Kahvilan ovikello kilahti ja Markus nosti katseensa. Hän oli tullut paikalle hyvissä ajoin, kuten hänen tapoihinsa kuului – toimitusjohtajan aikataulut eivät sallineet myöhästymistä. Silti hän huomasi jännittyneensä tavalla, jota ei yleensä ollut. Hän ei halunnut myöntää sitä edes itselleen. Hänen treffinsä oli myöhässä.

Ja sitten Selene astui sisään.

Ensimmäinen asia, joka teki vaikutuksen, oli hänen ryhtinsä: suora, hallittu, jokainen askel harkittu kuin näyttämöllä. Hän oli pukeutunut mustaan silkkipaitaan, jonka kaulus avautui juuri sen verran, että paljasti solisluut, ja korkeavyötäröisiin housuihin, jotka korostivat hänen hoikkaa mutta naisellista vartaloaan. Hänen hiuksensa olivat pitkät ja tummat, laskeutuen aaltomaisesti hartioille – kiiltävät kuin musta sametti.

Selenen kasvot olivat veistokselliset: korkeat poskipäät, täyteläiset huulet, joiden yläkulmassa lepäsi aina pieni arvoituksellinen hymy. Mutta ennen kaikkea hänen silmänsä – syvän tummat, lähes mustat – vangitsivat Markuksen. Ne eivät vain katsoneet, ne lävistivät, ikään kuin olisivat jo lukeneet hänen sisimpänsä.

Hänen ympärillään oli jotain, mitä ei voinut pukea sanoiksi. Hän ei ollut vain kaunis nainen – heitä Markus oli nähnyt tuhansia – vaan hän oli vaarallinen yhdistelmä kauneutta ja voimaa. Hänessä oli jotain selittämätöntä, jonka Markus tunsi kehossaan heti, kun Selene astui kahvilaan.

Hän käveli pöytäänsä kohti rauhallisin askelin. Katseet seurasivat häntä – sekä miesten että naisten. Hän ei katsonut ympärilleen, ei etsinyt huomiota. Hän tiesi saavansa sitä.

Markus nousi seisomaan, kuten kohteliasta oli, ja tervehti. Selene hymyili, mutta hymy ei ollut täysin lämmin; se oli testinomainen, tutkiva. Hän istahti pöytään vastapäätä Markusta ja antoi katseensa viipyä miehessä, päästä varpaisiin. Markus, leveäharteinen ja urheilullinen ja karismaattinen, joka herätti huomiota ennen kuin hän edes avasi suutaan. Lyhyesti leikattu ruskea tukka kehysti kasvoja, joissa oli kulmakarvojen voimakkuutta ja leuan maskuliinista linjakkuutta.

Selene nojautui kevyesti pöytää kohti, ja hänen äänensä oli matala, sointuva, pehmeä mutta ehdoton.
– “Sinä tulit.”

Markus nyökkäsi.
– “Totta kai. En olisi jättänyt tätä väliin.”

Selene kallisti päätään, silmissä leikkivä pilke. Hän tiesi jo, ettei Markus ymmärtänyt, mihin oli ryhtymässä. Ja juuri se teki tilanteesta hänelle niin vastustamattoman.

– “Hyvä”, Selene sanoi.

Hän nojautui hieman taaksepäin, katse yhä Markuksessa.
– “Toisitko minulle lasin vettä?”

Selene nautti eniten, kun mies, joka oli tottunut määräämiseen, hiljalleen alistui hänen tahdolleen. “Dominant in the streets, submissive in the sheets,” hän ajatteli mielessään. Ulkomaailmassa tämä mies kantoi valtaa, mutta hänen kanssaan kahdenkesken Selene halusi nähdä sen vallan kääntyvän toiseen suuntaan – hänen hallintaansa. Mutta ensin piti testata, että millaisen miehen kanssa hän oli treffeillä.

Markus nyökkäsi, eikä epäröinyt. Hän nousi ja palasi hetken kuluttua, lasi kädessään. Selene otti sen, kiitti hymyillen, mutta ei sanonut mitään muuta. Hänen silmänsä kiersivät miehen olemusta ja jokaisen liikkeen – jokainen ele oli tarkkaan luettu ja arvioitu. Selene oli erittäin älykäs ja taitava lukemaan ihmisiä.

Hänen mielessään kasvoi jo suunnitelma: pieniä tehtäviä, hitaita testejä, hiljaisia rituaaleja, jotka saattaisivat miehen alistumaan lopulta kokonaan hänen tahtoonsa. Mutta juuri tämän miehen kohdalla haaste oli erityinen – vahva, itsevarma, miehekäs, mutta täydellinen haaste Selenen taidoille. Hän ei halunnut miesten alistuvan siten, että heistä tulisi seuraavaksi uikuttavia, pikkuhousuja haistelevia luusereita(ei sillä, että pikkuhousujen haistelemisessa olisi Selenen mielestä mitään vikaa). Hän halusi hallita miehekkäitä miehiä, jotka kävivät salilla, pukeutuivat tyylikkäästi, tienasivat hyvin ja olivat karismaattisia ja kohteliaita - hyviä saaliita siis.

Markuksesta - mikäli hänestä olisi siihen - ei tulisi vain yksi Selenen haaremin palvelijoista.

Treffit jatkuivat kahvilan ulkopuolella. Selene ehdotti kävelyä kaupungin halki. Markus suostui.

– “Tiedätkö,” Selene aloitti, ääni matalalla ja lempeällä voimalla, “useimmat miehet eivät huomaa, miten pienet eleet voivat ilmaista heidän halunsa palvella.”

Markus katsoi häntä kiinnostuneena, mutta ei hätkähtänyt. Hänen itseluottamuksensa ei ollut uhattuna – ja juuri se teki hänestä täydellisen: Selene nautti erityisesti siitä, kun miehekäs mies oli astumassa hänen maailmaansa vapaaehtoisesti.

Selene hidasti askeleitaan, ja heidän välilleen jäi hetkeksi pieni hiljaisuus. Hän pysähtyi katulampun alle, jonka valo heijasti hänen hiuksistaan tumman kiillon. Hän kääntyi Markukseen päin ja hymyili tavalla, joka ei ollut vain hymy – se oli lupaus.

– “On helppoa olla herrasmies”, Selene jatkoi, “avata ovia, kantaa takkeja. Mutta palveleminen…” Hän laski äänensä melkein kuiskaukseksi. “…se on jotain syvempää. Se paljastaa, kuka sinä oikeasti olet.”

Markus kohotti kulmiaan, muttei väistänyt katsetta.
– “Ja entä jos se ei paljasta mitään, mitä haluaisin näyttää?”

Selenen hymy syveni. Hän oli kuullut kymmeniä vastauksia, mutta juuri tämä oli koukku, jota hän oli toivonut. Ei puolustelua, ei hermostunutta naurua – vain avoin haaste, jonka hän voisi kääntää edukseen.

– “Sinusta voi tulla jotain enemmän kuin muut miehet. Katsos, minä en kaipaa ketään heikkoa. Minua ei huvita kouluttaa surkimuksia. Minä etsin miehiä, jotka osaavat johtaa… mutta jotka myös tietävät, milloin on aika polvistua.”

Markuksen silmissä vilahti pilke, sekoitus huvittuneisuutta ja kiinnostusta. Hän ei ollut tottunut siihen, että joku puhui hänelle näin – suoraan mutta viettelevästi. Markus oli sellainen mies, joka oli tottunut päättämään asioista - myös naisten kanssa.

Selene jatkoi kävelyä, ja Markus seurasi, heidän välillään alkoi kulkea näkymätön lanka. Hän pysähtyi uudestaan ravintolan edustalle, jonka ikkunoista loisti lämmin valo ja jossa valkoisiin liinoihin puetut pöydät houkuttelivat sisään.

– “Mennään”, Selene sanoi ja avasi oven, kuin olisi jo päättänyt. Markus seurasi, eikä vastaväitteitä kuulunut.

Ravintolan sisällä heitä tervehti pehmeä jazz ja hillitty humina. Heidät johdatettiin pöytään, ja Markus veti tuolin esiin Selenelle, kuten kuka tahansa herrasmies tekisi. Selene antoi hänen tehdä sen, mutta hänen katseensa viipyi miehessä kauemmin kuin oli tarpeen. Hän arvioi, mittasi – ja päätti jatkaa peliä.

Hetken kuluttua, kun ruokalistat oli tuotu, Selene antoi omansa liukua tahallisesti lattialle. Markus kumartui nostaakseen sen, mutta juuri kun hänen kätensä oli tarttumassa listaan, Selene siirsi jalkansa hänen käden päälle. Hän ei painanut kovaa, vain sen verran, että Markus ei voinut nousta heti.

Heidän katseensa kohtasivat pöydän reunan alta. Markus oli hetkellisesti kömpelössä asennossa, toinen polvi lähes lattialla – kuin hän olisi polvistunut.

Tarjoilija astui heidän luokseen juuri silloin.

– “Oletteko valmiita tilaamaan?” hän kysyi ystävällisesti.

Selene nojasi taaksepäin tuolissaan ja hymyili viattomasti, aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Hänen korkokenkänsä pysyi Markuksen käden päällä, ja Markus ymmärsi sanattoman viestin: hän ei nousisi ennen kuin Selene niin haluaisi.

Markus huomasi polviensa painuvan pehmeää mattoa vasten, ravintolan hienostunut tunnelma ympärillään. Hän ei ollut koskaan eläessään joutunut vastaavaan tilanteeseen. Yksi hänen kämmenistään oli yhä matolla, toisen päällä lepäsi Selenen siro mutta ehdottoman luja jalka. Hän yritti kohottaa katsettaan ylöspäin, mutta tarjoilijan läsnäolo teki liikkeestä vaivalloisen. Hän, Markus – mies joka nolostui äärimmäisen harvoin – tunsi nyt pienen punan hiipivän kaulalleen.

– “Rouvalle ensin?” tarjoilija toisti varovaisesti, selvästi hämmentyneenä tilanteesta.

Selene nojautui taaksepäin tuolissaan kuin kuningatar valtaistuimellaan. Hän ei vilkaissutkaan Markusta, vain hymyili palvelijalle ja sanoi selkeästi:
– “Hän ottaa pihvin, medium rare. Minulle – hummeria. Ja pullo talon parasta valkoviiniä. Kiitos.”

Tarjoilija nyökkäsi nopeasti, vilkaisi vielä kerran Markusta lattialla ja poistui hämmentynyt ilme kasvoillaan. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden, mutta Selenen jalka ei liikahtanut. Markus tiesi, ettei voinut nousta ennen kuin nainen sallisi.

Vasta kun ravintolasali oli taas heidän kahden keskinäisen hiljaisuutensa ympäröimä, Selene kohotti jalkansa hitaasti ja antoi Markuksen nousta. Markus istuutui takaisin tuolilleen. Hän ei sanonut sanaakaan – hän ei tiennyt, mitä sanoa. Hänen mielessään taisteli kaksi voimaa: ylpeys ja outo, yllättävä lumoutuminen.

Selene nojautui pöydän yli ja katsoi häntä suoraan silmiin. Hänen äänensä oli matala ja pehmeä, mutta siinä oli terästä, jota ei voinut ohittaa.
– “Tämä oli oppitunti. Yksi asia, jonka haluan sinun ymmärtävän heti alkuun: minä määrään. Ei maailma, ei sinä. Minä. Ja jos annat sen tapahtua, jos uskallat luopua kontrollista…” Hänen huulilleen nousi hidas hymy. “…löydät jotain, mitä et ole koskaan ennen kokenut.”

Markus hengitti syvään, kädet leväten pöydällä, mutta katsetta hän ei kääntänyt pois. Jokin hänen sisällään oli jo tarttunut siihen koukkuun, jonka Selene oli häneen iskenyt. Se ei ollut pelkkä nöyryytys – se oli viettelys. Ajatus vallan luovuttamisesta ei tuntunut heikkoudelta vaan… vapautukselta. Ehkä se johtui siitä valtavasta vastuusta, jota Markus kantoi päivästä toiseen. Suuren yrityksen toimarina hän päätti kaikesta ja oli vastuussa kaikesta. Ehkä hän kaipasi hetken helpotusta tuosta vastuusta ja paineista, jotka sen mukana tulivat. Tuntui helpottavalta, että joku noin seksikäs olento otti kyselemättä ohjat käsiinsä.

Hän tunsi itsensä samanaikaisesti hiukan uhatuksi ja kiihottuneeksi, eikä tiennyt, miten päin olisi. Mutta yksi asia oli varmaa: hän oli koukussa.

Selene kohotti viinilasin, joka oli ilmestynyt pöytään, ja katsoi Markusta yli sen reunan.
– “Kippis, Markus. Tämä on vasta alkua.”

Myöhemmin Markus astui sisään Selenen asuntoon ja pysähtyi hetkeksi kynnykselle. Korkeat katot, suuret ikkunat, kalliit kalusteet ja taidetta seinillä – kaikki huokui sellaista ylellisyyttä, jota ei yleensä nähnyt kuin hotelleissa tai sisustuslehdissä. Selene sulki oven hänen takanaan ja laski avaimet marmoritason päälle.

– “Kengät pois.”
Markus riisui ne heti. Selene ei edes katsonut häntä, vaan kulki olohuoneeseen ja heitti korkokengät sohvan viereen.

– “Takki pois. Ripusta se siihen.”
Markus teki kuten käskettiin ja ripusti takkinsa telineeseen.

Selene istahti nojatuoliin ja kohotti jalkansa rahille.
– “Tuo minulle lasi vettä.”
Markus käveli keittiöön, löysi kristallilasin ja täytti sen hanasta. Hän ojensi sen molemmin käsin. Selene otti lasin, joi pitkän siemauksen ja laski sen pöydälle.

– “Hyvä. Polvistu.”
Markus laskeutui polvilleen hänen eteensä. Hän tunsi maton pehmeyden ja Selenen katseen painon.

– “Riisu paitasi.”
Markus teki työtä käskettyä, veti kauluspaidan päänsä yli ja laski sen viereensä.

Selene ojensi jalkansa.
– “Avaa solki.”
Markus kumartui ja avasi hitaasti hänen korkokenkänsä soljen, sitten toisen. Hän liu’utti kengät pois ja asetti ne siististi viereen.

– “Suutele.”
Markus painoi huulensa hänen paljaan jalkansa päälle, ensin varovasti.

Selene nojautui taakse ja hymyili.
– “Hyvä. Nyt menet kylpyhuoneeseen. Pyyhe löytyy kaapista. Pese kasvosi ja kätesi. Kun palaat, sinä riisut loputkin vaatteesi. Ymmärsitkö?”
– “Kyllä.”

Markus nousi ja teki kuten käskettiin. Kun hän palasi, Selene oli yhä samassa nojatuolissa, lasi vettä kädessään. Hän laski sen pöydälle ja katsoi miestä arvioiden.

– “Alastomaksi. Polvillesi.”
Markus riisui viimeisetkin vaatteensa ja polvistui hänen eteensä, kädet reidellä, katse lattiassa.

Selene ojensi kätensä ja antoi sormenpäidensä kulkea hitaasti hänen leukansa alta nostaen hänen katseensa omaansa.
– “Hyvä poika. Nyt ymmärrät.”

Selene nousi nojatuolista hitaasti, aivan kuin olisi antanut Markukselle pienen armonhetken polvillaan. Hän asteli hänen taakseen, sormet hipaisivat miehen harteita ja kulkivat pitkin selkää. Markus oli kuin veistetty kivestä – lihaksikas, ryhdikäs, mies joka hallitsi kokoushuoneita ja johtoryhmiä. Ja silti hän oli nyt tässä, alasti polvillaan, vain yksi Seleneä palveleva hahmo hänen muiden miestensä rinnalla.

– “Nouse”, Selene sanoi. Markus nousi heti.
– “Otat tuolta kaapista rätin ja pesuaineen. Pyyhit tuon lasipöydän puhtaaksi. Huolella.”

Markus totteli. Hän haki tarvikkeet, kumartui pöydän ääreen ja kiillotti sen, kunnes lasi hohti. Selene seurasi vierestä tuota alastonta komeaa miestä, nojaten käsivarsillaan ovenpieleen.

– “Hyvä. Nyt taittele tuo viltti sohvan selkänojalle.”
Markus teki sen tarkasti, kulmat kohdilleen.

Selene astui hänen luokseen ja pysähtyi aivan hänen eteensä.
– “Polvistu uudestaan.”
Markus polvistui, eikä epäröinyt enää. Selene ojensi jalkansa ja kosketti kevyesti hänen rintaansa.
– “Suutele.”

Markus painoi huulensa ensin varpaille, sitten jalkapöydälle. Hän ei edes ajatellut, vaan teki sen luonnostaan.

Selene tarttui hänen tukkaansa hellästi mutta määräävästi ja ohjasi hänen katseensa ylös itseensä.
– “Olet tottunut siihen, että sadat ihmiset tekevät mitä sinä sanot. Mutta täällä… täällä sinä olet minun. Et johtaja. Et pomo. Vain palvelija. Ymmärrätkö?”
– “Kyllä, Selene.”

Selene hymyili, laski jalkansa alas ja osoitti makuuhuoneeseen johtavaa ovea.
– “Hyvä. Mene sinne. Sytytä kynttilät, avaa ikkunaverhot ja laita musiikki soimaan. Haluan, että huone näyttää valmiilta jumalattaren lepopaikalta, kun tulen.”

Markus nousi ja teki käskyn mukaan. Hänen liikkeissään oli enää vain ripaus johtajaa – nyt ne olivat palvelijan, joka halusi ansaita hyväksynnän. Kun Selene astui sisään makuuhuoneeseen, huone hehkui pehmeässä kynttilänvalossa ja musiikki soi hiljaa taustalla.

Hän pysähtyi kynnykselle ja katseli Markusta kuin omaa mestariteostaan. Kreikkalaisen patsaan vartalo, mutta hänen hallinnassaan.

– “Seksikäs orjani”, Selene sanoi hiljaa.

Selene istui makuuhuoneen valtavalle sängylle, selkä suorana, jalat ojennettuina. Hänen katseensa oli viileä mutta kiihottava, sekoitus valtaa ja nautintoa. Markus polvistui heti hänen eteensä, odottamatta lupaa. Hän oli jo sisäistänyt roolinsa – ja se teki Selenestä tyytyväisen.

– “Aloita”, Selene sanoi yksinkertaisesti.

Markus tarttui hänen nilkkaansa hellästi ja painoi huulensa varpaille, yksi kerrallaan, hitaasti ja huolellisesti. Hän siirtyi jalkapöydälle, sitten sääriin, suudelmia pitkin sileää ihoa. Selene nojautui taaksepäin käsillään ja sulki silmänsä, nauttien täysin rinnoin.

– “Ylemmäs”

Markus kohosi polvillaan ja antoi huultensa kulkea hänen reitensä sisäpinnalle. Jokainen kosketus oli nöyrä ja palvova, mutta samalla täynnä voimaa – voimaa, jonka hän oli vapaaehtoisesti luovuttanut. Kun hän vihdoin pääsi lähelle Selenen häpykumpua, hän pysähtyi, hengitti syvään ja odotti lupaa.

Selene avasi silmänsä ja katsoi häntä hetken. Sitten hän ojensi kätensä ja nappasi Markuksen puhelimen yöpöydältä. Hän laski sen miehen käsiin.

– “Nyt”, hän sanoi rauhallisesti mutta painokkaasti, “otat puhelimesi ja siirrät minulle kuukauden palkkasi. Ei siksi, että minä tarvitsisin sitä. Ostan sillä todennäköisesti laukkuja, kenkiä ja hajuvesiä. Lähetät sen siksi, että haluan nähdä sinun luopuvan siitä, mikä sinulle on tärkeää. Raha on sinulle tärkeää – ja nyt viimeisin palkkasi kuuluu minulle. Ymmärsitkö?”

Markuksen kurkku kuivui, mutta hän nyökkäsi. Hän avasi pankkisovelluksen, syötti summan – se oli huomattava, sellainen josta tavallinen ihminen olisi järkyttynyt. Hän epäröi sekunnin, mutta Selenen katse oli niin läpitunkeva, ettei vastustaminen tullut kysymykseenkään. Hän painoi “lähetä”.

Kun vahvistusruutu ilmestyi, Selene hymyili ja silitti hänen poskeaan sormenpäillään.
– “Hyvä. Nyt sinä et ole enää vain mies, et toimitusjohtaja, et mitään niistä titteleistä. Nyt sinä olet minun omaisuuttani. Ja se tekee sinusta enemmän kuin olet koskaan ollut.”

Markus laski puhelimen alas ja painoi suudelman hänen häpykummulleen, kuin sinetöidäkseen lupauksensa alistumisesta.

Selene huokaisi tyytyväisesti ja laski kätensä hänen hiuksilleen, vetäen Markuksen lähemmäs.
– “Jatka. Nuole minua.”

Markus antoi kielensä koskea Selenen häpyhuulia ja huomasi naisen olevan aivan valuvan märkä. Selene oli äärettömän kiihottunut siitä, että kreikkalaisen patsaan vartalon omaava toimitusjohtaja oli lähettänyt hänelle palkkansa samalla kun tyydytti nyt häntä kielellään parhaan taitonsa mukaan. Markus työnsi sormensa Selenen sisälle ja jatkoi häpyhuulten nuolemista ja imemistä. Selene tarttui Markusta hiuksista ja ohjasi hänen huulensa klitorikselleen. Markus osasi kyllä tyydyttää naista, mutta halusi todella tehdä parhaan mahdollisen vaikutuksen tuohon jumalattareen. Markus imi klitorista, hieroi toisella kädellä häpykumpua ja toisen käden kahdella sormella paikallisti nyt G-pistettä. Sen löydettyään hän koukisti sormensa ja ryhtyi hieromaan painokkaasti, mutta vakaalla ja rytmikkäällä otteella. Markus varmisteli koko ajan, että onko Selene varmasti tyytyväinen. Selene ei olisi voinut olla tyytyväisempi - olihan hän saanut kaiken haluamansa, mutta janosi silti lisää. Hän tunsi orgasmin lähestyvän. Markus jatkoi samalla tahdilla, edeten vääjäämättömästi. Selene laukesi voihkien ja kouristellen Markuksen kasvoja vasten. Markuksen valtasi hetkellinen onnen tunne. Hän oli onnistunut tärkeimmässä tehtävässään, mutta halusi silti jatkaa, jos vain saisi siihen luvan. Selene antoi sanattoman suostumuksensa jatkolle. Markus hyväili nyt Selenen peräaukkoa ja vilkaisi jälleen luvan saamiseksi Seleneä.

Luvan saatuaan Markus työnsi varovasti sormensa Selenen peräaukkoon ja toisen käden sormillaan hän hyväili koko vulvan aluetta, sisäreisiä, häpyhuulia ja pienen viiveen jälkeen jälleen klitorista. Hän halusi intohimoisesti saada tuon hänet omistavan kaunottaren laukeamaan uudelleen, joten hän yritti tehdä kaiken oikein. Markus nuoli kiihkeästi Selenen klitorista, pyöritti kieltä sen ympärillä, samalla kun työnteli sormeaan hänen anaalissaan. Hän yritti osua kaikkiin tärkeimpiin erogeenisiin alueisiin samanaikaisesti ja mahdollisimman monesta suunnasta. Mies käytti kaikki temppunsa, jotta saisi Selenen tulemaan. Selene huohotti kuuluvasti ja oli valmis laukeamaan uudestaan.

Nuoleminen muuttui nopeammaksi, levottomammaksi – ei pelkästä halusta vaan tarpeesta miellyttää. Hän hyväili klitorista pehmein, mutta samalla intensiivisin liikkein, aivan kuin jokainen ele olisi koetus: riittääkö tämä, ansaitsenko minä tämän naisen hyväksynnän?

Selene katseli kiihottuneena ylhäältä, jalkansa rennosti levitettyinä, kuin hallitsija, joka antaa palvelijansa yrittää parhaansa. Hän huohotti yhä raskaammin, saaden Markuksen ponnistelemaan vielä enemmän, painamaan suunsa uudestaan ja uudestaan hänen klitorikselleen, samalla sormettaen hellästi, mutta kiihtyvällä epätoivolla.

Lopulta Selene laukesi ulvahtaen ja raskaasti hengittäen Markuksen kasvoille. Mies antoi poskensa levätä hetken jumalattarensa sisäreittä vasten. Selene laski sormensa hänen hiuksilleen ja kuiskasi vain:

– “Hyvä poika.”

Selene ei ollut - orgasmistaan huolimatta - erityisen vaikuttunut Markuksen tempuista. Ne toki tuntuivat hänestä erittäin hyvälle. Eniten häntä kuitenkin kiihotti maskuliinisuuden taltuttaminen. Markus oli ulkoisesti alfamies: lihaksikas, itsevarma, menestyvä. Juuri sen vuoksi Selene sai suurimman nautinnon, kun hän huomasi miehen maskuliinisen kuoren alkavan säröillä. Hän rakasti katsoa, miten vahva itsetietoisuus, suora ryhti ja itsevarma ääni hiljalleen pehmenivät hänen edessään. Raha ei ollut Selenelle välttämättömyys, mutta tribuutti oli osoitus uskollisuudesta. Kun Markus lähetti palkkansa hänelle, se oli kuin sinetti hänen vallastaan. Se teki alistumisesta konkreettista ja peruuttamatonta. Seleneä kiihotti matka, ei maali. Jokainen askel, jolla Markus menetti pienenkin palan omaa hallintaansa, oli kuin orgasmi ilman kosketusta – hän ei vain halunnut miehen tottelevan, vaan halusi nähdä sen hetken, kun mies tajusi, ettei enää osannut tai halunnut muuta.

Selene työnsi Markusta taaksepäin, niin että tämä jäi polvilleen matolle aivan sängyn eteen.

– “Kädet reisiin. Katse maahan.”

Markus totteli heti. Selene nousi ja käveli hänen ympäri hitaasti, kuin tarkastellen omaisuuttaan. Hän pysähtyi hänen taakseen, kumartui ja laski sormen Markuksen niskaan.
– “Ryömi.”

Markus lähti liikkeelle, hitaasti, mattoa pitkin, Selene ohjaten häntä kevyillä painalluksilla niskassa. Hän pysäytti miehen sängyn viereen ja istahti reunalle.

– “Suutele jalat uudestaan. Hitaasti, varpaisiin asti.”

Markus painoi huulensa hänen nilkkoihinsa, sitten nousi varpaisiin, suudellen jokaisen. Selene antoi hänen jatkaa reisiä pitkin ylös, mutta pysäytti kädellä juuri ennen kuin hän ehti koskettaa intiimimmin.

– “Ei ilman lupaa.”

Selene laski jalkansa Markuksen olkapäille.
– “Hiero niitä. Käytä käsiäsi. Hitaasti, huolella.”

Markus hieroi. Kun Selene oli tyytyväinen, hän ojensi kätensä yöpöydän laatikkoon ja otti esiin metallisen, painavan esineen. Hän nosti sitä valossa ja antoi Markuksen nähdä.

– “Tämä on seuraava oppituntisi.”

Se oli siveysvyö – kiiltävä, selvästi mittatilaustyötä. Markus jännittyi, mutta ei liikahtanut. Selene hymyili ja kyykistyi hänen eteensä.

– “Sinä et kosketa itseäsi ilman minun lupaani. Tämä on merkki siitä, että olet minun – ja vain minun. Sinun on nimittäin hyvä tietää yksi asia minusta. Olen erittäin omistushaluinen, silloin, kun pidän jostakin - ja alan pitää sinusta. En halua että edes katsot muihin tästedes.”

Hän ryhtyi kiinnittämään sitä, mutta pysähtyi hetkeksi, katsoi alaspäin Markuksen haaroväliin ja nauroi pehmeästi.
– “Näen, että olet liian… innokas. Tämä tekee sen hieman haastavaksi.”

Markuksen hengitys kiihtyi. Hänen iso kullinsa oli ollut pakottavalla tavalla kivikova siitä asti kun hänen huulensa ensimmäistä kertaa koski Selenen sisäreiteen. Selene painoi sormensa hänen rintakehälleen ja työnsi hänet varovasti lattialle selälleen, samalla kun hän jatkoi metallin sovittamista.

– “Rauhoitu. Tämä kuuluu rituaaliin.”

Hetken työn jälkeen laite napsahti lukkoon. Selene nousi, katsoi häntä ylhäältä ja pudotti pienen avaimen silkkiseen pussiin, jonka hän ripusti kaulaansa.

– “Nyt sinä olet lukittuna. Minun hallinnassani. Ja tänä yönä nukut siinä tilassa. Ja huomenna kun menet töihin, istut kokouksissa ja annat käskyjä tärkeille ihmisille. Muistat, että istut siellä tämä siveysvyö päälläsi. Muistat, että sinä olet minun omaisuuttani. Katsos, tämä auttaa myös sinua. Sinusta tulee keskittyneempi, kun et voi laueta. Huomaavaisempi tarpeitani kohtaan, kun sinulla ei ole lupaa tulla. Voit nauttia seksistä minun nautintoni, minun kehoni kautta. Se on tärkein tehtäväsi, se on ainoa tehtäväsi, tyydyttää minua… ja… nauttia siitä - oppia nauttimaan siitä yhtä paljon tai jopa enemmän kuin minä. Äläkä huoli. Otan sinut kyllä myös ulos vyöstä aika ajoin. Sinulla on niin kaunis penis, että olisi sääli pitää se vangittuna aina ja ikuisesti. Minä tulen haluamaan sen sisääni - usein. Ja sinä opit nauttimaan siitä, että saat käyttää penistäsi säännöllisesti, vaikket saa laueta. Opit nauttimaan siitä, että saat palvella minua, ymmärrätkö? Teen sinusta paremman ihmisen, voit kiittää minua myöhemmin.”

Markus nyökkäsi lumoutuneena ja hämillään siitä vallasta, jonka hän oli luovuttanut omistajalleen.

Selene iski silmää Markukselle ja viittasi sängyn viereen. Markus polvistui. Hän painoi päänsä alas, ja Selene laski kätensä hänen hiuksilleen.

– “Hyvä poika. Näin se alkaa.”