(Tässä hitaasti kypsyvää tarinan alkua äiti/poika-juttujen ystäville. Terapeuttihahmon kautta on eräänlainen Kettuemot-tarinoiden spin off, mutta kuitenkin täysin oma juttunsa.)

Mirjami katsoi itseään peilistä. Hän näki väsymystä, sitkeyttä, päättäväisyyttä, aavistuksen hehkeää naisellisuutta. Työt ja kaikenlaiset myllerrykset ihmissuhteissa olivat heitelleet hänen mielialaansa laidasta laitaan koko alkuvuoden.

Hän kampasi puolipitkät kullanvaaleat hiuksensa ja laittoi puuteria poskiin. Juonteet silmäkulmissa, otsassa ja kaulassa eivät tehneet hänestä vielä vanhan näköistä, eiväthän? Hän iski silmää peilikuvalleen ja keikisteli hieman, katsoi kohtalaisen isoja rintojaan, jotka heilahtivat raskaina mustan kauluspaidan alla, ja lantionsa kaarta. Vähään aikaan hän ei ollut kuullut kenenkään miehen kommentteja itsestään. Ehkä hän kaipasi sitä. No, nyt oli turha miettiä sellaisia. Hän oli viisikymppinen arvostettu nainen eikä mikään nuori hupakko! Hän naurahti itsekseen. Huvittuneisuuden taustalla liikahti jokin: kaipaus, ikävä, ehkä ärtymyskin.

Iltapäivällä hän hoiti muutaman töihin liittyvän tapaamisen toimistohuoneellaan ja teki tylsiä paperitöitä. Viiden jälkeen Mirjami palasi kotiinsa, heittäytyi sohvalle lepäämään ja tarkisti henkilökohtaisen sähköpostinsa puhelimeltaan.

Vanhalta työkaverilta Tiinalta, jota hän ei ollut nähnyt pariin vuoteen, oli tullut sähköposti. Se oli lyhyt viesti: ”Hei! Siihen terapiajuttuun liittyen, mistä puhelimessa juteltiin. Tässä yhden tosi hyvän terapeutin yhteystiedot. Kannattaa kokeilla. Hän on erikoistunut just tietynlaisiin asiakkaisiin.”

Mirjami kurtisti kulmiaan. Sitten hän muisti: tosiaan, pari kuukautta sitten hän oli viinilasillisen äärellä soitellut parille vanhalle ystävälleen, myös Tiinalle. Silloin hän oli avautunut joistain ahdistuksistaan ja epävarmuuksistaan, ja Tiina oli muistellut jonkun terapeutin nimeä. Ja siinä sen terapeutin yhteystiedot nyt olivat. No, voisi laittaa harkintaan.

Juuri nyt Mirjami ei halunnut ajatella mitään terapiaa. Hän vaihtoi edustavat työvaatteensa collegehousuihin ja t-paitaan ja palasi sohvalle. Hän venytti koko kehoaan ja tunsi raukeiden väristysten kulkevan lävitseen. Pohkeet, reidet, pakarat. Vielä uusi venytys. Selkä, rintakehä, olkapäät, käsivarret. Sen hän päätti, että huomenna hän ainakin kävisi pitkällä kävelylenkillä ja nostelisi hieman kahvakuulaa.

Seuraavana päivänä oli vapaapäivä töistä. Kaunis keväinen päivä, vielä ei lehtiä puissa mutta ilma väreili jo lämpimänä tutun lenkkireitin yllä. Mirjami oli vetänyt hiuksensa poninhännälle. Se heilahteli askelten tahtiin, kun lenkkarit rapsahtelivat hiekkaisella rantareitillä. Uudet urheiluliivit tuntuivat hyvältä, rinnat pysyivät hyvin paikoillaan. Juoksu kulki hyvin, Mirjami tunsi itsensä voimakkaaksi ja selväjärkiseksi. Tietynlainen tyhjyyden tunne toki kaihersi tajunnan perukoilla, mutta se lienee yleistä kiireisillä keski-ikäisillä.

Kotiin tullessaan hän vilkaisi puhelintaan ja huomasi, että pojalta oli tullut viesti. Joakim täyttäisi syksyllä kolmekymmentä. Olipa aika kulkenut nopeasti. Mirjami tunsi haikeudella sävytettyä lämpöä ajatellessaan poikaa. Siitä oli siis jo kaksikymmentäviisi vuotta, kun hän oli tullut pojan elämään, alkaessaan seurustella Joakimin isän kanssa ja myöhemmin mentyä naimisiinkin. Hän oli äitipuolena nähnyt pikkulapsen varttuvat koululaiseksi, teiniksi, nuoreksi aikuiseksi. Joakimin synnyttänyt äiti oli jo aikaisemmin kadonnut omiin epämääräisiin kuvioihinsa ulkomaille. Hyvin pian poika oli alkanut kutsua Mirjamia äidikseen, ja se sopi Mirjamille oikein hyvin. Oli hänellä toki omakin lapsi, tytär lyhyestä nuoruuden suhteesta, mutta myös Joakim oli hänelle kuin oma poika, ja hän tykkäsi olla äidin roolissa – myös silloin, kun Joakim oli aikuistunut, muuttanut pois kotoa ja avioliitto tämän isän kanssa oli kariutunut.

Viestissään Joakim kysyi, voisiko taas parin viikon kuluttua tulla majailemaan hänen talonsa vierashuoneeseen. Välillä Joakimilla oli työ- tai opiskeluprojekteja tässä kaupungissa. Mirjami naputteli vastauksen: ”Toki! Tervetuloa vaan.” Hetken kuluttua Joakim vastasi: ”Ok, ilmoitan sitten lähempänä tarkemmin.” Mirjami reagoi viestiin vielä pienellä sydänsymbolilla.

Mirjami kävi suihkussa. Kävellessään yksin talossaan (joka oli kieltämättä hieman liian iso yksin asuttavaksi mutta kätevä vieraita ajatellen) pyyhkeeseen kääriytyneenä, vesipisaroiden vierähdellessä alas hiuksilta ja olkapäiltä, hän tunsi taas jotain epämääräistä onttouden ja kaipauksen kaiherrusta. Hän avasi Tiinan sähköpostin ja katsoi terapeutin yhteystietoja.

Hän katsoi ulos ikkunasta, otti jääkaapista oluen ja istui keittiön pöydän ääreen. Hän huokaisi ja päätti: no, kokeillaanpa tuota sitten. Voisi se mielen ammattilaiselle höpöttely tehdä ihan hyvää. Hän lähetti terapeutille lyhyen viestin. Ilona-niminen nainen oli kyseessä. Ihan asialliset ja tyylikkäät nettisivutkin hänellä näytti olevan.

Illemmalla Mirjami kävi parilla viinilasillisella ystävänsä kanssa. Oli ihan hauskaa. Yöllä hän masturboi sängyssään hitaasti nautiskellen, erilaisten kiihottavien mielikuvien vilahdellessa mielessä. Hän laukesi ajatellen miestä, jonka kasvoja ei nähnyt, tuo mies olisi hiipinyt hänen makuuhuoneeseensa, nainut häntä suuhun ja pilluun, hyväillyt peppureikää peukalollaan.

Seuraavana päivänä iltapäivällä, kun Mirjami oli toimistollaan lopettelemassa töitä, terapeutti Ilona vastasi: tapaamiseen olisi pari mahdollista aikaa ensi viikolla. Mirjami mietti hetken ja valitsi keskiviikkoiltapäivän. Hän merkitsi sen seinäkalenteriinsa ja varmuuden vuoksi vielä Outlook-kalenteriin.

Viikonloppu tuli ja meni. Mirjami kävi yksillä treffeillä mukavan mutta hieman kuivakan kirjanpitäjä-tyyppisen huokailevan laihan miehen kanssa. Hän kävi myös kaverinsa kanssa kuntosalilla ja sunnuntaina naapuripaikkakunnalla tapaamassa siskoaan.

Alkuviikko oli aikamoista hässäkkää töiden puolesta, joten tuntui keskiviikkona ihan hyvältä mennä iltapäivällä viideltä Ilonan toimistolle. Toimisto sijaitsi kaupungin laitamilla vanhassa puutalossa, jossa ennen oli varmaankin ollut jokin kyläkauppa. Sisustus huoneessa oli yhdistelmä pehmeää vanhanaikaisuutta ja kätevää nykyaikaa. Valaistus sävytti huoneen miellyttävän pehmeästi.

Ilona oli varmaankin kuuttakymmentä lähentyvä vaalea pitkähkö nainen. Silmälasit, tarkka mutta lempeä katse, tyylikäs vaatetus, hiukset korkealla poninhännällä. Hyväkuntoisen oloinen, äänessä pientä käheyttä.
”Istu vain, niin jutellaan.”

Ja he puhuivat. Mirjami kertoi itsestään ja elämästään. Myös Ilona kertoi lyhyesti jotain itsestään, kuten sen, että hänellä oli joitakin vuosia sitten ollut jokin ”projekti” tai yritys nimeltä Kettuemot, mutta se oli kuulemma nyt historiaa.

”Niin, tällä hetkellä asut ihan yksin?” Ilona kysyi ja teki muistiinpanoja vihkoonsa.
”Kyllä, sain vanhoilla säästöilläni ja pienellä lainalla hankittua sellaisen viihtyisän talon rauhalliselta alueelta. Onhan siinä remppaa kyllä vielä tehtävänä.” Mirjami hymyili ja kohautti olkiaan.
”Eikä tosiaan ole miestä auttamassa?” Ilona virnisti.
”No juu, ei. On joku työkaveri joskus käynyt, tai naapuri. Ja poika tietysti.”
”Niin, hän on tämä Joakim. Ilmeisesti ihan kelpo poika?”
”On. Tai ihan mies hän on jo. Mutta luotettava, reipas. Saan ylpeä hänestä olla, kyllä.”
”Eli todellakin tunnet olevasi hänen äitinsä, vaikka et hänen synnyttäjänsä ole?” Ilona keikutti kynää sormiensa välissä.
”Joo. Ehdottomasti. Hän on minun poikani aina. Minä hänet isänsä kanssa kasvatin.” Mirjamin äänessä oli ylpeyttä ja vakavuutta. Hän katsoi Ilonaa silmiin, kuin hakien vahvistusta.
”Ja oletkin tehnyt siinä varmasti hienon työn.” Ilona nojautui taaksepäin tuolissaan, kaatoi lasiinsa kivennäisvettä ja otti pitkän siemauksen. Hän katsoi hetken kattoon ja mietti jotain. Ilmastointi humisi hiljaa.

Sitten Ilona alkoi kysellä Mirjamin harrastuksista, ystävistä ja tuttavista sekä työn aiheuttamista paineista. Hän tarjosi Mirjamille kahvia ja suklaakeksejä. Aurinko värjäsi ikkunan takana puiden rungot oranssinhehkuisiksi. Mirjami piti tapaamisen rennosta ja luottamuksellisesta tunnelmasta.

Kun kaksi tuntia oli kulunut, Ilona otti huoneessa muutaman askeleen ja asettui nojaamaan vanhaa seinäpalkkia vasten. Hän huokaisi ja naurahti.

”Vau. Aikamoinen vyyhti iloja ja suruja. Ja musta tuntuu, että siellä on joitakin aika hyviä langanpäitä, mistä tätä kannattaa ryhtyä purkamaan.”
”Hyvä kuulla. Etten vain ihan sekavia höpissyt”, Mirjami sanoi ujosti hymyillen.
”Et ollenkaan. Taitaa olla, että poikasi Joakim voisi olla yksi hyvä avain joidenkin lukkojen aukaisuun.” Ilona katsoi häntä silmiin.
”Ai? No, kyllä, kyllä hän varmaan. Niin. On hän tärkeä ihminen minulle.”
Ilona näytti miettivän jotain. Hän mutristi huuliaan ja katsoi ulos ikkunasta kevätiltaan, jossa puiden lehdet heiluivat kevyesti.
”Voit antaa myös hänen yhteystietonsa minulle, jos haluat. Voin tarvita häntä tässä prosessissa.”
”Aha? Kyllä, periaatteessa voin, mutta…” Mirjamin katse vaelteli huoneen seinillä.
”En tietenkään kerro hänelle näitä luottamuksellisia tietoja, joista täällä puhumme. Minusta olisi vain hyödyllistä varmistaa hänen näkemyksensä tietyistä asioista. Ja voit koska tahansa sanoa, että jätämme hänet ulos tästä terapiakuviosta, ja se on sillä selvä.”
”Okei. Voin varmaankin antaa Joakimin puhelinnumeron.”
”Hyvä. Varoita sitten, että tällainen outo täti saattaa joskus soitella!” Ilona nauroi ja tökkäsi itseään sormella paidan rintamukseen.

***

Terapiakäynnin jälkeen Mirjamilla oli rentoutunut mutta jotenkin levoton olo. Hän ajoi kotiin, keitti kupillisen yrttiteetä ja meni kupin kanssa kuistille viileään iltaan istumaan. Hän huomasi kaipaavansa Joakimin seuraa ja heidän yhteistä huumoriaan. Ja lisäksi hän kaipasi miestä, jotakuta, jonka kanssa…no, tehdä vaikka mitä.

Mirjami hörppäsi teetä ja katsoi tiellä harvakseltaan ohi ajavia autoja ja käveleviä tai pyöräileviä ihmisiä. Hän huomasi miettivänsä, miltä he näyttivät alasti, millaisesta seksistä he pitivät ja miltä he kuulostivat orgasmin hetkellä. Häntä alkoi huvittaa oma mielikuvituksensa.

Siinä meni nätti nuori punapää nahkatakissaan… Oho, aika komea tummahiuksinen nuorimies hänen seurassaan…milloinkahan ovat viimeksi panneet? Joku varttuneempi herrasmies käveli rauhallisesti, olikohan tuolla joitain perversioita? Mies muistutti hieman Joakimin isää. Nyt Mirjamia alkoi ärsyttää. Hän muisti, kuinka avioliiton loppuvaiheessa mies oli lähtenyt jonkun nuoren naikkosen mukaan. Hah, sekin suhde taisi kariutua aika nopeasti. Ihan oikein sille paskiaiselle.

Joakim sen sijaan, loistotyyppi. Rakas poika, nyt jo aikuinen mies. Mirjami joi teensä loppuun. Hän toivoi, että Joakim löytäisi jonkun hyvän naisystävän, edellisen kanssa oli mennyt kuulemma suhde poikki joskus talvella. Mirjami ajatteli: pitääkin udella ensi viikolla tilanteesta, kun Joakim on täällä taas majoittumassa.

***

Seuraavalla viikolla keskiviikkona oli taas istunto Ilonan luona. Nyt päivä oli lämmin, lähes kesäinen. Koivut alkoivat jo olla hiirenkorvilla. Mirjami laittoi ylleen nuorekkaammat vaatteet: tennarit, kuluneet farkut ja t-paidan. Lähtiessään hän vilkaisi itseään peilistä: jotenkin hän näytti jopa rohkealta, ja hieman kuin joltain muusikolta tai taiteilijalta

Tällä kertaa myös Ilona oli pukeutunut rennommin, farkkuihin ja lyhythihaiseen kauluspaitaan. Hänen juonteikkaat kokeneet kasvonsa olivat iloiset ja niistä hehkui lämpö. He alkoivat jutella, ja Mirjami sai kertoa kaikista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan vapaasti. Se oli hyvin vapauttavaa.

Tapaamisen loppupuolella Ilona sanoi:
”Ai niin, tämä piti vielä muistaa.Laitan tästä sulle muuten linkin meidän suljetulle foorumille.” Hän naputteli läppärinsä näppäimistöä nopeasti.
”Sinne tosiaan ei pääse muut kuin mun asiakkaat. Ihan anonyymisti voi siellä keskustella. Luo itsellesi nimimerkki ja katsele mikä siellä on meininki. Siellä on muutama kymmenen aktiivista käyttäjää. Vähän samanlaisten…suhdedynamiikan juttujen kanssa painiskelevia naisia kuin sinä. Jos haluat, osallistu ihmeessä keskusteluun. Itse en kauhean aktiivisesti sitä seuraa, mutta mulle voit ilmoittaa heti, jos havaitset epäasiallista käytöstä. Hyvin siellä ovat asiakkaat saaneet tukea toisiltaan, voin suositella!”
”Okei. Voin käydä kattomassa.”
”Ja olikos Joakim tällä viikolla tulossa sun luokse majailemaan?”
”Kyllä, oikein muistat. Sunnuntaina tulee. Ensi viikolla hänellä alkaa se työprojekti täälläpäin.”
”Kätevää. Ei tarvitse hänen mihinkään hotelliin mennä.” Ilona piti tauon ja katsoi Mirjamia hetken, antoi katseensa vaeltaa tämän päästä varpaisiin ja takaisin. ”Minulle tulikin mieleen yksi tehtävä, jonka saat tehdä. Mutta laitan sinulle siitä tekstiviestin.”
”Ai jaa.” Mirjami kohotti kulmiaan ja hymyili. ”Tehtävä. Laita vaan.”

***

Mirjami päätti etsiä viikonlopuksi treffiseuraa. Sen hän oli maininnut Ilonallekin. Hän katsoi kalenteriaan ja mietti. Perjantai-ilta olisi hyvä.

Mutta kuka treffiseuraksi? Eräs satunnaisen seksin tuttavuus hänellä oli, sellainen hänen oman ikäisensä oikein miellyttävä mies, mutta vähän ehkä häilyväinen luonteeltaan, ja nyt tuo tyyppi taisi viimeisimpien viestiensä perusteella olla jossain vakavammassa seurustelusuhteessa.

Kai sitä olisi etsittävä joku uusi tuttavuus. Mirjami selaili myöhään keskiviikkoiltana sängyssään netin deittipalveluita. Juntti, snobi, karmiva…ihan ok, perus… Oli kyllä ukkoja jos jonkinlaisia. Tosi monet olivat varmaan eronneita, kuten toki hänkin, ehkä katkeria peräkammarinpoikia. Ei, ei saanut ottaa liian negatiivista asennetta. Ei hän mitään nuorempiakaan miehiä voisi tapailla.

Vai voisiko? Huvikseen hän testasi hakea 30-39-vuotiaita miehiä. Jotkut olivat liian poikamaisen oloisia, ja samoin kuin vanhemmissa oli omat snobinsa ja junttinsa, mutta yksi tapaus kieltämättä vaikutti ihan rennolta ja fiksulta. Mirjami jäi tutkimaan tuon 32-vuotiaan miehen profiilia. Hah, jospa sitä oikein hulluttelisi? Ei kai siinä mitään häviä? No, ehkä paljonkin, ainakin aikaa yhden tuhlatun illan muodossa. Niin tai näin, hän laittoi viestin tuolle miehelle.

Torstaina aamupäivällä mieheltä tuli vastaus. Hän pääsisi kaupungille perjantaina. Ja heti hän ehdotti tapaamispaikaksi yhtä viihtyisää keskihintaista ravintolaa, jossa Mirjami oli käynyt ennenkin. Ei vaikuttanut pahalta. Mirjamin sydän hypähti. Hän mietti myös mahdollisesti paikalle osuvien tuttujen ilmeitä, jos he näkisivät hänet kahdestaan jonkun parikymmentä vuotta nuoremman miekkosen kanssa. Ajatus oli toisaalta kiusallinen mutta samalla kutkuttava. Hän rauhoitti itseään, että kuitenkin sitä pidettäisiin ihan vain kaveritapaamisena, jos he nyt eivät vallan innostuisi kuhertelemaan julkisesti.

Perjantaina aamupäivällä tuli tekstiviesti Ilonalta. Ai niin, Mirjami oli jo kokonaan unohtanut, että terapeutilla olisi jokin tehtävä hänelle. Tekstiviestissä Ilona kysyi, olisiko Mirjamilla jotain menoa nyt viikonloppuna, kenties treffiseuraa. Mirjami vastasi, että itse asiassa hänellä olisi treffit jo tänä iltana. Ilona tekstasi: ”Onnea treffeille! Tehtäväsi on tämä: ota valokuva itsestäsi treffi-illan asu ylläsi, lähetä se Joakimille ja kysy hänen mielipidettään.”

”Oikeasti?”, Mirjami vastasi.
”Kyllä. Tämä on tärkeä osa tietynlaisen luottamuksen ja rohkeuden rakentumisessa.”
Mirjami puisteli päätään. Onkohan tuo Ilona ihan varma asiastaan?
Silti, iltapäivällä mustaa mekkoa peilin edessä sovittaessaan hän kääntyili ja pohdiskeli, mistä kulmasta saisi parhaan kuvan. Hän laittoi hopeisen kaulakorun ja vanhan rakkaan rannerenkaan ja nappasi muutaman kuvan. Hän arvioi kuvia: mekon pääntie paljasti ehkä hieman liikaa rintojen yläosaa. Siispä hän nosti sitä ylemmäs ja otti uusia kuvia. Noista kuvista parhaan hän lähetti Joakimille.
”Hei! Tänään treffeille menossa. Mitä mieltä mekosta?” hän kirjoitti saatesanoiksi ja lähetti kuvan.

Puhelin pysyi hiljaa.

Mirjami jatkoi hieman hermostuneena laittautumistaan.
Vartin päästä kuului piippaus. Joakim vastasi:
”Jaa, mä siis kelpaan makutuomariksi? :D”
”Juu juu, sano vaan mielipitees”, Mirjami naputti viestin yrittäen kuulostaa kevyeltä, hetken mielijohteesta mielipidettä kysyvältä ihmiseltä.
”Hienolta näyttää. Tosi upealta”, tuli Joakimin vastaus lähes saman tien.
”Kiitos.” Ja sydän-emoji vielä perään.

Huh. Mirjami huomasi olevansa yllättävän helpottunut ja tyytyväinen. Ehkä se Ilona oli oikeassa: tärkeää oli olla arvostettu ja kaunis myös pojan silmissä. Tämä kasvatti hänen itsetuntoaan. Ihan vetävän näköinen lady, hän ajatteli itsekseen ja iski silmää peilikuvalleen, jonka posket olivat kevyesti punehtuneet.

Illalla treffit menivät ihan hyvin. 32-vuotias Ilari oli taitava käsistään ja harrasti puuveneiden rakentamista. Mirjami tuli hänen kanssaan hyvin juttuun eikä monta kertaa illan aikana huomannut tuntevansa itseään erityisen vanhaksi. He kävivät illallisen jälkeen vielä parilla drinkillä ja kävelyllä kaupungilla.

Silti Ilari vaikutti jotenkin siltä, että olisi hakenut hieman erityyppistä naista. Ainakin sellainen tuntuma Mirjamille jäi. He toki puhuivat, että voisivat nähdä taas joskus. He halasivat (Mirjami huomasi, että Ilari tuoksui hyvältä) ja Mirjami hyppäsi kotiinpäin vievään linja-autoon. Hän katseli ohi lipuvia öisiä katuja, autoja ja taloja. Jokin pitkään kaivattu lämmin tuntemus kuohahti hänen sisällään. Ei tuo Ilari ehkä ihan unelmien mies ollut, mutta… No, ainakin ajatuksella oli mukava leikkiä.

Kotona hän kävi suihkussa ja heittäytyi sitten suihkunraikkaana sängylle selälleen makaamaan. Pian hän jo masturboi käyttäen hyväntuoksuista liukastetta, paksua dildoa ja anustappia. Hän unelmoi ryhmäseksistä ja salaisista kohtaamisista tuntemattomien nuorten ja keski-ikäisten miesten kanssa. Ihanan voimakkaan orgasmin jälkeen hän lepäsi raukeana, meni peiton alle ja nukahti lopulta.

***

Lauantaina sadepilvet peittivät taivaan. Pisaroiden ripottelu oli kuitenkin lempeää ja keväisen kevyttä. Mirjami valmisti keittiössä lounassalaattia, kun hän muisti Ilonan mainostaman ulkopuolisilta suljetun foorumin.

Lounaan jälkeen Mirjami keitti kahvit. Hän istuutui kahvimukin kanssa läppärin ääreen ja klikkasi Ilonan lähettämää linkkiä. Se vei koruttoman näköiselle kirjautumissivulle, josta ei pystynyt lainkaan päättelemään, mikä oli sivuston aihe. Hän loi ohjeiden mukaan sähköpostiosoitteeseensa liitettävän nimimerkin – hetken mielijohteesta hän valitsi nimekseen Rubiinitar. Muutaman sekunnin hän mietti, kuulostiko se jotenkin typerältä tai lapselliselta, mutta hän päätti pitää tuon nimimerkin ja rekisteröityi sillä neutraalisti nimetylle Juttuja ja ajatuksia -foorumille.

Mirjami joi kahviaan ja katseli foorumin osioita. Siellä naiset, kaikki tosiaan ilmeisesti Ilonan nykyisiä tai ainakin entisiä asiakkaita, keskustelivat eri elämän osa-alueista. Oli harrastuksia, ruuanlaittoa, matkustelua, vaikka mitä. Aika lämpimältä ja ymmärtäväiseltä vaikutti yleistunnelma tuolla foorumilla, jonka monet kirjoittajat lyhensivät J&A.

Hän itse kirjoitti ensimmäisen viestinsä esittelyketjuun, ja pian joku nimimerkki Usvanainen vastasi toivottaen Rubiinittaren tervetulleeksi.

Osio nimeltä ”Seksi ja erotiikka” tietysti kiinnitti Mirjamin huomion. Hän alkoi selailla sinne postattuja viestejä. Mielenkiintoisia tarinoita viettelystä, seksin harrastamisesta ja muusta sellaisesta. Mutta erikoinen salaileva sävy tuntui olevan monessa kertomuksessa. Ja aivan kuin tosi monella olisi ollut jotain sutinaa nimenomaan nuoremman miehen kanssa. Eräskin kirjoitti: ”poika laittoi taas tänään viestiä, että haluaisi viikonloppuna mamin sänkyyn”. Mirjami kurtisti kulmiaan ja tuhahti. Joillakin oli näköjään aika erikoisia tapoja puhua suhteistaan.

Eräs viesti sai hänet pysäyttämään kahvimukin ennen kuin se kosketti hänen puoliksi avautuneita huuliaan.
KettuXXX: ”Siskonpoika tuli käymään. Kilttinä tätinä olin ostanu kortsujakin valmiiksi. Tulihan niille käyttöä: neljä kertaa naitiin, ennen kuin aamulla ihana kundi lähti yliopistolle.”
Mirjami alkoi katsella viestejä uusin silmin. Nyt hän huomasi, että moni tosiaan puhui jostain järkyttävän epätavallisesta suhteesta. Myös nimimerkki Usvanainen jakoi kokemuksiaan.

Usvanainen: ”Taas oli kiva leffailta O:n kanssa. Niin kuin viimeksikin, ihanasti viltin alla kosketeltiin toisiamme. Pitkitettiin nautintoa. Välillä ei uskallettu edes kattoa toisiamme, huokailtiin vaan ja tunnusteltiin, käytettiin sormiamme eri paikoissa. Ihanalta tuntui kuuma kalu mun kädessä. Ennen elokuvan loppua poika toki laukesi, samoin sain minäkin orkun. Ja me ei tosiaan olla vielä menty penetraatioon asti, enkä tiedä mennäänkö, mä olen hänen biomutsi kuitenkin.”

Biomutsi? Mirjami irvisti. Tuohan taisi tarkoittaa biologista äitiä.

Caroline: ”Meillä on jo aikaa edellisestä kerrasta. R on ollu niin kiireinen. Mutta oli kuumaa silloin viimeksi. Se oli silloin kun R:n tyttöystävä oli työreissulla. Mä menin R:n luokse käymään, jätin pikkuhousut hameen alta pois. Ei tarvinnu kauheen kauan odottaa, kun R jo pani mua keittiössä. Pyysin laskemaan lastit äidin pilluun ja senhän se teki. (Muthan on kyllä steriloitu ja R ei ole biologisesti mun lapsi.)”

Bambi: ”Kun muut lähti työpaikan juhlista baariin, My boy tuli mutsin luokse pitämään kivaa. Mä olin pyytäny vähän rajumpaa käsittelyä ja sitä sain. Leikittiin vähän sellasta että se tuli mun kotiin, sitoi ja otti väkisin. Aamulla kyllä vielä rakasteltiin tosi hellästi. Oli upeeta. Ja ehkäsystä huolehdittiin, ennen kuin joku muistuttaa! Vielä saattaisin mäkin tällä iällä tulla raskaaksi.”
Mirjami joi loput kahvistaan ja pyöritteli päätään. Ei jumalauta. Olivatko nuo joitain sekopäitä, jonkin kultin jäseniä, aivopestyjä, outoja fantasioita päästään keksiviä vai mitä? Silti Mirjamin oli pakko lukea vielä vähän.

Eivät foorumilla kaikki toki olleet äitejä, äitipuolia tai tätejä. Joku oli myös nuoren miehen tyttöystävän äiti, toinen oli miehen entinen opettaja, joku pomon vaimo. Yksi oli jopa 61-vuotias isoäiti, jonka luona 20-vuotias tyttärenpoika oli jo muutaman kerran käynyt naimassa.

Tuo isoäiti kuvaili räävittömästi, kuinka tuo vähän vielä epävarma ja hätäinen mutta innokas jätkä tykkäsi nussia häntä ja pumpata spermat pillun perukoille, kun ei enää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta ole. Hän lisäsi vielä: ”Tekis mieli kutsua sen kaveri myös hommiin, saisivat kahdestaan naida tätä vanhaa lutkaa!”

Oli seksiosiossa myös niitä, jotka vasta odottivat jotain tapahtuvaksi, tai miettivät, olisiko se ylipäänsä mahdollista. He saivat muilta kannustavia ja rohkaisevia viestejä. Ja muutama nainen kertoi, että tuo salasuhde ei sittenkään ollut heitä varten: se olikin tuntunut kiusalliselta, jopa inhottavalta, eikä toinen osapuoli tai kumpikaan ollut halunnut sitä oikeasti.

Mirjami huomasi käsiensä tärisevän. Hyvä, joillakin sentään oli järkeä päässä, kun eivät lähteneet tuollaiseen moraalittomaan irstailuun. Mutta mitä ihmettä nuo muut oikein kuvittelivat tekevänsä? Eivät he oikeasti voineet nauttia siitä. Eihän hänkään haluaisi, että Joakim… Mirjamia puistatti.

Hän sulki läppärin. Hän tunsi yhtäkkiä tarvetta laittaa viestiä sille eiliselle Ilarille. Tai ehkä sittenkään ei, ei nyt tunnekuohussa. Tai jos sittenkin, mutta ehkä jollekin vanhemmalle? Lopulta hän vain tyytyi lähtemään kävelylenkille sateen kostuttamaan kevätpäivään. Oli pakko saada päätä tuuletettua.

Lenkin aikana Mirjamin puhelin piippasi. Se oli Ilona. Ei hemmetti, miten se nyt lauantaina hänelle viestiä laittaa?
”Hei! Sujuivatko treffit hyvin?”
Mirjami pysähtyi puiston penkille. Hän tunsi penkin kosteuden verkkareidensa läpi reisiensä ja pakaroidensa iholla.
”Kiitos kysymästä, ihan ookoo.”
”Kiva kuulla. Mulla on sulle pikku tehtävä maanantaille. Joakim oli nyt sunnuntaina tulossa?”
”Ok, kiitos tiedosta. Juu on.”
”Jep, laitan sulle sitten maanantaina viestiä. Hyvää viikonlopun jatkoa!”

Mirjami laittoi puhelimen hupparinsa taskuun. Joku käveli ohitse. Hän tunsi poskiensa punoittavan. Mitä hän nyt hermoili? Hän kyllä voisi lopettaa Ilonan terapian koska tahansa, jos se alkaisi tuntua liian oudolta. Tavallaan tämä Ilonan kanssa viestittely ja tehtävien odottelu laittoi veren kiertämään uudella tavalla ja sai katsomaan elämää uusista näkökulmista. Ja sehän oli hyvä asia, eikö niin?

Osa Mirjamista olisi halunnut ilmoittaa Ilonalle, että hän oli käynyt siellä J&A-foorumilla ja jutut siellä olivat olleet osittain tosi kummallisia. Mutta olkoon nyt. Hän käveli takaisin kotiinsa.

***

Seuraavana päivänä oli sunnuntai. Joakim tulisi autollaan klo 15.

Mirjami huomasi puuhailevansa ja siivoavansa tarkasti, kuin tulossa olisi erikoisempikin vieras. Hän pyöri peilin edessä ja mietti, mitä pukisi ylleen. Jotenkin vain…ihan oman olotilan vuoksi. Pitäähän itsensä tuntea hyvännäköiseksi. Tästäkin hän voisi puhua seuraavalla käynnillä Ilonan luona. Mutta ei ehkä tällaista kesämekkoa. Farkut? No juu. Hän kokeili hieman risaisia vanhoja sinisiä farkkuja. Peppu näytti niissä leveältä, mutta ei liian? Hän oli hetken aikaa peilin edessä pelkissä farkuissa ja mustissa pitsisissä rintaliiveissä. Ajatus vilahti hänen mielessään: mitenkähän Joakim katsoisi, jos hän menisi avaamaan oven näin? Hah, ei kai mitenkään ihmeellisesti. Ajattelisi vain, että oli saapunut kesken vaatteiden vaihdon.

Hän puki yläosaksi mustan t-paidan. Se oli ehkä hieman kireä. Rinnat näyttivät jotenkin olevan esillä siinä. Pääntie oli melko iso, näytti rintavakoa hieman. Äh, mitä hän tällaisia mietti? Mitä väliä tällaisilla oli nyt? Ei hän ollut minnekään treffeille menossa. Poika vain oli tulossa majoittumaan. Ei miesjuttuja. Varmaan se treffeillä käynti oli pannut hänen pasmansa sekaisin.

Hän lopetti peilin edessä pyörimisen ja meni vielä läppärilleen. Kello oli kaksi, tunnin verran aikaa ennen Joakimin tuloa. Hän tarkisti pari ajankohtaista juttua netistä, sitten…pitäisikö vielä käydä siellä foorumilla? Juttuja ja ajatuksia…nimi kuulosti nyt huvittavalta. No, hän päätti käydä siellä vilkaisemassa.

Hän aloitti oman keskusteluketjunsa Arkielämää-osastolle ja kirjoitti nopeasti, että poika oli tulossa käymään. Ihan vain muiden asioiden seassa mainittuna. Ja muisti lisätä ohimennen, että hän oli äitipuoli. Jostain syystä sen kirjoittaminen tuntui nyt tärkeältä.

Mutta pakko hänen oli käydä vilkaisemassa myös Seksi ja erotikka -osastoa. Siellä hän lukaisi muutaman viestin, kunnes alkoi keskittyneemmin lukea Laatumuija-nimimerkin aloittamaa ketjua. Siinä kirjoittaja kuvaili, kuinka hän kävi silloin tällöin vierailulla poikansa opiskelijakämpässä. Heidän suhteensa vaikutti olevan päällisin puolin normaali, mutta parin viestin jälkeen kävi ilmi, että Laatumuija suhtautui poikaan melko suojelevasti eikä oikein pitänyt siitä, miten tytöt pyörivät tämän ympärillä.

Laatumuija kuvaili, kuinka hän siivosi pojan kämppää, kuinka hän kävi tämän kanssa kaupassa ja kävelyllä, kuinka hän hieroi tämän hartioita… Kaikessa oli huolehtiva ja asiallinen sävy, mutta myös jonkinlainen pakkomielteinen tavoite. Lopulta Mirjami pääsi viimeisimpään viestiin, joka kertoi eilisestä vierailusta pojan luona.

Laatumuija: ”Järjestelin siinä tavaroita, tiskailin, tein ruokaa. Mulla oli punainen kauluspaita päällä. Poika siinä jotain pelaili koneella. Avasin pari nappia, sitten kolmannen, tuntui jotenkin tosi oudolta ja kiihottavalta. Neljäs nappi, pyörin ympäri kämppää. Musta tuntu, että poika vilkuili mua. Lopulta mulla oli napit auki napaan asti. Mun push-up -liiveissä olevat tissit (nää on tällaiset keskikokoiset) oli aika hyvin näkyvillä. Poika katsoi mua ja selvästi punastui. Otin lopulta tuolin ja istuin sen viereen. Se kysy multa, miksi mulla on paita noin. Mä vaan katsoin sitä silmiin ja sanoin, että haluan että se koskee muhun. Ja poika koski. Se tarttu mun tissehin. Laittoi sormensa liivien alle, hyväili nännejä ihanasti. Me suudeltiin. Mä hapuilin sen vetskarin auki, tartuin kulliin. Se oli jo puolikova ja kovettui nopeesti kun mä vähän vetelin esinahkaa. Ja sitten, kesken suudelman, se laukes. Ihanasti kulli sykki, spermaa lens mun housuille ja opiskelijakämpän lattialle.”

Laatumuija kertoi, kuinka poika oli tuon jälkeen ollut hämmentynyt, samoin hän itse. He olivat siivonneet jäljet ja eivät oikein kehdanneet katsoa toisiaan. Nainen oli lähtenyt pojan kämpältä, vissiin illemmalla pojalla oli jotain menoa. Laatumuija kirjoitti, että toivottavasti joskus hommat jatkuvat pojan kanssa vielä tuosta.

Usvanainen: ”Tosi kuuman kuuloista. Aloin kosketella itteeni kun luin tuota 😉 Toivon todellakin, että sulla ja pojalla jatkuu sutina vielä.”

Mirjami tuijotti läppärin näyttöä posket punoittaen. Kaikenlaisia järkyttäviä sekopäitä sitä onkin. Onneksi hän ei ole tuollaisessa tilanteessa, onneksi hän ei tekisi… Hän tunsi nänniensä kovettuneen rintaliiviensä alla. Hän huomasi, että pienet kohoumat näkyivät t-paidankin läpi. Ei helvetti. Ja pikkuhousut olivat kostuneet, ainakin vähän. Ei, ei hän sillä tavalla tuollaisista jutuista tykännyt, ei… Hän laittoi koneen äkkiä kiinni.

Hän nousi seisomaan ja käveli keittiöön. Hän joi lasin vettä ja hengitti syvään. Ikkunasta hän näki Joakimin auton kääntyvän pihaan. Nyt rauhallisesti, Mirjami ajatteli. Hän vilkaisi itseään vielä peilistä. Ja mustan t-paitansa rintamusta. Eivät ne nännit näkyneet läpi, ehkä aivan aavistuksen mutta eivät kunnolla. Hemmetti, paksummat rintaliivit olisi voinut laittaa.

”Moi taas! Tervetuloa”, Mirjami tervehti Joakimia kuistin portailla, halasi ja johdatti pojan sisälle. Poika vaikutti rennolta ja hyvävointiselta. Ryhti oli hyvä ja rintakehä leveä.
Mirjami puuhasteli niitä näitä, kanniskeli tavaroita paikasta toiseen, yritti pitää itsensä kiireisenä. Samalla hän kyseli pojan kuulumisia, kun tämä vei reppunsa vierashuoneeseen ja purki siellä repusta muutamia tavaroitaan.
”Ja mitenkäs, onko uutta tyttöystävää löytynyt?” hän huikkasi iloisesti, kun oli viemässä uusia verhoja olohuoneeseen ja katsoi oviaukosta vierashuoneeseen.
Joakim virnisti ja pyöritti päätään.
”Äiti hei… Aina pitää kysellä. No, on yksi Heini mitä oon tapaillut.”
”Hyvä!” Mirjami vastasi ehkä liiankin innokkaasti. Ei jäänyt kysymään tytön ikää tai muuta tästä, vaan jatkoi olohuoneeseen asentamaan verhoja.

Mirjami onnistui rauhoittamaan mielensä. Hän keskittyi ajattelemaan Joakimin lapsuutta ja teini-ikää, yhdessä perheenä koettuja tavallisia ja erikoisia asioita.

Myöhemmin he söivät keittiön pöydässä ja joivat tölkilliset olutta. Huomenna Joakim lähtisi työhommiinsa ennen kahdeksaa aamulla, Mirjami lähtisi kahdeksan jälkeen toimistolle.
Illemmalla Mirjami vetäytyi yläkerran makuuhuoneeseensa, Joakim jäi alakertaan ja meni vierashuoneeseen nukkumaan.

Sängyssä Mirjami luki vielä hieman erästä mielenkiintoista kirjaa. Hetken päästä hän kuitenkin päätti, että vielä voisi käydä puhelimella sitä foorumia vilkaisemassa. Siellä hän meni heti seksiosastolle, vaikka oli selittänyt itselleen, että ihan yleisiä kuulumisia kävisi katsomassa.
Seksiosastossa oli Usvanaisen uusi viesti. Hän oli se, jolla oli koskettelua sisältäneitä leffailtoja poikansa kanssa.

Usvanainen: ”Sain sovittua O:n kanssa, että ensi viikonloppuna hän tulee luokseni, elokuvaa katselemaan tietty. Nyt mä olen päättänyt, että silloin mä teen näin: kun mun käsi tekee sitä tuttua hommaansa hänen munallaan, mä nojaudun alemmas, siirrän vilttiä sivuun ja…aah, otan sen kyrvän suuhun. Saa nähdä, mikä on pojan reaktio. Hitsi, en malttais odottaa ensi lauantaita!”

Mirjamin keho tuntui kuumalta. Hän sammutti yövalon ja laittoi puhelimen syrjään. Hän kääntyili sängyssä. Hän ajatteli Usvanaisen sanoja. Hän vei kätensä yöpaidan alle ja kosketti nännejään. Toisella kädellä hän siveli pillua pikkuhousujen läpi. Oli pakko saada tyydytys. Nyt.

Hän hivutti sormensa pikkuhousujen sisälle ja alkoi hieroa klitorista. Hän ajatteli salaista suihinottoa, jonkun nuoren miehen kyrpää, pojan kyrpää, kyllä, pojan kyrpää…äidin lämpimässä suussa… Ei, voi luoja, hirveää, ihanaa… Hän nytkähteli orgasmin kourissa.

***

Aamulla Mirjami oli pukenut harmaat college-housut ja t-paidan. Hän keitteli kahvia ja teki aamupalaa. Hän tervehti ystävällisesti ja uneliaasti omissa aamutoimissaan puuhailevaa, hihattomassa t-paidassa ja polvipituisissa yöhousuissa kulkevaa Joakimia. He kulkivat huoneesta toiseen, tarkistivat, että tavarat tulivat mukaan, melkein törmäsivät toisiinsa eteisessä. Hetken kuluttua he molemmat olivat vaihtaneet päivävaatteet ja lähteneet omiin töihinsä.

Kun Mirjami oli töissä palannut lounaalta työpisteelleen, hän huomasi Ilonalta tulleen viestin puhelimessaan.
”Hei! Vielä Joakimiin liittyvä tehtävä ennen kuin annan muihin imisiin liittyviä tehtäviä.”
”No, anna tulla vaan”, Mirjami vastasi. Hän vilkaisi työpisteellään ympärilleen, aivan kuin olisi puuhaillut jotain salaista.
”Saat valita kahdesta vaihtoehdosta: A) Suutele Joakimia suulle. Lyhytkin suudelma riittää. B) Anna Joakimin nähdä paljaat rintasi. Lyhytkin hetki riittää.”
Mirjami melkein pudotti puhelimen kädestään.
”Oletko tosissasi?”
”Kyllä. Ei tässä ole mitään pahaa. Osa itsensä oppimista. Valitse nyt ja kerro ylihuomisen tapaamisella, miten sujui.”
Jumalauta. Oliko tässä mitään järkeä? Ei tainnut olla. Mirjami laittoi puhelimensa sivuun ja yritti keskittyä töihinsä.

Keskittyminen oli vaikeaa. Hän kävi hakemassa kahvia. Sitten hän kävi juomassa vettä. Meni ikkunan luokse seisoskelemaan. Kävi kopiokoneella, muka hakemassa joitain tulosteita.
Sitten hän palasi puhelimelle. Hän hengitti syvään. Sormet tärisivät hieman. Hän vastasi:
”A”.

***

Lopun työpäivää Mirjami oli tarmokas mutta hermostunut. Kuin tuoli, jolla hän istui, olisi kummallisesti kuumentunut. Kuin tietokoneen näppäimistö olisi hivellyt vihjailevasti hänen sormenpäitään. Töistä päästyään hän kävi ostamassa uuden hajuveden, jonka hankkimista oli joskus aikaisemmin miettinyt. Joitain tulevaisuuden treffejä varten, hän selitti itselleen.

Kun hän tuli kotiin, Joakim ei vielä ollut siellä. Poika olikin sanonut, että tällä olisi jokin enemmän paneutumista vaativa työprojekti. Mirjami riisui työvaatteensa ja kulki hetken aikaa talossa yllään vain pitsiset alusvaatteet. Jotenkin hän tunsi kiihottuvansa. Hän tiesi, että Joakim voisi tulla koska vain ja löytää hänet näin. Hän meni kylpyhuoneeseen ja pesi kasvonsa. Hän laittoi kevyesti meikkiä ja hymyili peilikuvalleen. Oli tämä hullua touhua. Mutta toisaalta elävöittävää ja kai jotenkin opettavaista. Taisi olla parasta vain tehdä kuten Ilona kehotti. Jokin terapeutin puhetavassa ja olemuksessa sai Mirjamin luottamaan tähän. Hän ei halunnut tuottaa pettymystä, joten tehtävä olisi suoritettava ennen keskiviikkoa. Ehkä jo tänään? Hän suihkautti kaulalleen ihanan tuoksuista uutta hajuvettään.

Mirjami meni makuuhuoneeseen ja valitsi vaatetusta koti-iltaa varten. Oli tulossa lämmin ilta. Hän valitsi punaisen, kevyen kesämekon, jossa oli naruolkaimet ja antelias etumus, joka juuri peitti hänen pitsisten rintaliiviensä reunan ja jätti rintojen yläosan herkullisesti näkyville. Ihan vain, jotta testaisin tätä joitain tulevaisuuden treffejä varten, hän selitti itselleen. Voisi ikään kuin kokeilla pojalla ensin ja katsella hänen reaktiotaan.

Joakim tuli kuuden jälkeen. Hän vaikutti hieman väsyneeltä.
"Onko nälkä? Oon laittamassa ihan kohta spagettia", Mirjami huikkasi keittiöstä.
"Juu. Laita vaan", Joakim vastasi nopeasti ja meni vierashuoneeseen.
Mirjami alkoi kokkailla punaisessa mekossaan, hieman jännittyneesti hyräillen.

Puolen tunnin päästä he söivät keittiön pöydän ääressä. Joakim oli tosiaan töistä väsynyt mutta ei kauhean pahalla tuulella. Mirjami tarkkaili pojan katsetta. Ehkä tämä hieman vältti katsomasta häneen. Toivottavasti asuvalinta ei tuntunut pojasta liian kiusalliselta? Äh, tuskin tuo edes ajatteli äidistä sillä tavalla. Mirjami jutteli pojan kanssa arkipäiväisistä asioista. Välillä he vain söivät hiljaa. Haarukat kilahtelivat lautasiin. Pöydälle laskettavat juomalasit kolahtivat pehmeästi.

"Haluisitko sä lasin viiniä? Mulla on hyvää punaista tuolla kaapissa", Mirjami ehdotti, kun he olivat syöneet.
"Ai? No, kai sitä voisi lasillisen ottaa", Joakim vastasi. Normaalisti Mirjami ei juuri käyttänyt alkoholia arkipäivisin. Nyt hän kuitenkin kaipasi pientä rohkaisua. Ei hän toki vielä ollut varma, olisiko tehtävän suorittaminen tämän illan hommia.

Mirjami nousi pöydästä. Joakim laittoi tiskit tiskikoneeseen. Sillä aikaa Mirjami otti keittiön kaapista pullon espanjalaista punaviiniä. Jotenkin hän koko ajan vilkuili ja halusi tarkkailla, katseliko poika häntä. Kummallinen, kutkuttava tunne. Mekko tuntui miellyttävältä ihoa vasten. Rinnat värähtivät hieman, kun hän vetäisi viinipullon korkin pois. Plop. Hän vilkaisi poikaa, joka nojaili ovenkarmiin. Tämä oli ehkä katsonut häntä, mutta käänsi nyt katseensa ikkunaan ja ulos.

Mirjami kaatoi lasilliset viiniä. Hän ojensi toisen Joakimille.
”Tule, mennään olohuoneeseen.”
He kävelivät olohuoneeseen ja istuivat sohvalle. Mirjami otti reilun siemauksen lasistaan ja laski sen pöydälle. Klik. Miksi hitossa kaikki äänet kuulostivat nyt niin voimakkailta?
Joakim maistoi omaa viiniään ja nojasi rennosti sohvan selkämystä vasten.
”Ihan…hyvää”, poika kommentoi viiniä ja hymyili. Hän oli kasvattanut hieman sänkipartaa ja viiksiä.

Mirjami alkoi jutella arkisista asioista. Hän muisteli menneitä, kertoi ystävilleen sattuneista kommelluksista.

Tuli hiljainen hetki. Mirjami tunsi jonkinlaisen paineen kasvavan sisällään. Olisiko nyt aika suorittaa se tehtävä? Vai vasta huomenna? Hiljaisuus pitkittyi.
Mirjami nojautui eteenpäin, lähemmäs poikaa. Rinnat venyttivät mekon etumusta. Sohva narahti.

”Mä…musta on tosi mukavaa, että sä olet täällä”, hän sanoi ja tunsi punotuksen poskillaan. Voi hitto, näyttiköhän hän jotenkin sekopäiseltä?
”Anna halaus.”
Poika näytti yllättyvän ja jäykistyvän hetkeksi. Mirjami levitti kätensä ja siirtyi lähemmäs poikaa. Heidän polvensa koskettivat.
”Okei”, Joakim sanoi hiljaa ja kietoi kätensä Mirjamin ympärille. Lämmin, voimakas halaus. Mirjamin kasvot hipoivat pojan olkapäätä ja niskaa. Tämä tuoksui miehekkäältä. Hän siirsi päätään hieman ja suuteli sänkistä poskea. Ihan vain kevyesti hipaisten.
Hän siirsi päätään lisää ja suuteli pojan suuta. Sekin nopeasti, hipaisten.

Mirjami tunsi käsillään, kuinka pojan selkälihakset jähmettyivät.

Hän vetäytyi muutaman sentin taaksepäin, päästi epämääräisen voihkaisun, kuin anteeksi pyytäen, ja sitten suuteli Joakimin suuta uudestaan. Nyt määrätietoisemmin, painaen huulensa pojan huulia vasten. Tuntui pehmeältä ja lämpimältä. Poika aukaisi suutaan hieman. Niin hänkin. Heidän kielensä koskettivat toisiaan. Vain sekunnin. Kielenkärjet tunnustelivat, väistivät, koskettivat uudestaan. Mirjamin iho kihelmöi.

Hullua, täysin hullua.
”Oh, sori. Mä…en tarkottanu”, Mirjami sanoi ja siirtyi kauemmas istumaan, metrin päähän Joakimista.
Joakimin silmät tavoittivat hänen katseensa, sitten hän katsoi televisioon, seiniä, kattoa. Pojan posket punoittivat. Hän nielaisi ja naurahti vaivautuneesti.
”Ei…ei se mitään. Mä ymmärrän, vahinko.”
Poika otti viinilasinsa ja joi pitkän huikan. Mirjamin sisällä tunteet myllersivät. Oliko hän sekoittanut poikansa pään? Toisaalta mahtava rohkeuden ja voitokkuuden riemu julisti: tehtävä suoritettu.

”Joo, kato mä kun olen ollut yksin täällä niin pitkään niin, heh, käyn jo ketä tahansa pussailemaan”, Mirjami selitti silmiään pyöritellen, nauroi lyhyesti ja heilutti yläkehoaan kuin näytelläkseen jonkinlaista sekopäisyyttä. Hän tunsi rintojensa hytkyvän mekon alla.
Loppuilta meni hiljaisissa merkeissä. Joakim lähti käymään kävelyllä. Yksin ollessaan Mirjami hautasi hetkeksi kasvonsa käsiinsä. Hän mietti, oliko pilannut kaiken. Mutta ei kai tuo niin järkyttävää ollut Joakiminkaan mielestä? Nyt vain piti yrittää jatkaa mahdollisimman normaalisti. Hän vaihtoi ylleen collegehousut ja t-paidan ja vetäytyi makuuhuoneeseen lueskelemaan ja järjestelemään vaatteita. Mitä vain, mikä saisi ajatukset pois tästä hulluudesta.

Myöhemmin illalla hän näki Joakimia ohimennen alakerrassa. Vaihtoi pari sanaa, ei katsonut silmiin.

Ennen nukkumaanmenoa Mirjami kävi vielä J&A-foorumilla. Hän tuskaili ajatuksen kanssa: haluaisiko hän herättää huomiota? Ja kehtaisiko vieläpä kirjoittaa osastolle Seksi ja erotiikka?
Lopulta hän aloitti juuri tuonne seksiosastolle oman ketjun, otsikolla ”J ja minä”.
Rubiinitar: ”Me suudeltiin! Ihan lyhyesti vain, mutta kuitenkin. Minun luonani, sohvalla. Minun aloitteestani. J suuteli takaisin, vähän, mitä siinä ehti. Ihanaa ja kauheeta. Nyt yritän pysyä tyynenä.”

Hän sulki läppärin ja kävi nukkumaan.

***

Tiistai ja keskiviikko menivät töissä kuin horroksessa. Mirjami kyllä teki hommansa, jutteli ja palaveerasi ja kirjoitti raportteja. Mutta ajatukset harhailivat. Syytökset, ylpeys, halu ja pakokauhu vuorottelivat. Kotona hän ei juuri jutellut Joakimin kanssa. He vaihtoivat ohimennen pari sanaa keittiössä tai eteiskäytävässä. Tiistaina Joakim söi päivällisen jossain kaupungilla ja iltapalan itsekseen vierashuoneessa.

Keskiviikkoiltapäivänä Mirjami pääsi vihdoin purkamaan sydäntään Ilonalle. Tuo nainen ainakin tiesi, missä mennään, eikä tuominnut häntä, kävi miten kävi.
”Ihanaa nähdä sinua taas”, Ilona sanoi ja viittasi Mirjamin istumaan nahkaiseen mukavaan tuoliin.
Mirjami kertoi, miten oli tehtävän suorittanut. Hän avasi tuntemuksiaan ja epäilyksiään. Hän korosti sitä, kuinka toivoi, että kaikki voisi jatkua ennallaan vaikka tämä suoritettu tehtävä saattoikin hetkellisesti hämmentää Joakimia.
”Ooh. Ihana kuulla. Ja älä kuule Mirjami huolehdi tulevaisuudesta. Matka oman itsesi ymmärtämiseen on vasta alkanut.” Ilona nojasi leukansa kättään vasten ja hymyili lämpöistä kypsää hymyään.

”Niin. Niinhän se taitaa olla. Et vissiin sinä ole Joakimille soitellut vielä?”
”En. En vielä”, Ilona vastasi viekkaasti hymyillen. ”Seuraavat tehtäväsi voisivat koskea joitain muita ihmisiä. Olisiko se hyvä?”
”Juu! Siis, kyllä, se voisi olla järkevää.” Helpotus. Mirjami nyökkäsi ja väänteli sormiaan hieman hermostuneesti. Jonkinlainen pettymyksen häivähdys vilahti mielen perukoilla.
Ilona katsoi häneen hiljaa nyökäten. Miksi ihmeessä tuon naisen eleissä oli aina jotain sellaista, kuin hän tuntisi Mirjamin paremmin kuin hän itse? Ärsyttävää. Ja kuitenkin Mirjamista tuntui hyvältä uskoutua Ilonalle. Ilona nosti sormenpäänsä huulilleen, mietti jotain ja jatkoi sitten:
”Palaamme kyllä Joakimiin vielä. Ehkä piankin. Ja voit Mirjami ottaa ihan rauhallisesti. Olet tyypillinen tietyn psykologisen profiilin omaava äiti, tai äitipuoli. Ja jos ajatellaan tuota viimeisintä tehtävääsi Joakimin kanssa… Voi olla, että poikasi ei siitä järkyttynyt pitkäksi aikaa. Suurin osa meistä ei pidä oman perheen jäseniä lainkaan kiinnostavina seksuaalisesti.”
”Joo. Ymmärrän. Eihän sitä…” Mirjami kohautti olkiaan.
”Usein omat vanhemmat näyttävät vanhoilta ja noloilta, ja oma jälkikasvu taas aina ihan vaan pennuilta. Eikä sekään auta, vaikka poika olisi nuori innokas mies ja oma äiti olisi milf-tyyppi. Ja sinä kuulut kyllä niihin viehättävämpiin tapauksiin, jos saan kehua. Silti omat perheenjäsenet ovat yleensä siinä mielessä jotenkin noloja ja epäkiinnostavia.”
Mirjami kuunteli. Poskia punotti taas. Jostain oudosta syystä hän tunsi, että hänen jalkovälinsä oli hieman kostunut. Ilona otti kulauksen kivennäisvettä ja jatkoi esitelmöintiään:
”Mutta minä olen tutkimuksissani löytänyt tietynlaisia harvinaisia tapauksia. Yleensä niihin liittyy jokin trauma, puute, erikoinen tausta, pitkä erossaolo – jokin, mikä on heilauttanut seksuaalista linssiä niin, että oman äidin tai pojan näkeekin jopa erittäin kiehtovana kumppanina.”
”Ai…oho”, Mirjami osasi vain sanoa.
”Mutta siis. Haluatko jatkaa näitä istuntoja ja jatkaa syvemmälle sisäisen lankakeräsi purkamiseen?” Ilona katsoi häntä suoraan silmiin. Auringon oranssit säteet lankesivat sälekaihdinten välistä Ilonan kaulalle ja hiuksille.
Mirjami suoristi ryhtiään tuolissa. Hän nuolaisi huuliaan ja sanoi rauhallisella, matalalla äänellä:
”Haluan.”