(Jatkoa tarinalle Amanda ja Anne, osa 5)

”Tule sisään, Amanda.”
Astuin taas sisään leikkihuoneeseen. Päälläni on nuo valkoiset alusasut, joten tiesin joutuvat alistetuksi tänään. Tiesin jo etukäteen tänään varmaan tapahtuvan jotain, kun Anne järjesti meidät kahdestaan kotiin.
”Tänään sinut kruunataan prinsessaksi.”
En tiedä mistä on kyse kuin että siksi minua oli kutsuttu, kun olin viimeksi Lady Aurora. Mutta nyt en ole hän, koska minun odotetaan alistuvan. Olen ymmälläni.
”Käy pitkäksesi.”
Siskoni, Lady Greta, puhuu hiljaisella äänellä, mutta tämä ei ole pyyntö, se on komento. Käyn makaamaan selälleni tuohon rangaistuspenkille, joka on jo tullut tutuksi aikaisemmilla vierailuilla leikkihuoneessa. Nopeasti käteni lukitaan kiinni pääni yläpuolelle ja suuhuni asetetaan pallosuukapula. Tietenkin seuraavaksi silmäni sidotaan. Siskoni rakastaa sitoa minut näin, täysin avuttomaksi, ilman turvasanaa. Ajatus saa ihoni kananlihalle ja mikä kauheinta, se kiehtoo minua.
”Käyn valmistautumassa.”
Siskoni jättää minut yksin lähtien huoneesta, mitä ihmettä?

En näe mitään. Silmäni on sidottuina tiukalla siteellä, joka puristaa ohimoitani. Suukapula painuu syvälle suuhuni, venyttäen suupieliäni ja sylkeäni valuu suupielistäni tiukasti sängynpäätyyn. Lopulta kuulen askelia, mutta... selvästi kahdet korkokengät kopisevat askelten tullessa lähemmäs minua. Annella on joku toinen nainen mukana? Kyllä, selvästi tutut Lady Gretan askeleet ja toiset, ääni saa minut epävarmaksi, sillä ne ovat niin hallitsevat. Joku, joka tietää miten korkokengillä kävellään ja on itsevarma. Sydämeni hakkaa rajusti, kun luulin, että tämä on tavallinen, jos nyt koskaan Annen kanssa mitään tavallista on, yksityinen hetki meidän välillämme. Mutta nyt läsnä on joku vieras.
”Tänään sinut kruunataan, rakas sisareni.”
Taas uudelleen tuo kruunaus, mitä hän tarkoittaa? Sitten toinen nainen puhuu, en tunnista ääntä, mutta tajuan, millainen valta tuolla tuntemattomalla on.
”Niin kaunis, laitetaan hänelle nämä mitä toin.”
Käsi sivelee reiteni sisäpintaa, värähdän kosketuksesta, se on vieraan käsi. Toinen käsi, varmasti siskoni, sivelee toista reittäni. Jotain kiinnitetään kummankin reiteni ympärille, jotain varmaan nahkaista, ilmeisesti jokin kahleen tapainen. Samassa kumpikin jalkasi koukistetaan ja nilkkoihini kiinnitetään myös kahleet.
”Nyt hän on valmis.”
Makaan siinä tajuten olevani sidottuna sammakkoasentoon. Alaselkäni alle asetellaan vielä pientä tyynyä, jotta peppuni nousee vielä enemmän tarjolle. Tajuan alapääni, pilluni ja anukseni, olevan tosiaan esitteillä ja käytettävissä, miten he vain haluavat. Ennen olisin hävennyt olla tällaisessa asennossa toisten edessä, mutta nyt minua vain pelottaa, mitä nämä kaksi ovat minua varten keksineet. En voi tehdä mitään, olen täysin esillä, avoin ja haavoittuvainen.

”Älä pelkää.”
Lady Greta kuiskaa korvaani kuin arvaten ajatukseni, epäröintini.
”Tämä on ollut suunnitelmana jo pitkään.”
Sormet liikkuvat hyväillen jalkovälissäni. Ne kiusoittelevat, saaden minut kostumaan. Lämmin hengitys tuntuu reidelläni, sitten kosteat, pehmeät huulet. Pilluni huutaa kosketusta, kun nuo sormet ja huulet jatkavat kiusoittelemista koskematta suoraan vakoani.
”Antaudu kuningattarellesi.”
Kylmät väreet menevät pitkin selkääni, tämä on siis minun kuningattareni. Hellä suukko suoraan pillulleni yllättää.
”Sinusta tulee prinsessani, Amanda. Minun Lady Aurorani.”
Kieli pyörähtää kostuneessa vaossa ja voihkintani tukahtuu suukapulaan.
”Yhdessä löydämme todellisen nautinnon, vallan ja alistumisen yhteenliittymästä, kun antaudut täysin ja löydät itsesi, kun et ole enää mitään. Silloin häpeä, halu ja rakkaus sulautuvat vapauttavaksi tuleksi.”
Kuka on tuo nainen, hänen äänensä on pehmeä, joka tunkeutuu suoraan sisimpääni. Hänen sanansa ovat hypnoottisia, uskottavia. Hän saa minut unohtamaan kaiken muun, itseni, odottamaan tulevaisuutta prinsessana. Hän on lumonnut minut, odotan jotain, mistä en tiedä mitään. Eikö minun pitäisi pelätä? Olla kauhuissani?

Kuningattaren läsnäolo täyttää huoneen, vaikka en edes näe häntä. Ilmapiiri on samaan aikaan lämmin ja vaarallinen, enemmän kuin koskaan ennen. Hänen puhuessaan kaikki vastustus häviää, enkä edes halua pyristellä vastaan. Haluan vain antaa kaikkeni, haluan olla hänen ja hän tietää sen, mutta minua vaivaa edelleen kuka hän on. Hänen täytyy olla joku siskoani läheinen henkilö. Joku, jonka minäkin tunnen, koska hän käyttäytyy kuin tuntisi minut hyvin.
”Annat itsesi minulle. Kokonaan ja minä annan sinulle vapautuksen, jota et edes tiennyt kaipaavasi.”
Tunnen kylmää, runsasta liukastetta valutettavan suoraan peppureikääni. Sormet hyväilivät peppureikääni työntäen liukastetta sisään, sitten sormi ja toinen levittävät anustani liukastaen sitä huolella. Sitten ne vetäytyvät saaden minut rentoutumaan hetkeksi, kun peppuuni ei työnnettykään enempää sormia.
”Kruunu.”
Ilmeisesti siskoni antaa kuningattarelle jotain. Päässäni pyörii, miten kruunu liittyy peppuni liukastamiseen.
”Hengitä.”
Kuningatar osoittaa nyt komentonsa minulle. Pakaroitani levitetään vielä ja samassa jotain painetaan vasten herkkää peppureikääni. Se venyttää minua armottomasti ja hetkessä liukastettu pää työntyy sisääni helpottaen oloani. Mutta se ei pysähdy, vaan jatkaa matkaansa syvemmälle täyttäen peppuni.

”Hyvä, avaa itsesi minulle.”
Puristan silmiäni kiinni siteen alla ja yritän hengittää nenän kautta.
”Viisitoista senttiä, nyt hitaasti.”
Siskoni ääni ei ainakaan rauhoita minua, mitä minun sisääni ollaan laittamassa?
”Kyllä hän kestää tämän.”
Se menee syvemmälle. Tajuan esineen kaartuvan sisälläni, etsivän tietä syvemmälle. Se ei ole enää vain peppureiässäni, se on sisällä vatsassani. Painaa sisuksiani täyttäen minut oudolla paineella. Hitaasti sitä työnnetään syvemmälle, välillä pysähtyen, odottaen minun sopeutuvan. Kauanko tätä vielä kestää?
”Neljäkymmentä senttiä. Hän pystyy siihen.”
Silloin tajuan, mikä on kyseessä. Siskoni sillä uhkaili minua ja äitini, kun löysi sen kaapista äidin luona. Liian hurjaa, kyynel vierähtää silmästäni siteen alla. Se työntyy edelleen syvemmälle, kuinka pitkä se oikein on?
”Miksi annan tämän tapahtua?”
Ristiriitaiset ajatukset singahtelevat mielessäni.
”Miksi en vastusta? Miksi osa minusta haluaa tätä… haluaa olla heidän omaisuuttaan?”
”Kuusikymmentä senttimetriä, valmis.”
Esine on kokonaan sisälläni. Minut on nyt kruunattu?
En tiedä kuka tuo toinen nainen on, vain että hän on kuningattareni. Miksi ajattelen niin? Sisareni antoi hänen tehdä tämän minulle ja minä en vastustellut. Olen murtumassa ja jostain syvältä sisältäni nousee pelottava ajatus. En halua enää vastustaa.

Makasin selälläni jalat koukussa sidottuina, anukseni on täynnä... käärmettä? Jokaisella hengenvedolla tunnen sen liikkuvan sisälläni. Olen täysin täytetty. Kuulen siskoni hengityksen vieressäni, hän on selkeästi kiihottunut tilanteesta. Käsi laskeutuu vatsalleni, sen täytyy olla Lady Gretan, sormet hiukan vapisevat. Tuntematon nainen, kuningatar, asettaa hellästi kätensä myös vatsalleni. Juuri sen kohdan päälle, jossa käärme tuntuu eniten. Hän painaa kevyesti ja käärme liikahtaa sisälläni.
”Nyt sinut on kruunattu, prinsessa Aurora. Olet kahden valtiattaren yhteinen omaisuus.”
Makaan tässä täysin avoimena, sidottuna, täytettynä ja merkittynä, enkä tiedä itkenkö häpeästä, pelosta vai oudosta, polttavasta kiihotuksesta, joka virtaa suonissani. En tiedä kuka tämä nainen on, mutta tiedän, että sisareni on luovuttanut minut hänelle. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä alistetuksi… enkä yhtä eläväksi. Jalkani päästetään kahleista, mikä on helpotus, mutta käärme jää sisälleni. Käteni ovat edelleen sidottuna pääni yläpuolelle. Silmät sidottuina. Suukapula venyttää suutani. Olen edelleen pelkkä uhri. Sisälläni on jo kuusikymmentä senttimetriä anaalikäärmettä. Se täyttää minut täysin, painaa sisäelimiäni, liikkuu hiljaa jokaisen hengityksen mukana.

”Nyt minä vielä otan sinut, prinsessani.”
Mitä? Mitä vielä? Eikö tämä ole jo tarpeeksi. Ei heidän mielestään. Tunnen paksun tekokyrvän painautuvan emättimeni suulle. Ei, ei se voi mahtua, kun peppuni on jo täynnä. Kuningatar painautuu minua vasten työntäen värisevää lelua samalla syvemmälle, tunnen repeäväni. Kaksi suurta esinettä sisälläni samaan aikaan, ne painautuvat toisiaan vasten venyttäen minut aivan rajoille. Täyttävät minut niin täydellisesti, etten tiedän missä minä lopun ja ne alkavat. Kyyneleet valuvat silmistäni, mutta en itke kivusta, itken rakkaudesta.
”Minä kuulun heille.”
Ajatus tuli kuin olisin sanonut sen ääneen.
”Olen teidän, kokonaan, ikuisesti.”
Kuningatar alkaa liikuttamaan lantiotaan, ensin hitaasti, sitten rajummin. Jokainen työntö saa käärmeen liikkumaan sisälläni kuin se olisi itsenäinen, elävä olento. Se hieroo sisuksiani, painaa emättimen seinämää tekokyrpää vasten. Tunnen ne molemmat ja silti haluan enemmän.
”En ole enää minä, olen teidän prinsessanne, teidän lutkanne, teidän omaisuuttanne.”
Tunnen olevani täynnä rakkautta, outoa, syvää ja alistuvaa rakkautta.

Rakastan heitä. Rakastan Lady Gretaa, kun hän antaa minut pois. Rakastan kuningatarta, että hän hyväksyy minut omakseen. Rakastan tätä hetkeä.
”Syvemmälle.”
Haluaisin huutaa sen, mutta saan aikaan vain pienen ynähdyksen. Mutta kuningatar ymmärtää sen. Hän työntää lujempaa, hakkaa pilluani rajusti tekokyrvällä. Tunnen lelujen liikkuvan yhdessä, venyttävän, omistavan minut. Kehoni ei enää vastustele, se avautuu, se ottaa vastaan mitä annetaan. Orgasmi ei ole räjähdys, se on hiljainen, syvä, sielua ravisteleva aalto. Alkaa jostain hyvin syvältä, missä rakkaus ja häpeä ovat sulaneet yhdeksi. Vartaloni kaareutuu, jalkani tärisevät ja minä tulvin, minä todella tulvin kaikkea, nestettä, tunnetta, hiljaisena, täydellisesti antautuneena. Osaan vain ajatella olevani kiitollinen.
”Kiitos että otitte minut. Kiitos että mursitte minut. Kiitos että rakastatte minua näin.”

Se oli viimeinen mitä muistan tapahtuneen.
”Kaikki on hyvin, muru.”
Havahdun olevani siskoni sylissä. Leikkihuoneessa on hämärää ja yritän katsella ympärilleni.
”Kuningatar lähti jo. Hän ei halua sinun vielä tietävän kuka hän on.”
Nyökkään, sillä ymmärrän, minun ja kuningattaren välillä on nyt syvä yhteys. Tajusin käärmeen poistetun sisältäni.
”Otin sen pois. Miltä se tuntui? Minä sain orgasmin pelkästä katselusta.”
”Se oli aluksi todella pelottavaa, sitten kauheaa ja ihanaa, mutta lopuksi vapauttavaa.”
”Tunsit olevasi otettu ja rakastettu?”
”Kyllä.”
Nimenomaan tunnen olevani rakastettu, tunnen rakkautta. Syvää, nöyrää, täydellistä rakkautta. En halua vapautta. En halua arvokkuutta. Haluan vain olla heidän. Haluan olla heidän prinsessansa, heidän lutkansa, heidän omaisuuttaan.
Lady Greta kumartuu suutelemaan otsaani hellästi. Hänen huulensa ovat märät.
”Sinä olet meidän.”
Hymyilen. Olen vihdoin kotona.