Olen vuosimallia -86 oleva naimisissa oleva nainen ja perheenäiti, ammatiltani parturi-kampaaja. Olen kirjoittanut aiemminkin novellin suhteestani kuusikymppiseen appiukkooni. Suhteemmehan on hellään piikittelyyn ja kuittailuun perustuva viharakkaus -suhde, tyyliin ”suku on pahin”.
Appiukkoni on aina ollut ehkä hieman pettynyt siihen, että hänen menestyvä akateeminen poikansa valitsi vaimokseen vain tavallisen parturi-kampaajan, eikä jotakin akateemista naista yhteiskunnan ylemmiltä portailta. Appiukkoni onkin aina osoittanut minulle paikkani mm. tytöttelyllä, kaksimielisillä vitseillä ja joskus jopa hieman lääppäisemällä minua. Hän on myös ilmaissut pitävänsä minua jotenkin yksinkertaisena hupakkona.
Olemme kuitenkin tulleet aina jollain tavalla toimeen appiukon kanssa. Hänen hyvät puolensa ovat huumorintaju, sydämellisyys ja elämänilo. Eipä hän kuitenkaan ole saanut omaa avioliittoaan kestämään, vaan erosi anopistani jo kauan sitten.
Tapahtuipa kerran kuitenkin niin, että appiukko tuli asiakkaaksi minun parturi-kampaamooni. Plussaa hänelle siitä, että oli valinnut miniänsä yrityksen, ja aikoi maksaa palvelusta rahalla niin kuin muutkin asiakkaat, eikä esimerkiksi ruinannut minua leikkaamaan hiuksiaan ilmaiseksi vapaa-ajalla. Jotkut kampaajien ystävät ja sukulaiset tekevät niinkin.
Appiukko tuli salonkiini hiustenleikkuulle eräänä lauantaipäivänä, jolloin olin yksin töissä ja liikkeessä oli hiljaista. Päätin, että en ala kinastelemaan hänen kanssaan mistään työpaikallani, vaikka hän sanoisi mitä. Olisin ammatillinen, sukulaisuudesta huolimatta.
Hän istuutui tuoliin ja hymyili minulle peilin kautta.
”Tiina -tyttönen leikkaa sitten siistiksi joka puolelta, eikö niin? Muutaman sentin voi jättää taakse ja päälaelle.”
”Osaan homman”, vastaan.
Mieleni tekisi sanoa, että sinähän olet kalju päälaelta, mutta en sano. Yllättävän monet miehet eivät ole tietoisia päälakikaljustaan, ennen kuin parturi näyttää sen heille peilien kautta.
Leikkelin appiukon hiuksia ja olimme kumpikin epätavallisen hiljaa. Arvelin, että appiukko varoo ärsyttämästä miniää silloin kun miniällä on sakset kädessä. Hän kuitenkin myhäili ja hyräili hiljaa, ovelan näköisenä.
Äkkiä jouduin kiljaisemaan yllätyksestä, kun tunsin appiukon käden säärelläni. Minulla oli ylläni hame, ja ukko oli kurottanut kätensä sivelemään ohuiden sukkahousujen verhoamia sääriäni.
”Kari!” huudahdin. ”Mitä sä teet? Lopeta!”
”Annat nyt kun minä pikkusen silittelen”, appiukko myhäili. ”Siinä samalla kun leikkaat kaikessa rauhassa. On niin kivan näköset kintut sinulla, kun vielä tuommoset mustat sukkahousut ja kengissäkin korkoa.”
Huokasin ja siirryin kauemmaksi. Otin katsekontaktin appiukkoon peilin kautta ja sanoin vakavana:
”Kari, et sä voi alkaa lääppimään ilman lupaa ketään. Et etenkään oman poikasi vaimoa, vaikka et vissiin tätä mun ammattia kauheen korkealle noteeraakaan.”
”Hyvä ammattihan se on tuokin”, appiukko sanoi muka sovinnollisena. ”Alepan kassakin on hyvä ja tärkeä ammatti. Samoin siivooja, tai roskakuski, tai puhelinmyyjä. Minähän arvostan sinunkin palvelua suuresti.”
”No kiitti vaan”, tuhahdan ja jatkan hänen hiustensa siistimistä.
Hetken päästä tunsin kosketuksen jälleen. Kosketus säärelläni oli nyt kevyempi, hellempi, varovaisen sivelevä. Itse asiassa se tuntui aika kivalta 20 denierin sukkahousujeni pinnalla. Annoin kosketuksen jatkua ja olin kuin en huomaisi sitä. Hetken kuluttua appiukko nosti kättään hieman ylöspäin jalkaani pitkin. Hameeni helma alkoi jo kohota.
Näin peilin kautta, että appiukon kasvoilla oli lumoutunut ja kiimainen ilme. Hänen suunsa näytti kostealta, ikään kuin sieltä alkaisi valua kuolaa. Siinä vaiheessa, kun hänen kätensä jo puristeli reisiäni ja pyrki työntymään kiinni haaroihini, hyppäsin kauemmaksi ja huusin:
”Kiitos vaan nyt riittää. Työ on valmis. Ole hyvä, maksa ja poistu.”
Poskeni punottivat kiihtymyksestä appiukon maksaessa hiustenleikkuun pankkikortillaan. Annoin hänelle kuitin ja sanoin: ”Kiitos ja näkemiin.”
Appiukko ei ole enää tullut asiakkaaksi parturi-kampaamooni, mutta olemme tavanneet vapaa-ajalla sukujuhlissa. Välimme ovat ennallaan. Suku on pahin.
