Tämä tapaus sattui kauan, kauan sitten eräässä Keski-Uudellamaalla sijaitsevassa sairaalassa. Oli kaunis kesä, heinäkuu 1991. Minä olin silloin 19-vuotias neitokainen ja opiskelin ammattikoulussa perushoitajaksi. Perushoitajan tutkinto oli siihen aikaan vastaava ammattikoulututkinto kuin lähihoitaja nykyisin.
Olin saanut onnekseni kesätyöpaikan kyseisestä sairaalasta, jossa hoidettiin enimmäkseen vanhuksia ja kroonikkoja, ja joka sijaitsi kauniilla paikalla Tuusulan järven rannalla. Se oli ihana kesä monin puolin, minä olin nuori ja kaunis, ja täynnä optimismia lähestyvästä lamasta huolimatta. Opintoni olivat jo sen verran pitkällä, että sain kesätyön ihan perushoitajan nimikkeellä, vaikka en ollut vielä valmistunut.
Minua ei kuitenkaan kohdeltu työssä ihan hyvin. Vanhat hoitajat tykkäsivät hieman simputtaa ja kohdella alentuvasti nuorta kesätyöläistä. He antoivat ymmärtää että en osaa juuri mitään ja olen pelkkä "koriste", jonka ylihoitaja oli palkannut vain muodon vuoksi. Luulenpa, että jotkut vanhat hoitajat kadehtivat nuoruuttani ja kauneuttani.
Joka tapauksessa pidin vanhusten hoitamisesta ja potilaat tykkäsivät minusta, koska olin iloinen ja ystävällinen kaikille.
Osastollamme työskenteli eräs viisikymppinen lääkäri nimeltä Seppo. Hoitajat olivat varoittaneet minua, että tohtori Seppo tykkää flirttailla hoitajille ja puhua rasvaisia juttuja. Huomasinkin heti, että Seppo vilkuili minuakin innokkaan näköisenä kun tulin sairaalan käytävällä vastaan. Seppo oli pyylevä, punakkanaamainen mies, jolla oli leikkisä huumorintaju ja iloinen hymy. Häntä ei olisi uskonut lääkäriksi työpaikan ulkopuolella, ilman valkoista takkiaan.
Kerran tapahtui niin, että jouduin menemään Sepon työhuoneeseen viemään jonkun potilaan papereita. Ajankohta oli eräs iltapäivä, jolloin osaston rutiineissa oli hetken aikaa hieman hiljaisempi suvantokohta, eikä tavanomaista vilskettä ja hälinää.
"Mikäs tyttö se sinä olitkaan?" Seppo kysyi ja mittaili minua katseellaan, kun seisoin hänen työpöytänsä edessä.
"Mä oon Maarit", minä sanoin ja hymyilin reippaasti. "Mä oon kesätöissä perushoitajana tällä osastolla."
"Aha, aha, no niin, hyvä hyvä!" Seppo ilahtui. "Maarit, näpsäkkä tyttö. Opiskelija vielä?"
"Joo, mä valmistun vasta jouluksi."
"Sillä lailla. Tuutko, Maarit, tänne mun puolelle pöytää tuomaan ne paperit niin mä katson niitä."
En heti hoksannut miksi tohtori halusi, että tulen hänen puolelleen työpöytää hänen viereensä, mutta tein työtä käskettyä. Olin hieman hämilläni.
Sepon ääni mataloitui ja hän sanoi kuiskaten: "Tiedäthän sä, Maarit, että mulla on aika paljon valtaa rekrytointiin ja hoitajien työsopimuksiin, vaikka virallisesti niitä hoitaa ylihoitaja?"
Nyökkäsin hämilläni. Tajusin Sepon vihjaavan, että minunkin työsuhteeni oli kiinni vain hänen armostaan. Seuraavassa hetkessä tapahtui jotain yllättävää, joka melkein sai minut kirkaisemaan.
Seppo ojensi kätensä, mutta ei kätelläkseen, vaan koskettaakseen minua alempaa. Hänen sormensa alkoivat sivellä ja hivellä minun sääriäni! Se tuntui värisyttävältä ohuiden sukkahousujeni pinnalla.
Vielä siihen aikaan, 90-luvun alussa, meillä hoitajilla oli sairaaloissa työasuna valkoiset mekot. Mekot olivat hyvin istuvia ja naisellisia, niissä oli pohjepituinen helma ja napit. Hoitajilla oli jopa ohjesääntö, jonka mukaan valkoisen mekon kanssa oli puettava valkoiset tai ihonväriset sukkahousut, sekä valkoisten sandaalien kanssa valkoiset nilkkasukat. Täsmälleen tuolla tavalla minäkin olin pukeutunut, kun viisikymppinen lääkärimies katsoi oikeudekseen alkaa kopeloida minua.
"Sä oot makee mimmi, niin kuin nuorisolla tapana sanoa", Seppo kuolasi ja hänen kätensä silittelivät sääriäni.
Minä olin lamaantunut ja hämmentynyt, 19-vuotias tyttöparka. Tohtorin kädet sivelivät vikkelästi sääriäni ja alkoivat sitten siirtyä jalkaani pitkin ylöspäin. Mekkoni helma kohosi ja Sepon kädet puristelivat reisieni herkkää takapintaa. Vaikka olin järkyttynyt, tunsin pienen kiihotuksen väristyksen. En ollut varsinaisesti ihan kokematon enää, ja sain usein mielihyvää objektina olemisesta. Minulla oli ollut jo useita poikaystäviäkin.
"Voi Maarit, Maarit, ovi on lukossa", Seppo läähätti.
Hänellä oli yllään valkoinen lääkärin takki, jonka alla omat vaatteet: t-paita ja farkut.
"Meneppäs tuohon laverille, mene!" Seppo yllytti sitten.
Huoneessa oli potilaita varten tutkimuslaveri, joka näytti melko epämukavalta mihinkään huvikäyttöön. Minä kuitenkin menin istumaan sille. Seppo tuli kiinni minuun ja painoi minua makuulle.
Mekkoni helma kohosi kokonaan ylös ja Seppo sai näkyviinsä reiteni ja sitten jopa haarani.
"Otetaas sukkahousut pois tieltä", Seppo huohotti ja kiskoi sukkiksiani. Ohut 15 denierin valkoinen nylon repesi risahtaen haarojen kohdalta. Minä kirkaisin, mutta en niin kovaa, että se olisi kuulunut huoneen ulkopuolelle.
Seppo oli jo heittänyt lääkärintakkinsa pois ja availi nyt farkkujaan. Esiin ponkaisi lyhyt, mutta paksu ja terhakkaassa erektiossa oleva keski-ikäinen kyrpä.
"Mul on poikaystävä!" minä vinguin.
"Eihän se saa tietää", Seppo sopotit. "Mä oon jopa naimisissa, tyttö kulta."
Tajusin, että Sepollahan saattaisi olla minun ikäisiäni tai jopa minua vanhempia lapsia. Siitä tuli melko perverssi olo. Minua hävetti, pelotti ja samalla kiihotti antautua isäni ikäiselle miehelle työpaikallani.
Kuului lisää risahduksia kun sukkahousuni repesivät lisää. Sepon ahnaat sormet tökkivät haaroihini ja hän veti sukkahousujen alla olevia pikkuhousujani sivuun niin että pilluni tulisi saataville.
"Oijoi, Maarit, sähän alat olla jo märkänä. Hyvä tyttö, hyvä tyttö."
Ilmaan levisi vieno sillin tuoksahdus, kun Seppo sai pilluni esille. Aamupäivä sairaalassa oli ollut kiireinen ja kesä oli kuuma. Alapääni tuoksu hävetti minua mutta Seppoa se vain kiihotti.
Seppo veti hellästi mutta määrätietoisesti reiteni erilleen ja tuli niiden väliin. Paksu pippeli tökki haaroihini pitkään ennen kuin löysi oikean reitin. Minä älähdin ja voihkaisin kun Sepon kyrpä työntyi pilluuni ja alkoi kirnuta sitä nopealla tahdilla.
"Meillä... ei... oo... paljon... aikaa...!" Seppo läähätti työntöjen tahdissa. "Nopeesti.. hyvä... tulee..!"
Minä voihkin ja ynähtelin kun Seppo työnteli. Hänen paksu kyrpänsä hinkkasi pilluani niin että silmissäni säkenöi.
"Ahh, ahh, ahh, ahh, mmmhh... ooooiihh... ahh, mmmm...mmm.. ooiii!"
"Niin tiukka, niin tiukka,, niin kiree, hyvä tyttö", huohotti Seppo vastaukseksi.
Kuului litinää ja lotinaa, olin niin märkä. Joku koputti oveen. Emme välittäneet. Minulta pääsi voihkaus, joka kuului varmaan ulkopuolelle asti. Se karkotti koputtelijan.
Lantiossani säkenöi ja pilluni huusi hoosiannaa Sepon kyrvän pumpatessa sitä kuin mäntä.
Sitten Sepolta pääsi tukahtunut äännähdys "Gnnnhh!" ja tunsin kuinka hänen kuumaa spermaansa ruiskahteli pilluuni. Hän veti kyrpänsä ulos minusta ja roiskutti loput spermoistaan reisilleni ja säärilleni.
Siinä me olimme, sottaisina ja hengästyneinä, 19-vuotias kesähoitsu ja viisikymppinen lääkäri.
Minä juoksin pois Sepon huoneesta niin kiireesti kuin pääsin. Käytävällä tuli vastaan vanhempi hoitaja, joka virnuili minulle. Hän arvasi mitä oli tapahtunut. Kiiruhdin toiseen kerrokseen pukuhuoneeseen, jossa riisuin rikkoutuneet ja sperman tahrimat sukkahousuni sekä työmekkoni. Olisin halunnut mennä suihkuun mutta toisaalta halusin lopettaa työpäivän siihen paikkaan ja paeta. Vedin kiireesti päälle omat vaatteeni, farkut, t-paidan, tennarit ja pakenin ulos. Minua siis vain hävetti, että olin ollut niin helppo. Minuahan pidettäisiin aivan lutkana, jos työkaverit aavistivat tapahtuneen.
Kehtasin mennä töihin taas seuraavana päivänä. Kerroin sairastuneeni edellisenä päivänä ja häipyneeni siksi kesken päivän. Työkaverit nyökkäilivät ja sanoivat "Niin varmaan, joo."
"No, toivottavasti ei tuu yhdeksän kuukauden seuraamukset", sanoi joku.
En sentään tullut raskaaksi. Jos olisin tullut, olisi pulaan joutunut myös naimisissa ollut tohtori Seppo.
