Harjulinna, kaupunki joka kerran kukoisti paikallisen kaivostoiminnan ansiosta yli viisi vuosikymmentä on kaupunki, joka kuolee nyt pikkuhiljaa pala palalta kannattamattomien kaivosten lopulta sulkeuduttua. Ihmset ja heidän mukanaan suuri osa palveluista liukenee suurempiin kasvukeskuksiin paremman toimeentulon houkuttelemana.

Kun lähestyt taajamaa, huomaat kaupungin rapistuvan. Joudut hiljentämään vauhtia halkeilevan asvaltin ja sen myötä muodostuneiden kuoppien takia. Jalkakäytävillä kävelee yhä harvempi sinnikäs harjulinnalainen, joten rikkaruohot alkavat vallata katulaattojen saumoja.

Vaikka keskustassa on vielä jäljellä elämää, on sivukaduilla pitkiä rivejä vanhoja kauppoja. Osassa on laudat ikkunassa ja vanhan kyläkaupan ikkunassa sinnittelee kellastunut lappu, jossa kauppias kiittää asiakkaitaan yhteisistä vuosista. Harjulinna, kuten monet muut vastaavat pikupaikkakunnat, jäi uuden moottoritien valmistuttua syrjään valtavirrasta ja ainoastaan kiireettömät matkaajat jotka viitsivät vanhaa tietä ajaa, löytävät tiensä tänne.

Jäljelle jääneet asukkaat ovat jokainen löytäneet oman keinonsa selvitä alati pienenevässä kotikaupungissaan. Pääkadun pieni kahvila on avaamassa oveaan uutta, arvatenkin jälleen hiljaista päivää varten ja kaupungin kiinteistöpalvelujen työntekijät koittavat parhaansa pitää paikat kunnossa alati vähenevistä resursseista huolimatta.

Harjulinnan vanha sairaala, tämän tarinan päänäyttämö, sijaitsee kaupungin nimikkoharjun päällä jo hieman ylikasvaneiden puiden verhoamana. Terveyskeskuspalveluiden siirryttyä kaupungin keskustan pienempiin tiloihin jäi suuri sairaalarakennus vaille käyttöä joten se myytiin huutokaupalla eniten tarjoavalle.
Nykyään sairaalarakennus on eräänlainen, ja usko minua, varsin erityinen luostari.

Luostarin käytävällä kävelee mies punertavassa kimonossa, johon on selkään on kullanvärisellä langalla kirjailtu korppi. Mies on iältään kolmenkympin jälkimmäisellä puoliskolla, ja vaikka miehen ruumiinrakenne on raamikas, on hänen askeleensa rauhallinen ja kevyt. Tuo mies olen minä ja tämä on minun tarinani. Tervetuloa, rakas lukija.

LUKU 1.

OPPILAANI.

Kävelen pitkää käytävää pitkin. Käytävän kiiltävässä lattiassa on vieläkin nähtävissä värikkäät viivat, jota pitkin ennen niin vilkkaan sairaalan asiakkaat löysivät oikealle osastolle. Päälläni oleva kimono tuntuu sileältä ja viileältä paljasta ihoani vasten, sillä luostarin sääntöjen mukaan oppilaat ja Dom:it eivät käytä kimonon lisäksi muuta vaatetusta, kun taas ainoastaan Valtiattarilla on oikeus pitää haluamiaan vaatteita ja asusteita.

Luostarissa on ainoastaan yksi Dom minun lisäkseni ja loput ovat Valtiattaria, kamaripalvelijoita ja sitten on vielä Äiti, mutta hänestä tarkemmin lisää myöhemmin. Dom on kuin miespuolinen valtiatar ja vaikka periaatteessa olemmekin tasavertaisia, niin Valtiatar on silti juurtuneiden tapojemme mukaan korkeammalla arvoasteikossa.

Käytävällä minua vastaan kävelee ripeästi askeltaen Valtiatar Orkidea. Hän on pitkä ja näyttävä nainen, päällään musta nahkainen domina-asu kaikkine tykötarpeineen, korkeat korot lattiaa vasten äänekkäästi kopisten ja korkealle nostettu ponihäntä rivakkaan kavelyn rytmissä heiluen. Kohdatessani hänet lasken katseeni kunioittavasti alas lattiaa kohti ja lausun soinnittomasti ääneen ”Valtiatar”. Ohitamme toisemme hänen pysytellessä vaiti, on maanantai-aamu joten luultavasti Valtiatar Orkidea on matkalla Äidin luokse ja mielessä pyörii varmasti paljon asioita.

Ohitan käytävällä monia keskenään lähes identtisiä, entisiä sairaalahuoneiden koruttomia ovia kunnes lopulta pysähdyn omani kohdalle. Ovet eivät ole lukittuja, oppilaat voivat poistua luostarista koska haluavat, mutta suurin osa tänne hakeutuvista tietävät mihin ovat tulossa, aivan kuten minäkin tiesin aikoinani.

Avaan oven, on oppituntien aika.

He odottavat suuren ja pelkistetysti sisustetun, entisen sairaalahuoneen keskellä, tyynesti riviin asettautuneina minua varten. Ensimmäisenä rivissä seisoo Amelie, keskipituinen nuori nainen, jolla on pitkät, selän puoliväliin asti ulottuvat luonnonkiharat ruskeat hiukset. Amelie on sievä, vaikkakin olemukseltaan jotenkin mitäänsanomaton, kuin tyhjä kangas joka odottaa mestariteoksen valmistuvan. Äidin mukaan Amelie on ilmoittanut olevansa biseksuaali ja äiti uskoi ujon ja selvästi hukassa olevan Amelien oppiini viikko sitten.

Seuraavana Sofia, kurvikas ja kiihkeä. Hänen silmissään palaa jatkuvasti intohimon liekki jota rakastan, mutta se tuo mukanaan haasteita Sofian koulutukseen. Hänen keskipitkistä vaaleista hiuksistaan näkee selvästi juurikasvun. Sofian hiukset olivat vahvasti vaalennetut hänen tänne tullessaan ja nyt alkaa oma väri tulemaan esiin, joka on vaalea sekin mutta enemmän luonnollinen. Hänen vartalonsa on tiimalasin muotoinen, kuin jumalattarella ja jonka jokaista sopukkaa on mies varmasti rakastellut useasti ja jonka vartaloa eniten oppilaan vaatimaton kaapu imartelee. Sofia kaipaa luullakseni heistä kaikista eniten rauhaa ja olen varma että se on syy miksi hän on pysynyt kanssamme jo monta kuukautta.

Rivin viimeisenä on Viktoria, pitkä ja näyttävä kolmekymppinen nainen, biseksuaali hänkin. Siro, tyyni ja aina huoliteltu, minun Ykköseni.

Kävelen heidän ohitseen hitaasti, tarkastellen huolellisesti jokaista kärsivällisesti odottavaa oppilastani ja pysähdyn Viktorian eteen.

”Viktoria, onko kaikki valmista oppitunteja varten?”

Viktorian kasvoilta paistaa rajaton tyyneys. Kauniita kasvoja kehystävät pitkät, mustat ja suorat hiukset ja vaaleaa ihoa vasten upealta näyttävät punaiset huulet huolellisesti laitettuna hän nyökkää kunnioittavasti.

”Kyllä Herra, kaikki on valmista niinkuin on käsketty.”

”Hyvä, olen tyytyväinen sinuun, Ykköseni.”

Kosketan kevyesti Viktorian pehmeää poskea ennenkuin kävelen takaisin nuoren Amelien eteen. Hänen kasvoillaan on vielä hermostunut, odottava ilme ja hän hipelöi hermostuneesti käsiään. Annan sormieni halkoa hetken hänen villejä, kesyttämättömiä luonnonkiharia hiuksia ja hän säpsähtää tahattomasti. Rauhaton mieli edelleen, ajattelen.

”Amelie, tulit luostariin etsimään mielenrauhaa niinkuin kaikki meistä, eikö niin?”

”Kyllä herra…”, Amelie vastaa edelleen epävarmuutta äänessään.

”Oppilaan yhtenä tavoitteena on oltava Herransa tai Valtiattarensa tyydyttäminen. Haluan, että saavutat sen päämäärän, Amelie…”

”Kyllä herra”, Amelie vastaa ja nyökkää varovaisesti.

Käännän katseeni vuorotellen jokaisen oppilaan puoleen ennenkuin jatkan. Huoneen keskelle on Viktoria huolehtinut tätä päivää varten nojatuolin joten siirryn istumaan siihen rauhallisesti. Lasken käteni käsinojille ja nyökkään Amelien suuntaan.

”Amelie, tule tänne ja avaa kimononi.”

Hermostuneen oloisesti Amelie lähestyy nojatuolia ja minua. Hetken emmittyään hän polvistuu eteeni ja alkaa kömpelösti avaamaan kimonon silkkivyötä. Yksinkertainen rusettisolmu on silminnähden hermostuneelle Amelielle ensiyrittämällä vaikea avata, mutta hänen helpotuksekseen solmu antaa periksi. Hän siirtää syrjään kimonon, paljastaen alastoman, noin 180-senttisen raamikkaan vartaloni jonka ihossa näkyvät vielä oman oppilasaikani merkit. Hän jää polvilleen odottamaan lisää ohjeita.

”Seuraavaksi Amelie, näytä miten osaat miellyttää minua.”

Amelien kasvot punastuvat poskilta ja hän hetken epäröinnin jälkeen uskaltautuu katsomaan minua silmiin ja kysymään: ”Miten haluaisitte minun miellyttävän teitä?”

Sivelen kevyesti eteeni polvistuneen tytön täyteläisiä huulia jonka jälkeen levitän jalkani leveämmälle. Nojaudun rennosti tuolin selkänojaan ja vastaan:

”Amelie… Käytä suloista suutasi.”

Amelie nyökkää kainosti ja koskee nopeasti reisiäni, aivan kuin kokeillakseen ensin ovatko ne polttavan kuumat ennenkuin uskaltaa laskea kämmenensä iholleni. Hän siirtyy polvillaan lähemmäksi jalkojeni välin ja sivelee pehmeiden käsiensä kanssa ensin reisiäni kunnes hellästi tarttuu puoliksi jo erektiossa odottavaan kaluuni. Hän alkaa hitaasti epäröiden liikuttamaan esinahkaani edestakaisin ja samalla toisella kädellä siirtää hiuskiehkuran korvansa taakse. Amelie nojautuu vielä edemmäs ja alkaa varovasti suudella kuivilla huulillaan terskaani muiden oppilaiden seuratessa etäämmältä.

Sofia katselee kärsimättömän näköisenä vuorotellen Amelie:ta ja minua hypistellen hiuksiaan kun Amelie lipaisee nopeasti kostuttaakseen huulensa. Tunnen hänen uloshengityksensä lämmön kun terskani imeytyy kosteiden huulten väliin ja tyttö alkaa kevyesti imemään sitä kuin tikkukaramellia. Kostea lämpö kietoo minut nautinnolliseen syleilyynsä ja päästän suustani tahattoman huokauksen. Amelien kuuliaisesti palvellessa herraansa yksi vallaton hiuskiehkura pääsee korvan takaa karkuun ja hän ohimennen, kuin automaattisesti asettaa sen takaisin. Sofia ei pysty enää olemaan vaiti ja hän kysyy innokkaalla äänellä:

”Herra, Voinko auttaa Amelieta?”

”Et. Amelien täytyy selviytyä itse… Amelie, käytä vain suutasi.”

Amelie nyökkää kevyesti ja päästää varrestani irti. Hän asettaa kätensä takasin reisilleni ja jatkaa terskani imemistä. Istuma-asento ei ole selvästikään paras mahdollinen ja jo kivikovaksi muuttunut kaluni pääsee karkuun nuorelta oppilaaltani ja hän joutuu hamuamaan sen kömpelösti takaisin suuhunsa.

”Amelie, Lopeta.”

Äänekäs lutkutus loppuu ja Amelie nostaa katseensa minuun odottaen, siirtäen jälleen hiuksensa korvan taakse. Nousen ylös tuolista seisomaan suoraan Amelien eteen, joka katsoo minua ylöspäin suoraan silmiin kuin koiranpentu.
Lasken hellästi käteni hänen päänsä päälle ja ohjaan kaluni takaisin hänen huulilleen. Amelie laskee kätensä jälleen, kuin automaattisesti reisilleni.

”Amelie, sanoin että käytä vain suutasi! Sofia, pitele hänen käsiään!”

Selkeästi innostuneena Sofia siirtyy polvistuneen Amelien taakse, ottaa hellästi hänen ranteistaan kiinni ja ristii ne selän taakse, aivan kuin käsirautoja vailla oleva poliisi.
Silitän Amelien huiksia kevyesti kun hän ottaa uudelleen kärkeni huuliensa väliin. Hän sulkee silmänsä ja jatkaa kaluni hyväilyä kostealla suullaan.
Sofia kumartuu kuiskaamaan hiljaa Amelien korvaan:

”Just noin… ime vähän lujempaa… älä oo noin arka…”

Amelie nyökkää varovaisesti silmät tiukasti suljettuna ja tekee parhaansa. Hänen kuopalle vetäytyvistä poskistaan näkee ja tunnen sen myös terskassani miten nuori ja kokematon Amelie opii parhaillaan uusia taitoja. Sofia vilkaisee minua himoiten silmiin ja kääntyy takaisin kuiskaamaan Amelielle lisää ohjeita:

”ota se syvemmälle ni Herra tykkää…”

Sofian pidellessä edelleen Amelieta ranteista hän alkaa pikkuhiljaa upottamaan kaluani syvemmälle suuhunsa. Ohjaan hellästi hänen päätään, välillä hyväillen vallattomia kiharoita. Nuori Amelie on kaunis näky edessäni ja Sofian intohimoa täynnä oleva katse porautuu sieluuni.
Käsken Amelien avata silmänsä. Hän katselee minua kuuliaisesti silmiin samalla kun ahnehtii kaluani aina syvemmälle ja syvemmälle ja tunnen miten alan kiihoittua yhä enemmän.

”Hyvä tyttö… Sofia, voit päästää hänen käsistään irti…”

Amelie laskee kätensä omille reisilleen ja nojautuu niiden varaan saadakseen tukevamman asennon. Kaluni osuu hänen kurkkuunsa ja hän päästää pienen yökkäyksen. Hän jatkaa siitä huolimatta tyydyttämistäni niinkuin kympin oppilas.

Sofia kannustaa puoliääneen ”Anna mennä! Anna mennä!” ja seuraa vierestä miten huokailuni alkavat voimistua ja Amelien tehdessä työtään ahkerasti alan pikkuhiljaa lähestyä tuttua hekuman huippua.

Äkkiä huomaan miten Sofia on vienyt toisen kätensä Amelien takana haaroihinsa ja näen hänen silmistään, että hän masturboi. Hän luulee, etten näe hänen puuhiaan… Hän ei ilmeisesti tajua, että huomaan kaiken. Tuollainen ei käy. Vastentahtoisesti vedän kaluni pois Amelien kuumankosteasta suusta ja karjaisen jylisevällä äänellä:

”Sofia! Mitä oikein puuhaat, lopeta heti! En ole antanut lupaa tuohon!”

Hän säpsähtää ja huomaan miten hän siirtää kostuneet sormensa pois haaroistaan. Amelie seuraa tilannetta pelokas ilme kasvoillaan ja siirtyy sivummalle. Siirryn polvistuneen Sofian eteen, joka näyttää siltä, että olisi jäänyt kiinni käsi keksipurkissa. Hän katselee minua tiukasti ja ehkä jopa hieman uhmakkaan näköisenä joten päätän antaa hänelle ylimääräisen opetuksen. Komennan kuuluvalla ja määrätietoisella äänellä:

”Ylös! Seinää vasten rangaistusasentoon!”

Sofia nousee, kuin vastalauseena, liioitellun hitaasti ylös ja kävelee harkituin askelin valkoisen seinän eteen, kasvot seinää päin. Hän asettuu leveään haara-asentoon ja nostaa kätensä maalatulle betonipinnalle. Kävelen hänen taaksensa.
Sofia sulkee näennäisen kuuliaisesti silmänsä ja nojaa eteenpäin, tarjoillen muhkeita pakaroitaan enemmän saatavilleni.

”Aiotteko rankaista minua, Herra?”, hän kysyy äänessään lievää kiihoitusta.

”Tiedät säännöt, Sofia.”

”Tiedän… Vain Ykkösellä on lupa masturboida vapaasti…”

”Opit vielä noudattamaan sääntöjä... Viktoria, nouda ratsupiiska!”

Kaunis ja aina hillitty Viktoria nyökkää, kääntyy kannoillaan ja ryhdikkäästi kävellen noutaa seinältä ratsupiiskan. Hän ojentaa sen minulle nahkainen rannelenkki edellä ja palaa tyynesti omalle paikalleen.

Lasken käteni Sofian olkapäälle. Hän hengittää nopeasti joko kiihkosta, jännityksestä tai molemmista. Sivallan ratsupiiskalla toiselle pakaralle niin, että ilman halki kantautuu napakka paukahdus piiskan iskeytyessä vaaleaan, virheettömään ihoon. Sofia päästää suustaan tukahdutetun huudon, iskun äänen vielä kaikuessa karuista betoniseinistä.

”Aiotko jatkaa oppilaanani, Sofia?”, kysyn tiukasti.

”Kyllä, Herra…”

Annan käteni liukua Sofian olkapäältä lapaluiden ohi, sivelen sormellani pitkin selkärankaa ja pysähdyn hänen muodokkaalle, isolle pakaralleen jota koristaa tulipunainen piiskan jälki. Annan piiskan kaikua vielä toisen kerran toiselle pakaralle jonka jälkeen tartun hellästi mutta jämäkästi Sofian poskista ja käännän hänen päätään, jotta voin katsoa silmiin oppilastani.
Luen Sofian katsetta kuin avointa kirjaa; Rangaistus ei ole tehokas jos rangaistava nauttii... Kysyn hiljaisella mutta jämäkällä äänensävyllä:

”Sofia, luulenpa, että nautit tästä... Taidat ollakin lutka, eikö niin?”

”Kyllä Herra… Tai siis en, Herra…”, Sofia vastaa kiihko silmissään leimuten.

”Tulet vielä oppimaan kuuliaisuutta ja itsehillintää, Mene huoneeseen loppuajaksi.”

Sofia katsoo minuun vielä kerran merkitsevästi ennenkuin suoristaa ryhtinsä, kääntyy ympäri ja poistuu oppilaiden huoneeseen paukauttaen mielenosoituksellisesti oven perässään kiinni. Katson hetken hänen peräänsä ja mietin miten toimisin Sofian kanssa parhaiten. Säpsähdän kun Viktoria laskee kätensä hartialleni kiinnittääkseen huomioni. Hän nyökkää päällään vieläkin lattialla polvillaan epävarman näköisenä odottavan Amelien suuntaan.

”Herra, jatkatteko Amelien kanssa vielä?”

”Kyllä… Tottakai… Haluan nähdä miten hän on edistynyt.”

”Tarvitsetteko apuani?”

Sivelen kevyesti Viktorian poskea. Hän sulkee silmänsä ja hymyilee vienosti. ”Voit jäädä kanssani tänne tai sitten mennä keskustelemaan Sofian kanssa. Saat päättää itse, kaunis Ykköseni”

Viktoria nyökkää kevyesti ja siirtyy seisomaan polvistuneen Amelien taakse. Hän silittää kurittomia kiharoita samalla kun palaan paikalleni jatkamaan mihin jäimme ennen Sofian rangaistusta. Amelie on nyt minun ja Viktorian välissä. Hän avaa kuuliaisesti suutaan ja ennenkuin työnnyn uudelleen Amelien huulien väliin niin muistutan kärsivällisesti:

”Amelie, ei käsiä.. vain suulla.”

Tottelevaisesti hän alkaa jälleen tyydyttämään minua kuumankostealla suullaan. Tunnen miten kaluni nopeasti kasvaa hänen suussaan ja nautin siitä, miten Amelie on nopeasti oppinut hyväksi suihinottajaksi. Voisi jopa sanoa, että hän on piilevä luonnonlahjakkuus.
Edessäni seisova upea Viktoria ottaa hellästi Amelien päästä kiinni ja alkaa määrätä tahtia. Minun on pakko saada suudella häntä. Sivelen hänen siroa kaulaansa ja kauniita huuliaan. Vedän hänen päänsä lähemmäs ja suutelen Viktoriaa intohimoisesti, ihana nuori Amelie on polvillaan välissämme ja nyt jo täydessä seisokissa oleva kaluni suussaan.

Suutelen Viktoriaa niin kuin vain Ykköstä suudellaan, pitkään ja kiihkeästi. Huulemme erkanevat vain päästääkseen ulos lähestyvän kliimaksini aiheuttamat voihkaukseni. Viktoria tietää, että olen lähellä joten hän polvistuu Amelien taakse pitäen edelleen oppilaani päästä kevyesti kiinni ohjaten, opastaen ja kannustaen.
Olen sekuntien päässä laukeamisesta. Kaluni uppoaminen Amelien pehmeään suuhun ja kaunis Viktoria vieressä ajaa minut laukeamaan räjähdysmäisesti. Ammun lastini tytön suun perälle asti ja kuulen vaimeasti sen miten Viktoria neuvoo hellästi Amelieta.

”Hyvä… Niele vaan kaikki… Tosi hyvä, Amelie…”

Amelie imee voimakkaasti vielä tahattomasti sykkivää varttani. Hän pitää huolen, että viimeinenkin tippa löytää tiensä hänen suuhunsa. Hän katselee kauriinsilmillään ylöspäin minua, kuin etsien kasvoiltani hyväksynnän merkkiä.
Nyökkään hyväksyvästi ja siirrän jälleen karanneen hiussuortuvan takaisin Amelien korvan taakse. Amelie päästää hitaasti pehmenevän miehuuteni pois suustaan, nielaisee voimakkaasti ja jää polvilleen odottamaan. Viktoria antaa ohimennen pienen suukon Amelien poskelle ennenkuin nousee ylös.

”Hyvää työtä Amelie, Herra on tyytyväinen.”, Viktoria kehuu, kuitenkaan käyttämättä liian ylistävää äänensävyä, johon Amelie hymyilee vienosti vastaukseksi.
Annan hengitykseni tasaantua hetken ja katson Viktoriaa merkitsevästi. Hän ymmärtää viestin ja tulee luokseni. Madallan ääntäni ja puhumme hetken Viktorian kanssa Amelien kuulumattomissa.

”Viktoria, mitä olet mieltä Amelien suorituksesta?”

”Rohkaisevaa edistystä mielestäni, Herra.”

”Olen samaa mieltä, kädet pysyivät tällä kertaa paremmin kurissa. Voitaisiin ehkä harkita jonkinlaista palkintoa..”

Viktoria nyökkää hymyillen ja käännymme molemmat takaisin Amelien puoleen. Kärsivällisesti polvillaan odottava, alaston Amelie tulee saamaan hyväksytystä suorituksesta palkinnon.

”Amelie, mene patjalle selällesi ja levitä jalkasi valmiiksi. Viktoria näyttää sinulle miten tyydytetään naista.”

Nuori pörröpää nousee epäröiden lattialta ylös, polvissaan vielä punaiset jäljet pitkästä rupeamasta. Hän kävelee kuuliaisesti Viktorian perässä huoneen toiseen laitaan missä sijaitsee patja.
Patja on paksulti pehmustettu ja nahkapintainen, noin kaksi kolmasosaa normaalin parivuoteen kokoinen ja suurinpiirtein puoli metriä korkean sänkyrungon päällä. Patjan kiiltävää mustaa nahkaa hoidetaan säännöllisesti ja seinällä roikkuu hieromasauvoja, ruoskia ja muita asiaankuuluvia välineitä.

Amelie asettuu selälleen patjalle, kevyt epätietoinen hymy huulillaan. Viktoria levittää hänen siroja jalkojaan ja alkaa hyväillä Amelien pehmeitä reisiä. Katselen etäämmältä näitä kahta naista ja tunnen tyytyväisyyttä siitä, että voin kirjoittaa illalla raporttiin pitkästä aikaa positiivisia asioita Äidin luettavaksi.

Olen kiitollinen Viktoriasta. Hän on täydellinen Ykkönen. Hänen hoikka, pitkä vartalonsa on virheetön joka sopukkaa myöden. Huikaisevan kaunis vaalea iho korpinmustien hiusten kera suorastaan huutaa päälleen Valtiattaren asusteita mutta ei, Viktoria haluaa olla edelleen oppilaani.

Seuraan hymyillen miten Viktoria mestarillisesti käsittelee kielellään ja sormillaan Amelien jalkoväliä saaden nuoren naisen huutamaan nautinnosta. Alan jälleen kiihottua ja haluaisin mennä hyväilemään Viktorian vyötäröä, pakaroita, reisiä ja upottaa kaluni häneen takaapäin. Voisin tehdä sen mutta hillitsen itseni sillä nyt on Amelien vuoro.

Viktoria kääntää päänsä minun suuntaani ja kysyy:

”Loppuun astiko, Herra?”

Nyökkään ja hymyilen hänelle. Istuudun nojatuoliin seuraamaan etäältä miten kaunis ykköseni loihtii Amelielle räjähtävän orgasmin. Nuoren naisen nautinnon huudot voimistuvat ja lopulta Amelie huutaa täysillä, laueten Viktorian upeille kasvoille ja suulle. Viktoria ottaa lopuksi Amelien syleilyynsä patjalla ja kuulen miten pieni oppilaani nyyhkyttää hiljaa onnesta.
Huokaisen syvään ja nousen tuolista. Solmin kimononi kiinni ja julistan päivän oppitunnit päättyneiksi. Viktoria ja Amelie nousevat patjalta tyytyväisen näköisinä ja kävelevät peräkkäin kohti oppilaiden huonetta. Loppupäivän ajan oppilaiden työnä on pitää huolta huoneistostamme, siivota sekä huolehtia omasta hygieniastaan. Ykkönen vastaa siitä, että huoneisto on moitteettomassa kunnossa ja Viktoria on luontainen johtaja.

Sulkeudun itse omaan kamariini ja rentoudun hetken kuumassa suihkussa jonka jälkeen istuudun vanhan puisen kirjoituspöytäni ääreen, on aika kirjoittaa jokaviikkoinen raportti Äidille. Raportin kirjoittaminen on tärkeää, sillä siten Äiti seuraa luostarin jokaisen Valtiattaren ja Dom:in ryhmien edistymistä.
Kirjoitan lyhyen raportin Sofian kurinpitotoimista sekä Amelien edistymisestä. Päästessäni Viktorialle varattuun osaan raportissa pysähdyn ja mietin hetken. Lasken kynän kädestäni ja kurotan seinälle asennettuja sisäpuhelimen nappeja kohti. Painan tyttöjen huoneen napin pohjaan ja puhun särähtävän merkkiäänen jälkeen mikrofoniin:

”Viktoria, tule käymään kamarissani.”

Kaiuttimesta kuuluu rasahdus jonka jälkeen Viktorian ääni kantautuu huonolaatuisena mutta täysin ymmärrettävänä ja tunnistettavana.

”Kyllä Herra…”

Sisäpuhelin rasahtaa toisen kerran ja hetken kuluttua ovelleni koputetaan. Suljen kimononi sekä päiväkirjani ja käännän kirjoituspöydän puisen kannen kiinni ennenkuin avaan oven.
Viktoria seisoo oven takana kimonoonsa pukeutuneena jonka rikotun punaisen sävy korostaa hänen vaaleaa ihoaan. ”Halusitte tavata minut, Herra?”, hän toteaa kysyvästi.

”Kyllä, tule sisään ja sulje ovi.”

Osoitan kädelläni pelkistettyä puista tuolia jonka vedän kirjoituspöytäni tuolia vastapäätä. Viktoria nyökkää kohteliaasti, istuutuu tuoliin ja ristii jalkansa kauniisti paljastaen sirot sääret ja osan kiinteää reittä. Istun itsekin alas ja vedän syvään henkeä ennenkuin aloitan.
Viktoria aistii eleistäni sekä ilmeistäni jotain ja hänen aina yhtä tyyni ulosantinsa antaa hieman periksi. Lähes harras ja äärimmäisen itsevarma ykköseni näpelöi hieman hermostuneesti syliinsä ristineitä sormiaan ja kuin huomaamattaan puree täyteläistä alahuultaan kevyesti.

”Viktoria… Kuinka kauan olet ollut palveluksessani”, kysyn päästäen kireäksi muuttuneen tunnelman laukeamaan. Viktorian silmät suurenevat tahattomasti hieman ja hän korjaa aavistuksen ryhtiään ennenkuin vastaa napakasti:

”Kaksi ja puoli vuotta, Herra.”

Nyökkään hyväksyvästi ja hymyilen. Viktoria on ollut ykkösenä kauemmin kuin kukaan muu ja tietääkseni ainoa, joka on pysynyt ykkösenä yhtä kauan on minä itse… Silloin… Siitä tuntuu olevan ikuisuus… Luoja miten rakastin omaa Valtitartani…

Ravistan päästäni katkeransuloiset muistot ja keskityn takaisin Viktoriaan. Lasken käteni hänen polvensa alabasteri-iholle ja hyväilen sitä ohikiitävän hetken ennenkuin, lähes vastahakoisesti, kerron asiani hänelle.

”Huomenna on taas viikottainen käyntini Äidin luona kuten tiedät… Viktoria, aion suositella Äidille sinun ylentämistä Valtiattareksi.”

Viktorian on pakko painaa katseensa lattiaan. Hän pyyhkäisee tunnekuohun yllättämänä nopeasti silmäkulmaansa kastehelmen lailla muodostuneen kyyneleen ja nostaa katseensa takaisin minuun, nyt kuitenkin täydellisesti muuttuneena. Tyyni ja tasapainoinen Viktoria on antanut tunteilleen vallan ja leuka aavistuksen väpättäen hän puristaa suustaan kysymyksen:

”Herra… Ettekö olekaan tyytyväinen minuun? Luulin, että…”

Keskeytän kiihtyneen Viktorian asettamalla sormeni hänen huuliensa eteen. Ykköseni hengittää nopeasti, katsoo minua intensiivisesti silmiin johon vastaan hymyllä, josta paistaa ainoastaan rakkaus häntä kohtaan.
Viktoria rauhoittuu, kerää itsensä kuten tulevan Valtiattaren kuulukin, ottaa sormestani hellästi kädellään kiinni, suutelee sitä kevyesti ja siirtää sen sivuun.

”Tämä on suuri kunnia, Herra… Saanko kysyä kuitenkin miksi? Haluaisin olla Ykkösenne edelleen.”

”Olet paras mahdollinen Ykkönen, Viktoria. Kuitenkin, ja niin tuskalliselta kuin se tuntuukin, minun on pakko raportoida Äidille että olet saavuttanut kaiken sen minkä voit minun alaisuudessani saavuttaa. Valtiattarena olisit vertaiseni, ylempänä jopa…”

Annan sanojeni upota Viktorian tajuntaan hetken ennenkuin jatkan. Hyväilen hänen poskeaan hellästi johon hän vastaa sulkemalla silmänsä hymyillen kevyesti.

”Viktoria… Saisit niin paljon enemmän. Oman huoneiston ja Äiti valitsisi sinulle omat oppilaat. Tapaisimme edelleen ja saisit kulkea vapaammin Luostarissa. Mieti asiaa.”

Viktoria nousee hajamielisen oloisena ylös tuolistaan, kävelee ovelle ja pysähtyy. Aion sallia asian tämän kerran, yleensä oppilas saa nousta vasta kun hänen Herransa tai Valtiattarensa antaa luvan.
Kasvot oveen päin käännettynä hän alkaa puhua mutta lausuttuaan ensimmäisen sanansa, Viktoria kääntyy puoleeni jälleen omana itsenään, Tyynenä ja rauhallisena.

”Herra, olen kiitollinen tästä kaikesta… Mietin asiaa mutta se, että saan olla Ykkösenne on minulle kaikki mitä tarvitsen. Elämälläni ei ollut tarkoitusta ennen tätä ja luulen, ettei olisi Valtiattarenakaan. Minulla on nyt rauha ja pelkään, että se rauha katoaa jos lähden luotanne…”

”Viktoria…” , Aloitan lauseen mutta jätän sen kesken sanojen kuoltua ennekuin ne pääsevät suustani ulos.

En keksi mitään sanottavaa. Sen sijaan nousen tuolistani ja kävelen Vikrorian luo ovelle. Hyväilen hänen hiuksiaan ja annan käteni kulkea vyötärölle. vedän Ykköseni kehon kiinni itseeni ja suutelen häntä kovaa. Viktoria kietoo kätensä ympärilleni ja vastaa suudelmaani. Hyväilen hänen vartaloaan ohuen kimonon sileän kankaan myötäillessä mukana. Siirryn kaulalle ja siitä alaspäin, avaan Viktorian vyön ja annan kimonon aueta. Alan hyväillä hänen alastonta vartaloaan ja samalla tunnen miten Viktorian sormet saavat oman vyöni auki.

Tunnen miten erektiossa oleva kaluni päätyy hänen sirojen käsiensä hyväiltäväksi ja päätän antaa Ykköselleni hänen haluamansa. Otan häntä niskan takaa kiinni ja painan hänet takasin huulilleni. Suutelen Viktoriaa jälleen rajusti painaen hänet paneloitua seinää vasten ja kokeilen sormellani hänen täydelliseksi trimmattua alapäätään vain huomatakseni hänen olevan jo aivan litimärkä. Painaudun vielä lähemmäksi ja annan Ykköseni ohjata minut sisälleen.

Haluan katsoa häntä silmiin kun työnnyn hänen sisäänsä. Haluan nähdä kiihkon palavan hänen silmissään ja sen, miten Viktorian kauniit huulet raottuvat päästäessään ulos voihkaisun kun annan itseni painautua syvälle.
Siirrän käteni hänen sydämenmallisille pakaroilleen. Nostan Viktorian kehon käsieni varaan ja hän ristii pitkät säärensä ympärilleni kun samalla painan hänen selkäänsä seinää vasten. Työnnyn uudelleen hänen sisäänsä ja viivyn siellä hetken kun katselemme toisiamme silmästä silmään.

”Viktoria… haluan sinua…”

Viktoria pitää minua jalkojensa ristipuristuksessa, janoten minua enemmän sisäänsä. Alan hitaasti rakastella kaunista Ykköstäni seinää vasten. Viktorian kädet hyväilevät hartioitani, selkääni ja ahmin katseellani hänen kauniita kasvojaan, suutelen hänen huuliaan sekä kuiskin hänen korvaansa hekuman suloisia sanoja.

”Olet niin kaunis… Ihana täydellinen Viktoriani… Haluan, että tulet ensin…”

Vauhtini alkaa pikkuhiljaa kiihtyä ja seinää vasten painettu Viktoria voihkii työntöjen tahdissa. Virheetön meikki on jo aikoja sitten levinnut kasvoille kiihkeän suutelun seurauksena. Viktorian siro vartalo käsivarsieni kannattelemana painan itseäni hänen sisällensä yhä voimakkaammin ja hän alkaa päästää suustaan yhä rohkeampia sanoja.

” Herra.. Ota minut… Oi luoja… Ota lujempaa… ”

Annan kaikkeni. Sormeni uppoavat pehmeisiin pakaroihin kun oman hekumani siivittämänä nussin Viktoriaa seisaallaan. Tunnen sisälläni kasvavan tutun paineen ja tiedän, että kohta purkaudun hänen sisälleen. Olen kuitenkin päättänyt, että tämä kerta on Viktorian ja koitan parhaani mukaan pidätellä vielä hetken. Ajattelen jäävuoria, peltoja ja kaikkea muuta paitsi minun ja seinän välissä voihkivaa täydellistä naista. Viktoria alkaa huutaa…

”Nussi mua… Nussi mua! Oi helvetti! Ei voi mitään… Saatanaaaa!”

Avaan silmäni ja painan huulemme yhteen vielä viimeiseen kiihkeään suudelmaan Viktorian sykäyksittäin kouristelevan pillun puristaessa suonikasta kaluani. Annan itseni ja hekumani vyöryä ylitsemme ja ohikiitävä hetki Viktorian jälkeen purkaudun hänen sisäänsä huutaen. Jyskytän voimakkaasti lastiani sylkevää kankea syvälle tähän ihanaan naiseen vielä muutaman kerran jonka jälkeen painaudun viimeisen kerran hänen sisäänsä. pidän tärisevää Viktoriaa painettuna seinää vasten ja varteni vielä sylkiessä ulos viimeisiä pisaroita suutelemme hellästi toisiamme kuin rakastavaiset.

Annamme molemmat sykkeemme rauhoittua ja katselemme vain toisiamme silmiin. Viktoria hymyilee aurinkoisesti hyväillen hiuksiani kun edelleen kannattelen häntä sylissäni. Lopulta Viktoria päästää minut jalkojensa puristuksesta ja varovasti lasken hänet alas. Pehmennyt elimeni kuin valuu ulos ihanan Viktorian sisältä ja otan hänet hetkeksi vielä hellään syleilyyn ennenkuin päästän irti.

Viktoria hymyilee onnellista hymyä hieman viekas kiilto silmäkulmassaan, solmii kimononsa rauhallisesti, korjaa ryhtinsä ja asialliseen sävyyn toivottaa hyvää yötä ennenkuin poistuu kamaristani sulkien oven mennessään. Jään hieman epätodellisen oloisena vain tuijottamaan eteenpäin ja vastaan jo suljetulle ovelle hiljaa: ”Hyvää yötä, Viktoria..”
Palaan pää pyörällä hetkeksi kirjoituspöytäni ääreen viimeistelemään raporttini äidille ennenkuin rojahdan väsyneenä sänkyyn.

Luku 2.

Tiistai-aamu.

Aamulla herätessäni tunnen oloni eilisen jälkeen vähemmän itsevarmaksi. Makaan kamarini 80-senttiä leveällä, koruttomalla laverisängyllä kauan ja mietin eilistä. Annoin tunteille vallan ja rakastelin Viktorian kanssa… Sitähän se oli, rakastelua.

Viimeksi kun oikeasti rakastelin niin se tapahtui oman Valtiattareni kanssa ja melko pian sen jälkeen minut ylennettiin Dom:iksi…

Rakastelinko Viktorian kanssa juuri siksi vai oliko kyseessä jotain muuta?

En missään tapauksessa haluaisi luopua hänestä mutta kaksi ja puoli vuotta ykkösenä on pitkä aika. Joudun raportoimaan Äidille eilisestäkin… Voisin kysyä Äidiltä mahdollisuutta ylentää Viktoria ja jatkaa yhdessä, samassa huoneistossa…

Ravistan päästäni täysin absurdit ajatukseni ja nousen ylös. Suihkun kautta aamupalalle, jonka Äidin kamaripalvelijat ovat kattaneet Valtiattaria ja Dom:eja varten sairaalan vanhaan kanttiiniin. Oppilaat ruokailevat yleensä huoneistoissaan. Vetäydyn kanttiinin nurkkapöytään ja syötyäni tiputan raporttini suljetussa kirjekuoressa seinällä olevaan metalliseen postilaatikkon.
Palaan takaisin huoneistoon ja meditoin hetken kamarissani.

Tiedän, että on tiistai, raportointi ja Äidin palveleminen hermostuttaa joten päätän pistää hösseliksi. Pidätän itselläni oikeuden aikaistaa päivän oppitunteja puolella tunnilla ja kutsun tytöt koolle painamalla summeria.

Kerään itseni viimeisen kerran ennen kuin avaan oven. Tytöt ovat tottuneesti järjestäytyneet riviin, kuten aina. Oppilaan kimonot päällään ja valmiina uuteen päivään. Kävelen hitaasti heidän edestään, tarkistaen erikseen jokaisen heistä. Pysähdyn Sofian kohdalle ja osoitan sormellani kimonon olkapään saumassa olevaa repeämää.

”Miten tämä on päässyt tapahtumaan?” , kysyn Sofialta tiukasti.
Temperamenttinen oppilaani näyttelee kohtalaisen taidokkaasti yllättynyttä ja vastaa tekosyyllä, joka on selvästi harjoiteltu.

”Anteeksi Herra… En huomannut sitä. Kimono jäi kiinni ovenkahvaan eilen enkä huomannut, että se on revennyt…”

”Odotan sinun korjaavan sen mahdollisimman pian. Viimeistään huomisaamuksi.”

Sofia nyökkää ja lupaa hoitaa asian määräaikaan mennessä. Repeämä kimonossa ei sinänsä ole kummonenkaan juttu mutta Sofian kohdalla asia voi olla toinen. Päätän olla hiillostamatta asiasta enempää, minulla on Sofian suhteen muita suunnitelmia tälle päivälle.

Annan katseeni vaeltaa hänen kehoaan pitkin. Kimono imartelee kiihkeän oppilaani muhkeita muotoja. Hänen suuret, luonnolliset rintansa pysyvät vaivoin tiukkaan uumalle vedetyn vyön avustamana kimonon sisällä. Syvä ja pullea rintavako kerää katseeni puoleensa ja koska kyseessä on Sofia, niin tiedän hänen nauttivan huomiostani erityisesti.
Siirrän katseeni tytön silmiin ja kysyn jämäkällä äänensävyllä:

”Sofia, oppisitko eilisestä mitään?”

Tyttö pyöräyttää silmiään ensin hieman ylimielisesti, kunnes kerää itsensä ja vakavoituu. Hänestä huomaa, että vanhoista tavoista on vaikea päästä irti. Hän vastaa lopulta tyynellä äänensävyllä ja kunnioittavasti:

”Herra… Oppisin, kai.. Minun on vain vaikea vastustaa kiusausta… Yritän kyllä.”

”Tiedän sen, Sofia. Tänään saatkin taas mahdollisuuden näyttää oletko edistynyt. Amelie ja Viktoria, riisukaa kaapunne.”

Tytöt nyökkäävät ja avaavat kimonoidensa vyön jonka jälkeen riisuutuvat edessäni, Sofian jäädessä yllättyneen näköisenä keskelle. He pitelevät kimonoaan tottuneesti käsivarrellaan ja jäävät paikoilleen riviin.

”Viktoria ja Amelie, ottakaa askel eteenpäin, kääntykää minun puoleeni ja menkää polvillenne. Kimonon saa asettaa polvien alle pehmikkeeksi.”

Suloinen Amelie seuraa hieman hämillään Viktorian esimerkkiä ja asettuvat vastatusten niin, että kaikki me muodostamme neliön. Lasken käteni polvistuneiden oppilaitteni päiden päälle ja silitän heidän hiuksiaan samalla kun koitan lukea Sofian kasvoilta hänen reaktiotaan.

Hän seisoo tyynen näköisenä edessäni, katse kuitenkin porautuen syvälle silmiini. Sofia tietää mitä tuleman pitää, näen sen hänestä. Avaan kimononi vyön ja annan sen valua alas lattialle paljastaen alastoman vartaloni. Pelkästään Sofiaa silmiin katsominen saa aikaan hitaasti heräävän erektion joka kasvaa hetki hetkeltä polvistuneen Viktorian ja Amelian silmien edessä.
Lasken katseeni alas ja ohjeistan tyttöjä:

”Viktoria ja Amelie… Näyttäkää miten hyvin teette yhteistyötä.”

Viktoria katsoo minuun ylöspäin lempeän tottelevainen hymy kasvoillaan ja ottaa puoliseisokissa olevan varteni kämmenelleen, suutelee hellästi kärkeä jonka jälkeen katsoo Amelieta kutsuvasti. Viktoria alkaa silkinsilein käsin hitaasti liikuttamaan esinahkaani edestakaisin ja samalla hän vie vapaan kätensä Amelien takaraivolle, vetäen nuoren oppilaani luokseen. Viktoria suutelee Amelieta kevyesti johon herkkä Amelie vastaa sulkemalla silmänsä, kuin antautuen vahvemman voiman vietäväksi.

Viktoria erkanee kauemmas tytön huulista ja kuiskaa sensuellisti kokemattomalle Amelielle:

”Tehdään tämä yhdessä…”

Amelie nyökkää ja sulkee terskani suuhunsa ja imee sitä kuin kovaa karamellia samalla kuin Viktoria pitää kivikovasta varrestani kiinni. Tytöt vaihtavat vuoroa ja Viktoria alkaa hitaasti upottamaan Amelien syljen kostuttamaa kankeani kerta kerralta syvemmälle suuhunsa jota
Amelie seuraa vierestä ihaillen. Viktoria antaa vuoron vaihtua ja Amelie jatkaa hänen esimerkkiään. Kokematon tyttö ei kykene samaan vielä mutta tekee parhaansa.

Nautin täysin siemauksin tästä. Katson samalla Sofiaa ja sitä miten hänen kimononsa ohut kangas kavaltaa upeiden rintojen kivikovat nännit. Kimono ei pysty piilottamaan sitä minkä Sofia parhaansa mukaan saa pidettyä kurissa. Lähes ilmeettömänä pysyvän Sofian rintakehä nousee selvästi nopeammin ja silmät, nuo sielun peilit palavasti nauliintuneena minuun ja tyttöihin. Luen helposti häntä ja näen miten hän taistelee pysyäkseen tyynenä.

”Kiitos Viktoria ja Amelie, voitte siirtyä sivuun..”

Ykköseni johdolla tytöt nousevat ylös kuuliaisesti ja siirtyvät etäämmälle. Viktoria istuutuu elegantisti nojatuoliin ja pyytää Amelieta noutamaan hiusharjan. Kiinnitän huomioni takaisin Sofiaan, kaluni teräksenkovana hänen edessään. Sofia katsoo minua aavistus hymyä kasvoillaan mutta silti tyynenä. Hän hengittää raskaasti ja nuoren naisen kiihkon voi jo aistia ilmassa.

”Olen ylpeä sinusta, Sofia.. Voit riisua kimonosi nyt.”

Sofia riisuu kimononsa hitaasti ja viettelevästi, kuinkas muutenkaan. Hän jää eteeni seisomaan alasti, rintakehä nousten ja laskien kiivaan hengityksen tahdissa. Hän laskee katseensa lattiaan ja jää kuuliaisesti odottamaan.

”Siirry patjalle selällesi, Sofia.”

Alaston Sofia nyökkää, Kävelee mustan patjan luokse lantio ja jumalaiset pakarat keinuen. Hän asettuu hitaasti selinmakuulle ja hyväilee hetken painovoiman alaspäin laskevia rintojaan, kunnes muistaa säännöt itsensä hyväilystä. Asetun seisomaan patjan eteen ja ihailen hetken sitä, miten korostetun vaalealta hänen ihonsa näyttää patjan mustaan, kiiltävään nahkaan verrattuna.
Nousen patjalle polvilleni ja levitän Sofian jalat niin, että voin asettua niiden väliin.

Tyttö hengittää nopeasti ja lähes tärisee kiimasta, joten toimin luonnollisesti mahdollisimman hitaasti. Kiusaten, kiduttaen häntä…
sivelen kädelläni hitaasti pehmeää reittä pitkin alaspäin ja sormenpääni kohdatessa litimärän häpyhuulen, tyttö voihkaisee hiljaa värisevällä äänellä.

Laskeudun alemmas käsieni varaan ja kuiskaan matalalla äänellä hänen korvaansa:

”Sofia… Kiimainen pikku lutkani… Herrasi tai Valtiattaresi tulee aina ennen sinua, muista se. Älä tuota pettymystä.”

Tärisevä tyttö nyökkää kuuliaisesti ymmärtämisen merkiksi. Katson häntä herkeämättä silmiin samalla kun tartun jo pitkään kivikovana seisoneeseen kaluuni. Annan sen liukua edestakaisin kosteiden häpyhuulten päällä pituussuunnassa. Nautin hiljaa siitä tunteesta miten vaivatta kaluni liukuu pikkulutkani pillun päällä. Kiusaan itseäni ja Sofiaa enkä työnny vielä sisään, vaan haluan nähdä miten hyvin Sofia saa pidettyä itsensä kurissa.

Sofia sulkee silmänsä ja huokaa hiljaa kun alan viimein työntää itseäni sisään. ”Katso minua silmiin!” -Komennan häntä ja tartun toisella kädellä tyttöä poskista niin, että hänen kasvonsa muistuttavat hetken pusukalaa.
Työnnän nautinnollisesti koko suonikkaan kaluni syvälle Sofian uumeniin. Vartalomme lepäävät hetken päällekäin, minun jäntevä kehoni hänen pehmeiden ja kurvikkaiden reisien välissä.
Tartun molemmilla käsillä häntä ranteista ja pitelen niitä vasten kiiltonahkaista patjaa. Alan rauhassa nussia nuorta oppilastani. Syvälle ja hitaasti, hänen jumalaiset rintansa työntöjen tahdissa heiluen.

”Pidän levottomat kätesi kurissa, Sofia…”

”Ky… Kyllä Herra…” , tyttö vastaa ääni väristen.

Päästän irti ranteista vain saadakseni paremman asennon. Annan itselleni luvan nauttia Sofian kehosta ja hyväilen toisella kädellä hänen valtavaa rintaansa. Katson häntä edelleen tiukasti syvälle silmiin ja alan toden teolla nussia tätä nuorta jumalatarta hänen voihkiessa allani yhä kuuluvammin. Laitan hellästi käteni hänen suunsa eteen, vaimentaen hieman Sofian alati voimistuvia nautinnon ääniä ja komennan häntä tiukasti:

”Nyt… Uskallakin tulla ennen herraasi… Aion nussia sinulta nyt kunnolla luulot pois..”

Sofia lakkaa lähes hengittämästä kun hän silmät värisevät suurina ja aneleva katse kasvoillaan joutuu nyt ehkä ensimmäisiä kertoja seksuaalisen elämänsä aikana pidättelemään. Hän puree vaistomaisesti alahuultaan yrittäessään viivyttää väistämätöntä samalla minun nussiessa kuin viimeistä päivää häntä vasten patjaa.
Tunnen miten tuttu tunne lähtee aivan varpaista asti ja huudan lähes eläimellisesti orgasmiani ampuessani pitkään tulolla olleen lastini syvälle Sofian sisälle. Painan itseni viimeisen kerran kovaa pohjaan asti Sofian hiljaa uikuttaessa allani.
Huohotan voimakkaasti hetken tytön päällä ennenkuin siirrän käteni pois hänen suunsa edestä. Sivelen hellästi Sofian poskea, ja kaluni vielä sykkiessä hänen sisällään annan hänen hikiselle otsalleen kevyen pusun.

”Hyvin tehty Sofia, olet edistynyt.”

Vedän hitaasti itseni ulos ja Sofian ahnaan naiseuden luovuttaessa uupuneen kaluni nousen tyynesti patjalta ja kävelen nojatuolilleni, josta Viktoria nousee kuuliaisesti. Sofia makaa hetken selällään ja kivaan hengityksen tasaannuttua Sofia nousee patjan reunalle istumaan, kasvoillaan hämmästynyt ja hieman yllättynyt ilme.
Katselen nojatuolista käsin oppilaitani ja tunnen tyytyväisyyttä siitä, miten ”nuori kapinalliseni” edistyy sittenkin. Luon silmäyksen kohti Amelieta ja nyökkään kevyesti päätäni Sofian suuntaan. Ujo Amelie ymmärtää sanattoman merkkini ja halaa lämpimästi Sofiaa. ”Sä teit sen…”

Jätän tytöt hetkeksi kahdestaan patjalle ja vinkkaan Viktorian luokseni.

”Vetäydyn hetkeksi kamariini valmistautumaan. Tänään on minun vuoroni palvella Äitiä, kuten tiedät joten jätän sinut vastuuseen loppupäivän ajaksi.”

” Tiedän, herra… Onko mitään erityisohjeita?”

Katselen hetken kaunista ykköstäni, sivelen hänen sileitä, upeita hiuksiaan ja vastaan hellästi:

”Ei… Luotan sinuun. Olet yhtä taitava kuin kauniskin.”

Viktoria nyökkää tyytyväisesti hymyillen ja suuntaa Sofian ja Amelien seuraan patjalle. Jätän tytöt luottavaisin mielin Viktorian vastuulle ja poistun kamariini.

Vedän syvään henkeä.

Luku 3.

Äiti.

Sivelen hajamielisesti päiväkirjani keinonahkaista kantta… Miten voikin jokainen kerta äidin kanssa jännittää näin paljon etukäteen. Tiistai on minun päiväni ja odotan sitä innolla mutta kuitenkin…
Astun suihkuun ja annan höyryävän kuuman veden huuhtoa vartaloani lähes sietokykyni rajoilla. Käännän hanan kylmälle ja tuttu shokki kulkee kehoni lävitse. Äkillinen kylmä suihku saa vereni kiertämään ja on osa rauhoittumisrituaaliani. Suihkun jälkeen kuivaan itseni huolellisesti ja vaihdan puhtaan kimonon päälleni, olen valmis. Päiväkirja mukaan ja huoneiston ovesta ulos käytävälle.

Punainen viiva lattiassa johtaa Äidin luo. Seuraan viivaa katseellani vaikka osaisin reitin pilkkopimeässä kontaten. Suurista pariovista sisään ja seuraavaa käytävää vasemmalle, ohi vanhan, tyhjän aulan jonka katossa roikkuu vieläkin kyltti ”ilmoittaudu tässä”.

Viimeisen käytävän päässä on muista poiketen tummasta puusta tehdyt pariovet joita vartioi nahkahuppuinen suuri miespalvelija. Suuren pyöreän vatsan sekä rintakehän yli ristissä kulkevat nahkaiset remmit kiinnittyvät lähes mitättömän kokoisiin nahkaisiin shortseihin. Äidin palvelija ei milloinkaan puhu vartiopalveluksessa vaan nyökkää tunnistettuaan minut ja avaa rauhallisesti pariovet.

Raskaiden pariovien aikaansaama ilmavirta vetää käytävään suitsukkeen tuoksun jo ennenkuin edes astun sisään ainoastaan kynttilöillä valaistuun suureen huoneeseen. Pidän siitä miten Äiti näkee aina vaivaa tapaamisiemme eteen. Ennen niin kolkko sairaalahuone on huolella sisustettu tummalla puulla ja raskaat samettiverhot roikkuvat ikkunoista lattiaan saakka ja koko huone huokuu sensuellia tunnelmaa. Jätän tohvelini ovelle ja tunnen kovan tammiparketin paljaiden jalkojeni alla kun kävelen rauhallisen ryhdikkäästi kohti huoneen keskellä kohoavaa majesteettista pylvässänkyä, jonka satiinilakanoiden päällä odottaa Äiti.

Äiti on suuri nainen, noin kuusikymppinen ja hän nojaa suuriin tyynyihin puolittain makuuasennossa. Päällään hänellä on läpikuultava vaaleanpunainen babydoll-mekko joka on varmasti suurin koskaan näkemäni. Noin 150-kiloisen Äidin massiivisia rintoja kannattelevat niin ikään leveät nahkahihnat ja hänen hartioilleen laskeutuu aaltoilevat, upeasti hoidetut pitkät harmaat hiukset.
Äidin tarkka katse mittailee minua hetken ennenkuin hänen tiukka ja määräyksiä jakelemaan tottunut äänensä katkaisee hiljaisuuden.

” Kettu?”

”Ei Äiti, on tiistai.. Olen Korppi…”

Äidin muistissa ei ole moittimista mutta tunnelmallisen huoneen hämäryys yhdistettynä Äidin jo reippaasti heikentyneeseen kaukonäköön tekevät tehtävänsä. Äidin mielestä silmlasit eivät myöskään sovellu tapaamisien luonteeseen, joten hän kuittaa tilanteen kutsumalla minut lähemmäksi lähes olemattoman pienellä käsiliikkeellä.

”Korppi.. niin tietenkin, voit istua sängylle.

Tämä oli samalla merkki viimeiselle kamaripalvelijalle poistua huoneesta. Ilmeetön suuri mies nyökkää kunnioittavasti ovella ennenkuin sulkee raskaat pariovet rauhallisesti, jättäen meidät kahden.
Äiti aloittaa miltei kärsimättömän kuuloisena puhumaan heti minun kiivettyä sängylle jolle asettaudun polvieni päälle istumaan, kuten tapoihin kuuluu.

”Luin päiväkirjamerkintäsi, Korppi. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ykkösestäsi olisi viipymättä tehtävä valtijatar. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen… Mikset ole lähettänyt häntä vielä luokseni, onhan hän ollut opissasi jo kaksi vuotta?”

Vedän syvään henkeä ennenkuin vastaan. Asiasta puhuminen Äidille jännittää, hypistelen käsiäni ja nypin hermostuksissani peukalonkynnen vierestä nahkaa. Joudun selvittämään kurkkuani uloshengityksen aikana ennenkuin saan kuuluvaa ääntä aikaiseksi.

”Viktoria on… Hän on useita kertoja pyytänyt saada jäädä ykkösekseni. En usko hänen haluavan ylennystä valtiattareksi vaikka olen asiasta keskustellut hänen kanssaan.” Jään hermostuneena odottamaan Äidin reaktiota asiaan, jota olen pitkittänyt jo aivan liian kauan.

Äiti katsoo minua kulmiensa alta kysyvästi, kallistaa hieman päätään ja kysyy tiukasti minulta, äänessään selvää tyytymättömyyttä:

”Vai niin… Hän ei siis tottele sinua, Korppi? Hän kieltäytyy toteuttamasta herransa määräystä, niinkö?”

Äidin tiukka kuulustelu nostaa hikikarpalot otsalleni. ”No ei hän varsinaisesti kieltäydy.. Olen antanut hänen valita, jatkaako ykkösenäni vaiko ei…”

Vastaukseni ei selkeästi ole Äidille mieleinen. Hänen tiukka katseensa kulmien alta porautuu minuun ja tunnen kasvavaa epävarmuutta. Pidän itseni kuitenkin näennäisen tyynenä ja valmistaudun ottamaan vastaan sekä toteuttamaan kaiken mitä Äiti käskee.

”Mikä on sitten sinun oma tahtosi, Korppi? Haluaisitko, että hänet ylennetään ja jos näin päätän niin kenestä tulisi uusi ykkösesi?”

Tiesin, että Äiti kysyisi tätä mutta silti en tahdo löytää heti oikeita sanoja, vaan takeltelen vastauksessani: ”Äiti… voisitko, tai siis olisiko mahdollista tehdä niin, että Viktoria voisi jatkaa kanssani Valtiattarena, tasavertaisena?”

Kysymyksen esitettyäni tunnen samanaikaisesti helpotusta sekä suunnatonta jännitystä siitä mitä Äiti mahdollisesti vastaa. Hän huokaa raskaasti jonka jälkeen toteaa, lähes alentuvasti:

”Korppi… Pelkäänpä ettei se ole mahdollista ja uskon, että tiesit sen itsekin. Valtiattarelle kuuluu omat oppilaat, enkä tee poikkeusta tässä asiassa. Ja mitä tulee muihin oppilaihisi, onko Sofia vielä uhmakas ja kuriton ja entä se uusi tyttö, pitkä ja vähän ujo… Amalia, Amelia?”

”Kyllä Äiti, Sofia on edelleen hieman kuriton mutta olemme edistyneet. Ameliakin alkaa pikkuhiljaa tulla kuorestaan ulos.”

Äiti nyökkää kevyesti ja se oli siinä. Äidin kanssa ei neuvoteltu eikä hänen päätään käännetä. On niin jotenkin hänen tapaistaan, että hän sivuuttaa minulle tärkeän aiheen yksikantaan ja siirtää keskustelun aiheen muihin. Olen ollut täällä sen verran kauan, että tiedän, että tapaamisemme keskusteluvaihe on ohi ja on Rituaalin aika. Äiti korjaa asentoaan sängyllä ja sukii ohimennen sormenpäillään hopeanharmaita hiuksiaan. Hän kaselee minua omistavasti, rakastetun yksinvaltiaan etuoikeudella.

”Voit nyt ottaa kimonosi pois, Korppi…”

--------- osan 1 loppu.-----------