Asta on vajaa nelikymppinen perheenäiti, läpeensä kaupunkilainen, mutta ajatus tulevasta, kaksi viikkoa yksin mökissä metsän keskellä kirjoittamassa kirjaansa, herättää naisessa odotuksen väristyksiä. Ei lapsia, ei muiden sotkuja, mutta tietty ei myöskään seksiä aviomiehen kanssa. Noh, sitä varten on toki mielikuvitus, sormet sekä laukun syövereihin kätketty vibraattori. Toki kaupunkilaisrouva kuitenkin myöntää itselleen, että kyllähän sitä tulevina päivinä kalua tulisi ikävä. Mutta kaksi viikkoa aika viimeistellä ensimmäinen oma kirja. Kaksi viikkoa vain hänelle itselleen.

Mökin vuokrannut vanharouva odottaa pikkukylän bussiasemalla. Tai no, finninaamaisen teinipojan miehittämän kesäkioskin yhteyteen ahdetut taukotilat ja parkkipaikka eikä mikään varsinainen asema, mutta silti. Rouva on väritykseltään raudanharmaa, katseeltaan ankara sekä vartaloltaan pitkä ja rintava, vastakohta tulenpunaiseksi värjätylle, lyhyelle ja pienirintaiselle Astalle. Tai siis, on Astalla kunnolla rintoja, 70D, mutta toki tuollaisen vanhanajan imettäjän utareisiin verrattuna on kaupunkilaisnaisen rintavarustus miltei tyttömäisen vaatimaton. “Sinoot se Asta?” vanha nainen lähestyy Astaa käsi ojossa tämän vielä taistellessa kolmen eri nyssäkän kanssa. Käsipäivää vanhan maailman tapaan, vahvat sormet, ja sitten autoon ja kohti mökkiä.

Vanha Toyota haisee helteeltä ja rouva höpöttelee niitä näitä koko matkan, loppumatkasta kertoo mitä on missäkin ja keneltä saa apua mihinkin. “Kauppa-auto tulloo ylihuomenna tuohon risteykseen, on siinä tunteroisen. Sieltä saapi hakea sitten ruoat. Seuraavan kerran vasta perjantaina.”

Asta on kevyen pahoinvoiva tärinästä ja mutkittelevasta mökkitiestä siihen mennessä, kun auto kaartaa auringonpaisteessa kylpevän hirsimökin pihaan. Puolituntinen neuvoja ja ohjeita ja sitten ystävällinen mummeli tekeekin jo lähtöä. Corollan ovella hän vielä seisahtuu. “Varot sitten tyttö hyvä yrryköitä, niitä on sitte kyllä palajon jahka aurinko laskeepi”, vanha nainen lasketteli polveilevaa savoa. Asta hymähtää, että kyllähän sitä nyt hyttysten kanssa pärjää.

Huokaisten tyytyväisenä Asta tassuttelee avojaloin laiturille. Sen alla laineet liplattavat lempeästi kesätuulessa ja vienosti hymyillen nainen alkaa riisuutua. Ensin lähtevät shortsit, sitten toppi, jonka alta paljastuvat imetyksen pehmentämät rinnat vaaleine nänneineen. Lopuksi vielä arkiset mustat puuvillapikkuhousut.

Hetken Asta seisoo laiturilla ilman rihmankiertämää antaen tuulen nostaa nännit koviksi nipukoiksi ja leikitellä häpykumpua peittävällä lyhyeksi siistityllä karvoituksella. Hänestä aikuisella naisella kuuluu vähän kuitenkin olla karvoja, ettei näytä ihan pikkulikalta kun paneskelemaan aletaan. Hän muistelee aamuista panoa miehensä kanssa. Ihanan suoraviivaista ja selkeää. Ei aikuinen nainen kaipaa välttämättä hipsuttelua, vaan juuri sellaista rehellistä kyntöä. Kalu kovaksi, reidet levälleen ja töihin. Siitä Asta nauttii.

Sitten hän vetää henkeä ja sukeltaa pää edellä kirkkaaseen veteen. Se on ihanan viileää auringon kuumentamaa ihoa vasten ja Asta antaa liu'un jatkua veden alla. Ensin pintaan nousevat kasvot, sitten rintojen kärjet ja lopuksi vatsan kumpua. Hän kelluu kaikessa rauhassa, veden peittäessä äänet. Rauha.

Myöhemmin Asta istui pyyhkeeseen kääriytyneenä rannalla koivun varjossa uppoutuneena ajatuksiinsa. Pyyhe valahtaa toisen rinnan päältä paljastaen vaalean nännipihan ja sen keskellä nöpöttävän hivenen tummemman vaaleanpunaisen nisän.

Ajatuksiinsa vaipuneena kaupunkilaisnainen ei pistä merkille toista naarasta, jonka hänen läsnäolonsa on kutsunut lepopaikastaan. Kevyesti inisten hyttynen leijailee ylöspäin, ponnahdellen kevyesti kosteaa froteeta vasten etsiessään paljasta ihoa. Asta ei korvaansa lotkauta, kun tämä verenimijä laskeutuu pyyhkeen taitteelle juuri pehmeän rinnan alapuolelle ja jatkaa siitä matkaansa hentojen jalkojensa varassa.

Hyttysen näkökulmasta Astan rinnan paljas kaari aukenee yläpuolella kuin vieraan planeetan viettelevän kaareva pinta. Verenimijä aloittaa tutkimusmatkansa vaalealla iholla hitaan harkitusti, liikkuen huomaamatta pitkin alastoman tissin alapintaa. Ihon pinta on järven jäljiltä kylmän kostea ja hyttynen aistii vain vaivoin syvällä sykkivän lämmön. Pian nälkäisen hyönteisen tarkat aistit kuitenkin äkkäävät muutokset, kun hitaasti ylös rintaa hiipiessä se tuntee lämmön kasvavan. Pian se saapuu nännipihan ääreen ja ylittää sitä rajakivinä ympäröivät pienet nystyt. Nännipihan kalpean punertava iho on silkin pehmeää ja hyttysen edessä sen keskellä kohoaa monoliittina tummemman ruusuisena lämpöä hohkaava nisä. Juuri siellä, nännin kohdalla, naisen kehon lämpö puskee esiin, houkutellen hyttystä kohti verevintä apajaa.

Hitaasti se kiipeää nännipihan poikki ja nousee ylväänä seisovan nipukan päälle. Sen herkät raajat tuntevat naisen sydämen sykkeen ihon läpi ja se aistii runsaana virtaavan veren suoraan alapuolellaan naisen kovettuneessa nännissä. Harkiten se asettaa neulanterävän imukärsän Astan nisän ryppyistä ihoa vasten ja hitaasti mutta varmasti työntyy ihon läpi naisen nänniin millimetri kerrallaan.

“Aih, mitä helv…” Asta aloittaa kun tuntee yhtäkkisen terävän piston vasemmassa nännissään. Refleksinä läimäytykseen kohonnut käsi kuitenkin pysähtyy ja nainen vetää värähtäen henkeä katsoessaan alas. Siinä, suoraan paljaan nännin päällä seisoo naarashyttynen, imukärsä jo puoliksi upotettuna Astan nisään suoraan yläpuolelta.

Asta katselee jähmettyneenä, sisällään ristiriitaiset viestit. Yksi ääni sanoo “tapa se itikka”, kun taas toinen kertoo tuon pienen kutittavan vihlaisun olevan juuri täydellinen yhdistelmä kipua ja jotain muuta. Ei aivan nautintoa mutta… Jotain.

Astan sydän hakkaa kun hän katselee miten tuo mitättömän kokoinen hyönteinen ujuttaa imukärsänsä syvälle hänen nänniinsä. Näky on jollain tapaa perverssin sensuelli: kuusi pientä jalkaa joka puolella nöpöttävän nännin ympärillä ja hento takaruumis koholla, imukärsä juurta myöten nisään upotettuna. Asta voihkaisee kun hyttysen perä alkaa sykähdellä ja täyttyä verellä, hänen verellään, jota se imee suoraan hänen nännistään. Hän huomaa jollain kierolla tavalla kiihottuvansa, kun naaras lypsää hetki hetkeltä enemmän verta itseensä, alistaen hänen rintansa omiin tarpeisiinsa.

Asta katselee lamaantuneena ruokailun etenemistä, imetyksen irstasta vääristymää, kunnes hyttynen on täynnä hänen vertaan ja pinkeäksi paisunut takaruumis rubiininpunaisena hehkuen se alkaa vetää kärsäänsä ulos. Sitten se nousee vaivalloisesti siivilleen ja katoaa varvikkoon.

“Mitä vittua juuri tapahtui?” Asta kysyy itseltään ja tarttuu itseään tissistä, kääntäen nännin ylöspäin tarkasteltavaksi. Nainen tuntee nännissään kevyen polttelevan sykkeen ja näkee jo nyt sen keskelle nousevan paukaman alun. Hän ei osaa selittää miksi antoi hyttysen imeä, miksei läimäyttänyt sitä hengiltä, eikä varsinkaan sitä, miksi pyyhkeen alla kosteannihkeiden reisien välissä hänen pillunsa sykkii yhtäkkisen märkänä. Ei vain vähän kosteana, vaan totaalisen kiihottuneena ja valuvana. Valmiina astuttavaksi. Astuttavaksi sillä tavalla miten naaras astutaan tiineeksi.

Asta puristelee tissiään koko matkan ylös mökkiin ja mökissä hän katsahtaa peiliin. Rinta näyttää peilissä petollisen tavalliselta, nänni vain hivenen normaalia punakammalta, mutta nisästä säteilevä miltei sähköinen kutina saa Astan ujuttamaan sormensa kiimasta valuvaan haaroväliin. Peilistä tuijottava katse on miltei lasittunut tummanpunaisten märkien suortuvien takana, kun kaupunkilaisrouva antaa pyyhkeen valahtaa lattialle ja sormiensa painautua turvonnutta klitorista vasten. “Tätäkö sä haluat?” hän kysyy peilikuvaltaan, muttei saa muuta vastausta kuin pillunsa litinän. Polvet pettävät ja nainen rojahtaa polvilleen lattialle, käden vispatessa märkää vittua kuin riivattu. “Vittu mikä lutka musta on tulossa… Annan itikan imeä mun tissiä… Ahh ai vittu mä tuun ihan kohta…” Asta kuiskuttelee itselleen kun orgasmi alkaa lähestyä, mutta sitten jostain muistuu mieleen vanhan rouvan sanat siitä, että vasta auringonlaskun jälkeen alkaisi suurin kuhina.

Astan sormet pysähtyvät limaisena ja vaativana sykkivälle klitorikselle ja ajatus muodostuu: tänä yönä hän antaisi koko metsän syödä rintojaan. Vasta sitten hän saisi laueta. Vasta, kun jokainen halukas olisi imenyt itsensä täyteen Astan rinnoista olisi hänen itsensä vuoro saada tyydytyksensä.

Ajatus ei jätä Astaa rauhaan koko päivänä. Ei kun hän valmistaa ruokaa, ei kun hän kirjoittaa pitkälle iltaan. Eikä varsinkaan, kun olisi aika mennä nukkumaan. Nännin kärjessä nisän normaalin pehmeyden sijaan tuntuu turpea paukama, joka kutiaa ah niin ihanan kamalasti sydämen sykkeen tahdissa. Tunne on sykkivää kihelmöintiä, joka yhtenä hetkenä on miltei tiessään ja seuraavassa hetkessä yltyy, saaden nännin nöpöttämään miltei kivuliaasti ja sähköisenä kipunoivan virran virtaamaan nännistä suoraan haaroväliin. Asta on kiusallisen tietoinen omasta kiihottuneisuudestaan. Kiusallisen tietoinen siitä, ettei hän antaisi itsensä laueta vielä.

On myöhä, lähellä keskiyötä, kun Asta katsoo itseään uudelleen peilistä vetäessään mustan hupparin vetoketjua kiinni. Yllään hänellä on paksut collegehousut, pitkävartiset sukat ja musta toppi. “Mitä sä oikein meinaat?” hän kysyy peilikuvaltaan tukahtuneella äänellä, mutta peilikuva ei vieläkään vastaa, vaan peilistä näkyvä nainen vetää hupparin vetoketjun ylös asti. Viimeisenä hupparin huppu ja sen päälle hyttyshattu.

Ulkona keskikesän hämärä on miltei valoisaa, kun Asta kävelee ripeästi pihaa rajaavan kuusikon luo. Matkallaan hän nappaa kevyen puutarhatuolin kainaloonsa ja astelee syvemmälle metsään. Päivänvalolla hän näki puiden keskellä sammaleenpeittämän ja lammikkoisen painauman ja nyt hän suuntaa sinne. Kosteikko olisi varmasti pahin hyttysten pesä koko niemessä.

Soisen kuusikon keskellä hänen ympärillään alkaa välittömästi kuhina. Kymmenittäin hyttysiä parveilee hänen jalkojensa ympärillä, tutkien turhaan paksun kankaan peittämää kehoa. Asta pysähtyy hetkeksi ja antaa ininän täyttää aistinsa. Lisää hyttysiä kohoaa siivilleen ja ilma tuntuu olevan mustanaan pieniä inisijöitä.

Pienen etsinnän jälkeen kaupunkilaisrouva saa tuolin aseteltua tukevasti märän mättäikön viereen ja asettuu istumaan. Hänen kätensä tärisevät ja hengitys väräjää, kun hän avaa hupparinsa vetoketjua. Ei kokonaan, vain juuri rintojen kaaren alle. Seuraavaksi nousee toppi, juuri rintojen yli. Sitten vapisevat sormet työntyvät rintaliivien kuppeihin, ensin vasempaan ja sitten oikeaan, nostaen rinnat esille. Normaalisti pehmeinä roikkuvat tissit jäävät somasti puristuksiin rintaliivien kuppien ja topin reunan väliin, nännit töröllään. Asta miltei huohottaa, kun hän nojaa taakse ja jää odottamaan, sydän pamppaillen.

Hänen ei tarvitse odottaa kauaa ennen kuin ensimmäinen nälkäinen hyttynen löytää hänen paljaina pullottavat rintansa. Väräjävä hengenveto ja sitten ensimmäinen, nipistävä pisto vasempaan rintaan, hivenen nännin alapuolelle. Sitten toinen ja kolmas. Neljäs. Kymmenes. Asta sekoaa laskuissa. Ininä hänen korvissaan kohoaa hypnoottiseksi surraukseksi ja keveinä leijailevat itikat laskeutuvat yksi toisensa jälkeen hänen rinnoilleen.

Hyttysiä parveilee Astan paljaiden, tyrkylle nostettujen tissien ympärillä kymmenittäin, ehkä sadoittain. Korvissa surraava ininä kasvaa entisestään ja alkaa kuulostaa joltain epäpkuorolaululta, kun yksi toisensa jälkeen hyttyset lävistävät tiensä naisen rintojen sisään. Kun naaraiden puremien haju leviää ympäristöön, lopettavat loputkin hyttyset väistelevän parveilun ja käyvät kiinni rohkeammin.

Ininä vaimenee, kun suurin osa verenimijöistä on löytänyt kohteensa. Asta huohottaa, kun hän tuntee höyhenen kevyen kuhinan rinnoillaan ja nyt taukoamattomaksi yltyvän pistojen ihanan kihelmöinnin kaikkialla. Rintojen alapinnalla kymmenet hyttyset upottavat imukärsänsä Astan tissien pehmeään ihoon ja täyttävät itsensä lämpimällä verellä. Pullean pinkeä yläkaari kuhisee kilpaa imupaikkaa etsiviä itikoita, jotka kiipeilevät toistensa päällä etsiessään mehevintä ja verevintä rintaa, johon upottaa neulanterävät kärsänsä. Nännipihojen suojaamaton pehmeys antautuu ilman taistelua kun kymmenet verenimijät upottavat kärsänsä Astan nisiin, yksi kairaa turpeaan nipukkaan suoraan sivulta, tusina muuta neulovat kalpeat nännipihat täyteen pieniä punaisia pisteitä, joista ensimmäiset alkavat jo turvota paukamiksi.

Samalla Astan haaroväli sykkii kiimasta limaisena. Puhdasta, irstasta kiimaa, sellaista jossa nainen ei pysty enää sanomaan ei. Ei, vaikka pukille nousisi maailman ällöttävin mies tai vaikka sukurutsainen kulli kairaisi pyhintä pohjia myöten. Ei vaikka koko metsän jokainen hyttynen raiskaisi hänen rintansa vuorotellen. Ensimmäinen voihkaus karkaa Astan huulilta rikkonaisena ja rahisevana, mutta pian nainen voihkii estoitta samalla, kun kutiseva polte hänen tisseissään kasvaa ja kasvaa.

Asta katselee kiiman samentamin silmin miten hänen vaaleat nisänsä turpoavat, ensin vain kovettuvat nöpöttämään, mutta sitten pisto piston jälkeen neuloo niihin lisää turvotusta ja pian nännipihat ovat yhtä suurta paukamaa nisien törröttäessä tummanpunaisina. Kaupungin kasvatti vaikeroi ja puuskuttaa. Rinnat syyhyävät ja sykkivät nyt jo järjen sumentavalla voimalla ja yhä enemmän hyttysiä työntyy Astan rinnoille, upottaen itsensä hänen tissiensä turpeaan ihoon pienten kivun välähdysten saattelemina.

Orgasmi tulee yllättäen. Neulominen rinnoissa jatkuu katkeamatta ja lopulta jokin kätketty kynnys ylittyy. Se alkaa syyhyn salamointina nänneistä selkäydintä pitkin suoraan klitorikseen. Sitten alkavat supistelut. Voihkaus. Supistus. Voihkaus. Supistus. Tätä jatkuu ja jatkuu, Astan vitun pumpatessa tyhjänä ja limaisena äärimmäisen nautinnon kourissa.

Kun supistelu viimeinen vaimenee, Asta nousee ynisten pystyyn ja alkaa hoiperella kohti mökkiä. Hyttysparvi irrottautuu nopeasti, jättäen jälkeensä parikymmentä nälkäisintä naarasta, jotka jatkavat Astan rintojen imemistä tämän raahautuessa tiheän kuusikon läpi pillu yhä vaimeasti supistellen. Pihamaan ylittäessään Asta pyyhkäisee loput hyttysistä irti paljaista tisseissään ja muutamalla nopealla askeleella hän onkin jo ovella.

Mökissä hän rojahtaa lattialle veltoksi mytyksi vaivautumatta peittämään rintojaan. Ylistimuloidut ryntäät pullottaen Asta makaa lattialla ja hengittää. Hän ei tunne kipua, mutta rinnat tuntuvat kuin täyteen puhalletuilta ja raskailta. Nännit kihelmöivät sydämen sykkeen tahdissa irvokkaan suuriksi paisuneina. Haarovälissä pillu sykähtelee yhä ja pikkuhousut ovat liimautuneet läpimärkinä pillunhuulten väliin.

Hän ei huomaa nukahtavansa