Aluksi: tämä kirjoitus on raportti domilleni ja se käsittelee viimeisintä kohtaamistamme sessioinnin merkeissä. Domini toiveesta teen raportistani pitkästä aikaa julkisen – väliin on mahtunut useita päätä pyörryttäviä tapaamisia, suhteen syventymistä, uusia kokeiluja ja ajoittaista epävarmuutta ja sen käsittelyä. Kaiken aikaa itselleni on piirtynyt yhä kirkkaammaksi se, kuinka paljon olen sivuuttanut aiemmin tarvettani alistua ja kuinka paljon onnellisempi olen nyt, kun tämä puoli itsestäni on viimein esillä ja läsnä.
Puoli vuotta elämäni ensimmäisen domin kanssa on ollut ihmeellinen matka, josta palasien ajoittainen julkaisu voi toivottavasti rohkaista heitä, jotka fantasioivat ja kaipaavat elämäänsä samanlaista suhdetta. Toivon, että tämä ja edelliset kirjoitukseni voivat auttaa ymmärtämään D/S-suhteisiin liittyvää dynamiikkaa etenkin eettisestä ja turvallisesta kulmasta käsin. Muistutan, että kenen tahansa kanssa ei tähän maailmaan kannata hypätä, vaan oleellisinta on täysi luottamus subin ja domin välillä. Leikkiin on helpompaa lähteä mukaan, kun suhde perustuu yhdessä sovittuihin rajoihin ja sääntöihin, turvallisuuteen sekä jatkuvaan dialogiin.
Kahdestoista sessio, kesäkuu 2023
Hei Dom <3
Oli keskiviikkoaamu, kun sain sulta yllättäen viestin. ”Mitä teet torstaina?” Tuijotin epäuskoisena näyttöä, olin matkalla töihin ja pysähtynyt keskelle katua. ”Ai huomenna?” vastasin. ”Varmaan töitä, enemmän tai vähemmän...” Näin kuinka luit mun viestin ja aloit vastata. Hetken päästä näytölle kilahti viesti. ”Musta olisi ihana nähdä sua edes pikaisesti, kun lähden puoliltapäivin ajamaan Helsinkiin.” Mun sydän alkoi hakata. En ollut uskaltanut toivoa, en ollut uskaltanut antaa itseni edes haaveilla siitä, että sulla olisi kesällä aikaa. Olin tehnyt tiukan sopimuksen itseni kanssa, etten toivoisi kesän suhteen liikoja, vaan priorisoin elämässäni kaikkea muuta hyvää ja kaunista. Tiesin, että mulle ei tekisi hyvää, jos vain odottaisin ja odottaisin sun tapaamista levottomana. Tällöin unohtaisin muun elämäni, eikä kesästäni jäisi jäljelle muuta kuin karvas odotuksen maku suuhun. Näin ollen mun oli yllättävän helppoa tehdä sen kanssa rauha, että kesä olisi erilaista, huolimatta siitä, miten tiukasti sä olet muhun kietoutunut. Päätin, että fokusoisin enemmän suhun sitten, kun aika taas on. Mutta nyt meillä oli yllättäen mahdollisuus tavata, eikä vain viikon tai kahden päästä vaan vuorokauden kuluttua. ”Järjestän asian.” vastasin sulle päättäväisesti ja jälleen kerran aloin odottaa sitä hetkeä saapuvaksi kun me kohdattaisiin taas.
Torstaina työt pitivät mut aamupäivällä kiireisenä, enkä jotenkin saanut itselleni realisoitua sitä, että olisit mun oven takana kahdelta. Kai tämä yli kuukauden tauko erossa susta sai kaiken tuntumaan vähän epätodelliselta, ikään kuin unelta. Suljin työkoneeni yhdeltä. Mulla oli tosi vähän aikaa valmistautua, mutta tein kaikkeni, että näyttäisin hyvältä. Mä olen ollut aika väsynyt viime aikoina ja kiroilin, kun peilistä tuijotti mun kalpea ja väritön naama. Loman tarve tuntuu ja näkyy mun kehossa ja mua ärsytti, kun en ollut mielestäni tarpeeksi sievä. Se onkin hassua – muistelen että meidän ensimmäisten sessioiden aikana olin ajoittain tosi huolissani siitä, miltä näytän ja että olenko sun mielestä kaunis ja haluttava. Sittemmin se huoli jäi enemmän unholaan, mutta ehkä sekin johtui tauosta, että tällä kertaa koin todella kovaa tarvetta olla sulle erityisesti ulkoisesti mieliksi. Valmistautuessa mua alkoi jännittää. Tuntui hullulta, että alle tunnin päästä sä tulisit. Mä meikkasin ja puunasin, miettien samalla mitä ihmettä mä sanoisin, miten mun keho reagoisi, tai miten sä reagoisit. Samalla mun pillu kostui, niin kuin aina, kun ajattelen sua. Kellon lähestyessä kahta hain lopulta vielä korurasiasta mustan samettinauhan, jonka ripustin mun kaulaan. Se on merkki siitä, että meidän kohdatessa mä kuulun vain ja ainoastaan sulle.
Kello oli vähän yli kaksi kun mä kuulin hissin oven kolahtavan. Tiesin sen olevan sä. Vilkaisin hermotuksissani vielä kerran peiliin. ”Skarppaa.” sihahdin itselleni ääneen kun hermostus kuristi mun kurkkua. Musta tuntui, että koko mun keho oli jännitystilassa, sydän hakkasi ja suuta kuivasi. Sitten ovikello soi ja mä hengitin kerran sisään ja ulos, jonka jälkeen kiiruhdin avaamaan. Meidän katseet kohtasivat ja mun vatsanpohjaa kouraisi. Sopersin hauraasti mun tervehdyksen. Sä vastasit tervehdykseen iloisena ja rentona, olit päässyt vasta lomalle ja olit silmin nähden hyväntuulinen. Astuit sisään ja mä peruutin taaksepäin. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi askelta. Otin seinästä tukea, tuntui niin pyörryttävältä että olit todella siinä. Sun katse mittaili mua päästä varpaisiin. Hymyilit mulle, mä hymyilin takaisin. ”Kiva, että saatiin tapaaminen järjestymään.” sanoit ja puhuit sen jälkeen jotain kahvista, ajomatkasta, lomasta, en tiedä mistä. Unohdin kaiken sillä sekunnilla, kun nappasit mut halaukseen. ”Täällä on ollut ilmeisesti vähän perhosia vatsassa.” sä sanoit mulle ja nauroit. Mä painoin pääni sua vasten, päästin ilmat ulos mun keuhkoista ja tärisin. Sä olit siinä, sä olit siinä ihan oikeasti ja mun keho väreili jo pelkästään siitä, että halasit mua. Sun kädet oli tiukasti mun ympärillä. ”Näin otetaan pienet lapset syleilyyn ja rauhoitellaan, kun ne kiukuttelee.” kuiskasit mun korvaan. Mä hymyilin pää sun rintakehällä. ”Mähän olen ihan kiltti.” Ja oi kyllä – olin myös luvannut sulle olevani. Pari viikkoa aiemmin, kun me laitettiin viestiä, olin luvannut sulle että meidän ensimmäisellä kohtaamisella tauon jälkeen en kiukuttelisi itselleni tyypilliseen tapaan yhtään. Ottaisin vastaan nöyrästi kaiken sen, mitä ikinä haluaisitkaan, koska hyvän subin kuuluu tehdä niin. Imin sun tuoksua, sä otit mun pään sun käsien väliin ja katselit mua. Sanoit tuntevasi, miten mun sydän hakkaa ja mä nyökkäsin. Sanoin, että olin kaivannut sua. Sä sanoit, että viime kerrasta olikin jo paljon aikaa. Sitten kiepautit mut ympäri, selkä sua vasten ja tartuit mun rintoihin kiinni.
Mä olisin voinut huutaa himosta jo siinä vaiheessa, mutta jollain järjen rippeellä sain itseni hillittyä. Aloit suudella mun kaulaa, imeä korvaa ja samalla kourit mun rintoja, jotka olin tarkoituksella jättänyt ilman rintaliivejä mun ohuen valkoisen paidan alle. Kerroit, miten sun teki mieli puristaa niin kovaa, että sun käsistä jäisi jäljet mun rintoihin koko kesäksi. ”Sitten kaikki sun ystävät näkisi uimarannalla, miten sä kuulut mulle.” kuiskasit mun korvaan ja kovensit otetta. Mä vinguin kivusta ja yritin olla pyristelemättä vastaan. Mietin sekavana kesää ja sitä, kuinka yhteiset saunahetket ystäväporukalla paljastaisivat kaikille sen, millainen mä oikeasti olen. Mietin aamuja, jolloin kesävaatteet päälle pujottaessani näkisin aina sun käden jäljet mun kehossa. Sun omistajuus piilossa mun vähien vaatteiden alla. Sun pysyvä ja horjumaton vaikutus mun elämässä, piirtyneenä mun ihoon mustelmin ja puristusjäljin. Päästit lopulta mun rinnoista irti, kiedoit sun toisen käsivarren mun kaulan ympärille ja toisella nostit mun hametta. Sanoit tarkistavasi, miten kova ikävä mulla oli ollut sua. Mun sydän löi lujasti, haukoin happea sun puristuksessa, sun ote pakotti mut nousemaan varpaisilleen. Olin ihan avuton, kun sun käsi etsiytyi hameen alle. Huomasit heti, että olin valunut jo täysin mun reisille ja naurahdit. ”Kulta, mitä ihmettä tämä tällainen on?” sun käsi siirtyi suoraan klitorikselle. ”Miten noloa olla näin helvetin märkä jo nyt.” Häpeän puna levisi mun kasvoille, huohotin kovaan ääneen kun aloit liikuttaa sun kättä. Yritin painua kasaan, laskeutua varpailtani, mutta sä nykäisit mut pystyyn. ”Selkä suorana ja paikallaan.” komensit napakasti. Mä jähmetyin. Tuijotin eteisestä keittiöön hengästyneenä, vaikeroin sun käden liikkuessa nopeammin ja nopeammin. Jouduit toistamaan sun käskyn pariin otteeseen, kun yritin korjata mun asentoa ja saada vähän paremmin happea. ”Toisaalta sun paikka kieltämättä olisi enemmän kasassa mun jaloissa, eikö totta?” mutisit. ”Niin...” mä sain vaivoin sanotuksi. ”Niin olisi.” Sä annoit mulle luvan laueta. Mä tulin sun käden liikkeestä, en räjähtämällä mutta tulin kuitenkin. Puristin sun käsivartta, joka oli edelleen mun kaulan ympärillä ja voihkin. ”Joku on tainnut kaivata domin paksua kyrpää eikö vain?” kuiskasit mun korvaan. ”Sano ääneen se, oletko sä kaivannut sitä.” ”Olen.” vastasin sekapäisenä. ”Olet mitä?” ”Kaivannut mun domin paksua kyrpää...” Nöyryytys poltteli mun sisällä, mutta samalla siirsin oman käteni sun haaroihin. Nykyään uskallan tehdä niin ja osoittaa sillä palvontaani sua kohtaan.
Sä tartuit mua napakasti hiuksista ja ohjasit selästä pitäen keittiöön. Painoit mut keittiön tasoa vasten, kuulin kuinka sä riisuit sun vyön ja pelkäsin saavani piiskaa. Sen sijasta sä työnnyitkin enempää aikailematta mun sisään. Me ollaan sovittu, että sä voit tehdä niin tilanteessa kuin tilanteessa – välittämättä siitä, olenko mä valmis vai en. Mä puristin pöydän laitoja ja nautin siitä, miltä sä tunnuit. ”Hyvä tyttö, juuri noin.” kehuit mua vuolaasti, kun painauduin tiukemmin sua vasten. ”Näin sä annat sun domin ottaa sut, välittämättä siitä että naapurit kuulee sun voihkeen.” Tulit ulos musta ja nappasit uudestaan mun hiuksista kiinni. Kompuroin sun perässä, kun talutit mut makuuhuoneeseen ja työnsit sängylle kontilleen. Tartuit mua lantiosta ja työnnyit uudestaan sisään. Tässä asennossa sait muhun paremman tuntuman, työnnyit syvälle ja jatkoit rytmikkäästi, mä uikutin sun alla nautinnosta ja kiimasta. Työnnyin sua vasten, sä vedit mun hiuksista mun selkää kaarelle. Tuntui ihan sairaan hyvältä ja oikealta olla siinä niin. Sä määräsit tahdin ja mä mukailin sua, sä määräsit milloin kaikki alkaa ja loppuu. Lopetit ennen sun laukeamista, työnsit mut vatsalleen patjalle. Pidit toisella kädellä mun alaselästä kiinni ja toisella läimäisit mun pakaraa. Kirkaisin ääneen ehkä enemmän hämmästyksestä kuin kivusta. Sä olit todella nälkäisellä ja intensiivisellä tuulella ja jatkoit mun lyömistä. Mä otin kivun vastaan, nauttien siitä, kuinka käytit mua ensiminuuteilta alkaen säälimättömästi. Sun loman alkamisen kunniaksi otit musta irti juuri sen, mitä halusit.
Hetken kuluttua me maattiin sängyssä vierekkäin. Mä olin aivan hiestä märkä, sä silittelit mua ja annoit mun rauhoittua vähän. Mä suukottelin sua joka paikkaan, harmikseni en saanut imeä sua ja sä nauroit mulle ja kiusoittelit siitä, kuinka palvovaksi olen muuttunut sua kohtaan. Meillä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa aikaa lepäilyyn eikä kummallakaan ollut haaveissa pötkötellä sitä paria tuntia, mitä meillä oli aikaa. Lepäillä ehditään sitten syksymmälläkin. Sä aloit kouria mua, imeä ja nuolla mun kaulaa, kasvoja sekä korvia. Sun käsi hakeutui mun henkitorvelle ja kuristit mua kevyesti. Sun kosketuksen kokonaisvaltaisuus mun ihoa vasten saavat mut aina täysin räjähdyspisteeseen, eikä tämä kerta ollut todellakaan poikkeus – sun koko olemus sai mut kiemurtelemaan himosta. Siinä tilanteessa oleminen on kaiken sen moraalisen ristiriitaisuuden vuoksi joka ikinen kerta loputtoman juovuttavaa. Painoit mun ranteet patjaa vasten, kiedoit mun oikean jalan sun jalkojen väliin. Sun käsi hakeutui mun pillulle ja aloit jälleen sormettamaan mun kivikovaa klitorista. ”Tule.” sä murahdit mun korvaan, kun olit stimuloinut mua aikasi. ”Lasken kymmeneen ja sitten sä tulet.” Ja sä aloit laskea, mä puolestani hätääntyä. Orgasmi kouristeli jo mun kehossa, pelkäsin laukeavani ennen kymmentä ja samalla pelkäsin etten laukeaisi ollenkaan. Pelkäsin, että jos mokaan, sä saisit siitä impulssin piiskata mua tai jotain muuta pahempaa. Samalla toisaalta halusin mokata, koska voi luoja kuinka mä halusin saada aikaan sussa jonkin reaktion, jotta saisin susta vielä enemmän, enemmän ja enemmän. Kymmenen kohdalla mä en lauennut, vaan multa loppui usko. En osaa tai kykene vieläkään laukeamaan sun käskystä, vaikka se onkin välillä vähän helpompaa. Sun subina mä olen oppinut kyllä hillitsemään laukeamista jonkin verran, mutta sillä hetkellä kun saan käskyn sulta tulla, iskee mun aivoihin jokin lukko. Sua ei haitannut se, että käskystä tuleminen ei onnistunut. Ylipäätään et vaikuta pitävät sitä erityisen oleellisena asiana, vaan suhtaudut siihen leppoisasti. Sä tunnet mun kehon jo nyt niin hyvin, että saat mut kyllä laukeamaan vaikka kymmenen kertaa putkeen, jos sille tuulelle satut. Jatkoit mun sormettamista ja mä kiemurtelin sun alla. ”Jos haluat tulla, niin kysyt luvan.” sanoit säälimättömästi. Mä käänsin pääni ja kohtasin sun tiukan katseen. ”Ole kiltti, anna mun tulla.” vinkaisin sulle ja sä hymyilit. ”Tietenkin sä saat, heti kun susta tuntuu siltä.” Ja mä rentouduin – ilman aikarajoja mä kykenen rauhoittamaan kehoani vähän, jonka jälkeen laukeaminen on mulle helpompaa. Silloin sä pelaat mun ruumilla sen omien ehtojen mukaisesti, silloin en mene niin helposti paniikkiin vaan päästän irti ja antaudun sulle.
”Pitäisi alkaa myydä sua jollekulle...” kuiskit mun korvaan. ”Sä olet niin kyltymätön narttu, että mä voisin saada susta rahaa...” Pidit mua yhä tiukasti kiinni, puhuit mun ihoa vasten niin, että mun hermosto väreili, vaikka et enää sormettanut mua. ”Tai ehkä alkuun vain lainaisin sua jollekin toiselle domille. Saisitte raportoida molemmat miten meni ja sitten katsottaisiin, menevätkö raportit yksiin. Katsottaisiin, miten kunniaksi sä olet mulle ollut.” Mä en voinut kuin kiemurrella sun otteessa, puristin silmiä kiinni ja tiesin, että jokainen sun maalaama kuva voisi hyvinkin olla jonain päivänä totta. Ja se jos joku onkin musta kuumaa: kun me leikitään, kyse ei kuitenkaan lopulta ole leikistä. Raja todellisen ja epätodellisen välillä on hiuksenhieno, etkä sä puhu näitä juttuja mitenkään lämpimiksesi, vaan puheista saattaa tulla totta vaikka saman tien, jos oikein innostut. ”Mä voisin tehdä susta oikean huoran. Olethan sä nytkin kiimainen lutka, mutta sitten sä olisit aito.” sä kuiskit mulle. ”Etsisin sellaiset tyypit, jotka kunnioittaisivat sua, vaikka ne käyttäisivätkin sua säälittä.” Kysyin sulta, oletko tehnyt tällaista sun aiempien subien kanssa ja sä sanoit että olet. Tuijotin kattoon mietteliäänä ja kiihottuneena. Se, että lainaamisen konsepti on sulle ennestään tuttu, edesauttanee sitä, että mun suostumuksen saatuasi se todella tapahtuu. Ja kyllä herra: mua kiihottaa se. Tämän tasoinen esineellistäminen veisi sun palvelemisen mielestäni seuraavalle tasolle. Olen antanut kehoni lähes rajoitta sun käyttöön, olen antanut sieluni sulle, avannut sydämeni ja ollut välillä kaiken sen äärellä niin vereslihalla, että se pelottaa, vaikka sun kanssa olenkin turvassa. Sulle kaiken antaminen on ollut lopulta aika yksinkertaista, koska olen halunnut ja haluan vastakin olla sulle mahdollisimman hyvä sub. Sä olet muuttanut mua niin perustavanlaatuisesti ja mun domina ottanut sun vastuun alusta saakka vakavasti, etten mä voi muuta kuin osoittaa kiitollisuuttani kehittymällä ja oppimalla lisää. Tietenkin on asioita, joissa jarrutan – niin sen pitää ollakin, koska rajattomuus kielisi holtittomuudesta. Mutta ajatus sun käskystä tapahtuvasta toiselle ihmiselle alistumisesta ei kuulu niihin. Loppujen lopuksi tämäkin on täydellisen selkeää: sun palveleminen ja sun tahdon alla oleminen on yksi kiihottavimmista asioista, mitä mä tiedän. Se, että sä olet muhun tyytyväinen on mulle kuin huumetta. Ja mä haluan, että sä olet tyytyväinen, haluan että voit luottaa muhun ja nähdä kehityksen mussa. Joten kyllä herrani, mikäli todella haluat lainata, antaa, myydä, jakaa mua tai mitä vain, niin mä olen siihen valmis. ”Jos sä sanot ääneen, että saan myydä sua, niin todennäköisesti teen sen.” sanoit mulle hetken kuluttua. Ja mä henkäisin lähes heti ”tee se”. Ja sä hymyilit mulle sun kiusoittelevaa hymyä. Siitä mä tiesin, että jonain päivänä, mulle määrittelemättömänä ajankohtana sä annat mut käytettäväksi jollekulle toiselle.
Mä keitin sulle kahvia ja sä kerroit sun kuulumisia. Mä olin aika pyörällä päästäni, jonka vuoksi pieni tilanteen normalisointi teki mulle ja varmaan sullekin hyvää. Me puhuttiin siitä, miten ihanalta näkeminen tuntuu. Me molemmat lähes pulppuiltiin ilosta ja musta se oli ihanaa ja jotenkin raikasta. Kuten me molemmat tiedetään, mun pulma on se kuinka helposti ajaudun synkkiin vesiin ja alan pelätä asioita, jotka eivät ole totta. Alan näkemään meidän suhteessa enemmän uhkia mahdollisuuksien sijassa, pelkään etten riitä tai että tulen satutetuksi. Mutta hyvä uutinen on se, että kesän kuluessa olen pystynyt katkaisemaan näitä ajatuskeloja paremmin ja kohdistamaan katsettani kaikkeen voimavaraistavaan ja hyvään sun ja mun välillä. Ja tälläkin kertaa: se ilo! Musta tuntui kaikin tavoin energisoivalta nähdä sua ja sä olit myös hyvilläsi. Mua häkellytti se, miten paljon säkin näytit nauttivan mun seurasta – se hämmästyttää ja ilahduttaa mua aina. Me oltiin välillä vain hiljaa ja katseltiin toisiamme, välillä puhuttiin suut vaahdossa nopeita kuulumisia. Rajallinen aika yhdessä sai mut jopa vähän hapettomaksi – samaan aikaan teki mieli vain olla puhumatta ja tarkkailla sua ja samaan aikaan olin niin levoton, että halusin vain kertoa sulle kaikki mun kuulumiset jokaista yksityiskohtaa myöten. Kai mä tämän tapaamisen aikana halusin vain niin paljon, etten kyennyt pysymään mitenkään rauhallisena ja tyynenä.
Me mentiin vielä sängylle. Hyväiltiin toisiamme ja mä siirsin käteni sun kyrvälle. Sä olit kovana ja nykäisit mut sun päälle. Tuijotit mua syvälle silmiin, kun ohjasin sut mun sisään. Laitoit kädet mun lantiolle ja annoit mun määrätä itse tahdin. Kehuit mua ja mä kiitin sua. Jokainen kerta kun päästät mut sun päälle, on mun mielestä vuolaan kiitoksen arvoinen. Kohotit välillä sun lantiota niin, että työnnyit muhun vielä syvemmälle. Mä henkäisin nautinnosta ja kivusta – rakastan sitä kevyttä kipua, mitä kykenet mulle tuottamaan täysin pienillä, lähes huomaamattomilla liikkeillä ja eleillä. Nopeutin tahtia, sä aloit sormettamaan mun klitorista. Mä voihkin sun päällä ja olin jälleen aivan laukeamispisteessä. En ollut lauennut vielä kertaakaan täysillä ja mun keho huusi orgasmia, mutta kuten todettua ja nähtyä – laukeaminen mun kohdalla saattaa joskus antaa odottaa, ellei kyseessä satu olemaan tietyt lelut tai sun päättäväisyys. Työnsit mut selälleen patjalle, lukitsit mun ranteet sun käsillä pään molemmin puolin ja työnnyit uudestaan mun sisään. Ja me tuijotettiin toisiamme, me annettiin himon konkretisoitua meidän välillä, sä työnnyit mun sisään uudestaan ja uudestaan, mä olin avuttomana sun alla, en päässyt mihinkään enkä olisi koskaan lähtenytkään. ”Tee musta sun huora...” kuiskasin sulle ja purin sun korvaa. ”Tee musta sellainen, kuin sä todella haluat.” Sä nopeutit sun tahtia, välillä rauhoittaen ja sen jälkeen kiihdytit uudestaan. ”Niin mä teenkin.” totesit mulle tyynesti ja työnnyit pohjaa myöten. Mä voihkin ja huohotin, hukutin itseni sun suudelmiin ja kiedoin jalkani sun ympärille. Aika hämärtyi ja mä toivoin, että se olisi pysähtynyt kokonaan.
Sä sormetit mua vielä, painoit toisella kädellä mua rintakehästä patjaan ja lukitsit katseesi mun kasvoihin. Joskus tuijotat mua niin painokkaasti ja tiukasti, että pelkästään se lamaannuttaa mut paikoilleen. Se on musta ihmeellistä ja pelottavaakin – sun vaikutus muhun on niin iso, että aina mun alistamiseen ei tarvita edes sanoja tai tekoja. Vain se tietty katse sulta riittää ja mä tiedän, että sä olet tosissasi. Silloin mä en välttämättä edes hengitä ilman lupaa, silloin sun kanssa ei leikitä eikä pelleillä. Silloin sun edessä mä muutun alistettavasta alistuvaksi ja jos edes ajattelisin tekeväni jotain muuta, sä saisit mut siitä ajatuksesta kiinni. Mä välttelin sun katsetta, en kyennyt vieläkään tulemaan kunnolla. Makasin sun käden alla ja tunsin, kuinka sun katse vaelteli mun kasvoilla, vartalolla ja pureutui muhun sielua myöten. Sitten kumarruit mun haarojen väliin ja aloit nuolla. ”Pidätä.” käskit, ennen kuin aloit imeä mun klitorista intensiivisesti. Se tuntui pyörryttävän ihanalta ja kamalalta – olin jo aivan turta ja voimaton meidän intensiivisen tahdin jäljiltä. Hiljalleen kuitenkin orgasmi alkoi kasvaa mun kehossa. Lopulta sä työnsit ensin yhden ja sitten kaksi sormea mun sisään, samalla kun kiihdytit sun imemistä. Aloit sormettaa mua raivokkaasti, löytäen sisältäni juuri sen oikean kohdan, jonka myötä orgasmi vyöryi mun yli kuin hyökyaalto. Se räjähti mun kehossa, yritin vääntäytyä pois sun alta huutaessani sitä ulos, mutta sä pidit mua paikoillaan ja jatkoit. Pidit yllä samaa tahtia, pitäen sun sormet tiukasti mun sisällä ja suuta sykkivän pillun ympärillä. Seuraava orgasmi tuli lähes heti uudestaan ja mun selkä taipui kaarelle. En tiedä, olenko vielä kertaakaan tullut sillä tavalla ilman klitoriskiihdytintä. Musta tuntui, että mun koko keho meni jotenkin ihan palasiksi, valuin sun naamalle ja vielä kerran yksi orgasmi lähti intensiiviseen kasvuun. Kyyneleet alkoivat valua mun silmistä kun rimpuilin sun alla. Voihkin nautintoani ulos samaan aikaan euforisen onnellisena, ja samaan aikaan niin hämmentyneenä, jopa pelästyneenä siitä, miten ihmeellisiä asioita sä saat mussa aikaan.
Sä olit todella ylpeä ja iloinen mun puolesta kun lopetit. Varmistit, että olen kyyneleistäni huolimatta kunnossa, mutta mä paruin vain sitä kehollisen kokonaisvaltaisuuden kokemusta, enkä sitä, että se olisi ollut mulle liikaa. ”Päästit täydellisesti irti.” sanoit ja suukottelit mua kauttaaltaan. Mä nauroin ja itkin samaan aikaan. Hautauduin sun syliin ja annoin kehoni hiljalleen laskeutua äskeisestä vuoristoradasta. Se oli ihmeellistä ja sopertelin kiitoksiani sulle. Sä paijasit mua ja käskit mun olla tyytyväinen itseeni. Ja kyllä – mä olin. Mutta ennen kaikkea olin ja olen kiitollinen sulle. Tiedän että sä nautit syvästi mun tyydyttämisestä, vaikka mä olisin ollut täysin tyytyväinen pelkästään siihen, että olisin saanut tapaamisen aikana olla sun panoleluna eteisessä. Tiedän että nautit orgasmien kontrolloimisesta ja saat itsekin siitä tosi isot kiksit, mutta ajattelen silti, että on kaunista (ja okei, tietyissä hetkissä sadistista), kuinka sä mun domina fokusoit siihen niin paljon. Olen sataprosenttisen varma, että kaikkien domien kohdalla se ei ole niin tärkeä juttu. Kai mä olen vain kiitollinen siitä, että sä olet ottanut kirjaimellisesti myös mun orgasmit hallintaasi ja tehnyt niistä sun omaisuutta. Se kertoo siitä, ettet suhtaudu niihin välinpitämättömästi, vaan niiden olemassaololla on merkitystä.
Me oltiin molemmat yhäkin tosi fiiliksissä, eikä erityisen haikeina kun sun lähdön hetki lähestyi. Normaalisti mua alkaa aina loppuvaiheessa itkettää tai harmittaa, mutta tällä kertaa ei ollut niin. Me juteltiin vielä hetki, sä kertoilit sun aiemmista seikkailuista ja mä kuuntelin silmät pyöreinä sun juttuja, niin kuin aina. Mua inspiroi suunnattomasti sun mielikuvitus ja loputon heittäytymisen lahja, mikä on vienyt sua monenlaisiin tilanteisiin sun elämässä, joista ammennat myös meidän suhteeseen. Kun kuuntelen sua, huomaan että mun oma varovaisuuteni ottaa hiljalleen rohkeampia askeleita eteenpäin. Sun ilo, luottamus ja energia imeytyvät muhun ja sitä kautta mä toivon, että lopulta myös musta tulee vahvempi ja vakaampi meidän suhteen äärellä. Haluan kehittyä niin hyväksi subiksi, että meidän ei tarvitsisi enää epäröidä mitään tai punnita mun pystyvyyttä jatkuvasti. Toki ajattelen, että missään ihmissuhteissa ei pidä pyrkiä tilanteeseen, jossa reflektiolle tai kehittymiselle ei olisi tilaa – aina täytyy puhua, purkaa, ylläpitää ja ilmaista. Lähinnä haluaisin vain, että pelokkuus ei kaihertaisi mun sisintä enää niin paljon. Sun subina haluan, että voit luottaa mun kestokykyyn ja itsereflektioon, jonka myötä voit tehdä mulle asioita ilman epävarmuuksia. Koska mä haluan, että sä voit leikkiä mun kanssa pelotta ja vapaasti. Mä haluan, että sä voit rentoutua täysin mun kanssa ja ottaa musta irti jokaisella kerralla juuri sen verran, kuin haluat ja sellaisia asioita, joita tarvitset.
Sä lähdit ovesta ulos, suukotit mua vielä kerran. Mä en tiedä, ehditäänkö me tavata enää kesällä, mutta oli niin tai näin, mä tunnen syvää kiitollisuutta jo tästä tapaamisesta ja odotan uteliaisuudella tulevaa. Sä olet antanut mulle paljon ajattelemisen aihetta – me ollaan sivuttu hiljattain taas freeusea ja cnc-tematiikkaa, sä olet maalaillut mun päähän kuvia kimppakokemuksista ja viimeisimpänä olet nyt puhunut mun lainaamisesta ja myymisestä. Mulla ei ole näiden suhteen mitään epäselvyyksiä: haluan mennä niitä kohti, koska haluan oppia, kehittyä ja antaa sulle itsestäni vielä enemmän. On toki varmasti paljon yksityiskohtia, joista meidän on vielä hyvä puhua, koska voi olla, että esimerkiksi freeusen suhteen en vain ymmärrä vielä ihan kaikkea. Mutta kävi miten kävi, uskon että sun kanssa kaiken uuden kokeileminen on lopulta turvallista. Sun ja mun välinen kemia ja yhteys kantaa kyllä lopulta kaiken pelottavankin yli.
Kiitos kahdennestatoista sessiosta!
Rakkaudella,
subtyttösi
