolla muista koko iltaa”, jatkoin.
“Uskon”, Minna naurahti. “Mut olen pahemmassakin kunnossa olevien miesten kanssa pärjännyt. Kaikki on ihan hyvin.”
Vedenkeitin napsahti valmiiksi, ja Minna kaatoi vettä mukeihimme teepussien päälle. Hän laittoi kolme lusikallista sokeria omaansa ja hetken aikaa kuului vain mukia vasten kilisevä lusikka kun mietin miten jatkan.

“En vaan haluaisi, että meillä on näin epämukavat välit”, sanoin hetken päästä.
“Tarviiko sitä sitten naapurin vanhan ämmän kanssa olla niin mukavat välit?, Minna haastoi torjuvasti.
“No siis eihän me mitään ylimpiä ystäviä olla, mutta eikö meillä ihan mukavaa ole ollut?”
“No… onhan meillä joo”, Minna myöntyi.
“Niin ajattelin vaan, että jos puhuttaisiin asia sen verran puhki, ettei kummallakaan olisi sellainen olo, että kumpa ei tarvis rappukäytävässä törmätä toiseen.”
“Niin, ei kai se pahitteeksi olisi.”

“Kuten sanottu, aika kovassa kunnossa olin silloin. Ei oikein noi muistikuvat ole kovin hyviä niin viitsisitkö kertoa mitä tarkalleen tapahtui?”, kysyin.
“Tuota noin.” Minna näytti vaivaantuneelta mutta jatkoi: “Oli aamuyö ja olin jo nukkumassa kun soitit ovikelloani monta kertaa. Avasin oven ja siinä herra seisoi aika sekavan näköisenä. Kysyin onko kaikki hyvin ja vastasit jotain että ‘Nyt on’. Sitten pyysit sulkemaan silmät. Varmaan tokkuran takia tein työtä käskettyä ja juuri kun olin kysymässä mikä juttu niin annoit märän pusun. Sen jälkeen sun ilme muuttu kuin oisit kummituksen nähnyt ja karkasit. Että semmonen.”

Yritin sönköttää anteeksipyyntöä kun Minna keskeytti: “Eijei, ei se oo mikään semmonen. Kaikki on hyvin. Ei sitä tarvi määräänsä enempää märehtiä.” Hän ei selvästikään olisi halunnut ajatella asiaa.
“Mutta se oli asiatonta käytöstä.”
“Olen kuule aika paljon pahempaakin kokenut. Jos nyt ei kuitenkaan huudella asiasta kaupungilla niin kaikki on hyvin.”
“Eikö tollainen yllätyshyökkäys ole ahdistelua?”, kysyin.
“Ei minulle mitenkään käynyt. Mitä nyt hengitys vähän haiskahti.”, Minna naurahti.
“Mutta silti. Ilman lupaa.” Jatkoin vitsailun puolelle: “Sehän on periaatteessa seksuaalista väkivaltaa.”
“Joo, oikein raiskuri olet.”, Minna nauroi: “Ei minuun sattunut. Eihän nyt pusu pahalta tunnu.”

Vatsani pohjaa kouraisi. Ei kai hän vaan pitänyt suudelmastamme? En osannut sanoa mitään. Hiljaisuuden jälkeen Minna tokaisi: “Täytyy mennä pissalle.” En ymmärrä miksi naiset ovat niin suorapuheisia asiasta. Mietin mahtoiko hänellä oikeasti olla hätä kun kumpikaan ei ollut vielä juuri juonut teetään. Vessa oli keittiön vieressä ja kuulin selvästi kun Minna istui, virtsasi sihisten, nousi, veti vessan ja pesi kätensä. Mieleen tunkeili pahoja ajatuksia, ja mietin jo alittaneeni itseni. “Olen sairas paska mutten sentään mitään pissavideoita ole tähän mennessä katsellut”, ajattelin. Sain tahdonvoimalla mieleni hallintaan ennen kuin Minna astui takaisin keittiöön. Otimme isot hörpyt kuumaa teetä, mutta näin lämpimänä kesäiltana se tuntui tukalalta. Minna kysyi: “Tuutko tupakkaseuraksi?”

Kävelin Minnan perässä parvekkeelle. Hänen mekkonsa vyötärön resori oli kuin kiikkulauta, joka kallistui nykien puolelta toiselle keinuvan lantion mukana. Viileys parvekkeella oli miellyttävää, joskin Minna näytti edelleen kärsivältä. Pyöreällä lasipöydällä oli suolakurkkupurkki tuhkakuppina ja pöydän kummallakin puolella oli tuoli. Olimme monesti istuneet tässä, aina samoilla paikoilla: minä oven vieressä ja hän kauempana. Siksi pelkäsin aina sisälle palaamista. Pidin huolta, että menin sisälle ensin, jottei hän vaan joutuisi menemään ahtaasta välistä ohitseni. Minua pelotti ajatus tuosta lihavasta takamuksesta lähestulkoon sylissäni. “Anteeksi, mun on pakko mennä ottamaan nämä pöksyt pois. Laitoin nämä varmuudeksi kun en tiennyt kuka ovella oli”, Minna ilmoitti. “Ei mitään, olet kotonasi niinku tykkäät”, vastasin jännitystä peitellen. Nyt hän väistämättä hivuttautuisi ohitseni. Enhän minä voisi nousta itse, koska se vaikuttaisi siltä, että olen tulossa mukaan katsomaan kun hän riisuu legginsinsä. Pidin silmät visusti kiinni, kun Minna ohitti minut kömpelösti ähisten, peräpää minua kohti. Käteni kuvittelivat jo rutistavansa löysänä riippuvaa lihaa, tai läskiä lähinnä. Yritin olla kiinnittämättä huomiota hänen tuoksuunsa, joka oli sekoitus tupakkaa, hajuvettä, hikeä ja hänen ominaistuoksuaan.

Hetken päästä Minna palasi ajellut mutta muhkuraiset säärensä paljaina. Hän lähti taas ohitseni ja sanoi: “Joo, sori, oli ihan pakko riisua noin kun tosta teestä…”
Minna säikähti ohi lentänyttä ampiaista ja horjahti valtava takamus edellä syliini, mutta nousi välittömästi takaisin pystyyn ja kääntyi eteeni takapuoli parvekkeen kaidetta vasten. “Anteeksi anteeksi, ei kai sattunut? Inhoan vaan amppareita.”, Minna sanoi. Nousin itsekin pystyyn elehtimään käsilläni: “Juu juu ei, kaikki okei! Ne onki tosi ikäviä.” Katsoin pois kiusaantuneesti, ja olimme hetken hiljaa. “Kukas nyt ahdisteleekaan ketä?”, kysyin ja katsoin Minnaa. Hetken arvuuttelun jälkeen ratkesimme molemmat nauramaan. “Taidetaan olla tasoissa”, Minna sanoi.

Tuntui hyvältä nauraa tapahtuneelle. Nauru tuntui muutenkin poistaneen vaivautuneen tunnelman. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme. Se tuntui ihanan lämpimältä. Minna jatkoi: “Kyllähän minä ymmärrän. En tollasta holtitonta juopottelua, mutta sitä kun kaipaa läheisyyttä. Tuollainen ei ole tietenkään oikea tapa sitä hakea, enkä herranjumala minä nuorelle miehelle oikea ihminen siihen, mutta ei meitä ole luotu olemaan yksin. Ihmisiä siis. Sinäkin olet kai jokusen kuukauden ollut yksinään sen nätin tytön jälkeen.”
“Joo, erottiin Susannan kanssa ennen Vappua”, vastasin.
“Kyllä sinä vielä jonkun pusutettavan löydät, jos nyt vähän omaa rappukäytävää kauempaa maltat etsiä”, Minna naurahti.
“Anteeksi oikeesti, en tiedä mikä juoppohulluus muhun iski. Varmaan oot sellainen tuttu ja turvallinen niin sekavana sitä kaipasi jotenkin turvallista ihmistä.”

Tapahtuneesta puhuminen tuntui jollain tapaa jännittävältä. Jatkoin vielä: “Kyllä sullekin joku pusukaveri vielä löytyy.”
“Niin, voi olla. Mutta vaikka pussaaminen onkin kivaa, niin rehellisesti sanottuna en tiedä haluanko edes pusukaveria. Olen kyllä kuumaverinen nainen, mutta olen myös mukavuudenhaluinen. Ja kaikella rakkaudella te miehet ja kaikki teidän jutut ette varsinaisesti tuo mukavuutta elämään. Ihan muut asiat teissä vetoaa, mutta aikuinen nainen osaa onneksi ajatella vähän yläpäälläkin. Näinkin on täysin hyvä.”, Minna kertoi.
“Ehkä munkin pitäisi vähän aikuistua etten joka ilta ole sun ovesi takana.”
“Ei se nyt niin kamalaa ole. Olen iso tyttö, pärjään kyllä. Sitä paitsi sulla luulisi olevan mahdollisuus mihin vaan niin pidä hauskaa jos siltä tuntuu.”, Minna vastasi.

Tajusin, että olimme katsoneet toisiamme silmiin lähietäisyydeltä aika pitkään. Jännitys kasvoi epämukavaksi ja tuntui, että käteni tärisivät. Sairaat ajatukset voimistuivat, ja huomasin kiinnittäväni paljon huomiota Minnan pieneen suuhun ja sen turpeisiin ja ryppyisiin huuliin. Samalla aistin hänen hengityksensä houkuttavan tuoksun. Vielä pelottavammin katselin nenää, jonka kärki liikkui aivan hitusen puheen mukana, ja jonka varsi ryppyyntyi ylhäältä hänen hymyillessään. On yksi asia kärsiä tunkeilevista eläimellisen eroottisista ajatuksista, mutta toisen kokeminen söpöksi on herkkää. Muistin, että Minna on usein valittanut kipeää selkää ja jalkapohjia, enkä yhtään ihmettele: raskaiden rintojen sekä pienten jalkojen päällä olevan valtavan ruhon kannatteleminen päivästä toiseen on varmasti kivuliasta. Joku paholainen pisti päähäni ajatuksen hieronnan antamisesta.

Olin hiljaa ja kamppailin ajatusteni kanssa. Minna jatkoi: “Siis kiva kyllä, että tulit puhumaan asiat halki. Menetit pisteitä rohkaisuryyppyyn turvautumisesta, mutta silti: arvostan.”
“Kiitos. Parempi olisi kun oppisin käyttäytymään, enkä tekis mitään, mitä täytyy jälkeen selvittää.”
“Kuten sanoin, ei ollut mikään maailmanloppu, ja ainakin sain pusun. On mulla aika paljon huonompiakin perjantai-iltoja ollut.”
“Ai niin kuin tämä?”
“Joo, vihaan tätä. No ei, kiva saada sinut takaisin ystäväksi. Vaikka ihan omaa mokailua joudutkin korjaamaan.”
“Hyvä juttu. Mun mielestä meillä on ollut aina ihan kivaa”, sanoin ja pelkäsin Minnan kuulevan hakkaavan sydämeni.
“Ihan tosi ihanaa”, Minna sanoi ja hymyili lämpimästi.
Katsoimme toisiamme syvälle silmiin hiljaisuudessa.

Oli kuin olisin menettänyt tajuntani sekunniksi. Kun havahduin, huulemme olivat lukkiutuneina toisiinsa ja suumme muodostivat yhden suuren kostean onkalon, jossa kielemme pyörivät toisissansa kiinni. Hänen suudelmansa maistui samalta juovuttavalta sekoitukselta hänen ihanaa hengistystänsä ja tupakkaa, jonka haistoin aiemmin. Vasen käteni oli Minnan takaraivolla kiharan tukan seassa ja oikea hänen alaselkänsä päällä. Painoimme vartalomme toisiamme vasten tiukemmin. Minna huokaili kun irrotin huuleni hänen huulistaan ja suutelin hänen kaulaansa. Minna tarttui oikeaan käteeni ja siirsi sen hänen alaselältään hänen rinnalleen. Puristin pehmeää rintaa kimallepintaisen mekon ja rintaliivin läpi ja tunsin kovan nännin. Minna voihkaisi ja liikutti kättäni suurella pyörivällä liikkeellä. Tunsin kuinka kovettunut penikseni sykähti voimakkaasti.

Olin siirtämässä suutani takaisin kielisuudelmaan, kun Minna pussasi minua huulille, otti käteni pois rinnaltaan ja käski odottaa. Hän piti edelleen ranteestani kiinni vei minut mukanaan pois parvekkeelta ja olohuoneen läpi makuuhuoneeseen. Minna nosti mekon päältään pois ja pudotti sen vierelleen lattialle paljastaen mustat rintaliivit ja pikkuhousut, joiden sisällä hänen roikkuva vatsansa oli. Minna riisui rintaliivit ja heitti ne tuolin selkänojalle. Näin viimein nuo raskaasti riippuvat rinnat, jotka olin mieleni synkimmissä kolkissa kuvitellut tuhansia kertoja. Rinnat olivat kuin greipit verkkopusseissa: ylhäältä lähes tyhjät mutta alhaalta tummien, nystyräisten nännipihojen ja kovien nännien luona paksut ja kimmoisan oloiset. Rinnat eivät riippuneet suoraan alas vaan hieman kylkiin päin.

Minna meni sängylle makaamaan selälleen ja katsoi minua kutsuen. Riisuuduin itsekin pelkkiin alushousuihin ja tulin kyljelleni sängylle, puoliksi hänen päälleen. Puristelin oikealla kädelläni valtavaa rintaa, joka levisi makuuasennossa tasaisesti kaikkiin suuntiin ja jonka keskellä nänni näytti kelluvan kuin vene meressä. Kielemme jatkoivat leikkiään yhteisessä suussamme. “Joo”, Minna ynähti kun siirryin imemään hänen kivikovaa nänniään. Painoin penikseni hänen lantioonsa ja huomasin hinkkaavani sitä hitaasti häntä vasten. Lähdin työntämään oikeaa kättäni hänen pikkuhousuihinsa. Minna nosti vatsansa pois tieltä ja tunsin paksun hikisen karvoituksen.

Työnsin käteni alemmas pikkuhousuissa ja tunsin kuinka emätin valui ulos asti paksua, öljymäisen liukasta eritettä. Kostutin etu- ja keskisormeni ja aloin pyörittämään niitä hitaasti Minnan klitoriksella. Minna voihkaisi ja käänsi päätään taaksepäin niin kuin seisten katsotaan taivaalle. Työnsin sormeni hetkellisesti kokonaan hänen sisälleen ja jatkoin sitten klitoriksen hieromista nopeammin. Suutelin Minna. Minna tarttui molemmin käsin pikkuhousuihinsa, käänsi lantiotaan ja otti ne pois. Nousin sängyltä ja riisuin alusvaatteeni.

Olin polvillani sängyllä kun alaston Minna levitti jalkansa. Paksujen sisäreisien iho oli kaiketi jatkuvan yhteen hinkkautumisen tummentamaa. Tuuhea musta karvoitus kehysti turpeita, kosteana kimaltavia huulia. Nenääni tunki kiihottava sekoitus tuoksuja: hieman hikeä ja virtsaa, sekä vastustamattoman huumaava ja kutsuva naisen kosteus. Asetuin Minnan päälle, ja kielten ja suiden ollessa yhtä työnnyin häneen. Samanaikainen voihkaisumme kuului vaimeasti ja puuroutuneesti suidemme ulkopuolta. Kieltemme tanssiessa märästi kääntelin lantiotani hitaassa tahdissa mutta kovalla voimalla. Mielessäni ajattelin, etten salli itseni päätyä tähän tilanteeseen enää koskaan, joten oli nautittava täysillä.

Tunnetta voisi verrata ensimmäisiin seksikertoihin. Vaikka itsetyydytys tuntuu hyvältä, halukkaan naisen kosteaan emättimeen työntyminen tuottaa nautintoa, joka on äärettömästi omaa kättä makeampaa, mutta myös parhaalla mahdollisella tavalla täysin erilaista. Ihanaa tunnetta ei voi itsetyydytyksen perusteella etukäteen ymmärtää. Rakasteleminen Minnan kanssa oli samaan tapaan makeampaa kuin seksi tyttöystävieni kanssa. Tämän intohimoista ja teeskentelemätöntä halua uhkuvan nautinnon edessä kaikki aikaisemmat seksikokemukseni eivät eronneet masturboinnista ja olivat kuin harmaata massaa. Ennen seksi toi muodotonta ja vaimeaa stimulaatiota elimelleni, ja nyt tunsin päivänselvästi kuinka jokainen valuvan liukas neliömillimetri Minnan vaginassa hyväili minua täydeltä pituudelta ja koko ympärykseltä. Oli kuin olisin erottanut joka hermoon hyökyvän mielihyvän aallon jokaisella hitaalla työnnöllä.

Ängin käteni niin pitkälle kuin pystyin kummaltakin puolelta Minnan lihavan takapuolen alle ja rutistin muhkuraisten pakaroiden laitoja. Vedin suurella voimalla hänen lantiotaan itseäni kohti samalla kun työnsin omaani häntä kohti liikkeellä, joka alkoi melko ylhäältä ja kaareutui alakautta syvälle. Tahtini kiihtyi ja samassa kiihtyi Minnan voihkiminen, joka yhä vaimentui märkään kielisuudelmaamme. Vaikka työnnyin häneen suurella voimalla ja yhä nopeammin, rakastelu oli hellää eikä rajua. Halusin tavallaan Minnan tuntevan itsensä rakastetuksi. Tunsin, kuinka Minnan aiempaa sitkaan liukasta märkyyttä juoksevampi ja vetisempi kosteus valui penikseni vartta pitkin kohti kiveksiäni. Hänen karvainen vaginansa litisi äänekkäästi kuin vesilätäkkö, jossa lapsi hyppii kumisaappaat jalassa. Yhtäkkiä vetinen märkyys valui kuin hanasta ja Minna huusi suussani. Tunsin kuinka omakin huipennukseni lähestyi, ja mitä lähemmäs pääsin, sitä hitaammin työnnyin mutta suuremmalla voimalla, kunnes laukesin kuin ensimmäistä kertaa. Tuntui, kuin suuri, samanaikaisesti hellä ja repivä energia olisi kulkenut koko kehoni lävitse suurena nautinnon aaltona ja vasta yhtymäkohdassamme purkautunut siemennesteenä Minnan sisään.

Olin edelleen Minnan sisällä ja päällä. Katsoimme toisiamme hämmentyneinä silmiin pitkään, kunnes ratkesimme nauramaan. Nauraessa Minnan lihakset puristivat minut ulos hänestä. Nyt katsoimme toisiamme lämpimästi hymyillen. Suutelin Minnaa hellästi huulille ja käännyin hänen vierelleen. Tunsin hänen paksut huulensa samalla upealla yksityiskohtaisuudella kuin rakastellessamme olin tuntenut hänen emättimensä. Minna käänsi päänsä minua päin, suuteli minua ja nousi. Hän meni vessaan pesemään siemennesteeni sisältään. Tullessaan hän toi minulle vessapaperia ja laski sen penikseni päälle. Pyyhin itseni puhtaaksi ja Minna kävi heittämässä paperin pois. Minna palasi viereeni sängylle. Emme puhuneet sanaakaan.

Tuijotimme toisiamme silmiin ja silittelimme toisiamme pitkään. Välillä suutelimme. Oloni oli upea, ja mieleni oli kirkas. Oli vain tämä hetki ja me kaksi. Hänen vatsansa ja rintansa tuntuivat ulottuvat kauas hänen ollessa kyljellään. Lantion ja vyötärön ero korostui. Uskalsin ajatella sen Minnan olevan jos ei kaunis niin seksikäs. Nousin sängyllä istumaan ja silitin Minnan jalkapöytää. Hän kääntyi selälleen, ja aloin hieromaan hänen pieniä jalkojaan. Minna ojensi minulle pumppupullon perusrasvaa. Hän sulki silmänsä nauttivan näköisenä ja ynähteli kun painelin jalkapohjaa huolellisesti. Hieroin Minnan kovettumaisia jalkoja ehkä tunnin ajan. Käteni olivat väsyneet kun lopetin, ja Minna kävi sammuttamassa valot asunnosta. Suutelimme raukeina verhojen pimentämässä huoneessa pitkään ja silittelimme toisiamme kunnes nukahdimme. Heräsin aamulla kahdeksan maissa ja Minna oli poissa. Yöpöydällä oli käsin kirjoitettu viesti. “Kiitos. Puhutaan myöhemmin. Minna.” Kiitos-sanan perään oli piirretty sydän. Menin kotiin. Minulla oli paljon ajateltavaa.