Lentoni Bangkokiin näytti viivästyvän tunnilla. Mitäpä tuosta, reppuni oli mennyt ruumaan ja pienempi kassi lojui jaloissani. Katselin muita matkustajia, jotka olivat lähdössä kuka minnekin Helsingistä. Tämä oli niin tuttua, että vain istuin puoliksi torkkuen penkin laitimmaisessa paikassa jättäen tilaa muille.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olin saanut matkustella Etelä-Amerikkaa myöden erilaisten rakennusprojektien parissa. Toimistosta minut poikamiehenä passitettiin ulkomaankomennuksille jatkuvasti ja sitten iski kolmenkympin kriisi. Elämässäni ei ollut muuta kuin rakentamisen organisointia eri maissa ja kulttuureissa. Olin uhannut ottaa lopputilin.

"Mitä jos ottaisit vuorotteluvapaata ja onhan sulla aika paljon lomiakin rästissä?", oli iso pomo ehdottanut.
"Niin ja sitten jatkettaisiin kuin ennen vai?", olin lopen kyllästynyt reissuelämään.
"No katsottaisiin sitten sulle sopivampi työ. Haluaisin pitää sinut firman palveluksessa."
"Ehkä sitten olisi hyvä pitää pitempi vapaa", olin myöntynyt.

Päätin lähteä kiertämään Aasiaa repun kanssa. Äkkilähtö Thaimaahan oli sattunut ekaksi silmiin ja varasin sen suunnittelematta matkaa enempää. Asuin, tai minulla oli tukikohta, vanhempieni luona ja he taas voivottelivat lähtöäni, kun kerrankin voisin olla kotosalla. Ei, halusin ottaa selkeän irtioton ja kypsyttää ajatuksia tulevaisuudestani.

"Anteeksi, onko tässä vapaata?" Kysyjä oli thaimaalainen rouva, jonka mies seisoi kasseineen hänen takanaan.
"On toki. Olkaa hyvä vaan", vastasin kohteliaasti.
"On se ihan persiistä, että pitää mennä kaukomaille hakemaan itselleen vaimo", tuhahdin mielessäni hymyillen ulospäin.

Pariskunta istuutui. Vaimo jäi väliimme. Hän näytti kokoaan pienemmältä, koska miehensä oli vatsakas ja minäkin taiteilin puntarin kanssa sadan kilon tuntumassa. Mies oli varmaan 180 cm ja minä vielä pidempi.

Arvelin, että pariskunta oli tulossa samalle lennolle.
"Lento näyttää olevan myöhässä", sanoin vain, ettei ihan suomalaisena tuppisuuna pidettäisi.
"Juu. Mutta ei paljoa", vaimo totesi.
Mies alkoi torkkua päädyssään.
"Mun mies on reekakuski. Nukuu aina kun voi." Vaimo selitti pahoitellen.

"Meillä on kuukauden loma. Käydään silloin minun kotona Thaimaassa", vaimo jatkoi jutustelua.
"Mulla on puoli vuotta. Ajattelin kierrellä Thaimaassa ja siellä päin."
"Ainakin on lämpimämpää, kuin marraskuu täällä", hymähti vaimo.
Toden totta. Vaimo oli jo varautunut etelän lämpöön. Hänellä oli korkokengät, lyhyt hame ja kevyt jakku.

Bling!
Lähtevien lentojen listaan ilmaantui lentomme lähtöön viisi tuntia lisää. Tässähän menee koko yö. Olin varautunut nukkumaan koneessa.
"Toivottavasti päästään edes joskus lähtemään", vaimo puuskahti.
"Oltaisiin voitu mun puolesta lähteä ajoissakin", mutisin.
Rekkamies oli jo unessa.

Otin rennomman asennon tyytyen kohtalooni ja yritin torkkua. Otin aina matkassani kulkevan untuvaisen torkkupeiton kassistani. Vaimo nojasi miehensä vatsaan. Hänen asentonsa näytti hankalalta eikä vaatetus vastannut terminaalin lämpötilaa.

Hellyin.
"Voisit ottaa tämän peiton päällesi. Tulee muuten kylmä", ehdotin.
"Kiitos! En aavistanut, että lähtö viivästyy."
"Jos muuten sopii, niin jalat voi kyllä nostaa mun syliini. Jos sillai tuntuu mukavammalta."

Vaimo otti korkkarit jalastaan. Nostin jalat syliini. Asento oli parempi, mutta tila ei antanut mahdollisuuteen ojentautua.
"Hui kauhea! Sulla on jalat ihan jäässä!"
"Sulla on lämpimät kädet."

Hieroin vaimon jalkateriä eikä hän pannut sitä pahakseen. Jalat olivat sirot ja tassuni peittivät ne lähes kokonaan.
"Koskahan olen viimeksi koskenut naista? Saksassa? Ei. Eikä Meksikossa. Brasiliassa oli ainakin yksi hoito jonkin aikaa", mietin.
Varpaat ja jalkaterät alkoivat lämmetä ja hieroin välillä kylmiä nilkkoja. Thairouva näytti nukkuvan tai ainakin rentoutuvan. Siirtelin käsiäni säärille ja lämmitin pohkeita. Rekkamies nukkui äänekkäästi.

Mietin, ettei rouva ole pitkäaikainen tuttavuus, joten pyörittelin käsiäni vielä kylmissä polvissa. Ylemmäs eteneminen olisi mielestäni jo moraalitonta, kun toinen uinuu tietämättömänä. Palasin hieromaan pohkeita kevyesti, että veri kiertäisi. Rouva liikahti ja otti kädestäni kiinni vetäen sen polviensa yläpuolelle. Sormeni tavoittivat viileältä tuntuvaa ihoa. Rouva tunsi olonsa ilmeisen turvalliseksi miehensä vieressä antaen minun hieroa reittään.

Löysin hameen reunan ja luulin, että olisi korrektia lämmittää reisiä hameen päältä. Erehdyin. Rouva otti hameesta kiinni ja nosti sen käteni päälle. Tietenkin oma lämpöni siirtyi paremmin näin. Varsinkin kun minulla alkoi veri kiertää ja pakkautua myös kulliini. Hyvää ajanvietettähän rouvan jalkojen hierominen oli. Jännitystä lisäsi aviosiipan mahdollinen herääminen ja rähinän alkaminen sekä mahdollinen lennolta pois jäänti.

En tohtinut hieroa rouvan takapuolta saati vielä intiimimpiä paikkoja. Vaihtoehdot kävivät kuitenkin vähiin, kun rouvan käsi ohjasi omaani niin, että tunsin hänen pikkarinsa, jotka käytännössä jättivät pakarat paljaaksi. Puristelin pakaroita. Verenpaine tuntui nousevan edelleen ja sydän hakkasi kahtasataa. Rouva työnsi pakaroitaan kättäni vasten ja painoin sormillani kostuneita alushousuja pillunhuulien väliin. Rekkamies korahti jatkaen uniaan.

Ujutin sormeni pikkareiden kuminauhan alle ja työnsin sormeni sisälle pilluun. Siellä oli lämmintä, mutta tarvitsi ilmeisesti silti hierontaa. Rouva työnsi vastaan ja nesteitä valahti sormilleni. Levitin kosteutta laajentaani hierontaa. Pikkarit vähän kiristivät. Vaihdoin tukevampaan asentoon, jotta sain sormeiltua pillua eleettömästi. Rouva uinui kuin unessa peffa aavistuksenomaisesti hytkyen. Terminaalissa oli odottava tunnelma.

Sormeilin rouvaa hyvin kevyesti. Aikaa oli koneen lähtöön vielä joitakin tunteja, joten oli turha pitää kiirettä. Huomasin kuitenkin, että hieronnan intensiivisyyttä haluttiin lisää ja peppu värisi enemmän. Rouvan jalka liikahti kullini päälle. Ei ollut varmasti sylini pehmein paikka pienelle jalalle. Koetin pitää itseäni ilmeettömänä, vaikka sormeni vatkasivat pillussa tiiviimmin. Tätä voisi jatkaa hyvin pitkään, sillä kello eteni hitaasti.

Käytin välillä sormia liukkauden lähteillä. Otin käsinojasta tiukemmin kiinni, jotta en heiluisi pillukäteni tahdissa. Tahti tuntui väkisin kiihtyvän, vaikka koetin sitä hillitä. Lisäsin enemmän painetta tahtia hidastaen, kun peppu painautui minua lähemmäksi, jotta leikki ei lopu turhan aikaisin.

Paitsi että rouva nytkähti voimakkaasti ja suusta kuului tukahtunut kiljaisu. Katsoin rekkamiestä. Tämä nukkui edelleen autuaasti. Puristelin hänen vaimonsa reisiä rauhoittavasti, kun tämä yritti tasaannuttaa hengitystään. Suljin silmäni ja olin nukkuvinani, kun tunsin pienen potkaisun rouvan jalasta tämän noustessa istumaan. Vilkaisin häntä ja huomasin saavani kevyen lentosuukon virneen saattelemana.

Thairouva laittoi korkkarit jalkaansa ja ojensi torkkupeiton minulle. Luin huulilta: "Tule!"
Keräsin kamat kasaan penkille ja lähdin naisen perään. Hän suunnisti invavessaan ja harhauttavan mutkan tehtyäni avasin vessan oven lukiten sen. Rouva riisui pikkarinsa ja nosti jalkansa pytyn päälle ottaen tukea lavuaarista. Hän kumartui ja pyllisti minulle juuri kun sain housuni laskettua. Liikkuminen oli hankalaa housut kintuissa. Taivutin polvia sen verran, että sain työnnettyä kullini hänen sisälleen ja nussin rouvaa takaapäin kuin varkaissa olisin.

Ei mennyt kauaa, kun minussa alkoi kihelmöidä ja puristin rouvan lanteita kovemmin itseäni vasten.
"Päästä sisään!", rouva voihkaisi.
Painoin voimallisesti ja pitkään kerääntynyt spermamäärä pulppusi thainaisen sisään. Irrottauduimme ja annoin pienen suukon otsaan. Rouva nosti etusormensa huulilleen näyttäen, että tästä ollaan hiljaa. Poistuin vessasta ja kuulin lukon napsahtavan takanani kiinni.

Jatkoimme lennon odottelua samoissa merkeissä, minä torkkuen, rouva peiton alla ja rekkamies äänekkäästi nukkuen. Lähtöön oli ilmestynyt tunti lisää.

Pääsin vihdoin koneeseen varaamalleni ikkunapaikalle. Minulla ei ollut mitään tarvetta katsella ulos, mutta en halunnut väistellä muita matkustajia näiden poiketessa vessassa tai jaloittelemassa. Koneessa oli varmaan 300 paikkaa ja juuri thairouva tuli istumaan viereeni rekkamiehen asettuessa käytävän puolelle. Tästä tulisi mielenkiintoinen lento.

"Hei! Me taidettiin istua samalla penkillä terminaalissa", rouva tervehti.
"Hei! Joo, oli aika pitkä odotus." Toivottavasti ilmeeni ei ollut niin yllättynyt kuin itse olin.
"Mä olen Malisa", rouva esittäytyi.
"Joel!" Ojensin käteni Malisalle.
"Mä oon Seppo!" sanoi rekkamies ojentaen kätensä.
Tartuin käteen. "Joel."

Kun pääsimme ilmaan, niin Malisa kietoutui vilttiinsä ja Seppo peitteli hänet vielä omallaan. Itse käytin untuvapeittoa. Malisa nosti molemmat käsinojat ylös, niin meillä köntyksillä oli paremmin tilaa. Otimme torkut. Minä ja Seppo ainakin nukuimmekin. Heräsin ja huomasin Malisan olevan valveilla. Hivutin käteni peittojen alla hänen reidelleen. Hän vilkaisi minua ja sulki silmänsä. Hivelin hänen reittään, muistellen terminaalissa koettua.

Löysin Malisan käden hänen sylistään ja sivelin sitä kyynärtaipeeseen. Minun vaihdettava asentoa, jotta yletyin hänen jakkunsa napitukseen. Työnsin käteni jakun alle ja etsin sieltä rinnan kosketeltavaksi. Malisa oli torkkuvinaan. Hän siirsi käteni pois rinnaltaan. Eikö hän halunnut jatkaa leikkejämme ajan tappamiseksi? Malisa avasi loput napit jakusta ja lisäksi paitapuserostaan. Hän nosti rintaliivinsä ylös ja vei käteni tissilleen.

Hellin molempia rintoja. Nännit olivat kovat nipukat. Malisa piti niiden sormeiluista. Jos tilanne olisi ollut toinen, niin olisin imeskellyt ja näykkinyt niitä. Malissa yritti olla ilmeetön onnistumatta, kun nipistin nänniä sormenpäillä. Koskettelin Malisan vatsaa, löysin navan ja tiukan hameen reunan.

Käännyin vähän, jotta sain käteni Malisan reidelle ja sitä kautta hameen alle. Pikkarien kanssa oli vähän pulmaa, mutta sain sormeni pillulle. Vaikka Malisa koetti auttaa levittämällä jalkojaan, niin ylsin vaivoin häpyhuulille. Klitoriksen tunsin helposti ja sivelin sitä hienovaraisen kepeästi. Malisan sormet tulivat mukaan. Hän levitti pillunsuultaan liukastetta minulle.

Omat sormeni sekoittuivat välillä Malisan sormien kanssa. Painoin Malisan sormilla klitorista, päästin ne vapaaksi ja pyöritin herkkunappulaa omillani, jolloin Malisa metsästi sormeni hänen sormiensa alle. Sormipeli oli minulle uutta. Kullini pompahti aina kun Malisa työnsi sormet sisälleen ja sain lisää liukastetta jo ennestään märkiin sormiini. Olsin mieluusti jatkanut leikkiä pitkään, mutta yhtäkkiä Malisa tarrasi käteeni puristi itseään vasten. Malisa melkein hypähti penkistään orgasmin tullessa. Hän puristi kättäni pitkään koettaen olla haukkomatta henkeä. Seppo onneksi oli omissa maailmoissaan. Niin oli Malisakin.

Onnellisena Malisan minulle tarjoamasta hymystä nojauduin penkkiini. Käden jätin Malisan reidelle. Havahduin farkkujeni napin ja vetoketjun avaamiseen. Malisa hamusi kulliani, joka jäykistyi kosketuksesta. Nostin takapuoltani sen verran, että sain housuja alemmas, kun ne puristivat ikävästi. Malisa hiveli esinahkaani ja levitti kiimanestettä terskan päästä laajemmalle. Rentouduin hekuman vietäväksi.

Nostin toista polveani ylemmäs, vaikka hämärässä koneessa ei muutenkaan kukaan olisi huomannut peiton heilahtelevan alakerrassani. Malisa siveli kulliani hitaasti ja kevyesti kuin arastellen. Paine nousi kullissani, mutta en voinut työnnellä vastaankaan, vaan esitin torkkuvaa matkustajaa. Muistin, että välillä pitää hengittää ja vaimensin huokailuni.

Malisa jatkoi sormeiluaan liioitellun rauhallisesti, aivan kuin hän aikoisi tehdä sitä koko loppumatkan. Kärsivällisyyteni oli koetuksella, sillä panohalut kasvoivat ja käteni liukui Malisan hameen alle. Puristin reittä, kun en voinut jännittää koko kehoani Malisan hivellessä minua yhä varovaisemmin kiiman kasvaessa uusiin sfääreihin.

Lopulta en malttanut enää, vaan aloin työntelemään itseäni Malisan kättä vasten. Hän puristi runkaten lujemmin ja hyökkäsin tarjottimen servettien kimppuun vieden ne peiton alle pelastaakseni vaatteeni tahraantumiselta. Laukesin ja spermat purkautuivat vauhdilla. Ehkä sain osan spermoista paperiliinoihin, ehkä en, mutta en välittänytkään. Liidin kirjaimellisesti taivaalla.

Saatuani tolkkuni takaisin tungin spermaiset lautasliinat pahvimukiin ja nostin housuni. Puristin Malisan reittä kiitokseksi.

Seppokin oli hereillä, kun Bangkokiin saapumiseen oli vielä muutama tunti.
"Mihin päin olet matkaamassa vai jäätkö Bangkokiin?", hän uteli jotain jutellakseen.
"Ei mitään suunnitelmaa! Ajattelin ensin olla yön tai muutaman Bangkokissa ja lähteä sitten jonnekin", vastasin.
"Se on ihan hyvää lomailua, ettei ole tarkkaa suunnitelmaa", Seppo myötäili.
"Vähän jännittää, löytääkö jostain edukkaan yösijan, kun laskeudutaan iltamyöhäisellä. Olin ajatellut, että on päivä aikaa löytää majapaikka."
"Minkä tason hotellia etsit?", Malisa puuttui keskusteluun.
"Ei mitään väliä. Kunhan pääsee vaaka-asentoon eikä katosta tule paljoa vettä niskaan."

"Mun vanhemmilla on ylimääräinen huone, mutta se on jonkin matkaa Bangkokista", Malisa tarjosi.
"Kiinnostaa kyllä. Kuinka kaukana sanoit vanhempiesi asuvan?", kysyin.
"Kaakon suuntaan mennään vajaa 200 km."
"Pattayalla?"
"Kauempana."
"No sitten majoitun mielelläni heille, jos se vain sopii."
"Sopii se, kun sanon, että olet ystävä Suomesta. Siskon mies hakee meidät kentältä."

Malisan vanhemmat olivat hyvin ystävällisiä. Malisan hyvin sievä sisko Yanisa ohjasi minut huoneeseni. Näin tämä seikkailu alkaa, tuumin loikoillessani.

Unirytmi oli sekaisin. Aamutuimaan kävin ulkona nauttimasta uudesta ilmastosta. Malisa oli jo isänsä kanssa lähdössä merelle hakemaan päivän saalista. Pyysin päästä mukaan. Olisi hienoa nähdä aamun valkenevan mereltä käsin.
"Kalastaako isäsi joka päivä?", kysyin Malisalta.
"Kyllä. Papalla on muutamia verkkoja ja mertoja. Saalis viedään seudun ravintoloihin."
Papa ei ymmärtänyt keskusteluamme, vaan ohjasi venettä vuosien kokemuksella.

"Äidillä on mun siskon kanssa ompelimo, josta saavat vähän tienestiä", Malisa jatkoi.
En viime vuosina ollut ehtinyt juuri kalastamaan, mutta nuorempana harrastin sitä aktiivisesti. Papan ohjeiden mukaan perkasin kaloja veneessä. Autoin myös verkkojen kokemisessa, kun se pidemmällä varrellani onnistui paremmin. Papa ohjeisti ja Malisa jatkoi komentoketjua suomeksi.

Kalat, ravut ja muut merenelävät lastattiin laatikoissa käsikärryyn, jolla Papa vei niitä asiakkaille. Kinusin taas päästä mukaan, sillä se oli paras tapa tutustua uuteen paikkakuntaan. Työnsin kärryjä, Papa ja Malisa tekivät kauppaa. Viimeinen etappi oli vähän sivummalla, jonne jätimme lopun saaliin ja jäimme aamupalalle. Papa keskusteli paikan pitäjän kanssa vilkkaasti ja tämä mulkoili minua.

"Rada on minun serkkuni ja pitää tätä ravintolaa", Malisa valisti.
"Tänne tuodaan loput kaloista tai vähintään sen verran, että Rada pärjää."
Tiesin, että Thaimaassa perhe ja suku oli tärkeä. Radan baari oli hieman elähtäneen näköinen eikä varmaan seudun menestynein. Aamupala oli sen sijaan todella herkullinen ja vatsani visersi tyytyväisyyttään. Koetin kestää senkin, etten Malisan ystävänä saanut maksaa ateriasta.

Kysyin Malisalta, josko hänen vanhempansa suostuisivat majoittamaan minut vielä yhdeksi yöksi. Aamulla tein taas Papan ja Malisan kanssa verkkojen noston. Fisut saatiin niitä tarvitseville ja lopulta Papan kanssa istuttiin aamiaisella. Rada ja Malisa oliva sivummalla. Rada oli äkäisen näköinen vilkuillen välillä minua. Puheesta ymmärsin vain sanan farangi.

"Miksi Rada on aina niin kiukkuinen? Hän ei taida pitää minusta lainkaan?", kyselin sittemmin Malisalta.
"Radalla on tiukkaa. Hänen miehensä menetti henkensä autokolarissa kaksi vuotta sitten ja Rada jäi yksin ravintolansa kanssa. Sen jälkeen on asiakkaat vähitellen huvenneet eikä tuotto ole kaksinen. Hän ei vaan jaksa. Hän ei tykkää kenestäkään muualta tulleesta, joten olet päässyt samaan joukkoon", Malisa selosti.
"Hän saisi varmasti uuden miehen, jos vähän panostaisi itseensä."
"Rada on saanut miehistä tarpeekseen."

"Luuletko, jotta vanhempasi myöntyisi vielä muutamaan päivään majoituksessa? En ole vielä tehnyt matkasuunnitelmaa ja olisi kiva tutustua seutuun. Maksan mielelläni vaivasta", ehdotin Malisalle.
"Eiköhän se järjesty", Malisa hymyili.
Niinhän se järjestyi, paitsi maksua he eivät suostuneet ottamaan.

Iltasella vietin aikaa Sepon kanssa pihan lämmössä. Kuningasidea oli lähteä Radalle.
"Radalle pörräämään!" iloitsi Seppo.
Malisa sekä kuvankaunis pikkusisko Yanisa miehensä kanssa lähti mukaan.

Rauhallinen ravintola oli illalla melkoinen menomesta, kun paikallinen mieskaarti tuli sinne särpimään thaiolutta. Meillä oli oikein mukavaa. Nukkavieru parrakas ukko tuli pöytäämme selvittämään jotain.
"... haluaisi maalata sinut, kun olet niin komea mies", Malisa suomensi minulle.
Ukon nimestä en saanut selvää ja nimesin hänet itse.
"Edelfelt on hyvä ja maalaa vaan."
Istuimme iltaa juomia nauttien ja Edelfelt maalasi ja sai aikaan ihan näköisen maalauksen pahvinpalalle. Annoin Edelfeltille maksun tippeineen ja hän kiiruhti tiskille tilaamaan itselleen paukun. Rada mulkaisi minua vihaisesti. Myöhemmin selvisi, että Edelfeltin kiintiö oli kaksi, mutta hänellä harvoin oli rahaa toiseen.

Meteli kasvoi illan mittaan. Yhdessä pöydässä alkoi tulla riitaa ja vähän käsikähmääkin. Rada kävi miehiä ojentamassa, mutta siitä ei pöydän väki välittänyt. Arvelin, että suomalainen hyväntahtoisuus olisi paikallaan. Menin nojaamaan pöytään, vilkaisin miehiä ja hymyilin kauniisti.
"Gentlemen! Everything ok? Alles in Ordnung?"
Ahtisaaren hengessä rauha palasi pöytään. Rada katsoi minua otsa rypyssä palatessani pöytäämme. Ehkä vanhan juopon rahoittaminen oli saatu anteeksi.

Aamun saalis oli hyvä. Kalakärryt olivat raskaat työntää. Mitenkä Papa sai ne liikkeelle vihoittelevan jalkansa kanssa oli arvoitus. Päätin hankkia uudet kevyemmät kärryt. Päädyin lopulta akulla varustettuun malliin, joka omalla moottorillaan teki kulkemisen helpoksi.
"Ajattelin hankkia Papalle uudet kärryt", kerroin Malisalle ja Yanisalle näyttäen kännykästä kuvaa.
"Ne ovat aika kalliit!", huokaisi Malisa. Yanisan kommenttia en ymmärtänyt.
"Yanisan mielestä Papa olisi hyvin onnellinen tuollaisista", Malisa tulkkasi.

Kävimme Malisan ja Yanisan miehen kanssa ostamassa kärryt ja paluumatkalla sain kuningasidean. Ajoimme Radan kuppilaan ja etsimme käsiimme Edelfeltin.
"Joel toivoo, että maalaisit Papan uuteen kärryn laitoihin jotain kivaa, kuten kaloja ja muita mereneläviä. Hän maksaa sulle kuukauden drinkit ravintolassa", Malisa välitti pyynnön Edelfeltille, joka suostui välittömästi.
Veimme kärryn hänelle maalikaupan kautta. Työ olisi viikon sisällä valmis.

Edelfeltiä ei näkynyt useaan päivään. Kun viikon kuluttuakaan ei miestä näkynyt, niin esitin huoleni Malisalle.
"Onkohan Edelfelt myynyt kärryn ja ostanut koko rahalla viinaa?", epäilin.
Malisa kävi juttelemassa Radan kanssa.
"Rada sanoi, ettei huolta. Jos hän on luvannut kärryn maalata, niin hän sen ihan varmasti myös tekee."

Malisan vanhempien luona tunsin oloni vähän kiusalliseksi. Huomasin Yanisan katselevan minua salaa. Ikkunan heijastuksesta havaitsin hänen mittaavan minua harteista perseeseen arvioivasti kuin pahaista gigoloa. Olikohan Malisan kanssa ollut siskosten välistä juoruilua? Tunsin jatkuvasti hänen katseensa selässäni, mutta edessäpäin hän ei ollut minua huomaavinaan. Kieltämättä Yanisan kanssa olisi houkuttelevaa viettää yö, mutta jo Sepon puolesta harmitti, että Malisan kanssa leikimme matkalla ja nyt vietimme hauskoja hetkiä yhdessä.

Kaiken kruunasi aikainen aamuherätys, kun kuulin koputuksen ovesta ja Yanisa ryntäsi sisään. Tempaisin peittoa syliini ja olin ihmeissäni. Yanisa hymyili minulle ja pälättäen jotain otti vaatteeni ja lähti. Kaivoin repustani varavaatteet.
"Pesulapäivä, saat vaatteesi huomenna", totesi Malisa yksikantaan, kun asiaa ihmettelin.

Kävimme porukalla iltaoluella ravintolassa ja yllätyksemme sinne oli tuotu Papan uudet kärryt vastamaalattuna. Voi, kuinka ne olivat upeat sinertävänvihreään pohjaan sommiteltuine merenelävineen! Päädyssä oli Papan virnistävä naama ja jotain tekstiä.
"Papan tuore kala", Malisa tulkitsi minulle.

Edelfeltiä en nähnyt missään, vaikka koetin häntä katseellani etsiä ja sitä ääneen ihmettelin.
"Tuolla!", Malisa näytti kädellään.
"En mä nää!"
"Istuu pöydässä naama tänne päin!"
"Eikä..."
Edelfelt oli ajanut partansa ja käynyt parturissa enkä ollut tuntea häntä.

Malisa toi Edelfeltin pöytäämme iloisesti hänelle pulputtaen. Ymmärsin, että maalaukset oli Malisallekin mieleiset. Otin Edelfeltin karhunsyleilyyn ja taputin hartioihin. Maalaukset olivat hurjan hienoja.
"Sano, että upeaa työtä! Ja että olen maksanut Radalle kuukauden drinkit", huikkasin Malisalle.
"... sanoo, että hänen piti maalata kärryt toiseen kertaan, kun ensimmäinen oli niin kamalan näköinen. Oli innostunut taas maalaamisesta eikä ollut ryypännyt sen jälkeen. Hän on päättänyt lopettaa juomisen eikä voi ottaa drinkkejä vastaan", kuulin yhteenvedon pulinan loppuessa.
"Kyllä Radalla on muutakin tarjottavaa kuin drinkit. Ja huomenna haluan mennä Edelfeltin kanssa vaateostoksille ja mihin keksitään." Malisa tulkkasi tämän.
Edelfeltin iloisesta olemuksesta ymmärsin, että maksu kelpasi.

Papa oli riemusta tolaltaan, kun näki kärrynsä. Malisan äiti itki ilosta ja eikä halunnut lopettaa halaamistani. Papa ei malttanut lopettaa ajelemasta kärryn kanssa pihalla ja lähitiellä. Me muut menimme sisään iltateelle. Yanisa ojensi minulle sievästi taitetun vaatenipun. Olin hämilläni, sillä farkkuni ja muut olivat tulleet pesulasta jo aikaa sitten. Yanisa viittoi minua pukeutumaan antamiinsa vaatteisiin.

Häveliäästi riisuin paitani ja housuni. Puin päälleni monivärisen paidan ja khakihousut, jotka istuivat päälleni täydellisesti. Olin äimän käkenä, enkä tiennyt mitä tehdä. Yanina tuli ja rutisti kätensä ympärilleni.
"Näytät paljon paremmalta noissa vaatteissa!", iloitsi Malisa.
Malisan äiti kutsui minut pöytään silittäen olkapäätäni hellästi ja työntäen kohti pöytää.
Papakin tuli viimein iltateelle läimäytellen minua harteille.

Iltateen jälkeen olin menossa huoneeseeni. Malisa kiirehti perääni.
"Joel! Äiti ja isä toivovat, että olet täällä ihan niin kauan kuin haluat", hän sanoi vakavasti.
"Viihdyn erittäin hyvin! Toivottavasti he eivät kadu sanomisiaan."

Olin päivisin kierrellyt ympäristöä. Ei olisi pitänyt loman pilaamisen riskin vuoksi, mutta jalat veivät minut usein seuraamaan uuden hotellin rakentamista. Oikeastaan oli rentouttavaa katsella rakennuksen nousua, kun ei ollut siitä itse vastuussa. Nähtävästi olin liian kiinnostunut kyseisestä työmaasta, kun sieltä tuli tiukan oloinen mies kypärä päässään luokseni.

"Mikä mies ja miksi vakoilet työmaata?", oli tiukka kysymys englanniksi.
"Nimeni on Joel", vastasin ja kaivoin hänelle passini katsottavaksi. Omista projekteista ymmärsin, että outo tyyppi kiinnostaa.
"Minä olen Jimmy! Irlannista. Sinä olet näemmä Suomesta."

"Jep. Rakennusprojekteja olen vetänyt useassa maassa viimeiset kuusi vuotta. Nyt vihdoin pitkä loma ja uteliaisuuttani piti tulla katsomaan, miten hotelli nousee."
Näytin Jimmylle muutamia valokuvia kännykästä. Useasta paikasta oli vain aloituskuva montusta ja valmis rakennus, kun muuten oli olevinaan aina kiirettä.
"Tule katsomaan lähempää!", Jimmy kutsui.
"Voiko sinne tulla?", epäilin.
"Mun seurassa voi."

Kiertelimme rakennustyömaalla ja loistelias hotelli siitä tulisi, kun valmistuisi. Jimmy kyseli omista projekteistani ja vastavuoroisesti niistä kerroin. Kirosimme yhdessä tiukkoja aikatauluja ja eri töiden yhteensovittamista ja päädyimme vielä taukohuoneeseen kahville.
"Koska sulla taas alkaa työt?", Jimmy kysyi.
"Melkein puoli vuotta on tätä lomaa ja sen lisäksi paljon pitämätöntä, joten en tiedä", vastasin.
"Katsotaan, jos vaikka on kova into puolen vuoden kuluttua. Lupasivat enemmän toimistohommiakin. Pitää miettiä", jatkoin.
"Täällähän on kiva lomailla", Jimmy kannusti.
"Joo, mutta ajattelin kiertää muita maitakin, ainakin Malesiaa."

Jimmy saattoi minut työmaan ulkopuolelle. Ohitimme nosturin, jolla taakat siirtyivät ylempiin kerroksiin.
"En ole ihan varma, mutta nosturista hotellin perustuksiin menevä tuki on alkanut mielestäni päivä päivältä pitämään enemmän ääntä", esitin hieman huolestuneena.
"Mutta voi olla, että se on vain kuvitelmaa. Hyvin se tuntuu kestävän", jatkoin.
Jimmy katsoi tukea, mutta nosturilla ei ollut silloin nostettavaa.
"Tule taas vierailemaan!", Jimmy kehotti.
"Varmasti! See You!"

Kalastaminen oli rentouttavaa ja Papan kanssa ymmärsimme toisiamme hyvin, vaikka yhteistä kieltä ei ollut kuin muutama ilmaus, joita olin oppinut. Papa halusi ajella kärryä itse, kun siihen ei tarvittu lihasvoimaa. Tyydyin kävelemään rinnalla ja nostelemaan kaloja näytille asiakkaille. Malisa jäi äitinsä ja siskonsa Yanisan seuraksi.

Paluumatkalla kotiinpäin vanhempi pariskunta pysäytti minut. He olivat Saksasta. Turisti toisen turistin näyttää tuntevan.
"Tiedätkö missään paikkaa, mistä saisi aitoa paikallista ruokaa?", mies kysyi kielenään bad english.
"Vain yhden paikan, kun en ole muualla ollut. Ei ole ihan loistelian ulospäin, mutta ruoka on maistunut minulle", vastasin saksaksi.
Ilmeet olivat hämmästyneitä ja kohosivat ennestään, kun sanoin olevani Suomesta. Neuvoin heille tietä.

Malisan ja Sepon kanssa istuimme iltaa Radan luona.
"Rada on ollut ihmeissään, kun rantahotelleista on viime aikoina tullut turisteja syömään yhä enemmän. Hyvähän se on, mutta ne eivät ymmärrä ruokalistasta mitään", Malisa kertaili Radan kanssa käymiään keskusteluja.
Epäilin, että saksalaiset olivat tehneet sissimarkkinointia, mutta en sanonut siitä mitään.
"Eikö me voida tehdä englanninkieliset versiot listasta?", ehdotin Malisalle.
Ruokalistat olivat valmiina jo samana iltana myös saksaksi. Ensi kerran näin Radan ilmeessä muuta kuin kiukkua.

Aloin suunnittelemaan matkan jatkamista, kun huomasin, että Malisan ja Sepon paluuseen Suomeen oli enää puolitoista viikkoa. Saisin tuolloin mahdollisesti kyydin Bangkokiin ja voisin jatkaa sieltä etelään päin. Kerroin tästä heille istuessamme baarissa ja sain Malisalta hyviä vinkkejä, missä matkalla kannattaisi käydä ennen Malesian puolelle siirtymistä.

Rada oli palkannut uuden apulaisen, kun turisteja kävi yhä enemmän.
"Eikö Radan kannattaisi kunnostaa tuo terassi?", ihmettelin.
"Ei hän pysty! Vaikka nyt tulee kassaan jo katettakin", Malisa huokaisi.
"Mä voisin katsoa, mitä se vaatii työtä ja tarviketta. Rada voi sitten palkata jonkun tekemään, kun on arvio kustannuksista."

Seuraavan päivänä tutkin terassia. Kate oli vuotanut lukuisista paikkauksista huolimatta ja lattialaudoitus oli paikoitellen rikki. Runko ei juuri vaatinut vahvistusta, sillä se oli kestänyt ajan hammasta hyvin. Laskin katteen määrän ja lattiaan ehdotin tukevampaan puutavaraa. En tiennyt, mistä rakennustavaraa saa järkevästi saati niiden oikeaa hintaa. Suunnistin Jimmyn luokse hotellityömaalle.

Jimmy arvioi listaani tarvikkeista mielessään ja kyseli, millainen terassista oli tarkoitus tulla.
"Tule huomenna uudestaan, niin ehdin vähän kysellä", Jimmy ehdotti.

Olimme aamulla vielä Radan luona pöydässä, kun pihaan ajoi kuorma-auto lavallaan valokatetta ja lankkua.
"Hemmetti! Jimmy ymmärsi ihan väärin, tarkoitus ei ollut tilata tavaraa!", huudahdin mielessäni.
Emme voineet mitään, kun kuljettaja näytti rahtikirjaa, jossa tavarat oli tilattu tähän osoitteeseen. En voinut muuta kuin antaa kuljettajan jättää lastin terassin viereen ja ryntäsin hotellityömaalle.

Jimmyn nähtyäni selitin, etten tarkoittanut hänen tilaavan materiaalia.
"Mutta koska lankut on jo siellä, niin pitäisi saada lasku, että voin Radan kanssa sopia sen maksamisesta", koetin tulla ymmärretyksi.
Jimmy vaan nauroi.
"Joel, ne tavarat olivat hotellityömaan väliaikaisen työmaavaraston jäänteet, jotka piti hävittää!", Jimmy naureskeli.
"Minkä ihmeen työmaavaraston?"
"Tuon, mikä oli tuolla kulmassa!", Jimmy osoitti sormellaan. Ei sinne olisi voinut tehdä leikkimökkiäkään, mikä ihmeen juttu tämä oli.
"Ja muuten, sen nosturin tuki olisi katkennut hetkenä minä hyvänsä ja shit happens!", Jimmy vinkkasi silmää virnistäen.

Hain Malisan kotoa ja yhdessä menimme Radan paikkaan selvittämään sotkua.
"Voin kyllä purkaa ja laittaa uudet katteet. Sekä sitten lattiankin. Mä olen tämän aiheuttanutkin", tuskailin.
"Pitäisi vaan saada pari kaveria avuksi jostakin", jatkoin.
Malisa ja Rada puheli käsittämättömiä hetken aikaa, mutta näin heissä innostusta.
"Rada saa kavereita huomiseksi ja mä voin tulla kanssa katselemaan. Radalla on varastossa jotain työkaluja", Malisa hihkui.
"Voidaanko aloittaa heti huomenna?", hän kysyi.
"Sopii mulle. Mä käyn katsomassa, mitä työkaluja on varastossa ja käyn kaupassa hakemassa täydennystä, jos on tarve."

Taitelin terassin katolla parhaan kykyni mukaan, etten putoaisi. Onneksi olin ollut vieraskielisissä työmailla ennenkin, niin sain apulaiset nopeasti ymmärtämään omat hommansa. Rada ja Malisa huolehti nestetasapainosta ja vatsantäytteestä. Aurinko porotti jo täydestä, kun saimme katteet purettua.
"Eipä tarvitse hikeä houkutella", huokaisin Malisalle. Auringossa oli kuuma ja mereltä tuli kostea tuulahdus.

Uudet katteet tulivat yksi kerrallaan paikalleen. Illansuussa alkoi baarin asiakkaita olla apuna niin paljon, että olivat jo toistensa tiellä. Sain tavaraa katolle hyvää vauhtia ja kun viimeinen kate oli paikallaan, niin olin aivan poikki.

Malisa toi vielä iltapalaa ja sen ahdettuani sisuksiini alkoi ramaisemaan.
"Rada vie sinut yläkertaan hetkeksi lepäilemään", Malisa ohjeisti. Nousin Radan kanssa tämän asuntoon ja oikaisin koipeni sänkyyn. Ne olivat aivan tönkköinä ja selässä vihloi. Ajattelin rentouttaa niitä tunnin verran.

Heräsin siihen, kun Rada nousi vierestäni ylös. Ponkaisin istumaan. Näin Radan hymyilevän äidillisesti, kun hän työnsi minut takaisin pitkälleni. Hän elehti siihen malliin, että kohta olisi kahvia tulossa. Katselin ympärilleni. Sänky oli edelleen sama, johon asetuin lepäämään. Jotain outoa oli ilmassa ja vihdoin tajusin, että on aamu. Olin nukkunut sikeästi koko yön. Oli pakkorakko nousta ja etsiä vessa.

Jatkoimme apulaisten kanssa lattian uusimista. He purkivat vanhaa vieden lautoja pois ja toivat minulle uutta lankkua, joita sahailin ja ruuvailin paikoilleen. Vaikka edellinen päivä oli ollut rankka, niin silti työt sujuivat iloisesti naureskellen. Naiset siirtelivät terassin kalustoa sivuun ja huolehtivat, että juomme riittävästi.

Työpäivä oli pitkä. Saimme terassin lattian valmiiksi. Nautimme terassilla apulaisten ja Malisan kanssa illallisen ikäänkuin avajaisena ilman, että sinne päästettiin asiakkaita.
"Sorry, että nukuin täällä! Miten Papa sai verkot koettua, kun tein oharit?", pyytelin Malisalta anteeksi.
"Papa pärjäsi ihan hyvin. Hän on niin innoissaan uudesta kärrystä. Se helpottaa valtavasti", Malisa vastaili huolettomasti.

"Rada pyysi, että menet vielä ylös lepäilemään. Kun baari hiljenee, niin hän laittaa sulle vielä jälkiruoan", Malisa välitti viestiä lopeteltuamme ruokailun.
"Eiköhän mun pitäisi mennä sun vanhempien luo", estelin.
"Et voi, jos Rada pyytää! Muuten olet ihan moukka!"

Niin siinä kävi, että vatsani sulatellessa illallista nukahdin Radan sänkyyn. Heräsin, kun hän tuli sänkyyn istumaan yöpaidassaan mukanaan kaksi kippoa. Rada ojensi toisen kipon minulle ja selvästi kehotti maistamaan. Nousin myös istumaan. Odotin hetken, että tajuni palasi. Siis jälkiruokaa on tarjolla.

En tiedä, mitä kaikkea kipossa oli. Jotakin makeaa, suorastaan imelää. Suolaistakin. Ja jotain kirpakkaa, joka siivosi suun muista makuelämyksistä, jotta sai taas mielettömän nautinnon uusista. Yritin elehtien kertoa Radalle, kuin hyvältä jälkiruoka maistui. En tiedä onnistuinko, mutta hän luultavasti tiesikin, että kyseessä oli kulinaarinen mestariteos.

Jälkiruokaa oli juuri sopivasti. Se jätti miellyttävän jälkimaun. Kiitin Radaa liittämällä käteni yhteen ja kumartamalla. Rada nosti kipponi yöpöydälle omansa kanssa ja nousi ylös. Hän avasi pari nappia paidastani ja osoitti, jotta riisua myös housut ja käydä yöpuulle. Tottelin mielelläni, olihan tässä jo yksi yö nukuttu.

Rada kävi viereeni selin minuun ja sammutti valon. Ilmaistakseni tyytyväisyyttäni silitin Radan käsivartta. Iho oli silkinpehmeä. Sormeni hakeutui olkapäälle ja ylitti yöpaidan olkaimen löytäen Radan pitkät mustat hiukset. Ne olivat paksut, jopa karkeat. Haroin niitä. Annoin ajatusteni levätä sormieni tutkiessa hiusten lukematonta määrää. Työnsin nenäni hiuksiin. Niissä oli miellyttävä tuoksu. Uskaltauduin koskemaan etusormellani Radan korvaa ja poskea, mikä sai Radan kääntymään ja kietomaan kätensä ympärilleni. Pienestä koostaan huolimatta hänessä oli voimaa puristaessaan itseään minua vasten.

Otin Radan kainalooni. Yöpaita oli jotain kiiltäväpintaista ohutta kangasta, jonka läpi Radan lämpö huokui kämmeneeni. Pussasin Radan päälakea. Hän nosti vähän päätään ja suutelin otsaa. Rada kiipesi ylemmäs ja hänen huulensa kohtasivat omani. Ne olivat pehmeät ja vaativat. Ihan kuin Rada itse. Suutelimme. Aika pysähtyi, kello lakkasi tikittämästä. Suutelimme ahnaammin.

Rada irrottautui hieman ja sormeili otsaani. Nenääni. Poskiani ja leukaani. Harmitti, etten ollut ajanut partaani muutamaan päivään. Käsi sujahti niskaani ja suutelimme jälleen. Pitkään.

Rada ryömi istumaan vatsalleni. Hän nosti yöpaitansa yltänsä ja valutti sen äänettömästi sängyn viereen lattialle. Rada oli kadottanut kiukkuisen ilmeensä jonnekin. Hän näytti hyvin kauniilta ikkunasta kimmeltävän valon ohuessa hehkussa silmissään tyyneyttä, jota en ennen ollut havainnut. Huulet olivat aavistuksen raollaan, kun hän empien, mutta lopulta päättäväisesti toi ne jälleen maisteltavakseni. Hänen kylkensä veti magneetin lailla käsiäni melkein ihonsa alle.

Puristin Radaa kyljistä nostaen häntä edemmäs pussaten kaulaa siirtyessäni yhä alemmas. Rada siirtyi itse, kun tiesi minun tavoittelevan rintaansa suuhuni. Sain nännin huulteni väliin puristumaan. Nipukka oli topakkana kieleni tunnustelussa. Olisin voinut imeskellä sitä ikuisuuden, mutta arvelin toisenkin nännin haluavan tuntea huulteni kosketuksen. Ainakin itse halusin tutustua siihen.

Rada nousi päältäni ja riisui pikkarinsa. Riisuin omat kalsarini ja heitin ne jonnekin. En välittänyt minne. Rada tuli uudestaan päälleni ja työnsi rinnan suuhuni. Hamusin kädelläni toista rintaa. Se oli täyteläinen mahtuen kämmenen sisälle. Nänni töpötti lujana kämmenpohjaa vasten.

Rada valui alemmaksi ja suutelimme melko rajusti. Halusin Radaa enemmän kuin ketään muuta naista koskaan. Hänen selkänsä lihakset päätyivät lantion pyöreään kaareen. Kuljetin kättäni hänen ihonsa pintaa pitkin edestakaisin, sillä halusin hänen muotonsa jättävän minuun ikuisen jäljen. Jos olisin joskus koskenut vauvan pyllyä, niin varmaan se tuntuisi juuri tältä.

Radan matka jatkui, kunnes hän törmäsi jäykkänä törröttävään kulliini. Terskani seikkaili milloin missäkin hänen pyörittäessään lanteitaan, kunnes pyörintä rauhoittui ja kullini painui vähän matkaa pilluun sisään. Rada tunnusteli kullia pillulihaksillaan ja antoi sen painua niin syvälle kuin se ylsi. Tunsin kullissani rauhallisen keinunnan. Rada veti voimakkaasti henkeä keuhkoihinsa ja puhalsi äänekkäästi ulos.

Radan kanssa rakastelu oli erilaista. Siitä puuttui himojen tyydytys, mitä oli ainoa tavoite aikaisemmissa kokemuksissani. Radan kanssa olimme vain me kaksi yhdessä seksin pauloissa. Tummat nännit erottuivat kelmeässä valossa, kun rinnat heiluivat ratsastuksen tahdissa. Puskin vastaan kullillani upoten juuria myöden Radan sisään.

Vauhti kasvoi minulle hallitsemattomaksi ja arvelin, että olimme laukkaradan loppusuoralla. Rada lysähti päälleni huohottaen raskaasti. Pillu supisteli kullini ympärillä kuin imaisten sen sisälleen lopullisesti. Hikipisara putosi rinnalleni. Työntelin kihelmöivää kulliani pilluun hitaasti nauttien, kunnes spermani syöksyi onkalon syövereihin. Kullini lipsahti löystyessään pillusta pois. Kuuntelimme yön ääniä.

"Sorry!", Rada nousi pahoitellen sitä, että hänen täytyi käydä kylpyhuoneessa. Kuuntelin suihkun lorinan sekoittumista lintujen meteliin. Rada tuli takaisin ja antoi minulle suukon. Menin vuorostani suihkuun. Kullini oli arka kosketukselle, mutta siitä huolimatta huuhtelin sen elämän elikseereistä.

Fiksailin terassia ja sen kalusteita. Papa ja Malisa toivat kalaa ja söimme yhdessä.
"Meidän täytyy Sepon kanssa pian palata Suomeen." Malisa oli haikeana.
"Olen vähän kateellinen, kun saat jatkaa lomailua", hän jatkoi.
"Ei ole vielä hinkua takaisin töihin, vaikka näyttää siltä, että talonmieheksi olen tänne jäänyt", virnistin.
"Ettei vain talon mieheksi?", Malisa kiusotteli.
"Sekin on mahdollista", kiusoittelin Malisaa.

Talonmiehen tehtävät sisälsivät kunnossapidon lisäksi kaikkea muutakin. Puutuin ystävällisen hymyni kanssa liian äänekkääseen ajatustenvaihtoon, joskus tarjoilin ja etenkin turistien opastukselle oli tarvetta. Rada palkkasi lisää henkilökuntaa, kun ruokailijoita tuli rantahotelleilta entistä enemmän. Toki poikkesin Papan, tämän vaimon ja Yanisan luonakin. Toisinaan kävin Jimmyn työmaalla nähdäkseni hotellin edistymistä.

Kutsuin Jimmyn toisinaan illalliselle. Hän tuli mielellään. Meillä oli hyvinkin hauskaa. Irlantilainen huumori oli niin kotoisen tuntuista. Jimmy oli ottannut kitaran mukaansa ja viihdytti asiakkaita iloisilla balladeillaan.

Tarkistin viisumini ja sen loppupäivä läheni vääjäämättä. Olisi käytävä rajan toisella puolen uuden saamiseksi, mutta sen voimassaolo olisi lyhyempi. Onneksi vielä se oli voimassa hyvän aikaa, jotta ehdin tekemään jatkosuunnitelmia.

Rada yllätti minut.

"Sain baarista hyvän tarjouksen!", hän sai minut ymmärtämään iltapalalla.
"Et kai aio myydä?", hämmästelin.
"En tiedä vielä, mutta harkitsen. Se olisi paljon rahaa. Hotelleissa toimiva ravintolaketju ostaisi paikan."
"Ravintolalla menee nyt hyvin, asiakkaita on paljon. Kannattaako sen myynti nyt?", epäilin.
"Ei kai. Kaipaan vaan entisiä aikoja, kun tunsin lähes kaikki asiakkaat. Silloin oli tiukkaa, mutta selvittiin."
"Nyt on hälinää aamusta iltaan eikä ehdi kenenkään kanssa juttelemaan", Rada tuskaili.

Lopulta kävi niin, että Rada suostui kauppoihin, kun henkilökunta sai jäädä ja hän sai pitää yläkerran asunnon puoli vuotta. Rada oli epävarma, tekikö hän oikein.
"Saat varmasti uuden paikan kukoistamaan", lohdutin.
"Ehkä. Sopimukseen kuuluu, etten laita uutta paikkaa kahden vuoden aikana kahta kilometriä lähemmäksi."

"Mitäpä jos lähtisit mukaani kiertelemään jossakin? Viisumi vanhenee ja pitää käydä joka tapauksessa vaikka Laosissa tai Malesiassa. Olisi kiva, jos tulisit mukaan", ehdotin.
"Harkitaan."

Matkustimme Bangkokiin ja jatkoimme etelään pysähdellen eri paikoissa. Poikkesimme etelän saarille, joissa vietimme useamman yön, kunnes matkasimme rajan yli Malesiaan. Rada oli hyvin kiinnostunut paikallisista mausteista eri kauppakujilla. Palasimme takaisin Vietnamin ja Laosin kautta. Sain uuden viisumin pariksi kuukaudeksi.

Istuimme illallisella Radan entisessä ravintolassa odottaen Jimmya seuraamme. Edelfelt ikuisti meidät kanvaasiin. Hän oli pysynyt raittiina ja maalaili turistipariskuntia ilokseen saaden niistä hyvän toimeentulon. Nimesin taulun mielessäni Kaunottareksi ja Hirviöksi. En ymmärtänyt, miten Edelfelt oli saanut siihen näkyviin niin paljon elämäniloa ja onnellisuutta.

Jimmykin saapui kitaroineen. Illastimme pitkän kaavan mukaan. Ruoka oli edelleen huippua, mistä Rada oli erittäin tyytyväinen.
"Mitä olette ajatelleet nyt tekevänne, kun olette pilvien lailla vapaana?", Jimmy uteli.
"Sitä olemme miettineet hartaasti", totesimme Radan kanssa lähes yhtä aikaa.
"Mulla vaan viisumi menee taas puolentoista kuukauden kuluttua vanhaksi. Se vähän rajoittaa", harmittelin.
"Jos tulet meille töihin, niin pomoni saa sulle oleskelu- ja työluvan tuotapikaa. Ihan varmasti", Jimmy ratkaisi ongelmaa.

"Se olisi kyllä yksi vaihtoehto. Sitten ollaan ajateltu Suomeakin. Rada saisi sinne hyvän ravintolan", tuumin.
"Niin. Tai sitten Irlantiin! Mä voin järjestää asioita sinne", Jimmy innostui.

Hyviä mahdollisuuksia oli paljon.

Sitä mahdollisuutta ei ollut, jossa Radan ja minun tiet kulkisivat eri suuntiin.

"Anteeksi Seppo!", pahoittelin mielessäni muistaessani ajatukseni, kun näin hänet ja Malisan ensimmäisen kerran kentällä.