Kova kyrpä tuntuu helvetin hyvältä, kun se kirnuaa paljaaksi ajellussa vitussani. Huohotan jo kovaa ja tunnen hikikarpalon valuvan tissieni välissä samalla, kun orgasmi lähestyy.
Aviomieheni allani antaa vauhtia kädet lanteillani ja tunnen, miten vaativana hänen kalunsa venyttää minut äärimmilleni auki. Hän siirtää kätensä rinnoilleni, vähän jo ensimmäisestä lapsesta riippuville C-kupeilleni, kaapaten kalpean nännini sormiensa väliin. Tunnen otteen nisilläni, leipovana.
Sitten se tapahtuu, orgasmi vyöryy ylitseni kuin hyökyaalto ja tunnen miten nännini kovettuvat entisestään mieheni sormien välissä. Voihkin ja tärisen kuin horkassa ja allani mieheni murahtelee tukahtuneesti. Orgasmini laimentuessa tunnen mieheni spermat sisälläni. Sykäys. Sykäys.Sykäys… Rakastan sitä tunnetta, kun mies laukeaa sisääni.
Makaamme raukeina sängyllä, ei ole kiire pesulle, sillä pikkuvipeltäjille pitää antaa aikaa… Parasta tässä kaikessa on tieto siitä, että viime kuussa lopettamani pillerit eivät todellakaan enää suojaa, vaan koitamme raskautta. Kiehnään tyytyväisenä miestäni vasten samalla, kun tunnen miten spermaa tihkuu reisilleni. Voi luoja, miten kiihottavalta se tuntuu.
Jään tunteeseen ajelehtimaan ja miltei nukahdan.
“Eiks sulla, kulta, hei oo se kuoro tänään?”
Säpsähdän hereille: “Voi helvetti, joo, tulee muuten kiire.”
Nousen ripeästi ja kävelen vessaan, tuntien joka askeleella lämpimän siemennesteen valuvan reisiäni alas. Katsahdan vessan peiliin ja totean poskieni helottavan orgasmin jälkihehkussa punaisina… Noh, ehkä se ehtii tasaantua marraskuun ilmassa. Pyyhin enimmät spermat vessapaperiin ja nappaan mukaan pikkuhousunsuojan, en halua pestä vielä…
Nopeasti vaatteet päälle, mekko, paksut legginsit alle, t-paita ja villaneule. Sitten ovesta ulos ja autoon.
Kirkkokuoro, outo harrastus tällaiselle modernille kaupunkilaisnaiselle. Toisaalta myös tämän takahikiän ainoa harrastus, joka ei ole lentopalloa. Kiroan itsekseni mieheni komennusta tänne. Vuoden pesti, ensimmäiset kolme kuukautta takana- Ikuisuus edessä. Sentään tämä on kiva paikka lapselle, ja onpahan ainakin tilaa. Itselleni väikkäriä työstävänä yliopistoihmisenä paikka on samantekevä, sillä teen kuitenkin hommani etänä.
Matkalla kirkkokuoron harjoituksiin ohitan kolmikon paikallisia vanhojapoikia jotka maleksivat kirkon pihamaata kiertävän aidan vieressä. Sama kolmikko oli saanut tuta terävän kieleni paikallisessa baarissa, siinä ainoassa, jossa olin käynyt sen ainoan kerran tanssimassa, kun mies lapsen kanssa oli käymässä anopin luona. Olisi kuulemma kaupunkilaistytölle ollut kovaa luvassa, jos olisin päästänyt saatille. Se vielä meni, mutta kun yksi näistä nilkeistä oli läimäyttänyt nahkahousujen verhoamaa peppuani niin, että koko paikka kaikui oli mennyt kuppini nurin. Noh, sittenpä kuuli koko baari “kaupunkilaistytön” mielipiteen näistä paskalta ja hieltä haisevista ukoista. Seuraavalla viikolla kuorossa oli Anitta, kuoron johtaja ja taatusti jalkoväliään myöten pystyynkuivunut tosiuskovainen, supissut korvaani, että “meilläpäin ei ole tapana noita isojen talojen poikia ihan tuollatavalla nolostuttaa”´.
Kuulemma voisi tulla sanomista.
Kumma kyllä kolmikko on hiljaa, kun menen heistä ohi kirkon alakerran ovelle. Siitä sisään pieneen alakappeliin, jossa saamme harjoitella. Kappelissa on kolme riviä tuoleja ja kahden portaan verran korotettu alttarialue. Alttaria kiertää kaide, jonka edessä on pehmusteet ehtoolliselle polvistumista varten. Milloinkohan viimeksi kävin ehtoollisella… En vuosiin. Muut ovat jo enimmäkseen paikalla, naapurin Irina tulee vähän myöhässä, oli kuulemma vaikeuksia saada lapset hoitotädille. Irinalla on ilmeisesti viisi lasta, vaikka hän on itseäni varmaan viisi vuotta nuorempi. Ei näitä uskiksia ainakaan voi sinnikkyyden puutteesta syyttää.
Harjoitukset kestävät puolitoista tuntia. Avaamme ääntä, sitten käymme läpi joulukonsertin sisältöä. Perinteisiä joululauluja, pari virttä. Enimmäkseen kauniita, koskettavia lauluja. Laulaessani mietin, miten ihmeelistä on, että nämä itselleni niin vieraalla tavalla uskonnolliset emännät ja vanhatpiiat ovat laulaessa niin läheisiä. Harjoitukset menevät hyvin.
Olen juuri valmistautumassa lähtemään, kun Anitta pyytää minut vielä jäämään.
“Käytäiskö vielä läpi nämä kappaleet, että on varmasti tuttuja. Ja voisit sinä vähän ulkopuolisen näkökulmaakin antaa, että jos jotakin uudistettaisiin…”
“No mikä ettei, eihän mulla kiire ole.”
Käymme esityslistan läpi, ehdotan muutamaa uudempaa kappaletta, joita Anitta lupaa harkita.
Käyn vielä vessassa ennen lähtöä. Kun palaan, Anitta on jo vaatteissa ovella, mutta se ei ole se asia, joka saa minut hätkähtämään. Nilkit, koko kolmikko, on myös kappelissa, kaksi ovella ja yksi jo alttarin kaiteella istuskellen. Anitta katsoo minua silmät lasittuneina.
“Minähän sanoin, että voi tulla sanomista”, hän sanoo ja pujahtaa ovesta ulos. Kuulen oven loksahtavan paljonpuhuvasti lukkoon. Muuta tietä ulos ei ole.
Vedän henkeä, koitan pakottaa itseni rauhalliseksi, tilanne huokuu uhkaa ja isoimman nilkin, Janin, kasvoilla kareilee inhottava vino hymy.
“No mitäs te nyt sitten tahdotte, eikö viimeksi riittänyt?”
“Äläs äläs, muija, me poikien kanssa opetetaan sulle nyt vähän tapoja. Katos kun me täällä maalla vielä uskotaan siihen, että naisen pitää osata käyttäytyä sopivasti. Ei se muuten pääse emännäksi hyvään taloon.”
“Painukaa helvettiin”, tokaisen ja lähen kävelemään ripeästi ovea kohti. Pääsen askeleen Janin kätyrikaksikon ohi, kun tunnen heidän tarttuvan käsivarsiini yhtäaikaa kummaltakin sivulta. Koitan repäistä itseni irti heidän otteestaan, mutta maajussien sormet tuntuvat teräspuristimilta neuleeni läpi.
“Päästäkää mut, nyt vittu oikeesti!”
“Noh noh, älä ny tee tästä isompaa numeroa, vähän vaan näytetään miten täällä hommat hoidellaan”, Janin ääni tihkuu ivaa.
Rimpuilen, kun kaksikko raahaa minua kohti alttaria, koitan potkaistakin, mutta olen liian tiukasti paketissa noiden kahden röökiltä ja hieltä haisevan paskiaisen välissä.
Koitan repiä itseni irti, mutta vääjäämättä nuo kaksi maalaissikaa painavat minut alttarikaidetta vasten, kädet leveälle vedettynä. Jään huohottaen paikalleni, kun tajuan, etten pysty repimään itseäni irti. Tunnen ihoni menevän kananlihalle, kun kuulen takanani Janin vyönsoljen kilahtavan. Sitä seuraava laahava ääni kertoo, että Jani on vetänyt vyönsä pois työhousujensa lenkeistä.
Alan taas rimpuilla, tukahtuneesti huutaen naama alttarikaidetta vasten lytättynä, kun tunnen Janin käsien nostavan hameeni ylös.
“No no, soo soo, tyttönen, äläs rimpuile noin…” Jani mutisee samalla, kun hän repii legginsini alas polvitaipeeseen.
“Nyt saat tyttö perseellesi oikein kunnolla. Sulla onkin tuollainen kunnon emännän perse, iso ja tehty lastentekoon…”
Ynisen ja tunnen kyynelten valuvan poskilleni, kun tunnen Janin käden pakarani sivulla, painaen minut tiukasti paikalleni. Sitten tajuntani täyttää kirkkaan valkoinen kipu, kun Janin vyö lävähtää pyöreälle pakaralleni. Jännityn kaarelle, enkä ehdi palautua ennen kuin Jani lyö uudestaan. Koitan rimpuilla, repiä ja taistella itseäni vapaaksi, mutta turhaan. Tuo peräkammarinpoika paukuttaa pakaroitani säälittä, iskien vuorotellen kaksinkerroin taitetulla nahkavyöllään. Koitan tukahduttaa kirkumistani, mutten pysty, vaan kiemurtelen Janin vyön alla, armottomien iskujen saadessa koko perseeni polttavan kivun valtaan.
Lopulta iskut laantuvat ja lysähdän rennoksi, nyyhkyttäen ja räkä nenästä valuen.
“Katos tyttöä, sillähän on posliini pimppi. Noita ei meidän kunnollisilla tytöillä näykään, vaan noitahan pitää vaan kaupunkilaislortot. Sehän on yhtäkuin panolupa, eikä meillä tarvitse tuollaisten ylpeiden narttujenkaan kärsiä puutetta”, Janin ääni on vaarallista murinaa. Koitan koota itseäni jonkin laiseen vastarintaan, mutta piesty kehoni ei reagoi.
Ripeällä liikkeellä Jani vetää minut lanteilta ylemmäs ja asettuu taakseni.
“Pitäkääs pojat kiinni, tällainen nenäkäs tamma saattaa yrittää laukata karkuun.”
Tunnen kovan kalun pakaroideni välissä jo toistamiseen tänään, ja pystymättä laittamaan vastaan tunnen, miten Jani ohjaa itsensä pilluni jo valmiiksi avoimelle aukolle.
“Nyt saa kaupunkilaistyttö sitä kovaa, mistä oli puhe.”
Örähdän, kun vieras kalu painuu kerralla juurta myöten sisään suojaamattomaan vittuuni. Päässäni takoo ajatus, että ei saa panna paljaalla, mutta jossain syvällä kylmän rauhallinen ääni toteaa, etteivät nämä siat kuuntelisi vastaväitteitä.
Jani nussii paljasta pilluani nopeasti nylkyttäen. Tunnen miten alttarikaidetta vasten tissini hölskyvät liivieni sisällä. Hartiani huutavat hoosiannaa, sillä Janin kaverit pitelevät yhä minua tiukasti aloillani. Puren huultani, etten voihkisi, mutta Janin lantion pauke piestyä persettäni vasten pakottaa suuni auki. Voihkin ja kuulen selvästi, miten pilluni litisee työntöjen tahdissa.
“Just noin, tamma antaa nyt pillua. Kohta saat siementä, kunnon huora…” Janin kourat puristavat lanteitani tiukasti ja liikkeet alkavat nykiä epäsäännöllisinä. Sitten tuo sika vie näytelmän päätökseen ja muristen laukeaa sisääni.
Tunnen selvästi hänen kivikovan kullinsa sykkivän sisälläni, ainakin viisi voimakasta kouristusta, jokaisen sylkiessä miljoonia vieraita siittiöitä suoraan kohtuni suulle, pilluni sykkiessä suojaamattomana.
“Pena seuraavaks”, Jani ohjeistaa vetäessää kalunsa ulos minusta. Pilluni maiskahtaa kun jo löystyvä kyrpä vetää perässään paksun vanan spermaa ulos.
Lihava, vanhempi ukko asettuu taakseni ja kauhistun, kun tunnen hänen käsiensä etsivän tiensä ensin neuleeni alle ja sitten nopeasti toppini alle. Hän, Pena, ei vaivaudu avaamaan rintaliivejäni, vaan työntää ne vain kovakouraisesti pois tissieni päältä, tarttuen niihin tiukasti kuin lehmää utareista. Vanhempi kehäraakki ei tarvitse käsiään, vaan ohjaa tottuneesti lantiollaan kyrpänsä nyt jo avoimena supistelevaan vittuuni, joka lörähtää kun sisääni päässyt ilma karkaa kyrvän vartta pitkin.
Pena nussii rytmikkäästi, samalla leipoen rintojani. Nännini ovat kuin pihtiotteessa peukalon ja etusormen välissä. Työntö, puristus, veto, puristus… Kuin lehmää lypsäisi. Päähäni kohoaa ajatus siitä, onkohan Pena pannut myös lehmiään samalla tavalla.
“Aijai, enpä ookkaan porsliinipillua saanut vuosiin.. Mutta kyllä on tytöllä nussittu vittu. Onneks on painetta hyvin, niin silti irtoaa.”
Sanojensa vakuudeksi Pena jännitty, kädet puristavat rintoja kipeästi, ja sitten huokaisten antaa siemennesteensä pulputa sisääni. “Siiittä sai kaupunkilaistyttö kerrankin kunnon siementä..” Kuin läksiäislahjaksi Pena läimäyttää pakaraani avokämmennellä, saaden pyöreän peppuni värähtämään.
“Joo, tota, menkää te pojat vaan, mä hoitelen tän loppuun.” Äänessä on porukan vanhin mies, Kauko. Kuulen etäisesti muiden lähtevän. Koitan nousta ylös, mutta tunnen Kaukon tiukan otteen hiuksistani. Ovi kolahtaa. Tunnen jonkin sujahtavan pääni yli ja kiristyvän kaulani ympärille. Janin nahkavyö, pujotettuna lenkiksi solkensa läpi…
“Katos tyttö kun näin vanhalla orilla ei enää sillä tavalla seiso, että paneminen toimisi. Sen sijaan spermaa kyllä tulee, kunhan vaan hoito on kunnollista. Nyt sä otat kiltisti mun kalun suuhun ja imet niin pitkään, että tulee. Siis teet niin, paitsi jos haluat tietää miltä tuntuu tukehtua…”
Nousen varovasti polvilleni Kaukon asettuessa istumaan alttarikaiteelle, housut jo valmiiksi polviin laskettuina. Jalkojen välissä heiluu todella suuri, mutta täysin veltto kalu. Suljen silmäni ja avaan suuni. Kauko ohjaa minua hiuksistani ja pian tunnen tuon vieraan kalun liukuvan huulieni väliin.
Imen ja runkkaan vartta kädelläni. Tunnen, miten Janin ja Penan sperma valuu ulos avoimesta pillustani suoraan kappelin kivilattialle.
“Just noin, hyvä tyttö. Sähän olet, ahhhh, fiksu likka, niin tajuat, ettei tällainen ole kerrasta poikki.. Just noin, ota syvälle, kunnolla kurkkuun asti, kuolaa vaan, anna valua leukaa alas. Hyvä tyttö. Me poikain kanssa tullaan nussimaan sua vielä pari kertaa. Ei liian usein, menee maku ja joku jää kiinni… Oijoi, tuntuu jo palleissa.. Ahh, anna mennä vaan.. Mutta muutama asia muuttuu… Mmm, juuri noin, ime ime ime, hiero palleja myös… Ensinnäkin, sun suusta ei kuulu enää koskaan meille poikkipuolista sanaa. Hymyilet nätisti kun sedät taputtaa tota pyöreää peppua. Just niin… Toisekseen tuo sun porsliinipimppi saa luvan jäädä historiaan, täällä maalla tykätään, että naisella on naisen vittu. Kunnon puskan annat kasvaa… Ai jai jai, kohta tulee… Kolmanneksi, kun Anitta sanoo, että on ylimääräiset harjoitukset, niin tulet tänne ja olet valmis nussimaan..”
Päässäni surraa ja tuntuu, että meinaisin pyörtyä. Iso ja veltto kalu liukuu suussani sisään ja ulos, sisään ja ulos, aina huulilta miltei kurkkuuni asti. Paksut kuolarihmat riippuvat leuastani, kun pääni liikkuu ja käteni liukuu kyrvän varrella.
“Nnnoin, otapas tyttö kasvoille, avaa silmät ja suu, katso kun Kauko antaa spermaa.”
Teen työtä käskettyä ja katson ylös vanhaan, irstaaseen mieheen, jonka veltto kyrpä alkaa sylkeä vetistä sperma kasvoilleni. Tunnen sen hiuksissani, otsallani ja silmissäni, osan valuessa suoraan suuhuni.
“Hyvä tyttö.”
Havahdun kappelin lattialta ja nousen ylös, tunnen miten lisää spermaa valuu sisältäni. Kiiruhdan kohti vessaa, tietäen, että peseminen ei välttämättä enää auta. Istun vessanpöntölle ja avaan hanan, ja pian tunnen lämpimän veden huuhtelevan herkäksi nussittua pilluani samalla, kun kaivan sormilla spermaa sisältäni. Se tuntuu hyvältä, liian hyvältä, ja pyytämättä tunnen, miten kroppani jännittyy… Käteni nostaa paitani pois tieltä ja hamuan tissini käteeni, toisen käden sohottaessa vettä paineella suoraan klitorikselleni. Voihkin tukahtuneesti kun orgasmini sykkiessä vielä lisää harmaata spermaa valuu pillustani ulos.
Nousen voipuneena ylös ja katson itseäni peilistä. Hiukseni ovat sekaisin, kasvoillani kiiltelee paksuja klönttejä spermaa ja rintojeni vaaleaan ihoon on selvästi piirtyneinä tiukan puristuksen jäljiltä punoittavat jäljet. Astun askeleen taakse ja käännyn, nostaen samalla hamettani. Pakarani ovat kirkuvanpunaisilla juovilla, iho osin rikki nahkavyön jäljiltä.
Peilistä minua katsoo kaupunkilaisnarttu, käytetty huora
